Ensimmäinen muisto/muistikuva...

[hammaskeiju]

Eli mikä on ensimmäinen muisto moottopyöriin liittyen? Mä muistan olleeni vaahtosammuttimen kokonen, kun iskä myi Jawansa (muistan ihan elävästi kun se pyörä talutettiin tallista ulos) * . Toinen muisto on kun olin jotain 7-9 vanha ja istuttii serkkupojan kanssa niitten talon vieressä kalliolla (oli ihan valtatien vieressä) ja katottii moottoripyöräletkaa joka ajo ohi. Ja muistikuvani mukaan laskettiin toista sataa pyörää. *

[RoadRunner]

Muistan ihan pikkukossina, kun kylän oman kerhon (Mc Roadrunners, Vaajakoski) ajelivat 80-luvun alussa isolla porukalla ohitse...Karuja äijiä pyörillä, joista osa oli ilman lokasuojia, pensselillä mattamustaksi sudittuja sotanorsuja. *

Sitten on muistikuva siitä, että isä osti 250cc BSA:n. Lähdettiin koeajolle kahdestaan ja minun tehtäväni oli noutaa se muutamaan kertaan pudonnut öljytankin korkki, äänet oli kovat ja pyörä tärisi helvetisti takapuolen alla. Muistan kuitenkin sen hemmetinmoisen riemun tunteen, kun sai istua isän takana ja katsoa ohi viilettävää kotikylän raittia...

[MattiR]

Ei nyt ihan ehkä ensimäinen muistikuva, mutta ajallisesti aletaan tontilla ollemaan ja valokuvakin on kumminkin.

Taisinpa olla jotakin 5 kun enon piti pitää musta huolta, mutta mieli vetikin naisiin. Joten eiku poika tankin päälle vanhaan 750 Yammuun ja menox. Eipä ollu kypäräpakkoa!
Siitä se läx eikä heti lopu.

[minsku]

En ole päässyt ihan skidinä koskaan mopon selkään, kun ei silloin vielä ollut perheessä mopokärpänen purrut. *

Mutta muistan kun olin hehkeä 16-vuotias neito ja ajelin silloin 80 kuutioisella kirkkaan punaisella Vespalla, jossa kyljessä luki "Namiskuukkeli". Pysähdyin kerran tankkaamaan huoltsikalle, kun viereen ajoi harrikkamies. Se moikkas ja kysyi suoraan, paljolla myyt Vespan. Ei ollut myynnissä Vespa - eikä ole muuten vieläkään. *

Sitten kun olin jo 18-vuotias (hehkeä edelleen) teini, ajeltiin p**u-rallia kaupungilla. Nähtiin kaverin kans pari motoristia parkissa ja mentiin hetken mielijohteesta kysymään, päästäiskö kyytiin. Se kesä menikin sitten kyydissä istuessa - ja pari seuraavaakin kesää, kunnes sain oman. Samat pojat opetti ajamaan. Olen muuten edelleen kaveri niiden motoristien kans... Motoristit on parasta A-ryhmää! *

[matt1]

Olin kansakoulun alaluokilla kun Japanin mopot alkoivat pyörimään kulmilla. Tuutti-Honda oli se hienoin, kai. Tosin jostain tonnikakssatasesta Harlikasta puhuttiin, mutta ei sellaista kukaan ollut nähnyt.

Niitä aikoja myös naapurin kuusitoistavuotias kaveri joka oli aina ystävällinen meille penskoille, osti viissatasen kolmipyttyisen Kawan juuri ennenkuin isoille pyörille tuli kahdksantoista vuoden ikäraja ja sen päällä sain sitten istua, selitti minulle ohjausiskunvaimentimet ja kaikki.

[xs2jammu]

Kyllä se tonne jawa puolelle menee ja kuuskyt luvulle, sekä naapurin Royali.

[JCK]

Ensimmäinen varsinainen muistikuva on ajalta kun olin noin 10v, ja samaan talonyhtiöön muutti noin parikymppinen "pahispoika" prätkineen. Silloin mielenkiintoni kohteena oli ihmeellinen kirjainyhdistelmä "G-S-X-R" ja numero "1100", -Mitä se oikein tarkoittikaan? Mielenkiintoni yltyi yltymistään ja huomasinkin iltaisin tuijottavani tuota kaunista konetta ikkunastani vähän turhankin usein.. Kaverin isoveli sanoi vielä että kun pakoputkessa lukee Yoshimura niin kyseessä on ihan älytön tykki!!
Iltaisin istuin sitten huoneessani kuuntelemassa korvalapuilla Iron Maidenin "Troopperia", ja kuvittelin levittäväni kauhua maailmalle tuolla sinivalkoisella mahtiratsulla.

Tuo neljän kirjaimen yhdistelmä onkin vaikuttanut mielenterveyteeni niin paljon että se aiheuttaa hieman häiriintyneen olotilan vielä n.16 vuotta jälkeenpäinkin!

BTW: Se lienee ollut vuoden 1989 mallin 1100 Gixxeri.

[motomimmi]

pikkumuksuna astuin mökillä naulaan ja se suhahti kunnolla läpi...no nopein kulkupeli sieltä sairaalaan oli äitini silloisen miehen pyörä..olinpa vähä polleena liian ison kypäräni kanssa sairaalan pihassa kun ihmiset taivastelivat että noi pieni tyttö ja kauheen kokosen mopon kyytissä yhtään ei siinä vaiheessa sattunu jalkaan

[suski750-f]

taitaa olla sitä aikaa ku olin 7w... isosysterin ukolla 600 dr susna pääs kyytii ja siit taitaa olla jossai kotipuoles kuvaki...'
ei muutes "pelota" yhtää´siin kuvas
eiles kyytsäsin neljää systerin lasta... liekköhän tosta lukee tääl juttua 20wuoren päästä..

[Siipiveikko]

Velipojalla oli kevari, Suzuki RG 125 Gamma, kahdeksankytluvun lopulla, ja kyydissä tuli istuttua monet kerrat. Ite olin 9-v Tais olla toinen kerta kun pääsin kyytiin, kun paskalakit liputti sivuun ja kirjoitti sakot ylinopeudesta. Muistan kyllä kuinka veli teki melko selväks, että tästä ei kotona puhuta

[tx_shadow]

Noin vuonna '60, asuttiin silloisessa Helsingin Maalaiskunnassa, Rajakylassa. Naapurin kuustoistavuotiaalla oli 250cc Jawa. Itse vain kateellisena katselin vieressa ja joskus salaa nousin satulalle. "Ai kun tommosen joskus sais..."
Olin kuusi vuotias.

[MattiR]

Motoristit on parasta A-ryhmää!

Rock

[flamedragon]

Ensimmäiset oireet moottoripyöräkärpäsen puremasta esiintyivät sinä 3-4 vuotiaana, lauleskelin vain ja ainoastaan pankin neitokaisille aina siellä käydessä tätä oivaa rallia "moottoripyörä on moottoripyörä skootteri on lälläripyörä...". Miksköhän just pankin neidoille?

Ensimmäisen kosketuksen kypärään sain suunnilleen samoihin aikoihin isukin kypärästä (ajeli rallia), empä olis siitä kuulasta kuulemma luopunut sitten millään, aina kotona tuo päässä.

[JPNIEMI]

70 luvun loppupuolella tai 80-luvun alusta sellainen muisto tulee mieleen Pälkäneeltä. Kun kaverin kanssa pyöräiltiin tien pieltä kaverillepäin niin tulla suhahti moottoripyörä ohi ja jotain lensi pyörästä tienpieleen. Menimme katsomaan mitä sieltä lensi se oli sen pyörän sinininen sivuposki. Kaveri tunsi pyöräilijän ja menimme kaverilta soittamaan, jotta tälläinen lensi pyörästäsi. No omistaja tuli hakemaan pyöränsä osan oli tyytyväinen kun sai sen takaisin. Pyörä saattoi olla joku 125 rd tai jotain sellaista mutta hienolta se silloin näytti.

Pyörän omistaja on muuten suht tunnettu iskarinkorjaaja / -virittäjä tai sitten tämän vanhempi veli en jaksa muistaa enää.

[JIMJAK]

Mopojahan näkyi jokapuolella, mutsillaki oli. Mutta kyllä soli vielä 60-lukua kun kaljapullonkokosena tsiikasin naapurin Jaawaa, joka veteli naapuri selässä talvikelillä niin että lumi vaan pöllys. Siinoli sellaset lisävaruste-peltisuxet pultattuna kiinni sivuilla. Hurrrja peli

Heti 70-luvulle tultaessa yks kylän pahis osti 250cc Suzukin. Vihree oli Suitsa ja kundi keuli joka liikkeellelähdössä ihan sikana.
Sitä olen hämmästellyt yhä edelleen..??

Joskus kesällä 74 näin sitten The Kingin (Z1) toiminnassa. Ihan ku ufo ois näyttäytyny, ziizus!!

Mitähän vaatis, että nykymuxut sais yhtä massiisivisen kokemuksen... Atomipommin?

[hemuli]

Eka kosketukset taisi olla 80-luvun alulla, kun isoveljen kaveri kävi aina kyläilemässä 350cb.llä. Se oli järisyttävän suuren tuntuinen peli... Sain aina lainata sen keltamustaruudullista kypärää jonka kanssa revittelin polkupyörällä pitkin kylää ja leuhkin kavereille. HOH...

[Ripley]

Tämä ei eikä ole ensimmäinen mielikuvani prätkistä, mutta ensimmäisiä kuitenkin (ja parhaiten säilynyt):

Oltiin autolla (vai voiko Warrea sanoa autoksi...?) liikkeellä joskus vuonna 83 - 85 kun tien viereen pysähtynyt motoristi viittoili meille. Bensa oli loppu. Äiti jäi pitämään takapenkkiläiselle (nainen) seuraa tien varteen kun kuski (mies) nahkapuvusaan istui takapenkille meidän lasten seuraksi. Takaluukku oli täynnä mökkitavaraa, joten isä laittoi VF750:n bensatankin muovin päälle etupenkille. Siitä sitten lähdettiin Itä-Saksan ihmeellä bensan hakuun - tätätätätätää... Takaisin tultuamme sain istua VF:n satulassa vähän aikaa. Muistan nahan ja bensan hajun ja sen kuinka iso se pyörä oli. (Pyörän mallin muistan vain veljen ottamasta mustavalkovalokuvasta!)

[Mr.Saki]

60-luvulla, jotain kolmen tai neljän vanhana näin kun joku ukko karautti pihaan jollain isolla ja kovaäänisellä pyörällä, Myöhemmin kerrottiin että se olisi ollut oikein englantilainen pyörä. Se oli tosi pelottava.
Päiväunille siitä oli lähdettävä..

Pari vuotta myöhemmin sain istua 350 Jawan päällä, voi että se oli iso ja painava!

Joskus vasta reilun kympin ikäisenä minulle moikattiin eka kertaa takaisin pyörän päältä..
Olen vieläkin vakuuttunut että se pyörä oli sellainen harvinaisuus kuin TX 750

Samoihin aikoihin näin myös Z1:sen Kesälahdella parkissa.
Kelasin kauan että onko se totta, eihän sellaista superia oikeasti kenelläkään ole, lehdissä vaan.

Kyllä se oli joskus 83-84 ollessani n.11 v kun joku kaukainen sukulainen tuli kylään "naku" 350 RD Yamahalla. Ei sitten muuta löytynyt kun jääkiekkokypärä ja eikun menoks. Jeppe veti 5-tiellä niin p....leesti ja siitä se kutina sitten lähti.

Itse asiassa ensimmäisenä mopona oli just tuo RD 350 mutta katteella varustettuna.

[pomppe]

50-luvu puoliväli ja äidin serkun Jawa, tankilla istuin ja muistan vieläkin sen että housuihin tuli sitä jawan punaista.
Toinen oli kun poliisisedät kurvas pihaan Munkkiniemessä sivuvaunuharrikalla jossa oli hervottoman pitkä radioantenni, tais olla vielä varapyörä sivuvaunun "takakannella" jos en ihan väärin muista.

[kai kone]

Pikkupoikana naapurin isonpojan kyytiin.Oiskohan tuo ollu -60 luvun loppupuolella.Pyörä oli kellertävä Honda 350.Ja olihan se valtavan isokokoinen.

[kawabata]

no on meillä ripleyn kanssa näemmä sama lapsuuskin, persiö, itekin penskana ollut muutaman warren kyydissä, sen vanhemman ja uudemman 353-mallisen, siksiköhän nyt ajamme rottapyörillä?

eka prätkämuisto... en muista. tai siis minkä muistan, ellei lasketa sitä kuten sanotaan minun syntyneen prätkä perseessä, niin satanen kawa oli isoilla pojilla naapurissa, sitten cb500 ja cb750 hondat olivat myöhemmin isoilla pojilla. oli hurjia vehkeitä ja mahtavat äänet kun kiihdyttivät ihan sikana.

tappopeleiksi sanoivat kotona ja varoittivat koskaan hankkimasta moista.

[teemu]

Faijan Montesan päällä istumassa varmaankin joskus-76 tai -77. Kuvakin on jossain vaan ei nyt tähän hätään löytynyt.

Sillä tiellä vieläkin....

[c13]

Viis-kuusvuotiaana ollessani oli talonmiehen pojalla viissatanen AJS ja sen kaverilla Ariel, -niiden soundit soi korvissa kun fillarin räpättimet raikasi...

Muutamaa vuotta myöhemmin tuli ensimmäinen suruviesti kun kesken Vepsun matsin kuulutettiin idolimme Jarno Saarisen kuolleen Monzan osakilpailussa.

[Kta]

Iskä osti venäläisen piikkisen Minskin vuosimallia 1979, ja sen kyytiin pääsin eka kertaa kesällä, kun haki mut kaverilta. Ei haitannut tahtia, että "kypärä" oli liian iso ja "ajokamoina" t-paita ja sortsit - ja avojaloin! (Kyllä muuten pelotti...)

Myöhemmin samana kesänä pääsin jo oikein kunnollakin kyytiin. 2-tahti savusi ja pakoäänet kaikuivat tienvarren autojen kyljistä, silloin ei enää pelottanut vaan mopokuume iski oikein todenteolla. ja sillä tiellä ollaan...

[AriK]

Varhaisimpia muistoja motareista taitaa olla, kun pikku kosseina pujahdettiin pummilla kotikaupunkini vanhalle raviradalle katsomaan maarata ajoja, silloin joskus seitkyt luvun lopussa.

Parhaiten koko asiasta muistan palaneen metanoli / risiiniöljy seoksen tuoksun/hajun

60-luvun alussa papan kanssa 250 Jawalla.
Hauraita muistikuvia on tankin päällä istumisesta ja että pidin tangosta kiinni. Tämän tankkimatkustelun olen kuulema alottanut jo tosi pienenä.
Eka kunnon muistikuva on jostain vuodelta -65 -66. Hiekkateitä tietenkin ja Keuruulta Jukojärvelle päin on semmonen tosi jyrkkä mäki, jossa tietty myös nimismiehenkiharaa. Sitä ylöspäin mentäessä aina vähän arvelutti.
Ja matkalla piti hakee papan päästä lennähtänyttä lippalakkia. Miten sillä semmonen olikin päässä, yleensä käytti baskeria. Ei ollu kypäräpakkoo ei!

Voi niitä aikoja! Nyt kun alkaa miettiin tulee mieleen vaikka mitä matkakommelluksia puhjenneella renkaalla kotiin ajamisesta rapakkoon kaatumiseen (Jawassa oli vikaa ja puhti pois ja jäätiin kii savikkoon, jossa tennarikin lipsu ja päädyttiin sit kyljelleen siihen). Mummu ei tykänny hyvää kun mun kukkamekko kuraantu Mummu ite ei yhden ongelmia sisältäneen matkan jälkeen "tuon putkikasan" päälle ollu enää noussutkaan!

Ja silloin...paistoi aina aurinko...

t. Anu

[Mik@]

Itsellä ei muistikuvaa asiasta, mutta vanhemmat kertoneet että kun ollessani 2-3 vuotias olin useasti vanhempien kyydissä samaan aikaan eli isä ajoi, äiti takana ja minä siinä välissä. Tapahtui siihen aikaan kun ei tarvinnut kypäriä ja kysyiset kuljetukset suuressa maailmassa olivat sallittuja. Kai sieltä jotain jäi mukaan. Itse en kyllä moista kuljetusta ajaisi, mutta silloin oli toiset ajat.

[Visa-mies]

Olin 5-vuotias, kun isä päätti että nyt ostetaan pojalle lokariauto. Ei muuta kuin liikkeeseen ja allekirjoittanut istutetaan jeeppimalliseen lokariautoon sisälle. Silmät kirkastui ja jännitti.

Samaisessa liikkeessä oli kuitenkin myös moottoripyöriä. Taisi olla faija joka niistä ensin kiinnostui tyyliin "mennäänpäs katsomaan noitakin..." Ei muuta kuin poika 50cc-Italjetin selkään ja ilme kirkastui entisestään.

Hätäisesti päätimme, että moottoripyörä sen olla pitää ja juoniskeltiin mitä sanotaan äidille kotona, kun matkaan tarttuikin vaarallinen kaksipyöräinen eikä "turvallinen" nelipyöräinen.

Ennen kauppojen tekemistä isä laittoi minut vielä kerran istumaan lokariautoon: "josko sittenkin"... Muistan sen väkevän tunteen kun istuin kuttaperkkakaukalossa silmät toljottamassa polkimiin ja katseeni ylösnostaessani näin kauempana tuon vihreän kaunottaren, crossi-Italjetin. Pelko sen menettämisestä sai silmäni vettymään. Kun isä huomasi vahvan tunnereaktioni, nosti hän minut ylös lokariautosta tyyliin: "siis moottoripyörä" *

Tarina muuten kertoo, ettei äiti ollut pahana. Tästä on todistuksena se, että kolmen vuoden päästä pikkusiskolle ostettiin Honda QR *