ns. woblaus..

Mistäköhän tämä ns. woblaaminen tai vatkaus johtuu, onko kyseessä yksi asia vai onko se seuraus monen eri jutun yhtälöstä?
Kävi näin ikään toissapäivänä tossa kehällä että; Lähdin ohittamaan autoa tuppea vääntäen, pyörä alkoi "woblata", ja tuloksena komea ilmalento, pyörä lunariin, retki asfaltilla-100 metriä satasen vauhdista, murtunut solisluu, murtunut veneluu ja nivelsidevamma nilkassa. Onneksi kypärä, hanskat ja oikeenlainen takki suojasi hyvin.. Pyöränä toimi saksassa rakenneltu yamaha 1200 vmx.. Olisi kiva sitten syksyn varalta tietää miten varautua kyseisen ongelman välttämiseksi.

[JP-800]

Itseäni kiinnostaisi tietää myös...

nimim. viime syksynä voblauksen ansiosta pyöränsä menettänyt

Sen verran on isot pojat kertonut että nykyisessä pyörässä radalla esiintynyt voblaaminen voisi olla jousien säädöistä kiinni...

[Earthend]

Ohjausiskari ja alustan säädöt.. Tarkoititko tankslapping ilmiötä kun etupää vipottaa eestaas ja pyörä vie miestä?

-Yhden läheltäpititilanteen kokenut-

Joo, juurikin sitä!..ja loppujen lopuksi pyörä heittää kuljettajan kyydistä kuin rodeohevonen konsanaan.. Voi kyllä sanoa että sen ilmalennon aikana kerkesi ajatella yhtä sun toista..

Ei aavistustakaan mista moinen ilmio johtuu, mut hieno homma et selvisit hengissa ja ilman vakavampia vammoja moisesta ilmalennosta

Harmi etta kausi katkesi keskelta

Nooh, kausihan jatkuu kun kipsi lähtee kädestä, eiköhän sitä syksyllä kerkiä muutaman lenkin heittämään.
Kyllä lääkäritkin ihmetteli että miten tommosesta vauhista kaatunu voi selvitä noin lievillä vammoilla.

[JRM]

Hyvä että selvisit lennosta. aika karseeta ajatellakin tollasta tilannetta. Onko tämä woblaus vain tehokkaiden pyörien
ongelma vai voiko joku custom tai 500cc peruspyöräkin ruveta
lennättämään kuskia??.

[Kawaman]

*Ei aavistustakaan mista moinen ilmio johtuu, mut hieno homma et selvisit hengissa ja ilman vakavampia vammoja moisesta ilmalennosta *

Harmi etta kausi katkesi keskelta *

No, wobblaus on varmaan monellekin kokeneelle motoristille "tuttu???" ilmiö. On vaan senverran pelottava juttu ainakin ensikertalaiselle että kaikki lisätieto lienee tarpeen. Jonkinlaisia kokemuksia löytyy ainakin täältä: http://www.bomber.fi/forum/viewtopic...hlight=woblaus (toivottavasti linkki toimii)...
Monille, uutta, voimakasta pyörää alussa kokeillessa ilmiö saattaa yllättää ja jos asiasta ei mitään tiedä, löytää äkkiä itsensä lepikosta (joskus jopa rakkaan uuden ihastuksensa *alta lukuisine lieveilmiöineen (mm. luunmurtumat...) . Siinä vaiheessa kun varsinkin kylmillä renkailla yms. epäedullisissa olosuhteissa lähdetään revittelemään, saattaa mopo ottaakin jostain kumman syystä ohjat käsiinsä.... Korjatkaa jos olen kauheasti väärässä. (Nimimerkki... 100 km/h wobblauksesta ehjänä selvinnyt...) Eiköhän ajella ihmisiksi. *

[Waterproof]

murtunut solisluu, murtunut veneluu ja nivelsidevamma nilkassa. Onneksi kypärä, hanskat ja oikeenlainen takki suojasi hyvin

Saat kaiken sympatiani toipumiseen, vaikka ei se sinua varmaan lohduta pätkääkään. Joskus aikanaan ulosajon seurauksena minulta murtui solisluu ja oli vähän saat#nan kipeä! No pieni ihmehän se on, että olet vielä yhtenä kappaleena ja hyvä niin.

Mikä on muuten veneluu?

[Rajala]

Suurin ja vaikeimmin hyväksyttävä syy wobblaukseen on liika jännitys... Koettakaa olla rennosti ja se katoaa. Moniko on huomannut wobblauksen "hävinneen" ajanmyötä omasta moposta?

[kawabata]

wobblaus on jokaisessa kaksipyöräisessä tietyissä oloissa
esiintyvä ilmiö, jonka kanssa on opittava elämään ja sitä varten ajetaan ja harjoitellaan mm. radalla, siis sen hallinnassa puhutaan kokemuksesta, jousien säädöistä, kuulunee kokemukseen sekin ja jotkut prätkämallit tai yksilöt kuluneine laakereineen ovat herkempiä wobblaileen, kuten vanhemmat mp-mallit useinkin, mm. aikoinaan tuuttihondalla kun vauhti kipusi suoralla yli 180 mittarinopeuteen niin vipatus oli huikea kokemus, joka esiintyi vieläpä voimakkaampana kaasua nopeasti laskiessa, siis prätkät, joita ohjataan polvilla, tankista tukea ottaen ovat pitemmälle, suurempiin nopeuksiin hallittavissa hemputuksessa kuin ns. custommalliset, joissa ohjaukselle saa tukea vain takamukselta ja ohjaustangolta, tässä tapauksessasi veemax on enemmän customimallinen ja suht löysärunkoinen eli varsin hankala hallita suorituskykynsä rajoilla...

[Rajala]

Edelleenkin sanoisin, että rentoutta...

[Italowestern]

Woblaus johtuu useimmiten eturenkaan hetkellisestä pidon menetyksestä ja painopisteen siirtymisestä edestakaisin renkaan vasemman ja oikean laidan välillä, kun ohjaustanko ja koko etupää joutuu hyrrävoimien hakuvaikutukseen.

Erittäin vaarallinen ja yllättävä ilmiö, jonka aikana EI KOSKAAN SAA JARRUTTAA, EI LÖYSÄTÄ KAASUA LIIKAA, EIKÄ KAASUTTAA vaan siirtää painoa tasaisesti niin eteen kuin pystyy työntäen kumpaakin kättä voimakkaasti eteenpäin.

(Rata-ammattilaiset saa tän korjattua välillä kaasullakin, jolloin keula kevenee reippaasti mutta seuraus saattaa olla myös ulosajo, koska useimmiten sporttipyörät wippaa jarrutuksissa kurviin ja silloin pitäisi saada mopo kääntymään ja jos vauhtia on liikaa, niin seuraus on selvä.. Siksi ei kovin suositeltava tapa.)

Woblausta ei saa siis normaalisti yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain todennäköisimmin pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon. Tällä tavoin teet sitä samaa kuin ohjausvaimennin tekisi koetat vaimentaa värinää.

Ohjausiskunvaimentimen päätehtävä on estää woblaus. Tiukalla säädöllä se hieman haittaa käsittelyä, mutta estää tehokkaimmin ko. ilmiön.

t. Jälkiviisas Spagetti

PS. Erittäin hienoa, että ei käynyt tuon kamalammin!

[Jussi]

Meikäläisen woblaus yllätti ensimmäisen kerran viime kesän lomareissulla. Irrotin kädet hetkeksi tangosta korjatakseni takin kaulusta kun etupää alkoi salamannopeasti vispata edestakas ja oli onni että ehdin napata stongasta kiinni ennen kuin lähdettiin. Pistin silloin homman takana olleen ison lastin piikkiin.

Tutkin asiaa sitten himassa: vaihdoin etupään öljyt, tsekkasin jouset, kiristelin sitä sun tätä ja vasta eturenkaan vaihto lopetti sen. Ostin Contin eturenkaan, jossa mainoksen mukaan on joku vaimentava kerros juuri woblausta estämään.

Niin tai näin, minulla ne pulmat loppuivat siihen.

Mikä on muuten veneluu? *

Veneluu on yksi kahdeksasta pienestä luusta, jotka sijaitsee ranteessa heti ton pallukan ja kämmenen välissä. Kestää luutua 8-12 viikkoa, joten ajoaikaa jää vielä

Täytyy vaan kehitellä joku pyörä missä olis ajo-ominaisuuksia kun tommosessa Vmaxissa..

[GTracer]

Alustan säädöt kuntoon. Jos ei auta, niin ohjausiskari pyörään. Yleisintä wobblaus on supersporteissa, joissa on verrattain jyrkkä ohjauskulma. Kovassa jarrutuksessa etujousitus painuu kasaan jolloin ohjauskulma jyrkkenee entisestään. Kun ohjauskulma on jyrkkä, pyörä on erittäin herkkä ottamaan vastaan ohjausliikkeitä. Jos jousitus ei ole kunnon säädöissä, saattaa eturengas menettää hetkettäisesti pidon (kuten Italowestern selitti). Tämä yhdistettynä jyrkentyneeseen ohjauskulmaan, saattaa aiheuttaa woblauksen.
Ei muuta kuin jousitusta säätämään... täältä löytyy melko hyviä neuvoja:
http://www.sportrider.com/tech/146_0006_susp/

[Mik@]

Voiko woblauksen syntyä edesauttaa näitten tiekarhujen tekemät syvät urat asfalttiin. Itse olen havainnut ajoon tulevan lievää levottomuutta, kun osuu näihin uriin. Pyörä alkaa kuin hakemaan ajolinjaansa edestakaisin jo ihan pienissä nopeuksissa. Voiko muuten tuohon uraherkkyyteen vaikuttaa pyörän rengastus taikka löysä jousitus?

[JRM]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

[Kawaman]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

Henkimaailman juttuja tai sitten ihan mitä vaan, mutta mitä omien kokemusteni perusteella voin todeta: jos pyörä alkaa vopeltamaan, aion jatkossakin kääntää kaasua kovemmalle (vaikka se kuinka paljon hirvitttäisi...). Ei se pyörä muuten rauhoitu. Jos paniikkijarrutusta yrität, löydät itsesi lähimmästä ojasta tai vastaantulevan auton alta...

[kawabata]

tapauksissani kun ajelin silloin kymmeniävuosia sitten
tuuttihondalla nopeus oli täysillä ajoa ja wopelsi, eli
mitenkään täydestä huippunopeudesta ei voinut
enää lisätä kaasua, joka oli tapissa kaasuvaijeri kireellä,
ainoa konsti oli rennosti maata ja hyvin kevyenvarovasti takajarrulla saada vakautettua prätkää...

kun ilmiöön oppi perehtymään erilaisilla mopoilla, siitä jopa alkoi nauttia, sairaat nautinnot mulla, hehiö, ja haki vipatuksenrajoja, ikäänkuin hallinnanmenetyksen rajoja, noh, tällöin olin nuori ja hullu, enää en niin nuori, hihiö.

nytkin ohjausvärinöitä tulee kun jossain kuuenkympinvauhissa irrottaa käet stongasta, kohta ne ovat pakko laittaa takas ku tanko muuttuu keinuvivuiksi ja näkyy monena.

katsoessa motogeepeekisoja tai sb tai ss kapinoita, näkee joka kisassa wobluuraavia sporttikilpapyöriä, joista edellä gt racer mainitsikin, jyrkästä ohjauskulmasta, joka jarrutuksissa jyrkkenee ja ohjaus levottomoituu.. vippaue...
näkeehän niissä välillä hurjia ilmalentoja julmetun voplauksen päätteeksi.

näissä kilpurimaisissa prätkissä hallinnan takasottaminen on helpompaa kuin, jos ajaa enemmän rennompaan menoon tehdyllä prätkällä.

jousituksen ja iskarien säätö on tärkeää, sekä harjoittelu.

[tapjar]

"...nytkin ohjausvärinöitä tulee kun jossain kuuenkympinvauhissa irrottaa käet stongasta, kohta ne ovat pakko laittaa takas ku tanko muuttuu keinuvivuiksi ja näkyy monena.

jousituksen ja iskarien säätö on tärkeää, sekä harjoittelu...."

Juuri näin. Omissa pyörissäni olen havainnut tämän vopeltamisen kaksipyttyisissä 80-luvun bokseribemarissa ja Ducati Pasossa, tilanteessa jossa moottorijarrutuksessa päästää kädet stongasta, niin sopivassa kohdassa jossain 3000 - 4000 kierroksilla runko ja keulan ohjauslaakerin väljät sekä eturenkaan sivuttainen pehmeys pääsevät sopuun jostain resonanssitaajuudesta ja stonga alkaa vipattaa puolelta toiselle. Vipatuksen rauhoittaa minulla ainakin tukeva ote stongasta ja kytkimen pohjaan painallus, jolloin koneen värinätaajuus muuttuu nopeasti. Ensi kerran Bemulla peljästyin kosolti, varsinkin kun pelkkä stongasta puristelu ei saanut heilumista rauhoittumaan, vaan tuntui että nyt mennään niin että lepikko kohahtaa.

[xjrrrrräyh]

Mulle sattu, että vahingossa tulin tehneeksi oikein, kun etupää rupes vipattamaan. En löystänyt auki-asennossa olevasta hanasta, vaan puristin polvilla ja työnsin leukaa alemmas stongaa kohti niin pitkälle kuin meni ja sihtasin hampaat irvessä suoraan eteen päin. Luulenpa, että tavallaan koko kroppa toimi iskunvaimentimena pyörän rungon ja heiluvan etupään välilllä ja wobblaus vaimeni.

Tietysti varmaankin tikkusuorassa istuvasta asennosta on paha vetää itseään eteen ja alas jos stonga ravistaa valtoimenaan jo...

[Italowestern]

Kuten Kawaman edellä mainitsi, saa rata-ammattilaiset woblauksen korjattua välillä kaasullakin, jolloin keula kevenee reippaasti, mutta seuraus saattaa olla ulosajo, koska useimmiten sporttipyörät wippaa jarrutuksissa kurviin ja silloin pitäisi saada mopo kääntymään ja jos vauhtia on liikaa, niin seuraus on selvä.. Ilmeisesti kuitenkin etujarrun lievä kevennys auttaa korjaamaan tilannetta yhtälailla.

Tuo moottorinkierrostenkin lasku kytkimen painalluksen jälkeen voi todella korjata asian, koska resonanssi saattaa vaimentua monin eri keinoin.

Kuitenkin liikenteessä myös tien kulumaurat yms. voi aiheuttaa woblauksen ihan koska vain ja silloin on tuo ohjaustangon vakauttaminen rauhallisella ja helpoimmalla mahdollisella tavalla ehkä helpompaa, kuin ammattilaisten kaasu- tai kytkintempulla.

Tuotakin voi tietenkin harjoitella ja kokeilla mikä on paras tapa omalla pyörällä, mutta jos harjoittelu menee pieleen, niin sitten hatuttaa..

Oleellista on, ettei panikoi vaan koettaa tehdä asialle tuon vaimentavan toimenpiteen heti. Ja kuten GtRacer neuvoi, etupään palikat kuntoon, erityisesti kyykkypyörässä.

[basic]

"Woblauksessa" ei ole kyse mistään henkimaailman jutuista, vaan pelkistä faktoista.

Woblausta edesauttavat kulunut ohjauslaakeri, löysä runko, jousituksen puutteet ja huonot renkaat.

Jos fillari woblaa ei välttämättä ole syytä huoleen, pienet liikkeet kuluvat asiaan etenkin kustomeissa, joissa runko on löysää sorttia.

Mikäli huomaa fillarin taipuvuuden woblaukseen kasvavan kannattaa tarkistaa ym kohteet. Esim ohjauslaakerin tsekkaus pitäsi tehdä aika-ajoin, sillä löystynyt sellainen aiheuttaa harmaita hiuksia käyttäjälleen.

Fillarin oikea huolto on siis kovin tärkeää.

[mig-71]

Itse koin tämän "tankslapperin" kymmenkunta vuotta sitten. Vauhtia oli melkein parimarkkaa, tie suora, onneksi tyhjä ja hyväkuntoinenkin. Mitään en ehtinyt tekemään enkä olisi osannutkaan, kun sarvet rupes lyömään laidasta laitaan.
Ei-ajovaatteet meni pilalle, ilmat pihalle ja polveen tuli yksi laastari. 600 meni luonnollisesti lunastukseen. Pari viikkoa myöhemmin otin saman kohdan uudelleen samalla vauhdilla, jotta välttyisin ajokammolta. Kammoa ei tullut ja luojan kiitos ei ole ollut woblausta eikä slappereitäkään. Silloin joku viisas väitti, että takajarrun lukitus olisi auttanut... ilmeisesti ei olisi. Tähän päivään asti on häirinnyt, että mikä meni pieleen.

Tuli kokeiltua tuota woblausta omalta osalta alkukeväästä..Kaverit oli sanoneet et se on menoa, jos niin käy, että pyörä alkaa heittelehtimään...sitä ei pitele mikään..
Minulle tie oli jäinen, joten tulin risteykseen suht hiljaisella vauhdilla, tarkoituksena kääntyä vasemmalla.Taka- ja eturattaasta katosi pito, pyörä oli luistamassa kyljelleen.En tiedä mitä tein...sain nykäistyä pyörän ylös ja ilmeisesti tein saman kuin autollakin..Eli en mitään, kytkin pohjaan ja varoa tekemästä äkkinäisiä liikkuja.. ei korjausliikkeitä, vaan ihan höyhenenkeveästi kenties jarrua, en muista kumpaa..Mutta pystyssä pysyttiin vaikka matka jatkuikin suoraan eikä vasemmalle..Kai sitä jotain on oppinut pohjoisen liukkailla...??

V-Maxi on löysähkörunkoisena aika tarkka renkaistaan, omani alkoi woblata suoralla, tasaisella ja kuivalla tiellä, kun takarenkaana oli siksakkuvioinen Continental Tour. Vaihdoin sen Avonin keskiuralla varustettuun ja ongelma poistui. Tämän jälkeen käytin aina vain keskiurallisia renkaita ja ongelmia woblauksen kanssa ei esiintynyt missään olosuhteissa. Toivotan pikaista ja täydellistä paranemista.

[jamba]

Jos oletetaan, että iskarit on kunnossa, samoin etupään laakerit. Niin ohjauskulmat ja jättö on pielessä. VeeMaxissa on ainakin vakiona sen näköiset kulmat, että se ei ehkä kovaan vauhtiin olekkaan suunniteltu. Eikö sillä pitäny kiusata ferrareita liikennevaloissa?

[ookke]

Tässä hivenen minun kokemuksia aiheesta. Ostin pyörääni ZZR 600 Metzelerin Z4 renkaat ja en tiedä oliko vain valmistusvika vai mitä, mutta todella löysä runko oli. Piti nostaa ilmanpaineita aikas korkealle ja vähän vähentää takajousitusta, jotta pyörällä oli ees mielekästä ajaa. Ilmiö oli siis pahin yks päällä ajaessa ja jos siihen lisäs vielä tankkilaukun täydesssä lastissa niin avot... Noh asian kanssa oppi sitten elämään pikkuhiljaa ja siitä alkoi myös nauttimaan osittain kun oppi hallitsemaan sitä, sairasta kait en tiedä.

Mutta nyt siis tähän tangosta puristamiseen. Woplaus loppu aina kun LÖYSÄSIN otetta tangosta! Usein kun vaan halusin kokeilla sitä niin 100 varma konsti oli saada pyörä woplaamaan oli puristaa tangosta ja estää pyörää tekemästä sitä mitä se halusi. Harrastin tätä aikas paljon ihan huvin vuoksi... Rekan ohittaminen motarilla oli juuri ennen sitä rekan perää olevassa pyörteessä varma paikka tuolle ilmiölle ja siksi usein löysäsin vasemman käden puristusta tangosta, koska yhdellä kädellä ei pystynyt laittamaan niin paljon hanttiin tangon liikkeelle. Rauhoittui PALJON nopeammin sen pyörteen jälkeen...

Noh nyt kun olen vaihtanut takarengasta toiseen malliin niin tämä ilmiö katosi melkein kokonaan! Nyt sitä saa jo puristaa tangosta enemmänkin rekan ohi ajaessa ja ei mitään!!

Mutta sain siis aikas hyvää kokemusta tuosta asiasta ja mitä siinä pitäisi tehdä tuon renkaan takia. Syitähän voi olla sitten useampiakin. Jyrkkä ohjauskulma, huono ohjauslaakeri, väärät ilmanpaineet, jne... Mutta siis neuvoni on että rentoudu niin se pyörä woblaa vähemmän. Ohjausiskari rauhoittaa sitä wopeltamisilmiötä, mutta EI POISTA sitä. Ihminen ei vaan saa sitä hartialukkoa niin helposti jos se tangonliike on rauhallisempaa...

[JP_445]

Laitetaan nyt tännekkin. Ace harrasti woblausta tuossa aiemmin kesällä tiukkojen kiihdytysten yhteydessä, ilmeisesti johtuen siitä että etunen oli juuri ja juuri kosketuksessa tiehen. Nyt kun alusta on ollut tiukemmalle säädettynä ei moista ole esiintynyt, vaan etunen irtoaa heti tiestä tai pitää ottensa siinä. Siis lähinnä tähän ongelmaan on auttanut takapään säädöt. ja etupään ulospäin vaimennuksen säätö.