Iskeekö äkkipelko

[C-A-D]

Olenko ainoa, jolle aina joskus iskee ajatus kesken makean, mutta pimeän mutkan, että kohta tuolta tulee joku väärää puolta vastaan ja on ihan liian myöhäistä tehdä mitään. Toinen vaihtoehto on keskellä pimeää mutkaa oleva hiekka-, sora tmv kasa... Moinen ajatus kannibalisoi rennon ajosuoritteen pitkäksi ajaksi.

Viimeksi tänään noutaessani jälkikasvua Nurmijärveltä kotiin Espooseen, päätin ajaa takaisin Lepsämän ja ihanan Velskolan tien kautta. Lieneekö kyydissä ollut lapsi vaikuttanut ajatuksiin sen verran, että aloin miettiä kuinka monta täysin umpipimeää, ahdasta mutkaa tuollakin tiellä on. Sen seurauksena ajoin kovin rauhallisesti. Paradoksaalista ja käänteis-Murphy-logiikkaa noudattaen oli yhdessä pimeässä mutkassa juuri ennen Saab-tien risteystä kasa hienoa hiekkaa keskellä mutkaa. Pyörä otti hienot woblat tuosta ja jos olisin ajellut normaalisti / yksin / poski maassa, olisi lopputulos ollut aika varmasti kippi..

Tuo kokemus taas jäi pyörimään ajatuksiin aika pitkäksi aikaa...

[HiTec]

No juu. Harvemminpa sitä kannattaa ihan sokkona vetää vaikka tuntisikin jo tien jokaisen mutkan. Eikös sitä yleensä vedetä reitti toiseen suuntaan kieli keskellä suuta tarkastellen ja vasta paluumatkalla oikiasti naatiskellen

[kap57]

Kyllä tuo tuttu tunne on; on sitten tuttu tai tuntematon tie. Vaikka yrittää katsoa sinne kurvin "taakse" niin usein vastaan tuleva auto saa aikaa pienen hätkähdyksen vaikka mitään vaaraa ei ole ( häviääköhän tuo harjoituksella ja ajokokemuksella ? ). Lounais-Suomen pikkutiet ovat lisäksi pelkkää railoa, paikkausta ja uria. Tulee katsottua siihen etupyörän eteen vaikka tietää sen olevan väärin...

Taitaa sivuta noita keskusteluja ylinopeuksista, nopeusrajoituksista, ajamisen nautinnosta yms. ,mutta ilmeisesti iän karttuessa alkaa itsesuojeluvaisto toimia tehokkaammin... *

[kccot]

Minä pidän sitä ainakin terveenä itsesujelu vaistona..minulle se tulee mieleen aina silloin tällöin.

[MagnaMan]

No enpä tiedä meneekö pelon puolelle, mutta aika varovaisesti tulee välillä köröteltyä. Tulee väkisinkin mieleen mitä voi vastaan tulla.

Tänään ajelin taas näillä kotikulmilla ja palatessa ajoin upeaa mutkatietä eli Myrskyläntietä.
1. Eräässä kohdassa näin, että Nissan on tulossa paikallisen kaupan pihasta ja jotenkin tuli mieleen himmailla vauhtiani. Ja joo, vanhempi herrasmies ajoi suoraan eteeni eikä pää edes kääntynyt katsomaan tuleeko meikäläisen suunnasta ketään
2. Muutama kilometri eteenpäin ja paikalliset nuoret neidot rullaluistelivat vähissä pukeissa koko kaistan leveydeltä. Onneksi vauhtini oli maltillista eikä ollut vastaantulijoita sillä kertaa.

Maisemat ovat täällä hienot kaikin puolin, eikä senkään vuoksi kannata hukata niitä liiallisella nopeudella Toki ymmärrän pikku vedättelytkin näillä mutkapätkillä, mutta kannattaa katsoa hyvin tarkkaan missä sen tekee.

[Foo-Man]

Kyllä usein tulee maalailtua skenaarioita mutkapätkällä... ja nopeus laskee huomaamattaan. Ei turhaan kannata terveyttään riskeerata. Kunnon menoon ainut paikka on sitä varten tehty moottorirata *

notta terveisiä Ahvenistolta *

[aksu]

Kyllä usein tulee mieleen mitä mutkassa tulee vastaan.
Lieneekö iän mukanaan tuomaa "pelkoa"?

Se Velskolan tien hiekkamutka, ajelin siitä viimeksi tänään, ja sama hiekkakasa ollut siinä jo pari viikkoa.
Näyttää aivan kuin olisi lapiolla heittetty keskelle tietä.

[gikseri]

Kyllä se vastaantulija sit väistää

[XJ600]

Ajelen nuo mutkat vielä sen verran varman päälle, ettei tuollainen pelko ole vielä iskenyt, mutta...

...välillä ENNEN kuin lähtee ajamaan, niin silloin iskee pikku pelko, mikä tosin häipyy kun mopo on liikkunut 2 metriä. Onneksi.

[Korppi]

Ei. Et ole missään nimessä yksin. Pikemminkin päinvastoin ja asenteeltasi järkevä kuten Bemari-kuskin pitääkin olla. Mutkateillähän on syytä olla tarkkana. Tulipa tänäänkin nimittäin omakohtaisesti kiitettyä harkintakykyä pimeiden mutkien osalta.

Eli. Olin ajelemassa Seutulan mutkapätkää (Klaukkalan Metsäkylästä Vantaann Seutulaan - kuten Tifosin sopiikin) ja tapani mukaisesti otin mutkat aika tarkasti. No. Vähän ennen Seutulan sairaalaa (osuvaa???) aloin miettimään ja kelaamaan pystynkö todellakin pysähtymään näkyvissä olevalla ajoradalla vai en?

Hellitin hieman kaasua ja tekemieni jarrutusharjoitusten perusteella (teen näitä jokaisella pidemmällä ajokerralla, kuten setä Ienatsch suosittelee), tulin siihen tulokseen, että nykyisellä vauhdilla pysähtyminen ei onnistu, mutta hieman hitaammalla vauhdilla pysähtyminen ei ole ongelma. Hellitin siis kaasukahvasta. No. Brembot sanoivat "shiiiiiiiish....." ja moottori "pam, pam, pam, pam, pam..."...

Kun sitten tulin vähän ennen sairaalan risteystä olevaan mutkaan (ennen urheilukenttää) huomasin mutkan olevan täynnä jotain pellolta noussutta rapaa, savea ja kuraa. Kieltämättä tuli aika itsetyytyväinen olo. Kannatti hidastaa. Joo. Mutka on upea, jos sen ajaa nopeasti ja tietää mitä mutkassa on. Käytännössä kun ei kuitenkaan voi tietää ennen meno-paluu-ajoa , ei ole mitään syytä miksi mutkien kanssa ei olisi varovainen. Mikäli olisin tullut tähän "polvi lattiassa"-vauhdilla, ei ole epälystäkään, etteikö Ducati olisi päätynyt lannoittamaan lähintä peltoa (mikä joidenkin mielestä olisi tietenkin ollut osuvaa...). Anyhow, asenteesi vastaa ainakin omaani.

[Earthend]

Jos tuollaisia ajatuksia mieleen tulee niin yritän ne tietoisesti sysätä mielestä pois.. eihän ajamisesta tule mitään jos pelkää. Kun keskittyy ajamiseen, ei mielessä pyöri muuta.

Kyllähän noita vastaantulijoita joskus tulee leveetä linjaa vastaan, mutta niistä on taas selvitty kun pitää omat linjat.. Hiekkaa on on ollu muutaman kerran yllärinä, mutta niistäkin on selvitty parilla ylimääräisellä sydämenlyönnillä.. Ajotapaan tuollaiset kokemukset eivät kuitenkaan vaikuta.

Oudot ja uudet tieosuudet tietenkin on aina hyvä ajaa isolla marginaalilla.

[c13]

Tutulta kuulostaa. *Noinhan se menee. *
Jotenkin itselläni on niin päin että sitä suhtautuu irtohiekkaan ja saveen jotenkin kunniottavammin kuin esimerkiksi peuroihin tai hirviin. *Jälkimmäiset kun omassa laskuopissa tulee tielle kuin negatiivinen lottovoitto, ei juuri ehdi kuin toteemaan -jos sitäkään. *Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä tosiseikkaa että ajelen hiljempaa ja pientareita tähystellen niillä alueilla missä elikoilla on tapana liikkua.

Ristiriitaista? Ehkä niin, mutta jotenkin musta tuntuu että ne pimeän mutkan takana olevat yllätykset olisi jotenkin (Murphyn laki?) ennakoitavissa ja siksi ne tulee otettua omassa ajotyylissäni otettua paremmin huomioon.

[MattiR]

Jos tuollaisia ajatuksia mieleen tulee niin yritän ne tietoisesti sysätä mielestä pois..

Sysätä pois .. ei missään tapauksessa. Asiat pitää rohkeasti
käydä lävitse itsensä kanssa eikä saa juosta omia tunteita
karkuun.

Kaikilla varmaan tulee ajoittain mieleen, että entäpä jos ...

Ajan itsekin ihan mitä tahansa vauhtia (hyi hyi ja voi Jeesus),
mutta vaikka muut menisivät ihan miten tahansa, niin silti itse
pyrin sovittamaan nopeuden omiin tunteisiini sopivaksi. Tämä
tarkoittaa sitä, että jos tuntuu siltä, että on ajettava hiljemmin,
niin sitten ajelen hiljemmin. Jos joku haluaa ajaa lujempaa tai
päästä ohitse, niin menkööt ohitse. Minä ainakin alan olla siinä
iässä, että ihan itse päätän mitä teen - suurin piirtein lain
sallimissa rajoissa tai ymmärrykseni mukaan - luulisin.
(vaimo kyllä pyrkiin sotkeutumaan niihin *heh*)

Jos tuntuu siltä, että pitäisiköhän mutkaan mennä hijempää, niin
silloin mutkaan pitää mennä hiljempää. Just as simple as that.
Harvemmin v*tuttaa, että menin liian hiljaa, mutta arvatkaapas
miten v*tuttaa, kun olet mennyt liian lujaa ja löydän itseni
puskista kroppa ja mopo t*hannen p*llun p*reinä.

Minä en mitään tiedä - luulen vain.

[Siipiveikko]

Eipä tule juuri etukäteen murehdittua tulevia mutkia tai kaheleita vastaantulijoita. Vauhti hidastuu useinmiten vasta, kun ekan kerra ajolenkillä kurkkaa myyrä lahkeessa, kun on tullu hölmöyksissään lasketettua liian kovaa ajotaitoihin nähden

[Hondaman]

Tuttua ajatusleikkiä päivittäisessä ajossa, pimeään mutkaan tullessani käyn mielessäni läpi kaikki kiinteät ja nestemäiset materiaalit jotka odottelevat siellä tienpinnassa valmiina sinkoamaan mut ja mopedin maata kiertävälle radalle.

Toistaiseksi pessimismi/vainoharhaisuus joka myös itsesuojeluvaistona tunnetaan on pelastanut monelta ylläritilanteelta.

Tästä johtuen odotan innolla hetkeä jolloin pääsen radalle oikeasti koittamaan todellisia ajotaitojani, keskittyä vain ja ainoastaan seuraavaan mutkaan, esteettömän sellaiseen

[Wipeltäjä]

Joka kerta kun ei v***ta niin tulee miettineeksi kaikkia mahdollisia risuja tiellä. mutta siinä vaiheessa kun kasvaa k**pä otsaan niin samalla katoaa vaistot ja kahva kääntyy ON-asentoon...
Ei varmaan mitenkään fiksua mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa

[sakuc]

Ei häiritse enää. Kalustopäivityksen jälkeen meno vain parani mutkpätkillä vaikka kuutiot tippu alaspäin ja sylinterien määrä väheni.

On se helppo ajaa....

[Earthend]

Tällaiseen videopätkään törmäsin toisella foorumilla: Road Safety 18.4MB

Aika osuva pätkä tähän keskusteluun liittyen..

[C-A-D]

Toihan on aika helkkarin hyvä. Viekö liikaa tilaa vai voisivatko moderaattorit kopioida tuon pysyvästi tuonne thread-listan alkuun katseltavaksi....?

[jtz]

Tällaiseen videopätkään törmäsin toisella foorumilla: Road Safety 18.4MB

Aika osuva pätkä tähän keskusteluun liittyen..

Toihan on aivan loistava videopätkä. Muistuttaa aika hyvin kaikesta mitä tien päällä voi sattua.

Itsellä ainakin oudot tiet tulee vedettyä melko isolla marginaalilla.

[NiB]

Aika hyvä pätkä tosiaan

Ei muuta kun turvallista

[Christa]

Ekaa kesää ajelevana kurvit pelottaa sekä vastaantulijoiden että metsähallituksen kutsun takia...

[duracl]

Kyllä, joskus päähän pälkähtää "entä jos..." varsinkin jos jollain tiellä on tullut useampi päätön tilanne (teinikuski nissanillaan ohittamassa toista autoa kesken umpipimeän mutkan tai jotain vastaavaa). Jotkut tiet houkuttelee ralliin muitakin...

Silloin kun "entä jos..." pääsee aivokuoreen ja jos sitä ajatusta jatkaa, on ajamisesta äkkiä ilo mennyt ja kuski on kuin Lootin vaimo, suolapatsaana. Siksi tuosta ajatuksesta onkin hyvä päästä eroon hetimiten.

[TripleTwin]

Kyllähän se jo autokoulussa opetettiin, että pitää pystyä pysähtymään näkyvällä tieosuudella. Ei tulisi mieleenkään ajaa kovempaa. Tuurin kauppaahan se sillojn olisi.

[Mimmi]

Viikko sitten ajelin Vierumäeltä Asikkalaan ja näin matkalla 3 hirveä. Eivät onneksi olleet tiellä, vaan tien laidassa pellolla. Takastulomatkalla (samaa reittiä) tuli katseltua tien laitaa melko tarkasti...

[JIMJAK]

Tuttu paikka, meinaan se Velskolan hiekkamutka. Ajoin vaimon kanssa siitä Ma-iltana. Onneksi oli puolisko kyydissä joten ajelin sunnuntaivauhtia. Huomasin hiekan, väistin ja vastaantuleva mp-kuski katseli ihmeissään mitä mä venkoilen, eikä edes moikannut siitä syystä.


Mutta en nimittäisi varovaisuutta peloksi, enkä myöskään pelkoa varovaisuudeksi. On niissä jotain eroa kuitenkin:

Varovaisuus on lähinnä kokemuksien mukana syntynyt ennakointitapa, jolla pyritään varautumaan yllättäviinkin vaaratilanteisiin.
Tätähän Ennakoiva ajo juuri tarkoittaa.

Pelättäviä asioita tehdessä taas täytyy olla rohkea, koska ne ovat vaarallisia.

[quicksilver]

Se on meikäläisellekin tuttu ilmiö toi pelko, mutta henkilökohtaisesti se esiintyy vain ennakkoon, ennen ajoon lähtöä, esim aamiaisella, kun on lähdössä mopolla töihin.
Heti kun laittaa koneen käyntiin ja lähtee matkaan, niin pelko ikäänkuin siirtyyy taka-alalle ja varovaisuus astuu tilalle!
Tulkitsen itse tuon ilmiön kokemuksen tuomaksi varovaisuudeksi, jolloin kaikki entiset opit oho-tilanteista tulee pintaan ja niitä osaa välttää jo etukäteen.
Noista vauhdeista olen sitä mieltä, nopeusrajoituksia on ok noudattaa monestakin syystä, vaikka ne joskus tuntuukin lapsellisen hitailta. Ensinnäkin pelko tutkasta aiheuttaa sekin ajoiloa pilaavaa stressiä ja säästää rahaa, toiseksi kalusto pysyy paremmassa kunnossa kun ei revittele koko ajan.
Normaalisti ajelemaan lähtiessä sovimmekin, että jokainen vetää niinkuin haluaa ja tavataan vaikka Esson baarissa.
Yksinhän sitä ajelee kuitenkin!

Tervettä pelkoa se on....

[Eightball]

Täytyy tunnustaa, että välillä tulee laskettua mutkat turhankin itsevarmasti. Alkaakohan nyt seuraavankerran kun ajelen niin mietityttämään, saas kattoo.