matala ja kevyt pyörä joka ei olisi sysiruma?

Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Vielä kertaakaan en oo sitä onnistunut kaatamaan, mutta en ole saanut myöskään sitä varmuutta mitä kuvittelin saavani ihan nopeastikin. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan? Painan vähän alle 60kiloa, pitutta on 170. Olen fyysisesti ihan ok kunnossa ja harvemmin muuten tulee tilanteita, että en jaksaisi (paitsi pyörän kaa, jatkuvasti). Nykyinen pyöräni (vm 2005 yamaha fz6s) painaa 207kiloa...

Suurinta osaa pyöristä saa kuitenkin madallettua, eikä niiden ajo-ominaisuudet siitä kärsi. Pääasia vaan käyttää sellaisia osia, jotka on laadukkaita ja hyväksi todettuja muiden kommenttien perusteella.

Eiköhän suurin osa n. 600cc sporttipyöristä mene tuohon kriteeristöön, että ovat kevyitä ja näyttävät hyvältä.

Tuossa vielä yksi ketju lueskeltvaksi: http://www.moottoripyora.org/keskust...3%A4n-madallus

Itse voisin kuvitella ajavani Hondan CTX 700:sta. Ei siis yhtään mitään tekemistä sporttipyörän tai oikeastaan edes customin kanssa, mutta matala, tilava, automaatti, ei pahan kallis, mutta on kaiken hyvän lisäksi ruma. Siinä on kuitenkin hyvin esillä moottoripyörien tulevaisuus, uskoisin näin.:blink:

Oon yrittänyt googletella erilaisten 600cc pyörien joukosta jotain kevyttä, mutta kyllä kaikki on sen n.200kiloa. En sitten tiiä onko ainut vaihtoehto hommata nimensä mukaisesti "kevytmoottoripyörä" ja harrastaa pari vuotta kuntosalia ja sit siirtyä takaisin A-pyöriin. Vähän tämä syö fiilistä harrastamisesta, ku joutuu jännittämään mihin uskaltaa ajaa parkkiin, pääseekö varmasti ajamalla ympäri eri mestoissa jne jne. Harmittaa paljon!

Tästä asiasta on jo tullut ihan perheriita, kun en vaan oikeesti fyysisiltä ominaisuuksiltani kykene esim hiekkapohjalla siirtelemään pyörääni itse. Jätän pyöräni suosiolla reippaasti vähän kauemmaksi missä on varmasti maasto sellaista, että kykenen.. Ei vaan nyt oikein toimi tää homma näin... :(

pyöristä tsekkaa esim. ducati monster, ktm duke. mikä sit on rumaa / kaunista kenenkin silmään :dunno:

pyörän pystyssäpitämiseen paikallaan riittää kun vaan saa toisen varpaankärjen maahan. toki varmuutta tuo lisää jos molemmat kantapäitä myöten. mutta siis eniimmäkseen korvien välinen juttu.

ehkä voisit harjoitella lisää tasaisella alustalla missä pelot ei hyökkää heti päälle. potki eteen ja taaksepäin ihan vaan varpaankärjellä. hae etujarrruun tuntumaa, jotta opit luottamaan että sillä saat pyörän pysäytettyä jos pyörä lähtee vaikka vierimään taaksepäin. hidasajoa suoraan ja mutkitellen vielä lisää. taluta pyörää sivulta seisten eteen ja taaksepäin, kokeile kallistaa hieman sivulle ja sit takaisin ; näin huomaat että kunhan pyörää ei pästä kallistumaan liikaa sivulle, niin pystyssäpitämiseen riittää pikkuvauvan voimat. opettle nousee pyörän päälle / pois myös toiselta puolen.

kun henkistä kanttia rupee olee tarpeeksi, niin sit rupeet haasta itsesi hieman vaikeammassa paikassa, ja kun se sujuu niin sit taas vähän vaikeemaassa. kyllä se siitä.

Ihanan kannustava viesti. Pitää vaan harjotella, _paljon_ :D

Ducati monster on ainakin mun silmään ihan ok näköinen, ehkäpä täytyy käydä jossakin koeajamassa ja koekäsittelemässä. Kuivapainoltaan näyttäis olevan kevyimmästä päästä verrattuna niihin kaikkiin mitä oon kattellut. Autokoulussa ajelin suzuki banditilla.

Itsevarmuudesta on paljon varmasti kiinni ja syytän kyllä näitä kuuluisia hormoneita siitä, että nyt pienikin asia tuntuu maailmanlopulta. Oon vaan niin monta vuotta haaveillut moottoripyöräilystä ja nyt kun vihdoin voin niin tehdä, niin vastassa on miljoona ongelmaa. Oon aina korjannut/huoltanut autoani itse, mutta moottoripyörän kanssa kaikki on niin toista. En vaan kertakaikkisesti tiedä eri osien merkitystä, en tiedä miltä minkäkin pitäisi tuntua ja jopa pyörän pesussa pitää ottaa huomioon ihan erilaisia juttuja ku auton kanssa. En vaan ymmärtänyt ehkä ihan kokonaisuutta mihin ryhdyin ja nyt harmittaa, ku kaikki ei menekkään niinku kuvittelin.

Aloin jo epäillä, että astuinko sittenkin ihan väärään maailmaan ku en oo tottunu olemaan huono, oon tottunu onnistumaan..

Kokeilemallahan se selviää, mikä tuntuu eniten omalta. Mutta kyllä se 15 kg ero siihen nykyiseenkin tuntuu taatusti.

Ja pyörän madalluksesta mitään tietämättä sen suuremmin, lähtisin lähtökohtaiseti etsimään isuinkorkeudeltaan matalinta, esim. uusi ZX6R 815 mm uusi YZF-R6 850mm, uusi CBR600F 800 mm. Eli kokeilee lähtökohtaisesti esim. noista Hondaa mieluummin kuin Yamahaa, ja märkäpainot noilla n. 190 kg ja sitten selvittää ensin onko istuinta mahdollista muokata matalammaksi ja sen jälkeen sitten sekä etu- ja takapään madallusmahdollisuudet.

TIJ:n mainitsema pieni Monster on helppo pyörä ajaa, kevyt, kapea ja siro muutenkin, niin jollei italialainen tunnu liian eksoottiselta, kannattaa harkita.

Ja vanhempien pyörien tietoja löytyy myös valmistajien sivuilta, nuo nyt vaan esimerkkinä.

Ja ihan hyvä olla varuillaan tietty epämääräisellä alustalla sen pärrän kanssa, ettei joudu pulaan. Eikä oo myöskään huono kriteeri pyörää valitessa, että sen jaksaa nostaa pystyyn, jos se syystä tai toisesta olisi kyljellään. Kannattaa kokeilla vaikka autotallissa, kun pyörään laskee esim. vanhan räsymaton tms. pehmikkeen päälle ja kokeilee saako sen omin avuin ylös oikeaa nostotekniikkaa käyttäen.

Vaimoni, joka on 167cm kokeili Suzuki GSX 750 F pyörää. Jalat ylsi maahan hyvin ja oli kevyen tuntuinen käsitellä. Tällä hetkellä hänellä on Honda Deauville madalletulla satulalla, eikä yllä jalat maahan niin hyvin kuin Suizassa.

Näyttää kaikissa GSX 750 F malleissa olevan tuo satula sellaista "kuppimallia", eli melko matala. Katoppa Nettimotosta ja käy jossakin kokeilemassa.

Treeniä treeniä... kokemus tuo varmuutta. Tuolla varrella ei ole mistään muusta kiinni. Onneen ei ole oikoteitä, ja oppirahoja tulee maksettua. Se on sitä motorsporttia.

Paikallaan kaatoja varten sijoittaisin kaatumistappeihin.

Meillä tehtiin viime vuonna samaa "jumppaa" kun piti löytää suht matala kulkine ja myös helposti käsiteltävä.

Monenlaista kulkinetta kävi kokeilemassa, NC700 hondaa, 600 hornettia, 696 Monsteria, jne. Lopuksi valinta kohdistui Suzukin SFV650A Gladiukseen. Teknisesti edullisempi huoltaa kuin monsteri, vaikkakin paljon samaa myös ulkonäollisesti. Ei tarvinnut madaltaa lainkaan. Pieni flyscreen tuohon laitettiin vähän tuulentuiverrusta vähentämään.

Tyytyväinen on emäntä valintaan ollut, varsinkin kun väri oli oikea :)

Tsekkaile myös nakuja tuossa ~600cc luokassa, esim. Yamahan MT-07 on tosi kevyt ja kapea, älyttömän helppo käsitellä.

Yks mitä oon harkinnu on suzuki sv. Nykyinen pyörä on ajettavuudeltaan tosi kiva ja mun mielestä helpompi käsitellä kun autokoulun bandit, mutta mutta..
Olishan se hyvä tosiaan saada ylös jos jostain syystä kippais.

Vanha African Twin on ainut minkä melkein kippasin kun ajolinja meni vähän liikaa pientareelle ja etupyörä humpsahti ojaan. Ei auttanut muu ku huudella mies apuun, ku en mä sitä sieltä saanut enää ylös.. Pyörä ei kuitenkaan kaatunu ku oli vaan etupyörä siellä ojassa..

Täytyy käydä kokeilemassa noita matalempia vaihtoehtoja jos se helpottais käsittelyä. Kyllä muut on sanonut, että toi mun pyörä olis helppo, mutta se vaan ei oo mulle helppo..

...pyörässä ON kaatumatapit, oli jo valmiina. :D

Lainaa:

---

Dosifei kirjoitti

Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan?

---

Puhutko nyt pelkästään pyörän paikallaankäsittelystä? Tarkoittaako jalan alhaallapitäminen pyörän sivuseisontatukea
vai omaa jalkaasi hitaissa nopeuksissa? Mistä pitäisi saada tukeva ote? Pyörää työnnettäessä se nojaa lantioon/reiteen,
ei niitä kahvoja tarvitse rutistella.

Olennaisesti kevyempää pyörää et tuosta luokasta löydä. Madaltaminen voi luoda turvallisuudentunnetta
käsittelyyn hitaissa nopeuksissa, pyörän työntelyyn sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen kallistumassa puutteellisten ja/tai virheellisten käsittelytaitojen suuntaan tässä ongelmassa.

BMW F 800 R
Kuivapaino 177kg, täyteen tankattuna ajokunnossa 199kg.
Istumakorkeus omapainolla 800 mm (matala istuin: 775 mm, korkea istuin: 825 mm)

BMW F 800 GT
Täyteen tankattuna ajokunnossa 213kg
Istumakorkeus omapainolla 800 mm (Comfort-istuin: 820 mm, matala istuin: 765 mm)

Molemmat tuntuu keveämmiltä mitä numeroiden valossa ovat. Kunnolla kun saa jalat maahan niin ei se painokaan niin paljon haittaa.

Rumuus on sitten katsojan silmissä. :D

harley davidson sporster super low:thumbup: kokeile tota

Ajamisen suhteen ei ole ongelmaa ja hitaasti ajaminenkaan ei oo ongelma paitsi esim u-käännös kapealla/kaltevalla tiellä. En tarvitse lentokenttää siihen, että käännän pyörän ajamalla, mutta jos syystä tai toisesta jalkaudun pyöräni viereen on tilanne toivoton. Tekniikka on epäilemättä kehno ja pelkään kallistaa pyörää jos seison sen vieressä. Pyörän päältä varpaat yltää maahan ja saan peruutettua sen ihan kohtalaisesti pois kotiparkista jos oon ite pyörän päällä.

Jossain epävarmoissa paikoissa joissa oon joutunut taluttamaan eteenpäin oon ratkassu asian niin, että oon jättänyt sen pyörän oman jalan alas ja taluttanut pyörää siltä samalta sivulta. Kerran joku mies ihan kauhuissaan tuli kertomaan, että EI NOIN ja oon saanut huutia monta kertaa, että se saattaa töksähtää johonkin. Mä tarttisin selvästi apupyörät.... En oo nähnyt kuitenkaan isona riskinä sitä, että se töksähtäis jos kuitenkin talutan sellaseen suuntaan, että se jalka pompsahtaa ylös jos osuu johonki.

Oon kyllä lukenut paljon miten pitäisi reidellä tukea, mutta en käytännössä oo löytänyt mitään hyvää asentoa miten tuntuis tukevalta liikutella pyörää sivulta... Harjottelun puutetta selkeesti, mutta kun ei se oikee tekniikka luonnistu nii vaikee on harjotellakkaan.

En ole mikään ajokouluttaja (paremminkin oppilas) mutta omalla vaatimattomalla kokemuksellani olen sitä mieltä että moottoripyörän käsittely ei missään muotoa ole voimasta kiinni. Kyseessä on taitolaji.

Toki paikallaan ollessa ym. on hyvä että ainakin toinen töppönen osuus isänmaahan mutta sulla pitäis pituus tähän riittää. Jos pyörä lähtee kaatumaan tai kaatuu niin ei meistä miehistäkään kovin moni ota ilmasta koppia tai mavella purista pyörää pystyyn.

Eli kuten joku jo totesikin niin kannattaa mahdollisen pyöränvaihdon lisäksi panostaa hidasajoon ja peruskäsittelyyn. Tähän ei tarvita kuin vähän tyhjää parkkista ja aikaa.

Tähän lienee hyvä jakaa ajankohtainen huomioni. Reilun viikon vanha pyörä nyt alla ja tällainen persjalkainen 174cm yltää molemmat jalat tukevasti maahan ja painoksi lupaa rekisteriotteessa 189kg. Triumph Street Triple. En ole itse punninnut ajokuntoisena, mutta kevyeltä tuntuu.

Itse aika reilusti annan pyörän nojata itseeni kun sitä taluttaa, ei tuo minun läpi kaadu, pääasia ettei lähde poispäin kippaamaan. Hiekkaa itsekin vältän kyllä, ei ole kiva kun askel alkaa luistamaan.

Hidasajo on sitten puhdasta harjoittelua - pääasia lienee reilusti kääntyä siinä satulassa ja pitää katse muualla kuin eturenkaan juuressa (sata varmasti kaatuu siihen kohtaan mitä tuijottaa).

Lainaa:

---

Dosifei kirjoitti

Ajamisen suhteen ei ole ongelmaa ja hitaasti ajaminenkaan ei oo ongelma paitsi esim u-käännös kapealla/kaltevalla tiellä. En tarvitse lentokenttää siihen, että käännän pyörän ajamalla, mutta jos syystä tai toisesta jalkaudun pyöräni viereen on tilanne toivoton. Tekniikka on epäilemättä kehno ja pelkään kallistaa pyörää jos seison sen vieressä.

Oon kyllä lukenut paljon miten pitäisi reidellä tukea, mutta en käytännössä oo löytänyt mitään hyvää asentoa miten tuntuis tukevalta liikutella pyörää sivulta... Harjottelun puutetta selkeesti, mutta kun ei se oikee tekniikka luonnistu nii vaikee on harjotellakkaan.

---

Helppo ratkaisu:

- Käy ruokakaupassa ja osta laatikollinen olutta
- Lukitse miehesi patteriin sen mittaisella liealla, että hän pystyy valmistamaan lapsille ruokaa,
pääsee vessaan ja pystyy juomaan oluet
- Toimita itsesi tuonne --> http://motoristisurvival.fi/index.php?sivu=kurssit

Kysyttävää ei varmaankaan jäänyt.

Tutkin vaihtoehtoja ja yritän päästä jonkinlaiseen lopputulokseen.

Autokoulussa varmasti opettaja avasi kuoharipullon kun pääsi musta eroon, en varmasti ollu helpoin oppilas.. En näitä ongelmia tajunnut ollenkaan autokoulussa kun siirrot oli niin pieniä ja opettaja kokoajan vieressä "varmistamassa". Vaikka hän vaan seisoi siinä niin se toi henkisen tuen mukaan ja siirto tuntui paremmalta.

Oma mies jos on mukana, niin menetän hermoni välittömästi. Hänellä on kokemusta kaikenlaisista kaksipyöräisistä yli 25vuotta ja minulla taas, noh.. eipä oo montaa. Oon sujuvasti ollu kyydissä ja sujuvasti mopoikäsenä käsitellyt pv:tä, mutta ei se nyt oo ihan sama. Mieheni ei ymmärrä mikä minulla on ongelmana, kun hänellä asiat on niin hyvin selkärangassa eikä hän osaa katsoa asiaa aloittelijan silmin.

Uskon, että harjoittelu kevyemmällä moottoripyörällä voisi tuoda tarvittavaa varmuutta, mutta sen näkee ajan kanssa. Kiitos vinkeistä pyörien suhteen! Helpompi tutkia kun on jotakin vaihtoehtoja minkä välillä punnita. :)

Ei muutakon jamahaa vaan työntelemään edes takasin jonneen kentälle. Ei se vaihtamalla juurikaan parane tuosta ellei tosiaan mitään kevaria meinaa ottaa.

Lainaa:

---

-TH- kirjoitti

Helppo ratkaisu:

- Käy ruokakaupassa ja osta laatikollinen olutta
- Lukitse miehesi patteriin sen mittaisella liealla, että hän pystyy valmistamaan lapsille ruokaa,
pääsee vessaan ja pystyy juomaan oluet
- Toimita itsesi tuonne --> http://motoristisurvival.fi/index.php?sivu=kurssit

Kysyttävää ei varmaankaan jäänyt.

---

Olis kyllä aika mainio suunnitelma! :D

Lainaa:

---

Dosifei kirjoitti

Ajamisen suhteen ei ole ongelmaa ja hitaasti ajaminenkaan ei oo ongelma paitsi esim u-käännös kapealla/kaltevalla tiellä. En tarvitse lentokenttää siihen, että käännän pyörän ajamalla, mutta jos syystä tai toisesta jalkaudun pyöräni viereen on tilanne toivoton. Tekniikka on epäilemättä kehno ja pelkään kallistaa pyörää jos seison sen vieressä. Pyörän päältä varpaat yltää maahan ja saan peruutettua sen ihan kohtalaisesti pois kotiparkista jos oon ite pyörän päällä.

Jossain epävarmoissa paikoissa joissa oon joutunut taluttamaan eteenpäin oon ratkassu asian niin, että oon jättänyt sen pyörän oman jalan alas ja taluttanut pyörää siltä samalta sivulta. Kerran joku mies ihan kauhuissaan tuli kertomaan, että EI NOIN ja oon saanut huutia monta kertaa, että se saattaa töksähtää johonkin. Mä tarttisin selvästi apupyörät.... En oo nähnyt kuitenkaan isona riskinä sitä, että se töksähtäis jos kuitenkin talutan sellaseen suuntaan, että se jalka pompsahtaa ylös jos osuu johonki.

Oon kyllä lukenut paljon miten pitäisi reidellä tukea, mutta en käytännössä oo löytänyt mitään hyvää asentoa miten tuntuis tukevalta liikutella pyörää sivulta... Harjottelun puutetta selkeesti, mutta kun ei se oikee tekniikka luonnistu nii vaikee on harjotellakkaan.

---

Huutia voit antaa itse semmoisille ukoille ja neuvojille, jotka tulee opettamaan ettei pyörää saa taluttaa sivutuki alhaalla.
Minä en koskaan sivulta taluta pyörää niin, että sivutuki ei olisi alhaalla, jolloin kevyesti kallistaen itseen päin taluttaminen onnistuu ja jos tulee epävarma olo ja alkaa kallistumaan liikaa, niin tuki on valmiina varmistamassa.

Nimittäin paikalleen kaato tietää varmat jäljet sen puoleiselle kyljelle jolle kaatuu: katteessa naarmu, peilissä naarmu, moottorinkopassa naarmu ja äänenvaimentimessa naarmu.

Myös keskituelta otan pyörän alas sivutuki valmiina jolloin pyörä on helppoa ja varmaa kallistaa sivutuen varaan, ja olen kokeillut kaikkia variaatioita, joita jotkut ovat esittäneet. Nimittäin kun mm. raskaassa lastissa jousitus on painunut ja sivutuki on töksähtänyt kaataen pyörän oikealle kyljelleen, mainitsi eräskin...

Koskaan ei myöskään tuki ole töksähdellyt minnekään ja koskaan ei kengän kärki ole ollut vaarassa jäädä sivutuen alle.

Kun on tilanne, että on parkkeerattava esim. loivaan mäkeen tai käännettävä pyörä ahtaassa paikassa jossa on kaltevuutta, niin aina siten, että keula ajetaan ylöspäin ja sitten valutetaan etujarrua käyttäen pyörää taaksepäin samalla kääntäen, jos on tarvetta. Mutta ei niin, että keula ajetaan alaspäin, jolloin pakittamisen on tapahduttava ylämäkeen, loivakin sellainen tuottaa suuret vaikeudet.

Tällaisia pieniä asioita kun huomioi, niin se paikallaan siirtely ja kääntely sujuu kyllä varmasti. Oma mopo painaa 267 kg tankattuna ja usein on matkavermettä ja muuta lisäpainona.

Mukavaa kesää.:orgmp2:

Tossa jammussahan on sellainen ongelma vrt moneen muuhun että kun laitat jalat maahan niin juuri sillä kohdalla on jalkatapit. Se hivenen häiritsee mutta on osin tottumiskysymys.
Toinen mikä saattaisi auttaa pyörän hallintaan on se että vaihdat ohjaustangoksi hiukan leveämmän, vakiohan on melko kapea.
Sinänsä tuo jamppu on mukavan alapainoinen ja helppo käsitellä. Konekin on silleen sitkeä että se ei heikolla alustalla heti sammu mikä aiheuttaa ylimääräisä liikkeitä.
Mutten kuten joku jo ehdottikin, reeniä...reeniä, ei sitä paikallaankaatumistä pidä pelätä, moni on sen tehnytkin :D

Se on ostettava joku vanhempi pyörä mitä vaan työnnellä, ei haittaa vaikka kaataa :grin:
Kyllähän tuo ihteekin hirvittää välillä kun satulassa ollessa mallia varpaat reilusti maassa mutta ei vielä tukevasti, pyörällä korkea painopiste ja painoa sen 250kg + välillä emäntä vielä tarakalla. Mutta toisaalta jos tuon rakkineen kaataa niin ei suuria menetä, mitä nyt tietysti joitain satasia maksaa kun tangon, peilit ja kahvat esimerkiksi uusii.

Mutta kuten edellä on tullut ilmi niin ideahan on juurikin minne päin sen pyörän antaa kallistua, antaa pyörän painon tulla ihteen päin ja on valmiina lantiolla ottamaan vastaan jos meinaa vaikka töppönen luistaa, mutta muistaa että kaatuvan pyörän alle ei sitten kannata jäädä, selkänsä siinä voi reväyttää jos se oikein lähtee kaatumaan ja vastaan vääntää.

Lainaa:

---

Dosifei kirjoitti

Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Vielä kertaakaan en oo sitä onnistunut kaatamaan, mutta en ole saanut myöskään sitä varmuutta mitä kuvittelin saavani ihan nopeastikin. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan? Painan vähän alle 60kiloa, pitutta on 170. Olen fyysisesti ihan ok kunnossa ja harvemmin muuten tulee tilanteita, että en jaksaisi (paitsi pyörän kaa, jatkuvasti). Nykyinen pyöräni (vm 2005 yamaha fz6s) painaa 207kiloa...

---

Kaverin vaimo on tykänny ajella kawasakin er 6 mopolla..on matala ja kapea

Lainaa:

---

Dosifei kirjoitti

En näitä ongelmia tajunnut ollenkaan autokoulussa kun siirrot oli niin pieniä.

---

Eikö käsittelykokeessa ollut tehtävää jossa pitää taluttaa pyörää ensin vähän matkaa suoraan ja sitten tiettyjen rajojen sisällä ympäri? Mulla oli ainakin, ajoin kortin kolmisen vuotta sitten.
Mutta ymmärrän tuskasi, mä olen 158,5 cm ja painoa reilut puoli sataa. Pyörä painaa kai 205 kg mutta siinä on painopiste tosi matalla. Silti on vaikeaa välillä, joutuu kyllä katsomaan vähän mihin parkkeeraa. Meidän piha on pyöreähköä sepeliä, hitto että siinä on vaikea saada pyörää työnnettyä...
Ja pidä vaan se sivutuki alhaalla, niin mäkin teen.

Mun emäntä kans messuilla istu er-6n kawan päälle ja tokas että ostappa mulle tämmönen. Kannattaa ehkä kokeilla.
Mutta ite onhelma taitaa kuitenki olla itseluottamuksen puute. :) eli ku et uskalla niin siitä aiheutuu vaikeempi tilanne.
Reenausta vaan.

Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):

Meillä Rva (sporttinen viiskymppinen, 165cm) ajelee Kawa VN 900 Customilla (järkyttävän painava mutta tosi matala) ja BMW F700GS:llä. Tossa Bemussa on normaali satula ja madallettu alusta, jolloin molemmat jalat yltävät hyvin maahan. Bemun kuivapaino on muistaakseni 185kg ja hyvin Rva on sen kanssa pärjännyt. Paikallaankäsittely- ja työntöharjoitukset järjestettiin niin että Rva työnteli mun R1200GS:ää ympäri parkkihallia mun varmistellessa vieressä. Ajatuksena oli että jos tietää pärjäävänsä ison Gessun kanssa, ei pikkuGessun kanssa lopu usko omiin kykyihin. Ja hyvin on mennyt. Onko nuo susirumia vai, on jokaisen omista mieltymyksistä kiinni.

-jp-

Ducatin SF 848 on kevyt, tehokas ja hyvännäköinen eikä hinnallakaan pilattu. Ihmeteltiin messuilla hinnaneroa 1200 Monsterin ja tuon välillä... kai se jotenkin on perusteltavissa :grin:
Istuinkorkeuteen löytyy lääkkeitä melkein joka merkkiin.

http://www.ducati.fi/images/2013-10-...8050026_43.jpg

Laukkuraudat helpottaa oleellisesti pyörän työntelyä, kun saadaan tukevat kädensijat jotka ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan.

Lainaa:

---

peacemake kirjoitti

painoksi lupaa rekisteriotteessa 189kg. Triumph Street Triple. En ole itse punninnut ajokuntoisena, mutta kevyeltä tuntuu.

---

Tuota luokkaa se voi olla kun kyydissä on bensat, öljyt, jäähdytinnesteet sun muut. Kuivapaino on 167kg eli pyörä on äärimmäisen kevyt ja sen kyllä huomaa (taitaa olla luokassaan jos ei kevyin niin ehdottomasti kevyimpiä). Itseltä löytyy sama pyörä ja jos paino on kriteeri niin kannattaa ehdottomasti koeajaa. Pyörän madalluskin pitäisi onnistua takaa palikkaa vaihtamalla. Edestä onnistunee tiputus putkia siirtämällä ehkä sentin verran. En tiedä miten muuten. Istuinkorkeus vakiona taitaa olla 800mm?

Lainaa:

---

meshuggah kirjoitti

Ei muutakon jamahaa vaan työntelemään edes takasin jonneen kentälle. Ei se vaihtamalla juurikaan parane tuosta ellei tosiaan mitään kevaria meinaa ottaa.

---

Saattaa parantua; vaihtaa miehen vahemman besserwisseriin... :D

Lainaa:

---

Akiva kirjoitti

Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):

---

Oot kyllä asian ytimessä. :D

Mun pyörä on ulkoisesti lähes moitteettomassa kunnossa ja olis sääli jos siihen tulis kolhuja, mutta eiköhän niitä tuu.. ennemmin tai myöhemmin.

Hyväksy vaan se tosiasia et skraaduja tulee ja hiki kun punnerrat pyörää pystyyn jossain vaiheessa. Kaikki me kaadutaan ja hetken se vituttaa mut sit huomataan et kukaan ei nauranu ja taas mennään.

Rohkeasti vaan yrittämään, kyllä se siitä. Älä vaan rupea mitään madalluksia ikinä ever...

Parikin edellistä on vinkannut Italiaan päin. Niin minäkin. Voisitko ystävällisesti käydä vilkaisemassa Moto Guzzit ja Ducatit. Ei ihan susirumia ja aika nastoja pyöritellä. Ja tuo Street Triplehän on myös aika ehdoton.

Ja lopeta se turha pelkääminen. Kun olet pelon jäykistämänä pärjännyt tähän asti, pärjäät vastaisuudessa paremmin, jos relaat vähän.

Täällä myös on pituudesta (tai siis lyhyydestä ;) ) ja voimattomuudesta kärsivä naisimmeinen, joka on nyt yhden kesän ajellut Ducati Monsterilla (600lla). Pituutta itselläni on huimat 159, joten jalkojen maahan yltäminen on todellakin ongelma. Omaa Mörköäni on hieman madallettu, jotta sen kanssa on varma ja tukeva olo, mutta ilman madallustakin varpaani yltivät maahan. Nyt pienen madalluksen kanssa yltää toiselta puolelta koko jalka maahan samalla kun toiselta puoleta on päkiän varassa.

Itsellänikin oli alkuun vaikeuksia pyörän taluttamisen kanssa ja samoin hankalissa paikoissa paikallaan pysymisen kanssa. Ja minä olen onnistunut pyöräni kaatamaankin useampaan kertaan (paikoiltaan/ryömimisvauhdissa). Nakupyörässä (kuten Monsteri) on se hyvä puoli, että muksahtaessa ei katteet mene, ja jos/kun pyörän kaataa paikoiltaan, harvemmin muut osat on kovin suuressa vaarassa. Omissa kaatumisissa kärsineet paikat ovat olleet tangon päät (sinne kahvapainot suojaksi) ja kytkin/jarrukahvat. Alkukilometrien jälkeen en ole enää pyörää kaatanut, kun on tullut taitoa ja etenkin varmuutta lisää (muksahteluni johtuivat kaikki puutteellisesta käsittelystä ja/tai epävarmuudesta).

muoks. Voisin vielä mainita, että on äärettömän noloa kun kaatuu, eikä saa itse pyörää pystyyn vaan aina apuun joutuu ryntäämään lähistöllä ollut miesihminen. Mutta kyllä tuon oman Mörköni 190kg nousee minultakin, kun ensin opettelin oikean tekniikan ("kampean" jalan tankin alle ja omalla ruumiillani työnnän pyörän pystyyn). Opetteluun vaan pyytää sitä vahvempaa miesolentoa kaatamaan pyörän pihalle esim. suojapahvien päälle ja sitten vaan kokeilemaan millä tekniikalla itse saa parhaiten pyörän pystyyn. Eikä siinä opettelussa kuuntele yhtään niitä miesten neuvoja (niillä kun on yläkropassa voimaa ja ulottuvuutta ihan eri tavalla eikä itse välttämättä pysty samanlaisiin nostoihin) vaan hakee vertaistukea ennemmin toisilta naisilta ;) .