^kiitos taas kannustuksesta!
Koska tämä on touring-ohjelma, sisällytetään meidän raportteihin aina jotain aiheeseen liittyvää totta - tai sitten tarua.
2. yö vietettiin Tanskan Haslevissa, joka on idyllinen pikkukaupunki matkan varrella ja vain kivenheiton päässä päätiestä etelään. Oltiin varattu etukäteen tommonen B&B mesta, Villa Sofie. Erittäin siisti, nätisti sisustettu ja hyvin varusteltu. Pienet huoneet, vessa käytävällä. Kaikki hoitui netissä eikä ketään näkynyt paikalla. 82€/yö per nuppi, tämä oli meidän etukäteen varatuista yöpymistä se kallein. Pohjolassa kaikki maksaa. Aamiaisesta pantiin vielä kymppi nokkiin.
Syömässä käytiin nälän, janon sekä tripadvisorin opastamana, kävelymatkan päässä, paikassa nimeltä Daddy's. Hinta-laatusuhteeltaan vähintäänkin kiitettävä. Annokset kookkaat ja maukkaat.
Ensimmäisten päivien marssivauhti on ollut maltillinen. Lainsäädäntö ja vauhdin karttuessa exponentiaalisesti nouseva kulutus hillitsee kummasti. Nyt on mennyt tankkausvälit H2:lla vähimmillään n. 7.5 l/100km ja enimmillään n. 11 l/100km. Range lyhenee turhankin pieneksi kun happea antaa ronskimmalla ranneotteella. H2 SX menee noin puolet vähemmällä eli range on tuplat. Hieno laitos!
Bensa on tietenkin kallista. Kuitenkin halvempaa kuin Suomessa
Tukholmaa kiertäessä liikennettä oli ihan peevelisti, samoin Tanskaan tultaessa kun Kööpenhaminan liepeillä kurvailtiin. Osittain ainoa keino etenemiseen oli slalom splittaus. No good.
Illaksi onneksi lämpeni ihan shortsikeli. Oikeestaan on shortsipakko - muita housuja kun ei ole mukana….
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 3
Pitkän, mutta sitäkin huonommin nukutun yön jälkeen visiirit auki, puurot naamaan ja baanalle.
Aurinkoinen aamu!
Ekana lyhyt veto lauttarantaan Gedseriin, josta siirtyminen meriteitse Saksan Rostockiin.
Noin 800 km olisi googlemapsin mukaan matkaa taitettavana (sis. merimatka). Ajolokissa sitten ajetut kilometrit.
Ehdittiin just klo 09:00 paattiin. Keskinopeus nousi karvan verran yli satasen…
ja sitten pallomeri!
Paatti maksoi 610 DKK per ukkeli. Eli lähes 90€. Edellinen paatti Helsingborg - Helsingör taisi olla 320 DKK eli 47 €. Kauppa ja merenkulku kannattaa!
Päivä oli jostain syystä erittäin hankala....Liikenne oli perjantaina tietenkin todella vilkasta ja jonkun verran oli stauta/tietyötä. Ne nyt ei kauheasti vaikuttaneet, enemmän oli kyse omasta vireystilasta ja jaksamista. Todella uuvuttava päivä…. Tuntui, ettei matka edennyt juuri ollenkaan vaikka oltiin lähes 13 tuntia liikkeellä (josta 2 h laivalla). Kilsoja tuli n. 845 km (josta laivalla n. 65km).
Varmaan nyt jo useammat huonosti nukutut yöt ja korona-aikana rapistunut kondis tässä oli kiusana…koetettiin myös keventää reittiä ja siirryttiin Bundesstrasse 2:lle, muttei matka edennyt senkään vertaa. Tankillisen jälkeen palattiin baanalle.
Tarkkailin omaa polttoaineen kulutustani. Nopeuden kaksinkertaistuessa kulutus kolminkertaistui…200 vauhdissa meni jo 16 l/100km. Ei etene matka vaikka maisema vaihtuu…
Tossa iltapäivän veto. Ei ollut vapailla kunnon vetomestoja, aina tuli joku perä edellä vastaan….
Matka vei siis Tanskan Haslevista, Köpiksen eteläpuolelta Saksan Nurnbergiin.
Perille päästiin viimein illalla - kyllä suihku ja ruoka maistui!
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Numero selkään ja baanalle, annan kyytiä Jawalle, tässä tapauksessa tosin Kawalle. Lahesta lähtö keskiviikkona ja reipas moottorimarssi länsi-uusimaalle, josta Batman veturina mutkateitä Naantaliin. Vaikeaksi ovat kyllä tehneet väylän satamaan, joutuu kaksi uukkaria jotta kohteessa.
Pappamallissa tavarankuljetuslaatikot
Autokannella tehtiin kävellen vielä suunnistajan ohjeen mukaan kunnon lenkki kannen ympäri, navi ei siellä toiminut. Ja kehvatsu, laivan verovapaa myymälä kiinni. Pantittomat tarjouksessa ja pappamopon laukkuihin jätettiin turhaan tilaa. Suunnitellut säästöt jäi.
Liikuntarajoitteisen hytissä oli hyvin tilaa ja paljon valokytkimiä joista sitten sammuteltiin valoja. Ystävällinen henkilökunnan edustaja kävi kysymässä että onhan kaikki hyvin, hytistämme oli tullut hälytys? Toivotti sitten hyvää yötä kun sanoin silmät kirkkaana että nou hätä.
Ei tilattu aamulla hyvän huomenen toivotusta laivaväeltä, vaan suunnattiin bensikselle ja naapurimaan liikennekäyttätymistä ihmettelemään.
Osalla matkaa ilmeisen vapaat nopeudet, ruotsalaista vieraanvaraisuutta. Turisteille kokemuksia ja elämyksiä. Länsinaapurissa ymmärretään matkailun päälle. Puhallinmoottorit lauloivat, päästiin Helsingborgiin odottamaan lauttaa. Yhdellä uukkarilla. Tämän kirjoittaja syyllinen tähän. Epäselvät viitoitukset, kuin Naantalissakin.
Pari paikallista kottaraista tuli kehumaan meidän mopoja komeiksi, entäs kuskit? Epäkohteliaita. Ei alettu mihkään, ruotsalaisilta äsken annetut pointsit pois, sitäpaitsi toisella meistä mopossaan vain yksi paikka. Loppuporukka pappamopon kyytiin. Ei onnistunut.
Hanaa ja yhdellä stopilla majataloon. Huomenna Saksaan.
Lähetetty minun SM-A405FN laitteesta Tapatalkilla
H2 SX SE -18
ZX-6R -05
projekti GPz750 turbo -84
Toi edellisen illan Nurnbergissä vietetty aika ei mennyt ihan plänin mukaan kun meiltä loppui energiat.
Alunperin ajatus oli tietenkin olla hyvissä ajoin perillä, ottaa suuntia hienossa vanhassa kaupungissa ja nauttia keskiaikaisen kaupungin fiiliksistä. No, toiseen kertaan.
Nyt yövyttiin "Advanced Aparttements" nimisessä pikku hotlassa ja käytiin syömässä läheisessä italialaisessa raflassa. Safka oli ok, vain käteinen kelpasi eikä kuitteja annettu
Huone oli n. 70€/nuppi/huone. Aika kulahtaneet huoneet eikä ilmastointia. Aamiainen oli ok ja palvelu erittäin ystävällistä, myös uloskirjautumisen aikana. Varaukset tehtiin netissä ja illalla meidän saapuessa talossa ei ollut henkilökuntaa, avainkaapin koodia saatiin viestinä. Hyvin toimi.
Ympäristö oli vähän kälyistä, mutta so what. Pää bunkkaan ja kauniita unia..
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 4, Täydellinen motoristin päivä!
Nurnbergistä herättiin viimein kunnolla nukkuneena. Miehet olivat kuin uudelleen syntyneitä! Tehtiin aamutoimet rauhassa, syötiin ok aamiainen hotellilla ja tutkittiin päivän suunnitelmaa.
Boosti oli palannut sen verran elävien kirjoihin, että näytti alkavan ymmärtää miten noi navihärvelit oikein toimii. Miehen ottama vaativa mutta vaikea navivastaavan homma on kyllä sujuvan matkanteon kannalta oleellinen juttu.
Sen verran hyvin näytti päivän reittisuunnittelun valmistelu syntyneen, että epäilin sen ottaneen Carmen Garminin yöksi viereensä. Yhteinen kieli oli löytynyt! Mitä lie oli yöllä tapahtunut?
Kymmeneltä lähdettiin ja oltiin liikkeellä 8.5 h.
Ihan pirun hyviä teitä ja ihan alusta alkaen! Kaupungista siirryttiin hetimmiten tielle 299, jota seuraillen ajettiinkin pitkät pätkät, välillä "oikaisten" vielä pienemmille/mutkaisimmille osuuksille. Renkaita pyöristeltiin ihan kunnolla!
Valitettavasti "My Ride" ajoloki oli pysähtynyt jo 3.5 tunnin ajon jälkeen, eikä ajetun reitin tallennus tilastoineen onnistunut. Ajettiin kuitenkin 548 km, perillä oltiin majapaikassa 18.30. Ihan lopuksi oli pakko oikaista perille pikku pätkä motaria, kun alkoi +30°C keli ja haarovälissä hönkivä kuuma, vähintään 100-asteinen kiuas höyryttää mehut miehistä.
Reitille osui mm. Deutsche Alpenstrasse, Bischofshofen yms. Kyllä kelpasi maisemat ja reitin varrelle osuneet pikkukaupungit ja kylät. Näillä eteläsaksalaisilla ja itävaltalaisilla on kyllä paikat jiirissä ja puhtaana. Ei repsota nurkat eikä rehota pusikot!
Muutaman pyörän päällä vietetyn pitkän päivän jälkeen alkoi oma ajo tuntumaan todella hyvältä. Luotto renkaisiin ja taittoihin mutkissa oli palannut.
Hookakkonen onkin helppo peli vetää vuorien serpentiinejä kun siinä on niin hyvä vääntö, alhaalta asti. Voima tulee lineaarisesti. Mutkapätkiä voi vetää isolla vaihteella (5&4) niin sen raju voima tulee pehmeästi eikä meno ole ollenkaan kulmikasta.
Lähtiessä mulla oli käytännössä uudet kumit alla. Nyt näyttää etunen kuluneen kantikkaaksi ja täristää aavistuksen verran nopeassa ajossa. Mikä tuossa liene?
Takanen on siisti ja tasaisesti kulunut. (Pirelli Diablo Rosso IV). Pito mainio. Pikkuteillä oli kapeita, korkeintaan muutaman sentin levyisiä bitumiliuoksella tehtyjä halkeamien paikkauksia ja nehän oli sitten vallan pirun liukkaita.
Kuvia tuli otettua huonosti. Koitetaan parantaa…
(Kuvat: tauolla Veldenissä ja jossain, perillä majapaikan takapihalla)
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Hienoa, että jaksat tänne kirjoitella. Tätä on niin mukavaa seurata, että touring-Taapertaja alkaa puskemaan esiin.
Päivä 5
Lämmintä!
Viides päivä aloitettiin rauhassa, käytiin tukeva aamiainen ettei tarvii heti pysähtyä. Ennuste lupasi +32°C.
Suunnitelmien mukaan vaihdettiin navivastaavan homma Batmanille ja annettiin Calimoton algoritmin valita meille reitti, ns. round trip. Asetuksiin tuli laitettua lähtödataksi n. 200 km ja 3 h, suuntana Northwest, koillinen, ihan että pystyttäisiin Itävallan maaperällä. Ylös vuorille niin ei olisi ongelmia lämpötilan suhteen.
Pientä säätöä oli, että saatiin appsit skulaan, yhteydet toimimaan laitteiden ja kypärien kanssa. Matkaan päästiin sitten ennen kymmentä.
Randomina hyväksytty reitti osoittautui vaihtelevaksi, välillä noustiin kinttupolkujen serpentiinejä ylös (pyörätien levyinen latu) ja välillä tultiin vauhdikasta mutkapätkää laakson pohjan joenuomaa seuraten. Puolessavälissä taukoiltiin ja huolehdittiin nestetasapainosta helteessä.
Loppupelissä ajettiin reilu 5 tuntia ja matkaa taitettiin n. 260 km. Ruokakaupan kautta sitten asunnolle painimaan nahkapukua irti, n. kuuden tunnin hikoilun jälkeen - huhhuh!
Arpapelillä syntynyt reitti oli aluksi ok, mutta lopussa oli vähän liikaa laaksonpohjaa kuumassa paahteessa. Vauhdikkaita pätkiä - välillä vähän liikaakin. Mieleen palautui joskus reilu kymmenisen vuotta sitten käymäni Orgin AT-koulutus, Tiaz kouluttajana. "Ninjamies ottaa sitä vauhtia pois" kaikui kouluttajan päivän aikana toistamat sanat korvissani, kun syöksyiltiin kurvista toiseen.
Muutama vaikea paikka olikin ja helteessä pehmenneet bitumipaikkaukset/bitumipitoinen asfaltti aiheutti pitovaikeuksia. Napsu vauhdista pois! Navigointiharjoitus kuitenkin onnistui ja vehkeet pelitti.
Illalla syötiin schnitselit (taas!) ja katsottiin MotoGP.
Kuvia tuli otettua taas huonosti. Maisemat oli kyllä hienot! Gessuja oli vallan peevelisti liikkeellä!
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 6
Hesumaria - mikä päivä! Aivan superhienoja paikkoja, teitä ja maisemia!
Oltiin ratsailla 11 h 45 min ja kilsoja tuli n. 433,90.
Tossa koko syherö - ja eihän tosta kuvasta mitään selvää saa. Käytiin kuitenkin Itävallan lisäksi Sloveniassa ja Italiassa.
Lähdettiin kasin jälkeen aamusta liikkeelle ja lopetettiin juuri ennen näyttävää ukkosmyrskyä. No Wet Race!
Oli Boostin ja Carminan navivuoro. Varmaan parempi, et kertovat ite, miten se niinku omasta mielestä meni
No mut oli monipuolista tietä, maisemaa ja alustaa. Uutta asfalttia, vanhaa asfalttia, soraa, sepeliä... oikeastaan vain crossi- ja speedwayrata jäi ajamatta. Meidän pyörät näyttää olevan ihan parasta adventure-luokkaa, sen verran monta gessua tuli jätettyä peilien puolelle. Kaikista parhaat pätkät tuntuivat olevan siellä, missä me oltiin pudottu suunnitellusta reitiltä.
Välillä oli niin hyvää ja tasakaarteista kurvia hyvällä asfalttialustalla, että ihan väkisellä alkoi kuulua korvissa turkulaisnuotilla "kuinka vauhti kiihtyy". Taisi mennä Ninjamiehen vauhtinapsut väärään suuntaan - pakko oli vähän himmailla, kun yksi mutka meni leveäksi, kammojarru ja katse lukittuna ulkokurvin teräskaiteeseen. Knapp vorbei.
Happea annettiin huolella. Slovenian puolella oli bensat vähissä ja ainoolla huoltsikalla hirvee jono.Siinä meni varmaan kolme varttia - nahkavermeissä 32°C paahteessa. Onneksi bensan lisäksi myytiin juomavettä.
Just ennen paluuta kotipesään alkoi hurja tuuli, taivas pimeni ja ylhäällä vuorilla salamoi todella näyttävästi. Vedettiin motarille kiireesti ja samalla suoritettiin päivän karstojen karistus. Ilma viileni jyrkästi ja nahkapukukin lähti helposti pois. Suihkuun ja schnitselit naamaan, unta palloon.
Pari kuvaa alla.
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 7
Lepopäivä. Ajettiin vain 61.5 km, mutta aikaa meni taukoineen 6 tuntia. Käkäily piti lopettaa kun alkoi ankara ukkonen. Eipä juuri kastuttu, kun sade alkoi vasta 1.9 km ennen kotipesää. No Wet Race
Käytiin ajamassa "Villacher Alpenstrasse", kaupungin läheisyydessä alkava hieno reitti. Majoitukseen sisältyi sellainen Kärnter-etukortti, jota vilauttamalla päästiin veloituksetta. (Kärnten on tämä maakunta)
Ajeltiin ihan turistina ja otettiin vähän kuvia.Kypärän radio soitteli paikallisia schlagereita ja maisemat hellivät mieltä. Ylhäällä oli mukavan raikasta ja istuskeltiin pitkä tovi yläravintolan terassilla. Pitkä tovi vähän pakostakin kun odotettiin tarjoilijaa…lopulta kyllästyttiin sitten odottamaan, niinkuin moni muukin. Työvoimapula kurittaa monia mestoja, samaa valitti kotipesän naapurissa olevan schnitselimestan kyyppari.
Kotipesä on on ollut nyt muutaman päivän Itävallan Villachissa. Internetin loputtomasta tarjonnasta meille valikoitui tämmöinen maatilamajoitusmesta, muutamia kilometrejä Villachin keskustaan. (jonne meillä ei ole mitään asiaa, molemmat ollaan käyty hoodeilla aiemminkin)
https://www.sonnhof-fankhauser.at/de/ferienwohnungen/
Huoneisto ja sen sijainti on erittäin passeli tämmöiseen tarkoitukseen. Tilat on kauniisti sisustettu, siistiä kuin faan ja tilavaa. Kaikki uutta ja laadukkaasti rakennettu. Meillä on kaksi parveketta, keittiö täysin varustein, omat tilavat makuuhuoneet, molemmille oma kylpyhuone, olohuone, eteinen, yht. 60m2. Tuntuu kyllä isommalta. Pyörät parkissa takapihalla. Naapurissa mm. Landskronin linna, luonnonpuisto ja paikallinen schnitselimesta. 63,00€ per nuppi per yö. Vahvasti jatkoon
Huomenna on mestan, maan ja kielen vaihto. Rokkenroll!
Alla jotain kuvia taas, mitä päivän aikana on räpsitty. Maisema ulottuu sekä Itävallan, Italian että Slovenian puolelle.
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Ratapäivät ja enskaspoori ovat kivoja, mutta ne on nämä reissut, jotka eivät unohdu.
Jossain välissä taas.
Keep it up!
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
^se on just näin. Kyllä on jääty paljosta paitsi, kun ei oo päässyt pariin kolmeen vuoteen kunnolla ratsaille.
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 8
Wet Race!
Madafaka - vaikka vaihdettiin reittisuunnitelmaa päivän sessiosta edellisillan NATO radarin ja kaikkien muidenkin mahdollisten ennusteiden ankaran tarkkailun jälkeen, niin kyllähän lopulta vähän kastuttiin. Tommonen satakunta kilsaa taisi sadella. Ei pysähdytty, eikä siis kasteltu turhaan sadevehkeitä. Ja samalla nahkapuvut suorastaan raikastui kesäsateessa.
Alunperin ajatus oli suunnata Villachista ns. pohjoisen reittiä länteen, Cortina d'Ampezzon hoodeille ja niin pois päin…lupasi vaan reilua sadetta sinne koko päiväksi niin mentiin sitten etelän väyliä. Vähän meinasi harmittaa, kun oli mielessä, et ne vois olla sellaisia reissun highlight pätkiä.
Mutta äläs mittään, hyviä teitä me löydettiinkin!! Boosti oli Carmenin kanssa pannut algorytmiä vissiin koko edellisen ehtoon, kun sellaisia mutkapätkiä ja maisemia tuotiin tarjolle. Joka päivä on vedetty stelviot!
Kuvia tuli otettua taas kerran liian vähän, siirtymällä kun ei viitsi koko ajan pysähdellä. Sateen alettua vaihdettiin navivastuu Batmanille ja mentiin "fastest possible route" uuteen kotipesään.
Tilastovastaavan mukaan oltiin ratsailla 7 h 25 min ja kilsoja tuli noin 364.40. Ajeltiin ihan turistia. Osa teistä oli märkiä sateen jäljiltä, yöllinen ukonilma oli tuonut mutkapätkille kaikenlaista roskaa ja roinaa ja vähän lipsui neulansilmissä välillä. Boostillakin slicksi takana
Tossa joku ajolokin pätkä, ei ole koko veto kun ei sitä lähtiessä laitettu päälle ja on mahtanut muutenkin tallettaa ihan omiaan.
Navi- ja laitevastaavan tehtävä on kyllä meille vanhan liiton miehille työläs. Hanskakäsin ja rillit huurussa joutuu tihrustaa näitä v-tun appsejä, jotka tilttaa tämän tästä…pitäisi jonkun nuoremman hoitaa vaikka etänä. Vois täältä vain morsettaa, että paas paapoille huomiseksi baanaa, safkan varaat klo 13:00 ja päiväunet päälle. Pitääkö ulkoistaa tää johonkin Intiaan? Any volunteers?
Päikkäreiden jälkeen aletaan suunnitella seuraavaa ajopäivää. Appsit sitten taas esille
Onhan naapurin parkkipaikalla nättejä vehkeitä!
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Niinpä oltiin päästy Tanskan maalle, yö nukuttu ja mieli teki Saksaan.
Reisejüht heti ilmoittamaan, jotta sukkelammin pitäisi joutua, koska laivalla aikataulu. Niinpä puhaltimet pöhisemään. Carmen neuvomaan jos ei tienviittojen laivankuvista älytty. Joustavia olivat Tanskanmaan autoilijat ja ehdittiin satamaan ruotsalaisten juttusille. Suomi voitti.
Pari tuntia huilia ja baanalle. Kakkosia mittariin ja hetken päästä Rasthofiin juottamaan ratsut. SX:äänkin muodon vuoksi muutama litra ettei karvalakkimallin kaveri möksähdä.
Mulla oli alkanut rillien sanka painamaan, näin ratkaistiin. 50 pinnaa parani.
Ajoviima ripotteli kuin tuliaispussia, siirryttiin pienemmille teille.
Pitäisi niksmannillekin opettaa jotta hälytysajoneuvon nähdessään ei tee paniikkipysähdystä.
Nürnbergiin jouduttiin iltasella, kamat hyttiin ja eväsille.
Tuosta amusella reisuamaan.
Lähetetty minun SM-A405FN laitteesta Tapatalkilla
H2 SX SE -18
ZX-6R -05
projekti GPz750 turbo -84
Päivä 9
Ajettu nyt yhteensä ensimmäisestä päivästä lukien: Batman 3 487/Boosti 3 701 km. Kahdeksana perättäisenä päivänä on pyörät pyörineet. Keskimäärin n. 450 km/päivä.
Aamulla pestiin pari koneellista pyykkiä ja ei kauhean aikaisin päästy liikkeelle. Kaupungista ulos ajaessa lämpömittari näytti +36°C.
Oltiin liikkeellä mopottimilla n. 5 tuntia. Ylhäällä vuorillakin näytti olevan kolmekymmentä lämpöastetta. Pidettiin taukoa ja lounastettiin Idro-järvellä (Lago d'Idro). Hieno mesta, upeat maisemat, useampia ns. Biker-paikkoja ja gessumiähiä nurkat mustanaan.
Me oltiin tauolla tässä vähän ylempänä: Ristorante B&B Holland
https://maps.app.goo.gl/YeY3kMTk9wpsHTDT7
Saatiin tosi hyvät ruoat ja palvelu. Mahtava näköala. Kuvia ei tullut taas juuri otettua....
Kuutioitiin loppupäivän reittivaihtoehtoja ja päädyttiin jouhevan ja syherön kombinaatioon ja katsottiin, että jos mennään Iseo-järvelle asti, niin paluu venyy 19…20 saakka. Vähän liian kuuma ja fiilis oli nahkapuvussa just niinkuin varmaan uunilenkillä on foliokääreessä kiukaan päällä. Ahdin on heti tossa satulan alla….
Tossa melkein kaikki mitä tänään vedettiin.
Täällä ja joka paikassa aiemminkin on tosi paljon liikennettä ja tilanteita on ollut meilläkin jonkun verran. Tässä muutama varoituksen sana/esimerkki, kuinka pian se vahinko tulee… safety first! Malttia!
Saksan puolella ajeltiin jonkun kylän läpi, edellä meni joku pikkuauto. Vastaan tuli sitten hälytysajoneuvo, niin eikö tää pikkuauto lyönyt liinat täysin kiinni, aivan yhtäkkiä. WtF! Mulla oli käsi just kaasulla, ehdin laittaa sormet jarrulle mutten voinut siitä ranteen asennosta jarruttaa vaan oli pakko koukata väistöliike vasemmalle jotten olisi iskeytynyt mopon oikealla kulmalla auton takakulmaan. Väistöliikkeen ansiosta keula osoitti sitten suoraan paloauton keulaan…no, väistöliike uusiksi oikealle…holymoly, senttien päässä oli DNQ/DNF.
Tänään vedettiin pientä syheröä ylämäkeen, Bootsi edellä, eikä ketään ollut tullut about kahteenkymmeneen kilsaan vastaan - paitsi tuli - neulansilmässä kun katseen saa ylös niin siinä onkin säiliörekan keula! Onneksi on H2 SX SE hyvät jarrut ja kaarre abs.
Tänään vedettiin tieltä sivuun johku hautumaan parkkipaikalle varjoon tsiigaan reittiä. Mopo parkkiin sepelialustalle pieneen myötämäkeen autojen viereen, vaihde ykköselle, sivutuki litteän kiven päälle ja kamraatin kanssa lukemaan nuvejä. Reitistä päästiin nopeasti yksimielisyyteen, Boosti lähti ja mä jouduin vähän työntään mopoa taaksepäin viereltä (vaihde vapaalle), jotta keula kääntyi auton ohi. Nostin kinttua satulan/takalaukun yli niin pyörä notkahti eteenpäin, seisontatuki kääntyi ja pyörä alkoi kaatua mun ja seisontatuen puolelle. Sain kopin ja toista polvee maan ja pyörän väliin. Hirvee ponnistus ja sain 230 kg maastavetona ylös. Läheltä piti
Nyt ollaan oltu siis Gardajärven Riva del Gardassa. Tutti Frutti ja Bella Donna
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
^kiitos taas kannustuksesta
Päivä 10
Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdettiin taas liikkeelle. Mahdollisimman lyhyttä reittiä kaupungista ja paahteesta pois. Mutta kyllähän se nahkapuku ehti liimautua selkään saman tien. Lämpöä kaupungissa se +36°C tänäänkin. Kun on edellisen illan, yön ja aamun hikoillut kaupungin helteessä ja huoneistossa, missä ei ole jäähdytystä, niin olo on kuin nakilla kuumassa kattilassa.
Pian päästiinkin liikennevaloista ja perjantaisen työpäivän vilkkaasta liikenteestä, ajamaan sitä omaa vauhtia ja ylöspäin kohti viileyttä.
Tein pienen round-tripin Calimotolla, jokunen pätkä oli samaa mitä oltiin jo ehditty ajaakin. Tossa osa:
Pätkä osoittautui monipuoliseksi ja ja hyväksi. Polkupyörätien levyistä ränniä ja siitä isompaa. Todella upeita maisemia. Ajeltiin taas ihan turistia, päästeltiin kiireisempiä ohi ja pysähdeltiin ottaan tavallista enemmän valokuvia.
Vastaan tuli, ja jo aiemminkin oli tullut letkoja, jotka veti aivan sairaita vauhteja. Kun itse ajaa serpentiinejä alaspäin, niin ylöspäin tulee vastaan kaikenlaista kikotinta keula pystyssä ja hänen väärällä eli just sillä mun kaistalla. No good. Isolla riskillä hempat vetää…ja pitää varmasti hauskaa
Iltapäivällä piti palata kylille ja kilsoja säästeltiin. Ennuste lupasi reipasta sadetta ja oli muutama juttu kaupungissa hoidettavana. Pitää pikkuhiljaa alkaa myös keräämään voimia paluumatkaa varten.
Ukkosmyrsky tosiaan tuli, katseltiin sitten Assenin MotoGPtä.
Joitain kuvia…. maisemakuvat eivät anna oikeutta todellisuudelle.
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Batman on vaihtanut jo muutamaan kertaan valtakuntaa, itse ajelen raporttia vasta Saksasta.
Karmiini ilahdutti seikkailureitillä Itävaltaan, härveli toimi koko matkan oikein hyvin.
Parhaat ajopätkät oli päivän loppuosalla, ennen motariosuutta, kun päästiin vääntämään vuoristoteitä.
Muutama uukkari tuli, koska aina ei älynnyt mitä risteystä Carmelita tarkoitti. Laite on siis zümo xt, joka olisi varmaan kelpo vehje jos sen käyttäjä olisi paremmin perehtynyt siihen.
Koska ajeltiin ohjeiden mukaisesti pikkuteitä, oli risteyksiä päivän aikana varmaan sata, ehkä useampikin.
Itse olin hyvinkin hämmästynyt että reitti vei sujuvasti majapaikkaan.
Mopoon vaihdoin matalamman tuulilasin, koska SE:n originaali teki turbulenssia, tämä parempi.
Laukkujen kanssa voi huruutella ihan hyvää kyytiä, en tiedä että mitään nopeuslimiittiä olisi niiden kanssa. Ja kohtalaisesti taipuu serpoihin, paremmin kuin pilottinsa.
Laukut jätin majataloon kun seuraavina päivinä käytiin kurvailemassa pikkuteitä vuorilla ja oli siellä pikkupätkät soraakin.
Hyvin selvittiin, kessuja ei näihin ajoihin tarvita.
Kypäräpuhelimilla ei alun jälkeen olla toisillemme viestitelty, meille ohjeita antavat morsiamet vievät kaiken huomion. Vilkut ja käsimerkit toimii, hölinät ja pulinat hoidellaan hytissä.
Meillähän on aina sattumoisin varattuna senior suitet.
Vaihdeltiin navivastaavaa päivittäin ja kerran keskellä päivääkin kun Sloveniassa navigaattorissa luki että olet ylittämässä valtakunnan rajaa. Kysäisin sitten että tiedätkös mihin maahan saavuttiin? Oltiin sitä ennen jo pyöritty pitkin poikin ja muutama uukkarikin tehty. Aurinkokin paistoi mystisestä suunnasta.
Eipä mitään, päivän parhaat mutkat osui vielä iltaan ja sileetä asfalttia oli mukava kurvailla.
Schnitzelit maistui taas.
Lähetetty minun SM-A405FN laitteesta Tapatalkilla
H2 SX SE -18
ZX-6R -05
projekti GPz750 turbo -84
Hyvää tarinaa. Mukava täällä lueskella aitokateellisena...jos sitte syyskuussa itekkin...
SF 1098S
MTS V4S Sport
Päivä 11
Juhannuspäivä. Tänään ei ajettu mopoilla lainkaan. Ja ihan plänin mukaan.
Ajateltiin, että on hyvä pitää välipäivä. Ettei vaan tule tuolla vuorilla ajamisesta pakkopullaa ja menee vain ilottomaksi suorittamiseksi. Sama ajatus on monesti ratapäivillä, jätetään viimeinen setti väliin, että seuraavalle kerralle jää pieni nälkä jo valmiiksi.
Molemmat ollaan tykätty moottoripyörällä ajamisesta ihan snadista asti. Siis tommosesta 10-11 vuotiaasta alkaen, kun alettiin itseä vanhempien kaverien tai kaverien isobroidien vehkeillä kurvaileen. Välillä on ollut tietysti pitkä taukoja työ- ja perhekuvioiden vuoksi. Mutta intoa on toistaiseksi piisannut.
Otettiin vuokra-auto (ilmastointi !) ja vietettiin välipäivä viileässä pikkufiiussa kun Alfoja ei ollut saatavilla. Välipäivän ohjelmana oli vierailla Aresen Alfa-Romeo museossa ja samalla kerätä voimia pian alkavaan paluumatkaan.
Hieno paikka! Muutama kuva tuossa alla. Parkkipaikalla oli vielä eri ulkomaisten kerhojen autoja näytillä, oli joku celebration-kokoontuminen menossa. Mulla itellä oli 90-luvulla 3 Alfaa (75, 2*164) ja sitten vielä myöhemmin yksi GTV turbo. Yksi Lancia oli kans ysärillä. Fiateja on ollut ainakin 4. Oppi siinä suhtautumaan sähkövikoihin rauhallisesti
Koko päivän retki siitä tuli. Reittiä vaihdeltiin pari kertaa lennosta, kun näytti ruuhkautuvan edessä. Melko hyvin siitä selvittiin, paitsi lopputaipaleella vajaa 20 km ennen auton palautuspaikkaa oli kolari tukkinut tien.
Illalla käytiin syömässä rantsussa vähän tavallista paremmin, täällä Italiassa on tietysti aivan superhyvät sapuskat!
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 12
Tekniikkahuolia helteessä…
Alkoi molempia kypsyttää tuo Gardan suomalaiselle liian kuuma olosuhde. Lisäksi Riva del Gardan huusholli oli pettymys. Yksi valintaperusteita ennakkoon varatessa oli tallipaikkaa autohallissa….no eipä sitä sitten ollutkaan. Piti olla fillarit, no eipä niitä ollutkaan…piti olla 80 m2, no eipä ollutkaan….pitikö olla ruotsalaisen saunan lämpöiset yläkerran makuuhuoneet, no oli. Pitikö olla huoratalo alakerrassa, no oli….oliko naapurissa kapakka auki ulkoterasseineen myöhään yöhän, no tottakai…ja viereistä tietä huristi kaikki 24/7 kun meillä joka ainut ikkuna ja luukku auki jotta sai ristivedon. No joo, nää webbivaraukset joko onnistuu tai sitten ei
Tullessa huushollille meinas avainten luovutuksessa tulla käsirysy, Batman kun on tottunut olemaan oikeassa…ja oli tietenkin nytkin. Tätä matsia ei ole katsottu vielä loppuun…
No joo. Laitettiin aamulla jääkaapin sisältö roskiin ja ajettiin ensimmäiselle gasilino-asemalle ja nokka kohti vuoria, mahdollisimman kiireellä ennenkuin ehtii sulaa nahkapuvun sisään. Vain 95:sta myytiin.
Eipä aikaakaan kun mun hookakkonen alkoi rötään, tyhjäkäynti jäi roikkumaan neljäntonnin hujakoille ja souteli vielä siitä ylöspäin. Edellisen ajopäivän aikana molemmilla oli pientä nykimistä ja mulla toi tyhjäkäyntihäiriö esiintyi jo kerran aiemmin, mutta lyhyesti. Todella v-maistä ajaa serpoja ylösalas kun kierrokset ei laske eikä voi moottorilla jarruttaa. Kytkimellä lipsuteltiin sitten pitkä tovi. Viimein pysähdyttiin ja vaihdoin kartaksi rain-moden, homma helpottui kummasti ja päästiin etenemään suht normaalisti, paitsi kaikki hauska puuttui kun puolet tehoista jäi pois. Parin tunnin jälkeen vaiva katosi omia aikojaan ja täräytin tietysti taas full powerit pöytään. Rokkenroll!
Onko niin paskaa bensaa että tukkii syöttöä/suuttimia? Osa noista Italian bensiksistä on kyllä tosi hämyjä…
Matka siis kuitenkin taittui ja maisemat oli ihan hiivatin hienoja! Ajeltiin pikkuteitä ylempänä mäessä kohti pohjoista, Trenton, Bolzanon, Brenneron ja Innsbruckin läheltä, tietenkin kaupunkien keskustoja kartellen.
Tekniikkahuolen vuoksi huomio aamulla herpaantui ja ajoloki jäi laittamatta päälle. Navigointivuoro oli Batmanilla ja Googlemapsillä tällä kertaa mentiin.
Ajettiin 7 h ja n. 264,80 km. Hyviä mutkateitä ja välillä kovasti ruuhkaa, viikonlopun paluuliikenne…. meille oli varattu melko tyhjä - se vasen kaista
Boostin H2 SX SE:n ulkoilman lämpömittari näytti pahimmillaan+38°C…Välillä pidettiin juomataukoa, mutta 7 tunnin ajon jälkeen loppui energiat ihan totaalisesti. Vedettiin sivuun ensimmäisen vastaantulevan kylä kohdalla, ajettiin vähän ylemmäs rinteeseen ja varjoon syömään. Ensin kuitenkin juotiin molemmat litra nestettä.
Kun sai juomaa ja ruokaa niin sitten vasta loppu tulikin! Päätettiin, että otetaan lähin eteentuleva hotelli missä on ilmastointi. Sehän löytyi ihan vierestä - samassa kylässä missä oltiin! Saatiin ihan helkkarin hyvä palvelu, respassa kaveri varmaan hogas et nyt on äijät tosissaan puhki ja laitetaan niille parasta mitä osataan.
Suihkuun, puhtaat vaatteet ja vähän sängyn päälle toipumaan. Illemmalla vielä uudestaan syömään ja siten unimatin maille
Kuvia ei juuri otettu....
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 13/, osa 1/2
Edellisenä päivänä pystystä napattu hotla oli siis tosi hyvä, aamulla oli ihan inhimillinen olokin kun oli saanut nukkua viileässä. Jostain syystä saatiin taas ihan pirun hyvä palvelu, isot omat huoneet ja kylppärit. https://harrys-home.com/telfs/en/home/
Vahvasti jatkoon tosin ei mikään budjettihotelli. Saatiin kuitenkin parkkihalli ja aamiainen "ilmaiseksi", 60€ ois niistä voinu laskuttaa jos ois halunnut.
Kylä oli nimeltään Telfs. Sattumankaupalla löytyi erittäin kivan näköinen pikkukaupunki. Ja näitä on koko Eurooppa täynnä. Syömäpaikka oli italialaisravintola DoReMi, joka sekin ansaitsee meidän kehut, Tripadvisorin tähtien lisäksi. Välillä oli jopa kolme henkilökunnan edustajaa kyselemässä, et "onko ukoilla varmasti kaikki hyvin, maistuuko, eihän ilmastointi ole liian kovalla, saako olla jtn ?"
13 päivän aamuna suunnattiin siis Telfsistä kohti Obermoosia, josta cable car otti koordinaatit suuntaan Zugspitze, Saksan korkein kohta. 2964 m merenpinnasta. Tunnin ajo sinne Telfsistä ihanan raikkaassa aamuilmassa. Pari tuntia käkäilyä ja kuvia vuoren huipulta. Vaikka Batman on tosi kova jätkä, niin korkeista paikoista missä ei ole maata jalkojen alla se ei tykkää yhtään…
Sitten osin samoja teitä takaisin alas, suuntana pohjoinen. Googlemapsin mukaan mentiin ja kuinkas muutenkaan, niinhän se yhdestä sekavasta risteyksestä tuli vedettyä 180° vikasuuntaan. Madafaka, suuntavaisto kuitenkin kertoi, että no no no, u-törn as soon as possible. Ja tietenkin siinä osuudella oli tunneli, peräti 20 km penaltia. Yhteensä n. 120 km aamulla ajoa, 2 h.
No ei hätiä mitiä. Lyötiin tankit täyteen "102 octane ultimate racing performancea" Aralin asemalta ja keulat näiltä Alppien kinttupoluilta kohti Saksan Autobahnaa. Vapaita oli aika paljon. Liikennettä oli aika paljon. Tietöitä oli jonkun verran, eipä juuri meitä hidastaneet. Eli hyvin kuitenkin eteni. Otettiin parit kolmet juottotauot ratsuille ja vedettiin Italiangiovannin huonon bensan karstat rööreistä veks. Eipä enää rötännyt. Vedettiin baanaa 550 km aamun alkuverkan päälle. Joitan pikku skaboja käytiin autojen kanssa +250gps-kyydeissä. Boosti veti kuin juna, mulla meinaa tuo pakaasiosasto pudota perästä yli ja pakko nostaa ennen kolmosta
Täytyy kattoo löytääkö siihen jonkun ratkaisun loppumatkalle. Hirvittää kyllä noissa kyydeissä kun kiinnitys ei pidä…Tommosella ajolla bensaa meni ihan järkyttävän paljon… Pyörien veto on uskomaton, kiihtyvyys ei lopu lainkaan….
No anyway, ajettiin siis n. 770 km ja oltiin liikkeellä kuuteen saakka illalla. Oisko ollu 08:45 kun lähdettiin liikkeelle?
Jatkuu..23 päivä osa 2/2
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
13 päivä, osa 2/2
No joo, otettiin bratwursti- ja bensatauolla lennosta taas hotelli, piti olla ilmastointi eikä liian kallis. Parkkihalli optio.
Ajettiin siis Erfurtiin asti, loppumatkalla pari käsittämätöntä nüvivirhettä tietöiden sulkeminen puuttuvien liittyminen vuoksi, mutta ennenkaikkea omien mokien vuoksi. Raivostuttavaa
Eipä kuitenkaan mitään draamaa. Nüvi toi hotlalle, mutta edes hotellin edustalla ei ollut mitään paikkaa mihin pysäköidä. Vedettiin jalkakäytävälle. Batman meni tekeen tsek-iniä ja Boosti vahtimaan mopoja. Heti oli parkkipirkko ojentamassa. Respan simasuu kertoi, että pysäköidä voi kadulle, läheisiin parkkitaloihin ja niin pois päin. Hotla oli päärautatieaseman kulmilla ja nehän on tunnetusti vähän levottomia hoodeja joka kaupungissa.
Ajettiin ensimmäiseen halliin, se oli ihan 50 metrin päässä, mutta sieltä tuli ukko huitomaan kuin variksenpelätin, että painukaa mäkeen täältä mokomat lättähatut. No, olihan siinä rampin alussa kieltomerkki moottoripyörille. Kulmilta löytyi vuelä monta hallia, mutta kaikissa oli "motorräder verboten" kieltomerkit. WtF! Mustamaijakin kävi meitä peesamassa kun ajeltiin samoja kortteleita ympäri, mutta eivät osanneet konstaapelitkaan neuvoa, mihin saataisiin fillarit talteen.
Tuumailtiin siinä yhden hallin edustalla, kuumissamme, nahkapuvuissa ja ruukut päässä, että mitä ihmettä tehtäisiin. Siihen tuli sitten n. meikäläisten ikäinen herrasmies rouvineen kysymään, että mikä ukkeleilla on ropleemana? Selitettiin tilanne ja ne alkoivat molemmat kiivaasti fundeeraan…lopulta mies sanoi, että ei hän keksi muuta kuin tuokaa vehkeet tuonne meidän kiinteistön takapihalle, talon ja portin taakse piiloon. Ajakaa perässä! Niin sitten tehtiin. Muutaman korttelin päässä oli hieno vanha kaupunkitalo, fillarit sinne taakse parkkiin, lukkoon ja haisevat, hikiset ukot matkatavaroineen pariskunnan Audin kyytiin ja takaisin hotellille. Melkoisen ystävällistä! Kyllä saivat Bernd ja Angela hyvän mielen meille!
Erfurt on hieno vanha kaupunki, jonka vanhankaupunki on säilynyt jopa WW2:sta. Näytti olevan kaikki ihmiset ulkona viettämässä lämmintä kesäiltaa. Hyvä meininki. Syötiin perinteiset thuringeniläiset sapuskat ja koitettiin löytää takaisin hotlalle, unihiekka painoi jo silmiä kun karttaa tihrustettiin. Löytyi se viimein
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Aiettä!
Onpa hyvää settiä! Melkein kerralla ahmin tämän topikin.
Täytyypä vilkasta noita aiempia
Blåbär racing - https://www.youtube.com/channel/UCaLls33iNvMVoH97g8W2ZrQ
Instagram: blabar_racing
^ kiitos!
Päivä 14, paluumatkaa Suomeen
Aamutoimien jälkeen vedettiin entistä enemmän haisevat kamppeet niskaan, napattiin nyssäkät kantoon ja ajettiin taksilla lyhyt matka Berndin talolle. Toimistona toimivalla kaupunkitalolla olikin henkilökunta ja isäntä itsekin jo paikalla, vähän ennen kahdeksaa aamulla. Juteltiin mukavia ja Bernd halusi vielä ottaa kuvia. Hän antoi vielä hyviä vinkkejä meidän kertomaamme päiväpläniin. Hieno kohtaaminen!
Plänin mukaan käännettiin keulat kohti pohjoista ja ajeltiin pikkuteitä pitkin Erfurtista kohti Hartzin aluetta. Hartzin vuoristo on ehkä liioiteltu termi…
Täällä on monesti pitänyt käydä….nyt se viimein tehtiin.
Kruisailtiin auringon paisteessa pitkin pirun kauniita maisemia, upeita teitä keskellä loputtomia peltoja ja puiden reunustamia väyliä. Välillä mentiin pienempää kujaa, välillä taas vähän isompia. Quedlingburgin vähintään tuhatvuotisessa vanhakaupungissa pidettiin taukoa ja ihmeteltiin UNESCOn maailmanperintökohteen hienoa atmosfääriä ja rakennuksia. Jos matkareittisi osuu Pohjois-Saksan läpi näille hoodeille, täällä kannattaa ehdottomasti poiketa.
Mainioita serpoja alueelta löytyi ja paljon olikin motoristeja liikkeellä. Alueella oli tehty laajoja hakkuita metsäpalojen tuhojen jäljiltä.
Matkaa kohti pohjoista oli kuitenkin jatkettava, vaikka periaatteessa meillä aikaa oli runsaasti. Laiva Suomeen lähtisi Lubeckin Travemundesta vasta yöllä ja paattiin pääsisi n. 23:00 kieppeillä.
Matkan varrella liikenne oli väliin melko ruuhkautunut, kuuntelin radiota ja liikennetiedotuksia, autobahneilla kuului olevan laajoja stauta ja siksipä myös pienemmille väylille tuli reippaasti kuormitusta lisää. Jouduttiin vähän splittaileen ja ohittelemaan tsiljoona autoa ja rekkaa, että päästiin eteenpäin.
Puhelin, eli meidän tämän päivän nüvi tilttasi kesken ajon ja laite piti buutata lennossa. Ajoloki jäi siis tallentumatta kokonaisuudessaan. Helvetin appsit! Eikö joku voisi tehdä kunnollista tavaraa/softaa?
Hampurin koillispuolella alkoi autobaahnat viimein vetää ja niinpä mekin siirryttiin sinne. Vedettiin loppumatka päätyyn melko huolella
Kymmenen tuntia pyörän päällä aurinko selkään porottaen ja kone kuumaa hohkaen haarovälissä kypsentää kyllä tehokkaasti. Ukot alkoi hyytymään...Ajan tappamiseksi mentiin hypistelemään Lubeckin Louisin myymälään ajovarusteita ja tarvikkeita. No puhtaita sukkia ainakin tarttui mukaan…Likaiset, tuulenpieksämät pyörät ja räytyneet ukot Louisin parkkiksella kiinnosti monia ja juttuseuraa riitti. Näin kävi melkein aina kun reissun aikana johonkin pysähdyttiin.
Lopulta vielä tankit täyteen 102 Octane Ultimate Racing Performancea ja lyhyt ajo satamaan, Hafenhaus-terminaaliirakennuksen kautta check-in jonoon. Kärpäsparvi seurasi mukana… …meille ohjattiin paalupaikka ohi kymmenien mopojen jonossa. Melko pian meillä oli monta uutta italialaista motoristiystävää! Hilpeä porukka oli matkalla Veronasta Nordkappiin. Kuvia otettiin ja maljoja kilisteltiin!
Olihan muuten jätkillä tavaraa mukana….
Viimein päästiin paattiin puolen yön maissa. Hyttien siivous oli kesken ja piti mennä nahkapuvuissa syömään päivän ensimmäinen safka. Verensokeri niin alhaalla että melkein tärisi. Boosti taas oli niin puhki, ettei jaksanut edes syödä. Lopulta päästiin hyttiin ja unta kaaliin…..auf wiedersehen Europa!
(Lisää kuvia kun verkko paranee)
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Päivä 15 ja 16, matka päättyy
Laivalla kohti Helsingin Vuosaaren satamaa kuittailtiin ravinto- ja univajeita pois. Paatti ajaa 30 tuntia tätä väliä ja siinä ehtii ottaa useammankin nokoset ja välipalat. Otettiin kannella aurinkoa ja käytiin saunassa. Läpän heitto italialaisporukan kanssa jatkui ja saatiin taas uusia ystäviä aina Tasmaniasta asti.
Paatissa oli useampia IRRC-tiimejä, mm. Achtershoek Performance Racing, matkalla Imatralle kisaamaan. Voi olla että useammalla mekatsulla vähän rakotulkki studaa torstaina jos pitää venttiilit säätää….sen verran reippaasti nesteytystä päivän mittaan näytettiin hoidettavan.
Pidettiin palaveria ja käytiin läpi mikä reissussa onnistui ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Säätilalle on vaikea itse mitään tehdä. Matkatavaroista jäi käyttämättä vain mukana olleet työkalut ja nippusiteet, muita tarvikkeita kaikkia käytettiin. Kroppa kesti hyvin, ei ihmeitä lihasjumeja syntynyt. Ajettiin n. 5 145 km (Batman) ja 5 330 (Boosti), bensaa paloi reilut 800 litraa.
Vähän haikein mielin reissu vääjäämättä tuli päätökseen. Mutta kenties taas ensi vuonna?
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....
Hyvä tarina, kiitokset Noista tärinöistä, hapoilla olosta ja kuumuudesta tuli mieleen omat ajelut Keski-Euroopassa. Pitkät päivät, kuumat kelit ja kuuma mopo alla. Vie mehut aika huolella ja mikä ihme siinä on ettei malta pysähtyä, juoda nestettä ja pitää pikku tauko, katsella maisemia ja yksinkertaisesti nauttia. Aina pakko vaan ajaa ja ajaa.... Monta kertaa sitten ihan viimeisillä voimilla ostaa jostain 1.5litran vesipullon ja juo sen käytännössä ykkösellä alas Ehkä pahimmat oli kun ajoin jostain Veronan eteläpuolelta Como-järvelle Dolomiittien ja Alppien kautta. 10h ja 600km 35-asteen helteessä. Toinen oli sitten Comolta silloiseen kotiin Baijeriin, siinäkin taisi olla joku vastaava täyden päivän setti ja lämpöä koko ajan yli 30-astetta. Vähän voisi aina himmailla ja ottaa vaan tauon: pari kuvaa, nestettä, pikkaisen purtavaa.
Nyt varmaan ajaisi enemmän laatua, vähemmän määrää.
Eikö muuten tullut polizeilta mitään sanomista tai katseita H2:sen putkesta? Vai onko miten äänekäs?
^ kiitos!
Olin dB-killerin kanssa liikenteessä ja silloin ei ole aivan hirveä metakka. Röhkii ja pihisee matalalta kyllä virikoneen epätasaisella tyhjäkäynnillä aika pelottavasti ....ja shifteri paukuttaa vaihdossa kivasti.
Pitkät välit ja hyvät vedot niin 200 kyydeissä on vasta jtn 6500 rpm, killerin kanssa ihan ok möyryäminen.
Kymille ei pääse ajamaan edes killerin kanssa, muualle kyllä. Aattelin hommata toisen (Akrapovic) änkkärin että saa ajella Kymilläkin. Se vaan että tossa H2R kokorännissä on alkupää 63 mm dia eikä sopivia änkkiä ihan helpolla löydy.
Killeri leikkaa 20hp huipputehosta dynovetojen perusteella.
Kaverit on joskus maininneet, et kun ilman killerii veti suoralla pienellä vaihteella niistä ohi niin meinas tulla löysät pöksyyn. Euroopan virkavaltaa ei kiinnostanut, mehän ajeltiin ihan siivosti.
Neljä ja puoli tuntia muuten pesin pyörää reissun jälkeen. Kerran joutuu vielä peseen...
Ninja H2 2020
Suzuki XN85 Turbo (projekti)
exiä aika monta....