Haku: Joensuulainen motoristi

Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa...

[Topo68]

Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa... * *

Kevättä rinnoissa.

[rauman]

Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa... * *

Kevät toi, kevät toi...

[kava10]

Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa... * *

Vanhan on kiva kattoa, kun nuoret alkaa tehdä treffejä ORG!:n palstoilla näin kesän kynnyksellä. Ihan vallattomia, mutta iloisia, ovat monet kundit.

Muitakin treffipalstoja alkaa foorumilla olla kuin tämä.
Pian kait on pakko koota ne yhden otsikon alle. Esim. salasanalla suojattu Treffipalsta tms. Ja sitten treffikoordinaattorilta saa tunnuksen .

[esc0]

Rupeeko muilla laulattamaan Karkkiautomaatin Yeah yeah Jenniä tätä topiccia seuraillessa?? Kuopio - Kolinportti vaivaiset 144km; vois tulla sivummalta ihmettelemään teidän karnevaaleja.

[Cebari600F]

Sen kummemmin kommentoimatta itse asiaan tarviiko tästä prätkällä ajosta tehdä jotain yli-inhimillistä jumalanpalvontaa ja nostaa se johonkin ihme yli-sfääreihin?? Jokaisella olkoon oma vakaumuksensa, kunnioitetaan niitä, oli sitten yksin tai ei. *

[kava10]

tarviiko tästä prätkällä ajosta tehdä jotain yli-inhimillistä jumalanpalvontaa ja nostaa se johonkin ihme yli-sfääreihin?? Jokaisella olkoon oma vakaumuksensa, kunnioitetaan niitä, oli sitten yksin tai ei. * *

Juurikin näin. Toisaalta ei tässä varmaan edes ole tarkoitus edellyttää, että kaikki ovat intohimoisia tai yhteisöllisiä. Ihan kiva kaiketi on rohkaista niitäkin, jotka ajattelevat: muuten...mutta...kun...miten...missä jne.

Antaa kaikkien kukkien kukkia, kenenkään ei ole pakko, mutta jos on halua, voisi rohkaista mielensä ja osallistua.

[Jenni]

Jaah, niin, minulla on tämä runollinen sielu kirouksena niiden ihmisten edessä, jotka eivät lue sitä mitä kerron, vaan lukevat sen mitä kirjoitan. Sille minä en oikeastaan mahda mitään, minä vain kuvailen tunteeni sellaisena kuin ne tunnen, joskus musiikilla, joskus maaleilla, joskus puulla kivellä ja teräksellä. Joskus käyn aikidoa vääntämässä, saadakseni sieluni tasapainoon. Se, että hymyilen rakastavasti vauvan kuplivalle naurulle, että siitä herää sisälläni laulu, ei se sitä lasta ylennä jumalaksi, minä vain rakastan elämää. Minulla ei ole jumalaa, rakastan elämää juuri nyt, tässä hetkessä, näillä kudoksilla. Kunnes kuolen, väreeksi linnun lauluun, kantavaksi ilmaksi perhosten siipien alle, tuoksuksi ruusuun, kyyneleeksi kaipaavan silmään.

kava10, Haluan tavata sinut jos jatkat tuohon malliin

xjrrrrräyh, Olet tehnyt minuun vaikutuksen, yllättänyt.

Ja kevättä rinnassa? Kenellä? Minä olen vain kyynelsilmin liikuttunut tästä kaikesta, mutta ehkä te puhutte jostakin muusta tapauksesta jota minä en ole pilvistäni huomannut

Tuksa
Saan sinun takia keuhkosyövän, ensimmäinen diagnosoitu naurusta aiheutunut keuhkosyöpä sitten Rooman Keisarin.

[FJ20]

Tässä alkaa olla suuren urheilujuhlan eikun kansanliikkeen tuntua. Hyvä hyvä. Tämä orgin kaikinpuolin myönteinen ilmapiiri tarvitsikin vissiin tämmöisen piristysruiskeen.

Jenni.
Kyselepä RRRÄYHiltä sen kissoista ja koirista. Muistaakseni hänellä niitä on ja on eläinystävä kuten tässä moni muukin.

[Jenni]

Jonkin verran päivitystä:

Olen täällä siksi, että satun pitämään teknisistä laitteista, pidän aerodynaamisista muodoista, jotka kaikki pohjaavat voimaan käytännössä(minun näkemys minun kontekstualisoimalla alueella). Tekniset ratkaisut ja hiottu tietämys tekevät minuun vaikutuksen. Olin viisi vuotta teollisen muotoilun linjalla, ja osaan suunnilleen kuvitella sen panostamisen ja tietotaidon mitä moottoripyöriin liittyy.

Moottoripyöräilyyn ei minun mielestä liity mikään ihmisyyden muotti. Tämä vastaanotto on saanut minut itkemään onnen kyyneleitä monesti, mutta ne ovat teidän antamia onnen kyyneleitä, ei minun luuloa mistään. Tämä viestiketju kertoo, että kontaktia ottavista moottoripyöräilijöistä melkoinen osa on joviaalia symppistä avarakatseista sakkia. Ne, jotka ovat hiljaa, saavat myös minun sydämessäni äänensä kuuluville. Ei tässä olla Mooseksen kiviä hakkaamassa. En ole syyttämässä enkä muutakaan, ei minulla siihen ole varaa, minä yksinomaan ihailen näitä moottoripyöriä, en ensisijaisesti ihmisiä ollenkaan. Mutta nyttemmin myös useampaa teistä katson kunnioitus sydämessäni. Riippumatta mitä olette elämässänne, mitä olette sukupuoleltanne, mitä teette tai jätätte tekemättä, olette te ainakin yhdessä kohdin rakentaneet maailmaa hyvällä tavalla. Ei maailma tähän lopu eikä tästä ala, vaan nämä tekstit, nämä kommentit, nämä ajatukset liikkuvat solutasolla mukana jokaisella joka nämä on lukenut läpi. Se on tärkeää, ja se alkaa juuri siitä yhdestä, josta tulee toinen, hymystä, joka estää väkivallan jossakin toisalla jonakin toisena aikana. Maailma ei ole kuplissa, vaan jokainen asia lopulta vaikuttaa, varsinkin ne pienet asiat.

Jos olet yksinäinen moottoripyöräilijä ja pidät siitä, ihailen minä pyörääsi hiljaa katseellani kun ajat ohitseni keskittyneenä pyöräsi liikkeisiin, ohi kulkeviin maisemiin. Jos olet letkassa riemuitseva kuski, ihailen minä moottoripyörääsi silmilläni, sekä niitä perässä ja edessä tulevia.

[SABER]

Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa... * *

suomi-usa pelissä.....vai kuluneissa rattaissani??

[Teemu Tanila]

kava10 ja Jenni - Tommi Tabermanin alter egoja?

Jenni: Se, että hymyilen rakastavasti vauvan kuplivalle naurulle, että siitä herää sisälläni laulu, ei se sitä lasta ylennä jumalaksi, minä vain rakastan elämää. Minulla ei ole jumalaa, rakastan elämää juuri nyt, tässä hetkessä, näillä kudoksilla. Kunnes kuolen, väreeksi linnun lauluun, kantavaksi ilmaksi perhosten siipien alle, tuoksuksi ruusuun, kyyneleeksi kaipaavan silmään.

kava10: Ja eihän me Jenni, Sinä ja minä, olla vain hetken vierailijoita tällä foorumilla.

Aikaisemmin, jo tämän topicin alussa, meidät toisiimme vertailtiin.

Niin se varmaankin on. Meitä voi yhdessä asiassa vertailla toisiimme. ME TUNNEMME. Olemme kumpikin niitä surusilmäisiä haaveilijoita, moottoripyörien rakastelijoita.

[kava10]

Meillä on hyvä olla.

Jenni on vielä enemmän kuin kava10. Jenni on ILO! Ilo minun sydämessäni. Ilo, ja rohkeuden antaja.

Me haavoittuneet linnut olemme täällä ja nyt. Me olemme elämässämme voittaneet. Ja uskon, että vieläkin jaksamme, haavoittuneina, paljon kokeneina, nousta siivillemme.

Te upeat ORG!laiset ette edes kaikkea tiedä.

Näette vain pinnan, pienen lapsen uskon.

Näette vain sen, että jaksamme lentää, lentää Teidän avullanne.

Muistakaa haavoittuneita, muistakaa pieniä. Te vahvat.

On aika, jolloin kaikki meistä tarvitsevat apua elämän tiellä.

Minä olen iloinen siitä, että Te ORG!laiset jaksatte nyt. Jaksatte auttaa pieniä kulkijoita. Taiteellisia, tuntevia höpisijöitä.

Mutta, mekin haluamme olla Teidän apunanne, vuorovaikutteisesti.

[Sumppa]

OT: Mua oksettaa.

[rauman]

OT: Mua oksettaa.

Älä ota enää

[Sumppa]

OT: Mua oksettaa.

Älä ota enää * *

Joop. Tää saa riittää nyt tältä illalta

[ssuuzzuukkii1000]

Meillä on hyvä olla.

Jenni on vielä enemmän kuin kava10. Jenni on ILO! Ilo minun sydämessäni. Ilo, ja rohkeuden antaja.

Me haavoittuneet linnut olemme täällä ja nyt. Me olemme elämässämme voittaneet. Ja uskon, että vieläkin jaksamme, haavoittuneina, paljon kokeneina, nousta siivillemme.

Te upeat ORG!laiset ette edes kaikkea tiedä.

Näette vain pinnan, pienen lapsen uskon.

Näette vain sen, että jaksamme lentää, lentää Teidän avullanne.

Muistakaa haavoittuneita, muistakaa pieniä. Te vahvat.

On aika, jolloin kaikki meistä tarvitsevat apua elämän tiellä.

Minä olen iloinen siitä, että Te ORG!laiset jaksatte nyt. Jaksatte auttaa pieniä kulkijoita. Taiteellisia, tuntevia höpisijöitä.

Mutta, mekin haluamme olla Teidän apunanne, vuorovaikutteisesti.

nyt täytyy lähtä lääkepurkille

[Jenni]

Joku supermaskuliininen testosteronitiivistymä varmaan repii pelihousujaan meidän juttujamme lukiessaan, sillä jopa minä värähdän hämmennyksestä. Jotenkin, oman herkkyytensä kaiut yksinäisessä huoneessa ovat tutut, mutta kun sen kaiutta kuulen toiselta sielulta, on se häkellyttävää, sitä huokaisee, ihmettelee ihmisyyden kauneutta, runollisuutta joka elämän haudoissa soi, noissa elävien sielujen peitetyissä haavoissa. Se on ihmeellistä, ja se tarvitsee soidakseen vedenpinnan, jonka kuulija suo avaralla sydmellään, ja se soi kauas, se soi kauan, se soi kauniina kuin kaakkurin kaihea kutsu. Jos sitä kuuntelet, löydät maiseman jota jokainen ennen sinua on katsonut, ja jokainen sinun jälkeen. Katsot ihmisyyteen, sinne sanattomaan maisemaan, joka rakentaa meistä sitä mitä olemme - emme yksinäisiä.

Sitten, koska huomenna katoan hetkeksi Emoa tervehtimään, jätän tähän ylistyksen äideille:

Sydämeni sykkii,
tuntea saan,
Auringon nousevan,
Linnunlaulusta kohoaa.

Sydämeni sykkii,
kyynelin
sen rintaani tiesin.

Kukan poimin, nuuskin,
ihailen, hyväilen,
Käsin,
Silmin,
nenällä hassulla,
nauran, ja kohta itken.

Sydämeni sykkii,
Ei tiettä se rintaani tullut,
Kun sydämeni sykkii,
Kuulen kehtolaulut,
Sen sinulta sain,
Äiti,
Sen muistan mä ain.
http://www.myrsky.com/gallery/Jenni/Emolle06_Holopainen

[SABER]

Nyt.....alan pudota kärryiltä.
Johtuneeko runosielusta-tai enemmänkin sen puutteesta. Vai melko massiivisesta kapulasta....

[C-A-D]

Kerrassaan hilpeän hyväntuulinen ja hyvää mieltä tuova ketju tämä! Ootteko kaikki tötsyissä vai mitä sieniä popsineet?

Tätä lukiessahan vanha kyynikkokin ihan herkistyy (silti tiukasti feminiinisiä piirteitä äijissä karsastaen )!

[SABER]

yksin tai omassa porukassa "yrmötetään". "Tiä miten minä avaisin keskustelun. Mitähän tuoki musta ajattelee jne".

Tuosta tuli mieleen eilinen episodi: Tankilla käydessä viereisellä mittarilla jo veteraanisarjassa oleva matkapyöräilijä. Moikattiin siinä, mutta en sitten (taaskaan) keksinyt senkummempaa sanomisia. (parempi vain näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa epäilyt) Kuitenkin, kun ei muuta ilmennyt niin veteraani otti ohjat: "Huomasitko tuolla valoissa, kun oli tytöllä ISOT TISSIT?!"

näinhän se homma etenee....jo jos henkilö muuten lukee tätä, niin minä tarjoan seuraavat 'tsufet, jos törmätään

[Katyanna]

yksin tai omassa porukassa "yrmötetään". "Tiä miten minä avaisin keskustelun. Mitähän tuoki musta ajattelee jne".

Tuosta tuli mieleen eilinen episodi: Tankilla käydessä viereisellä mittarilla jo veteraanisarjassa oleva matkapyöräilijä. Moikattiin siinä, mutta en sitten (taaskaan) keksinyt senkummempaa sanomisia. (parempi vain näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa epäilyt) Kuitenkin, kun ei muuta ilmennyt niin veteraani otti ohjat: "Huomasitko tuolla valoissa, kun oli tytöllä ISOT TISSIT?!"

näinhän se homma etenee....jo jos henkilö muuten lukee tätä, niin minä tarjoan seuraavat 'tsufet, jos törmätään

No voe teitä miehiä.. Täytyy kyllä sanoa feministisesti, että pitihän tuo arvata.. No, positiivista että pääsitte juttusille, mutta aihevalinta oli kyllä melkoinen klisee Eipä täällä voi ku hihitellä asialle, mutta siitä se lähtee, miesten välinen ystävyys. Tuolla kommentilla kyllä joka pojan "jää sulaa"! Voe ny mahoton..

[C-A-D]

Lähtökohtana äijien väliselle ystävyydelle on se, että ne ei keskenään

a) halaa (kuin joukkueurheilussa)
b) puhu (muista kuin tisseistä, mopoista, oluesta ja a***ista)

Kaikki muu on h*m*jen ja metroseksuaalien hommaa...

Äijät on niin kliseitä! Mutta meillä on oma arvomme, jonka (vain me) itse ymmärrämme

[kava10]

Ihmeen hyvin muuten ajatukset lakkaavat harhailemasta, kun ajaa mutkateitä 360 km, kuten tänään kavereitten kanssa ajelimme.

Sumppa. Onko pahoinvointi jo ohi?

Ajeleminen pärrällä poistaa myöskin tehokkaasti pahoinvoinnin.
Se raikas ilma ja viima selkiyttää oloa. Mutkapätkäajelut sopivat niin naisille kuin miehillekin. Ja voittavat mennen tullen kaljotteluillat.

[Tuksa]

Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.

Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.

Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta. *

Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )

Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja *

[Matso]

Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.

Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.

Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta. *

Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )

Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja *

*reps* koita parantua!

[Äksjiiärrä]

Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.

Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.

Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta.

Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )

Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja

Eikös sinulla tänään pitänyt olla se pihan kunnostus.
Tuo on kyllä omituisin tapa pakoilla kotitöitä, mitä olen kuullut.

[LaMasquerade]

Toisille sitä sattuu ja tapahtuu.. (<- Tuksa)

Mutta tuohon miesten väliseen ystävyyskliseeseen (<- C-A-D) voisi lisätä semmoisen lisäkaneetin, että kun tuota ystävyyttä on takana jo jonkin aikaa (vuosia), niin voi tulla ilmiö, jossa n. 2+ promillen humalassa avaudutaankin puolin ja toisin todellakin henkilökohtaisista asioista (esim. parisuhdeongelmista rehellisesti, eikä todellakaan vitsiä kertoen tai naureskellen). Näistä avautumisista ei koskaan jutella selvin päin, ei ainakaan jos muita on lähettyvillä, mutta niihin sitten saatetaan palailla kyynelsilmässä satunnaisesti joku toinen puljaus-ilta...

[motometu]

Tuohon miesten väliseen ystävyys-kliseeseen... anteeksi kuinka, mitä tuli sanottua? Miehet osaavat olla ystäviä kun taas naiset pääsääntöisesti lähinnä jauhavat p****a selän takana ja edessäpäin muodostetaan hymistelyverkostoja. Ja tuosta tisseistä puhumisesta, niistä ne feministisimmät naisasianaisetkin puhuu. Niiiin ja tuohon sivujuonteena vellovaan Wanna be-rönsyyn sinilimä-Frankin sanoin: to be or not to be a wanna be: to be is to do!
Hyvää kevättä ja halikaa itseänne toivoo tummanpuhuva, voimaa uhkuva, matalalla äänellä mörísevä, funktionaalisesti muotoiltu (kaskelotin muotoinen), joukossakin yksinäinen ja vice versa kokematon veteraani motometu.

[Tuksa]

Eikös sinulla tänään pitänyt olla se pihan kunnostus.
Tuo on kyllä omituisin tapa pakoilla kotitöitä, mitä olen kuullut.

Siis pihan kunnostushan tapahtu. Ei voinu koskee, ei tullu verta