Tuhat kertaa isommilla sakoilla ei sitten olisi ruuhkia lainkaan ja sujuvuus taattu. Tuotantoon.
Printable View
Vai niin.
Suomessa liikennettä kangistaa lähinnä jouston puute ja "minulla on oikeus" -ajattelu. Aika monessa maassa on tullut ajettua, ja Suomi – varsinkin etelä – on kyllä liikennekulttuurin osalta Bottom-3-listalla. Vaikkapa Los Angelesissa ei kukaan pääsisi minnekään, jos kaikki toimisivat samoin kuin Suomessa.
Nuo vanhat maantierovot on olleet pois pelistä 3G-verkon alasajon jälkeen. Nähtäväksi jää saadaanko niitä enää toimintaan vai korvataanko ne noilla uuden mallisilla triffideillä.Lainaa:
Tikkari +9-10, niin ei kamerat vielä välky. Motarilla +10-14.
No, sen verran ovat liikennevirrat hidastuneet, ettei noin voi enemmän ajetuilla tiepätkillä enää päästellä. Menis turhaksi ohitteluksi.
Sain juuri äsken tutulta tiedon, että Kehä I, Vallikallio suuntana itä oli kamera jonkun kohdalla välähtänyt. Eli kait ne sitten toimii taas. Tosin sitä en tiedä lähettääkö kamera kuvaa poliisille eli onko 3G-yhteys korvattu jollain toisella.Lainaa:
Kehällä joo. Ja muutaman vuoden poissa. Tässä puhutaan nyt ajamisesta ympäri Suomea vuosia ja vuosia.
Yli kuudenkympin aluella:
Liikennevirhemaksu on ylitykselle 1-10 km/h 70E. 10-15 km/h 140E. 15-20 km/h 170E. Sen yli päiväsakot.
Jos ylitys yli 15 km/h niin vaikuttaa ajo-oikeuteen.
Eli jos pinkka kunnossa voi tonne 15 km/h asti vedellä pelkällä rahakorvauksella yli 60 km/h alueella.
60 km/h rajoitukseen asti pykälää kireämmät.
Liian suuri nopeusero muuhun liikenteeseen verrattuna on turvallisuusriski ja laki käsittelee sitä liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Oli sitten kyse alinopeudesta tai ylinopeudesta.
Itsellä käynyt prätkällä jotain moukan tuuria kun ei ole sakkoja napsunut vaikka poliisit on ollu takana,edessä ja milloin missäkin. Yhden kerran roikkuvat niin lähellä takana etten nähnyt peileistä, kiihdytin 110km/h Tuusulan motarille ja ajoivat ilman vilkkuvaloja ohi heti kun päästiin kiihdytyskaistalta pois.
Toisen kerran Turun moottoritiellä, ajoin +20 ja ajoivat ohi aika reippaasti vilkut päällä.
Autolla Espoossa 50 alueella oli poliisimaija passissa pimeällä bussipysäkillä risteysalueella ja väläyttivät pitkiä mulle. Nostin vain kaasupolkimen. Siinä on semmonen suora jossa hyvä näkyvyys ja moni ajaa 60km/h
Mä asun alueella jossa on 30km/h rajoitus ja siinä ajetaan joskus semmosta vauhtia niinku ois jokin ralli käynnissä. Jopa raskailla ajoneuvoilla. Koulu ja lasten leikkipaikkoja useampia. Lapsia menee suojateillä paljon. Saisivat mennä siihen kyttäämään.
Luonnollisesti. Sokkeriäideillä on aina se 70km/h tai 90km/h mittarissa, niin motarilla kuin koulutiellä suojatien hidastetöyssyssä (ja some kädessä), tai sitten se konttoripullukka-isi on sen leasingvolvon ratissa jo täydessä raivossa kun nokka kääntyy kohti konttoria ja päätä särkee kun verenpaineet alkaa olemaan pikkuhiljaa tapissa. :D
Venäjä tulee ekana mieleen. Siellä oli aika karua menoa, neuvo ”ajattele että kaikki muut liikenteessä yrittää tappaa” ei ollut oikeasti kovin kaukaa haettu. Virossa muuten vähän samaa menoa, mutta yleisessä kaoottisuudessa jäävät ryssille. Jännä kyllä muualla Baltiassa mun mielestä homma rokkaa paremmin
Edit: mutta siis virossa ajetaan yleisesti ottaen paremmin kuin suomessa.
Nykyajan suomalaisessa liikenteessä itsellä on vain oikeuksia, muilla velvollisuuksia.
Mikäli toistoja on takana riittävästi, niin homma on aika pian hanskassa pitkänkin tauon jälkeen. Harva kerran kunnolla pyöräilemään tai uimaan oppinut ei niitä taitoja osaa, vaikka pitkä aika olisikin edellisestä kerrasta.
Subjektiivisesta ja suhteellisesta asiasta on toki kysymys. Mikäli suoritusta, johon sisältyy nopeita ja äkkinäisiä muutoksia, mitattaisiin tarkasti, epäilemättä tauolla ei olisi suoritustasoa nostavaa vaikutusta.:;):
Normaalissa liikenneajossa harvoin on kyse suorituskyvyn äärirajojen hakemisesta.
Omalla kohdalla pitkän ajotauon jälkeen tulee mukaan alkukilometreillä nopean väistämisen harjoittelu niin käytännössä kuin mielikuvaharjoitteluna. Varmuuden vuoksi.
Keväällä kauden alussa moni mp-kerho järjestää näitä ruosteenpoistokursseja. Tilausta pitkän tauon jälkeiselle harjoittelulle siis on.
Omalla kohdalla moottoroitujen kaksipyöräisten aika alkoi 70-luvulla, joten jotain pohjaa väitteelle on. Toivottavasti matka jatkuu vieläkin pidemmällä juoksulla.
Ja kuten yritin kirjoittaa, niin taidot eivät ole parhaimmillaan kauden alussa, mikäli asioita riittävällä tarkkuudella varsinkin epänormaaleissa tilanteissa mitattaisiin.
Mulla nyt tilanne että ajotunneilla ei ole enää minkäänlaista pelkoa, nautin tehdä käsittelykokeen tehtäviä. Pelkäsin kesällä sairaslomalla ollessani 50 väistöä, olin ihan kauhuissani että mun pitäisi se tehdä. Nykyään se melkeimpä kivoin tehtävä. :) Viimeksikin tein sitä lähes 60km/h nopeudella. :D Taajamassa ajo myös kivaa, oman paikkakunnan keskustassa ajo sujuu mielestäni todella hyvin eikä opekaan ole valittanut. Ainut ongelmani on enää nuo isojen teiden nopeudet, 80 tuntuu vielä liian kovalta vauhdilta enkä uskalla ajaa rajoitusten mukaan. Mieheni tosin sanoi että sitten kun mulla se jokin naksahtaa päässä kohdilleen että tajuan ettei vauhdikkaassa menossa ole mitään pelättävää, mä todennäköisesti tulen ajamaan aina ylinopeutta. Tiedä sitten, autolla ajaessa mulla on kyllä turhan painava kaasujalka. Keskiviikkona olis käsittelykoe, pitäkäähän peukkuja että menis läpi. :)
Siitä se lähtee ja ne maantienopeudetkin alkaa vielä varmasti maistumaan. Ja kelien puolestahan ajokauttakin näyttäisi olevan vielä jäljellä, kovasti vielä siis vain kilometrejä vyön alle. Niin ja onnea käsittelykokeeseen, vaikka eihän se onnesta kiinni ole vaan taidosta :;): :thumbsup:
Kyllä uskon että ajanoloon ne maantienopeudet alkaa tuntua hyvälle ja uskaltaa. On kyllä vielä hienot kelit että saisi nyt sen kortin niin ehtisi päästä ajelee. Käsittelykokeen tehtävät kyllä sujuu tosi hyvin. Jos kässäri johonkin kosahtaa, niin se on luultavasti sitten se jännitys.
Niin ja mitä tulee noihin maantienopeuksiin niin tosiaan ajan kanssa niihin tottuu. Ja suosittelen osallistumaan ratapäiville, nuo ovat erinomaisia tilaisuuksia totutella kovempiin nopeuksiin ja hakea tuntumaa siihen miten se oma pyörä käyttäytyy. Eikä siellä tarvitse reikä päässä kohkata, hitaissa ryhmissä voi ihan omaan rauhalliseen tahtiin hakea sitä tuntumaa. Ja kun tuolla radalla ei tarvitse jännittää vastaantulevaa liikennettä ja Ahvenistoa lukuunottamatta ulosajokaan ei ole katastrofi niin sitä voi keskittyä siihen omaan tekemiseen ja ajotekniikan viilaamiseen. Se tuntuma ajamiseen ja ne rutiinit syntyvät ainoastaan ajamalla.
Jos aloittaja on uimataidoton, niin tämän saitin neuvoilla hänen kannattaisi hypätä veneestä veteen ja katsoa rantaan päin. Siten kuulemma oppii uimaan. Ihan "kouluttajien" suulla.
No en vertaisi ajotaidon oppimista ja ylläpitoa uimataidottomuuteen. Jos uimataidoton hyppää järven selällä veneestä niin se todennäköisesti hukkuu. Jos taas ajotaitoinen mutta hieman arka kuljettaja ajaa päästäkseen tuosta irrationaalisesta arkuudesta eroon ja oppii samalla paremmaksi kuljettajaksi, on se ajaminen sitä parasta treeniä.
Tuossa on pahemman laatuinen kehäpäätelmä. Toki matka-ajo (rautaperseily) on parasta harjoitusta matka-ajoon. Tuolla radalla saa kuitenkin myös siihen matka-ajoon tarvittavaa rutiinia ja luottoa siihen että se pyörä menee juurikin sinne mihin sen käskee mennä. Kokemuksen karttuessa ja vauhdin noustessa tuolta radalta saattaa tarttua hihaan myös se ässä jota tarvitaan kun siihen mutkaan tullaankin pikkasen ylikovaa, osataan reagoida sitten muullakin tapaa kuin sillä perinteisellä hartialukolla.
Mitä muuta tuossa idioottiajossa oppii kuin sen, että miksi raskaalla liikenteellä on ajo- ja lepoajat?
Pompsahteli tuo keskinopeus tuolla aiemmin, niin kyllä näkisin, että rataperse on se matka-ajoon paras reeni, ja sillä saa mukavasti riidan poikkikin. Jokaiselle jotakin.
http://www.moottoripyora.org/keskust...Rataperse-2010
2010 tunnelmia.
Nopeuden ihailu, vaikka sitä joissain piireissä kovasti hehkutetaan, on aika vaarallinen asia moottoripyöräilyssä yleisillä teillä ja osittain radallakin. Oikean tilannenopeus riippuu tilanteesta, eikä ole minimissään suurin sallittu nopeus.
On kaksi eri asiaa, tuntea turhautuneisuutta ajamalla jollain tikkusuoralla neli- tai jopa kuuskaistaisella tiellä rajoituksen mukaan kahdeksaakymmppiä tai samalla rajoituksella olevaa mutkittelevaa paikallistietä.
Tuntematon ja joskus tuttukin mutkatie voi yllättää, mikäli huomio on syystä tai toisesta osittain muualla.
Yllätyksiä tuovat muut tiellä liikkujat; traktorit, kuorma-autot, lapset, eläimet, tienpinta, mutkat tai poikkeavat liikennejärjestelyt ja -olosuhteet.
Ongelmaa vauhdissa ei ole niin kauan kuin tie on suora, eikä mitään yllättävää tapahdu, mutta kun tapahtuu niin konstit pitäisi olla hyvin hanskassa, ennalta opeteltuina.
Paniikkiväistö tai nopea suunnanmuutos samalla nopeutta voimakkaasti alentamalla on nykyaikaisella autolla lapsellisen helppoa kovastakin nopeudesta verrattuna moottoripyörään, survaisee jarrupolkimen pohjaan ja ohjaa.
Tullaan taas siihen Suomen yleisimpään mp-onnettomuustyyppiin, suistuminen tieltä ulos tai päin vastaantulevaa.