Noloin kaato/kaatuminen

[mekanik]

No se perinteinen jarrulevylukko unohtunut paikalleen liikkeelle lähdettäessä. Sama pää kesät talvet...

Tämä kävi kerran mullekin... Nurin ei sentäs menty mutta jarrulevy meni vaihtokuntoon.

Onneks löyty uus, käytetty jarrulevy tilalle nopeasti.

[väiskii]

joskus mopo aikana ajettiin kaverin kaa semmosta heinittynyttä sarkapellon päätä kilpaa. no ihmettelin sit et miks kaveri yhtäkkiä jää noin paljon jälkeen ja kun taas vilkasin eteenpäin niin ojahan sieltä heinistä pilkisti.. 40 vauhdista suoraan ojaan ja äksänä ite ojan toiselle puolelle.. kaverilla oli hauskaa

[mazzer]

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

No tosiasssa oli viime vuoden nätti heinakuun aamu kun olin työmatkaa ajellut ehkä sellaisen kilometrin verran ja sitten välähtää että laitoinhan minä lomapakon reppun. ( heti aamusta mielessä lounas... ) No siitä sitten parkkiin ensimäiseen soveliaseen paikaan ja takalaukulle kattomaan reppua... no lompakko oli siellä ja juuri kun päästämässä käsiä repusta irti huomaan että mopo alkaa liikkua eteenpäin ja kallistua vasemmalle uhkaavasti.......... siitä noin sadasoasa sekuntissa oli siellä mopon sivulla hidastamassa kaatumista ...

Vaurioita ei onneksi tullut paria pikku naarmua lukuun ottamatta. Yllättävän äkkiä nuosi ylös ja takalaukku oli lukossa ja nokka kohti motarii pois kylältä ihmisten silmistä........


Ja toinen läheltä piti tilanne oli lossilla; sivutuki päälle ja suunitelmissa istuskella mopon päällä... ja mopo alko kallistua, mutta vieressä oli kaveri niin ei siinä mitään vähän tukea hornetista ja kumpikin pystyssä

Sen jälkeen aloin tutkia Yamahan sivutukea ja totesin sen oleva _todella_ herkkä sille että se lähtee "pois päältä". Näiden jälkeen mustin varmistaa muutamaan otteeseen, että sivutuki varmasti niin perillä kuin voi mennä, ennenkuin hyppäsin pois mopon päältä.

[Pavell]

Ehkä ikimuistoisin kaato/lento oli kun olin noin 11-12v ja ajelin 80cc kawalla sänkipellolla. Pelto oli kolmion muotoinen ja lähdin kiihdyttään tuttua peltoa mäen päälle. Nyppylälle päästyäni olin saanut jo kelattua kaikki vaihteet, kun vauhdin hurma loppui siihen havaintoon että peltoa oli jo kynnetty ja syvä kyntöura suorastaan imaisi etupyörän.
Siitä sitten useammalla voltilla kynnospeltoon ja meni vähän aikaa kun sai itsensä keräiltyä.

[pexi89]

Mulle kävi viime kesänä helvetin nolo homma kun nukuin pommiin ja pomo soitti, sanoin että tulen vartissa kun työpaikalle oli vaan 10km matka siitä sitten pihatiellä jo 90km/h vauhtia kun oli kiire ja kaunis kesäpäivä.Matka loppui siihen kun väisti naapurin vapaana olevaa kissaa kun otti putki kiini tiehen, siinä sitten mentiin parit kiepit ja vitutus oli armoton ei siinä mitään mopo takas himaan ja rikkinäiset farkut ja tuulitakki vaihtoon, kun eihän sitä kauniina kesä aamuna kiireessä viiti ajokamoja vetää niskaan.....

[Pavell]

Tulipa vielä yksi kaverin kaato mieleen.
Sen emäntä asui meidän naapurissa ja seurasimme keittiön ikkunasta niiden lähtöä, kun sen emäntä lainasi meiltä ajovaatteita.
Kaveri istui pyörän päällä ja odotti kun naine pääsee kyytiin...
No nainen tietysti tottuneena ratsastajanan laittoi toisen jalan tapille ja polkaisi toisen jalan pyörän yli. Joka olikin sitten jo kyljellään kun siihen istui.

[suzuki_GS1100G]

Veljen CBR nurin tallissa!

Homma meni seuraavasti:

Tallissa oli kaksi pyörää: veljen CBR ja mun Suzuki 450.

Piti sitten siirrellä niitä pyöriä jostain syystä parempaan järjestykseen. Olin ostanut tuon 450 kuutioisen ensimmäiseksi pyöräkseni, joten siirsin veljen pyörää siinä sivulla kulkien, en siis osannut istua pyörän päälle ja siirtää istuen pyörää...

Kun olin vasemmalla puolella, lähti prätkä kallistumaan oikealle. Kun painan kuitenkin 110 kiloa, ajattelin, että pidämpäs sen pystyssä ja olin vasemmassa kahvassa vasemmalla kädellä kiinni. Oikea käsi piti kiinni satulasta.

Kallistuminen loppui, mutta en saanut pyörää takaisin pystyyn.

Seuraavaksi koitin laske takapuolta alaspäin ja käsi irti satulasta. Eli sain painopistettä alemmas. Eipä mopo kallistunut enempää.

Mutten saanut sitä edelleenkään pystyyn takaisin. Siinä sitten miettimään, että mitä halvattua mun täytyy tehdä, jotta saan pyörän suoraan. Koitin hetken ja totesin, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea mopo nätisti oikealle kyljelleen.

Se onnistuikin hienosti. Ainut ongelma oli se, että oikealla puolella oli jotain turhaa tavaraa edessä ja laskiessa hallitusti pyörää kyljelleen katteessa oleva oikeanpuoleinen vilkku osui johonkin tavaraan ja kuulin sellaisen kamalan äänen kun vilkku painuis sisään katteeseen ja hajosi kappaleiksi.

Sain pyörän pystyyn yksin ja siitä nolona soittamaan veljelle, että kuulen mulle kävi yksi hassu juttu....

Onneksi vilkku oli korjattavissa, enkä saanut pikkuveljeltäni selkään tapahtuneen takia.

Kyllä nolotti, nolottaa vieläkin.

[Aki Opivlo]

yksi monista lipoista joita on tullut otettua, KMX Kawalla keväisessä spoorissa jurnuteltuani tulin katsoneeksi lämpömittaria joka oli jo reilusti punaisella, katsoin parhaaksi sammuttaa ja odottaa koneen jähtymistä, spoori piti piti pelin mukavasti pystyssä ja siinä istuskelin jalat tapeilla ja varroin että palutuu lämmöt normaalille. Ja jäähtymisen tehostamiseksi kurotin sivulle ja kauhoin kädellä lunta koneen päälle että, jäähtyisi nopeammin. parin kauhaisun jälkeen kellahti Kawa nurin justiisa kun oli kurkotus pisimmillään niin eikös se sarven pentele kolahti niskan takaa painaen äijän kypärineen tiukasti lumihankeen spoorin viereen, voitte kuvitella että jalat puoliksi satulassa ja pää sarven alla lumihangessa ei ole pahemmin voimaa nostaa mitään pystyyn niskan päältä painamasta.

Pikku paniikissa sitte eka miete oli että, ...kele eihän täällä oo etes ketään auttamassa kunnes sain kädellä kaivettua lunta pois kypärän alta sen verran että, sain vedettyä nupin pois sarven alta.

Huonouttako, vai mitä lie? yhtäkään mopotinta mitä on tullut omistettua en ole onnistunut olemaan kaatamatta.

[voima-makkara]

lyödään nyt sitten omat korteni kekoon.

ZXR 750 alla ja menossa tampereelta turkuun siskolle kylään rouvan kanssa kakspäällä. Huilitauko huoltsikalla ja bensaa tankkiin. Ajoin tankkauspisteelle ja laitoin jalalle. No kaikki tietää että ne paikat siinä letkun vieressä on yleesä aika kaltevia. Mopo kaatusi siis vastakkaiselle kylelle seisontatukeen nähden minun sääreni päälle. AUTS!PERKELE! oli huuto ja kova sellanen. Ja viiden metrin päässä tietysti terassi jossa mummot paheksuu kielenkäyttöäni.... No siinä meni sitte vielä jalkatappi/jarrupoljin yhdistelmä poikki että olipas tosi kiva jatkaa matkaa. Kuormansidontaliinalla paketti kasaan ja menoksi

Mopolla kaatoja tuli kyllä vissiin kerran viikossa että ei jaksa luetella vaikka niissäkin olis mainitsemisen arvosia juttuja...

[-O-]

Noloin on varmaan se ensimmäinen, sit ko se tulee.
Toivottavasti ei vielä hetkiin....

Paikallaan olen heittänyt täyskatteellisen asvalttiin, keskiseisontatuki alas ja nosto...kivenmurikka jalan alla (pyörän). Muljahdus, tiukka taistelu minä (76kg) vs. VFR (224kg) ja pamaus.

Jätin siihen parkkikselle, kun olin nostanut pystyyn ja menis sisälle popsimaan pari diapamia. Kivaa.

[ikonevei]

Ei nyt liity moottorpyöräilyyn mutta, tuossa kaksi viikkoa sitten lähdettiin vaimon kanssa tuosta pihasta hiihtämään järven jäälle. Laskin jyrkkää penkkaa alas jäälle, kun kuinka ollakkaan toinen suksi tarttui rantakasvillisuuteen ja eikun kaaduin suoraan oman rintakehäni päälle, rintataskussa ollut kännykkä painoi kuudennen kylkiluun sisään ja se murtui, siis kylkiluu. * Tuli kolme viikkoa sairaslomaa ja kova v****us. Että näinkin voi käydä.

[Cubix]

Ei nyt liity moottorpyöräilyyn mutta, tuossa kaksi viikkoa sitten lähdettiin vaimon kanssa tuosta pihasta hiihtämään järven jäälle. Laskin jyrkkää penkkaa alas jäälle, kun kuinka ollakkaan toinen suksi tarttui rantakasvillisuuteen ja eikun kaaduin suoraan oman rintakehäni päälle, rintataskussa ollut kännykkä painoi kuudennen kylkiluun sisään ja se murtui, siis kylkiluu. Tuli kolme viikkoa sairaslomaa ja kova v****us. Että näinkin voi käydä.

olen aina sanonut että urheilu on peestä

[JoukoWho]

Yksi vahinko sattui, kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä silloisella vanhalla Hussen endurollani. Eräällä kotikylän hiekkatiellä suht tiukkaa mutkaa vauhdikkaasti lähestyttäessä etujarrukahva meni pohjaan ilman toivottua hidastumisvaikutusta. * Siitähän sitten mentiin mutka suoraksi auraojan penkkaan ja stongan yli selälleen ojaan. Pyörässähän oli rumpujarrut molemmissa päissä, ja etujarrun vaijeri oli löystynyt lukkomutterin puutteessa. Sama kuin vaijeri olisi ollut poikki. Mutterin puute korjattiin heti kotiin päästyä.

Pintavaurioita tuli vaatteisiin, mutta pyörään ei onneksi mitään sellaista mikä olisi erottunut vanhojen naarmujen seasta. Miehen vauriot jäivät pelkkään säikähdykseen ja pariin mustelmaan.

[Gekko]

Oli tässä vastikään maastamuutto (Irlanti – Espanja). Kun katseli noita vaadittavia rekisteröinti maksuja täällä, vaikutti siltä että pyörähän kannattaa myydä Irlannissa ja ostaa Espanjasta uusi tilalle.

Kävin siinä parinkin liikkeen pihassa kyselemässä että kelpaisiko ostettavaksi vähän ajettu 1996 ZZR1100. Aika vähän tuntui olevan tarvetta. Viimeksi olin sitten JP Motorsin edessä, josta kyseisen ajopelin olin edellisenä toukokuuna hankkinutkin. Selkisi että ei ollut JP:lläkään juuri nyt käytettyjen pelien tarvista.

Liikkeen edessä on varsin heikosti parkkitilaa, joten pyörä oli viereisen kujan jalkakäytävällä. Siitä jalkakäytävältä peruuteltuani astahdin viemärinkannen muodostamaan monttuun, ja pyörä ja kuski kuin hidastetussa filmissä oikealle kyljelleen.

Kummallisen kevyesti tuollaisissa tilanteissa tuo 233kg nousee takaisin renkaille...

Enemmän vahinkoa tuli ylpeydelle kuin pyörän katteille....

[miäs]

Vaimo kyydissä,äiti ja isä katselee. Hiekkaa ylämäessä, etupyörä lukossa. Nurin ja jalkaan sattuu nolottaa. Trauma 14v takaa.

[rammus]

cr 125 joku kymmenen vuotta sitten.

Sähkö linjaa pitkin puottelin menee. Välillä nous kallioille ja aina välissä sellaisia suo lutjakkeita. Vähää ennen suota aina keulaa hieman ylös ja lämä tiskissä yli. Yhteen oli sitten uponnut tai upotettu reilumman puoleinen karahka johon takarengas osui, pyörä pysähtyi ja eturengas iskeytyi heti suohon. Meni varmaan metri syvyyteen suohon, niin kuin itsekkin. Jo pelkästää itsensä nostamisessa riitti puuhaa pitkäksi toviksi, jonka jälkeen siitä sitten prätkää repimään. Nousi kuin nousikin sentti sentiltä, mutta hommaa siinä kyllä riitti.

Viime kesänä kävi eräälle mammalle vähän nolosti. Lähti huoltoasemalla peruuttamaan katsomatta sen enempiä taakseen. Meikäläisen cb:n yli vetäs. Oli siinä ihmettelemistä kun bensa laskua tilun maksamasta, että mitenkäs se mopo nyt näin. Onneksi oli rehellinen mamma ja oli jäänyt peli mestoille. Kaikki pointsit siitä

[Toippari]

Kaatu paikalla ja vitu**i raskaasti.

[hondamania]

Tapahtu vuonna -77. Olin ostanut juuri HOnda CB 350 ja vaihdoin uuden takarenkaan. Heti koittamaan ja miljoonaa kotitietä valtiontietä kohti. Soratie ja takajarrutus viime tinkaan kuten *normaalisti. Mitä hel....tiä, jarruvipu oli jäänyt asentamatta paikalleen, poljin haukkasi tyhjää. T-risteys tulossa vastaan, muutaman kauhunsekainen sekuntti ==> mitäs nyt tehdään ? *Paniikissa painoin etujarrun lukkoon ja pysyin kyllä pystyssä n. 10 metriä, jonka jälkeen turvalleen. Vilkkun atomeiksi, kahva poikki, olkapää ruville jne. Kyllä harmitti. Mutta oppi ja ikä kaikki, nykyään tulee renkaan vaihdon jälkeen tarkistettua ainakin jarrut toimii ... *

[tokzx9r]

pakko vastata.. Tämä sattu joskus 10v sitten..kun olin huomannu että vf750s:n saa komeasti keulimaan.no siinä paikallisen ravintelin piihaan kaartelin,ja huomasin kaveriporukan pihan laidalla,ja eikun keula ylös ja ajattelin että sen aikaiset "endot" siihen kaverien eteen...niinhän se ei sitten menny...(hiekka,asvaltti ja eturengas+routamonttu ei hyvä!) tuijottelin siinä kavereitä alhaalta ylöspäin ja toistelin että: ei sattunu yhtään..! *eikun pyörä ylös ja kotiin nuolemaan haavoja.. * mitä opimme tästä..EI YHTÄÄN MITÄÄN..! TURVALLISTA MATKAA..

[perttuXIV]

Joo- Minä kaadoin tietenkin keskellä huoltsikan tankkausaluetta bensamittarin vieressä. Se perhanan sivutuki ei ollutkaan ihan etuviistoon tönäistynä ja pyörän päältä noustessani huomasin, että hemmetti nyt se on menoa. Niin siinä kävi että hyppiessäni yhdellä jalalla alta pois, huomasin terassilla kymmenkunta silmäparia katsomassa tanssiesitystäni.
Enpähän jäänyt itse alle, eikä mopollekaan tullut vaurioita, vain peilinvarsi löystyi.

Ekat lipat taisi olla PV:llä ja hiekkaisella pyörätiellä. Kaverit oli siihen pysähtyny röökille meikäläistä odottelemaan ja sieltähän vakiopv:llä "täysillä" tulin mutkaan ja tietenkin tyylikäs lukkojarrutus poikien kohdalla... päättyi siten että etulamppu ja peilit paskaks, kevyttä vittuilua pojilta ja sitten paikkaileen polvia...

Toisen kerran kävin tyypittään kaverin 8kymppistä crossia ja tietenkin vakiopv:tä kuljettaneena päätin kokeilla kuinkas se tämmönen crossi oikeen lyö tyhjää... Ja löihän se, kunnes otti pidot hiekalta ja kaverin just myyntikuntoon fixaama crossi lens pöpelikköön ja meikäläinen perseelleen ihmetteleen mitä tapahtu.

Moottorikelkalla on tullu vedettyä lipat niin monesti ettei edes muista. Mutta yksi oli kohtuu vakavaa sorttia: Aikoinaan ajelin uudella Yammu Exciter II, täysillä tietenkin mustaa saabbia (ei ollut sedät) pakoon (tai kiusasin autokuskia ei ollu itellä kuin T-kortti) tietä pitkin. Sen verran oli luikas tie että piti vetää ovaalia vastapenkkaa vasten, kun ei olis oikeen muuten ollu pitoja. Noh, sieltähän se tuli tutun mutkan takaa se tuttu T-risteys vastaan, vauhtia n. 140 km/h (mittarin mukaan) ja matkaa Metsähallitukseen n. 300 metriä. Jarruista ei mitään iloa ja siinä samalla keksin että penkalla on pitoa ja kun käänsin tangosta niin hups! olikin selkä menosuuntaan ja vauhtia päälle 100. Siitä lähdin iloisesti ties kuinka monen voltin ilmalentoon ja tuiskahdin karvareuhka (mitään kypäriä pidetty!) päässä metrin päähän varoituskolmiosta ja kelkka muutamia kertoja pyörähtäneenä väärinpäin hangessa. Kelkka pystyyn, nortti huuleen ja kädet sheikkas niin että vieläki harmittaa etten alkanut kuselle. Naarmuilla tuulilasissa ja naamassa tästäkin selvittiin.

Oho, olipas pitkä... eka postaus.

[karket]

Pakko muistella näin ajokauden kynnyksellä viime kesältä opittua. Otin tavaksi pikkurosvon tiputtamisen keskijalalta tangosta ja saman puolen takakahvasta vetäisemällä. Kaikki meni suht hyvin kunnes appiukon möksän pihalla "väärän" puolen jalka upotti pehmeään enemmän... siinä sitten salamana käsi tankoon "korjaamaan" mikä lienee ollu siinä se viimeinen vikatikki ja pyörä kyljelleen kauhian kaasun vinkaisun saattelemana.

Eipä muuta kuin nöyränä sisältä apuja pyytämään pyörän nostoon Olivatkin ihmetelleet kaasun vingutusta pihalta

Jarru kahvaan tuli mellevä kaari ja vilkku vinoon... oon sen jälkeen istunu kiltisti pyörän päälle ja heijannu pyörän alas

[Tianyu]

Viime vuonna, autokoulun pyörällä, 50km/h vauhdeista nurin. Kyseessä oli ensimmäinen ajokerta liikenteessä ja räntää sato. Olin just valmistautumas kääntyy päätieltä pois, vilkkaassa liikenteessä, ja perkele, siinähän oli kiskot! Ei oo sen jälkeen tullu jääny huomaamatta kiskot. Vähän tämmöstä kantapään kautta opetusta.

[jamppa]

mulle kävi viimekesänä niin että pysähdyin risteykseen ja katsoin ettei tule ketään ja olin lähdössä jatkamaan matkaa niin pyörä vaan kaatui.. kuumetta tosin oli melkein 40 ja töihin oli vaan mentävä. Töissä otin kahvin ja kaivoin jääkaapista maitoa niin purkki tipahti lattialle, en vaan jaksanut pitää sitä. Siitä kyllä sitten lähdin kotiin lepäämään. Pyörään ei onneksi tullut naarmuakaan. Nauratti vaan ihan perkeleesti

[Nuutti]

Pistetäänpä tänne tämän kevään ensimmäinen kaato. Kevään ensi ajelu pitkäperjantaina sujui alkuun mallikkaasti lähinnä pääteitä ajellen. Tiet loistokunnossa, joten ajattelin sitten heittää lenkin vähän pienemmän mutkatien kautta. Siellä sitten olikin yllätykseksi siellä täällä kotiloiden renkaiden urien väliin jäänyttä jäätä, joka ei sinällään haitannut. Kieli vaan keskellä suuta ja nopeutta huomattavasti alle nopeusrajoitusten. Myöhemmin tuli vastaan liittymä isommalle tielle kera oikealle kääntyvän mutkan ja vielä samassa kohdassa ylämäki ja jäätä urissa, itsellä tarkoitus kääntyä vasemmalle. Seuraava tapahtuikin sitten ehkä puolessa sekunnissa:
- Nopea "päätös" ajaa reunauraa vasemman renkaan uran sijasta.
- Huomio, että ura päättyykin umpijäähän. Ylämäki ja katurenkaat -> Jää ehkä jumiin, jos joutuu pysähtymään.
- Uusi päätös vaihtaa uraa vasemmalle (vielä ehtii enen kuin urien välinen jää alkaa)
- Huomio, että päätös oli väärä (eli ei ehtinyt). Eturengas päätti jäädä oikean puoleiseen uraan
- Loppu pyörästä sekä kuski (minä itse) jatkettiin tietenkin matkaa ulkokaarteeseen eli keskitielle.
- Huomio, että pyörä makaa vasemman jalan päällä käynnissä, renkaat muuten edelleenkin siinä oikeanpuolimmaisessa urassa.

Siitä sitten kampeamaan jalkaa pyörän alta pois ja sammuttamaan pyörää ja nostamaan sitä pystyyn. Vahinkojen tarkastus: Itsellä raajat toimii (ainakin käsien tärinästä päätellen ), muovinpaloja tiellä ja peili sojottaa ties minne, Ajokunnossa näyttäisi kuitenkin olevan. Muovinpalat siitä taskuun ja pyörää käyntiin. Pienen suontuttelun jälkeen lähtikin (lie bensat valuneet vääriin paikkoihin siinä kyljellään makaillessa?) ja häntä koipien välissä kotiin, johon oli enää n. 10 km.

Tähän voi todeta vain:

PS: Halutaan ostaa punainen yläsivukate 94-97 VFR:ään.

[tkay]

Oletko nuutti ostanut ja kipannut minun entisen vifferini, vai onko itselläsi samanlainen, kuin tuossa avatarissa oleva exäni?

[suiza 1200]

Pistetäänpä tänne tämän kevään ensimmäinen kaato. Kevään ensi ajelu pitkäperjantaina sujui alkuun mallikkaasti lähinnä pääteitä ajellen. Tiet loistokunnossa, joten ajattelin sitten heittää lenkin vähän pienemmän mutkatien kautta. Siellä sitten olikin yllätykseksi siellä täällä kotiloiden renkaiden urien väliin jäänyttä jäätä, joka ei sinällään haitannut. Kieli vaan keskellä suuta ja nopeutta huomattavasti alle nopeusrajoitusten. Myöhemmin tuli vastaan liittymä isommalle tielle kera oikealle kääntyvän mutkan ja vielä samassa kohdassa ylämäki ja jäätä urissa, itsellä tarkoitus kääntyä vasemmalle. Seuraava tapahtuikin sitten ehkä puolessa sekunnissa:
- Nopea "päätös" ajaa reunauraa vasemman renkaan uran sijasta.
- Huomio, että ura päättyykin umpijäähän. Ylämäki ja katurenkaat -> Jää ehkä jumiin, jos joutuu pysähtymään.
- Uusi päätös vaihtaa uraa vasemmalle (vielä ehtii enen kuin urien välinen jää alkaa)
- Huomio, että päätös oli väärä (eli ei ehtinyt). Eturengas päätti jäädä oikean puoleiseen uraan
- Loppu pyörästä sekä kuski (minä itse) jatkettiin tietenkin matkaa ulkokaarteeseen eli keskitielle.
- Huomio, että pyörä makaa vasemman jalan päällä käynnissä, renkaat muuten edelleenkin siinä oikeanpuolimmaisessa urassa.

Siitä sitten kampeamaan jalkaa pyörän alta pois ja sammuttamaan pyörää ja nostamaan sitä pystyyn. Vahinkojen tarkastus: Itsellä raajat toimii (ainakin käsien tärinästä päätellen ), muovinpaloja tiellä ja peili sojottaa ties minne, Ajokunnossa näyttäisi kuitenkin olevan. Muovinpalat siitä taskuun ja pyörää käyntiin. Pienen suontuttelun jälkeen lähtikin (lie bensat valuneet vääriin paikkoihin siinä kyljellään makaillessa?) ja häntä koipien välissä kotiin, johon oli enää n. 10 km.

Tähän voi todeta vain:

PS: Halutaan ostaa punainen yläsivukate 94-97 VFR:ään.

Tuolla näyttäisi olevan siihen katteita myytävänä ja tässä on vielä kotimainen yritys joka välittää noita osia.

[Nuutti]

Oletko nuutti ostanut ja kipannut minun entisen vifferini, vai onko itselläsi samanlainen, kuin tuossa avatarissa oleva exäni?

Veikkaan että kyseessä on eri pyörä. Tämä on uitettu Saksasta 2004. Avatarin (kiitokset muuten siitä ) valkkasin tuolta valmiista listasta, kun en omaa viitsinyt tehdä.

[ormi]

Itse vetäsin lipat maanantaina. Risteyksissä olin varonut hiekoitushiekkaa, mutta huoltoaseman pihalla ajatukset olivat muualla. Tulos: pyörä nurin 0.5 sekunnissa, jalka alle, 2 varvasta murtui, joista toinen niin pahasti että leikkauspöytä odotti. Nyt kuukausi kantakenkä jalassa (astuminen vain kantapäällä) ja tällä hetkellä myös keppien avittamana.

[Kaboomm]

Okei, oma synnintunnustus, ja rohkaisua aloitteleville naiskuskiloille, mie opettelin punastumista heti ensi kilometreillä ja oikein kunnolla.

Ensimmäisen kerran kippasin oman pyörän ennenkuin oli edes korttia, ukko oli kyydinnyt mut harjoittelemaan hidasajoa isolle parkkikselle. (Siis tottahan pyörä ostettiin kun sopiva osui kohdalle, teki kortin odottelusta vielä hulvattomampaa...) Siispä hidasajoa ja niitä pelkäämiäni 360 asteen ympyröitä. Kieli keskellä suuta, ja hyvä että oli, muuten ois menny poikki. Urhea TDM stumppasi kesken käännöksen ja kun etupyörä oli kerran vinossa niin kallistuahan se alkoi. Mölisin kuin myskihärkä mutta ei auttanut ruma sanakaan (tällä kertaa, myöhemmin se nousi stumpatessa täysin mahdottomasta kulmasta enkä tänä päivänäkään tiedä millä voimin), pakko oli laskea sievästi sivulleen siihen parkkikselle ettei taitu koivet. Ukko sitten kampeamaan pyörää ylös ja vapisevin kintuin sama harjoitus alusta.

Tapaus kaksi. Nyt kortti taskussa, ja ekaa kertaa duunissa uudella pyörällä "ihan ite". Parkkis jo tyhjä, mulla pyörä ruudussa joka viettää taaksepäin, luojan kiitos sentään peruutettuna siihen, muuten se ois kaatunu itsestään siinä mäjessä. Eli kaasua tarttis antaa mutta vähän vaan ettei päädy talon seinään edessä. Jalat sen verran lyhyet että nehän tietty piti saada salamana tapeille kun ei niistä mitään apua työntelyssäkään oikein ollut. Jotenkin vasemmalle kääntyminen on helpompaa kuin oikealle, joten suunnitelma oli valuttaa se sitten vasemmalle ja talon ympäri ajaen kotimatkalle. Ja pastillit. Pyörä niin korkea että se alkoi valua taaksepäin heti kun jarrun päästi (näiden käsittely yhtä aikaa kaasun ja kytkimen kanssa on edelleen työn alla, liikaa liikkuvia osia...) ja kytkin niin "lyhyt" että siihenhän se sitten silkkaa varovaisuuttaan stumppasi. Miehen neuvo tiukkana mielessä "Jos alkaa kallistua ni anna kaatua, mee vaan pois alta, siinon kaatumaraudat joten säästä sääriluus". No siihenhän se sitten rumpsahti, kuumana kesäiltana eikä ketään missään. Hyvä ettei puhjennut otsasuoni kun punttasin sitä väärällä tekniikalla pystyyn, pyörä vaan raahasi pitkin pihaa kun kerran oli kalteva eikä etupyörä ottanut tukea asfaltista. (Joo olen myöhemmin lukenut etujarrun lukitsemisesta erinäisin apuvälinein vaikka kuinka paljon saati itse nostosta). Kun olin siinä aikani jumpannut, istuin "kiroilemassa ja sylkemässä verta" katukiveyksen reunalla kun paikalle saapuu se kuuluisa punapukuinen lenkkeilijä joka jumppaa mulle pyörän pystyyn. Vaan olipa hälläkin ilmeessä näkemistä kun kysyi että oonko kauan ajellu ja kumarruin kattomaan sitä kaatunutta pärrää ja luin sille trippimittarista että "37 kilometriä". Tämän jälkeen toki selvisi että edellinen omistaja oli _korottanut_ mokoman "enskapenskan" satulaa. 1680mm lyhyt yletti huomattavasti paremmin kun vedettiin päällimmäiset fyllit pois. Nyt ylettää jo maahan asti, eikä pyöräkään valu päälle heti jos joutuu mäkilähtöjä harrastamaan...

Saa taputtaa päähän, blondi mikä blondi.