Ja koska tässä kysytään mielipidettä niin toivottavasti tästä ei tuu sitä että ruvetaan rääkymään toisten mielipiteitä vastaan.
Eli listaa mielestäsi 3 parasta suomalaista RR kuskia 2000-luvulta. Järjestyksellä ei ole väliä. Perustelut aina tervetulleita. Moni saattaa listata sellaisia nimiä joista moni muu ei edes ole ikinä kuullut, mutta saattaa valaistua.
Mä voin alottaa. Oma kolmikko olisi varmaankin
Erkka Korpiaho (moninkertainen RR suomenmestari)
Pekka Päivärinta (sivari maailmanmestari)
Tatu Lauslehto (600cc euroopan mestari)
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Mika Kallio
Niki Tuuli
Päivärinta
Kaikki kolme ajaneet/ ajavat voitosta MM-tasolla.
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
Odotin avaukseen Eemeli Lahtea
Ei kai tätä voi muulla tavalla mitata kuin katsoa kuka ajanut kovimmissa ympyröissä ja mahdollisesti menestynytkin siellä:
1. Kallio
2. Päivärinta
3. Tuuli
Aprilia RSV4 1100 Factory (sold), Ducati 999X, KTM 350 SX-F, Vespa Primavera 50.
1. Mika Kallio (tämä ei juuri perusteluja kaipaa)
2. Erno Kostamo (murtautuminen IRRC sarjan superbiken kivikovaan kärkeen, toivottavasti jatkaa vielä ajamista)
3. Sami Penna (aloitti vasta myöhäisellä iällä, nousi hetkessä SM sarjan kärkinimeksi ja mm-sarjaan asti, mielestäni yksi lahjakkaimmista kuskeista koskaan. Valitettavasti ei koskaan päässyt näyttämään taitojaan maailmalla kärkitiimeissä.)
The Lakkivaari
Yamaha R6
1. Mika Kallio
2. Pekka Päivärinta
3. Erkka Korpiaho
"Tosijätkät ei perustele"
P.S.
Näin aikoinaan YLE:llä dokkarin Päivärinnasta, ja vaikka sarja ei ehkä ole ihan täynnä alan huippupuikottajia, niin tollasella budjetilla kauden ajaminen ja moisen saldon aikaansaaminen vuodesta toiseen on hatun noston paikka. Tuntu olevan aika jalat maassa kulkeva äijä. Taitaa oikeesti tykätä lajista ku jaksaa vuodesta toiseen.
Vaihdoin sijalle 3. toisen kun vasta tarkemmin luettuani haettiin RR ajajia. RR:llä tulkitsen tarkoitettavan asvalttirataa, niin single ku sivari sarjat.
Jätetään Jesse toiselle listalle.
Viimeksi muokannut: Havis; 29.09.2021 klo 21:56.
Yamaha FJR 1300 -07
Ex: Suzuki SV 1000 N K4
Ex: Suzuki GSX 750 -98 ("Inazuma")
Päivärinnan kanssa olis minusta syytä mainita myös purkkiorjat. Ja näin Savolaisena tottakai nostan esiin Kirsi Kainulaisen koska:
"Kainulainen teki vuonna 2015 historiaa voittamalla MM-pronssia ensimmäisenä naisena ratamoottoripyöräilyssä sivuvaunuluokassa Pekka Päivärinnan kanssa.
Kaudella 2016 hän teki niin ikään historiaa voittamalla ensimmäisenä naisena MM-osakilpailun moottoripyöräilyssä miesten kanssa samassa sarjassa Unkarin osakilpailun sivuvaunuluokassa[3] sekä voittamalla kauden 2016 ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan maailmanmestaruuden Pekka Päivärinnan kanssa"
990 Adventure '06
EXC Racing 250 '06
Mä rajasin oman valinnan 2-pyöräsiin.
1. Mika Kallio
2. Erkka Korpiaho
3. Erno Kostamo
Toi kolmospaikka oli kyl suhteellisen vaikee päättää. Siihen olisi ihan yhtä hyvin voinu laittaa jonkun näistä kuskeista riippuen mitä valintakriteeriä painottaa: Niki Tuuli, Eemeli Lahti, Tatu Lauslehto, Sami Penna, Kari Vehniäinen, Eeki Kuparinen, Pauli Pekkanen, Vesa Kallio, jne.
Superbike #7
Kallio..harmi ettei MotoGP:ssä tullu ihan odotettua menestystä! Muuten 4 MM-mitalii..
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
Tämä ei sinänsä jää mietityttämään, koska Mika pääsi ajamaan tehdastiimeissä kaikissa gp-luokissa. Tai oikeastaan neljässä eri luokassa huippukalustolla.
Enemmän jää miettimään noita tyyppejä, jotka pääsivät MM-tasolle, mutta eivät koskaan saaneet alle kalustoa millä olisi voinut taistella voitoista. Mikä juttu erotti esimerkiksi Mika ja Vesa Kallion? Muistan olleeni Brnossa katsomassa kisoja kun Vesa ajoi villillä kortilla GP250 luokassa ja Mika niitä uran alkutaipaleen kisoja GP125 luokassa. Molemmilla oli suomalainen taustatiimi, eikä varmastikaan kovin kilpailukykyinen kalusto. Mika ponnisti tehdassopimukseen ja onnistui pitämään sen tason aktiivisen kilpauransa loppuun saakka. Vesa sen sijaan taisteli eri sarjoissa ja eri tasoilla about yhtä pitkän uran koskaan varsinaisesti lyömättä läpi kansainväliselle huipulle.
Joskus juttelin Pennan kanssa siitä, mikä olisi se taso, mitä voisi saavuttaa, jos pääsisi huipputiimiin ajamaan. Se oli sitä aikaa kun Sami ajoi supersporttien mm-sarjassa ja hän vastasi silmänkään räpähtämättä, että pystyisi ajamaan voitosta. Sitä on tietysti vaikea todentaa, mutta usko oli ainakin silloin kova. Tarinoiden mukaan sopimus huipputiimiin jäi kiinni ihan pienistä jutuista, eikä välttämättä kyse ollut edes rahasta.
Se on myös jännää, että vuosikymmenestä toiseen pystytään suomesta nostamaan kuskeja rallin ja formulan huipulle. Nuo lajit ovat huomattavasti kalliimpia, mutta silti rahoittajia, suhteita ja manageerausta löytyy. MP puolella loppujen lopuksi monet suomalaisurat loppuvat ennemmin tai myöhemmin rahapulaan. Lähdetään maailmalle kisaamaan naapurin Maurin tallissa tehdyllä pyörällä, otetaan pari kaveria kaljapalkalla mekaanikoiksi, tehdään kisojen välissä päivätöitä ja homma on enemmän tai vähemmän kaukana ammattilaisurheilusta. Silti niissä kisoissa saavutetaan kohtalaista menestystä kuitenkaan onnistumatta saamaan isoja tukijoita tai ammattitiimipaikkaa.
Mikä on syy tähän vuosikymmenestä toiseen pyörivään kuvioon? Ihan yhtä vaikea sillä formulalla on Suomessa treenailla kun motukalla. Onneksi nyt on maailmalla muutamia lupaavia kuskeja, joille toivon vain ja ainoastaan myötätuulta ja menestystä.
The Lakkivaari
Yamaha R6
Muistakaa, että Mikan parhaan kaluston kausi (Pramacilla) kuninkuusluokassa meni vituralleen solisluu murtuman vuoksi, korjausleikkaus tehtiin vasta kauden lopuksi. Hän yritti ajaa siis murtuneella solarilla sen kauden.
Vesan menestyksen yhdeksi lisähaasteeksi tuli diabetes.
Aina ei riitä omat tiedot, taidot, halu ja motivaatio, tarvitaan hyvää tuuria, terveyttä, taustajoukkoja ja nykyään myös korostetusti pirusti rahaa. Kovia ukkoja nää veljekset ja Vesallahan on mm-kulta, WSSP-luokasta.
Ninja H2 2020
CBR 600RR 2009 Ten Kate Tribute
ZZR 1400 2008
Nykyään on tarjolla paljon hyviä kuskeja että aika harvoin kukaan nousee huipulle ilman taustavoimia. Politiikalla, lobbaamisella ja rahalla on viety turhempiakin kuskeja MM tasolle. Tämä ei liity em kuskeihin vaan tilanne yleisesti, toista oli joskus aikoinaan kun lahjakkuudet nousi esille omilla taidoilla kylätason kapinoissa ja tallipäälliköt teki suoran kontaktin tulevaan suojattiin. Nyt kaikki kulkee lobbaajin ja poliitikkojen kautta (manageri).
Kylätason kurapyöräilijä.
1. Mika
2. Vesa
3. Niki
Lajikohtainen ymmärrys vielä sen verran turisti tasolla, etten perustele
---