Pieni ei muka pärjää?

[Zia]

Kävin tuossa hiljattain väittelyä siitä, että voiko tämmöinen hukkapätkä (162cm) joskus siirtyä vyöruusun asemasta puikkoihin.

"Miehiset" perustelut sille, miksi olisi parempi tyytyä istumaan vaan kyydissä kuuluivat seuraavalla tapaa:

1. Sä et koskaan saa sitä pyörää liikkumaan mihinkään, jos se ei ole käynnissä. (mäestä oli kyse)

2. Kun pyörä on paikallaan, se kaatuu heti. Eihän sulla yllä kunnolla ees varpaat maahan.

3. Ja kun se pyörä kaatuu, sulla ei ole mitään mahollisuuksia nostaa sitä ylös. Mitäs sitten teet, kun olet yksin keskellä ei mitään ja seuraavaa ohikulkijaa joutuu odotella?

4. Sä et osaa itse korjata / huoltaa sitä pyörää pätkän vertaa, jolloin pyörän omistaminen tulee maksamaan miljoonan.

5. Liian rajuja pelejä tommoselle tirriäiselle muutenkin... Turha haaveilla näistä "isoista" vehkeistä. (1000 ja 1200 keskustelun aiheena)


*En varmaankaan ole ainut pieni nainen, jolla olisi oma pyörä, enhän... * . *Sanokaa muutama hyvä vasta-argumentti, joilla niittaan jannujen nokat tukkoon. Ne yrittää selvästikkin vain painostaa, jotta en olisi ensi kauden mustissa tilastoissa...

*Eikö niitä penkkejä voi jotenkin madaltaa / kaventaa, että jalat saisi paremmin maahan? *

*Tuo huolto on kyllä sitten ihan totta, siihen pitää aina lähteä hakemaan apua jostain pajalta ja se saattaa nipistää lompakkoa pahemman kerran * .

*Nimim. mitään pyöristä tiedä, mutta siistiä ois saada se omakin joskus

Joopa-joo. Kaikki esitetyt vastaväitteet perustuvat siihen, että niiden lausuja on munaton tapaus, joka ei kestä ajatusta naisesta ajamassa moottoripyörällä, eikä etenkään millään isommalla kyykkypyörällä, joss prkl on enemmän tehoa kun omassa Ja sehän johtuu siitä että omat rahkeet ei riitä kyseisen vehkeen hommaamiseen.

Itse olen n. 160 cm "pitkä" naisimmeinen ja mopo on ZX-10R. Pyörää on hieman madallettu. Mitä noihin väitteisiin tulee (believe me, ihan samat olen kuullut), niin:

1. Jos ei moottorilla, niin eteenpäin ja tietysti taaksepäin mopo liikkuu joko päällä istuen jos paikka on sopiva, ja jos ei muuten niin maasta käsin siirtämällä (ylämäessä, hiekalla). Pitää vähän kattella minne sen moponsa änkee, ja pahassa paikassa voi myös pyytää apua (mitä miehet ei takuulla tee)
2. Riittää kun toinen jalka yltää maahan paikalla seistessä. Ei se niin vaan kaadu jos ei pääse kallistumaan yli kaatumispisteen
3. Jos kaatuu niin kaatuu, kyllä kevyen kyykyn saa yksin ylös jos on aivan pakko, ja yleensä ja aina tähän asti on apua ollut ennemmin tai myöhemmin saatavilla
4. Huoltoa varten on huoltoliikkeet sun muut korjaamot, miks ihmeessä kaikki pitäs tehä itse? Jos ei osta jotain vanhaa romua joka on koko ajan hajalla niin ei nuo perushuollot maltaita maksa. Sitäpaitsi valtaosa miehistä on itsekin aikamoisia tumpeloita mitä huoltoihin tulee, harva kuuluu tähän tee-se-itse-luokkaan.
5. Kaasulla sitä rajuutta säädellään ja se tulee korvien välistä, jossa yleensä naisilla liikkuu paljon enemmän harkintaa kun miehillä

Ekaksi pyöräksi ei kyllä kannata mitään tonnista kyykkyä ostaa, mutta se ei ole este jos ei ole jotain miehistä huoltokaartia ympärillä kun se mopo saapuu kotiin. Aivan hyvin selviää itsekin, ja apua saa liikkeistä aina kun vaan viitsii kysyä. Ja äkkiäkös sitä hommaa uusia tuttavuuksia harrastuksen parista

[Darth]

Joo, ajettaviksihan nuo on tehty, eikä tietääkseni työnnettäviksi, että kunhan nyt jotenkin saa varvasta maahan liikennevaloissa/vastaavissa, niin ei kai mitään kummempaa. Ja kyykkyhän lienee ainakin siitä hyvä, että lienevät niitä kevyimpiä pyöriä, helppo siis liikutella lihasvoiminkin jos tarvetta tulee...tai siis minun tapauksessani vaikka ilman voimaa. * Että jos vain mieli tekee, niin hanki vain pyörä, siinähän se sitten lopullisesti selviää, onko se se oma juttu.

Disclaimer: Meikäläisellä ei vielä pyörää ole, juuri taloudellisisa järjestelyitä pohdiskelen, mutta ihan pari on tullut kokeiltua... Toisaalta kuume on kova, mutta rahalle nyt aina on kohteita, noita 'järkevämpiäkin'...

[xjrrrrräyh]

Aiemminkin olen hämmästellyt sitä mielikuvituksen laukkaa, mikä ilmenee, kun naisten moottoripyöräharrastukselle halutaan keksiä esteitä.

Eihän autoakaan hankkiessa kukaan mieti, että "mitenkähän tuon työntää ylämäkeen..." tai "jaksankohan nostaa sen jos kaatuu kyljelleen..."

Mp-poliisien testit tuntuvat myös hiukan haetuilta. Sen jo muistankin että pitää työntää sitä mopoa 300m ja että siinä on aikaraja. En muista kuinka pitkä aika. Mutta tuo tuntuu hiukan oudolta että pitää se moppe vipata tankin kautta ympäri ja sitten vasta pystyyn... Kyllähän toisaalta ymmärrän että kuntotesti, mutta... Tietty aikoinaan intissä piti meidänkin harjoitella metsään poistumista täydessä varustuksessa ja polkupyörä mukana, mutta se olikin sotaa varten harjoittelua.

Kyllähän noita naisia löytyy jotka on voimiltaan miesten veroisia, muutamakin. Ja miehiä, joiden voimat ovat heiveröiset. Mutta eivät ne heiveröiset miehet sovi poliiseiksi, siinä voi käydä niin kuin kaverini kanssa, joka tullessaan pikkujouluista joutui poliisin kanssa vaikeuksiin ja sitä rataa putkaan. Myöhemmin tämä kaveri sitten pohdiskeli, että: "Ei ne kaks partiota ois varmaan saaneet mua sinne maijaan, mutta kun oli tota tuoretta lunta maassa ja liukkaat tanssikenkät jalassa..."

[rg500-ex]

taru rinne oli samaa kokoa eikä siinä kukaan kyseenalaistanut sen kuntoa-ja taitoa päinvastoin !

[MarkuSV]

4. Sä et osaa itse korjata / huoltaa sitä pyörää pätkän vertaa, jolloin pyörän omistaminen tulee maksamaan miljoonan.

Aika harva motoristi, jolla on uusi/uudempi pyörä huoltaa sitä itse!!
Alkavat olemaan suht moninmutkaisia ja olisihan se takuu ihan kiva säilyttää, vaikka siitä joutuu maksamaan huoltojen verra.. Eikä sitä pyörää ole todellakan pakko viedä minnekkään merkkihuoltoon, vaan huomattavasti edullisempiakin vaihtoehtoja on olemassa!!

[GSXR]

Oisvat voineet ehkä ihan suoraan sanoa, että NAINEN (tai mä) ei voi ostaa isoa pyörää * ja jättää noi sössötykset vähemmälle.

Äijät prkl. Turha tulla sitten vinkumaan testiajoa, jos pyörän saan hankittua * * .

[duracl]

voiko tämmöinen hukkapätkä (162cm) joskus siirtyä vyöruusun asemasta puikkoihin.

Jos 156cm voi, niin voit sinäkin.

1. ihmisellä on silmät ja aivot siksi, että se osaisi sopeutua tilanteisiin. Jos pyörä on painava, sitä katsoo mihin sen pysäköi. Eikä se sivulta työntäminen mahdotonta ole vaikka pyörä painaisi yli 200 kiloa, kokemusta on.

2. Koskaan kuullut sivutuesta? Ja liikennevaloissa etc. pystyssä pysymiseen ei tarvita kuin toinen jalka. Itse olen ajanut 1200cc ZRX:ää jossa mulla ei ylettynyt kuin toisen jalan varpaankärjet maahan. Hyvin se silti liikkui eteenpäin.

3. Näitä tilanteita varten on miehet. Siltä varalta että miestä ei ole saapuvilla, niin tiedoksi: nostaminen on lopultakin tekniikka, ei voimalaji.

4. Korjaamisen voi opetella, se on helppoa. Muussa tapauksessa, maksaa ne uudet kengät/laukut/takit/meikit/kudontakurssitkin. Ja miehen mopo ei ole ilmaiseksi ylläpidettävä sekään.

5. ja perustelut olivat....?

En varmaankaan ole ainut pieni nainen, jolla olisi oma pyörä, enhän...

Et olisi. Itse tunnen jo useita, ja määrä on lisääntymään päin. Penkkiä ja runkoa voi madaltaa penkkiä madaltamalla, kaventamalla, takajousitusta ja keulaa madaltamalla, koiranluilla etc. Perushuoltotoimenpiteet on oikeasti helppoja oppia itse, vain kiinnostusta ja huolellisuutta ja muutamia kunnollisia työkaluja. Öljyjen vaihtoon et tarvitse edes tallia.

Jannut selkeästi pelkää että me olemme niitä parempia kuskeja

[xjrrrrräyh]

Se pelko meille suotakoon...

Ei vaan, kunhan sitte ajatta ilman könyämisiä, sehän se pääasia on. Miehille tekee vaan hyvää ruhjeet ja murtumat, mutta naisille ei niin hyvä.

[b1200]

Noh korjaamispuolesta on kai turha viisastella meidän taloudessa, kun minä olen nörtti ja kauniimpi puolisko autonasentaja koulutukseltaan. Ensimmäiset ajoharjoittelut meilläpäin tehtiin 250cc 2t kotarilla, jossa jalkojen ja maan välissä oli jotain puoli metriä.. siis. Pysähtyä pystyi siis vain "opettajan" lähelle..

Myöhemmin 160 cm neito on pärjännyt mm. 1200cc bandiitilla. Toki kehoitin arvioimaan maastoa / pysäköintiä, ettei joudu potkuttelemaan mopoa jossain soralla tms. Eikä mahdottomalta näyttänyt Dukella ajaminenkaan.. vaikka istuinkorkeus on reilut 90cm. Dukea en olisi kyllä korkeuden puolesta enää suositellut.

Ja totta helvetissä lainaan eilen ostamaani busaakin... Jos hänellä nykyinen 600cc CBR taipuu, niin miksi ei bussi.. Jos varaa olisi ostaisin emännälle 1100 ZZR:n (haavepyörä) tai Buellin, josta ylettyy pienemmätkin _hyvin_. Eikös Bikes & Babes kuvat kiinnostaa monia, mutta touhussa ei ole (IMHO) järkeä ennen kun Babe osaa oikeasti ajaa mopolla..

Naiset: Älkää ostako perkeleen mini-viragoja & er-vitosia yms, ellette oikeasti halua sellaisia. - Ne voi jättää tosi käytännöllisesti ajatteleville miehille, jotka eivät uskalla moottoripyörällä ajaa (provo). Turbogixeri alle jos siltä tuntuu.

[Bomber]

Prätkäkuskin pituus on harvemmin käytännössä mikään ongelma kyykkyjen osalta; enskat voivat ehkä olla asia erikseen. Lapinlahden Lintujen ohje on hyvä: "Lisää pituutta heti tai ainakin isommat tuopit!"

[Katz]

voiko tämmöinen hukkapätkä (162cm) joskus siirtyä vyöruusun asemasta puikkoihin.

3. Näitä tilanteita varten on miehet. Siltä varalta että miestä ei ole saapuvilla, niin tiedoksi: nostaminen on lopultakin tekniikka, ei voimalaji.

Tekniikkalaji juu. Itse ei (vielä) ole tarvinut alkaa kaatunutta mopoa nostelemaan, mutta jos ja kun tämä päivä joskus koittaa, niin eiköhän se ylös saada

Jos omia kykyjäsi epäilet niin täällä on ainakin yksi ohje pyörän nostoon.

Muissa kohdissa samaa mieltä jo viestiä postanneiden kanssa : ei muuta kuin pyörän hankintaan ja menoksi!

[wekkuli]

En jaksanut lukea ketjua, mutta lieneekö tätä perustelua vielä esitetty: Yleensä kaikki maailman menestyneet ratakuskit ovat myös pienikokoisia. Joku Max Biaggi, Loris Capirossi ovat aika kääpiöitä. Ja silti sellainen 160cm, 50kg käppänä hallitsee loistavasti pyörän, jonka tehot ovat aivan toiselta planeetalta kuin minkään katupyörän.

Eli maailman parhaat mp-kuljettajat ovat pienikokoisia järjestään.

[peekoo]

Mukavahan noita jannuja on huudattaa, mutta en kyllä provosoituis feministi versus äijät -linjalle näin tärkeässä asiassa. Jos tosissas oot pyörää hankkimassa, mene kattelemaan ja kokeilemaan. Sen tuntee kun oikea * osuu kohdalle. Sitäpaitsi oli noissa sanomisissa myös asiaa mukana, jos asenteen unohtaa. Ja ON se tosi törkeää hankkia isompi pärrä kun jätkillä... *

[ajf]

Pienikokoisella muutenkin tilanne on oikeastaan paljon parempi kuin pidemmällä. Melkein mihin tahansa pyörään mahtuu mukavasti, mutta annas olla jos pituutta on se lähemmäs pari metriä niin jopa menee hankalaksi, yllättävän moni pyörä tuntuu ihan minimotolta.

Jos kerran pari kesässä joutuu peruuttamaan pyörään vastamäkeen niin se on kuitenkin vain sen hetken riesa, aina niistä tilanteista jotenkin selviää.

[GSXR]

Turbogixeri alle jos siltä tuntuu. *

Jos nyt ei kuitenkaan. Mulle jäi vähän jotakin hampaankoloon edellisestä tuttavuudesta tämmösen kanssa * .

Nyt täytyy alkaa katella vakavasti noita pyöriä läpi ja kohtahan ne on taas messutkin edessä * .

Pitäs varmaan mennä jonnekkin aloittelevan pyöräilijän vierihoito ja tukiryhmään, että ois edes hitusen tolkkua vaatimuksien suhteen ja jotakin pientä tietotaitoa takataskussa.

Vois myös yrittää ujuttautua notkumaan jonkun pajan kulmille ja kysyä, että huolitaanko tyttöjä seuraamaan rassailuita * .

[C-A-D]

Ja höpö höpö. Ihminenhän pääsääntöisesti pystyy siihen mihin on tarpeeksi motivaatiota. Jokaiselle tekisi hyvää mennä invalidisäätiölle katsomaan mihin oikeasti rajoitteiset ihmiset pystyvät kun tahtoa riittää. Tuohon verrattuna tuollainen jonkun mielestä keskivertoa lyhyemmän tuoma muka-rajoite kyllä ei ole paskaakaan... Ei muuta kuin pyörä alle ja menoksi

[safar]

Vielä sen verran jatkoa noihin vastauksiin, että niin kauan kuin vain vastailet näiden "tosimiesten" väitteisiin, sinut otetaan yhtä "vakavasti" kuin näissä vastauksissa otettiin niiden väitteet.

Vaan kun ensin talven intät vastaan ja ensi kesänä sitten näytät, että olit oikeassa, niin johan uskovat .Moni "tosimies" kun on semmoinen että uskoo vasta kun näkee.

Elikkä ei muuta kuin mopokaupoille koeistumaan ja pärrää valikoimaan

Nimim. "samassa tilanteessa ollut"

Tääkin menee vähän off-topic....
Mutta oisko teillä lisää noita hyviä argumentteja miksei naista puikkoihin?

Meinaan oma emäntä haluais jo kans pikkuhiljaa alkaa ajeleen...
Ei muuten, mutta sehän tietää toisen pyörän ostoa... rahan menoa siis...

[Kikka6]

Pitäs varmaan mennä jonnekkin aloittelevan pyöräilijän vierihoito ja tukiryhmään, että ois edes hitusen tolkkua vaatimuksien suhteen ja jotakin pientä tietotaitoa takataskussa.

Vois myös yrittää ujuttautua notkumaan jonkun pajan kulmille ja kysyä, että huolitaanko tyttöjä seuraamaan rassailuita .

Viime keväänä itse aloittaneena muutama hyvää tarkoittava kommentti: älä osta liian pientä (alle 500 cc) ja osta ns. peruspyörä (sillä on helpointa opetella). Suosittelen että jalat yltää kokonaan maahan kantapäät mukaan lukien. Jos et ole metriäkään ajanut, ota ensin mopon käsittely- ja ajotunteja. Kun oma pyörä on alla niin ehdottomasti ennakoivan ajon kurssille.

Jos uudehkon mopon ostat niin ei sitä tarvitse korjata. Huollot ja vähänkin vaativammat työt saa rahalla. Kuten jo todettu, tämä ei ole persaukisten harrastus.

Nousee se pyörä kyljeltään yksinäänkin (kokeiltu omalla joka on 4 kertaa mua painavampi) ja sitäpaitsi herrasmiehiä löytyy aina.

Sulla on nyt hyvää aikaa ottaa asioista selvä ja miettiä eri vaihtoehtoja toukokuuta odotellessa.

[kawajack]

taru rinne oli samaa kokoa eikä siinä kukaan kyseenalaistanut sen kuntoa-ja taitoa päinvastoin !

Ihan off topic, mutta mulla on aina ollut vaikeuksia ottaa Taru todesta, kun muistan sen vaan sellaisena maitotonkan kokoisena pikkulikkana, joka tuli kurkkimaan faijan autotalliin mitä me puuhastellaan, kun siellä viriteltiin papan rata-miniä. Sittemmin pappa siirtyikin kokonaan mekaanikoksi, ja alkoi rakennella työlle niitä karting-autoja, joilla Taru sitten nöyryytti SM-sarjassa paria natiaista nimiltään Mika H ja Mika S...

[staalo]

Ostin tässä heinäkuussa ensimmäiseksi omaksi pyöräksi tuon cbf600s:n. Sitä ennen olin ajellu viitisen vuotta pienellä customilla. Ja voin kyllä ensipyöräksi suositella tätä ceebeeähvää ihan hyvällä omallatunnolla: helppo käsitellä, todella mukava ajettava, hyvät säätömahdollisuudet, kohtuu taloudellinen (jos pyörästä voi tuota termiä yleensäkään käyttää), kulkee tarvittaessa vaikka 2päällä ihan mukavasti. Tosin kohta kymppitonnin tuolla ajaneena alkaa olla sellanen olo, että kaipaa vaihtelua, ehkä jotain sporttisempaa..

Täähän alkaa vaikuttaa ihan myyntipuheelta..

[Yömaha]

älä osta liian pientä (alle 500 cc)

Kokoa voi suositella, mutta ei pidä sotkea kuutioita asiaan. Yleensä juuri aloittelijat puhuvat kuutioista, mikä ei ole ollenkaan sopiva yksikkö vaan teho tai vielä paremmin teho/painosuhde... Kuutiot kun eivät pelkistetysti kerro muusta kuin koneen tilavuuden heijastumisesta myös ulkomittoihin. Hevosvoimia voi olla sama määrä 350- ja 1100-kuutioisessa (esimerkit löytyvät).

[kawajack]

Samaa mieltä edellisen kanssa: moottorin kuutiot ja pyörän koko pitäsi saada erotettua toisistaan paremmin. Harmi, ettei moottoripyörissä ole samoja muuntelumahdollisuuksia kuin esim. fillareissa, joissa ajajan mittojen mukaan voi valita 17'', 19'' tai 21'' rungon, muun tekniikan pysyessä silti muuttumattomana. Itselläni tuo koko-ongelma on ollut pikemminkin päinvastainen, kun pituutta on sen verran (187 cm) että 500/600 -kokoluokan pyörät tuntuivat järjestään aika ahtailta ainakin pitempään ajoon, vaikka muuten sellainen olisi voinut olla ihan hyvä valinta.

[Athene]

1. Sä et koskaan saa sitä pyörää liikkumaan mihinkään, jos se ei ole käynnissä. (mäestä oli kyse)

Ei kannata pysäköidä siten, ettei pääse liikkeelle. Pyörää on helppo liikutella sivulta lykkien. Pyörän päällä istuen ei kannata ainakaan takaperin ylämäkeen yrittää lykkiä. Apuakin saa aina varmasti kun pyytää.

2. Kun pyörä on paikallaan, se kaatuu heti. Eihän sulla yllä kunnolla ees varpaat maahan.

Ei pyörä mihinkään kaadu, jos se ei kallistu tukipisteen ohi. Jos kaatuu, niin selkä pyörään päin suorana, toisella kädellä ohjaustangosta ja toisella esim. takajaltapista nostetaan pyörä jalkavoimin ylös.

3. Ja kun se pyörä kaatuu, sulla ei ole mitään mahollisuuksia nostaa sitä ylös. Mitäs sitten teet, kun olet yksin keskellä ei mitään ja seuraavaa ohikulkijaa joutuu odotella?

Tekniikkalaji. Ja tuskin se pyörä kovin helposti kaatuu, kun on tarkkana miten ja missä sitä käsittelee. Ylösnosto yksin kts. yllä.

4. Sä et osaa itse korjata / huoltaa sitä pyörää pätkän vertaa, jolloin pyörän omistaminen tulee maksamaan miljoonan.

Öljyn- ja suodattimien vaihdot on tosi helppo oppia tekemään itse. Muut harvemmin suoritettavat toimenpiteet voi teettää muualla. Maksaahan se tietenkin... Toisaalta motoristipiireistä löytyy aina miehiä, jotka auttaa tarvittaessa siinä öljynvaihdossa ja muussa pienessä rempassa ihan ilmaiseksi.

5. Liian rajuja pelejä tommoselle tirriäiselle muutenkin... Turha haaveilla näistä "isoista" vehkeistä. (1000 ja 1200 keskustelun aiheena)

Aloittelijalle ovat liian rajuja pyöriä tonniset kyllä. Mutta taitojen karttuessa sellaisenkin voi hankkia, jos koordinaatio ja itsehillintä on kunnossa. Tonninen kyykky ei kooltaan ja painoltaan ole paljon sen isompi kuin monet kuussataset. Eli sen puolesta moottorin kuutiot eivät merkitse. Toisaalta tonninen kyykky + aloittelija on aika * vaarallinen yhdistelmä. Haaveillahan saa aina, mutta jalat kannattaa pitää maassa ja järki päässä kun pyörää valitsee.

[Wen74]

Hah. Meillä perheessä vaimolla joka on lyhyt (168 vs. 186cm) ja lyhytjalkanenkin vielä, on se isompi pyörä. Se kun enduron halus niin se enduron sai. Nyt se sitten huristelee TDM:llä vaikka vaan varpaat ottaa maahan. Kerran se on sen kaatanut (parkkiksella) eikä ehtiny kuin aloittaa ylösnostoa kun tuli punapukuinen lenkkeilijä joka jeesas

Asennekysymyksiä. Kyykyt on kuulemma ihan tyhmiä

[CebariTonni]

Kyllähän tuo tytteli (168cm, 50kg) mun cebariakin kummasti pyöritelee sinne tänne oli sitten 1 tai 2 päällä, retkivarustuksella tai ilman.

Ihmetyttää moiset väitteet

[Sara]

Nää skenaariot pitää täysin tän tapakusen (157cm/50kg) kohdalla täysin paikkansa, mutta monia vuosia on tullut ajettua moottoroiduilla pyörillä. Aina on apua löytynyt silloin, kun sitä on tarvinnut. Ja jos sitä ei löydy, niin ei sitä tarvitakkaan.

Ei muuta, kuin talvella MP-näyttelyyn ja koe istumaan kaikki mahdolliset pyörät. Kyllä se oikea löytyy!!! *

[GSXR]

Toisaalta tonninen kyykky + aloittelija on aika * vaarallinen yhdistelmä. Haaveillahan saa aina, mutta jalat kannattaa pitää maassa ja järki päässä kun pyörää valitsee.

Se on ihmismieli semmonen, että johonkin tiettyyn, kun iskee silmänsä, niin siitä on vaikea lähteä tinkimään... * . Järjellähän tässä pyörän hankinnassa ei ole muutenkaan mitään sijaa * .

[Joopa]

Vaimo on tykännyt kovasti ajella Triplellä vaikka pituutta ei ole kuin vähän päälle 160 cm.

Ajopeleinä ollut VT600 Shadow, VMax, Kawa ZR-7 ja nyt Speed Triple. Ainoastaan VMaxin kanssa oli vähän ongelmia. Ei niinkään korkeuden kanssa vaan pyörän painossa.

Nykyään vaimo pakittaa sujuvasti pyörän tallista, eikä liikenteessä ole mitään ongelmia vaikka Triplessä on suht. korkea (muistaakseni 81 cm) satulakorkeus.

Joten leimaan huuhaaksi väitteet että kuskin pituus tai paino estäisi ajeluja.

[Liinu]

Pitkiä kaikki! Entä kun 148 senttinen Hoitsu haluaisi mopottimen? Turha oli mein rätkänettimisreissu...juu kiitos ei...kun pieni aikuinen haluaa alkaa ajamaan omalla rätkällä, niin kalliiksi tulee...

KUN ei halua esim. 250 Virkkua...vaan sen tarttee ola nakutin tai kyykytin! Tehtaaltako mittatilaustyönä

kääpiöille terveisin pikkuinen 173 senttinen muumimamma

Ei vaineskaan...kirput kunniaan