Alusta ja sen säätäminen

[LL1]

Eipä ole kierrosajasta kiinni jos alusta pohjaa jarrutuksessa - täydessä jarrutuksessa sinne tulee lopulta aina sama paino siitä riippumatta millaisilla rituaaleilla sitä kahvaa kiskoo.

Radalla nyt pärjää hienosti vaikkei pystyisi aivan täpöillä jarruttamaankaan mutta kadulla tiukan paikan tullen olisi hyvä..

Mutta jos keula pohjaa jarrutuksissa, ei ratkaisu voi olla stopparien poistaminen, paljon muutakin on tehtävissä sitä ennen...

Sitäpaitsi on eri asia rysäytätkö keulan äkkiä pohjaan vai aloitatko jarrutuksen progressiivisemmin. Sillä keulan alasmenovauhdilla nimittäin on luullakseni hyvinkin suuri merkitys pohjaako keula vai ei. Ja aivan varmasti 5-10 sek nopeammilla kierrosajoilla jarrut ovat ihan eri luokkaa = hitaamalla vauhdilla ei niihin stoppareihin kannata ajatuksia hirveästi uhrata. Jos täytyy, on jokin muu aivan perusasia poskellaan.

Teoriassa tuo "lopulta aina sama jne" voi pitää paikkansa (epäilen kyllä, koska liikemäärä = m x v), mutta käytännössä tuohon tilaan tuskin koskaan päästään, koska lopulta-tilaa ei koskaan saavuteta. Vauhti pysähtyy tai todennäköisemmin jarrua hellitetään mutkaan taitettaessa ennen sitä.

Tämä siis oletuksella, että jouset ovat kuskin painon mukaiset jne. ja jätetään kärpäs/heavyweight -sarja huomioimatta.

[Mikuni]

Noniin, nyt voi näitäkin keskusteluja asiantuntevasti seurailla, Scuuban alustakurssi läpikäyty! Suosittelut ja täältäkin, seikkaperäisesti asiat juurta jaksain läpi ja sitten alustan säätö. Aurinkoisessa kelissä 3 tuntia sujahti kun tosta vaan.

Kannatan kaikille asiasta kiinnostuneille, niin paljon asiaa että vaatii pidemmän ajan sulattelua

[scuuba]

Mutta jos keula pohjaa jarrutuksissa, ei ratkaisu voi olla stopparien poistaminen, paljon muutakin on tehtävissä sitä ennen...

Sitäpaitsi on eri asia rysäytätkö keulan äkkiä pohjaan vai aloitatko jarrutuksen progressiivisemmin. Sillä keulan alasmenovauhdilla nimittäin on luullakseni hyvinkin suuri merkitys pohjaako keula vai ei. Ja aivan varmasti 5-10 sek nopeammilla kierrosajoilla jarrut ovat ihan eri luokkaa = hitaamalla vauhdilla ei niihin stoppareihin kannata ajatuksia hirveästi uhrata. Jos täytyy, on jokin muu aivan perusasia poskellaan.

Teoriassa tuo "lopulta aina sama jne" voi pitää paikkansa (epäilen kyllä, koska liikemäärä = m x v), mutta käytännössä tuohon tilaan tuskin koskaan päästään, koska lopulta-tilaa ei koskaan saavuteta. Vauhti pysähtyy tai todennäköisemmin jarrua hellitetään mutkaan taitettaessa ennen sitä.

Tämä siis oletuksella, että jouset ovat kuskin painon mukaiset jne. ja jätetään kärpäs/heavyweight -sarja huomioimatta.

Oletetaan ett siel keulassa on 30mm stopparit ja pistetään sinne 0,9 lineaariset jouset; 2*0,9*30 = 54kg putkien suuntasta kantavuutta, ja jos keulakulma 25 astetta, niin noin 65kg pystysuuntasta kantavuutta. Se o iha perkeleesti tommosessa paketissa missä mopo on 200kg(?) ja kuski 70kg.
Sen lisäks ilmajousi ja sen progressio toimii nimenomaan tuolla jousituksen loppuvaiheessa.
Ts toi viimenen 30mm syö ihan perkeleesti sitä keulan toimintaa kokonaisuutena.

Olis ihan eri asia jos joustomatka ois 120mm plus viel 30mm stoppareille, eli yht 150mm.

Mopo painaa mitä se painaa ja kuski painaa sen mitä painaa ja maksimijarrussa se paino siirtyy aina kokonaan eturenkaalle, ja jousi on se mikä sen kuorman kantaa. Ja jos jousella ei ole jousto/kantomatkaa käytettävänä, niin pohjaanhan se hakkaa.

Esim jos kokonaisjousto keulassa on 120mm, ja painauma 40mm, ja stopperit 30mm, niin sisäänjoustomatkaksi jää 50mm ennen kuin keula pohjaa stoppereihin.
Esim... Mopo+kuski 270kg, painojakauma 50/50, eli puolet kokonaispainosta on 135kg, joka siirtyy jarrussa eturenkaalle.
Jotta toi 50mm matka kantais sen 135kg, niin jousien jäykkyys pitäis olla luokkaa 1,125kg/mm. Aika saatanan jäykät 70kg kuskille?
Jos taas ottaa stopperit pois niin saa sen 30mm lisää joustomatkaa, jolloin riittää jouset luokkaa 0,7kg/mm, ennen kuin keula pohjaa.
Ja noissa ei oo mukana ilmajousen vaikutusta. Ts tarkotus on vaan esittää kuin iso merkitys sillä 30milllillä on tommosessa normi keulassa kun tapellaan pohjaamista vastaan.

[scuuba]

Sun keulassa on jotain vialla kertomiesi oireiden perusteella.

Ei siin oo mitää muuta vialla ku ett stopperit syö sisäänjoustovaraa ja myöskin ilmajousen vaikutusta. Ja kun lisäks paketissa on alkuun löysät progressiiviset jouset, niin homma onkin jarrussa sitä myöten selvä.

Ainoa keino tuolla keulalla välttää keulan pohjaamista on käyttää maksimissaan jotain 60% jarrutehoo, jolloin painonsiirtymä eturenkaalle jää niin vähäiseksi että se ei jaksa painaa jousta kasaan ja hakata stopperia vasten.
Tai sit lisätä öljyy niin paljo ett ilmajousi on aivan älytön ja keula kestää niin kauan kunnes stefat laukee.

Vähän jäykemmällä lineaarisella jousella jarrutehon vois nostaa jonnekkin 70-80% ennen stoppereita vastaan hakkaamista.

Ja lisäksi hydstopparin poistamalla saa sen lisäjoustomatkan jolla pystyy käyttää 100% jarrutehoo.

Noi luvut ihan persmututuntumalla.

[LL1]

Oletetaan ett siel keulassa on 30mm stopparit ja pistetään sinne 0,9 lineaariset jouset; 2*0,9*30 = 54kg putkien suuntasta kantavuutta, ja jos keulakulma 25 astetta, niin noin 65kg pystysuuntasta kantavuutta. Se o iha perkeleesti tommosessa paketissa missä mopo on 200kg(?) ja kuski 70kg.
Sen lisäks ilmajousi ja sen progressio toimii nimenomaan tuolla jousituksen loppuvaiheessa.
Ts toi viimenen 30mm syö ihan perkeleesti sitä keulan toimintaa kokonaisuutena.

Olis ihan eri asia jos joustomatka ois 120mm plus viel 30mm stoppareille, eli yht 150mm.

Mopo painaa mitä se painaa ja kuski painaa sen mitä painaa ja maksimijarrussa se paino siirtyy aina kokonaan eturenkaalle, ja jousi on se mikä sen kuorman kantaa. Ja jos jousella ei ole jousto/kantomatkaa käytettävänä, niin pohjaanhan se hakkaa.

Esim jos kokonaisjousto keulassa on 120mm, ja painauma 40mm, ja stopperit 30mm, niin sisäänjoustomatkaksi jää 50mm ennen kuin keula pohjaa stoppereihin.
Esim... Mopo+kuski 270kg, painojakauma 50/50, eli puolet kokonaispainosta on 135kg, joka siirtyy jarrussa eturenkaalle.
Jotta toi 50mm matka kantais sen 135kg, niin jousien jäykkyys pitäis olla luokkaa 1,125kg/mm. Aika saatanan jäykät 70kg kuskille?
Jos taas ottaa stopperit pois niin saa sen 30mm lisää joustomatkaa, jolloin riittää jouset luokkaa 0,7kg/mm, ennen kuin keula pohjaa.
Ja noissa ei oo mukana ilmajousen vaikutusta. Ts tarkotus on vaan esittää kuin iso merkitys sillä 30milllillä on tommosessa normi keulassa kun tapellaan pohjaamista vastaan.

Tuo kaikki on varmasti totta mutta käytännössä aikaisemmin keskustelluilla nopeuksilla tuolla ei ole mitään merkitystä, isolle osalle nopeankin ryhmän kuskeista pitäisi riittää kokonaisjousto stoppareineen. Ratapyörästä ne voi varmaan huoleti poistaa, mutta katupyörästä ei siitä ole kuin pahimmassa tapauksessa haittaa.

En pysty tätä laskelmilla todistamaan, mutta tämä on käytännössä todettu omasta ja muiden toimesta kymmenillä ja kymmenillä kierroksilla.

En ole keulaa saanut pohjaamaan muualla kuin Räyskälässä, tämä tosin stopparit pois mallilla mutta eipä siellä katupyörillä ajellakaan. Siellä vedetään liinat +250 km/h vauhdeista pomppuisella rullaustiellä, joten on ratana aika spesiaali. Ja sielläkään pohjaamista en huomannut kuin nipparista eli ei siitä hirveästi haittaa ole vaikka hetkellisesti pohjaakin.

Stoppareillakaan varustettua mallia en ole koskaan saanut pohjaamaan esim. Alastarolla tai Motoparkissa. Vauhdit on kaukana SM-tasosta, joten en todellakaan osaa jarruttaa, mutta nopeassa ryhmässä suurin osa tulee perä edellä vastaan. Menen kyllä aika (=liian) pehmeästi jarruille, mutta olisi kiva tietää, miksi tämä keulan pohjaaminen tuntuu olevan yleinen ongelma jopa keskiryhmän vauhdeissa, joissa rataa voi kiertää melkein jarruihin koskematta, ainakaan mitään isompia jarruja siellä ei kyllä tarvitse.

Ehkä osalla kuskeista nippari putkessa on liian löysällä ja sitten ihmetellään että taas se valahti nilkkoihin

[Grodin]

Ei siin oo mitää muuta vialla ku ett stopperit syö sisäänjoustovaraa ja myöskin ilmajousen vaikutusta. Ja kun lisäks paketissa on alkuun löysät progressiiviset jouset, niin homma onkin jarrussa sitä myöten selvä.

Ainoa keino tuolla keulalla välttää keulan pohjaamista on käyttää maksimissaan jotain 60% jarrutehoo, jolloin painonsiirtymä eturenkaalle jää niin vähäiseksi että se ei jaksa painaa jousta kasaan ja hakata stopperia vasten.
Tai sit lisätä öljyy niin paljo ett ilmajousi on aivan älytön ja keula kestää niin kauan kunnes stefat laukee.

Vähän jäykemmällä lineaarisella jousella jarrutehon vois nostaa jonnekkin 70-80% ennen stoppereita vastaan hakkaamista.

Ja lisäksi hydstopparin poistamalla saa sen lisäjoustomatkan jolla pystyy käyttää 100% jarrutehoo.

Noi luvut ihan persmututuntumalla.

Tätä haettiin, kiitän! Eli stopparit veke ja uutta yritystä.

Pohjaamisella olen siis tarkoittanut siihen öljylukkoon osumista joka käytännössä tekee lähes saman asian kuin kumityynyyn osuminen : pito heikkenee kun keula ei anna myöden, hakkaa näpeille ja pitää epämiellyttäviä ääniä.

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys että rata-ajon ainoa tarkoitus, ja nimenomaan itsetarkoitus on ajaa mahdollisimman nopeita kierrosaikoja. Rata-ajosta saa paljon irti vaikkei koskisi jarruun ollenkaan tai kellottaisi kierrosaikoja ollenkaan, hieman elitistiseltä haiskahtaa kun porukka laukoo vedenpitäviä totuuksia "jos keula pohjaa alle x.x kierrosaikojen niin sun keulassa on jotain vikaa tai et osaa jarruttaa" .. jep jep, vai olisiko sittenkin mahdollista että hondan inssit ovat tehneet liian löysän keulan 70 kiloiselle kuskille tiukkaa jarrutusta silmälläpitäen.

Keula alkaa temppuilemaan aina siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, aivan sama kuinka progressiivisesti nyppisin kahvaa vaikka koko matkan helsingistä tampereella, siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, loppuu käytännössä joustovara kun stoppari tulee vastaan ja siellä on sen ~35-37mm putkea näkyvissä, speksien mukaan stoppari alkaa jarrutella ~40mm kohdalla.


Radalla pärjäämisellä taas en viitannut siihen että Rossit ja Biaggit jää kakkoseksi vaikka ei pystyisikään jarruttamaan täysillä, vaan sitä että radalla voi hyvin kurvailla ilman että esimerkiksi seuraavanlainen skenaario toteutuu:

Auto, ihminen tms este pomppaa tielle (radalla harvemmin), joudut tekemään äkkijarrutuksen (radalla harvemmin), keula pohjaa, tiessä on töyssy (radalla harvemmin) ja sitten jännitetään mennäänkö nurin kun ajat töyssyyn perä 10cm ilmassa ja etupumput pohjassa.

[LL1]

Tätä haettiin, kiitän! Eli stopparit veke ja uutta yritystä.

Pohjaamisella olen siis tarkoittanut siihen öljylukkoon osumista joka käytännössä tekee lähes saman asian kuin kumityynyyn osuminen : pito heikkenee kun keula ei anna myöden, hakkaa näpeille ja pitää epämiellyttäviä ääniä.

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys että rata-ajon ainoa tarkoitus, ja nimenomaan itsetarkoitus on ajaa mahdollisimman nopeita kierrosaikoja. Rata-ajosta saa paljon irti vaikkei koskisi jarruun ollenkaan tai kellottaisi kierrosaikoja ollenkaan, hieman elitistiseltä haiskahtaa kun porukka laukoo vedenpitäviä totuuksia "jos keula pohjaa alle x.x kierrosaikojen niin sun keulassa on jotain vikaa tai et osaa jarruttaa" .. jep jep, vai olisiko sittenkin mahdollista että hondan inssit ovat tehneet liian löysän keulan 70 kiloiselle kuskille tiukkaa jarrutusta silmälläpitäen.

Keula alkaa temppuilemaan aina siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, aivan sama kuinka progressiivisesti nyppisin kahvaa vaikka koko matkan helsingistä tampereella, siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, loppuu käytännössä joustovara kun stoppari tulee vastaan ja siellä on sen ~35-37mm putkea näkyvissä, speksien mukaan stoppari alkaa jarrutella ~40mm kohdalla.

En tiedä viittasitko mm. muhun mutta elitismi tästä on kaukana, onpahan vain mielipiteitä. Hämärästi muistelen, että noita kuussatku cebarin keuloja on moitittu löysiksi ainakin viime vuosikymmenen puolivälissä, joten voipi olla että nuo oireet ovat korostuneet pyöräsi mallista johtuen. Kevyemmästä päästä olet kyllä kuskina, jos releet niskassa 70 kg on painosi.

Ja rata-ajon itsetarkoitus on se, minkä jokainen itselleen määrittää, muista viis. Mutta jos täällä kyselet asioiden perään, kannattaa ottaa avoimesti ja nöyrästi kaikki kommentit vastaan. Vuosien varrella sitä vikaa ovat erinäisissä asioissa pyörästä ja/tai säädöistä ennen sinua hakeneet lukuisat kuskit (minä mukaanlukien) mutta jos huolletun ja säädöissä olevan pyörän käytös on jotain mitä sen ei pitäisi olla, kannattaa tsekata se peilikin vikaa etsiessä. Joskus vika löytyy sieltä. Omalla kohdalla toistaiseksi vika on löytynyt aina sieltä: ajoasento, ajolinjat, painonsiirto jne. ovat korjanneet pyörän käytöksen alustan ollessa koko ajan jotakuinkin perussäädöissä. Mutta en minä alustasta mitään ymmärräkään, siksi en siihen koske muuta kuin painumien osalta.

[Grodin]

En tiedä viittasitko mm. muhun mutta elitismi tästä on kaukana, onpahan vain mielipiteitä. Hämärästi muistelen, että noita kuussatku cebarin keuloja on moitittu löysiksi ainakin viime vuosikymmenen puolivälissä, joten voipi olla että nuo oireet ovat korostuneet pyöräsi mallista johtuen. Kevyemmästä päästä olet kyllä kuskina, jos releet niskassa 70 kg on painosi.

Ja rata-ajon itsetarkoitus on se, minkä jokainen itselleen määrittää, muista viis. Mutta jos täällä kyselet asioiden perään, kannattaa ottaa avoimesti ja nöyrästi kaikki kommentit vastaan. Vuosien varrella sitä vikaa ovat erinäisissä asioissa pyörästä ja/tai säädöistä ennen sinua hakeneet lukuisat kuskit (minä mukaanlukien) mutta jos huolletun ja säädöissä olevan pyörän käytös on jotain mitä sen ei pitäisi olla, kannattaa tsekata se peilikin vikaa etsiessä. Joskus vika löytyy sieltä. Omalla kohdalla toistaiseksi vika on löytynyt aina sieltä: ajoasento, ajolinjat, painonsiirto jne. ovat korjanneet pyörän käytöksen alustan ollessa koko ajan jotakuinkin perussäädöissä. Mutta en minä alustasta mitään ymmärräkään, siksi en siihen koske muuta kuin painumien osalta.

Ymmärrän kyllä pointin mutta en ymmärrä mitenkä ajoasento, planettojen asento, ajolinja tai sukkien väri vaikuttaa asiaan jos fakta on se että pumpussa ei ole joustovaraa jäljellä kun paino on eturenkaalla, siitä riippumatta mitä kuljettaja tekee, poislukien se että kuljettaja liukuu pyörän perässä ja vetää takakatteesta pyörän perää takaisin maata kohti..

Pyörän ja kuljettajan paino pysyy kuitenkin samana kaikesta riippumatta ja täten voidaan käyttää vain X määrää jarrutehoa annetulla joustolla ja jousen vastuksella kuten scuuba selitti. Tätä ongelmaa ei nopeammat kierrosajat, hienot sukat, erilaiset ajoasennot tai mikään muukaan asiaan liittymätön asia muuta, voidaan ainoastaan olla jarruttamatta näin voimakkaasti.

Kuski voitaisiin korvata lyijypainolla ja lopputulos olisi nähdäkseni edelleen sama - näinollen neuvot sarjassa "opettele ajaan", "opettele jarruttaan", "kellota ensin 1:20 ja kysele sitten lisää" eivät vie pyöräni keulaa yhtään lähemmäksi toimivaa kokonaisuutta mainitussa tilanteessa

Ongelmana siis on se että onko parempi vaihtoehto poistaa stoppari (tämä oli jonkun mielestä ns viimeinen vaihtoehto), vaihtaa jousi (tämä taas johtaisi muuten aivan liian tiukkaan jouseen jos stoppari olisi paikallaan..?) vaiko jokin muu, vielä mainitsematon konsti.

[-JuhaK-]

Montako naksua/kierrosta sulla on menovaimmenus auki? Mulla on kaikki 0.5 kierrosta

[scuuba]

Tuo kaikki on varmasti totta mutta käytännössä aikaisemmin keskustelluilla nopeuksilla tuolla ei ole mitään merkitystä, isolle osalle nopeankin ryhmän kuskeista pitäisi riittää kokonaisjousto stoppareineen.

Varsinkin jos pistää pykälää paria turhan jäykät jouset, ja esijännityksellä painauman johonki 30 milliin, niin varmasti riittää.

En ole keulaa saanut pohjaamaan muualla kuin Räyskälässä, tämä tosin stopparit pois mallilla mutta eipä siellä katupyörillä ajellakaan. Siellä vedetään liinat +250 km/h vauhdeista pomppuisella rullaustiellä, joten on ratana aika spesiaali. Ja sielläkään pohjaamista en huomannut kuin nipparista eli ei siitä hirveästi haittaa ole vaikka hetkellisesti pohjaakin.

Tuossa astuu kehiin nimenomaan se loppupätkä keulan joustosta, mikä on erittäin merkityksellinen kokonaisuutta ajatellen. Ja yksi kriteeri hyvälle keulalle on se että se käyttää koko joustomatkan, ja jopa pohjaa hetkittäin, kuitenkin niin että se ei haittaa ajamista mitenkään.

Stoppareillakaan varustettua mallia en ole koskaan saanut pohjaamaan esim. Alastarolla tai Motoparkissa.

Nipparin perusteella vai ajotuntuman perusteella?

Vauhdit on kaukana SM-tasosta, joten en todellakaan osaa jarruttaa, mutta nopeassa ryhmässä suurin osa tulee perä edellä vastaan. Menen kyllä aika (=liian) pehmeästi jarruille, mutta olisi kiva tietää, miksi tämä keulan pohjaaminen tuntuu olevan yleinen ongelma jopa keskiryhmän vauhdeissa, joissa rataa voi kiertää melkein jarruihin koskematta, ainakaan mitään isompia jarruja siellä ei kyllä tarvitse.

Ehkä osalla kuskeista nippari putkessa on liian löysällä ja sitten ihmetellään että taas se valahti nilkkoihin

Ohan se hyvä että porukka opettelee aikasessa vaiheessa jarruttamaan täysillä, vaikka sinänsä se olisikin turhaa. :]

[scuuba]

Tätä haettiin, kiitän! Eli stopparit veke ja uutta yritystä.

Pohjaamisella olen siis tarkoittanut siihen öljylukkoon osumista joka käytännössä tekee lähes saman asian kuin kumityynyyn osuminen : pito heikkenee kun keula ei anna myöden, hakkaa näpeille ja pitää epämiellyttäviä ääniä.

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys että rata-ajon ainoa tarkoitus, ja nimenomaan itsetarkoitus on ajaa mahdollisimman nopeita kierrosaikoja. Rata-ajosta saa paljon irti vaikkei koskisi jarruun ollenkaan tai kellottaisi kierrosaikoja ollenkaan, hieman elitistiseltä haiskahtaa kun porukka laukoo vedenpitäviä totuuksia "jos keula pohjaa alle x.x kierrosaikojen niin sun keulassa on jotain vikaa tai et osaa jarruttaa" .. jep jep, vai olisiko sittenkin mahdollista että hondan inssit ovat tehneet liian löysän keulan 70 kiloiselle kuskille tiukkaa jarrutusta silmälläpitäen.

Keula alkaa temppuilemaan aina siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, aivan sama kuinka progressiivisesti nyppisin kahvaa vaikka koko matkan helsingistä tampereella, siinä kohtaa kun kaikki paino on eturenkaalla, loppuu käytännössä joustovara kun stoppari tulee vastaan ja siellä on sen ~35-37mm putkea näkyvissä, speksien mukaan stoppari alkaa jarrutella ~40mm kohdalla.

Hondainssi on suunnitellut keulan joka on keskialueella erittäin herkkä ja erittäin mukava ajettava kadulla, mutta hintana siitä on sit taas toi pohjaamisherkkyys vähänkin kovemmassa jarrussa. Kadulla sillä ei ole mitään väliä koska käytännössä kukaan katukuski ei vetele kammojarruja huvikseen/ jatkuvasti.

Jos sä ajat paljon sillä mopollas myös kadulla, ja jos siin tosiaan on jopa 40mm hydstopperit (mittaa ne...), niin voisit harkita että jätät esim 10mm hydstopperit jäljelle, niin silläkin saat jo 30mm lisää joustomatkaa.
Lisäksi kannattaa noi jouset vaihtaa lineaarisiin. Ja jos jätät 10mm stopperia, niin ota yhtä pykälää liian jäykät jouset.
Sillon sulla ois aika hyvä kompromissi kadun ja radan suhteen.

[Grodin]

Hondainssi on suunnitellut keulan joka on keskialueella erittäin herkkä ja erittäin mukava ajettava kadulla, mutta hintana siitä on sit taas toi pohjaamisherkkyys vähänkin kovemmassa jarrussa. Kadulla sillä ei ole mitään väliä koska käytännössä kukaan katukuski ei vetele kammojarruja huvikseen/ jatkuvasti.

Jos sä ajat paljon sillä mopollas myös kadulla, ja jos siin tosiaan on jopa 40mm hydstopperit (mittaa ne...), niin voisit harkita että jätät esim 10mm hydstopperit jäljelle, niin silläkin saat jo 30mm lisää joustomatkaa.
Lisäksi kannattaa noi jouset vaihtaa lineaarisiin. Ja jos jätät 10mm stopperia, niin ota yhtä pykälää liian jäykät jouset.
Sillon sulla ois aika hyvä kompromissi kadun ja radan suhteen.

Mistäs noita jousia saa tilattua, jos ei halua teetättää? Stormi tarjoaa vain bitubon jousia muistaakseni 0,95 asti.

Itseäni nimenomaan jännittää kadulla jarruttaminen ja hiljaisilla teillä sitä tulee treenattuakin koska tuo tulee tarpeeseen sitten kun se auto kääntyy jostain eteen, radalla nyt ehtii aina jarruttelemaan vähän hissukseempaankin sinne kurveihin

Menovaimennusta olen kokeillut säädellä, se lähinnä vaikuttaa siihen kuinka pitkässä jarrutuksessa keula pohjaa, nupit nollilla niin pohjaa välittömästi, nupit täysillä niin kestää jarrutella ehkä sen ~sekuntin verran ennenkun alkaa temppuilemaan.. eli tällä ei kauheasti pelata aikaa kun 100-0 jarrutus kestää sen 2,5 - 3 sekunttia.

Tosin menovaimennusta ei uskoakseni tulisi tähän tarkoitukseen käyttää.. jos se on täysillä niin ajosta ei tule mitään kun keula on kivikova.

[scuuba]

Mistäs noita jousia saa tilattua, jos ei halua teetättää? Stormi tarjoaa vain bitubon jousia muistaakseni 0,95 asti.

Kyl noi 0,95:set vois olla aika passelit tohon sun settiin.

[LL1]

Ymmärrän kyllä pointin mutta en ymmärrä mitenkä ajoasento, planettojen asento, ajolinja tai sukkien väri vaikuttaa asiaan jos fakta on se että pumpussa ei ole joustovaraa jäljellä kun paino on eturenkaalla, siitä riippumatta mitä kuljettaja tekee, poislukien se että kuljettaja liukuu pyörän perässä ja vetää takakatteesta pyörän perää takaisin maata kohti..

Pyörän ja kuljettajan paino pysyy kuitenkin samana kaikesta riippumatta ja täten voidaan käyttää vain X määrää jarrutehoa annetulla joustolla ja jousen vastuksella kuten scuuba selitti. Tätä ongelmaa ei nopeammat kierrosajat, hienot sukat, erilaiset ajoasennot tai mikään muukaan asiaan liittymätön asia muuta, voidaan ainoastaan olla jarruttamatta näin voimakkaasti.

Pointti oli kylläkin se, että jos sinun painoisesi kuski sinun vauhdeillasi saa radalla keulan pohjaamaan nykyaikaisella kyykyllä, en itse lähtisi ensimmäisenä hakemaan rakenteellista vikaa pyörästä - toiminnallista kylläkin. Mutta voin olla väärässäkin, ehkä -08 cebarissa on kelvoton keula rata-ajoon, mutta itselläni -05 mallisen cebarin keula toimi ilman sanomisia, samoin kuin -06 kusiaisen gixxerin. Hydraulistoppareiden kanssa. Vauhtia oli parhaimmillaan cebarilla muistaakseni matalaa 1.29 ja suitsalla matalaa 1.25 Alastarolla, siitä voi arvioida minkä verran ehkä jarruja tarvitsi. Painoa mulla kamat päällä vajaa n. 85 kg tuolloin, pyörissä vakioalustat huollettuna ja painumat kohdillaan.

Oletko nyt satavarma, että keula on kunnossa muuten? Jos on, kokeile sitä sukkien vaihtoa ensin, on nopeempaa kuin stoppareiden poisto

Mutta en väännä tästä enempää omalta osaltani, pääasia että oma pyörä tuntuu sopivalta kunkin lapaseen.

[LL1]

Varsinkin jos pistää pykälää paria turhan jäykät jouset, ja esijännityksellä painauman johonki 30 milliin, niin varmasti riittää.


Tuossa astuu kehiin nimenomaan se loppupätkä keulan joustosta, mikä on erittäin merkityksellinen kokonaisuutta ajatellen. Ja yksi kriteeri hyvälle keulalle on se että se käyttää koko joustomatkan, ja jopa pohjaa hetkittäin, kuitenkin niin että se ei haittaa ajamista mitenkään.


Nipparin perusteella vai ajotuntuman perusteella?

Olen käyttänyt nykyistä pyörääni lukuunottamatta aina vakiojousia ilman ongelmia, vaikken olekaan höyhensarjaa, jos en nyt raskastakaan. Silti ongelmia pohjaamisen kanssa ei ole ollut koskaan, enkä ole ainoa lajissani.

Tuohon jälkimmäiseen: Nipparin. Jos pohjaaminen on sitä, että stonga iskee näpeille kyynärniveltä myöten, niin sitten ajotuntuman perusteella pohjaamista on tapahtunut, mutta nämäkään eivät ole olleet löysän keulan takia vaan siksi, että olen omaa hölmöyttäni jarruttanut radalla olevaan pattiin. Eli valinnut väärän ajolinjan.

[Grodin]

Pointti oli kylläkin se, että jos sinun painoisesi kuski sinun vauhdeillasi saa radalla keulan pohjaamaan nykyaikaisella kyykyllä, en itse lähtisi ensimmäisenä hakemaan rakenteellista vikaa pyörästä - toiminnallista kylläkin. Mutta voin olla väärässäkin, ehkä -08 cebarissa on kelvoton keula rata-ajoon, mutta itselläni -05 mallisen cebarin keula toimi ilman sanomisia, samoin kuin -06 kusiaisen gixxerin. Hydraulistoppareiden kanssa. Vauhtia oli parhaimmillaan cebarilla muistaakseni matalaa 1.29 ja suitsalla matalaa 1.25 Alastarolla, siitä voi arvioida minkä verran ehkä jarruja tarvitsi. Painoa mulla kamat päällä vajaa n. 85 kg tuolloin, pyörissä vakioalustat huollettuna ja painumat kohdillaan.

Oletko nyt satavarma, että keula on kunnossa muuten? Jos on, kokeile sitä sukkien vaihtoa ensin, on nopeempaa kuin stoppareiden poisto

Mutta en väännä tästä enempää omalta osaltani, pääasia että oma pyörä tuntuu sopivalta kunkin lapaseen.

Enhän tietysti varma voi olla kun en ole koskaan keulan sisuskaluja nähnyt, saati niitä korjannut tai niiden kuntoa arvioinut - keula kuitenkin toimii erittäin hyvin muuten, säädöt vaikuttavat kuten pitääkin ja ainoa ongelma muodostuu tuosta jarrutuksesta - eikä niinkään radalla koska radalla en ole koskaan jarruttanut pyörää paikalteen asti perä ilmassa ja siellä on niin sileä asvaltti että en tiedä huomaisinko edes moista vaikka pohjaisikin kun asvaltti on niin sileä.

Radalla muutenkin jarrutus yleensä rajoittuu siihen pisteeseen missä takanen alkaa hieman luistelemaan moottorijarrusta, tässä kohtaa ei vielä potki käsille eikä ääntele. Tästä jos vetää vielä pidemmälle, niin alkaa ongelmat..

Ehkä joku guru voisi ottaa pyörän testiin joskus ratapäivillä jos tarjoan sumpit ja kertoa sitten onko se ehjä vaiko eikö

[finn]

Tuosta hieman eriävää mieltä.
Esijännityksellä määritetään painauma, joka määrittää alustan ulosjoustovaran ja sisäänjoustovaran.
Eli kokonaispituutuus on hieman harhaanjohtava termi tuossa yhteydessä.
Jos halutaan keulaa ylös tai alas, niin se tehdään siirtämällä koko keulaa ylös tai alas alustan suhteen, ts siirretään liukuputkia t-palojen suhteen.
Samoin, jos perää halutaan ylös tai alas, nii se tehään iskarin kannakkeen/iskarin pituussäädön/linkun/koiranluiden avulla.

Olet ihan oikeassa. Halusin vain yksinkertaisella tavalla esitellä asiaa, kun niin monella aivan väärä käsitys. Siihen aikaan kun mestaruuksista taisteltiin ja vielä hengaillin varikkopilttuussa, hämmästelin miten monella huippukuskillakin käsitteet keulan säätämisestä oli täyttä hepreaa. Kun kierrosajat ei tyydyttänyt, niin varikolle ja säädöt äärilaidasta toiseen, välillä esijännitystä haluttiin kireemmälle kun keula liian löysä jne.......En jaksa edes kaikkia teidän juttuja lukea, sen verran paljon tekstiä.

Itse olen säätänyt pyörää näin:
1. Ensin keulan ja perän korkeudet, balanssi kuntoon. Suomen mikkihiiriradoilla, tarviitan laite joka taittuu hyvin mutkan. Säädöt hieman toiset, kun pitkiä nopeita kaarteita, silloin ajettavuus korostuu.

2. Ratakohtaisesti katsotaan, että jousituksen koko joustovara hyödynnetään. Eli, nippusiteen kertomaan miten syvälle jarrussa niiataan.

3. Sitten puristus ja paluu kohdalleen. Itse ajan miellummin hieman "pehmekköllä" jousituksella. Ei puudu kädet ja kumit seuraa hyvin kaikkia epätasaisuuksia. Sitten tulee olla tarkkaana siitä minkälainen runko renkaissa on -pehmme/kova. Mitä pehmeempi rengasrunko, niin sitä peehmeemmäksi jousitus tulee säätää, jotta jousitus hoitaisi tehtäväsä, eikä liikaa muodonmuutoksia jousituksen kautta siirrettäisi renkaaseen.

4. Hyvin pitkälle päästään vakiokeulaakin modifioimalla, sen verran laadukkaita alkuperäiskeulatkin ovat. Lineaarijouset, stopparin modifioinnit, mäntien uudelleen simmaukset jne.

5. Takapumpun vaihto laatumerkkiin. Tämä ei ole mainos. Näin se vaan on!

[scuuba]

En jaksa edes kaikkia teidän juttuja lukea, sen verran paljon tekstiä.

Juu, eihän muiden juttuja kannata lukea jos ne ei kiinnosta.

2. Ratakohtaisesti katsotaan, että jousituksen koko joustovara hyödynnetään. Eli, nippusiteen kertomaan miten syvälle jarrussa niiataan.

Nipparissa on vaan se huono puoli että se ei kerro kuinka monta kertaa tai kuinka kauan per kerta se jousitus pohjaa. Mutta joo, on se nippari-info jo parempi kuin ei mitään. Sit kuskin tarvis viel sen verran tuntee keulaansa, ett se tietää millon se oikeasti pohjaa, ja mihin (esim hydstoppari tai pohjaanlyöntikumi) se pohjaa.

3. Sitten puristus ja paluu kohdalleen. Itse ajan miellummin hieman "pehmekköllä" jousituksella. Ei puudu kädet ja kumit seuraa hyvin kaikkia epätasaisuuksia. Sitten tulee olla tarkkaana siitä minkälainen runko renkaissa on -pehmme/kova. Mitä pehmeempi rengasrunko, niin sitä peehmeemmäksi jousitus tulee säätää, jotta jousitus hoitaisi tehtäväsä, eikä liikaa muodonmuutoksia jousituksen kautta siirrettäisi renkaaseen.

Menon pehmeys on vähän kakspiippunen juttu. Kovalla menovaimennuksella toki hakkaa enemmän käsille, mutta renkaat seuraa paremmin radan pintaa koska akselilinja ei pääse nousemaan, ja varsinkaan jatkamaan matkaa ylöspäin pompun jälkeen. Jos taas menovaimennus on liian kova, niin silloin se pistää koko jousitetun massan liikkeeseen ylöspäin, mikä ei todellaakaan ole toivottaa. Mutta tosiaankin menovaimennuksen pitää olla aavistuksen liian kova verrattuna siihen mikä kuskista tuntuu mukavalta/pehmeältä.
Paluukaan ei saa olla liian pehmeä, jottei rengas ala pomppimaan kun paluuta ei vaimenneta riittävästi.

Vakiovaimentimissa ei ole juurikaan huolta siitä että menovaimennus olisi liian kova vaikka menovaimennuksen säätimen vääntäisi täysin kiinni. Koska vakiovaimentimet on yleensä suunniteltu kadulle, ja katukäytössä taasen menovaimennusta on juurikin sen takia erittäin vähän jotta kuski tykkäisi pehmeestä ja mukavasta kyydistä.

4. Hyvin pitkälle päästään vakiokeulaakin modifioimalla, sen verran laadukkaita alkuperäiskeulatkin ovat. Lineaarijouset, stopparin modifioinnit, mäntien uudelleen simmaukset jne.

5. Takapumpun vaihto laatumerkkiin. Tämä ei ole mainos. Näin se vaan on!

Vakiopumppuunkin pätee hyvin pitkälle sama kuin vakiokeulaankin. Ts pumpun tominnan saa aivan eri tasolle jos se shimmataan jonkun asiansa osaavan hemmon toimesta.
Shimmaamalla se vaimentimen vaimennuskäyrä muuttuu aivan täysin ja käppyrästä saa samanlaisen kuin "laatumerkissä" on, jos haluaa. Jos nyt sit taas välttämättä siinä laatumerkissäkään ei aina ole suoraan sellanen vaimennus kuin mitä tietylle rengas ja alusta yhdistelmälle olisi hyvä. Ts shimmaamaan voi niitäkin joutua.

[vma]

Pohjaamisella olen siis tarkoittanut siihen öljylukkoon osumista joka käytännössä tekee lähes saman asian kuin kumityynyyn osuminen : pito heikkenee kun keula ei anna myöden, hakkaa näpeille ja pitää epämiellyttäviä ääniä.

Juu, tuttua etupään hakkaamista tuo on. Kovassa jarrussa itselle aikanaan kävi 929RRllä usein noin. Pyörä oli 100% vaikiokuntoinen ja vakiosäädöissään. Jousitus oli ihan kunnossa, mutta onneksi ongelma saatiin sitten pois loppuviimein.

[scuuba]

ongelma saatiin sitten pois loppuviimein.

Mitäs teitte?

[vma]

Mitäs teitte?

Tajusin, että olen nutullani ennemmin tai myöhemmin, joten jotain on tehtävä. Tiesin myös, että ongelma ei missään tapauksessa ole pyörässä, sillä osaavat kuskit veivät samanlaista kiikkua huomattavaa vauhtia radalla.

Huomasin varikolla hieman vanhemman kaverin, joka ajoi mielestäni suht rapsakkaa vauhtia eleettömän varmasti. Kävelin hänen luokseen ja kohteliaasti pyysin apua. Kerroin ongelmasta ja minkälaista etupään hakkaamista tapahtuu. Kaveri ajeli muutaman kierroksen perässäni ja antoi tämän jälkeen neuvoja ja vinkkejä. Tätä tehtiin muutamaan kertaan ja ko ratapäivän illalla ongelma oli kadonnut. Ongelma oli siis 100% kuljettajassa. Mutkanopeutta nostettiin, suorilla repimistä vähennettiin, rauhallisen tehokasta jarrua harjoiteltiin siinä samalla yms useita eri asioita treenattiin ja virheitä viilattiin. Suomeksi sanottuna pienillä vinkeillä ajoa järkeistettiin. Nopeaksi en tullut silloin (enkä ole vieläkään) mutta ajovarmuus ja mukavuus nousi uudelle tasolle kokeneemman neuvoilla.

Säätämiset yms rakentelut ovat varmasti tärkeä asia ratailua, mutta mikäli ajovirheet ovat yhtä suuria ja vakavia kuin minulla oli (=etupää hakkasi) ei niitä säädöillä pois saa (eikä edes kannata yrittää). Itsellä ongelmat syntyivät huonosta rataperusasioiden ja rata- ajotekniikan hallinnasta (asia josta LL1 jo aiemmin kertoikin). Itse ihmettelin tuota asiaa, vaikka ajokokemusta oli mp:llä silloin 15vuotta ja satoja tuhansia kilometrejä. Niin se kuitenkin vaan oli. Ei tekisi nytkään yhtään pahaa mennä taasen kokeneempien oppiin.

Em jupinalla tarkoitan sitä että nykypäivän pyörät menevät perussäädöissään aivan järkyttävää vauhtia osaavien ja kokeneiden käsissä. Luulen että taitava kuski menee suht lähelle esim 600cc kisa- aikoja ihan vakiopelilläkin. Toki virittelyt ja säädöt pyörästä nopeamman tekevät, mutta onko se harrastajatasolla merkityksellistä, on se tärkeä kysymys. Eri merkkien RR/kyykkypeleistä ei 100% varmuudella kotimaan ratapäivien nopeuksilla ominaisuudet lopu jousituksista, rungosta yms kesken. Ei edes "70kg kuskilla tiukassa jarrussa". Perusajotekniikka kuntoon, ja sillä pääsee jo pitkälle.

[scuuba]

Tajusin, että olen nutullani ennemmin tai myöhemmin, joten jotain on tehtävä. Tiesin myös, että ongelma ei missään tapauksessa ole pyörässä, sillä osaavat kuskit veivät samanlaista kiikkua huomattavaa vauhtia radalla.

Huomasin varikolla hieman vanhemman kaverin, joka ajoi mielestäni suht rapsakkaa vauhtia eleettömän varmasti. Kävelin hänen luokseen ja kohteliaasti pyysin apua. Kerroin ongelmasta ja minkälaista etupään hakkaamista tapahtuu. Kaveri ajeli muutaman kierroksen perässäni ja antoi tämän jälkeen neuvoja ja vinkkejä. Tätä tehtiin muutamaan kertaan ja ko ratapäivän illalla ongelma oli kadonnut. Ongelma oli siis 100% kuljettajassa. Mutkanopeutta nostettiin, suorilla repimistä vähennettiin, rauhallisen tehokasta jarrua harjoiteltiin siinä samalla yms useita eri asioita treenattiin ja virheitä viilattiin. Suomeksi sanottuna pienillä vinkeillä ajoa järkeistettiin. Nopeaksi en tullut silloin (enkä ole vieläkään) mutta ajovarmuus ja mukavuus nousi uudelle tasolle kokeneemman neuvoilla.

Säätämiset yms rakentelut ovat varmasti tärkeä asia ratailua, mutta mikäli ajovirheet ovat yhtä suuria ja vakavia kuin minulla oli (=etupää hakkasi) ei niitä säädöillä pois saa (eikä edes kannata yrittää). Itsellä ongelmat syntyivät huonosta rataperusasioiden ja rata- ajotekniikan hallinnasta (asia josta LL1 jo aiemmin kertoikin). Itse ihmettelin tuota asiaa, vaikka ajokokemusta oli mp:llä silloin 15vuotta ja satoja tuhansia kilometrejä. Niin se kuitenkin vaan oli. Ei tekisi nytkään yhtään pahaa mennä taasen kokeneempien oppiin.

Em jupinalla tarkoitan sitä että nykypäivän pyörät menevät perussäädöissään aivan järkyttävää vauhtia osaavien ja kokeneiden käsissä. Luulen että taitava kuski menee suht lähelle esim 600cc kisa- aikoja ihan vakiopelilläkin. Toki virittelyt ja säädöt pyörästä nopeamman tekevät, mutta onko se harrastajatasolla merkityksellistä, on se tärkeä kysymys. Eri merkkien RR/kyykkypeleistä ei 100% varmuudella kotimaan ratapäivien nopeuksilla ominaisuudet lopu jousituksista, rungosta yms kesken. Ei edes "70kg kuskilla tiukassa jarrussa". Perusajotekniikka kuntoon, ja sillä pääsee jo pitkälle.

Oliks siin sun 929RR:ssä progressiiviset 0.7-1 etujouset ja 40mm hydraulilukko?

Suurimmassa osassa nykykyykkypeleistä on lineaariset etujouset, joka poistaa jo suurimman osan tuosta keulan pohjaamisesta radalla jarrussa -ongelman vs progressiiviset jouset.
Ja jos inssi on mitottamut keulaan hieman jäykemmät jouset kuin mitä ois puhtaasti katuajoa silmällä pitäen, ja niille kaveriksi hieman vähemmän asennettua esijännitystä, niin ne on edelleen suht mukavat kadulla ja käyttökelposet radalla.
Myöskin hydraulilukko on yleensä lyhempi kuin 40mm. Ja esim kawan rr-malleissa sitä ei ole vakiona ollenkaan, vaan siellä on vain pohjaanlyöntikumit.
Sitten vielä riippuu hieman siitä, mitä inssi on laskeskellut keulan öljypinnan vakiokorkeudeksi, ts kuinka suuri ja progressiivinen on keulan ilmajousi.
Niin päästäänkin jo vakiona tilanteeseen jossa 70kg kuskilla saa olla radallakin todella kova jarru ennen kuin keula pohjaa.

Ja kuten aiemmin mainitsin, niin jos keulassa sattuukin olemaan progressiiviset jouset ja pitkä hydraulilukko, niin siinä tapauksessa joutuu sitten kuski yksinkertaisesti laskemaan jarrutehoa, tai positiivisesti ajateltuna; pehmentämään jarrua ja muuttamaan jarrutustekniikkaa, jotta pääsee tohon sun 100%-kerhoon.

Jos haluaa tutustua siihen moponsa keulaan, ja selvittää mitä inssi on ajatellut silloin kun on sitä keulaa mitoittanut, niin tarvitsee vain ottaa se cartridge irti sieltä etupampusta (lähtee sillä yhdellä pohjapultilla), ja mitata:
- Jousen asennettu pituus
Sen jälkeen irrottaa jousi cartridgesta ja mitata:
- Jousen vapaa pituus
- Hydraulilukon pituus
- Top out jousen vaikutusalue
- Vapaan joustoalueen pituus
Ja vielä jousen jousivakion ja jousityypin.
Progressiivisen jousen tunnistaa hyvin helpolla siitä että osa jousen kierteistä on tiheämmässä ja osa harvemmassa.
Kun taasen lineaarisessa jousessa jousen kierreväli on tasainen koko jousen mitalla.

Niin sitten pystyykin jo hyvin pitkälle päättelemään sen, kunka paljon inssi on painottanut katuajomukavuutta/ kuinka pitkälle mukavuuden suuntaan keula on kokonaisuutena viety. Vs jolloin hintana siitä on huonompi soveltuvuus rata-ajoon.

Toki jos helpolla haluaa päästä, niin pistää silmät kiinni ja unohtaa lukeneensa ylläolevan tekstin, niin ei tieto lisää tuskaa.

[Teemu Tanila]

Sen verran alustahommasta että onhan sillä pyörällä paljon mukavampi ja myös turvallisempi ajaa kun alustahommat on katteltu kuntoon. Tämä siis kommenttina siihen ainaiseen "pääseehän niillä vakiollakin, ei tarvetta tehdä muutoksia ennen kuin ajat sitä ja sitä vauhtia". Jokainen tietty ajaa sellasella virityksellä kuin haluaa, itse en kuitenkaan tota argumenttia juurikaan ymmärrä.

Toinen kommentti nippusiteen käytöstä. Nyt kun on pyörässä tiedonkeruu ja alusta-anturit kiinni niin pakko olla sitä mieltä että nippusiteellä ei tee juuri mitään. Radalla on kaikenlaisia patteja joiden takia alusta käy nopeasti pohjassa ja siinä tekee erittäin helposti väärät johtopäätökset eli alkaa hirveä alustan ruuvaaminen kun nippuside on pohjassa vaikka ei ole mitään syytä tehdä muutoksia. Käynyt mielessä että kuinka perkeleen monta kertaa ittekin jotain takajousimuutoksia lähteny tekeen "nippuside datan" pohjalta ja aivan turhaan. Keulassa sama homma ei ehkä tosin ihan samassa määrin.

Teemu

[Poistettu]

Päätin jo että lopetan kaiken kommentoinnin, mutta ehkä kerta vielä. Puolestani kuka tahansa saa toimia miten haluaa, ei ole minulta pois. En myy alustaosia, en myy datankeräystyökaluja, en myy säätö tai ajo-opetusta, joten omaa lehmää ei ole ojassa.

Olen kanssasi Teemu samaa mieltä että hyvä alusta ei lopputilanteessa ole haitaksi. Käytännössä kuitenkin 15v aktiivinen toimiminen eri tasoisten harrastajien kanssa on osoittanut reaalimaailman erilaiseksi. Keskiryhmän kuski tekee niin paljon virheitä, että niiden kompensoiminen hyvällä alustalla vaan vaikeuttaa oppimista. Tiedät itsekin että nopea ja turvallinen rata-ajaminen on kaikkea muuta kuin räimimistä jarruihin aina eri kohdassa, eri linjalla, eri teholla jne. Kun alusta antaa palautetta, se pakottaa ajamaan sulavasti ja opettelemaan kaasun-, jarrun- ja radankäytön nopean ja turvallisen ajon edellyttämällä tavalla.

Sen sijaan kun kompensoidaan puuttuvaa ajotaitoa alustalla, pahimmillaan johtaa tilanteeseen jossa mopo käyttäytyy täysin neutraalisti, mutta ei ole kykyä kehittyä koska itse ei enää osata tehdä muuta ja mopo toimii oikein. Tai sairaalaan koska ajetaan reilusti yli omien taitojen alustan suomalla turva-alueella ja kun se loppuu: maa-taivas-maa-taivas-ambulanssi. Tämä pätee mielestäni 9/10, aina löytyy virtuooseja jotka pääsee muutamalla treenillä hyvään kyytiin ja alkavatkin vaatia alustaa päästäkseen seuraavalle askeleelle.

[vma]

Sen verran alustahommasta että onhan sillä pyörällä paljon mukavampi ja myös turvallisempi ajaa kun alustahommat on katteltu kuntoon.

Toki ihan varmasti on juuri näin. Säädöissään oleva alusta on varmasti mukavampi ja turvallisempi.

Lähinnä yritin kertoa että perusalustalla ajaessa (hidas ja keskiryhmä vauhdeissa) en kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä hakemaan "syytä" jousituksesta/sen rakenteesta, mikäli pyörä tekee jotain järkyttävyyksiä, kuten esim minulla teki jarruissa. Kokeneemmat kertovat että myös nopsassa ryhmässä pääsääntöisesti normi- alustat ovat täysin riittäviä kotomaamme radoilla.

Nopsat kilvanajajat sitten ovat tietty jo eriryhmää tarpeineen.

Scuuballe; ei mitään tietoa 929RRn jousivakioista yms. Etupää huollettiin 40.000km:ssä ja ajoa jatkettiin vakiosäädöillä tuon jälkeen.

[Teemu Tanila]

Päätin jo että lopetan kaiken kommentoinnin, mutta ehkä kerta vielä. Puolestani kuka tahansa saa toimia miten haluaa, ei ole minulta pois. En myy alustaosia, en myy datankeräystyökaluja, en myy säätö tai ajo-opetusta, joten omaa lehmää ei ole ojassa.

Olen kanssasi Teemu samaa mieltä että hyvä alusta ei lopputilanteessa ole haitaksi. Käytännössä kuitenkin 15v aktiivinen toimiminen eri tasoisten harrastajien kanssa on osoittanut reaalimaailman erilaiseksi. Keskiryhmän kuski tekee niin paljon virheitä, että niiden kompensoiminen hyvällä alustalla vaan vaikeuttaa oppimista. Tiedät itsekin että nopea ja turvallinen rata-ajaminen on kaikkea muuta kuin räimimistä jarruihin aina eri kohdassa, eri linjalla, eri teholla jne. Kun alusta antaa palautetta, se pakottaa ajamaan sulavasti ja opettelemaan kaasun-, jarrun- ja radankäytön nopean ja turvallisen ajon edellyttämällä tavalla.

Sen sijaan kun kompensoidaan puuttuvaa ajotaitoa alustalla, pahimmillaan johtaa tilanteeseen jossa mopo käyttäytyy täysin neutraalisti, mutta ei ole kykyä kehittyä koska itse ei enää osata tehdä muuta ja mopo toimii oikein. Tai sairaalaan koska ajetaan reilusti yli omien taitojen alustan suomalla turva-alueella ja kun se loppuu: maa-taivas-maa-taivas-ambulanssi. Tämä pätee mielestäni 9/10, aina löytyy virtuooseja jotka pääsee muutamalla treenillä hyvään kyytiin ja alkavatkin vaatia alustaa päästäkseen seuraavalle askeleelle.

Älä ihmeessä lopeta kommentointia kun sulla on hyviä pointteja ja paljon kokemusta aihepiiristä. En ole tuosta näkökulmasta tullut asiaa suuremmin ajatelleeksi ja onhan siinä oma pointtinsa. Itsekin ajelin radalla aluksi ihan vakiolaitteilla eikä alustallekaan ollut tehty mitään, olin saattanut jotain naksuja pari sinne tänne vääntää mutta en mä niistä mitään silloin ymmärtänyt. Ihan hyvää kehitystä silloin tuli kun sitä nyt taaksepäin muistelee.

Aikasemmassa kommentissani kun sanoin että kannattaa laitella alusta kuntoon niin en tarkoittanut, että pitäisi heti Öhlinssit laitella vaan että alusta on perusteiltaan kateltu kondikseen. Eli painumat kunnossa, vaihdettu sopivat jouset jos tarvetta ja vaimennukset suunnilleen alueella. Jos ei naksut vaikuta/toimi niin sitten asiantuntijalle katottavaks. Tollanen perushomma ei paljoa maksa mutta saattaa parhaimmillaan tuntua erittäin paljon ajotuntumassa.

Mun mielestä se on outo tapa alottaa/opetella jos alusta on aivan metsässä esim. keula ja perä pohjaa vuoronperään, se antaa väärän mielikuvan siitä ajamisesta jos pyörä on kuin kiikkustuoli. Samaten turvallisuudesta edelleen sitä mieltä, että aloittelijalle se marginaali on hyvä asia. Kun opettelee niin kaikenlaisia äkkitilanteita tuppaa tulemaan, esim. mennään mutkaan ylikovaa ja jos siinä tilanteessa keula on letku ja jarrussa heti pohjassa niin se ei ole hyvä asia katsoi sitä miten päin vaan.

Se että noissa uusissa sporttipyörissä on alusta kohtuu hyvässä mallissa ihan vakiona on tietty hyvä juttu ja jos näin sattuu olemaan, niin sittenhän siinä ei ole mitään probleemaa. Minusta se on kuitenkin hyvä idea kattoa noi edellämainitut perusteet läpi ja varmistaa että lähtökohdat ei ole ihan metsässä.

Minäkään en muuten myy mitään aihepiiriin liittyvää palvelua tai tuotetta, mitä nyt jotain käytettyjä renkaita tms joskus kaupan

[Nitrous]

Toki ihan varmasti on juuri näin. Säädöissään oleva alusta on varmasti mukavampi ja turvallisempi.

Lähinnä yritin kertoa että perusalustalla ajaessa (hidas ja keskiryhmä vauhdeissa) en kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä hakemaan "syytä" jousituksesta/sen rakenteesta, mikäli pyörä tekee jotain järkyttävyyksiä, kuten esim minulla teki jarruissa. .

Tästä olen täysin samaa mieltä. Mikäli pyörä on suhteellisen moderni ja alusta on huollettu, ei keskiryhmän kyydissä vielä pitäisi loppua oikeastaan mistään kamppeesta alusta kesken. Jos alusta tuntuu loppuvan kesken, kannattaa katsoa peiliin ja pyytää kokeneempaa kaveria vähän seuraamaan ajoa ja paikantamaan ne pahimmat virheet. Keskiryhmässä yleisimpänä virheenä on mielestäni turha reuhaaminen, jolla häiritään alustan toimintaa. Hyvä alusta kyllä antaa pelivaraa ja turvallisuutta ajamiseen, mutta jos kuskin taitotaso ei ole hyvän alustan vaatimalla tasolla, voi lopputulos olla melko katastrofaalinen, kun hyvän alustan antama pelivara ei riitäkään enää kuskin virheen korjaamiseen.

Esim. itselläni tuntui k7 gixerin huoltamaton vakio takaiskari loppuvan kesken jo n. 1:20 vauhdeissa Kemoralla. Huollon jälkeen se tuntui loppuvan kesken 1:17 vauhdeissa, jolloin kokeneempi kaveri tuli seuraamaan ajoa muutamaksi kierrokseksi perään ja totesi syyn löytyvän tod. näk. kulmikkaasta kaasun käytöstä. Loppukesästä Kemoralla mentiin matala 1:14 edelleen täysin vakiolla alustalla ilman mitään havaittavia ongelmia.

Melkein uskaltaisin väittää, että paremmalla alustalla tuo kaasunkäytön virhe olisi tullut ilmi vasta paljon kovemmassa kyydissä ja pahimmillaan vasta sitten kun ollaan tuossa 998sFE:n mainitsemassa taivas-maa-taivas-maa-ambulanssi -tilanteessa.

[scuuba]

Päätin jo että lopetan kaiken kommentoinnin, mutta ehkä kerta vielä. Puolestani kuka tahansa saa toimia miten haluaa, ei ole minulta pois. En myy alustaosia, en myy datankeräystyökaluja, en myy säätö tai ajo-opetusta, joten omaa lehmää ei ole ojassa.

Olen kanssasi Teemu samaa mieltä että hyvä alusta ei lopputilanteessa ole haitaksi. Käytännössä kuitenkin 15v aktiivinen toimiminen eri tasoisten harrastajien kanssa on osoittanut reaalimaailman erilaiseksi. Keskiryhmän kuski tekee niin paljon virheitä, että niiden kompensoiminen hyvällä alustalla vaan vaikeuttaa oppimista. Tiedät itsekin että nopea ja turvallinen rata-ajaminen on kaikkea muuta kuin räimimistä jarruihin aina eri kohdassa, eri linjalla, eri teholla jne. Kun alusta antaa palautetta, se pakottaa ajamaan sulavasti ja opettelemaan kaasun-, jarrun- ja radankäytön nopean ja turvallisen ajon edellyttämällä tavalla.

Sen sijaan kun kompensoidaan puuttuvaa ajotaitoa alustalla, pahimmillaan johtaa tilanteeseen jossa mopo käyttäytyy täysin neutraalisti, mutta ei ole kykyä kehittyä koska itse ei enää osata tehdä muuta ja mopo toimii oikein. Tai sairaalaan koska ajetaan reilusti yli omien taitojen alustan suomalla turva-alueella ja kun se loppuu: maa-taivas-maa-taivas-ambulanssi. Tämä pätee mielestäni 9/10, aina löytyy virtuooseja jotka pääsee muutamalla treenillä hyvään kyytiin ja alkavatkin vaatia alustaa päästäkseen seuraavalle askeleelle.

Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Varsinkaan jos se on taitava, vanha, kokenut, kisakuski.

Jos sä 998sFE ottaisit ton Grodinin mopon alles ja ajaisit ihan normaalilla tyyliläsi, niin veikkaisin että pääsisit tuohon maa-taivas-ambulanssikyytiin.
Toisaalta, kokenut ja taitava kun olet, niin varmaankin huomaisit heti ekassa mutkassa kuin helpolla se keula pohjaa jarrussa ja varmaankin muuttaisit ajotyyliäsi sen mukaan, jotta et joutuisi ambulanssikyytiin.

Kun taasen jos Grodin ottais sun mopos alleen ja ajais sillä ihan normaalilla tyylillään, niin kippas kappas, keula ei pohjaisikaan.
Ymmärrätkö mistä se johtuisi? Vaikka sama kuski ja sama "keskiryhmän" ajotapa.

Ja kyllä, minäkin ole aivan samaa mieltä siitä, että alustalla ei kannata kompensoida kuskin ajovirheitä. Its as sitä mä olen noille alustaoppilaille painottanutkin/ kertonut mitä siitä seuraa jos alustalla lähdetään kompensoimaan kuskin kädettömyyttä.

[Grodin]

http://www.youtube.com/watch?v=n7CXdGXDE1M

Siinä Dave Moss ottaa kantaa siihen "alustaan joka ei varmasti tarvitse mitään säätöä tai muuttamista vakiona" ja mittailee painaumia eripainoisilla kuljettajilla ja on sitä mieltä että etupäällä ei tee mitään (edes kadulla), näillä joustovaroilla keula on kuin yhtä puuta, perä ja keula on aivan eri paria ja etupään muutostyöt ovat välttämättömiä .. eli voitaisiin päätellä olevamme oikeilla jäljillä

[a-pp]

Itse olen edennyt vain ja ainoastaan kyselemällä, kyselemällä ja kyselemällä. Nyt tuli eteen tilanne, jossa oli tarvetta jo vähän kiristää alustaa, ja siinäkin oli paikan päällä opettaja, kurssilla katsomassa minun edsottamuksia, ja luotin neuvoihin.
Painumat ja korkeudet on nyt kohdillaan, ja kovaan perään tottui yllättävän äkkiä. Ensin tuntui kivireeltä, mutta reilu kymmenen kierrosta Ahvenistolla, ja tuntui kuin olisi uusi mopo alla, joka antaa tehdä mitä vaan. Kellokin tykkäsi.
Bemarin takaiskari ei tahdo riittää avauksissa, ja sinne teki hyvää saada lisää vaimennusta. Jousi sama vakio.
Opettelen nyt tähän mopoon näillä säädöillä, ja en voi kuvitellakaan että hyötyisin ylipehmeästä alustasta, ihan vaan sen takia että pitää saada pyörän käyttäytymistä huonontamalla haastetta lisää.
Todellakin on tarkempi nyt ajaa, mutta myös jämäkämpi, kun ei sukeltele keula pienistä jarruvirheistä, ja pepun kanssa varsinkin on tanakka tuntuma. Eilen meni pari kertaa tiukka jarrutus hiukan pitkäksi, ja oli jännä tunne, kun oli pakko puristaa jarrua enemmän kun varmalta tuntui, pyörän ollessa jo todella kallellaan. Riitti tällä kertaa pito.
Vaihdoin Ahvenistolle 7 mm matalamman (kehä 42 mm suurempi) takarenkaan, ja aivan sama tuntuma, kuin 195/65 kumilla. Ei siis pienestä kiinni, kuten Wehnä ja 998sFE ovat sanoneetkin.
Olen melko vaakkuttunut siitä, etten joudu puuttumaan alustan säätöihin tänä kesän.

Ja lopulta; hifistely on osa harrastusta myös toisilla, ja tässä kohtaa tätä elämää minä sorrun tähän tyyliin, kun vihdoinkin on varaa hankkia kunnon lelut, asuntolainan hiivuttua, 52 v. persaukisena ja kokonaan mopottomanakin eläneenä.