3000 km alle 24h

[ek@]

Täältä löytyi tuommoinen juttu.

Eihän siinä nyt ihan rajoitusten mukaan ole vedetty. Aika suoritus silti.

[Tuppi Nurin]

Ovat kaikesta päätellen osanneet Baijerissa tehdä kohtuu hyvän pyörän. hepulle.

[Earthend]

Lieneekö kyse enää ajamisen ilosta kun naama irvessä yritetään rikkoa rautaperse-ennätyksiä.. Saattoi olla tuolla reissulla maisemien ihailut ja pullakahvittelut vähissä..

En ikinä varmaan tajua itsetarkoituksellista pitkänmatkan ajoa.. ..mut kukin tyylillään.

Lieneekö kyse enää ajamisen ilosta kun naama irvessä yritetään rikkoa rautaperse-ennätyksiä.. Saattoi olla tuolla reissulla maisemien ihailut ja pullakahvittelut vähissä..

En ikinä varmaan tajua itsetarkoituksellista pitkänmatkan ajoa.. *..mut kukin tyylillään.

Tää on taas niitä iänikuisia makuasioita ja eri ukot ja akat tykkää eri jutuista.

Itse olen jossain määrin erakkoluonteinen holkkipolvi ja arvostan moottoripyöräilyssä sitä omissa oloissaan olemista. Noilla päivän kestävillä reissuilla se tunne korostuu helvetisti; vitun hauskaa lähteä aamusta ajamaan ja körötellä reilu 1000 km:ä suuntaansa vailla mitään järkevää syytä. Pysähdykset tehdään pelkästään pyörän ja kuskin tankkaamisen sekä ketjujen rasvauksen vuoksi. Koko vuorokauden kierron ajan istuu pyörän kyydissä ja miettii omia ajatuksiaan erossa kännyköistä, töistä ja muista stressiä aiheuttavista seikoista. Ainut mistä täytyy huolehtia, on tankkaaminen, syöminen ja kartan luku. Aikataulun on itse suunnitellut ja kukaan ei pääse valittamaan, vaikka siitä hiukan lipsuisi suuntaan tai toiseen.

Nuo rautaperse-ennätykset ei ehkä anna samanlaista nautintoa kuin meikäläisen reissut, mutta jostain kierosta syystä ymmärrän ihmisiä, jotka tuommoista harrastavat.

[fzr1000]

Itse olen jossain määrin erakkoluonteinen holkkipolvi ja arvostan moottoripyöräilyssä sitä omissa oloissaan olemista. Noilla päivän kestävillä reissuilla se tunne korostuu helvetisti; vitun hauskaa lähteä aamusta ajamaan ja körötellä reilu 1000 km:ä suuntaansa vailla mitään järkevää syytä. Pysähdykset tehdään pelkästään pyörän ja kuskin tankkaamisen sekä ketjujen rasvauksen vuoksi. Koko vuorokauden kierron ajan istuu pyörän kyydissä ja miettii omia ajatuksiaan erossa kännyköistä, töistä ja muista stressiä aiheuttavista seikoista. Ainut mistä täytyy huolehtia, on tankkaaminen, syöminen ja kartan luku. Aikataulun on itse suunnitellut ja kukaan ei pääse valittamaan, vaikka siitä hiukan lipsuisi suuntaan tai toiseen.

Nuo rautaperse-ennätykset ei ehkä anna samanlaista nautintoa kuin meikäläisen reissut, mutta jostain kierosta syystä ymmärrän ihmisiä, jotka tuommoista harrastavat.

Just näin,minua ei kiinnosta taajama pyöräily tai "terassi "pyrähdykset vaan kiva lähtee aamulla jonnekkin ja illalla tulla jostain kottiin...

[Earthend]

Just näin,minua ei kiinnosta taajama pyöräily tai "terassi "pyrähdykset vaan kiva lähtee aamulla jonnekkin ja illalla tulla jostain kottiin...

Onhan noita muitakin tapoja ajella kuin taajamapyörittely tai rautaperseajo.. Itse tykkään ajella pienellä porukalla mutkapätkää.. kilometrien kerääminen ei ole itsetarkoitus vaikka aikaa reissussa kuluisikin koko päivä.

Onhan noita muitakin tapoja ajella kuin taajamapyörittely tai rautaperseajo.. Itse tykkään ajella pienellä porukalla mutkapätkää.. kilometrien kerääminen ei ole itsetarkoitus vaikka aikaa reissussa kuluisikin koko päivä.

Juu, rata-ajoa täytyis käydä kokeilemassa, kunhan löydän aikaa ja uskallusta...

Pienellä porukalla ajelussa on myös omat hyvät puolensa, eikä silloin kilometrien kertyminen ole pääasia, ainakaan mulle. Mukavaa sekin on ja siinäkin stressi ja muu paska unohtuu.


Mutta jos yksin heitän reissun ja aion vaikkapa koko päivän ajella, tulee niiden kilometrien suhteen rikottua omia "ennätyksiä", vaikkei alunperin aikoisikaan. Jotenkin siinä yksin ajellessa tulee semmoinen olo, ettei tee mieli pysähtyä ollenkaan. Ja tankatessa ja syödessä yrittää pitää kiirettä, että pääsisi mahdollisimman pian jatkamaan ajamista, vaikkei mihinkään ole kiire.

Liityykö se sitten pieneen erakkoon luonteessani, en tiedä, mutta jo pelkkää kahvia hörppiessä yksin huoltoaseman pöydässä on olo, että äkkiä pois ja ajamaan, paikallaan oleminen alkaa tuntua vastenmieliseltä. Ei sitä tunnetta oikein osaa selittää, mutta on se helvetin hienoa ajaa itsekseen tuntemattomia teitä ilta-auringon pilkistellessä puiden takaa, aamusta asti ajaneena alkaa kadota tuntuma arkeen ja ainut mitä tulee mietittyä, on polttoaineen määrä. Se on ihan oma maailmansa, millään ei ole mitään väliä ja olo muuttuu rauhalliseksi. Välillä pysähtyy levennyksille, rasvaa ketjut, putsaa visiirin, kuuntelee hetken pyörän tyhjäkäyntiä ja katselee kartasta mihin seuraavaksi ajelisi, kävelee muutaman askeleen ja venyttelee niskoja, ja jatkaa matkaa. Koko ajan on semmoinen olo, että mitään kiirettä ei ole, kunhan tässä vaan ajelee.

Toisin sanoen hulluja tässä ollaan...

[Wasserschwein]

Noita Northern_lightsin kirjoitelmia lukiessa tuntui ihan siltä kuin olisi omaa tekstiään lukenut. Juuri tuolla tavalla se homma mullakin menee.

[awaaja]

Tuo ajo ei ollut mikään Rautaperä ajo ja niissä ei kirjata ennätyksiä.

[JIMJAK]

Niimpä. Varmastikin hauskaa. Jos tykkää tollasesta..

[Naku1400]

Onhan noita muitakin tapoja ajella kuin taajamapyörittely tai rautaperseajo.. Itse tykkään ajella pienellä porukalla mutkapätkää.. kilometrien kerääminen ei ole itsetarkoitus vaikka aikaa reissussa kuluisikin koko päivä.

Juu, rata-ajoa täytyis käydä kokeilemassa, kunhan löydän aikaa ja uskallusta...

Pienellä porukalla ajelussa on myös omat hyvät puolensa, eikä silloin kilometrien kertyminen ole pääasia, ainakaan mulle. Mukavaa sekin on ja siinäkin stressi ja muu paska unohtuu.


Mutta jos yksin heitän reissun ja aion vaikkapa koko päivän ajella, tulee niiden kilometrien suhteen rikottua omia "ennätyksiä", vaikkei alunperin aikoisikaan. Jotenkin siinä yksin ajellessa tulee semmoinen olo, ettei tee mieli pysähtyä ollenkaan. Ja tankatessa ja syödessä yrittää pitää kiirettä, että pääsisi mahdollisimman pian jatkamaan ajamista, vaikkei mihinkään ole kiire.

Liityykö se sitten pieneen erakkoon luonteessani, en tiedä, mutta jo pelkkää kahvia hörppiessä yksin huoltoaseman pöydässä on olo, että äkkiä pois ja ajamaan, paikallaan oleminen alkaa tuntua vastenmieliseltä. Ei sitä tunnetta oikein osaa selittää, mutta on se helvetin hienoa ajaa itsekseen tuntemattomia teitä ilta-auringon pilkistellessä puiden takaa, aamusta asti ajaneena alkaa kadota tuntuma arkeen ja ainut mitä tulee mietittyä, on polttoaineen määrä. Se on ihan oma maailmansa, millään ei ole mitään väliä ja olo muuttuu rauhalliseksi. Välillä pysähtyy levennyksille, rasvaa ketjut, putsaa visiirin, kuuntelee hetken pyörän tyhjäkäyntiä ja katselee kartasta mihin seuraavaksi ajelisi, kävelee muutaman askeleen ja venyttelee niskoja, ja jatkaa matkaa. Koko ajan on semmoinen olo, että mitään kiirettä ei ole, kunhan tässä vaan ajelee.

Toisin sanoen hulluja tässä ollaan...

juuri näin, eipä tohon ole mitään lisättävää, näin se elämä on

[ajf]

Jos ei muuta niin ainakin kaiffa todisti että euroopassa voi vielä ajaa 3000 kilsaa kohtuullisen ripeästi ilman että törmää ver... eikun rahanhimoisiin poliiseihin.


Yksin pidempää siivua ajellessa tulee se fiilis että on matkalla eikä vaan ulkoiluttamassa itteään pienen mutkapätkän verran. Ei sillä etteikö lähinurkkien kiertäminen olisi myös omalla tavallaan kivaa, mutta lyhyellä reissulla ei pääse samalla tavalla irti arjesta. Se on vähän sama kuin ottaisi kaksi kaljaa. Useamman päivän kierros jossain kauempana käyden käy sitten jo lomasta.

[VOGON]

Eikö ole kuitenkin hyvä, että ne jotka haluaa saa ajella korttelin ympäri, ja ne jotka haluaa ajaa 3000km/24h saa ajaa. Niin ja tietysti ne jotka haluaa ajaa jotain siltä väliltä saa myös ajaa!!

Jokaiselle jotakin:

[mihail]

Siirretty

[kyosho]

no huhu

[arikorho]

Kukahan keulii rautaperseajon ekana?
Siinä ois bombereille yrittämistä!

[Sepe]

Kukahan keulii rautaperseajon ekana?
Siinä ois bombereille yrittämistä!

Ei tarvi olla bomberi! Kuka ajaa kyykyllä 200km/h hiekkatiellä rautaperseajon aikana?

[TTA]

Jotenki huvittavaa kun jotkut tutut leimaa matkamotoristiksi ja asennekin on sellanen että "Ai, matkamotoristi vai?"
Täytyy myöntää että pidän prätkällä reissaamisesta. Kaikkein hauskinta se on silloin kun ei ole päämäärää eikä aikatauluja. Joku kaukainen kohde voi olla mutta sinne taivallettaessa ei ole ennaltamäärättyjä etappeja, varattuja majoituksia tms. jotka pakottaisivat ajamaan silloinkin kun ei ajo tunnu kivalta. Itse olen kuljettanut telttaa mukana aina tähän asti ja varmasti jatkossakin kulkee kun hätätilassa voi ajaa jonnekin jontkaan ja pistää teltan pystyyn jos ei majataloa löydy. Yleensä matkoilla on mennyt motelli/hotelli sekä telttayöpymiset noin fifty/sixty.
Mutta vaikka matkamotoristin leima onkin ottassa niin ei lomaa ole kuin se neljä viikkoa kesässä joten loppuajan joutuu ajamaan sekalaista ajelua.
Joskus lähden aamulla taivaltamaan sorateitä vailla päämäärää. Gps:stä voi sitten jossain vaiheessa katsoa missä on ja miten korvesta löytää takaisin.
Joskus taas tulee kurvailtua asfalttikurvipätkää vähän kovempaa vauhtia. Katsoa miten pitkälle uskaltaa kantata.
Silloin tällöin on kiva kerätä kaveriporukkaa kasaan ja lähteä kurvailemaan jonnekin.
Joskus taas tulee katsottua joku kohde (mp-kisat, nähtävyys, joku tapahtuma) jonne lähtee prätkällä päristelemään. Matkalta voi sitten etsiä kivoja pikkuteitä.
Joskus taas tulee käytyä ruokakaupassa mopolla kun muuta moottoriajoneuvoa ei käytössä ole.

En siis mielestäni ole matkamotoristi joka ottaa pyörän tallista vain silloin kun lähtee pitkälle matkalle taivaltamaan tasaisen tappavaa vauhtiaan. En ole myöskään enduromies joka ajaa vain ja ainoastaan sorateitä. Ei voi minua pommittajaksikaan kutsua vaikka joskus tulee kokeiltua kaikkea kivaa kikkakolmosta. Snagarilla on tullut käytyä joskus.

Kaikki nää on tavallisesti mielletty eri prätkäilyn lajeiksi mutta miksei sama ihminen voi samalla pyörällä tehdä noita kaikkia? Kyllästyisin nopeasti jos en voisi ajaa kuin yhtä noista alalajeista.
Kaiken kaikkiaan peruslähtökohta on ajaa mutta ihan yhtäpaljon haluan nähdä uusia paikkoja, uusia ihmisiä ja elää muutakin kuin istua pyörän päällä. Reissussa yhtä tärkeää kuin ajaminen on uusien paikkojen näkeminen. Toisinkuin autolla matka sinne jonnekin kohteeseen on vain tuhat kertaa mielenkiintoisempaa.

[lemonade]

Ei mitään järkeä, itse en aio yrittää
Itselle mukavimpia on noin 100-150km pätkät kerrallaan, sitten pysähdys johonkin kivannäköiseen paikkaan, ja ilman mitään kiirettä.

[ek@]

Tänään ajelin samanlaisella pärrällä 1200km 11h:ssa. Melkein koko ajan vauhtia oli jotain 160 - 180. Tankilla kävin jotain 230-270km välein ja kerran jotain pientä söin. Välillä oli jotain tietullia ja pikkupysäyksiä. Tuolla vauhdilla 24h olisin ehtinyt vähän päälle 2600km. Joten aika haipakkaa tuossa on vedetty koko ajan.

Eilen ajoin Hollanista Etelä-Ranskaan kanssa n. 1200km. Vauhtia oli mitä liikenteeltä pääsi, mutta matkaan meni n. 14h. Tosin ajelin pienempiäkin teitä välillä fiilistellen ja kerran jouduin yhden tankkauksen jälkeen ajamaan koko Antverbenin halki kaikkine liikennevaloineen ja ruuhkineen, kun moottoritien liittymä oli suljettu jostain syystä, jolloin meni 1,5h ylimääräistä käkkimiseen.

Ajelin Tukholmasta Espanjaan. Ajopäiviä tuli 4 ja kilometrejä 4020. Tarkoitus oli tuolla välillä viettää 3-4 päivää enemmän, mutta ei malttanut pysähdellä. GPS näytti maksiminopeudeksi 249km/h puoliksi laajennetuilla sivulaukuilla ja isolla tankkilaukulla. Liikenne esti kunnon kokeilun, mutta ei se varmaan paljoa enempää olisi tuolla ilmanvastuksella jaksanut kelata. Ihan hyvä matkapyörä...

Tassapa kuva gps:n naytosta viime kevaalta:
http://hakkapeliitta-mc.com/index.p....oto.php
(Sielta loytyy pari muutakin kuvaa ko. reissulta)

Viikon reissulla tuli ajeltua semmoisia 200-1200mailin paivamatkoja.
"Siirtymataipaleet" vauhdilla ja maisematiet hitaammin pysahdellen ja kuvia rapsien.

Reissua suunnitellessa tuli tehtya liiankin tarkat paivasuunnitelmat jotka kuitenkin lensivat roskiin heti ensimmaisena ajopaivana. Sen jalkeen aamuisin heraillessa ja aamupalaa puraistessa tuli vain katseltua kartasta joku kiva paikka jonka sitten syotin Garminiin joka puolestaan piti huolen suunnistuksesta.

Gps voi olla aika masentava vehje jos silleen sattuu... Kaliforniassa I15-tielta I40:lle kaantyessa kuului kuulokkeista "Aja tuhatkaksisaataakuusitoista mailia itaan ja ota ramppi oikealla"...

Vinkki: jos ajatte rautaperseajoja niin lahettakaa dokumentit _heti_ reissun jalkeen... Itse muutin n. kuukausi sitten ja ko. paperit on nyt hukassa... No jaa, taytynee ajaa uudelleen.

-MJ & ST1300-

[Jutajammu]

Mutta jos yksin heitän reissun ja aion vaikkapa koko päivän ajella, tulee niiden kilometrien suhteen rikottua omia "ennätyksiä", vaikkei alunperin aikoisikaan. Jotenkin siinä yksin ajellessa tulee semmoinen olo, ettei tee mieli pysähtyä ollenkaan. Ja tankatessa ja syödessä yrittää pitää kiirettä, että pääsisi mahdollisimman pian jatkamaan ajamista, vaikkei mihinkään ole kiire.

Liityykö se sitten pieneen erakkoon luonteessani, en tiedä, mutta jo pelkkää kahvia hörppiessä yksin huoltoaseman pöydässä on olo, että äkkiä pois ja ajamaan, paikallaan oleminen alkaa tuntua vastenmieliseltä. Ei sitä tunnetta oikein osaa selittää, mutta on se helvetin hienoa ajaa itsekseen tuntemattomia teitä ilta-auringon pilkistellessä puiden takaa, aamusta asti ajaneena alkaa kadota tuntuma arkeen ja ainut mitä tulee mietittyä, on polttoaineen määrä. Se on ihan oma maailmansa, millään ei ole mitään väliä ja olo muuttuu rauhalliseksi. Välillä pysähtyy levennyksille, rasvaa ketjut, putsaa visiirin, kuuntelee hetken pyörän tyhjäkäyntiä ja katselee kartasta mihin seuraavaksi ajelisi, kävelee muutaman askeleen ja venyttelee niskoja, ja jatkaa matkaa. Koko ajan on semmoinen olo, että mitään kiirettä ei ole, kunhan tässä vaan ajelee.

Toisin sanoen hulluja tässä ollaan.

Tuli kokeiltua omat rajat. 917 km ja 15 tuntia. Rautaperse ei ole mun juttu, ainakaan tänä vuonna.
Muuten tuntemukset samoja, menoksi.

[duracl]

Jotenkin siinä yksin ajellessa tulee semmoinen olo, ettei tee mieli pysähtyä ollenkaan.

Tämän allekirjoittaa sähköjäniskin. Yksin ajaessa päivämatkat on helposti 6-8 sataa kilometriä, ei vaan tee mieli erityisemmin pysähdellä. Toisaalta sitten kun pysähtyy, saattaa taukokin venähtää allekirjoittaneella, minä kun mielelläni luen lehden ja seurailen ihmisiä sieltä nurkkapöydästä muutaman tovin.

Mutta 1200 tuli veivattua (Tukholma Bergen eteläreittiä ja pari mutkaa matkassa) noin vuorokaudessa, kun oli pakko ehtiä lautalta toiselle, ja täytyy myöntää että vuorokauden valvomisen jälkeen elämä on aikalailla helvettiä vielä pari päivää. Eli ei toi rautaperseajo taida olla meikäläisen juttu...

Vaikka vuoristossa olikin aivan sairaan mageeta ajaa yöllä yksin

[Skeleton]

Noita Northern_lightsin kirjoitelmia lukiessa tuntui ihan siltä kuin olisi omaa tekstiään lukenut. Juuri tuolla tavalla se homma mullakin menee.

Näinpä. Ja etelä-suomesta ajaa Lappiin puolessa vuorokaudessa, kun sattuu fiilis kohdalleen ja ajaa yksin. Niinkuin tänä kesänä, vaikka Kemistä Karigasniemelle asti satoikin vettä. Tai oikeastaan, sateella ei viitsi pysähdellä sitäkään vähää, kuin muuten.
Mutta kukin tyylillään, onhan se vähän pyörän tyypistäkin kiinni, kai.

[zuha]

Täältä löytyi tuommoinen juttu.

Eihän siinä nyt ihan rajoitusten mukaan ole vedetty. Aika suoritus silti.

No ei toi 3000km/24h bemarin pehmeällä penkillä ole mitään mutta toi heppuhan on ajanut 2700km/27h africa twinin lankulla istuen siinä pitää olla perse jo puusta

[ek@]

Ei toi KS:n penkki kyllä mitenkään pehmeä ole. Muuten kyllä sopivasti muotoiltu ainakin meikäläiselle.

[Cubix]

Ei mitään järkeä, itse en aio yrittää *
Itselle mukavimpia on noin 100-150km pätkät kerrallaan, sitten pysähdys johonkin kivannäköiseen paikkaan, ja ilman mitään kiirettä.

sama tyyli, paljon hauskempaa

[haarinen]

Ei mitään järkeä, itse en aio yrittää *
Itselle mukavimpia on noin 100-150km pätkät kerrallaan, sitten pysähdys johonkin kivannäköiseen paikkaan, ja ilman mitään kiirettä.

Just mun suusta...