Jokilaaksot...

[Ukkosässä]

Saksan puolella huomasin että jokilaaksoissa jokia myötäilevät pienet tiet ovat oikeeta mannaa mopoilioille

Ja Ranskan puolen tasangot yhtä murhaa

Ja tämähän on vain minun mielipiteeni

Hyviä reissuja kaikille

[Italowestern]

No mistä sä tonkin taas kekkasit???

[Ukkosässä]

No enhän minä mutta kun tuota niin ku...

Mulla ehkäpä unohtumattomimmat mutkatiet on
olleet niinkin kaukana kuin Perussa.
Cuscosta (3800m merenpinan yläpuolella) kohti Limaa
menevät Andien tiet. Tiet oli sekä hiekka- että öljysorateitä.

Välillä tuli mentyä 4700 metrissäkin, pilvien kanssa samalla
korkeudella. Ilma oli niin ohutta, että sitä piti melkein 'ryystää'. Limaan päin mennessäni oli parit, n. 40 km
alamäet. Tien toisella puolella vuorenseinämä ja toisella
puolella vapaapudotusta.
Tulipa Cusco-Lima -välillä ajeltua 75km/h, moottorin ollessa sammutettuna 15 km aiemmin (pyyhälsin taksista ohi)!


Elämisen hintataso Perussa oli muuten maailman
edullisimpiin kuuluvia, hinta-laatusuhde esim hotellipalveluissa
erittäin hyvä ja ihmiset todella ystävällisiä!

Myös kivoja mutkateitä koin Pohjois-Italiassa.
Paderno del Grappan lähistöllä Alpeilla sanotaan olevan
'mutkateiden yliopisto'.

Mun reissusta on sivut ja kuvia:
http://www.geocities.com/artorasimus

[birdkiller]

Kerrotaan viime kesästä, siis senkin takia kun muisti vielä pelaa
Frankfurtin pohjoispuolella on kaksi ns. vuoristoaluetta, Taunus ja Eifel. Taunuksen keskipiste on kylä nimeltä Schotten, Eifelin keskus löytyy suurinpiirtein samoilta alueilta kuin Nurburgringin ratakin.
Schottenin ympäristössä pyöräreittejä on reilut 300 kilometriä sillä tavoin, että samaa tietä ei tarvitse ajaa kahdesti. Oli aika nautittavaa ajella noin kahdeksaakymppiä ja vedätellä jalkatappia pitkin asvalttia. Mutkat ovat siis tätä laatua.
Eifelin ympäristössä reitit ovat samanmoisia. Tosin tienpinnat hieman heikohkossa kunnossa Taunus-vuoristoon verrattuna.
Sitten kun Frankfurtin ympäristöstä lähtee takaisin pohjoiseen, kannattaa unohtaa moottoritie ja suunnata vaikka Eisennachin kautta Harzin alueelle. Myös siellä odottavat pyöräilijää mahtavan mutkaiset mäkireitit ja hyvät tienpinnat.
Jokaisen paikan erikoisuutena ovat erityiset biker-ravintolat. Niissä meno on mutkatonta, ruokaa ja palvelu kohtuullista. Ainoastaan viikonloppuina on ikävää, kun melkein joka ruokalan pihassa on yli 500 mopoa.

[AndersReisen]

Saksan puolella huomasin että jokilaaksoissa jokia myötäilevät pienet tiet ovat oikeeta mannaa mopoilioille.

Ja vielä enemmän mannaa ovat jokilaaksoista (esim. Mosel-) poiskiemurtelevat pikkutiet. Äärimmäisen nautinnollisia mutkapätkiä ainakin mäen päälle saakka, usein vielä siitä eteenpäinkin. Itse asiassa vaikkapa tuon Moselin rantaa seuraileva tie on pidemmän päälle puuduttava, koska kylää on kylän perään. Tuppaa matkanteko hidastumaan. Tosin lähes vieri vieressä toisiaan seuraavat viininmaistajaismainokset saattaa olla mielenkiintoista käyttää hyväkseen. Eli matkanteko pysähtyy, jos paneutuu asiaan tosissaan.