(gikseri @ Heinä. 25 2006,21:10) kirjoitti
(pr0gram @ Heinä. 20 2006,22:22) kirjoitti
Omista kokemuksista ja tuon ajoasennon kehittymisestä voisin sanoa nyt aloittelijana seuraavaa. Aluksi ylipäätään koko roikkuminen oli ongelma, en yksinkertaisesti roikkunut tarpeeksi. Kokeneempi kaveri ajoi perässä jossain vaiheessa ja sanoi että enemmän vaan persettä penkiltä sivulle (ajon kuvaaminen videokameralla olisi melkoisen kurkoa juuri tällaiseen tarkoitukseen).
Sitten sain sen takaliston sopivasti siirrettyä ja tässä vaiheessa alkoi polvipalatkin laahaamaan oikein urakalla. Seuraava ongelma olikin sitten yläkropan paikka. Vasta nyt olen alkanut saamaan myös yläkroppaa/päätä siirrettyä kunnolla sisäkurvan puolelle. Asento on kohtalainen nyt ja sen huomaa mutkissa parantuneena kulkuna mutta ongelmia on vielä. Olen yhä liikaa kyyryssä/matalana pää hartioiden välissä ja lisäksi olen aivan kiinni tankissa aina.
Seuraavaksi olisi tosiaan tarkoitus experimentoida kropan/pään nostamisella hieman ylemmäs ja lisäksi mennä penkissä hieman taaemmas istumaan. Jos on ihan siinä tankissa aina kiinni niin siinä helposti koko ukko pyörii ikäänkuin tangon ympärillä eikä roikkuminen ole luontevaa.
Jees, harjoittelu jatkuu.
Edit: se piti vielä sanoa että se rentous puuttuu vielä aika lailla kokonaan, se on jatkuvasti työn alla.
Mulla on taas sellainen näkemys, että aloittelijat, joihin vielä itsekin lukeudun, roikkuvat yleensä liikaa. On katsottu kuinka gurut liivimiehet vetää ja sitten itse perässä. Perse roikkuu asfaltissa ja pyörä on pystyssä.
Tokkakai painon siirtelyä kannattaa harrastaa tilanteen mukaan mutta vauhdin kannalta vähintään yhtä tärkeää on uskaltaa lyödä se pyörä kyljelleen. Kyllä siellä yleensä on aika reilusti varaa.
Mun mielestä on vähän eri asioita uskaltaako kallistaa pyörää ja puhua roikkumisen tärkeydestä.
Painon siirrot tietenkin tarpeen/tilanteen/kurvin mukaan kuten sanoitkin, eli eihän siinä mitään järkeä ole jos joka kurvissa roikkuu kuin apina oksalla.
Fakta on kuitenkin se, että renkaalla on sitä parempi pito mitä pystymmässä pyörä on. Eli ainakin minun mielestäni kannattaa pitää se pyörä niin pystyssä kuin tilanne/nopeus sallii. Tuohon pyörän kallistukseen voinee sitten vaikuttaa juurikin sillä roikkumisella ja sillä miten nopeasti osaa/pystyy pyörän taittamaan mutkaan. Mitä nopeammin saa pyörän kääntymään, sitä myöhemmin sisään voi taittaa ja sitä loivemmin mutkan voi ajaa.
Siinä vaiheessa lienee oma huippunopeus mutkassa saavutettu kun ei enää pysty nopeammin taitamaan pyörää sisään, pyörä on maksimikallistuksessa ja kuski roikkuu optimaalisesti. Saivartelemalla tähän varmaan löytyy vielä runsaasti muitakin tekijöitä.
Enhän minä itse näistä varsinaisesti ymmärrä, lainailen etupäässä Keith Coden oppeja. Kyllä ne tosin melko hyvin ainakin minun järkeeni käyvät.