Ajamisen helppous

Mitä mieltä olette kun porukat maksaa monta tonnii vuodessa asiantuntijoille. Nämä analysoi ajotyylin ja kertoo miten sitä hanuria pitää liikuttaa. Sitten ollaan nopeassa vuodessa. Samalla ollaan saavutettu se oma kapasiteetin yläraja. Henkilökohtaisesti tykkään opetella ja oivaltaa itse. Nykyiset koulutetut kuskit on kaikki suoraan samasta muotista, ei mitään omaa. Hiton tylsää mielestäni. Ennen oli kisoissakin porukkaa viivalla kun ei tarvinnut olla 20 kilon kilpuria ja siihen vielä datat ja analyysit. Mutta minkä teet kehitys kehittyy ja tietoa on saatavilla liikaa. Siksi olen pysynyt poissa koulutuksista, ennemmin oma ajotyyli kuin toisten määritelemä. Ajatuksia?

Ei niistä pointtereista mitään haittaa ole. Silloin kun itse aloin ajaa rataa, ei kursseja/koulutusta ollut tarjolla AT2:n lisäksi oikeastaan mitään. Sitten kun opin itse järkeilemällä ajamaan väärin, ja hoksasin lopulta, mitä pitäisi tehdä, siinä menikin puol kesää, että sai opittua väärän tavan pois. Ja oikein hirvittää, kuinka lujaa sitä on joskus ajanut tietämättä mitään mistään. Ihme etten ole ollut enempää naamallani.

Itse oivaltamalla ne hommat joka tapauksessa etenee, siitä on vaan helvetisti hyötyä, jos joku kertoo _oman näkemyksensä_ siitä, miten kannattaa tehdä ja sitä sitten soveltaa omaan tekemiseen.

Tästä saattaapi tulla aika pitkä teksti, mutta alla mun mietteitä aiheesta ja muutama tarkennus aloittajan viestiin.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Mitä mieltä olette kun porukat maksaa monta tonnii vuodessa asiantuntijoille.

---

Tällä hetkellä Suomessa taitaa olla kaksi tahoa, jotka tarjoavat kaikille avointa koulutusta. KVR myy kk-hintaisia valmennuspaketteja (max. 89€/kk) tai päiväkohtaista valmennusta 189€/päivä. MotOrg tarjoaa ilmaista EAK-koulutusta (Ajotaito 2) tai lähes ilmaista jatkokurssia (Ajotaito 3). Lisäksi tarjolla on rata-ajon perusteisiin ja kierrosajan parantamiseen tähtäävät kurssit hintaan 40-50€/päivä. Oikein ahkera koulutuksissa kävijä siis pystynee kauden aikana käyttämään 2-3k€ koulutuksiin, jos näin haluaa, mutta aika harvassa sellaiset kuskit varmaan on.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Nämä analysoi ajotyylin ja kertoo miten sitä hanuria pitää liikuttaa. Sitten ollaan nopeassa vuodessa. Samalla ollaan saavutettu se oma kapasiteetin yläraja.

---

Ajoasento on vain yksi osa-alue siinä kuinka pyörää viedään mahdollisimman tehokkaasti, joten aika paljon muutakin koulutuksissa käydään läpi. Nopeaan ryhmän vauhtiin (rataenkka + 10-15s) pystyy käytännössä kuka tahansa normaalilla motoriikalla varustettu henkilö, jos alla on millään tapaa järkevä kalusto. Jollain ER6 kawalla on tekemätön paikka, mutta suht moderni (tältä vuosituhannelta) naku tahi kyykky n. 100hp tehoilla on jo yleensä riittävä laite. Henkilökohtaisen kapasiteetin raja alkaa tulla vastaan sitten siinä vaiheessa, kun mennään luokkaa 5-10s rataennätyksestä. Toki tuo riippuu todella paljon henkilöstä ja lahjakkuudesta.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Henkilökohtaisesti tykkään opetella ja oivaltaa itse.

---

Lajissa kuin lajissa itseoppiminen ja oivaltaminen ovat tärkeässa osassa kehittymisessä. Henkilökohtaisista kyvyistä sitten riippuu kuinka pitkälle ja nopeasti omilla opeilla pääsee. Lahjakkaimmat pystyvät ajamaan kisojen kärkikuskien kyytiä, mutta keskiverto harrastajalla alkaa seinä nousta pystyyn jossain kohtaa nopeaa ryhmää. Ulkopuolisen valmennuksen tarve sitten korostuu mitä lähemmäksi SM, EM tai MM kärkeä mennään. Jos tavoitteena on lajin huippu, ei missään lajissa sinne nykyään nousta ilman valmentajien apua.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Nykyiset koulutetut kuskit on kaikki suoraan samasta muotista, ei mitään omaa. Hiton tylsää mielestäni.

---

Lajissa kuin lajissa sen hetkinen tietotaito ja tekniikan taso määrittää aika pitkälti mikä on nopein, tehokkain ja paras tapa saavuttaa huipputuloksia. Nykyisillä pyörillä ja renkailla nopein tapa on käyttää kroppaa todella paljon. Ajotyylikin on muuttunut jatkuvasti ja tulee kehittymään jatkossakin. Katso vaikka kuvia Rossin uran varrelta. Niistä saa aika hyvän läpileikkauksen ajotyylin kehittymisestä viime vuosikymmenten aikana. Silti kuskeilla on edelleen omat persoonalliset tyylinsä myös MM-huipulla. Vertaa vaikkapa Rean, Toprakin ja Bautistan ajotyylejä WSBK:ssa. Kolme erilaista laitetta ja kolme persoonallista tyyliä.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Ennen oli kisoissakin porukkaa viivalla kun ei tarvinnut olla 20 kilon kilpuria ja siihen vielä datat ja analyysit. Mutta minkä teet kehitys kehittyy ja tietoa on saatavilla liikaa.

---

Oletan, että viittaat tässä kotomaan kisoihin. Aika harvassa nuo 20k€ kilpurit tuollakin on. Osaava kuski pystyy ajamaan edelleen SM-podiumille tuommoisella 5-7k€ pyörällä ja esim. tämän kauden Suberbike mestaruuspyörää vastaavan laitteen saa 10-15k€ budjetilla. Laitteiden hinta ei juurikaan ole vaikuttanut kuskien määrään viivalla, koska se ei ole oleellisesti muuttunut ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uuden kilpurin rakentaminen maksaa edelleen sen 25-40k€. Kaikkien muiden kustannusten nousu ja sponsoreiden saamisen vaikeus on sitten vaikuttanut senkin edestä. Data puolestaan sitten helpottaa pyörän säätämistä ja alkuinvestoinnin jälkeen tiedonkeruu auttaa säästämään bensaa, renkaita ja kaato-osia.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Siksi olen pysynyt poissa koulutuksista, ennemmin oma ajotyyli kuin toisten määritelemä. Ajatuksia?

---

Oma näkemus koulutuksista on seuraava:

Katukuski tai ensimmäistä kertaa radalla:
Ajotaito 2 tyyppinen EAK-kurssi on erittäin hyödyllinen kenelle tahansa katumotoristille tai ensimmäistä kertaa radalla vierailevalle kuskilla, koska kurssilla saadaan korjattua helposti muutamat perusvirheet kuskin tekemisessä. Noiden perusasioiden kuntoon laittaminen pienentää kuskin kaatoriskiä merkittävästi niin kadulla kuin radallakin.

Satunnainen rataharrastaja / keskihitaan/keskinopean kuski:
Oman opiskelun oheen on välillä hyvä saada palautetta tekemisestä ulkopuolelta. Omalla opiskelulla kehittyy helposti tapoja, jotka lisäävät kaatoriskiä ilman, että kuski sitä itse tiedostaa. Esim. AT3 / AT4 kurssit on tähän ihan loistavia noiden KVR koulutusten ohella.

Aktiivinen rataharrastaja / nopean ryhmän kuski.
Tavoitteellisuus alkaa olemaan läsnä ja tavoitteisiin pääsee halvemmalla sekä nopeammin, jos saa apua ulkopuolelta. Esim. yksi päivä koulutuksessa saattaa säästää useamman rengassarjan tavoitteen saavuttamisessa.

Kisakuski:
Esim. mulla rengassarja kestää nykyään max. 100 kierrosta, eli 2-3 treenipäivää. Kustannuksena tämä on aika tarkkaan 500€. Omalla treenaamisella sekunnit alkaa olemaan aika tiukassa ja veikkaan, että sekunnin parannus vaatii 5-10 treenipäivää ilman ulkopuolista apua, elikkäs kustannuksena pahimmoillaan 2500€. Edellisen kerran, kun kävin KVR koulutuksessa päivän, tipahti kierrosajasta 1,6s. Jos yhden valmennuspäivän kustannus on 189€ kurssi + 250€ edestä rengasta niin valmennus on aika paljon edullisempi tapa kasvattaa vauhtia kuin itseoppiminen. En toki oleta, että jokaisella valmennuspäivällä lähtisi edes sitä sekuntia, mutta jo 0,25s parannusksella kustannus on matalampi. Samaa kustannuslaskelmaa voi sitten kuka tahansa tavoitteellinen kuski tehdä oman vauhtinsa ja kustannuksiensa osalta.

Tähän sopii samat asiat kuin melkein kaikeen, ties millä kilpaa ajamiseen.

Hyvä jos edes promille on niin erityislahjakkuuksia, että sillä ylletään "kyläsarjaa"
korkeammalle kärkeen ihan ominpäin.
Niillä harvoilla erityislahjakkailla tapaa sitten vielä usein olla bonuksena sellaisia "lahjoja", jotka todellisessa
elämässä myös syövät rotan lailla sitä mitä ollaan varsinaisesti tekemässä :sad:.

Toisaalta.... kovin rebellille oman tien kulkijalle ei sitten kuitenkaan vaan sovi, että
joku on "ohjaamassa". (vaikka olisi tekemässä enemmän tätä, kuin "neuvomassa" )

Toisaalta... kin, kehityskaareen liittyy tosiaan väistämättä monen esittämä toteamus:
Opituista huonoista tavoista on helvetin hankala päästä eroon.

Tästä päästäänkin jo siihen, että suorituksen "virheettömyydellä" päästään pitemmälle
kuin tahdotaan myöntääkään..... ja tämä toimii tasosta riippumatta. Vittumainen juttu :D.

Laji kuin laji, niin terävimmällä huipulla välillä nähdyt armottoman tiukat "kaksinkamppailut"
ovat sitä äärimmäisen harvinaista, suurta herkkua, jota ei välttämättä aina osata asettaa
todelliseen arvoonsa.

Vaikka langassa nyt onkin rää-rää esillä, homma toimiin ihan samoilla eväillä ja lainalaisuuksilla
kaikenlaisessa yhteislähtönä tapahtuvassa kisaamisessa.

Vaikka pelkkä aika-ajokin olisi tapetilla, sielläkin pohja on "virheettömyys", jonka päälle
sitten lopputulos rakentuu.

"Hupiajelu", vakavammassakin mielessä on sitten ihan toinen luokka ja liikutus.

Opettelin 35 vuotta sitten purjehtimaan kilpaa enimmäkseen omin päin. Ja lopulta tuli menestystäkin. Tässä iässä ei kuitenkaan enää ole aikaa (eikä tarpeeksi joustavia luita) tehdä ensin kaikkea väärin. Niinpä olen kerran vuodessa käynyt joko Orgin tai KV/R:n valmennuksissa, jotka ovat molemmat erinomaisia. Ja tämä siis kaiken oman järkeilyn ja interweb-penkomisen lisäksi.

eiköhän sitä oivaltamista riitä vaikka joku neuvoisikin.

Aika turha se ruutia on joka kerta uusiksi keksiä. Säästää aivan tavattomasti aikaa, rahaa ja joskus terveyttäkin kun ostaa perusteet ja siitä sitten rakentaa oman tyylin.
Olen itse joissain asioissa mennyt hemmetin pitkän tien kautta, opetellut ensin itse, todennut huonoksi, opetellut paremman tavan, todennut huonoksi ja lopulta löytänyt riittävän toimivia.
Sittemmin on alkanut tuntua siltä että jos niiden perusteiden väärin opetteluun, poisoppimiseen ja parempien tapojen opetteluun olisi hassannut niin paljoa aikaa, saattaisi nykyään jo auttavasti osatakkin jotain. Olen aika varma että saman määrän opettelua ja oivaltamista olisin innostuksissani tehnyt siinäkin tapauksessa, harharetket vain olisivat olleet vähäisempiä.
Ei koske rata-ajoa tämä mutta uskon ilmiön olevan aika universaali.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

kapasiteetin yläraja

---

Jos tärkeintä on Fiilis, niin sitten kannattaa ehdottomasti mennä Fiilis edellä. Ei se haittaa yhtään vaikka tekee ihan väärin, Fiilis on silti hyvä, koska Fiilis on tärkeämpi kuin se oikein tekeminen.
Eikä se haittaa vaikka vetää nurin, Fiilis on silti hyvä koska saa uusia Fiiliksiä, ja varsinkin "Esson baariin" pääsee Fiilistelemään niillä uusilla Fiiliksillä, tai sit ihan itekseen vaan Fiilistelee rikotun mopon vieressä istuen ja ihmetellen. Varsinkin ne on semmosia Fiiliksiä joita ei kukaan pysty etukäteen rahalla ostamaan, mutta jälkikäteen kyllä maksamaan.
Sitten taasen se että jotku muut ei vedä Fiiliksellä, ja aiheuttaa sen että katsojalla on tylsää, niin se on vaan voi voi. Mutta senkin voi aika suuressa määrin korvata katselemalla kaikennäkösiä Fiilisteleviä sankareita YouTubesta, niin ei tarvitse vinkua foorumeilla.
Siitä olen (13 vuoden rata-ajokokemuksella) ihan eri mieltä että vuodessa nopeeseen pääseminen olisi jotenkin oman kapasiteetin yläraja kenelläkään normaalin fysiikan ja neurologian omaavalla ihmisellä.
Nopeassa ajaessa vasta opettelu ja oivaltaminen alkaakin, koska peruspalikat alkaa olemaan siinä järjestyksessä, että alkaa oikeasti edes auttavissa määrin tajuamaan, mitä oikeasti pitäisi, tai voi, tehdä. Eli käytettävissä oleva työkalupakki laajenee ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Hitaammissa ryhmissä se on lähinnä yhden työkalun sovittamista kohteeseen, esim talttapäämeisseliä torxi-päiseen terassiruuviin. Kyllähän se vitunmoisellä ähellyksellä onnistuu, mutta nopean ryhmän hemmo on siinä vaiheessa rapistellut jo koko terden Makitalla valmiiksi, aukaissut oluen ja grillaa makkaraa, ja Fiilistelee.

Sehän tässä mielestäni on vikana ettei osata fiilistellä. Ellei ole kisoihin menossa niin mihin tässä kiire edistyä. Jos se fiiliksellä ajaminen on sitä että joka viikko tutkitaan Alastaron hiekkoja nenän mitan päästä, vaikka lähestymistapa on vähintäänkin tieteellinen niin mikäs siinä, sitä en kuitenkaan tarkoittanut.

Ensimmäinen kerta Kemoralla, jätin tarkoituksella katsomatta kaikki ajovideot, oli mahtava päivä kun vauhdit nousi ja aina löytyi parempi tapa selvittää lopun syheröt. Samat fysiikan lait päti -80-90 luvulla kuin nyt, silloin vasta kovaa mentiin kun tietää ne renkaat ja pyörien kehityksen. Kiinnostaakin onko nykyinen ajotyyli enemmän trendi kuin edellytys päästä lujaa. Tässä kohtaa haluaisin kuulla perustelut.

^ toi on yksi tapa harrastaa. Tapoja on melkein yhtä monta kun on kuskejakin. Ymmärrän täysin tämänkin lähestymistavan, kuten melkein kaikki muutkin.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Sehän tässä mielestäni on vikana ettei osata fiilistellä. Ellei ole kisoihin menossa niin mihin tässä kiire edistyä. Jos se fiiliksellä ajaminen on sitä että joka viikko tutkitaan Alastaron hiekkoja nenän mitan päästä, vaikka lähestymistapa on vähintäänkin tieteellinen niin mikäs siinä, sitä en kuitenkaan tarkoittanut.

Ensimmäinen kerta Kemoralla, jätin tarkoituksella katsomatta kaikki ajovideot, oli mahtava päivä kun vauhdit nousi ja aina löytyi parempi tapa selvittää lopun syheröt. Samat fysiikan lait päti -80-90 luvulla kuin nyt, silloin vasta kovaa mentiin kun tietää ne renkaat ja pyörien kehityksen. Kiinnostaakin onko nykyinen ajotyyli enemmän trendi kuin edellytys päästä lujaa. Tässä kohtaa haluaisin kuulla perustelut.

---

Ihan en hiffaa mistä tämä ajatus tulee, että ripeästi nopeammaksi pyrkiminen tarkoittaisi sitä, että ollaan naamallaan jatkuvasti. Sen reilu 10 vuotta mitä tuolla radoilla on pyörinyt, on opettanut sen, että koulutuksia käyvät henkilöt kehittyvät melko nopeasti ripeiksi kuskeiksi ilman turhia kaatoja. Itseopiskellen yleensä toistetaan ne tyypilliset virheet ajamisessa ja päädytään katolleen ihan liian usein. Toki poikkeuksiakin molempiin suuntiin on.

Jokainen harrastaa tavallaan ja jos sillä tapaa harrastus pysyy mielenkiintoisena ja hauskana, on se oikea tapa ko. henkilölle.

Jos taasen haluaa tietää mikä ajotyyli tuottaa nopeimman kierrosajan, kannattaa katsella noita MM-kisalähtöjä. Siellä ei kärkikahinaan ole asiaa, jos homma on pielessä. Jos taasen kovaa ajamisella tarkoitetaan nopean ryhmän harrastelua tai vaikka kotimaassa kisaamista niin sitä voi tehdä monella eri tyylillä. Hyvänä esimerkkinä esim. superbiken Suomen mestarit tältä ja viime vuodelta. Mankka ajaa aika old school tyylillä, kun taas Mäkinen on enempi modernin koulukunnan edustaja. Harrastajan kannalta ei ole niin väliä onko se kyynerpää maassa vai ei. Monessa tapauksessa sen tavoittelusta on jopa enempi haittaa kuin hyötyä, kun kuskin keskittyminen menee poseeraamiseen ajamisen sijasta. Tärkeitä asioita ajotyylistä riippumatta on jarrun ja kaasun oikea aikainen käyttö sekä se, että tekee kropalla oikean suuntaisia asioita oikeissa paikoissa. Se miltä näyttää valokuvissa, on toissijaista. Ei ne MM kuskitkaan hienojen kuvien takia kyynerpää maassa vedä, se vaan sattuu olemaan seuraus siitä, kun viedään vauhdin tavoittelu äärimmilleen.

Joku sanoi että nykyiset renkaat edellyttää tiettyä tyyliä@ Nitrius? Eikä varmaan ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa. Omia mielipiteitä esitän:
Kaikki mulle nyt ja heti periaatteella kun lähdetään niin silloin helposti tulee vauhtia nopeammin kuin kokemusta. Vähän sama kuin liikenteessä, vakuutusyhtiöt ainakin ovat sitä mieltä että juuri kortin saaneet ovat suurempi riski. Vaikka reaktiot epäilemättä paremmat kuin sillä 80 vuotiaalla naapurin papalla.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Joku sanoi että nykyiset renkaat edellyttää tiettyä tyyliä@ Nitrius? Eikä varmaan ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa.

---

Joo, nykyrenkaat mahdollistaa niin älyttömät kallistuskulmat, että kuskin on pakko roikkua aika reilusti maksimikallistuksessa, ettei mopon romut ota maahan. Joskus 80-90-luvulla renkaat ei tuollaisia mahdollistanut ja ajotyyli sen takia oli aika erilainen.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Omia mielipiteitä esitän:
Kaikki mulle nyt ja heti periaatteella kun lähdetään niin silloin helposti tulee vauhtia nopeammin kuin kokemusta. Vähän sama kuin liikenteessä, vakuutusyhtiöt ainakin ovat sitä mieltä että juuri kortin saaneet ovat suurempi riski. Vaikka reaktiot epäilemättä paremmat kuin sillä 80 vuotiaalla naapurin papalla.

---

Tuo kaikki heti mulle nyt asenne ei oikein toimi millään lähestymistavalla, vaan johtaa helposti niihin turhiin kaatoihin. Perusasia kerrallaan sitä tekemistä pitää lähteä rakentamaan. Se on sitten yksilöllistä kuinka helposti ja nopeasti kukakin omaksuu ne peruspalikat, joiden päälle sitten voidaan ruveta rakentamaan niitä vaikeammin hallittavia asioita. Yleensä perusasioiden kuntoon laittaminen on helpompaa, jos joku kokeneempi on neuvomassa ja samalla todennäköisesti säästyy muutamalta hölmöltä virheeltä, jotka yksin opetellassa pitäisi oppia kantapään, elikkäs kaadon kautta. Kokemuksesta on hyötyä vain jos se kokemus on kertynyt oikeiden asioiden tekemisestä. Scuuban vertaus työkalupakkiin oli aika hyvä. Laittamalla nuo peruspalikat tai -työkalut kuntoon, mennään helposti nopean ryhmän kyytiä, ja vasta kun perusasiat on hanskassa, alkaa ymmärtää, että mitkä ne työkalut on ja kuinka niitä pitäisi käyttää.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Joku sanoi että nykyiset renkaat edellyttää tiettyä tyyliä@ Nitrius? Eikä varmaan ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa. Omia mielipiteitä esitän:
Kaikki mulle nyt ja heti periaatteella kun lähdetään niin silloin helposti tulee vauhtia nopeammin kuin kokemusta. Vähän sama kuin liikenteessä, vakuutusyhtiöt ainakin ovat sitä mieltä että juuri kortin saaneet ovat suurempi riski. Vaikka reaktiot epäilemättä paremmat kuin sillä 80 vuotiaalla naapurin papalla.

---

Se vauhdin lisääntyminen itsessään ei lisää riskikerrointa. Eli jos hyvän opastuksen avulla oppii ajamaan nopeasti kovaa, on riskikerroin jopa pienempi kuin hitaampia kierrosaikoja yksin temutessa. Itseoppiminen menee kantapään kautta, silloin on tapana riskien realisoitua.

Nuo liikenteessä riskejä aiheuttavat juniorit ajavat omaa kovaa juuri itse itseään opettaen, ei ihmekään jos koliseekin. Jos opettelisivat hyvässä opetuksessa radalla ajamaan kovaa, niin omat kädet riittäisivät niiden Vatasen jalkojen kanssa paljon pidemmälle. Radalla on vielä se hyvä puoli, että se känninen apinalauma ei ole siellä takapenkillä vaatimassa lisää vauhtia.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Sehän tässä mielestäni on vikana ettei osata fiilistellä.

---

No mikä on vikana tossa nopeen ryhmän fiilistelyssä...?
Se on paljon haastavampaa kuin "Äiti, äiti, kato minä itte!!!"-fiilistely hitaammissa ryhmissä.
Sanoisin että jos ei tajua nopean ryhmän fiilistelyä, niin mieli tulee muuttumaan siinä vaiheessa kun tajuaa ollensa tyhmä, tai kauniimmin ilmaisten; ymmärtämätön tai kokematon.

Jah jos jollekkin tulee suru puseroon, niin voin vain sanoa, että molempia on tullut kokeiltua. Ei tosin samasta syystä kuin tämän triidin aloittajalla. Minulla oli hidastavana olettamuksena se että minusta ei voi tulla nopean ryhmän kuskia koska ne on vaan niin käsittämättömän nopeita. Jah sitten todellisuus oli se että ainakaan Alastarossa ei tullut radalla muut ohi kuin A-kuskit.

Lainaa:

---

scuuba kirjoitti

. Jah sitten todellisuus oli se että ainakaan Alastarossa ei tullut radalla muut ohi kuin A-kuskit.

---

On susta jokunen B-kuskikin ohi tullu. Jostain saattaa olla jopa videotodisteet. :D

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

On susta jokunen B-kuskikin ohi tullu. Jostain saattaa olla jopa videotodisteet. :D

---

Mit vit, kerro lisää, kuka mitä häh?

Lainaa:

---

scuuba kirjoitti

Mit vit, kerro lisää, kuka mitä häh?

---

Tässä discord keskustelusta parasta antia näin alkuun.
Kirjoittaja ei siis ole minä.

Liite 25673

Ja lisäksi vielä se että mitä väliä onko a sarjan vai ö sarjan kuski? Ite ku alotin SBK ajelun ni 2 ekaa ratakosketusta kemoralla ja Alastarolla oli haastavia, silti ainoa joka tuli ohi oli Valtonen... Mutta silloisella vauhdilla olis tullu ohi koko a sarja ja puolet b sarjaa.

Seuraava kosketus oliki sitte sm sarjan kisa botnialla. Ainoa joka tuli radalla ohi oli Erno Kostamo mutta ei se tarkoita ettei 6 muuta ois myös pääseet ohi jos olisivat osunu kohdalle. Seuraava kosketus oli Alastaron harkat ja siellä ei tullu kukaan enää ohi.

Silti vielä tänä päivänä voin sanoa että vaikka olen a sarjan midpack vauhtia about, ni silti ohi tulee heittämällä esim Tammilehto vaikkei se ole ajanu kuin yhen jokkis kisan.

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Mitä mieltä olette kun porukat maksaa monta tonnii vuodessa asiantuntijoille. Nämä analysoi ajotyylin ja kertoo miten sitä hanuria pitää liikuttaa. Sitten ollaan nopeassa vuodessa. Samalla ollaan saavutettu se oma kapasiteetin yläraja. Henkilökohtaisesti tykkään opetella ja oivaltaa itse. Nykyiset koulutetut kuskit on kaikki suoraan samasta muotista, ei mitään omaa. Hiton tylsää mielestäni. Ennen oli kisoissakin porukkaa viivalla kun ei tarvinnut olla 20 kilon kilpuria ja siihen vielä datat ja analyysit. Mutta minkä teet kehitys kehittyy ja tietoa on saatavilla liikaa. Siksi olen pysynyt poissa koulutuksista, ennemmin oma ajotyyli kuin toisten määritelemä. Ajatuksia?

---

Ja jottei kokonaan lähde topic laukalle ni oma kommentti tähän.

Todellakaan ei joka ukko/akka/hiilineutraali/eihaluasanoa/muu/megatron
aja samasta muotista vaikka harjaantumaton silmä niin helposti luulee. Mutta tietyt aspektit ovat lähes pakollisia kovaan vauhtiin, ihan jo fysiikan lakien takia.

Ite en oo käyny kuin yhdellä koulutuspäivällä, loput olen opetellut ite, ja tulosta on tullu oikein mukavasti. Kahdet pannut oon vetänyt eikä kumpikaan ollu ajovirheen seurausta. Toisessa oli märkää johon osuin slicksit alla, toisessa lähti rengas vanteelta kesken mutkan. Joten ei se kirkossa kuulutettua ole että aina pitää kyntää jos ei ole miljoonia maksanut.

Mutta jokainen tavallaan. Toivottavasti se tapa vain pitää sitte ihmiset pystyssä radalla. :thumbup:

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Tällä hetkellä Suomessa taitaa olla kaksi tahoa, jotka tarjoavat kaikille avointa koulutusta. KVR myy kk-hintaisia valmennuspaketteja (max. 89€/kk) tai päiväkohtaista valmennusta 189€/päivä.

---

Oli muuten ilmoitettu vaan kaupassa X€/kk mutta mahdollisuutta kk maksuun ei ollut. Taisi laskun saada max neljään osaan.

Aika hiljaista ratapäivillä ensi kesänä, jos huhut vakuutusten hinnoista pitää paikkansa :kääk:

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Aika hiljaista ratapäivillä ensi kesänä, jos huhut vakuutusten hinnoista pitää paikkansa :kääk:

---

Jos huhut toteutuu ni siitä saa ratailijat syyttää ihan itseään ku vuodesta toiseen pihtailtu minimaalisilla vakuutusmaksuilla vaik ne on ollu tyyliin yks pienimpiä summia vuosibudjetissa.

Minkäslaisia huhuja liikkuu? Kilvettömien osalta tuskin selkänahkaa aiempaa enempää roimitaan? :D

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Jos huhut toteutuu ni siitä saa ratailijat syyttää ihan itseään ku vuodesta toiseen pihtailtu minimaalisilla vakuutusmaksuilla vaik ne on ollu tyyliin yks pienimpiä summia vuosibudjetissa.

---

Aina kannattaa maksaa sillä hetkellä niin vähän kuin pystyy tai halvimman hinnan/tarjouksen mukaan (huomioiden toki mitä sisältyy jne). Turha on etupeltoon maksaa "ylimääräistä" ja odottaa etteivät kulut kasva. Valitettavasti kasvavat :sad:

Lainaa:

---

Pixi kirjoitti

Aika hiljaista ratapäivillä ensi kesänä, jos huhut vakuutusten hinnoista pitää paikkansa :kääk:

---

Mikä juttu? :blink:

Jaa-a. Huhun liikkeellelaskija tällä palstalla jätti lässytyksensä puolitiehen.

Avaan siis arvausleikin:

Siirtokilpien hinta kytkeytyy kesällä Nordpoolin sähköpörssiin.

Lainaa:

---

JMH kirjoitti

Jaa-a. Huhun liikkeellelaskija tällä palstalla jätti lässytyksensä puolitiehen.

Avaan siis arvausleikin:

Siirtokilpien hinta kytkeytyy kesällä Nordpoolin sähköpörssiin.

---

Kalliin vakuutussopimuksen tekijälle hyvitystä valtiolta :p

Hyvä hyvä. Yhtiöille asetetaan windfall vero, ja se palautetaan muhkeina palkintorahoina. Saadaan gridit täyteen.

Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.


Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.

Toinen asia on sitten se mitä ratapäiviltä hakee. Nyt on saanu jumalattoman hienoja fiiliksiä ihan vaan kruisaillessa, mutta jos haluaa kehittyä tarvii siinä apuja.

Viime kesänä pääsin erään valmennettavan kehitystä seuraamaan mikä oli todella huimaa jo kolmen ajovuoron aikana. Tämä sai minutkin aiheesta kiinnostumaan.

Valmennuksia käsittääkseni tullut lisää, tai sitten vain niiden markkinointi on paremmin kohdentunut, mutta luultavasti niitä on huomattavasti enemmän tarjolla kun osaa aavistaakaan.

Onko näistä valmennuksista jo täällä jokin ketju mistä saisi lisätietoa ja jos ei niin saa mainostaa, kiitos!

Lainaa:

---

JS75 kirjoitti

Onko näistä valmennuksista jo täällä jokin ketju mistä saisi lisätietoa ja jos ei niin saa mainostaa, kiitos!

---

Tässä koostetta:

AT2: http://www.moottoripyora.org/keskust...018-Ajotaito-2
AT3: http://www.moottoripyora.org/keskust...023-Ajotaito-3
AT4: http://www.moottoripyora.org/keskust...024-Ajotaito-4
AT5: http://www.moottoripyora.org/keskust...731-Ajotaito-5

KVR valmennukset: http://www.moottoripyora.org/keskust...elle-2022-2023

Lainaa:

---

JS75 kirjoitti

Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.


Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.

---

Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

Ite kehityin itseopiskeluna kadulta SM-kisoihin 4 rataviikonlopussa. Eka koulutuspäivä mihin menin oli KVR vuonna 2020 ku oli jo 2 vuotta kisoja alla. Ja tiedän monta tyyppiä joilla on kehitys vielä paljon paljon nopeampaaki ollu.

Hiihto vs mäkihyppy oli aika raju vertaus, osuvampi olis ehkä yhdistetty, koska moni asia tulee kadulta jo messissä mutta nopeassa rata-ajossa on todella paljon opittavaa joka on täysin uutta.

Opiskelumenetelmillä on hirveän suuri merkitys siihe kehittyykö nopeasti vai junnaako 10 vuotta paikallaan. Ei siihen välttämättä tartte professoria viereen oppiakseen matiikkaa, mutta tuo haasteita enemmän. Jos kehitys polkee paikallaan, niin ensimmäisenä kannattaa ottaa se hopeapinnoite käteen ja miettiä että voisinko kokeilla jotain erilailla.

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

Ite kehityin itseopiskeluna kadulta SM-kisoihin 4 rataviikonlopussa. Eka koulutuspäivä mihin menin oli KVR vuonna 2020 ku oli jo 2 vuotta kisoja alla. Ja tiedän monta tyyppiä joilla on kehitys vielä paljon paljon nopeampaaki ollu.

Hiihto vs mäkihyppy oli aika raju vertaus, osuvampi olis ehkä yhdistetty, koska moni asia tulee kadulta jo messissä mutta nopeassa rata-ajossa on todella paljon opittavaa joka on täysin uutta.

Opiskelumenetelmillä on hirveän suuri merkitys siihe kehittyykö nopeasti vai junnaako 10 vuotta paikallaan. Ei siihen välttämättä tartte professoria viereen oppiakseen matiikkaa, mutta tuo haasteita enemmän. Jos kehitys polkee paikallaan, niin ensimmäisenä kannattaa ottaa se hopeapinnoite käteen ja miettiä että voisinko kokeilla jotain erilailla.

---

Mun täytyy kyllä yhtyä tähän kommenttiin omien vähäisten kokemusten perusteella! Eka kausi ratailua takana ja uskon AT3, AT4 ja kesän rataharjoittelun riittävän nopeaan ryhmään. Toki tämä on vielä spekulaatio, mutta kyllä itsenäisellä harjoittelulla ja muutamalla koulutuspäivillä on täydet mahkut ajaa nopean ryhmän hidasta päätä!

Enkä tosiaan pidä itseäni mitenkään lahjakkaana motoristina.

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Ei kannata yleistää ihan noin karkeesti. Vain koska ite et kehity, ei tarkoita ettei kukaan muu voi (tai ole kehittynyt).

---

Tää on kyllä totta ja ihmisen aiempi harrastustausta vaikuttaa paljon. Otetaan esimerkki, jossa henkilö 1 on ajellut kadulla pari vuotta, mutta ei ole harrastanut aktiivisesti kierrosajan jahtaamista missään muodossa. Henkilö 2 taasen on ajellut moottoripyörällä lähinnä kadulla, mutta harrastuksena on ajanut virtuaaliympäristössä aktiivisesti kilpaa.

Henkilön 1 pitää opetella ainakin seuraavat asiat (vähän yksinkertaistettuna.)
- Ajolinjan perusteet täysin nollista.
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen
- Pikku hiljaa hankitaan ymmärys mikä tekee ajolinjasta nopean.

Henkilö 1 käyttää esim. 50% oppimiskapasiteetista ajolinjan opetteluun ja loppupuoliskon ns. mekaaniseen tekemiseen.

Henkilö 2 opettelee sitten nämä:
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen.

Ajolinja henkilölle 2 tulee rutiinilla. Muutama kierros haetaan, että mites tää "uus työkalu" oikein käyttäytyy ja entrataan linjaa sen mukaan. 100% oppimiskapasiteettia voidaan siis käyttää ns. mekaaniseen suorittamiseen pyörän päällä.

P.S. Ja ajolinjalla tarkoitan tuossa yllä sekä ajolinjan tarkkuutta, että ymmärrystä siitä missä ja miten kierrosaikaa saadaan parannettua. Osaava kuski tietää missä paikoissa ns. rullailu on se nopein tapa, missä pienellä puskemisella saadaan etua tai milloin pitää vain malttaa odottaa sen kaasun kanssa.

Noooo, myönnetään että hivenen kärjistetty kommentti itseltä ja turhaa yleistystä :)
Myös nopean ryhmän käyttö mittarina oli turha yleistys kun tuo tavoitekehys nyt voi olla vaikka se SM taso.

”Kokeneella” viittasin meihin keski-iän ylittäneisiin. Kun on ajanu ”liian” pitkään kadulla on hapertuvaan selkärankaan ja pehmentyneeseen takaraivoon iskostunut tapoja joita on työlästä tunnistaa ja muuttaa.

Nuoret oppii asioita nopeammin ja on sitä kuuluisaa nuoruuden intoa oppia. Toki tässäkin hajontaa on ja myös vanhemmista löytyy luonnonlapsia jotka innolla oppii.

Mutta kyllä mielestäni koulutus / maksettu valmentaja on oikotie mikä nopeuttaa prosessia tai avaa mahdollisen tulpan kehityksessä. Myös mainitut AT -kurssit on tätä valmennusta ja mielestäni hyvä tavoite parilla sellaisella + omatoimisella päästä kesän aikana nopeaan ryhmään.
Jossain kohtaa jokaisen luontainen oppiminen saavuttaa maksimin ja siinä kohtaa henkilökohtainen valmennus vie eteenpäin lajista riippumatta.

Eli tämä oli vain kannanotto ketjun aloitukseen ja valmennuksen tarpeellisuuteen.

Peiliin osaan katsoa ja tiedän miksi en kehity radalla.
Toisen silmän tilapäinen (nyt 2 kesää takana) häiriö haittaa nopeusnäköä mikä tekee mutkiin tuloihin omat haasteet ja ratapäiviä on liian vähän kehittymiseen, riittää vain ylläpitoon (pari kesässä).
Mutta kun olen vierestä seurannut valmennettavaa niin tämä ”oikotie” kiinnostaa ja luultavasti toisi uuden lisäkipinän lajiin. ”Tonneja” en tästä ole valmis maksaan kun oma aika ei riitä, mutta jotain kyllä ja siksi vaihtoehdot kiinnostaa:thumbup:

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Tää on kyllä totta ja ihmisen aiempi harrastustausta vaikuttaa paljon. Otetaan esimerkki, jossa henkilö 1 on ajellut kadulla pari vuotta, mutta ei ole harrastanut aktiivisesti kierrosajan jahtaamista missään muodossa. Henkilö 2 taasen on ajellut moottoripyörällä lähinnä kadulla, mutta harrastuksena on ajanut virtuaaliympäristössä aktiivisesti kilpaa.

Henkilön 1 pitää opetella ainakin seuraavat asiat (vähän yksinkertaistettuna.)
- Ajolinjan perusteet täysin nollista.
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen
- Pikku hiljaa hankitaan ymmärys mikä tekee ajolinjasta nopean.

Henkilö 1 käyttää esim. 50% oppimiskapasiteetista ajolinjan opetteluun ja loppupuoliskon ns. mekaaniseen tekemiseen.

Henkilö 2 opettelee sitten nämä:
- Pyörän päällä liikkuminen
- Jarruttaminen
- Kaasuttaminen.

Ajolinja henkilölle 2 tulee rutiinilla. Muutama kierros haetaan, että mites tää "uus työkalu" oikein käyttäytyy ja entrataan linjaa sen mukaan. 100% oppimiskapasiteettia voidaan siis käyttää ns. mekaaniseen suorittamiseen pyörän päällä.

P.S. Ja ajolinjalla tarkoitan tuossa yllä sekä ajolinjan tarkkuutta, että ymmärrystä siitä missä ja miten kierrosaikaa saadaan parannettua. Osaava kuski tietää missä paikoissa ns. rullailu on se nopein tapa, missä pienellä puskemisella saadaan etua tai milloin pitää vain malttaa odottaa sen kaasun kanssa.

---

Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?

Jos käy radalla ajamassa ja funtsii itse mitä siellä tekee varmaan kaikkien mielestä itse opiskelua.

Katsoo ennen ratapäivää tube videon toisen ajamana. Vieläkö on itse opiskelua vai valmentamista?

Tai jos kysyy kaverilta että miksi ajat tuon mutkan noin niin onko sekin itseopiskelua kun kuuntelee vastauksen. Vai jo valmentamista.

Minun mielestä vain ensimmäinen vaihtoehto on itse oppinut muut on valmennettu.

Ja uskallan väittää että harvassa on ne ihmiset jotka ajavat nopeassa täysin itseoppineina. Itse en tiedä ainakaan yhtää semmoista.

Lainaa:

---

marko.fzs kirjoitti

Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?

Katsoo ennen ratapäivää tube videon toisen ajamana. Vieläkö on itse opiskelua vai valmentamista?

---

Eli jos luet kirjasta jonkin asian itsenäisesti ja kirja on jonku muun kirjoittama, ni se ei ole sun mielestä itseopiskelua?

Täysin sama asia kuin että katsot itsenäisesti jonku muun tyypin onboard videota. Kyllä tuo itseopiskelua on. Sit jos joku opastaa videota sen edetessä, se on koulutusta.

Tai jos moottoripyörä on niin lähellä sydäntä että se vääristää perspektiiviä ni kysytään näin :
Näet naapurin pihalla kaks koiraa muhinoimassa. Olitko siis panokoulutuksessa vai opitko doggy style asennon itseopiskeluna?

Lainaa:

---

JS75 kirjoitti

Se että kokeneempi katukuski alkaa ite opetteleen rata-ajoa tähtäimenä nopea ryhmä on sama kun kuntohiihtäjä alkaisi itse opetteleen mäkihyppyä tähtäimenä SM-kisat.
On lajin aliarvioimista ja/tai oman oppimis kapasiteetin yliarvioimista.

Itse olen viitenä kesänä ratapäivillä käynyt ja tiedostan sen ettei keskihitaasta nopeampaan ole asiaa ilman ulkopuolisen neuvoja. Tai voisin ehkä keskinopeaan päästä käymällä useammilla ratapäivillä, mutta en sen pidemmälle kehittyisi.

---

Se mitä olen noita kokeneempia katukuskeja katsellut ja jopa opastanutkin, niin vaikka kaikilla olisi sopiva menopeli nopean ryhmän nopean puoliskoon, eikä mitään psyykkisiä tai fyysisiä esteitä sinne pääsyyn, niin silti jotkut pääsevät sille tasolle nopeasti, jotkut ei koskaan.

Siinä vaiheessa voi ehkä miettiä sitä että mikä sen todellisen rajan asettaa; lajin vaativuus, oppimiskapasiteetti, vai itselle asetetut rajoitukset (tiedostetut ja tiedostamattomat).

Lainaa:

---

scuuba kirjoitti

...vai itselle asetetut rajoitukset (tiedostetut ja tiedostamattomat).

---

Tää on hyvä pointti, ja uskomattoman yleinen.

Jostain kumman syystä valtaosalla ihmisistä on jonkinlainen mentaaliblokki päällä ku ruvetaan tekemään jotain uutta, harrastamaan uutta lajia, tai ottamaan tavoitteita lajissa. Oon viimeisen 10 vuoden aikana kuullut varmaan satoja kertoja tyyppien suusta että "kyl mä ny ehkä tähän pystyn, mut en IKINÄ tuu tohon pystymään" ... ja kuitenki tää heppu sitte jo puoli vuotta myöhemmin teki sen mitä heti ekana piti itelleen mahdottomana.

Se on yllättävän vaikea asia saada se mentaaliblokki suodatettua ajattelumaailmasta pois, mutta äärimmäisen suositeltavaa koska se on yleensä se rajuin jarrupoljin kehityksessä. Eikä kyse oo pelkästään omien kykyjen mentaalisesta rajoittamisesta, vaan myöskin se "think outside the box". Eli jos tuntuu että jokin asia junnaa paikallaan, ni koita tehä hetken aikaa täysin eri tavalla vaikka se oiski väärä tapa, tai koita jotain juttua joka tuntuisi omaan päähän täysin järjettömältä.

Muistan vieläki ku Kemorassa eka päivä tonnarilla ni mä LUULIN että nojasin nii maa perkeleesti pyörän selässä. Mut sit kaveri oli kuvannu suoran päästä yhen videon vastapalloon ni yllätys oli suuri ku ei se mun kroppa liikkunu mihinkää pyörän päältä, ainoastaan pää oli vähä vinossa alaspäin. Tämän nähneenä sit päätin että okei, huomenna sit roikun iha överisti vaik tippuisin pyörän selästä (eli tarkotus oli vain roikkua nii paljo ku mahdollista että tietäisi rajat) ... no sit ku roikuin jo siihe pisteeseen että "okei tää menee jo naurettavaksi" ... ja sit tulen varikolle ja nään videolta että "ai... noin se ilmeisesti PITÄÄ nojata" ... mutta ennenkuin sen teki ni tuntui täysin älyttömältä.

Lainaa:

---

marko.fzs kirjoitti

Tässä kohtaa varmaan pitäisi kysyä missä menee raja itse opiskelun ja valmennuksen välissä?
.

---

Itseopiskelu: Kaikki oppiminen, joka tapahtuu ilman toisen ihmisen aktiivista osallistumista. Itseopiskeluna toimii ajattelu, kokeileminen, lukeminen tai vaikkapa videon katselu.

Valmentaminen: Toinen ihminen aktiivisesti osallistuu oppimisprosessiin, eli toisin sanoen kertoo mitä ja miksi juuri sinun pitäisi tehdä kehittyäksesi ja antaa suorituksesta palautetta.

Noiden kahden välimaastoon sitten jää enemmän tai vähemmän harmaa alue, jossa voi halkoa hiuksia loputtomiin.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Itseopiskelu: Kaikki oppiminen, joka tapahtuu ilman toisen ihmisen aktiivista osallistumista. Itseopiskeluna toimii ajattelu, kokeileminen, lukeminen tai vaikkapa videon katselu.

Valmentaminen: Toinen ihminen aktiivisesti osallistuu oppimisprosessiin, eli toisin sanoen kertoo mitä ja miksi juuri sinun pitäisi tehdä kehittyäksesi ja antaa suorituksesta palautetta.

Noiden kahden välimaastoon sitten jää enemmän tai vähemmän harmaa alue, jossa voi halkoa hiuksia loputtomiin.

---

samaa mieltä ja vielä lisäyksenä se että kun kaveri ilmatteeks ja pyytämättä neuvoo on se vittuilua, mutta kun pyydät ja maksat samasta on se valmennusta