Tonnia ei ihan irtoa, mutta pienemmän summan osalta ratkaisu löytyy myös kilpailevasta kaupparyhmästä, sikäli kun ei ole kyse kortin vioittumisesta vaan pankin kassapalveluiden puutteesta.
https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/k-...aupan-kassalta
Printable View
Tonnia ei ihan irtoa, mutta pienemmän summan osalta ratkaisu löytyy myös kilpailevasta kaupparyhmästä, sikäli kun ei ole kyse kortin vioittumisesta vaan pankin kassapalveluiden puutteesta.
https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/k-...aupan-kassalta
Sukupuolielin on hyvin sukupuolisidonnainen ja toista sukupuolta syrjivä. Sille kyllä tulisi keksiä sukupuolineutraali ilmaisu.
Luottokorttiakin kannattaa käyttää, esin norwegianilta saa kohtalaisen normituloilla ilmaisen 3000-5000 limitillä kortin.. sillä ku makssa pyörän jos voi, niin kilahtaa aina lentopisteitä omaan pussiin. Korkoa ei mene kun maksaa seuraavassa luottokorttilaskussakaikki pois. Ei varmaan ainoa tollanen kortti.
Aivan juu, näinpä varmaan onkin.
Mä olen kyllä viimeiset ostokset, pari autoa ja yksi FJR, maksanut liikkeessä nettipankissa ja sen jälkeen tyhjentänyt välimuistin.
Eli otit kunnon kännin..? Pitäähän varpajaiset pitää ku uusi pyörä.:thumbup:
ostin syksyllä itellenienskan ennemmin ajellu pelkästään kadulla aattelinet vois viälätämänki lajin ottaa halttun- mut joo ajotekniikka siis-
elikkäs kokellu krossiradalla mehtäpolulla ja erilaisilla enskareiteillä- koettanu kysellä ajovinkkejä sekä tiety kattonu videoita- jotku neuvoo et persepenkissä aina ku mharollista säästää enerkiaa sittentaas jotku on sanonu etpitäs ajaa seisaaltaa- ohan noissa videoissa alulaukkumiähiä jotka ajaa jotakin seikkalupyärää seisaataan pystyssä ku kirkontorni pitäsikä stonkaa nostaa ku en ylety siihen tuollasessa asennossa jos siis haluu ihan pystyssä ajaa selkäköyryssä jaloilta taas tuntuu vajukilta jos olosuhteet ei sitä vaadi- krossimiehet taas ajaa silleen järkevän näkösesti et istuu ja seisoo kumpaaki tarpee mukaa- et onko toi kirkontorni tyyli vaa jotaki spedeilyy siinähä jos ajaa monttuu nii äkkiä lentää nokan kautta pöhelikköön-
Seikkalupyörämuodissa ei kiire useinkaan määrää valintoja. Korkealla stongalla on rento ajaa seisaaltaan pitkää siivua kohtuu helpolla alustalla. Maastossa on epätodennäköistä että korotuksesta hyötyä olisi, poikkeuksiakin toki on.
Jos stonga on liian kaukana, on vaikeampi saada voimaa ohjausliikkeisiin ja liian korkean päälle on hankala nojata painoa mutkassa
Istua kannattaa mielestäni aina kun se ei ole hitaampaa tai raskaampaa kuin seisominen, väsyneenä riittää että ei ole raskaampaa. Jos seisaaltaan ajo tuntuu epävarmalta niin sitten kannattaa toki vaan treenimielessä ajaa tapeilta.
Opetusvideoista kehtaan suositella Crosstraining endroskillsejä. Hyvää läppää mutta täyttä asiaa. Aika tekniseen ajoon painottuu mutta perus ajasentohommat sun muut käydään myös.
Megs Braap on kova. Pienikokoinen mimmi kuskaa kolmesatkua turhia kumartelematta ja selittää mielestäni tekniikkajutut hyvin. Kun kuski painaa jonkun 50-60kg ja 300 Husse reilun 100kg, korostuu kropan painon käyttö ihan eri lailla kuin 100kg ukko 100 kg pyörällä. Helpompi ottaa mallia, skaalaus sitten toki oman koon ja kaluston mukaan.
En ole mikään endurokuski, mutta alulaukkupyöräilijänä tuohon seisaaltaan ajamiseen kommentoisin:
1) iso matkaenskakin muuttuu polulla tai pienellä pelto/metsätiellä/venäläisillä teillä kohtuuketteräksi ajettavaksi tapeilta ajaessa. Pyörää voi kallistella puolelta toiselle ja kääntyily nopeutuu tiukoissa paikoissa. Vastaavasti paino siirto eteen/taakse käy nopeasti.
2) monttuisella pätkällä seisaalta ajaminen ei paukuta persauksille tai välilevyihin.
3) koska mä voin. Aika monella mopolla on vain yksi ajoasento. Pidemmillä reissuilla seisaaltaan ajaminen on vaihtelua, kun muutoin on persaus hiessä.
4) pippelinvenytysefekti. Kun kolonna alulaukkupyöriä saapuu pikkukylän raitille ja kuljettajat pojottavat pölyisissä goretexeissään pyörän päällä, niin onhan siinä tunnelma vähän niinkuin panssarivaunun tähystäjällä valloitetussa kaupungissa.
Enskaa pitää opetella ajamalla hiljaa, eli aivan kuten ratahomostelut tai vaikkapa stunttailutkin. Vauhti ja aggressiivinen ajo tulee itsekseen sitten kun on hallintaa ja silloin kuskikin on siinä asennossa kun tilanne sen vaatii...
Sillä että yrittää alusta asti ajaa vaan täysiä ei saavuta muuta kuin huonomman pyörän hallinnan, huonomman ajotekniikan eri tilanteissa ja sitä myötä armottoman hitauden.
Joo ja ei. Esmes upottava hiekka tai tiheä kivikko ja hidas vauhti ovat aika jännittävä yhdistelmä.
155cm nainen ajelee gessulla.... eipä tuo vaikealta näytä ;)
https://www.youtube.com/watch?v=zYp1zXyc0fA
Kannattaa niitä silti treenata välillä hiljaa. Jos se vauhti häviää kivikossa kaatumiseen tms, menee homma helposti hanuri penkissä selviytymiseksi. Jos saa pyörän hallintaan nollavauhdista ja pääsee tapeille, on helppo jatkaa plaanissa hengähdyksen jälkeen.
Ylipäätään todella hidas tasapainoilu on ainakin omalla kohdalla helpottanut ajoa todella paljon.
Niin hiljaa tapeilta kun vaan voi, pikku hiljaa pidempiä pysähdyksiä, kahdeksikkoa yms. Jossain vaiheessa voi maustaa keulan nyppimisellä pysähdyksistä, pyörän sammuttelulla ja käynnistyksellä käyttämättä jalkaa maassa. Kova jätkä tekee tuon kiksillä :)
Tuo viimeinen on ollut siitä hyvä että nykyisin ehtii sormi napille useimmissa stumppauksissa ennen pyörän pysähtymistä.
Tuollaista treeniä voi tehdä melkein missä vaan, viisi minuuttia varikolla enne radalle menoa lämmittää koneen ja kuskin.
Samaa mieltä. Mopoa ei vaan opi hallitsemaan kunnolla jos aina auttaa vauhdilla ja vastaavasti vauhdin löytyminen ja sen pitäminen ei onnistu ilman hallintaa.
Helppona esimerkkinä vaikkapa kaikille tuttu ja rakas perus pyörän käsittelytaito, eli takarenkaalla ajo. Jos se ei onnistu kävelyvauhdista niin ei sitä silloin vielä osaa.
Ei ole sattumaa että moni trialista enskaan siirtynyt kuski on nopea enduron sarvissa. Ensin pitää opetella kävelemään ennen kun voi juosta hallitusti. Pyörän käsittely on kokonaisvaltaista aivan kuten kehonrakennus, kaikkia alueita on kehitettävä että saa kokonaisuuden hallintaan.
Tuota 155cm mirkun ajoa kun katsoi niin monesti kiinnittänyt huomiota perjalkasten ajamiseen, siinä ei sivusta aina huomaa ajaako tapeilta vai penkistä:)
Ei huolta sitten jos käteinen ei käy kun sillä halluan maksaa
niin asion muualla ja jos joskus tulee tilanne että ei käy enään mihinkää
(mihin en kyllä usko sen verran osaa jokainen jotain myyvä ajatella)
niin joku muu saa hoita ostelun,
tuosta oikeasta kysymyksestä samaa mieltä
Hienon lajin pariin oot päätynyt :thumbup:
Mä ajelen kesällä aina (huom aina) tapeilta. Jotkut ajelee kesällä istualtaan ja keventää tarvittaessa. Ite en tuota tyyliä tunne omakseni, siksi painelen tapeilta.
Jos on oikein jyrkkiä mutkia, niin niihin tietysti ajetaan sisään penkillä istuen. Mutkasta kun kaasutellaan ulos, niin yleensä niissä tuppaa olemaan hieman patteja. Pyörä toimii sillai, että ekan ja tokan patin kohdalla kuski voi istua hyvin pyörän päällä ja kolmannen kohdalla vauhtia on sen verran enemmän (vaikka rauhallisesti ajeleekin), että se keventää kuskia ja siitä on todella helppo nousta takaisin tapeille seisomaan. Tämmöiset pikkukikat säästää energiaa.
Talvella (pakkasta ja lunta) säädän iskarit löysiksi ja vaihdan pehmeämmän takajousen. Tällöin ajan aina istualtaan. Seisomaan ei nousta, ellei oo tasaista ja kapeeta polkua. Yleensä kyllä istualtaan pääsisi tällaisenkin kohdan helpommin ja nopeammin ohi.
Mutta parhaiten ajamaan oppii ajamalla. Rennosti eteenpäin. Koittaa löytää oman rytmin. Pitää katseen kaukana. Muistaa hengittää. Ei varo liikaa esteitä, eli läpi vaan. Jos on este, niin keskittyy eturenkaan ajolinjaan, takarengas kyllä tulee mukana itsestään. Kun kokemusta tulee lisää, niin tietää kuinka kovaa minkäkinlaiseen esteeseen, mäkeen, kivikkoon voi ajaa ja kuinka kovaa sen voi ylittää. Ajosilmä kyllä kertoo ajan mittaan, millä vauhdilla pääsee parhaiten eteenpäin.
Mä aloitin sillai, että ajelin oman kerhon reittejä ihan normaalisti. Kun pääsin sille tasolle, että sain vedettyä kierroksen kokonaan, ilman taukoja, niin sitten rupes kiinnostamaan ajotekniikka enemmän. Rupesin miettimään miten hitaissa mutkissa ajetaan ja miten painon siirrolla ja kaasulla kevennetään keulaa ym perusjuttua (oon vieläkin ihan paska keulimaan).
Jotkut voi tehdä asiat erilailla.
Tässä kun on vähän tullut jo kurvailtua, niin pyörän käsittely ja erilainen pyörän kanssa neppailu auttaa ihan älyttömästi endurossa. Mitä syvemmältä lihasmuistista erilaiset kikkailut tulee, sitä kevyempää ja nopeampaa ajo on.
Motocrossia jos ajelet, niin siellä on helppo apinoida ajoasentoja muilta. Katselet vaikka jotain osaa radasta, että miten ihmiset sen ajaa. Veikkaan, että suht samantyylisesti kaikki painelee sen läpi. Endurossa kun ei nää ikinä ketään muita :grin: niin on vaikea apinoida ajoasentoja.
Miten olette yleensä viritelleet mopon pysymään pystössä kun pitää purkaa keula tai perä ? Ne siis joilla ei ole runkonostinta.
Moottorista ei oikein pysty nostamaan ellei ala muotoilemaan puupalikoita alle. Harmi kun ei etu- & takapukkia ostaessa tiennyt runkonostimien olemassaolosta :sad:
Pyörä keskituelle ja yläkolmiosta kuormaliinalla kattoon.
Jos saa kattoon riippumaan niin sinne.
Tein tuollaisen omalle minipajalle. Tuossa on vielä extrana liukukiskot joten pyörän saa tyrkättyä seinän viereen pois tieltä. Halpa ja helppo käyttää. Liinojen tilalla on nykyisin kammelliset venevinssit, halvalla kun sain.
Liinankin pystyy laskemaan hallitusti, hiukka hidasta vaan.
Jos saatavilla on hitsuuttelukone, on koneen alle tyypillisesti helppo tehdä pukki.
https://4.bp.blogspot.com/-5GkCmsTnt...0/IMG_5248.JPG
http://2.bp.blogspot.com/-VD5WA82llN...0/IMG_2534.JPG
Tossa pari esimerkkiä. Mopothan ei paina tyypillisesti kuin pari sataa kiloa. Tukevan pukin voi toteuttaa monella eri tapaa.