Minulla ylämäkeen kääntyvä kurvi menee alamäkeä sujuvammin. Onko kenelläkään toisinpäin?
Printable View
Minulla ylämäkeen kääntyvä kurvi menee alamäkeä sujuvammin. Onko kenelläkään toisinpäin?
Monesti lentoonlähtö on helpomaa kuin laskeutuminen. Kerran olen heittänyt kuperkeikat, kun uukkaria rampilla yritettyäni moottori stumppas :paikallatuulee:
Riippuu vähä kurvista ja mäen jyrkkyydestä. Jos on jyrkkä alamäki, on mopo herkästi jo liikaa nenällään rentoa ajoasentoa ajatellen ja muutenkin alamäestä johtuen joutuu jarruttamaan reilusti enemmän.
Itellä kuitenkin esim Alpeilla syy on psykologinen. Kun kaahaan sen minkä uskallan passoa, aina on mahdollista että sattuu vahinko. Mieluummin ajan kallioon kuin lennän tyhjään kaiteen yli. Siksi ylöspäin on mieluisampaa yrittää edetä liukkaasti ja vähän isommalla marginaalilla alas.
Norjassa tuli huomattua et kyl ne serpentiinit menee pal mukavammin ylöspäin ku alas, varsinkin jos aamu seiskast edessä on tosi jyrkkää 8km alaspäin :grin:
Sujuva kääntyminen edellyttää pientä kaasun käyttöä, mikä alaspäin mentäessä ei tunnu loogiselta
Oliko nyt siis kysymys liki paikallaan tehdystä käännöksestä vai ajon aikana?
Ittehän nimittäin just painin triumphin kanssa tossa joku päivä takasin kun yritin tehdä uukkaria hiekkatiellä poikittain rinteessä :grin:
Passoan oon nauttinu lähinnä appelsiinimehun kanssa, ei oo paljoo tarvinnu keskieuroopassa kurvailla...
Jos serpentiiniä ajatellaan niin onhan ihan suorallakin jyrkkään ylämäkeen kiihdyttäminen luontevampaa kuin jyrkkään alamäkeen jarruttaminen. Ja kiihdyttämällä mutka on luontevampi kuin jarruttamalla. Ja kesken mutkaa kiihdyttäminen mukavampaa kuin jarruttaminen kesken mutkan. Eli ylöspäin helpompi omasta mielestä
Ehdottomasti näin. Pointtini vaan oli, että jarrutettaessa myös moottorijarrulla pyörä tahtoo nousta pystyyn - tai ainakaan ei niin halukkaasti kääntymään. Alamäkeen suunnattaessa on luontevampaa tarjota moottorijarrutusta kuin kaasua. Tai ainakin vielä näin suht kokemattomalle kuljettajalle
"Sujuvammin" tarkoittanee, että vaatii ajosuorituksen osalta vähemmän tarkkuutta ja "intensiteettiä"?
Eiköhän ne erot tuossa ala lähtökohtaisesti syntymään pyörillä rullaavan, 300kg:n massan nopeuden
kiihtymisen / hidastumisen kautta.
Tämän rastin (ylä/alamäki) myötä myös konkretisoituu hyvin "osuvan/tehokkaan" jarruttamisen
vaikeus..... ja miten huonosti moni meistä, etenkin katukuskeista tuon asian oikeastaan osaakaan :paikallatuulee:.
Kunnon alamäkeen kurvaillessa tuo massan hillintä vaatii yhtä paljon lisää panostusta sisääntuloihin/vauhdin
säätöön, kuin ajon muuttuessa rennosta tourinkiköröttelystä jonkintapaiseen vetomeininkiin.
Toisaalta.... on ylämäkeenkin rehvakkaasti vedettäessä kädessä se tosiasia, että se pito mikä on
käytössä, loppuu samaan ulostuloon pyrittäessä kesken esim. tasamaahan verraten.
Taas ollaan tuolla alkupisteessä.... massan nopeuden muuttamisessa.
Onhan tuossa lukemattomia muitakin muuttujia aina mukana, mutta "massan laki" on armoton:D.
Lysebotn meni vielä hienosti alas. Stalheimskleiva alko oleen jo huono.
Itselläni taisi olla ongelmana alamäkiserpentiinissä eturenkaalle tuleva liiallinen pano. Varsinkin kun menin jarrulla röykkyisiin mutkiin sisään. Olisi varmaan vaan pitänyt uskaltaa aloittaa kiihdyttäminen aikaisemmin :D
Myönnän etten aina jaksanut pitää painoakaan kokonaan poissa käsiltä. Eikä etukenoon säädetty pyöräkään ole paras ajaa alamäkeen.
Katse, ajoasento, hallintalaitteet, ajoneuvon paikka ajoradalla, ok?