Tässä on tiivis kertomus omasta Ducati cafe racer projektistani.
Kaikki alkoi ehkä n. 15 vuotta sitten, kun näin enismmäistä kertaa Radical Ducati 9 ½:n kuvan. Eli tämän:
Kuva1.jpg
Siihen asti olin harrastellut sportti- ja ratapyöriä ja en ollut oikeastaan pitänyt juuri minään erilaisia rakennettuja laitteita. Tai ne eivät olleet kiinnostaneet oikein millään tavalla vaikka osasinkin antaa arvo sille, että joku osaa sellaisia rakentaa. Mutta Rad 9 ½ ei vaan jättänyt rauhaan. Ajatus sporttisesta- ja silti ratakelpoisesta projektista jäi kytemään mielen perukoille vuosiksi. Vuosien varrella olin muutamaan otteeseen jo viittävaille ostamassa mm. SS-Ducatia, 749:ä, ja Speed Tripleä projektiaihioksi, mutta syystä ja toisesta näistä mikään ei realisoitunut. Mutta kokoajan mielessä oli, että tuon tyyppisen toteutan vielä ennemmin tai myhemmin.
Fast forward to 2025:
Kevättalvella 2025 ostin projektiaihon. Ducati 848 EVO vm. 2013. Ko. pyörä oli kertaalleen radalla kipattu, kilvissä oleva ja teknisesti toimiva laite, vähän rupinen kuitenkin. Tankki oli ehjä, mutta toisella puolellaan maata kyntänyt, mm. valot, vilkut, alkuperäiset katteet ym puuttuivat, mutta niitäpä ei tarvittukaan siihen mitä oli ajatuksissa. Pyörä oli ollut satunaisessa ratakäytössä kaadon jälkeen. Pyörään oli myös toiset (punaiset!) vanteet, mutta nekin olivat saaneet osumaa ja olivat hieman kierot.
Kuva2.jpg
Ajatuksena oli tehdä katukäyttöön solveltuva äärimmäisen pelkistetty, askeettinen ja tyypipuhdas cafe racer. Mutta sellainen cafe racer, jolla voisi edelleen harrastaa myös rata-ajoa. Eli jos aihiota ei täysin pilaa, niin sillä valmistuessaan pärjäisi kadulla sekä myös harrastellen nopeassa ryhmässä radalla. (Kuten alkuperäisellä 848:llakin voisi… tiedän)
Tiedän, että joillekin sporttipyörän cafe racerointi on kirosana ja syy joutua Danten syvimpään helvettiin, mutta onneksi tässä iässä ei tarvitse enää sellaiseta välittää. Riittää, että itse tykkään lopputuloksesta sekä visuaalisesti, että ajokokemuksen osalta. Nykyään en enää kaipaa eniten tehoa ja uusinta tekniikkaa tai ratakierroksen viimeistä sekunnin kymmenystä vaan ennemminkin riitävän suorituskyvyn ja hyvän fiiliksen tuovaa laitetta.
Tästä se alkoi:
Kuva3.jpg
Kuva4.jpg
Tiedostin alusta asti, että itselläni ei ole osaamista, työvälineitä tai muutenkaan mahdollisuuksia tehdä kaikkia modifikaatioita täysin itse, joten jotkut jutut pitäisi ulkoistaa. Pystyn ja osaan perusasiat tekemään ja suunnittelemaan, mutta esim. sähköt ovat aivan mysteeri minulle.
Vuosia takaravossa tehty suunnittelu oli sen verran tuottanut hedelmää, että minulle oli aikalailla selvää minkä näköinen laitos pitäisi pääpiirteiltään olla valmiina. Detaliikassa ja toteutuksessa oli toki paljon vaihtoehtoja ”harmaita” alueita, joita ei pysty vain päässään ratkomaan. Ja hyvä niin. Projektissa yksi mielenkiintoinen aspekti onkin se, että voi luovasti katsoa ja koittaa mikä toimii ja näyttää hyvältä.
Tässä kivikautisella photoshopilla, eli käsin piirtäen tehty hahmotelma aiheesta keväältä:
Kuva5.jpg
Reunaehtoja valmiille laitteelle oli mm:
- kevyt ja kevyen näköinen, classinen cafe racer muoto, mutta modernilla twistillä
- ei liian äänekäs, haluan pystyä ajamaan kadulla aiheuttamatta liikaa pahennusta ja huomiota (tämän vuoksi mm. putkisto ja äänenvaimennin pitää olla järkevät)
- kahdet vanteet, joista toisilla katurenkaat ja toisille slicksit
- laite pitää olla turvallinen käyttäjälle, eli minulle, ei mitään epäilyttäviä virityksiä vaan vain ja ainoastaan tyylikkäitä ja varmasti toimivia ratkaisuja
- budjetti ei ole rajaton, joten (ainakin alkuun) mitään overkill-osasarjoja ei ole mahdollista eikä järkeä hommata
- ajettavuutta ei saa uhrata designin vuoksi
- designia ei saa uhrata sen vuoksi, että valmista ratkaisua ei ole
- suorityskyky pitää säilyä, jopa parantua ja sen on oltava ulosmitattavisssa
- jonkunlainen siedettävä ajomukavuus/käytettävyys pitää säilyä (suhteellinen käsite)
Sen verran spoilaan, että tätä kirjoitellessa proggis on jo pitkällä, mutta ei kerrota koko stooria yhdellä kertaa. Jatkuu seuraavassa numerossa…
GAAAAAZ!!!!
Seurantaan. Oonkin pohtinut, että mitä tapahtuu, kun kaikenlaista kalikkaa on hakusessa, mutta pyörää en ole nähnyt.
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
Menee ehdottomasti seurantaan![]()
Tarina jatkuu:
Alkuun purin ja siistin pyörän niiltä osin, kun se oli tarpeellista. Pyörällä oli ajettu vain 14 tkm, joten moottoriin ei ole tarve koskea tässä yhteydessä. Hihnatkin oli vaihdettu edellisenä vuonna, joten teknisesti pyörän pitäisi olla kunnossa. Mahdollisesti myöhemmin Duce tarvitsee luistokytkimen, mutta arvioin sitä vasta ensimmäisen ratapäivän jälkeen.
Kuva7.jpg
Kuten projekteissa usein, mittaamiseen, tutkimiseen, selvittelyyn ja kaikkeen valmistelevaan säätöön menee paljon aikaa. Sopiiko tämä tähän vai estääkö se tämän toiminnan tai käytön? Mahtuuko tuo tuohon, jos laitan tällaisen jutun? Voiko tuon poistaa, miten reitittää vaijereita/sähköjä, jotta ne eivät hypi silmille jne jne… Ai tuota osaa ei enää valmisteta, eikä sitä saa mistään.. se vaikuttaa tuohon ja tuohon… jne jne.. tiedätte kyllä..
Erään jo kertaalleen valitsemani hiilikuituisen peräosan valmistuksen loputtua päädyin tilamaan Motoforzalta lasikuituisen peräosan, jonka modaamalla saisi ehkä mahtumaan alkuperäisestä modatun takarungon päälle ja ympärille. Takarunkoa tuli lyhennettyä ja kavennettua, mutta sen alkuperäinen design mahdollisti uudelle putkistolle fiksun kiinnityspaikan: keskimmäisen tukiputken jätin paikalleen ja pitkäksi vaikka muun takarungon leikkasin pois. Peräosaan piti leikata ja modata paikka alkuperäiselle satulalle, modatuille tankin sivukatteille sekä pientä modausta pakoputkiston läheisyydessä. Tämä menikin yllättävän kivuttomasti ja stanssi näytti oikealta. Alkuperäisen satulan halusin säilyttää, jotta edes jonkunlainen ajomukavuus säilyisi. Näissä kuvissa ei vielä ole alkuperäiselle satulalle tehty koloa ja muutenkin stanssi sinnepäin, mutta uskokaa, kyllä se siitä.
Kuva8.jpg
Kuva9.jpg
Mock up no. 187, saa sen sinne mahtumaan.
Mikään Austin racing tms. tyyppinen Pekkatöpöhäntä-vaimennin 115dB äänillä ei tullut kyseeseen. Lopulta halusin äänenvaimentimet perän alle, vaikka Ducatin 848/1098 Streetfighter-tyyppinen sivulle tuleva vaimenninkin pyöri hetken mielessä.
Pakoputkiston osalta päädyin lopulta tilaamaan uudempaan 950 Hypermotardiin tarkoitetut Arrowin sliparit. Ei mitkään kiinan tarra-arrowit vaan ihan real deal. Ne ei tietenkään mene plug & play tyyppisesti 848:iin, joten takarunkoa ja pakoputkistoa piti yhteensovittaa ja modata. Modailin takarunkoa itse aika pitkälle ja tein nippuside mock-uppeja löytääkseni vaimentimille hyvän paikan ja stanssin.
Putkiston hitsaukseen/modaukseen tarvitsin osaavaa tekijää. Tähän löytyi onneksi aivan mahtava seppä: Kalevan MP-huolto ja Panu Laakkonen Kangasalla. Hän ymmärsi heti, mistä on kyse ja loihti itse alkuun modaamaani takarunkoon uudet kiinnikkeet ja muokkasi/hitsasi putkiston link-pipen tilaamillani eri kokoisilla ja kulmaisilla linkpipe-osilla.
Kuva10.jpg
Tässä kuvassa putkisto on vielä vaiheessa, mutta alkaa jo näyttämään joltain.
Panu myöhemmin modasi myös sähköt ja ajovalon/mittariston telineen, kilpitelineen ym. muuta, mihin ei oma osaaminen ja välineet riitä. Työnjälkeen en voisi olla tyytyväisempi. Jos tämän tyyppisiä tarpeita on, niin voin lämpimästi suositella. Aivan huipputekijä! Factory-racing-evolution-pro-tason tekemistä.
Punaiset vanteet, jotka olivat saaneet kipeää lähtivät L´Weldille oiottavaksi. Niiden oikominen ei ollutkaan ihan simppeli juttu. Etenkin takavanne, johtuen Ducatin yksipuolisen swingin/vanteen designista aiheutti haasteita, mutta siitäkin saatiin lopulta suora ja ehjä. Näille vanteille tulisi katurenkaat. Mustille vanteille slicksit.
Värin kanssa painin mielessäni jonkun aikaa. Punainen, klassinen Ducatin väri valkoisella ralli-raidalla oli vaihtoehto, mutta niitä on maailma puolillaan jo. Valkoinen? Ehkä vähän lame. Musta ? Äh.. Sitten löysin vuoden 2012 Streetfighterista ”special edition”-värin: ”Race Titanium”.
Se oli siinä, titaanin harmaa satiiniväri. Maalari tutki asiaa aikansa ja totesi, että joo, kyllä tuollainen saadaan tehtyä. Siitä lisää myöhemmin.
Myös pyörässä ollut alumiinin värinen Jäähdytin meni maalarille alakatteen kanssa. Jäähdyttimeen keksin viimemetreillä laittaa numeron 8, kuten 848, kind of. Se hoitui tarralla jäähdyttimen pintaan, joka poistettiin maalauksen jälkeen ja paljas alumiini jäi 8:n kohdalle.
Kuva11.jpg
GAAAAAZ!!!!
Kuva12.jpg
Valmis takarunko. Melko pieni ja kevyt siitä tuli, kuten oli tarkoituskin,
Halusin piilottaa sähköjä ym osia moottorin alapuolelta sekä saada ”juurrutettua” pyörän painopisteen visuaalisesti alas alakatteella. Mitään miellyttävää valmista ratkaisua ei löytynyt ja ratakatteesta askartelemalla ei olisi tullut hyvä, eikä hieno, joten piti tehdä ihan oma design.
Kuva13.jpg
Alakatteen tein ensin pahvista ja useamman mock-upin jälkeen leikkasin alakatteen alumiinilevystä. Taittelin leikatun alumiinilevyn pahvimallin mukaisesti ja siitähän tuli mielestäni oikein hyvä ja sopiva.
Kuva14.jpg
Bellypan pahvimallin pohjalta alumiinille piirrettynä.
Kuva15.jpg
Menossa maalarille..
Ajovalon osalla oli useita vaihtoehtoja. Lopulta päädyin tilaamaan ebaysta uuden Monsterin ajovalon. Lähinnä siksi, että siinä oleva valokehä ”Halo” näyttää niiiiiin coolilta. Ja vaikka valo on selvästi moderni, niin siinä on kuitenkin pyöreähkö klassinen lookki silti. Ainakin omasta mielestäni. Ja lisäksi tämän ajovalon saisi hyvin lähelle keulaputkia, jotta slimmi sivuprofiili ei kärsi.
Kuva16.jpg
Monsterin valon parittaminen 848:n johtosarjaan ei ollut ihan mutkaton juttu. Tai siis oli se sitten, kun sopivat osat löytyivät, mutta liittimien ja pinnien metsästys oli suht työlästä. Onneksi löysin myös kytkentä kaaviot molemiin, joiden avulla Panu taikoi sähköt. Tätä kirjoitellessa ajo valossa on joku häikkä edelleen. Ledivalo vilkkuu tietyillä kierroksilla. Kosketushäikkä resonassista tms? Jos joku tietäjä tietää, niin saa vinkata. Pitää tulevan talven aikana tutkia tuota.
GAAAAAZ!!!!
Ajovalon ”Halo” ja etuvilkku. Halusin ihan kunnon vilkut ja valot, koska pidän niitä turvallisuusvarusteina. Takavalo ja kaikki vilkut ovat Highsider-merkkiset (toivottavasti ei ole enne..), pienet, kirkaat ja kalliit.
Kuva17.jpg
Ja tässä! Tässä on se Race titanium-väri tankissa. Ai ettien että.
Kuva18.jpg
GAAAAAZ!!!!
Mielenkiintoinen projekti. Ducati on aina hieno aihio.
Bobberissa oli Highsiderin 3-1 vilkut/valot takana ja toinen kyrvähti muutaman vuoden iässä. Jo minulle tullessa oli takavalosta muutama ledi pimeänä ja vilkku pimeni myöhemmin. Highsiderin arvosteluissa juurikin sitä ,että kalliit, mutta kestää jos kestää ja yleensä ei. Laitoin 30€ kiina 3-1 tilalle ja pelasivat hyvin kunnes vaihdoin pyörän pois.
BMW R-NineT -23 Option 719 aluminium
KTM 690 Enduro R -15
Vespa GTS 300 SuperSport -21
Tuohon luistokytkin hommaan; Omassa vehkeessä sen tarve poistui aika pitkälti hipistelemällä sytkäkarttaa ja nostamalla vähän tyhjäkäyntiä. Vaikka vehkeessä on 0,5kg vauhtipyörä, sen moottorijarru on nykyään todella mieto. En edes muista, koska sen perä olis lähtenyt jarrussa ennen mutkaa elämään, kun potkii pienempää sisään. Ainakin 2v ducatin sytkäkartassa on semmonen ominaisuus, että ennakko muuttuu aika paljon heti, kun kaasua käätää täysin auki asennosta vähän kiinnipäin ja se saa aikaan omaan makuun turhan paljon moottorijarrua. kun kartan siisti smoothimmaksi, käytös parani merkittävästi.
Motogadgeteista ei oo ollu ainakaan itsellä valitettavaa. Uskaltaisin väittää laadukkaiksi.
Olen pihi, se myönnetään, mutta itsellä ei luonto kestä jotakin 100€/kpl kiinassa tehtyjä laatumerkkejä laittaa vilkuiksi.
Purin sen hajonneen highsiderin ja en oikein ole vakuuttunut, onko hintansa väärti lähimainkaan.
BMW R-NineT -23 Option 719 aluminium
KTM 690 Enduro R -15
Vespa GTS 300 SuperSport -21
Lopulta kesäkuun lopulla oltiin siinä vaiheessa, että pyörää pääsee kasaamaan. Ensimmäinen shake down tuli ajettua hienäkuun puolessa välissä. Etukäteen jännitti, että onko tämä kaiken odotuksen, vaivan ja rahan arvoista… Mutta kyllä se vaan oli ja on. Ja mitään ei pudonnut matkalle (ehkä yksi pultti, mutta kun ole varma oliko lähtiessä paikallaan, niin sitä ei lasketa.)
Kuva19.jpg
848 ei ole nykymittapuulla raketti, mutta suorituskyky on kuitenkin varsin riittävä. Ajo-ominaisuudet eivät ole kärsineet ja mielestäni lopputulema on tasapainoisen hieno. Klassinen, mutta silti moderni, kuten oli tarkoituksin. Ja toista samanlaista ei varmasti tule vastaan. Olen itse hyvin tyytyväinen pyörään ja lopulta vain sillä on merkitystä tässä yhteydessä.
Kuva20.jpg
Kuva20_2.jpg
Alakatteeseen lisäsin maalin tarpeeksi kovetuttua vielä klassisen ducati-logon. Muita tarroja ei pyörään olekaan tulossa. Keep it simple, stupid.
Viimeksi muokannut: Micky; 29.08.2025 klo 21:01.
GAAAAAZ!!!!
Ehdinpä kerran radallekin Ducatilla elokuun lopulla. Yksi päivä Alastaroa takana ja huomioita sen pohjalta:
- Toiset vanteet ja slicksit on poikkeuksellisen helppo heittää alle, kun takahaarukka on yksi puoleinen.
- Radalla pyörä on looginen, kevyt, vakaa ja hyvä ajettava (en ole pilannut pyörää). Sama fiilis kun kadullakin. Toki Slicksien profiili tekee pyörästä vielä selkeästi ketterämmän.
- Hyvät jarrut, mutta palat pitää vaihtaa talvella
- Ilman shifteriä ajaminen pitkästä aikaa vaatii vähän totuttelua (eli shifteri laitettava kiinni, kun vaan ehtii)
- Nyt pyörässä on vakio eturatas ja +2 takaratas, silti välitys on aivan liian pitkä esim. Alastaroon. Pitää koittaa ensi kaudella ehkä -1 / +2 välejä.
- Luistokytkintä tämä ei tunnu kaipaavan. Peräluistoja sai aikaan vain provosoimalla trail brakingissa ja nekin tuntui olevan hallittavissa. Jotenkin tuntuu, että moottori puutuu ylärekisterissä. En tiedä onko 848 vaan hengetön ylhäällä vai mistä on kyse. Eli onko kyseessä ihan vaan ”ominaisuus”.
Kuvaajaa ei ollut paikalla, joten kuvat on nyt ihan vaan paikallaan otettuja:
Kuva21.jpg
Kuva22.jpg
Kuva23.jpg
Kuva24.jpg
Tätä kirjaillessani pyörä on parhaillaan Corsonerolla säädettävänä, joten toivottavasti tähän ”voimattomuuteen” saa jotain apuja. Seokset pitikin säätää anyway, koska muutoksia on tehty ilman saantiin sekä putkistoon ja pakoputkiston servomoottori on poistettu.
En tiedä onko tuo ”hengettömyys” ylärekisterissä vain harhaa, kun pääosin olen ajanut 600cc ja 1000cc rivinelosissa radalla. Kadulla on toki ollut jokunen 1000cc twinikin aikanaan.
Killerit kiinni pyörä on jopa suht hiljainen ja sivistynyt. Ilman killereitä radalla.. Silloin onkin jo hieman tuhdimpi soundi, ei kuitenkaan mikään älytön.
Projekti on siis tavallaan valmis, mutta ei vielä lopullinen. Jotain pientä hipostelua ja parantelua on tulevaksi talveksikin ajatuksissa. Toivottavasti tällä laitteella tulevaisuudessa ehtisi ihan ajamaankin, kun tämä harrastaminen jäänyt hävyttömän vähiin viime vuosina.
Kesäkuussa tilattu Quick shifter saapui heti perään elokussa. Koitan sen ehtiä lähiaikoina asentamaan ja ehkä testaamaankin.
GAAAAAZ!!!!
Tykkään!
Ensinnäkin aina tykännyt Cafe racereista ja monesti Ducatia katsellut eli itselle monta miellyttävää asiaa
Noista highsidereista.. Erittäin ristiriitainen fiilis itsellä.
Bobberissa minullakin 1-3 takaset ja toistaiseksi toimineet, mutta välillä ollut fiilis että toinen on satunnaisesti himmeämpi kuin toinen. Plus pyörän vai valojen ominaisuus niin toisen jarruvalo on himmeä pelkät virrat päällä, mutta pyörä käynnissä paljon kirkkaampi. Tämä meinasi talvella pistää raivon partaalle kun yritin vikaa etsiä paikassa missä pyörää ei voi käyttää..
Mutta aika varmasti tulen vaihtamaan eri merkkisiin.
Kylläpä tämä lisäsi jonkun projektin hankinta kuumetta![]()
Triumph Bonneville Bobber Black
Erittäin onnistunut toteutus.
Yleensä cafe racer-projekteissa on mittasuhteet pielessä tai muuten vaan mauttomasti toteutettu, mutta tämä poikkeus vahvistaa säännön![]()
Aprilia RSV Mille R Colin Edwards -03
Aprilia RSV Factory -04
Ducati 748R -00
Ducati 900 SS -92
Ducati Monster 1000Sie -04