Tere,
Ensinnäkin kovasti sorry, että pruukaan kirjoittaa Suzukin omistajana. Mulla on 1000 V-Strom ja muutaman opin tässä voisin antaa, jottei kellään käy samalla lailla kuin minulla. http://www.moottoripyora.org/iB_html...icons/wink.gif
Olkaa helvetin varovaisia, kun tulette pehmeältä kovalle alustalle ja sama toisin päin. Silta keskellä hiekkatietä saattaa olla semmoinen, ettei aspiriini auta, kun siihen tulee liian lujaa.
Mulle kävi näin viime sunnuntaina:
Ajelin mutkaista soratietä, sellaista tavallista kevyttä nopeutta en kuitenkaan nopeuden max. limitillä. Tiessä oli veden syömiä reikiä sekä autojen ajolinjalla paljasta hyvin pitävää hiekkaa. Sivummalla oli se karkea laakerimainen sora, joka oli niinikään autojen sinne levittämää. Kun sitä tietä sitten ajoin ja saavuin puiselle sillan kannelle, johin oli kerääntynyt autojen jarrutuksessa sitä laakerimaista soraa, juuri siihen rajapintaan, jossa silta alkaa, silloin alkoi ongelmat.
Sillan puiselle kannelle oli tehty autojen pyörien kohdille 2 X 4 -lankusta myötäsuuntaiset korokkeet (ehkä 50 cm leveät). Juuri, ennen kuin saavuin mutkaosuudelta kannelle, se kevyt kasaantunut hiekka nyppäsi eturenkaan itri tiestä ja en voinut enää valita, ajanko sillan kantta autojen pyörien väliin jäävää osuutta, vain nousenko niiden korokkeiden päälle. Liikesuuntani oli sen verran sivuttainen saavuttaessa siihen silalle, että etupyörä ei mennytkään siitä autojen pyörien väliin jäävää osuutta, vaan kampesi itsensä, kuin junan raiteille siihen korokkeen sivustaan. Se sekoitti pyörän ohjattavuuden täysin. Ei pystynyt enää ollenkaan korjaamaan kumpareen aiheuttamaa etupyörän irtoamista.
No, lopun voikin sitten arvata, kun liikesuunta ja -energia ajoi kuljettajaa ulos penkiltä. Tulin aivan suoraan hartioilleni ja niskalleni alas siihen harvakseltaan olevien sillan kannen pölkkyjen päälle ja vauhita oli siinä enää hyvin vähän. Ai -ai - sattuu... Nyt sattuu oikein kovaa... -olivat ensimmäiset mietteeni maassa maatessani. Raajat toimii, joten ylös ja pyörä pytyyn. Kotiin oli vartin ajomatka ja vein pyörän kotiin, vaikka niskaan sattui aivan helvetillisesti.
Siitä sitten pika- pikaa taksilla Jorvin sairaalaan, koska kivut oli helvetilliset. Kipupiikiä peffaan ja röntgenkuvaukseen maanantaiyöllä. Onneksi mitään ei ollut mennyt nikamistani rikki, vaan aivan järkyttävän korkuinen veren purkauma hartia-niskassa. Sattuu vieläkin tätä kirjoitettaessa niin, ettei paljoa naurata, vaikka onnettomuudesta on 5 päivää ja kuurina on kovia särkylääkkeitä.
Olkaa varovaisia, kun saavutte erilaisten tiemateriaalien rajapinalle.
http://www.moottoripyora.org/iB_html...ns/sport05.gif terv,
