Printable View
No äläs nyt, eikös tuota käsittelykoettakin jonkinlaiseksi "radaksi" kutsuta ja meitä lahja-A:laisia lukuunottamatta eiköhän tuo aika pakollinen rata ole jokaiselle treenattavaksi, jotta pääsee sitten aikanaan sinne liikenteeseenkin cruisailemaan :;):Lainaa:
Jannecoo kirjoitti
https://www.motouutiset.fi/fi/mootto...3%A4n-meni.htm
Ohho, onpas pitkä ketju. Hyviä pointteja.
Itse kävin melko ahkerasti radalla noin 15v sitten. Hauskaa oli, vähän liiankin, tiellä ajaminen ei sen jälkeen tuntunut oikein miltään. Yksi asia siellä tuli kumminkin opittua, nimittäin se, että pyörää voi kallistaa uskomattoman paljon, ja vielä lisää jos vähänkin siirtää painoa (ylävartaloa). Sitä ei oikein voi tiellä ajaessa kokeilla eikä opetella kun jokainen mutka on erilainen, radalla voi keskittyä tähän asiaan oikein hyvin.
Kun joskus tulee kuitenkin se tilanne eteen että mutka onkin ennakoitua jyrkempi, on hyvä että on edes kokeillut vähän tiukempaa mutkan ottoa. Melko lailla sama kuin täysjarrutuksessa (oli absit tai ei), sitäkin on hieman myöhäistä alkaa harjoitella sitten kun tilanne on päällä. Omalta kohdaltani totean että kummassakin olisi rutosti parantamisen varaa, vaikka sellainen 20000km tulee rullailtua joka kesä.
Kyllä niillä voi aika huoletta rajoille vedellä, tuossa tosin vauhtia vähemmän, mutta silti.Lainaa:
HiTec kirjoitti
https://www.youtube.com/watch?v=gvFp...%C3%A1sKlucsik
Tämä kommentti on malliesimerkki ylivertaisuusvinoumasta. :baahaahaa:Lainaa:
Jannecoo kirjoitti
Aikoinaan pyörällä ajettiin niin kuin huvitti: vähän kantaten, vähän kompensoiden, ja jos tuli virhe, siitä opittiin lisää. Mutta sitten syntyi ratauskonto.Lainaa:
GixxerGirl kirjoitti
Ensimmäinen valaistunut palasi radalta kertomaan, että vain siellä ajaminen on oikeaa ajamista. Pian syntyi oppi: katuajo on syntiä ilman ratakasteen tuomaa puhdistusta. Jokainen, joka ei ollut kokenut suljetun radan pyhyyttä, oli eksyksissä – heidän linjansa väärin, katseensa väärin ja elämänsäkin ehkä hieman väärin.
Ratauskovaiset puhuvat kääntäen: "Et ymmärrä ajamisesta mitään ennen kuin olet käynyt radalla." Ja kun joku erehtyy huomauttamaan, että kadulla on autoja, jalankulkijoita, reikiä ja hiekkaläikkiä, he hymähtävät kuin pappismiehet markkinoilla ja sanovat: "Radan opit auttavat kaikkialla."
Niin syntyi oma maailma, jossa kaikki kadulla tekeminen mitataan ratastandardilla – vaikka liikenne muistuttaa enemmän jänisten ja kuorma-autojen väistelyä kuin ideaalilinjaa huipputarttuvalla asvaltilla.
He ovat nähneet pyhän valon, ja heidän tehtävänsä on käännyttää muutkin.
Lainaa:
Jannecoo kirjoitti
Oikeastaan tämä ketju on pysynyt aika siistinä koska ainakin itse odotin jonkun nettitalebanin julistavan jihadin ja kerhonkirouksen vääräuskoisille :grin:
No, eikös se sieltä radan puolelta ole jo julistettu ?Lainaa:
oili kirjoitti
Aika heikosti enää faktoilla keskustellaan, kun tässä oli kuitenkin lähtökohtana se, että mutkien ajaminen on haastavaa. Ja ainakin minä tarvitsen vaikeiden asioiden oppimiseen harjoittelua, joka sisältää paljon toistoja. Kadulla saa ajettua päivän aikana varmaan joitain kymmeniä sellaisia vaativia mutkia, radalla taas joitain satoja. Lisäksi siellä radalla on se osaava kouluttaja kertomassa mitä pitäisi korjata siinä ajamisessa, eli oppiminen on merkittävästi nopeampaa. Ei siinä tarvitse olla uskovainen suuntaan tai toiseen, että ymmärtää kummalla tavalla se mutkan ajaminen menee nopeammin ja turvallisemmin selkärankaan.Lainaa:
Jannecoo kirjoitti
Sinun mielestäsi rata-ajo on ilmeisen vastenmielistä puuhaa, tai ainakin näin olen varovaisesti rivien välistä tulkitsevinani. Se hyvä puoli ORGin ja muidenkin järjestäjien tapahtumissa on, että niillä ajaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, harvaa on sinne radalle vastentahtoisesti pakotettu. Tuossa hommassa on vähän sama tilanne kuin lasten ja uusien ruokien kanssa, kannattaa kokeilla, että tietää miltä se maistuu. Jos sinne AT2:lle menee ja kokeilee päivän verran rata-ajoa, siinä menettää pahimmillaan muutaman kympin rahaa päivän verran vapaa-aikaa. Parhaimmillaan oppii aika paljonkin uusia asioita, eli voi kääntyä voitolliseksikin.
Ja tuo AT2-koulutus on mun mielestä se tärkein asia rata-ajon kokeilussa. Nyt kun tuossa aiemmin on kirjoiteltu kuinka ensikertalaiset etsivät jarrumerkkejä, tai kilpailuvietti alkaa viedä mennessään, niin se kertoo siitä että sinne on menty vähän turhan ryminällä. Tuo vastaa suunnilleen sitä, että ensikertalainen menee kuntosalille tekemään maastanostomaksimeita kissanselällä ja valittelee että ihan tyhmää puuhaa ja tulee vaan selkäkin kipeäksi. Osaavan kouluttajan avulla taas se tekeminen on koko ajan omaa tasoa vastaavaa, jolloin sitä oppimista ja kehitystä tapahtuu ja homma voi tuntua kivalta.
Mutta mä lupaan tarjota Jannecoolle ilmaisen ORGin ratapäivän ja vielä lounaankin päälle. Pääsisit maksutta tutustumaan rataveljeskunnan vihkirituaaleihin ihan paikan päällä.
Huomenta
Olen tälläinen köpöukko ajellut pyörillä ja autoilla reillun 55v liikenteessä ja muutaman kerran radoilla.
sanoisin että missä tahansa ajetut kilometrit auttaa samaan varmuutta erilaisiin tilanteisiin .
ettei pelästy tilannetta kadulla kun vaikka radalla ja metsäpolulla sellasia jo kokenut.....
tietää mista voi vielä kääntää ja missä jarruttaa.....
ja kyllähän kerran pari vuodessa pitää koittaa mopon kunto ja huippunopeus.....ja oppia myös jarruttamaan siitä
siitähän tässä alkujaan oli kysymys saada pelko pois ajamisesta...ja jännitys.....
että ajaminen on kuin kävely autolla kuin kumisaappaat....mopolla kevyttä kuin hyvillä lenkkareilla
paljon erilaisia kilometrejä erilaisilla alustoilla ja tilanteita.....kyllä pelko poistuu .....
ja tosiaan omat rajat pitää oppia..... ja ne turvallista hakea suljetulla alueella...
ja mukava jos ei kaikkia tarvitse oman kantapään kautta ....vaan joku kertoo kuten hyvillä ratapäivillä on tapa
No juu, kyllä tuokin tuli jo kertaalleen tässä havaittua, mutta silloin ei ollut noita sivuponttooneja kyydissä mukana.Lainaa:
nenoat kirjoitti
Tulin toimistolta työpäivän jälkeen kotio ja tuo klassinen piiiitkä vasen Lahden motarilta Kehä III länteen, hiukka tiukempi oikea liittymäkaistan sitä sisempää kaistaa, tarkoituksena nousta heti Heikinlaakson suuntaan pois ja siinä yhteydessä loiventaa tuota varsin jyrkkää oikeaa Kehä III:lta vaihtamalla samalla vas.kaistalle. Kyllä, tuokin kaarre on siis 2-kaistainen ja itse nyt sillä sisäkaistalla. Vaan yllättäen Kehältä sitten joku paukkasikin ihan viime tingassa sille vas.kaistalle ja halusi myöskin nousta siis samasta liittymästä ylös, niin se siitä loiventavasta ajolinjani suunnitelmasta, joten ei kun pieni tönäisy oik.kädellä stongasta ja Bandua vaan lisää kallelleen. RUTS! Nyt muuten joku metallinen otti maahan kiinni :kääk:
No ei mitä, keli oli hyvä ja lämmin asfaltti puhdas, joten olosuhteiden puolesta kaikki bueno ja näin oli homma vain ukosta ja varsinkin ukon uskosta pyöräänsä kiinni. Tällä kertaa riitti ja tuossa mitään hätää ollut. Rakoakin tuli jo tuohon poukkaajaan sen verran että kaistavaihto ihan vilkun kera loivassa vasurissa onnistui ja pääsin kääntymään valoista Heikinlaaksoon kuten alunperin olin halunnutkin. Mutta siis aina voi sattua ja tapahtua ja hommat ei liikenteessä oikeasti menekään kuten etukäteen ajattelit. Asia joka on syytä pitää mielessä ja varsinkin silloin jos itseä leikityttää, ettei vaan taas sattuisi Teroa ihan turhaan leukaan.
https://www.google.com/maps/@60.2755...M5SAFQAw%3D%3D
Lainaa:
Ghostrider kirjoitti
Olisikin hauskaa tietää kuinka paljon toistoja vaaditaan esimerkiksi mutka-ajon menemiseen selkäytimeen. Joskus kauan sitten judovalmentaja sanoi, että yksinkertainen tekniikka vaatii 10 000 toistoa ja vaikea 30 000. Toisaalta esimerkiksi ampumataito ruostuu pl. luonnonlahjakkuudet, jos pitää talven taukoa.
Krav magassa huomasin, että vaikka kouluttaja oli juuri näyttänyt miten heitetään vastustaja mattoon, niin huomasin aina tekeväni kuten ennenkin. Siinä sitten katseltiin toisiamme... Tästä voi taas vetää esiin sen vanhan totuuden, että oikea tapa kannattaa opetella heti oikein. Itselläni on todella vaikeaa oppia abs:iin ja kotilossa en pysty ajamaan kuten ajonhallinta vaatisi, vaan vastaohjaus ja kytkin tulee vedettyä selkärangasta. Afrikkalaisen automaattiin meni oikeastaan yllättävän vähän aikaa tottua ja tänäkin keväänä olen kuitenkin hamunnut kytkinkahvaa ja vaihdepoljinta.
Kummasta keskustellaan rata-ajosta ja sen harjoittelusta vai radalla tapahtuvasta alkeisliikenneharjoittelusta?
Ymmärtääkseni vanha keskustelu jatkui aloittelijan ongelmasta ajaa 80 rajoituksella olevaa maantietä myös mutkissa kahdeksaa kymppiä.
Lainaus: "Itse ajelen nyt harkkaluvalla ja pyöränä Honda CB500 Hornet. Ongelmana mulla on että himmaan ihan 80 tiellä kaarteessa kuuteenkymppiin.
Tuosta on vielä pitkä matka rata-ajolinjojen optimoimiseen jarrutuspisteiden määrittelyineen. Keskustelusta tai suositellun AT2:n kurssikuvauksesta ei ole ilmennyt onko AT2 KÄYTÄNNÖSSÄ moottoripyöräilyn alkeiden opettelua ( josta on kysytty ) vai rata-ajon alkeiden opettelua. Nuo eivät ole sama asia.
Lieneekö noita tieltä suistumisia tutkittu siinä mielessä, että mitkä syyt ovat voineet vaikuttaa suistumiseen ?
Ekana tulee mieleen routahyppy, reikä asfaltissa, hiekkaa, öljyä, kostea ajoratamaalaus jne.
Sairauskohtaus tai eläimen väistäminen ?
Lainaus Ajotaito 2 kurssikuvauksesta:Lainaa:
vstrom kirjoitti
Kyseessä on siis Liikenneturvan kouluttajakurssin käyneiden kouluttajien vetämä ennakoivan ajon kurssi, jossa keskitytään moottoripyörän peruskäsittelytaitoihin ja teemana mutka-ajaminen maantienopeuksissa.Lainaa:
Ajotaito 2 on kaikille mutka-ajosta nauttiville motoristeille suunnattu kaarreajotekniikkaan keskittyvä kokopäiväinen ennakoivan ajon kurssi.
Koko kurssikuvaus täällä: http://www.moottoripyora.org/keskust...018-Ajotaito-2
Kiitos täsmennyksestä! Hiukan epäilen, että harkkalupalainen, joka pelkää ajaa 80 rajoitusalueella normaaleja mutkia hiljentämättä vauhtia olennaisesti, ei ole oikeassa paikassa kurssikuvauksella:
" Ajotaito 2 on kaikille mutka-ajosta nauttiville motoristeille suunnattu kaarreajotekniikkaan keskittyvä kokopäiväinen ennakoivan ajon kurssi."
Kyllä se on ihan just oikea paikka tuolla taitotasolla.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Pitänee laittaa koulutusvastaavalle ehdotusta, että hienosäätää tuota kuvausta esim. "Ajotaito 2 on kaarreajotekniikkaan keskittyvä ennakoivan ajon kurssi kaikille, jotka haluavat nautiskella mutka-ajosta."
Tuo muotoilu muuttaa tilanteen varsinkin mikäli se on myös koulutuksessa tosiasiallinen.
Mikä kurssi on AT1, mikäli kakkonen on sopiva henkilölle, jolla ei ole edes ajokorttia ja pelkää ajaa normaalin liikenteen mukaan?
Liikenneturvalta ainakin aiemmin löytyi aika seikkaperäiset tutkimukset ja raportit aiheesta. Muisti saattaa tehdä tepposet, mutta muistelen, että suistumisonnettomuuksiksi luokiteltiin sellaiset suistumiset, joihin ei löytynyt ulkoista syytä. Eli pyörä olisi mutkan selvittänyt jos kuski olisi vain ohjannut. Toki sairaskohtauksia voi olla vaikea todeta jälkikäteen. Joku joka on noita enempi viime aikoina tutkinut saa korjata, jos meni metsään. Itse on viimeksi tullut ajatuksen kanssa onnettomuuksia pengottua useampi vuosi sitten.Lainaa:
DOHC kirjoitti
Netistä muuten löytyy melkoinen määrä noita suistumisvideoita, joissa kuski jää tuijottamaan ulkokaarretta ns. hartialukossa vaikka mopo olisi helposti kääntynyt aktiivisella ohjaamisella.
Väännetään rautalankaa: AT2 ei ole rata-ajokurssi. AT2 kurssilla ei ole tarkoitus opetella ajamaan kovaa. AT2 kurssilla ei harjoitella nopeaa rata-ajoa. AT2 kurssilla ei opetella optimoimaan ajolinjoja kierrosajan näkökulmasta. AT2 kurssilla ei opetalla mutkaan jarruttamista. AT2 kurssilla ei opetella kuinka mutkasta avataan kaasu täysillä. AT2 kurssilla ei ole tarkoitus kokeilla kaluston tai kuskin rajoja.Lainaa:
vstrom kirjoitti
AT2 kurssi on ennakoivan ajon kurssi. AT2 kurssilla opetetaan moottoripyörän peruskäsittelytaitoja kadulla tapahtuvaa ajamista ajatellen. AT2 kurssilla opetetaan oikeaoppista ajoasentoa, tehokasta katseen käyttämistä, oikeaa ajolinjavalintaa, tehokasta ohjaustekniikkaa, turvallista nopeuden valintaa ja ajamisen rentoutta.
AT2 kurssilla opetetaan ajolinja niin, että sen periaatteita noudattamalla kuljettaja osaa valita mutkaan turvallisen nopeuden ja ajolinjan kadulla. Opetettavat periaatteet huomioivat myös mahdolliset kadulta löytyvät routavauriot, hiekat yms. häiriötekijät, jotka voivat vaikuttaa ajolinjan valintaan.
AT2 kurssilla käytetään pääasiassa tieliikennenopeuksia (20-120km/h). Lisäksi kouluttajat seuraavat aktiivisesti koulutettavia, antavat neuvoja ja tarvittaessa puuttuvat tekemiseen mikäli toimitaan ohjeiden vastaisesti tai suoritus katsotaan vaaralliseksi henkilölle itselleen tai muille.
AT1 on pyörän peruskäsittelytaitoja hitaissa nopeuksissa. Elikkäs hidasajoa, keilojen pujottelua, jarruttamisen harjoittelua sekä väistöjä. Kumpikin kurssi on siis pyörän peruskäsittelytaitoihin keskittyvä. AT 1 hitaissa nopeuksissa ja AT2 tieliikenteessä käytettävissä nopeuksissa. Molemmilla kursseille voi osallistua ilman ajokorttia. Nuorin kurssille osallistunut on ollut 8-vuotias ja tietääkseni vanhin oli 78v. Jälkimmäisellä oli kortti, junioreilla ei.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Rajoista puhuminen on vähän hankalaa, koska se on helppo ymmärtää tahallaan väärin, jos välttämättä haluaa. Mun mielestä nekin kannattaa mainita, sillä väitän että keskivertokuljettajalle yksi ohjattu AT2-tyyppinen ajoharjoittelupäivä herättää oivalluksen, että aiemmin "ihan limiitillä" ajettaessa ei oltu lähelläkään minkäänlaisia rajoja.
Toisin sanoen kuljettaja ymmärtää paremmin, kuinka paljon aiempaa oletusta enemmän kapasiteettia pyörästä löytyy. Tämä yhdistettynä ohjatun ajotekniikkatreenin nostamaan kuljettajan kapasiteettiin tuo ajamiseen itsevarmuutta ja on takuulla omiaan ehkäisemään suistumisonnettomuuksia ja hartialukkotilanteita.
Toinen tärkeä, rataharjoittelun tarjoama oivallus (joka ei kuulu AT2-kurssin ohjelmaan) on jarrutusmatkan piteneminen vauhdin noustessa. Relevantti niin autolla kuin moottoripyörällä ajettaessa ja mun mielestä sen ymmärtää paremmin jatkuvassa ajossa (joka tietysti on kätevä hoitaa moottoriradalla) kuin EAK-koulutuksen tyylisellä jarrutusrastilla.
Nitrouksen rautalankaväännelmä kertoi sen, mitä ei ainakaan nopealla vilkaisulla kurssiohjelma kertonut.
Kannattaisi ehkä ko kuvaus laittaa kurssien tietoihin?
Keskiarvokuljettajista, heidän tai kalustonsa rajojen tuntemisista lienee turha tässä yhteydessä käsitellä toistuvasti, mikäli yritetään jelpata harjoituslupalaista, jolla muun liikenteen mukana pysyminen tavallisissa liikennenopeuksissa hirvittää.
Se mikä on paras tai hyvä tapa kehittää keskiarvokuljettajan ajotaitoa on ihan toinen ja oma asiansa, mutta jota ei mielestäni kannata sekoittaa vasta-alkajan tilanteeseen.
Koira-uintia opetteleva vapaasukelluksen kurssille.:;):
Noin, sieltähän se tuli, eikä kestänyt kauaa. Eiköhän tästäkin joku pulushakki saada aikaan
Kävin itse AT2 kurssin aikanaan joskus ennen vuotta 2010. Samassa ryhmässä oli osallistuja, joka voisi olla topicin avaajan kuvauksen mukainen. Uusi 600cc tai 675 täyskatettu supersportti alla. Halusi oppia ajamaan varmemmin pyörällään ja vähän rata-ajoakin. Varmaan ihan oikea valinta: Alussa mutkanopeus Alastarolla oli korkeintaan 50km/h tai vähemmän kireimmissä mutkissa. Päivän mittaan juteltiin ryhmän kesken ja vaikka teoriakoulutus katseen käyttöineen ja ajoasentoineen jne oli taottu ja radalla toistettu, siltikään ei tekeminen muuttunut rennommaksi ja kehitystä ei näkyvästi tullut.
Muistan, että loppuiltapäivästä toinen kouluttajista otti henkilön ZZR1400:n takapenkille parille ratakierrokselle, jotta osallistuja saisi tuntumaa siihen millaisia kallistuksia moottoripyörällä voi aivan turvallisesti tehdä. Muistan hämmentyneen ilmeen kun hän palattuaan nousi takasatulasta ja otti kypärän pois päästä. En muista tarkkaan, mikä ulosanti oli, mutta jotakuinkin ensi sanoikseen taisi sanoa, ettei ole varma onko tämä hänen lajinsa. Harmillisesti en myöskään muista, miten loppupäivä meni sillä keskityin jo omiin ajeluihini.
Tässä tapauksessa osallistuja joko koki, tai ei kokenut ratavalaistumista. Voi jopa olla, että meni kamat ja pyörä myyntiin heti. Muistaisinpa tilanteen tarkemmin. Siitä olen kuitenkin varma, että hän ymmärsi paremmin mihin harrastukseen on ryhtynyt ja edellytyksiään ja soveltuvuuttaan moottoripyörän sarviin. Eihän se kaikille sovi, vaikka himottaisikin. Mielestäni lopputulos, oli se mikä tahansa, kuitenkin päätyi kohti luonnollista lopputulemaansa turvallisesti ja niin ettei jää hampaankoloon että olisinpa hakenut oppia tai vääntänyt vaan lujempaa kahvasta niin olisi minustakin tullut kova motoristi. Tai ehkä tuon inspiroimana muutaman nukutun yön jälkeen tulikin intoa uuteen yritykseen. Takuulla voi sanoa vain sen, että lähti viisaampana kotiin kuin oli tullessaan.
No tuskin oli harrastuksessa varsinaisesti mitään vikaa, kenties vain se laji tuon harrastus-sateenvarjon alla oli hänelle soveltumaton. Ei kun toisenlainen pyörä ja erilaista mustaa baanaa eteen, niin voi se ajatus aueta jo ihan toisella tapaa. Tai onhan meitä niitäkin joille se juttu löytyy sieltä asfaltoimattomaltakin puolelta, tämä päristely kun on niiiin laaja harrastus kuitenkin omine alalajeineen :cruising:Lainaa:
Eroz kirjoitti
Ajotaito ei ole ainoa vaikuttava tekijä. Myös asenne, ajomäärät, sääolosuhteet ja jopa sattuma vaikuttavat paljon motoristien onnettomuusriskiin. Ehkä em. kuljettajalla oli vain liian vähän kilometrejä alla ja liian nopeasti tuli radalle, ehkei olisi kannattanut mennä ikinä. Onhan myöskin sellaisia kuljettajia kuulemma, jotka ajavat vain radalla eli heillä on samantyyppinen ongelma, mutta vain käänteisesti.Lainaa:
HiTec kirjoitti
Liskäsi näistä ei taida olla oikein mitään tilastodataa paljonko nämä kurssit vaikuttavat onnettomuustilastoihin paitsi henkilökohtaisella tasolla, jos silläkään. Voi olla, että kuitenkin oma turvallisuuden tunne paranee ja on verrattavissa jopa siihen, jos esim. löytää neliapilan. Toisaalta jos vaikka harjoitellessa kaatuu tai ajaa ulos radalla, nin eikö sekin ole onnettomuus aivan samalla tavalla, kuin ulosajo liikenteessä, siis tilastollisesti ajateltuna, mutta tällaisista ei taideta paljon tilastoja pitää?
Hukkaan menee. Mikään ei riitä sillä aina löytyy muitakin tolloja tai kusipäitä jotka esittävät tyhmää.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Vähän toista kulmaa asiaan.
Mikäli joku harrastus tuntuu pelottavalta, ja sellaiselta että se pikemminkin stressaa ja ahdistaa kuin virkistää ja aiheuttaa mielihyvän tunnetta, niin silloin on mahdollista että se harrastus ei vain sovi ko. henkilölle.
Kannattaa miettiä, että ehkä jokin muu harrastus voisi olla kivempi ja nautittavampi?
Lainaa:
mrBarrelNut kirjoitti
Tai voi myös vaihtaa kiivaan kyykyn laiskaan cruiseriin, jolloin jo pyörä estää yliyrittämisen ja ajamisen filosofia muuttuu.
Tai nappularenkaiseen ja asfaltin metsäspooriin, taikka adventure-tyyppisellä pyörällä päälystämättömillä teillä reissaamiseen, taikka jos haluaa yhä pysyä asfaltilla niin lupsakka matkapyörä, tai... Siis näitä alalajejahan on todella runsaasti, joten eiköhän sieltä aina joku jokaiselle löydy. Taikka voihan se olla ettei sen tartte olla just prätkä, ehkä se mieluisin onkin joku maxi-skootteri, who knows.Lainaa:
oili kirjoitti
No se ajamisen filosofia pitää olla korvien välissä, eikä siinä minkälainen putputin on jalkojen välissä.Lainaa:
oili kirjoitti
Aika hienosti näköjään pystyvät "rataketutkin" ajamaan maanteillä siististi, vaikka olis kiivas pyörä alla.
Melko erikoista on suhtautuminen ajoharjoitteluun tässä ketjussa...:paikallatuulee: