Mutkapelko, mitä tehdä ?

[w-mies]

Täällä vähän sama vika(?) kuin aiheen alottajalla. Ajoharrastus lähti endurohommista ja nyt 3. kesä kyykyllä. Kadulle siirtyessä oli aluksi semmoinen olo että "eihän tuohon mutkaan uskalla kovaa vetää kun siinä ei ole edes booria". Aikoinaan olen ainakin 40+ lippaa vetänyt ja muutamat luut särkenyt enska/crossi-pätkillä eikä huvita kyllä yhtään kokeilla niitä rajoja tuolla asfalttipätkillä. Omasta mielestä vauhtia on kyllä ihan tarpeeksi vaikka jalkatapit ei raavikaan tienpintaa. Varmasti kyllä nykypyörillä pystyy vetään mutkat kovempaa kuin suurimmalla osalla riittää päätä, mutta entäpä jos sattuu hiekkaa/öljyä tms. luikkaria tielle? Ei sen tarvi välttämättä kuin kerran napsahtaa ja sinne meni se elämä. Jos tuntuu ettei uskalla vetää polvi maassa mutkia niin ei sitä tarvi silloin tehdä. Kyllä se varmuus siihen ajamiseen tulee kun saa vähän kilsoja lisää ja mutka-ajosta alkaa varmasti kammoinenkin nauttimaan. Järjen köyhyyttä kuitenkin alkaa leikkimään moto-gp:tä lähimmässä liikenneympyrässä.

Malttia liikenteessä.

Hiekkakammo mulla on...pari kertaa jo ollu lähellä hiekan takia...mutkat on ihan ok, kunhan tie on puhdas

[sakuc]

Rata-ajo harjoitteluun vain. Sillä se pelko lähtee parhaiten ja kaikilla paitsi ahvenistolla on tilaa pannuttaa vaikka käviskin vahinko, MP Tuen tapahtumista löytyy myös ihmisiä jotka opettavat ajoa/ajolinjoja.

[MattiR]

Rata kävi itselläkin mielessä, mutta näen siinä kaksi epäkohtaa:
1) Radalla on aina väkeä. Siinähän olisin ihan täysin radan tukkeena.
2) Pelkoa ei ainakaan vähennä se ettei vakuutusyhtiö avustakkaan jos se sitten kaatukin.

Tukkeena et varsin ole. Siellä ei kaikki aja tuppi nurin .. siellä harjoitellaan ...
Tarkoitus onkin, että siellä on erilaisia ja tasoisia ryhmiä..
Sikanopeisiin ei kannatakkaan ilmoittautua ..

[whosia]

Hiekkakammo mulla on...pari kertaa jo ollu lähellä hiekan takia...mutkat on ihan ok, kunhan tie on puhdas

-yepp! Hiekka on v***maista!

Mä tossa koin kauhun tunteen kun yhtenä päivänä vein kaveria kotiin.. Siihen mennes lapsonen oli käyttäytyny kunnol, mut sit tää päättiki yllättäen kammeta mutkas vastaan.. Tämä kyl käveli kotiinsa lopun matkan. Onk muil ollu ongelmii kyytiläisten kans?

[Nakke]

Pelkoja on kaiken laisia, lueskelin osan Mutkapelon tarinoista. Kumpi pelko mahtaa olla, sekö että loukkaa itsensä vai pyörä menee tuusan nuuskaksi lipatessa. Pane prätkä syrjään ja ota munamankeli alle ja treenaa sitä kanttaamista jossain asfaltilla päällystetyllä parkkipaikalla, tutki itseäsi tuleeko sama pelko vai ei; todennäköisesti ei. Sitten talvella, osta tai lainaa jostain vanha mopo ( 50 cc ), mene jollekin luistelukentälle illalla sulkemisajan jälkeen ( et todennäköisesti saa vahtimestaria kimppuusi ) vedä oikein kunnolla rundia polvi jäässä. Tutkaile jälleen itseäsi, pelottiko vai ei.

Yksi vaihtoehto lisää, reaali simulaattori, aja kaverin perässä melkein imussa ( suuremmalla nopeudella kuin kaatumisnopeus, en tarkoita lippausnopeutta vaan vastaavaa joka *lentokoneilla on sakkausnopeus ) kun huomaat eittei kaverikaan kaatunut, ilmeisesti alat luottaa itseesi.

Toinen reaali simulaattori, tee reissu Saksaan kavereiden kanssa. Siellä voit kaverin imussa ( Saksan tieliikennelain pykälien mukaan etäisyys edelläolevaan oltava vähintään puolet takometrin osoittamasta nopeudesta metreinä muuten tulee sakot, eli jos on vauhtia 160 km/h etäisyys edellä olevaan oltava 80 metriä ) samalla lailla tehdä matka-ajo kanttauksia moottoritiellä normaalissa liikenteessä. Kun näet kaverin kestävän pystyssä kestät itsekin.

Myös suoralla tiellä voit joutua kanttaamaan kovien tuuliolosuhteiden vuoksi, itse olen joutunut tiputtamaan nopeuden välillä alle 120 km/h tullessa metsäiseltä alueelta peltoaukeille kun ei kanttaaminen enää riittänyt kovemmassa nopeudessa pyörän pitämiseksi tiellä.

Lytkkyä tykö treeneihin

[Kawa600]

Mene radalle!!! Siellä opit luottamaan pyörääsi ja hallittavuus paranee! Aloita hitaassa ryhmässä ja jo yhden ratapäivän jälkeen tuntuma omaan pyörään on aivan toinen. *

[seku]

Ja siitä vastaohjauksesta.
Se ohjausliike on lähinnä aavistuksen omainen "häviävän vähäinen" liike vastasuuntaan. Kokeile niin näet. Ei siinä riuhtaista tangosta vaan liike on vähäinen.

Riuhtaista?? Eiks vastaohjaus ole ennemmin työntö ?

[SuperBBXX]

Kannattaisko puhua työntöohjauksesta, ihan vaan selvyyden kannalta...

[vemu]

Vastaohjausta on mukava harjoitella hiljaisemmalla tienpätkällä ihan "heittelemällä" pyörää kevyesti laidasta laitaan (olettaen tietysti hyvä näkyvyys). Pikkuhiljaa sitä alkaa oppia pyörän reagoinnit työntöihin. Samalla saa helposti totutettua kroppansa pyörän liikkeisiin, eli osaa antaa pyörän elää alla eikä istu kökötä liian jäykkänä. Samaa harjoitusta mutkiin ja kohta alkaa kallistusta jo löytyäkin.

Tällä lähinnä hain sitä että vastaohjausta voi hyvin treenata ilman mutkiakin.

Tunti sitten tuli juuri ajettua eräs mutka joka vajaa kuukausi sitten tuntui jäävän kapeaksi puolta pienemmällä nopeudella. Nyt se ei edes tuntunut kunnon mutkalta..

Tsemppiä matkaan

[MagnaMan]

Tähän asialliseen aiheeseen ei kaivata typeriä kommentteja, kiitos!

[ekam]

Hiukan samaa vikaa itsellänikin vielä jokin aika sitten. Ajo kurveissa oli haparoivaa, epävarmaa ja muutenkin hankalan tuntuista, eikä luotto pitoon yms ollut kunnossa. Luettuani tuon jo aiemmin mainitun Ajo hanskassa -nettikirjasen homma alkoi sujumaan helpommin muutamalla niksillä: preppauskurssi vastaohjaukseen, hartiat rennoksi, kunnon tuki pyörästä polvilla ja tapeilla ja hiukan lisää kaasua kaarteeseen mennessä / sen läpiajon aikana sekä katse menosuuntaan päin niin johan muuttui kaarreajo suorastaan nautinnolliseksi jo muutaman treenipäivän jälkeen.

Eip ennää pelota muu kuin ehkä liika rentous ja nopusmittarin viisarin nouseminen reilusti yli sallittujen lukemien.

[Koris]

Kannattaisko puhua työntöohjauksesta, ihan vaan selvyyden kannalta...

Olen samaa mieltä. Yleensä mitä vanhempi patu, sitä enempi kallellaan "vastaohjaus"-termin suuntaan, itse edustan sitä nuorekasta suuntausta, joka kannattaa "työntöohjaus"-käsitettä.

Kävin asiasta meilikeskustelua tuon sinänsä loistavan AjoHanskassa-oppaan suomentajien kanssa, mutta ne oli - äähhh - niitä himppa liian vanhoja gubbeja.

Ystävällisin terveisin Antti

[Ron Jeremy]

Mäkin meen mun zxr:ällä kuin rekkakuski mutkiin mutta olen päättänyt opetella vastaohjauksen ja myöhemmin polvella kanttaamisen. Musta unohda kaikki fillarilla tai mopolla kokeilut. Ero liian suuri isoon pyörään. Viikonloppuna oikein hävetti ajella kaverini kanssa jolla on 1100 Virago ja menee niin ketterästi mutkat ja mä tuun kuin puoliperävaunu perässä Itteä niskasta kiinni ja tuttua tietä tahkoot tarpeeksi monta kertaa. Kyllä muakin jännittää vielä jokainen kerta kun lähden pärrällä liikkeelle, mutta on se mahtavaa
Ei paljoa duunistressit paina.

[Zam64]

Radalle vaan MP-tuki ry:n ratapäiville, tai jonkun muun vastaavan ja osaavan yhdistyksen/kerhon rata-harjoitteluun.

Jos mutkaanajo maantiellä pelottaa niin ehkä kannattaa harkita siirtymistä kokonaan rata-ajon puolelle. siellä ei mutkissa ole YLEENSÄ hiekkaa.

Kenenkään tukkeena/silmätiukkuna et ole radalla. Ennemminkin sinua kunnioitetaan ja hyväksytään sellaisena motoristina kuin olet. Jos itse koet että olet liian nopeassa ryhmässä, sinut siirretään varmasti omasta toivomuksesta hitaampaan ryhmään. Kaikki radalla käyneet ymmärtävät että aina on hitaampia/aloittelijoita/nautiskelijoita jotka eivät vedä eniten vaan rauhallisemmin.

[Sartre]

Mä tossa koin kauhun tunteen kun yhtenä päivänä vein kaveria kotiin.. Siihen mennes lapsonen oli käyttäytyny kunnol, mut sit tää päättiki yllättäen kammeta mutkas vastaan.. * Tämä kyl käveli kotiinsa lopun matkan. Onk muil ollu ongelmii kyytiläisten kans?

Mää olen sinällään aina ihmetellyt tätä pyörä menee minne lystää asennetta. Totta hetkellinen ikävä tunne siitä tulee kun kaveri roikkuu väärään suuntaan, mutta sen saa kyllä suomen tieliikennenopeuksissa helposti korjattua roikkumalla itse vastaan ja sillä maagisella työntö-/vastaohjauksella. Enemmän minä pelkään sitä mihin se kaveri sieltä takapenkiltä oikein päätyy. Yleensä roikkujien kohdalla tyssään mopon ja ilmoitan teatraalisella äänellä tietäväni minne minä ja mopo ollan menossa, mutta matkustajan päämääräksi arvelen lepikkoa. Tähän mennessä on auttanut kaikkien kohdalla.

Ja mitä tulee vasta-/työntöohjauksen terminologiaan, niin itse nuorenpolven kuskina kyllä pidän enemmän vastaohjauksesta. Ai miksi? Minä näes pääsääntöisesti vedän tangosta ohjatessani. Työntäessä käännöksestä tulee helposti kulmikas, koska ainakin itsellä työntö on koordinaatioltaan heikompi kuin veto.
Työntöohjauksesta ainakin itselle muodostuu sellainen käsitys, että vastaohjausta käytetään ainoastaan voimakkaissa väistöissä tai ohjausliikkeissä, eikä suinkaan kaikessa mahdollisessa ohjaamisessa. Itse ohjaan pyörää tankoa vääntämällä, kroppa tulee sitten joskus mukana kun jaksaa/jos jaksaa. Kokeilkaa ihmeessä ajella yhdellä kädellä tiukkojakin mutkia. Se on ainakin itselleni ollut kovin valaisevaa. Mutta siis opetelkaa myös se veto-ohjaus ennen näitä yksikäsiajoja, ettette löydä itseänne pöpeliköstä.

Ainiin... Olihan mula itseasiassa asiaa tuosta mutkapelostakin (taas menee jaaritteluksi). Itse olen kärsinyt ko. ongelmasta reilun 1½-kautta, lippasin ekan pyöräni ensimmäisen kauteni loppuvaiheilla; sateella, liukkaassa risteyksessä revittämällä (fiksu poika, eikös?). Sen jälkeen mutkaan mentäessä on järki joutunut vakuuttamaan vaistolle, ettei hämminkiä ole. Vaisto vaan on ilmeisesti survonut kokonaisen paketillisen korvatulppia korviinsa, kun ei viesti tahdo oikein mennä perille.
Tänä kautena sitten päätin ottaa härkää sarvista, kun ihan oikeasti kamppailin moottoritien ja mutkapätkän välillä. Itselleni tuosta ajo-hanskassa läpyskästä sekä fysiikan opinnoista on ollut aikalailla hyötyä. Järki saa pikkuhiljaa (ilmeisesti viittomakielellä) selitettyä vaistolle, että kitka on ihan oikeesti tosi jänskä juttu ja että kaarteisiin on mahdollista ajaa aivan järjettömän kovaa.
Ajo-hanskassa taas on opettanut sen miten mutka pitää oikeasti ajaa että se tuntuu hallitulta. Oma kikka viitoseni perustuu seuraaviin toimintatapoihin:

1. Päätä nopeus ja noudata sitä johdonmukaisesti. Siihen jarruun siis ei kosketa mutkan aikana. Nopeudet aloitetaan niin pienistä, että mutka ihan varmana selvitään läpi.

2. Käänny mutkaan mahdollisimman myöhään. Tätä kannattaa harjoitella vaikka parkkipaikalla. Piirrä liidulla "tie" ja ylhäältäpäin katsottuna optimiajolinja. Poikkeaa muuten aika pirusti siitä mitä nuppi yrittää kokemattomalle tarjota.

3. Roikota sisäkarteenpuoleista polvea rennosti ja paina ulkokaarteen puoleinen kinttu tankkiin kiinni. Nojaa samalla hieman sisäkaarteen suuntaan (se MotoGP-kuskia leikkivä kustomisti, jonka pöksyjen nyörit raahaavat maata, olen muuten sitten minä. Saa nauraa ihan vapaasti :P)

4. Lisää hieman kaasua.

5. Hartioiden lukkiutuessa, tuuppaa sitä stongaa vähän lisää.

Ja hartioiden lukkiintumista kannattaa ihan oikeasti seurata tietoisesti. Ne on muuten ainakin itsellä yllättävän usein täysin lukossa, jolloin ohjaus on pelkän painonsiirron varassa (toi no siis ei oikeastaan minkään varassa, jos ruvetaan harrastamaan intiimikontaktia pilkun kanssa, mutta eihän aleta? Eihän?). Mikään kikka kolmonen ei käännä pyörää, jos hartiat ovat juntturassa, joten rauhallisesti. Ei siis 150km/h mutkaan hokien, että kyllä tää kääntyy. Äijät orgissa lupasivat niin

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta onnistuu kyllä. Se on vähän sama homma muidenkin pelkojen kohdalla. Jos niitä ei koskaan kohtaa ei niistä koskaan pääse eroonkaan.

Mutta siis opettele se vastaohjaus (jos et vielä osaa), se on oikeasti hemmetin näppärää. Mutta on hyvä muistaa että pelkkä vastaohjaus ei tee autuaaksi. Se vasta antaa välineet millä kurvista päästään tarpeen vaatiessa pihalle suorastaan diabolista vauhtia.

Mutta hyvää kautta sinne suuntaan.

[Cubix]

Itelläni samanlainen ongelma oli kun kaadoin mopottimen kurvissa * Siitä selvisin kun etsin noin 8km pitkän mutka pätkän mitä ajoin kymmenisen kertaa edestakasin * ensin 50km\h sitten 60km\h..... nytten pystyn pätkän ajamaan 100km\h antamatta yhtään jarrua. Ei sitä opi kuin opettelemalla * Ja oli kyllä todellinen ongelma sillon kun ekan pyörän ajoin 80km\h lepikkoon. Toivuttuani niistä isäni kävi ostamassa minulle uuden, sillon ajettiin kaksi viikkoa kädet täristen ja ajatellen että nytten menee lepikkoon ( ei ollut kivaa) mutta kestin sen ja nyttemmin luotan mopottimeen ja ennenkaikkea itseeni *

Treenillä siitä selviää ja peukkuja harjotteluun *

[Nikula]

loistavaaa textiä... tässähän alkaa olemaan täysi oppinut..

[Zam64]

mä en ikinä menis harjottelemaan mitään liikenteen sekaan, tai paikkaan missä ylipäätään voi olla vastaantulevaa liikennettä...ei kai tuo rataharjoittelu tai suljettu alue voi noin kamala peikko olla? Jotenkin tuntuu että jos mulla olis samanlaisia fobioita mutkaan ajosta kuin joillain niin lopettaisin koko harrastuksen. eihän sitä voi nauttia jos ei uskalla ajaa muuta kuin suoraa pätkää? Tietty toivoisin silloin että edes asuisin jossain oulun ja pyhäjärven välillä, missä muistaakseni on piiiitkää suoraa, tai jossain vanhan neuvostoliiton maassa, missä tiet on vedetty viivottimella ja suoraa riittää useita kymmenia/melkein satoja kilometrejä...

[Athene]

Vaikka en mutkapelosta kärsikään, niin mielenkiinnolla olen menossa radalle ajamaan. Saa kerrankin ajaa ilman peikkoa siitä, että mutkassa väijyy hiekkamörkö, routapattihirviö tai joku muu pelotus. Uskoisin tästä tulevan enemmän varmuutta pyörän ominaisuuksien hallintaan ja tietoa sen kapasiteetista ja ominaisuuksista. Yleensä ajan fiilisten perusteella. Eli sellain, mikä mukavalta tuntuu. Radalla voi kasvattaa herkkyyttä tuntea pyörä, koska siellä pystyy keskittymään enemmän pyörään, kun ei ole liikennettä, risteyksiä, hiekkaa... Eikä kukaan käske radallakaan ajamaan omien taitojensa äärirajoilla tai yli. Se on harjoittelua, ei kilpailemista! Enpä minä kilopyörääni kyllä lähelläkään suorituskyvyn äärirajoja edes osaisi ajaa.

[Earthend]

5. Hartioiden lukkiutuessa, tuuppaa sitä stongaa vähän lisää.

Ja hartioiden lukkiintumista kannattaa ihan oikeasti seurata tietoisesti. Ne on muuten ainakin itsellä yllättävän usein täysin lukossa, jolloin ohjaus on pelkän painonsiirron varassa (toi no siis ei oikeastaan minkään varassa, jos ruvetaan harrastamaan intiimikontaktia pilkun kanssa, mutta eihän aleta? Eihän?). Mikään kikka kolmonen ei käännä pyörää, jos hartiat ovat juntturassa, joten rauhallisesti. Ei siis 150km/h mutkaan hokien, että kyllä tää kääntyy. Äijät orgissa lupasivat niin

Tuo hartialukko on kyllä se kaiken pahan alku ja juuri. Itse otin yhdet lipat siitä syystä, ja vasta sen jälkeen tiedostin ongelman. Sen jälkeen on osannut ihan tietoisesti, aina hartialukon orastaessa, ravistaa itsensä rennoksi, ja jatkaa ohjausliikettä sinne minne pitää. Rentous on siis kaiken A ja O. Käsivarsia ei kannata lukita kyynerpäistä, vaan pitää ne hieman koukussa, ohjaus kevenee.

Mulla kävi lippojen jälkeen niin, että kun tiedosti mikä virhe lippoihin oli johtanut, oli toista kuukautta aikaa tehdä mielikuvaharjoituksia toipilaana ja ajotekniikka olikin kehittynyt ison harppauksen ja vauhti kasvoi sitä myöten.

Ohjaus helpottuu myös huomattavasti kun antaa sen perseen vähän liikkua penkistä sisäkaarteen puolelle. Ohjausliikkeen jälkeen muistaa pysyä rentona.. pyörä ohjautuu itsestään, kun se on kerran oikeassa asennossa, eikä kuski häiritse sitä.

[J@ck]

Hyviä neuvoja olekin jo saanut melkoisesti ja eipä noihin paljon lisättävää.. Rata-ajelut on varmasti mitä parhainta harjoitusta, mutta uskoakseni sulla on vielä melkoinen kynnys muiden sekaan radalle. Kyllä noilla mutkateilläkin voi opetella ihan turvallisesti, sovittaa vaan nopeudet taitojen, rajoitusten ja tien mukaan.

Kiinnittyipä vaan huomioni pyörävalintaasi. Olishan niitä helpompiakin vehkeitä harjoitella ja sulle suosittelisin jotain peruspyörää ainakin ens alkuun..
Ja ei kun vaan uudestaan sinne ennakoivan ajon kurssille, kyllä se siitä lähtee.

[HarriS]

Eihän niitä patteja ja hiekkoja tarvi pelätä, jos ajaa ensin harjoittelupätkän hiljaa läpi ja kattoo, mitä siellä on. Vielä kun valitsee pätkän niin, ettei sivuteitä ole, jää mahdollisimman vähän yllätysmahdollisuuksia (eläimet, vastaantulijoihin pitää varautua tietysti muutenkin aina). Tuota pikku hiljaa nopeuden nostoa suosittelisin itsekin, silloin tuntee, kun lähestyy kontrolloidun ajon rajaa.

[Tylyttäjä]

Hyviä neuvoja olekin jo saanut melkoisesti ja eipä noihin paljon lisättävää.. Rata-ajelut on varmasti mitä parhainta harjoitusta, mutta uskoakseni sulla on vielä melkoinen kynnys muiden sekaan radalle. Kyllä noilla mutkateilläkin voi opetella ihan turvallisesti, sovittaa vaan nopeudet taitojen, rajoitusten ja tien mukaan.

Kiinnittyipä vaan huomioni pyörävalintaasi. Olishan niitä helpompiakin vehkeitä harjoitella ja sulle suosittelisin jotain peruspyörää ainakin ens alkuun..
Ja ei kun vaan uudestaan sinne ennakoivan ajon kurssille, kyllä se siitä lähtee.

Luulen kyllä, että acella mutkaharjoittelu on helpompaa kuin peruspyörällä. Se on vakaa ja helppo kantata, toisin kuin joku kevyt perusfillari. Moni niistä on oleellisesti huterampia.

[kupoc]

Itsekki koin viimesyksyn jälkeen pienehkön kanttaamispelon mutta vain oikealle puolelle (kaaduttuani sinne) vasemalle kuin vettä vaan mutta oikealle kun lähti kanttaamaan tuntuin että pyörä venkslaa ja ei meinaa millään kääntyä, ja het loppu uskallus.

Sahasinkin sitten mahdollisimman paljon oikealle kääntyviä suht. pitkiä ja jyrkkiä mutkia (tässä tapauksessa holstin liittymä jyväskylässä) ja pikku hiljaa se pyörä vaa kellistyi siihen.

Ps: itse huomasin sen kun tuo oikealle kanttausta harrastin enemmänkin että koitin jotenkin vaistomaisesti harittaa pyörää pystyyn vastaojhauksella jo kesken kanttinkin, eli työnsin vasenta tappia kun pyörä oli kantissa ja sehän tietää vain pahaa.

Tsemppiä sinne kyllä se siitä lähtee

[Zam64]

Hyviä neuvoja olekin jo saanut melkoisesti ja eipä noihin paljon lisättävää.. Rata-ajelut on varmasti mitä parhainta harjoitusta, mutta uskoakseni sulla on vielä melkoinen kynnys muiden sekaan radalle. Kyllä noilla mutkateilläkin voi opetella ihan turvallisesti, sovittaa vaan nopeudet taitojen, rajoitusten ja tien mukaan.

Kiinnittyipä vaan huomioni pyörävalintaasi. Olishan niitä helpompiakin vehkeitä harjoitella ja sulle suosittelisin jotain peruspyörää ainakin ens alkuun..
Ja ei kun vaan uudestaan sinne ennakoivan ajon kurssille, kyllä se siitä lähtee.

Luulen kyllä, että acella mutkaharjoittelu on helpompaa kuin peruspyörällä. Se on vakaa ja helppo kantata, toisin kuin joku kevyt perusfillari. Moni niistä on oleellisesti huterampia.

jep jep..jos vaan malttaa sen kaasukäden pitää hallinnassa niin noi nyky kyykyt on erinomaisen helppoja ajettavia ja hallittavia: keveitä, ketteriä, hyvät jarrut jne.. en tosin tiedä mihin luokkaan tuo ACE lasketaan.

Jos joku on ajanut vaikka vanhaa tuuttia, esim K1:stä niin huhu...huonekaluputkesta tehty runko ja ohjausgeometria sellainen että sitä pyörää pitää TODELLA VIEDÄ ja AJAA...ja jarrut....onko siinä sellaisia? Olen ajanut tuuttia 2 kertaa, ensimmäisen ja viimeisen...omat taidot vain yksinkertaisesti loppui sen pyörän osalta jo ensimmäisen 50 m jälkeen! Toki arvostan niitä jotka sitä pyörää osaavat ajaa!!!!

[R1100]

Täällä tullut ihan hyviä neuvoja. Mutta suurin ongelma taitaa olla "niskalukko".
Mutkaan mentäessä katse menosuuntaan, eli mutkan taakse. Molemmat kädet ja niska täysin rentona, sitten pieni kallistus mutkan suuntaan ja ota "tukea" rennosti mutkan puoleisesta stongasta, niin hups huomaat sen menevän loistavasti.

[minä org]

minulla ei ole tuota pelko mutta ihan uusi juttu on tullut esille

Nyt kun on toi kardaani veto niin jotenkin se kanttaaminen ei tunnu luontevalle

pyörä niin kuin elää alla (siltä tuntuu) ja kun lähtee kiihdyttämään mutkasta ulos niin se tuntuu kippaavan koko vehje. tietysti syy on varmaan V-kone poikittain ja kardaani vielä lisäksi.

joten kai se on vaan harjoiteltava

[sakuc]

Täällä tullut ihan hyviä neuvoja. Mutta suurin ongelma taitaa olla "niskalukko".
Mutkaan mentäessä katse menosuuntaan, eli mutkan taakse. Molemmat kädet ja niska täysin rentona, sitten pieni kallistus mutkan suuntaan ja ota "tukea" rennosti mutkan puoleisesta stongasta, niin hups huomaat sen menevän loistavasti.

Hyvä pointti, katse aina sinne minne ajetaan. Eli jos tuijotat lepikkoa tai tai sisäkaarretta niin todennäköisyys että ajat väärään paikkaan on suurempia (ainakin mun päässä), siksipä mä aina seuraan katseella mihin ajetaan ja pyörä ikäänkuin seuraa perässä..