Suzuki huollot

[tuosar]

Paikallinen merkkihuolto se tosiaan jaksaa aina yllättää.

Banditin kanssa meni joka kerta metsään ihan jo perusjutut. Öljyä oli lisätty niin paljon, että koko tarkistuslinssi oli upoksissa. Ketjut olivat sen verran kireällä, että jos asian olisi jättänyt sille tolalle, niin kohta olisi saanut tilailla varaosatiskillä uutta ketju/rataspakettia ja vetolaakeria. Viimeisimmässä huollossa siellä oli jäljistä päätellen avattu varttikate meisselillä väkisin vääntämällä, kun ei oltu paremmin osattu. Nekin lähtee todella vähällä voimalla irti, kunhan oikeasti tietää mitä on tekemässä. Tuli vain mieleen noiden jälkeen, että lieköhän ne venttiilit olleet koskaan oikeasti säädöissä, tai ne rungon pultit ja mutterit oikeasti tarkistettu ja kiristetty.

Viimeksi ja viimeisen kerran vierailin kyseisssä huollossa, kun pränikkään bussiin piti vaihtaa tankki takuuseen. Muutenpa en olisi sinne mennytkään. Tankkia oli kolhittu jossain vaiheessa toimitusta. Huoltomiehen, tai paremminkin 'kesämiehen' homma tyssäsi jo alkumetreillä siihen, ettei tiennyt miten bussin kuskin penkki lähtee irti. Tuumailin ääneen, ikäänkuin kaverin kokemusta tunnustellen, että et taida olla pahemmin busan kanssa värkkäillyt. Kesämies tuumasi vain, että juuenole koskaan koskenutkaan... Tässä vaiheessa minulle oli päivänselvää se, että pullakahvit Essolla saa jäädä väliin ja jään valvomaan työn etenemistä.

Summasummarum: Jos on kerran töissä merkkihuollossa, niin silloin täytyisi olla myös asianmukainen koulutus kyseisen merkin kalustoon, ainakin niihin yleisimpiin malleihin joita hultoon tuodaan. Se mitä ei tiedetä, tai osata ulkomuistista, se tarkistetaan huoltomanuaalista. Se, että osaa vaihtaa Jonserediin sahaan sytkätulpan, ei vielä tee kenestäkään viereenkään pätevää moottoripyörän merkkimekaanikkoa. Tekemällä kyllä oppii, mutta silloinkin homman voi tehdä huolellisesti ja erityisellä huolella, jos homma on ihan outo.

Tonnin huollon bussiin teki Rantakone Mikkelissä, reissussa kun olin. Tekivät siistiä jälkeä. Pointsit sinne. Seuraavan huollon tekee allekirjoittanut ihan ite, tai jos ei nappaa sotkea käsiä, niin sitten joku puskaradiossa luotettavaksi tiedetty paja, ihan sama onko se sitten merkkihuolto vai ei.

Ei selvennyt oikein, millaista oli työn jälki ? *
Ja vielä sen verran, että tuttu mies on huoltomiehenä ja sanoi, että hankalin mahdollinen asikas on se joka jää "tarkkailemaan" eli neuvomaan huoltomiestä...
Tiedä sitten miten edellä mainitussa jutussa on mennyt...

[rosmo]

Tonnin huollon bussiin teki Rantakone Mikkelissä, reissussa kun olin. Tekivät siistiä jälkeä. Pointsit sinne.

Ei selvennyt oikein, millaista oli työn jälki ?
Ja vielä sen verran, että tuttu mies on huoltomiehenä ja sanoi, että hankalin mahdollinen asikas on se joka jää "tarkkailemaan" eli neuvomaan huoltomiestä...
Tiedä sitten miten edellä mainitussa jutussa on mennyt...

En tietystikään ottanut katteita irti ja tarkistanut kaikkea mahdollista pakopuolen pulteista jalkatappien muttereihin, mutta tiedustelin ikäänkuin 'mutkan kautta', mitä kaikkea oli tehty. Hommat tuntuivat olevan kunnossa. Jäi siis kuitenkin sellainen fiilis, että homma on hoidettu. Ulkoisestikin kaikki oli kunnossa. Mopokin on pelannut moitteetta, joten homma mui bueno.

Mitä tuohon 'valvomiseen' tulee, niin huoltomiehen ei takuulla ole mukava tehdä hommia, jos asiakas tapittaa siinä vieressä, saati sitten neuvoo. Jos itse olisin huollossa hommissa, niin on ihan saletti, että en pitäisi siitä.
Perimmäinen probleema on kuitenkin se, että jossain vaiheessa luottamus oletettavasti asiantuntevaan merkkihuoltoon näiden asiakkaiden osalta, on menetetty. Ei asiakaskaan siitä tilanteesta välttämättä pidä. Voisi olla parempaakin tekemistä sillä. Paitsi poislukien ne, jotka tapaavat kitistä ihan kaikesta ja kaikille. Ja usein turhaan.

Ts., jotenkin siihen tilanteeseen on tultu, että asiakkaalla on tarve tapittaa siinä vieressä. Tarpeeksi huonoja kokemuksia. Sieltä se lähtee. Miksi näin sitten on... Sitä sietää miettiä melko monessa merkkiliikkeessä ja muussa huoltofirmassa. Eikä ainoastaan mp-alan paikoissa.

Henk. koht. tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, jonka notkuin pajalla. Ei tosin ollut paljoa vaihtoehtoja, kun mopo on tällä hetkellä ainoa kulkupeli ja muutakaan kyytiä ei ollut. Eikä siinä hommassa pitänyt menna kauaa. Noh, tiikeribaariin ois tietty voinut mennä kahville, mutta se sitten jäi, kun huoletti jonnin verran se touhu... Vaan hyvässä hengessä se huolto siis meni. Ei mitään kyräilyä puoleen tai toiseen.

[arpuuzi]

No onhan se päivän selvää, että huoltomiestä rassaa, jos asiakas huohottaa niskassa. Luonnollista. Eihän meistä kukaan tykkää siitä, että esimies tai joku muu toinen osapuoli katsoo pitkään työntekoamme, vaikkakin aivan hiiren hiljaa. Joutuu kato nääs tekemäänkin jotain, eikä vain näytteleen.

Tosiasia on kuitenkin se, että monesti näissä huoltohommissa asiakkaalla ei ole vaihtoehtoista kyytiä kotiinsa kuin huollon kohteena oleva menopeli. Merkkihuolto ei läheskään kaikilla ole kotiovella, saati -paikkakunnalla. No joo, voihan sitä kahville mennä tai muuten jaloista pois, mutta itseäni ainakin kiinnostaa seurata, tekniikasta ja vempeleistä kiinnostuneena, huoltoa ihan pelkästään positiivisessa merkeissä. Ei siitä tule vetää herneitä nenään.

Toisaalta, minä huollon maksan, minun huollettava vehje on. MINÄ MYÖS KATSON JOS HALUAN! Varsinkin, kun isojen korjaamojen (etenkin autohuollot) nykypäivän työnlaatu tosiaan on vähintäänkin kyseenalainen.

Jos jotakin harmittaa silmäparini, niin siitä vaan. Ei liikauta minua!

[tuosar]

Jes eihän siinä mitään, jos antaa työrauhan...
Tuli vaan niin elävästi mieleen kaverin kommentti siitä, kun "asiantunteva" asiakas alkoi neuvomaan ja kyselemään "tyhmiä"
Ja pieni tarkennus....
Tämä edellä mainittu tuttu kaveri EI OLE moottoripyörä alalla vaan autokorjaamossa