Noloin kaato/kaatuminen

[JoniP]

Eka kaato tuli perjantaina iltavuoron päätteeksi. Lähin töistä kotio, ja tokassa risteyksessä eturengas lukkoon ja nurin. Ihmettelin et mitä vi**ua kävi enhän mä ees jarruttanut kovaa. Tulos kuitenkin on se jotta vaihtoon meni kypärä, takki, housut ja hanskat, moppelista vaihtoon tankopaino, undertail (jos jaksaa-> vähän naarmuja) kahvalämppärit, jarrukahva ja tankki. Kotiin tullessa vaimo totesi jotta se peruspunainen olikin aika tylsä väri. Moppeli kuitenkin on ajokuntoinen. Lauantaina aamulla kun menin sitten töihin ja keräsin katkenneen tankopainon tieltä, niin totesin et tiellä siinä kohtaa, josta jarrutukseni alkoi, on tamppantunutta savea viereiseltä työmaalta.

[baritoni]

Jotenkin se on aina tää viimesin jonka varjoon jokainen edellinen jää

ps. viimeksi perjantaina crashboombang, mutta sattuneista syistä taidan palata tähän sitten vuoden päästä uudelleen.

[Duke of Turku]

Kerran lippasin "moottoripyörällä".

Rakennettiin isäukon kanssa vanhasta Nopsan poikien polkupyörästä ja 127cc Briggs&Stratton -ruohonleikkurista ihan itse moottoripyörä. Huima vehje, kulki lievään alamäkeen 50-60 km/h. Rungon jäykkyys ei oikein vain riittänyt, tuntui vauhdissa siltä että vehje on tehty spagetista.

Kerran olin pikku hiprakassa hurjastelemassa mökkiraitteja pitkin, pimeällä luonnollisestikin. Ajovarusteina tietenkin pilkkihaalari ja kumisaappaat. Ajoviimaa estämässä mulla oli euromallinen hitsausmaski päässä. Juuri kun olin ottamassa huippuja niin loksahti maskin hitsauslasi eteen ja yö muuttui entistä pimeämmäksi. Kun sain maskin silmiltä niin ajoin viittäkymppiä ojanpohjaa pitkin. Kohta konttasin hakemaan mopoa pöpeliköstä. Kuskin poskeen tuli naarmuja, mopo saatiin kuntoon hitsaamalla lisää rautaa kylkeen. Unohtumaton kokemus!

[Medi]

Kun sain maskin silmiltä niin ajoin viittäkymppiä ojanpohjaa pitkin. Kohta konttasin hakemaan mopoa pöpeliköstä. Kuskin poskeen tuli naarmuja, mopo saatiin kuntoon hitsaamalla lisää rautaa kylkeen. Unohtumaton kokemus!

Heh. Tuli myös kokeiltua eilen tota ojanpohjalla ajelua ja eihän siellä pystyssä pysyny. Eli liityin jo kaatuneiden mp kuskien sankkaan joukkoon. Myöhänen jarrutus tuntemattomaan mutkaan ei osottautunut kovin hyväksi ideaksi. Kasa pieniä kiviä keskellä omaa kaistaa = takarengas yrittää tulla ulkokautta ohi. Siinä vaiheessa kun pyörä oli taas hanskassa suunta oli kohti ojaa ja matkaa sinne tosi vähän. Pyörä ojaan ja oikealla kyljellä ojan penkkaa pitkin. Pysäyttää muuten karkean soran ja savivellin sekotus mp:n tosi nopeesti!

Tulos: ainakin sivu- ja etukate uusiks. Etuvilkun kunnosta ei tietoa, koska sitä ja johtoja en enää löytänyt, mutta pienellä päästiin. Kuskillekin vaan nahkarotsiin katu-uskottavuutta lisääviä naarmuja.
Kiitokset Yamaha(?) kuskille, joka auttoi työntämään pyörän ojasta ylös, sekä sille joka oli aiemmin samaan ojaan ajanut. Vanhoja jälkiä pitkin oli helpompi työntää oma ylös

[HoyVoy]

Kyllä noloin kaatuminen tapahtu kesäkuussa. Pysähdyin ja vaan kellahdin siitä nurtsille. Mitään ei onneksi tapahtunu, siis vakavampaa. Oli se varmaan hassun näköistä.

[Wolfie]

Pitää se nyt sitten omakin kokemus tänne pistää. Vähän erikoisempi mutta sitäkin hauskempi.
Pyörällä huitelin töihin ja koko matka ihan nätisti meni. Nätti loppukesän keli ja hauskaa oli. Pyörä parkkiin duunipaikan pihaan ja pottaa pois päästä sun muuta. Siinä sitten polttelin tupakin pihamaalla ennen sisälle siirtymistä. Repun nostin selästä pihapenkille painamasta harteilta. Repussa oli perus survival-kitin (läppäri + eväät) lisäksi 1kpl Optiman auton akkuja joka piti uuden omistajan tulla lunastamaan samana iltapäivänä työpaikaltani pois.
Noh, siinä savukkeen nautiskeltuani nappasin potan toiseen käteen ja heilautin repun toisella kädellä olkapäälle. Kas kummaa se reilumman painoinen auton akku siellä repussa aiheutti lievän hämmennyksen tasapainoelimissä ja nätistä seisonta-asennosta kulkusuunta lähtikin suoraan alaviistoon taaksepäin. Kevyt piirretty tyylinen kompurointi ja huitominen tasapainon palauttamiseksi ei auttanut ja matka jatkui alaspäin. Sen verran sain pelastettua etten tullut reppu edellä asflattiin enkä naarmutonta pottaakaan viitsinyt teloa niin kyynerpäällä sitten nohevana otettiin ensikosketus maankamaraan.
Työkaveri vaan naureskeli vieressä kun kompuroin itseäni pystyyn sieltä *
Loppujenlopuksi ei mitään vahinkoa. Läppäri pysyi ehjänä repussa, samoinkuin akku, pottaan ei saatu ensimmäistä naarmua eikä itselle käynyt kuinkaan kiitos ajovarusteiden jotka päällä oli. On niistä suojista vaan apua näin pienillä nopeuksilla *

Ainut ketutus oli akun uusi omistaja joka ei sitten hakenutkaan sitä ja loppujenlopuksi akku seisoikin pari viikkoa pukukaapissa ennenkuin joku muu sen kävi ostamassa. Prkl *

[Frogi]

Lähdin jälleen kerran aamusella töihin silloisella pyöräälläni Honda CB1300F:llä, peruutin sen katoksesta pois ja kävin kyytiin istumaan. Olin nähtävästi vielä jonkin verran unessa kun pyörä siitä horjahti toiselle kylelle ja sain jalan vähän väliin mutta liian lähelle pyörää ja se ei sitten pitänyt, no sitä sitten oltiin pyörän päällä istumassa pyörä kylellään siinä oli vielä semmoinen alamäkikin eli nostaminen oli jonkun verran työlästä . Onneksi kukaan ei nähnyt pyörä pystyyn ja tarkistettiin vahingot ..pieniä painaumia moottorin lohkossa. Tuli mietittyä että kannattaakohan lähteäkään pyörällä töihin vai mennäkkö autolla

[killa]

Ajoviimaa estämässä mulla oli euromallinen hitsausmaski päässä. Juuri kun olin ottamassa huippuja niin loksahti maskin hitsauslasi eteen ja yö muuttui entistä pimeämmäksi.

Ei *lauta että putosin

[gssus]

Todii, tulihan se kaatuminen sieltä tälle ensimmäiselle kaudellekin. Ajoreissun päätteeksi tuumasin käydä lähikaupassa, ja kuinka ollakaan pyörä sammahti kun risteyksen jälkeen olin kurvaamassa kaupan eteen parkkiin.

Tässä vaiheessa pyörä oli vielä pystyssä ja sain pideltyä sitä paikallaan toista minuuttia avuliaiden autoilijoiden ajellessa ohi. Ylös sitä ei saanut enää väännetytä joten ei muuta kun pyörä kyljelleen ja uudestaan ylös - vauriot, maalipinta jarrukahvasta ja stongan päästä otti osumaa, muutoin bemu näytti olevan samassa kunnossa kuin ennenkin.

[irreality]

Todii, tulihan se kaatuminen sieltä tälle ensimmäiselle kaudellekin. Ajoreissun päätteeksi tuumasin käydä lähikaupassa, ja kuinka ollakaan pyörä sammahti kun risteyksen jälkeen olin kurvaamassa kaupan eteen parkkiin.

Tässä vaiheessa pyörä oli vielä pystyssä ja sain pideltyä sitä paikallaan toista minuuttia avuliaiden autoilijoiden ajellessa ohi. Ylös sitä ei saanut enää väännetytä joten ei muuta kun pyörä kyljelleen ja uudestaan ylös - vauriot, maalipinta jarrukahvasta ja stongan päästä otti osumaa, muutoin bemu näytti olevan samassa kunnossa kuin ennenkin.

Hävettää oikeen kun pistää naurattamaan tuo tapaus. Salille vaan ahkerasti läpi talven että saa tarpeeksi lihasta jotta jaksaa pyörää kammeta pystyyn pahemmistakin asennoista, kun kerran niin painava on pitänyt hommata?

Nimimerkistä päätellen oletan että sulla kuitenkin se lähes auton painoinen 1200GS on.

[Yokozuna]

Kiesus prkl että täällä sakin nauraa

Omalla pyörällä ainoo kaatuminen tapahtui mannerheimintiellä valoissa. Olin just vasta saanut kortin ja oma pyörä muutenkin liian iso (seli seli) Maailman noloin paikkakin, muutama ihminen näki, ei ollukaan onneksi kuin pahin ruuhka-aika. Valot sattui vaihtuu punaiselle just niin että mä olin jonossa ekana. Pysähdyin nätisti hienolla ja hallitulla hidasajolla...vasen jalka maahan-suoraan kaivonkannen päälle, joka keikahtikin. Ja nätisti ja pehmeästi sitten kellahdin kumolleni Eikä hävettänyt, ehei... Onneksi olin valoissa ja autot oli pysähtyneet. Takana tuleva tuli sitte repimään mun kanssa pyörän pystyyn ja hienosti kerettiin jopa ennen valojen vaihtumista...

[cc_rider23]

No kait se on pakko kertoa oma tarina...

Tapahtui syyskuisena viikonloppuna, kortti oli ollut taskussa silloin vajaan viikon.
Päätin lähteä kokeilemaan ensimmäistä kertaa meidän harkkapyörää, Suzuki TS. Kamat niskaan pihassa ja hyvin mielin liikenteeseen. Olin ajanut tällä pyörällä kaverin duunin parkkipaikalla noin 6 kertaa ennen.
Lähdin ajamaan tuttua tietä, ajattelin heittä noin puolen tunnin lenkin ja palata sitten kotia. No, kun olin ajanut noin kilometrin verran mopo alkoi nykimään ylämäessä. No, siinä sitten miettimään että mikäköhän suitsalle nyt tuli. Pääsin mäen ylös ja sitten olikin alamäki edessä kaartaen ensin oikealle ja sitten nousemaan ylös vasemmalle. Rullasin mäen alas kun mopo sammui. Ehdin vetää kytkimen sisään ja rullasin tien viereen ihmettelemään. Parkkeerasin mopon pientareelle, tuki alas ja äijä kyydistä pois. Siinä sitten hetken mietittyäni tajusin, että en helvetti ollut avannut bensahanaa.... . No ei siinä mitään, virheistä oppii. Hana auki ja äijä kyytin. No, kuinka ollakkaan, siitä asvaltilta oli helppo pompata pyörän kyytiin, mutta jotenkin nousin mopon päälle niin nopsaa, että pyörä heilahti oikealle, no siinä sitten jalkaa maahan, mutta kappas vaan, se puoli viettikin sitten aikalailla....Jalka ei yltänyt maahan ja pyörä lähti kaatumaan ojaa päin. Siinä vaiheessa tajusin, että siinä oli sellainen 30 asteen jyrkkä pudotus syvään ojaan, jossa oli vettä aivan helvetisti ja ojan toisella puolella kynnetty muitanen pelto. Ajattelin vaan, että äkkiä alta pois, hyppäsin kuuluisat kolmiloikat mopon päältä pois, siten että heitin kuperkeikan ojan pohjalle, ja juuri ennen syvää ojaa sain jalat jotenkin alle ja hyppäsin ojan yli sinne mutaiselle pellolle.......Ajokengät, uudet sellaiset tietty, upposivat 15 senttiä sinne mutaan......
No siitä sitten reippaasti ylös, ja katsomaan mitä mopolle kävi. Mopo makasi oikealla kyljellä 30 asteen kulmassa ojaan päin. Oja oli muutenkin aivan helvetin liukas, joten voitte kuvitella kuinka vaikea oli punnertaa pyörä pystyyn sieltä. Sain jotenkin pyörän ylös nostettua siitä, ja jaloilla jaksoin painaa sen lähestulkoon pystyyn, kunnes voimat loppuivat kesken. Tähän meni noin 15 minuuttia. Liuin 10 senttiä alaspäin mopon kanssa, mutta sain sen pidettyä samassa asennossa.... Siinä vaiheessa yksi auto pysähtyi paikalle ja tuli kyselemään, että miten kävi. Pikkasen nolotti, mutta kerroin vaan, että kaadoin pyörän ojaan.... Siinä vaiheessa oli vielä kypärä päässä, rillit aivan huurussa ja kaikki paikat tärisi.
Äijä nappasi vasemmasta kahvasta kiinni ja riuhtaisi mopon tielle. Minä jäin vielä sinne ojan pohjalle ja jouduin pyytämään apua, että pääsen ylös itse sieltä. Siinä sitten nolona vastaamaan äijän kysymyksiin, että ajoitko ulos tieltä vai miten kävi. Siinä sitten hetken ihmeteltiin ja kiittelin kovasti. Äijä lähti meneen, ja minä sitten rupesin katsomaan mopon vaurioita. Mopon jarrukahva meni tietysti poikki , mutta muuta ei sitten tapahtunutkaan..... Että näin. Ja olin siis silloin ajanut kilometrin verran.
Tästä opin ainakin sen, että katotaan, että hana on auki ja katotaan mihin se mopo parkkeerataan.

[Wolfie]

Tänään tuli liityttyä niiden jo kontanneiden motoristien joukkoon =)

Työmatkalla tiet täynnä loskaa ja jäätä alla, vähän hakevaa ajamista mopolla. Hyvin meni koko matka mutta toiseksi viimeinen "risteys" eli liikenneympyrä ja hoplaa. Mopotin tahtoi lepäämään vaaka-asentoon.
Vauhtia tilanteeseen tullessa järisyttävät n.5-7km/h. Pyörää ei kantattu ollenkaan vaan todella todella hellästi käännettiin tangosta. Kytkin oli pohjassa kun tiedossa oli jotta kyseinen ympyrä viettää aika reippahasti ulkokurviin päin. Ja niinhän siinä sitten kävi jotta molemmat pyörät lähtivät oikealle ja kuski vasemmalle.
Heiveröinen pelastusyritys laittaa vasen jalka maahan mutta eipä se siinä enää auttanut, äkkiä vaan alta pois. Mopo kyljelleen ja kuski polvilleen. Pikaiset kiroamiset ja viittelöinti kotilokuskille jotta kaikki on kunnossa, punttaus pyörä pystyyn ja talutus 10m päässä olevalle bussipysäkille. Siinä sitten pysäkillä hermosavut ja tutkimaan pyörän vahinkoja. Ihme ja kumma, mitään ei mennyt rikki. Vasemman tassun peili löystyi kiinnityksestään, sen sai korjattua pyörittämällä kierteet kunnolla kiinni käsin. Mitään uusia naarmuja en havainnut eikä mikään näyttänyt olevan rikki. Mopotin käynnistyikin vielä täysin nätisti.
Tämän jälkeen tietysti tarkistettiin ettei kuskissa ole mitään rikki, ja kun mitään ei havaittu niin matka jatkui urhoollisen 700m työpaikalle asti =)

Hauska oli kyllä huomata näin jälkeenpäin. Tämä oli ensimmäinen konttauskerta ja ensimmäinen kerta kun joutui mopon punttaamaan pystyyn vaaka-asennosta. Ja on sitä näköjään jotain oppinut tätä foorumia selatessa. Ainakin tuo mopon pystyyn nostaminen onnistui vallan mainiosti ja ihan täysin ajattelematta kun on täältä joskus jotain ohjeita lueskellut miten se kannattaa tehdä. Eihän tuolla piikkienskalla nyt painoakaan ole kuin se ~120kg, mutta silti. Ja jälleen kerran, luojalle kiitos hyvistä ajokamoista. Vaikka tuossa nyt ei olisi muutenkaan varmaankaan voinut kovin pahasti, mutta mielessä kävi jotta jos jalka olis jääny pyörän alle niin silloin olisin kiittänyt ajokenkien nilkkasuojia. Ja nyt kiitän housujen polvisuojia ja takin kyynersuojaa. Ei niitä tosiaan osaa arvostaa ennenkuin niitä tarvitsee...

Mitäpä tästä opimme... Emme mitään? * Noei, talvella on liukasta. Ja huomenna vaihtuu alle karkeahkokuvioiset nastarenkaat. Hauskaa saa pitää ja leikkiä pitää myös, mutta järki käteen liikenteessä. Tuossakin olis varmasti sattunut jos olisin tullut normaalia vauhtia ympyrään.

[theBaron]

Kai se on jaettava omakin kaatumiskokemus ettei muut mene tekemään samaa perässä * Pyörä oli seissyt jonkin aikaa tallissa ja sain vihdoin vaihdettua uuden takapyörän paikoilleen, ja eikun innoissaan baanalle. Aamulla oli tullut jonkin verran vettä että tie oli joiltain paikoin märkä, ei kuitenkaan kohtalokkaassa mutkassa. Eli pihasta lähdettyäni varsin pian avautuu aika maukas mutka oikealle, ja kun oli hieno uus rengaskin alla niin pitihän siinä kanttailla kunnolla. Yhtäkkiä kaasua vähän lisäillessä pito lähteekin täysin, pyörä kääntyy melkeen 180 astetta kaatuen ja liukuen melkeen ojaan asti. Ja tarinan opetus: Olinhan minäki joskus kuullut että uudessa renkaassa pinta voi olla todella liukas, mutta ei vaan siinä muistunut mieleen *

Sattui sopivasti tulemaan autokin vastaan, niin että ehti kuitenkin jarruttamaan hyvin ajoissa. No mulla tietenkin suunnaton vitutus kun näin pyörän liukuvan asfaltilla ojaa kohti niin eiku äkkiä perään ja pyörä ylös. Täti kysyy tarttenko apua ja vihasena vastasin vaan että vittu e * Noh anteeksi pyytäisin jälkeenpäin jos voisin mutta oli kyllä tunteet pinnassa. Farkut ja kalsarit repes perseestä koko pitkän sauman verran * Siellä sitte ähelsin vahinkoja tutkien perse paljaana muttei kiinnostanu just sillon Ja olihan siinä oikea kankku ihan sinisenä loppukesän mutta suuremmilta loukkaantumisilta onneks vältyttiin.

[OldEric]

Kolme pyörän kaatoa, kaikki paikaltaan. Ensimmäinen pysähtyessäni hiekalle, jossa olikin vasemman jalan alla kuoppa. Pyörä kaatui kovasti vastaan hangoittelemisestani huolimatta, ei vahinkoja. Toisen kerran kävi huonommin. Nostin pyöräni kaverin nostopukille, ei ollut aivan tasapainossa joten ajattelin korjata asentoa, yritin laskea pyörän hallitusti, mutta se jysähtikin maahan ja kaatui vasemmalle kyljelleen, seurauksena vaihdepolkimen katkeaminen. Kolmas kerta sattui syyskuussa. Pysähdyin metsätielle voitelemaan ketjuja. Kun keskiseisontatuke ei ole, piti pyörää aina siirtää eteenpäin vopitelun edistyessä. Itselleni käsittämättömästä syystä vasen jalkani pettikin altani, seurauksenma pyörä kaatui päälleni ja kytkinkahva katkesi.

Nämä tapahtuimat ovat olleet opiksi ja ojennukseksi. Pyörältä ei pidä nousta, ennenkuin on vetänyt sivuseisontatuen alle. On katsottava tarkkaan, mihin pysähtyy.

[Juhana N]

Ei nyt varsinaisesti kaato - mutta aika lähellä. Olin tulossa ajolenkiltä illalla ja poikkesin Veturitien Shellillä tankkaamassa. Siellä näytti olevan jonninverran tuuning-teroja Toitseillaan kokoontumisen merkeissä, ajattelin että jaa no niin. Ei ollut tarkoitus näyttää mitään, mutta pyörä sammui liikennevaloista lähdettäessä koska yritin tahallani lähteä ilman kaasua kytkintä hitaasti nostamalla - ei 600:nen jaksanut tällä kertaa, joskus kyllä on jaksanut.

Kytkin pohjassa napista käymään ja lämä tiskiin. Vaihdoin kakkoselle raakana jolloin keulan hiukan noustessa alkoikin yhtäkkiä aivan hillitön woblaus ja s*atanan tietyömaa edessä. Kaasun hölläyksellä siitä kuitenkin kunnialla selvittiin.

[MsG]

Pakko liittyä keskusteluun hieman eri näkökulmasta tai oikeastaan "tapahtumapaikoista" koska kaatumiset eivät olleet siellä noloja, vaan arkipäivää oli se sitten millainen tahansa. Siviilissä en ole onneksi vielä kertaakaan joutunut kontallani kesken ajon käymään, mutta tuolla armeijan harmaissa kaikki onkin päin vastoin. Pakko vielä todeta että ennen intin mp-lähetti kurssia, luulin osaavani ajaa, olin RAJUSTI väärässä. Vielä lisäyksenä kouluttajan kommentti kesken ajoleirin: "saatte itse valita ajatteko sitä pyörää, vai nosteletteko ja työnnätte, minä ainakin itse ajan."

Kurssin alussa kouluttajamme sanoi heti alkuun ohjeeksi, että :"Kun, ei jos vaan kun te kaadutte niin tehkää se oikein."
Ja varsinkin ajoleirin aikana hälvälässä enduropoluilla, hiekkamontuilla, ylämäissä (mitä ei rehellisesti sanottuna olisi pystynyt kävelemään ylös jyrkkyyden takia) ja iki-ihanalla Ketarlammen-lenkillä tuli nähtyä ja myös koettua elämäni hauskimpia, hienoimpia ja näyttävimpiä pannutuksia, rallituksia, kaatumisia ja ilmalentoja.

Esitietona mainittakoon että 16 ajoleirillä mukana olleesta pyörästä 4 hajosi ajokelvottomaan kuntoon, mutta kouluttajan ohje kun oli: "että hanaa vaan, ne on firman pyöriä", niin eihän siinä tarvinnut varoakaan mitään.

Omakohtainen hauskin kokemukseni oli, kun ei ollut tarpeeksi hanaa ja pyörä jumiutui hälvälän ehkäpä jyrkimmän mäen rinteen (ei kannata edes yrittää kävellä ylös, n. 70? asteen kulmassa nousua n.100m) yläosaan juuri ennen huippua. Siinä sitten ensin hieman "enduroerotiikkaa" ja loppujen lopuksi piti siinä lähteä kääntämään pyörää ja hakemaan alhaalta uutta vauhtia. Siinä sitten oikeaoppisesti käänsin pyörän nokka alasmeno suuntaan ja nousin pyörän päälle. Siinä vaiheessa jotain tapahtui ja horjahdin alamäenpuolelle->pyörä nurin, mies n.8 kuperkeikkaa kunnes pysähdyin pusikkoon. Ei muuta kuin uutta yritystä ja ajoa alamäkeen ja sitten takaisin ylös. Kouluttaja otti tilanteesta ikimuistoisia valokuvia.

Lisäksi oli suo-ajo, joka oli mielestäni ajoleirin hienoin kokemus.. 300m-6,5 tuntia että kaikki maalissa.. Erään kaverini pyörä upposi suonsilmään niin, että vain kahvansuojukset ja rekkari näkyi veden pinnalla. Hän ajoi oikeaoppisesti puita kohden, mutta vastaan tuli kohta jossa 2 muuta olivat jumissa edessä ja tämä joutui ajamaan näiden välistä. Kova kaasukaan ei auttanut vaan sitten uitiin. 9miehen voimin köysillä saatiin pyörä ylös ja hurahti vielä ekalla käyntiin. Ja ei ollut kuulemma ainoa kaveri vuosien varrella joka oli samaan lätäkköön uponnut. Itse pääsin myös uimaan kaulaanimyöten, kun sammal jalan alta petti->mies kaatui ensin ja pyörä tuli perässä. Minä siis seisoin vedessä peruskalliota vasten ja kannattelin seisaaltani pyörää veden pinnalla. Kaverit sitten nostivat pyörän pystyyn ja minut yläs ja matka jatkui. Siellä olisi ajosaappaiden sijasta räpylät olleet hyödyllisemmät. Kaikki kuskit kastuivat ja jumittuivat, mutta toberihengellä nosteltiin sitten pyöriä ja miehiä.

Muitakin hauskoja/hienoja tilanteita sattui, mutta viestistä tuli kilometrin mittainen jos kaikki kokoaisin tähän.
Mainittakoon vielä, että kurssilla ajettiin,kaaduttiin,nostettiin,kannettiin,kaivetti in suosta ja sitten taas ajettiin. Elämäni hienointa aikaa. Leiri oli helvetin raskas mutta sitäkin hauskempi.

Ehkäpä jatkossa lisää. Kiitos ja anteeksi. *

[Nitrous]

MsG: Kuulostaa aika tutulta toiminnalta. Itse tosin olin Joensuussa pyöräkurssia suorittamassa.

Hienoimpia pannutuksia leirillä olivat kolmemetrisen, lähes pystysuoran seinän alastulossa, ohjaustangon ylitykset, kun osalla petti hermo ja vedettiin etujarru kiinni.

Itse onnistuin ajamaan päin mäntyä kirjaimellisesti erään jyrkän mäen nousussa. Mäki oli "yllättäen" todella kivinen, ja edellinen pyörä oli nostanut ajouralle isohkon pyöreän kiven. Etupyörä osui kiveen ja siitä kauni loikka sivulle, ja suoraan puuhun. Plussaa oli kouluttajan ilme, hänen kirmatessaan karkuun. Sattui meinaan olemaan juuri sen puun juurella tarkkailemassa kurssilaisten ajoa.

Kiva tunne nousta pyörän alta pois kun kurssin kouluttaja nauraa vieressä kippurassa, ja saa nippanappa naurun seasta kysyttyä, että sattuiko. *

[MsG]

MsG: Kuulostaa aika tutulta toiminnalta. Itse tosin olin Joensuussa pyöräkurssia suorittamassa.

Hienoimpia pannutuksia leirillä olivat kolmemetrisen, lähes pystysuoran seinän alastulossa, ohjaustangon ylitykset, kun osalla petti hermo ja vedettiin etujarru kiinni.

Itse onnistuin ajamaan päin mäntyä kirjaimellisesti erään jyrkän mäen nousussa. Mäki oli "yllättäen" todella kivinen, ja edellinen pyörä oli nostanut ajouralle isohkon pyöreän kiven. Etupyörä osui kiveen ja siitä kauni loikka sivulle, ja suoraan puuhun. Plussaa oli kouluttajan ilme, hänen kirmatessaan karkuun. Sattui meinaan olemaan juuri sen puun juurella tarkkailemassa kurssilaisten ajoa.

Kiva tunne nousta pyörän alta pois kun kurssin kouluttaja nauraa vieressä kippurassa, ja saa nippanappa naurun seasta kysyttyä, että sattuiko. *

Meijänki kouluttajilla oli tapana hoitaa ratkaisut nauramalla Ja ku joku tuli sanoo että "herra luutnantti, mun pyörä hajos".. nii skapparit vaa sano takas naureskellen että ei se mun vika ollu.

Tuli muuten mieleen tosta omasta kaatumisestas ku kaveri ajo siellä ketarlammen lenkillä, ei niin korkeaa mutta sitäkin jyrkempää nousua ja ei hellittäny kaasua ku pääsi lipan päälle, nii pyörä lens ku raketti n.5m päässä olevaa kiveä päin. Tuloksena moottori keskeltä halki Mies tippu onneksi kesken ilmalennon kyydistä. Tosin aikalailla kaikki kaatumiset siellä oli omaa luokkaansa mutta niin se kuulukin olla.

Kouluttajat muuten sanoivat että oltiin eka saapumiserä Santahaminan historiassa, jossa kukaan ei loukkaantunut mustelmia pahemmin.

[theBaron]

On kyllä aivan totta että toi intin pyöräkurssi kehittii ajotekniikkaa aivan törkeesti. Sitä luuli olevansa kovaki krossari sinne mennessään, mutta ku tositoimiin päästiin passariurille, haasteellisiin metsämaastoihin ja noihin jäätävän jyrkkiin hiekkamäkiin niin parit (kymmenet) pannut kyl palautti maanpinnalle. Noissa mäissä kyllä oppi pitämään sen painon siellä takarenkaalla, menemällä kyllin lujaa yms. Välillä kyllä ku oli vetässy paritkin pahat pannut ja riuhtonu pyörää aikansa oli mehut niin poissa että sitä kaatu helposti aina uudestaa ja syke kyllä hakkas maksimiaan ja periks ei voinu antaa ku muut odotti aina sitä kaatunutta. Täyty vaa toivoo et joku muuki pannuttas et sais vähä happee välil

Tollasta suoajoa meillä ei kyllä ollu, voin vaa kuvitella Jostain isolta hakkuuaukiolta vedettii avorivissä yli joka oli täynnä ojia ja sopivasti liukkaita puunrunkoja ja kyllä siinäkin sai jätkät sykähdellä aika armotta että viimenenki selvis yli Tulipahan aika vihasta soittoa skappareille siitä, ku ohi oli ajanu auto ja nähny toiminnan ja soittanu maanomistajalle. Oli istutettu puuntaimia täyteen se koko aukio Jotai varpujahan siel näky ja mietin kans et hetkonen mut hanaa ja yli vaa

Joo näitä muistojahan riittäs, melkee oma ketju pitäs alottaa ettei mee liian offtopiciks.

[DanLaid]

Onneksi on jalkatapissa sammutinkytkin. Muuten jokainen olisi
telonut itsensä ties kuinka monta kertaa.

No joo.. vaikka on sammutin niin onnistuin viime kesänä kaatamaan fazerin. nostin jalan pois ja tuin pyörää samalla kun pakkasin ostoksia ja löin käyntiin enkä ajatellu että vaihe päällä.. kaatu sijoiltaan

[Hapsu]

Ensimmäinen kaato oli jätkien kanssa mopoilla montulla. Mulla oli kisakiree vakio Tunturi tiger aqua... vääntö loppu kesken jyrkän nousun ykkösellä.. sammu sitten keskelle rinnettä, jossa ei kummallakaan puolella ollu maata jalkojen alla vaan viettävä rinne polun molemmin puolin.. eli minä pää edellä monttuun ja mopo perässä..
Prätkän oon kaatanu vaan kontin jäisellä lattialla keskituelta kyljelleen ehdin heittämään onneks villapaalin väliin ettei tullu vahinkoa

[Cona]

Pakko lisätä muutama sana itsekin. Pannutettua on tullut elämän aikana varmaan toista sataa kertaa, puolet mopolla ja toinen puolet Kakaranjärven uljaissa metsämaastoissa.

On aivan totta mitä puhutte ajotekniikan kehittymisestä tuolla intin MP-leireillä. Siellä vastaan tuli jyrkkiä nousuja ja laskuja, lumispooreja ja jäätä, panssariuraa ja pehmeätä hiekkaa. Periksi ei voinut antaa, jokainen mäennyppylä mentiin ylös vaikka sitten Kotarin tangosta roikkuen. Suossakin tuli uitua ja poteroonkin tutustuttua. Mieleen muistuu skapparin lause "vauhti korjaa virheet" ja näin se onkin joissain tilanteissa. Hienoa aikaa ja unohtumattomia kokemuksia. Tais olla yks talvinen EK kun oli 10 pyörästä vaihdepoljin katki... loppuivat hyllystä kesken.. *

[Moto500Kawa]

Vetäsin kans etujarrusta soralla ja nurin mentiin. Jotain about 100 katsojaa. Mökkitiellä Jussina.

[kaarlo_k]

Terve Vaan!

Itselläni nolla kaatoa takana, johtuen siitä että ensimmäinen pyörä on vasta ostettu ja tuleva kesä on ensimmäinen ajokausi meikäläisen elämässä.

Viime aikoina olen tätä palstaa päivittäin selaillut ja paljon saanut vinkkiä ja oppia.

Enköhän mä palaa tälle palstalle kirjottelememaan jossain vaiheessa...

[sister54]

itse en ole pyörän kanssa kaatunut, mutta pyörä on kaatunut. eka kerran luulin jaksavani työntää sivusta 535n pesupaikalle nurmikolla vaan voimathan siinä loppui ja pyörä kaatui hallitusti *
seuraava pyörän kaato oli tään nykyisen kanssa - istuin pyörän päällä ja aloin pakittaa pyörää tallista - kiire kun mukamas oli en aukaissut kuin yhden oven. Sihti pielessä ja pyörä kallistui kaliistumistaan jääden nojalleen oviaukkoon. en saanut sitä omin voimin likkeelle, ukko ei kotona, mutta onneksi naapurissa kaksi rotevaa miestä. tälläkään kertaa pyörälle ei käynyt kuinkaan *
toivottavasti mun "kaatumiset" oli siinä

[Juhta]

Minkälaisissa tilanteissa käytätte keskiseisontatukea, vai käytättekö vain sivutukea? Milloin keskiseisontatuen käyttö on ehdottoman suositeltavaa ja milloin sitä ei todellakaan kannata käyttää?

[Medi]

Minkälaisissa tilanteissa käytätte keskiseisontatukea, vai käytättekö vain sivutukea? Milloin keskiseisontatuen käyttö on ehdottoman suositeltavaa ja milloin sitä ei todellakaan kannata käyttää?

Pelkkää sivutukea on tullu käytettyä, tietty pitää vähän kattoa ettei parkkeeraa pyörää niin, että sivutuki on rinteessä pyörästä ylöspäin. Kesähelteillä voi myös upota asfalttiin tuo sivutuki jos on suorassa auringonpaisteessa.

Keskitukea oon käyttäny vain ketjuja rasvatessa, mutta ens kaudeks lähtee koko tuki pois. Osuu meinaan mokoma kokoputkiston vaihdon jälkeen ketjuihin. Uudessa putkessa kun ei ole stopparia tuelle.

[Volpe]

Minkälaisissa tilanteissa käytätte keskiseisontatukea, vai käytättekö vain sivutukea? Milloin keskiseisontatuen käyttö on ehdottoman suositeltavaa ja milloin sitä ei todellakaan kannata käyttää?

Talviunilla ja ketjuja rasvatessa suositeltavaa, mutta esim. laivan autokannella ehdottoman epäsuositeltavaa! Yleensäkin sivutuellahan pyörä on paljon vakaammin. Krhm, mainittakoon että mulla itselläni pieni trauma tosta keskituelle nostamisesta... ei voimat ja taito ole aina riittäneet... mutta ei siitä sen enempää... *

[S.Haltia]

Minkälaisissa tilanteissa käytätte keskiseisontatukea, vai käytättekö vain sivutukea? Milloin keskiseisontatuen käyttö on ehdottoman suositeltavaa ja milloin sitä ei todellakaan kannata käyttää?

Oikeastaan aina, kun parkkipaikka on tasainen. Omasta mielestä on tukevampi, vaikeammin kaadettavissa kun on keskituella. Jotenkin vain tuntuu, että esim. naapuruston lapset saisi pyörän helpommin nurin sivutuelta. Keskituelta poisotto vaatii kumminkin jonkun verran voimaa. Pikaisemmilla pysähdyksillä käytän kuitenkin useimmiten sivutukea.

Saattaahan noissa olla pyöräkohtaisiakin eroja, miten tukeva on milläkin tuella. Ja toki sen pyörän kaataa itse herkemmin keskituelta pois tönäistessä, jos on liukasta tai muuten hankala paikka.