Jos aloittaisit rata-ajon nyt...

[scuuba]

...niin mitä tekisit toisin?

2007 ostin ekan mopon, Kawasaki ZX-6R, ja eksyin goretexit lepattaen tutun houkuttelemana radalle ja totesin että se on paljon hauskempaa puuhaa kuin maaseutugeepee. Alastaro 1:55 tjsp.
Totesin heti alkuun, että koska olen jo niin "vanha", niin ei minusta tule ikinä edes nopean ryhmän kuskia. Joten aloin tutustumaan lajin kaikkiin eri puoliin ihan omaan tahtiin ilman yhtään mitään kehitystavotteita.
Pikakelauksella 11-12 kautta eteenpäin, vuoteen 2018, alastaro ennätys 1:21.53, sekin ihan omin eväin ajettuna. Sen jälkeen taukoo inspiraation puutteen takia. Alle 1:20 pitäis viel joskus päästä.

Mitäkö sanoisin vuoden 2007 alottelijalle:
Myy katumopo heti pois ja osta 600 tai 1000 ratamopo, tai tee ratamopo. Joku merkki/malli mikä on yleinen radalla.

Ratamopon määritelmä:
Hinta joku 5-10k valmiina, eli ei uusi, keulaan cartriget, taakse pamppu, jouset kuskin painon mukaan, ekun flässäys/säätö, shifteri (ja blibberi), kuitukatteet, levee ja tasanen satula sopivaan kulmaan, tukea antava tankki(patti), kliparit auki ja kahvat alas (pituuden takia), pikakaasu (ranne ei vaan taivu normikaasulla), kiinteet jalkatappisarjat, koneenposkisuojat, kaatumatapit (lyhyet), vakio kone, vakio putki tai katti pois, ratastus alastarolle sopivaksi, seosrenkaat.

Ja sitten se tärkein:
Osta koulutusta asiansa osaavalta henkilöltä heti ensimmäisestä ratapäivästä lähtien.
Ja heti jos vähänkään siltä tuntuu (kehitys takkuaa) osta heti lisää koulutusta.

Noilla eväillä "liian vanhalle" keskiverto keskilahjattomalle pullamössölle se alastaron nopee ryhmä (1:30) ois tullu vastaan ensimmäisen kauden aikana jossain max 10 ratapäivässä.


Mitäs muut tekis toisin...?

[Batmanninja]

Just näin.
Ite pitäisin kuitenkin katumopon ja listaan sisältyy tietty hankittavat kärry/paku, lämpparit, pukit, renkaat...

Ja ois pitäny mennä radalle heti nuorena kortin saatuani enkä opetellut vuosikausia väärää ergonomiaa ja maksellut maantiegeepeen lisenssimaksuja...

[ouzi]

Mä toteen tähän, että 2008-2010 kun kävin TL:ällälläni ratapäivillä, myin sen kunnei nuoren pää osnnut kadulla ajaa nätisti ja ostin täksi kaudeksi saman takaisin.
Silloin menin heti koulutukseen, muistaakseni ei ollut ajotaito2 nimellä silloin. Seuraavilla ratapäivillä mut siirrettiin puolessavälissä päivää hitaasta keskihitaaseen ja ajelin siinä tyytyväisenä, ajoista ei mitään hajua. Alastaro useasti, kemora ja Ahvenisto tuli tutuksi. Haaveilin ratapyörästä, muokkasin kevyesti TL:ää paremmaksi. Jouset, kliparit auki, kone säätöihin ja kunnon jalkatapit.

No, nyt kävin Alastarolla muutaman kierroksen ja hitaana mentiin. Viime vkl menin keskihitaseen at3:lle ja sinä päivänä lähti 10 sek kierroksesta ollen 1.43 yhtään yrittämättä ja ajosta tuli samalla paljon varmempaa. Saatiin aika hyvin virheet pois jotka tiedostin jotenkin itsekin. Aikaa lähtis helpolla jokunen sekunti tuostakin kun uskaltais päästää lemminkäiseen pidemmälle, niin kääntöpaikan kuin jarrunkin, sit varmaan sais linjan kikkamutkaanki, ehkä olis vauhtiaki nii ettei olis ihan tukkeena....

Nyt tarkoitus hommata (koejo enskuussa) ratapyörä ja pitää TL hipistelyrakkaana fiilistelylaitteena.
Sen verran puri ratakärpänen heti, ei auta kun antaa mennä ja ottaa asia tosissaan. Tarkotus on ajaa heti keväällä pyörää itseen sisään ja kiertää ajamassa sen verran että kehtaa ilmottautua at4:lle.
Sitten kv/r kursseja tms. valmennusta jollei asiat ratkea
itselle tai varikolla. Turha se on mopoa, rengasta ja bensaa kuluttaa päätä seinään hakaten. Maali ei ole kisaamisessa, vaan itsensä kehittämisessä. Ja mikään ei mua ota otsaan niin paljon ku se, että asiat ei etene taikka ne tökkii turhanpäiten...

Eli Scuuban sanat on aikalailla linjassa mun näkemyksen kanssa. Tosin pyöräks ei tuu "yleisesti" kaikkialla olevaa laitetta. Mut kaippa noita 2gen rsvr apikoita riittäämiin on, osaa ainakin saa edelleen hyvin.

[JMH]

Nopeammin kärry ja toiset vanteet seosrenkaille sekä lämppärit ja pukit.

(Kaks kippiä katurenkailla)

Toisaalta meni monta vuotta, että ajelin katua Suomessa ja ratailin vähän siinä ohella, et tiiä sit. Meni niin kuin meni.

[IlluH]

Nopeammin kärry ja toiset vanteet seosrenkaille sekä lämppärit ja pukit.

(Kaks kippiä katurenkailla)

Toisaalta meni monta vuotta, että ajelin katua Suomessa ja ratailin vähän siinä ohella, et tiiä sit. Meni niin kuin meni.

Joo, parit pikku lipat tuli katurenkailla vedettyä, mutta jäipähän paremmin mieleen mitä mutkassa ei tehdä ja pari vuotta meni vakuutellessa itselle ja läheisille, että käydään vaan vähän parina viikonloppuna radalla fiilistelemässä katuajelujen ohella... (Kemoraan olisi taas tarkoitus yrittää jokkisviivalle)
Olisi varmaan voinut heti alkuun ostaa ihan rehellisen ratapyörän, tai edes pykälää uudemman R6:n, jos olisi tiennyt mihin sen jätskikioskipyörän ostaminen johtaa, mutta hauskaahan tämä näinkin on ollut. Pikkuhiljaa rakennellut tuota omaa katiskaa vauhdin kasvaessa paremmaksi ja käteen sopivammaksi, sekä hommaillut ratakampetta, vannesarjaa, saderengasta sitä mukaa kun on eteen osunut ja budjetti sallinut.

[JMH]

Mulla ne ei olleet pieniä. Molemmilla kerroilla pyörä entinen ja toisella katkaistiin solari lisäks

Kummasti RSV varaosaa sit kertynyt.

[Takapainoinen Taapertaja]

Jos aloittaisin ratailun nyt, varustautuisin airbag-puvulla heti, en vasta huomenna.

[suizaki]

Hienoja harrastevuosia on ollut. Ehkä enemmän opittavaa omalla kohtaa olisi menneestä ajasta. Kun ratapäivät lähestyi, niin pari päivää ennen sitä selailtiin, dataa katsottiin videota ja keskityttiin menemään taas vähän kovempaa. Työt ja oma elanto ei kiinnostanut siinä kohden pätkääkään.
Etenkin tänä kesänä se on väsyksissä puoli valoilla äkkiä kamat kasaan. Mukaan tulee yleensä pyörä, ajokamat ja jotain randon romua, mitä nyt muistaa ottaa mukaan. Kyyti on varmaan harrastelijan silmään ihan ok, mutta ei esim. tänä kesänä tullut laadukkaita treeni kierroksia kuin Alastaron kisan sunnuntaina ja yhdellä Kemoran reissulla muutama.

Eli ennen radalle menoa pitää olla valmis ottamaan uutta vastaan, tietää mitä on menossa tekemään ja miten. Jos se on mallia käy suorittaan 50km matka, niin ei sitä kehity.
Crossia enskaa tulee ajeltua enemmänkin kunto moodissa välillä ja se on ihan ok edim. "after workkinä".
RR-kisoihin pitää koittaa jatkossa saada ajatus enemmän mukaan, muuten se on sama ajella vaikka lämpimikseen vapailla päivillä rataa ympäri ilman kelloa.

Kalustoa voi aina hieroa ja syyttää, mutta kyllä sellaisella hyvin säädetyllä 5k€ sbk:lla pitäisi pystyä ajamaan rataenkka +1-2s tahtia hyvillä renkailla.

[Lasse.L]

Hyvä aloitus ja piti mielenkiinnosta pohtia omaa rataharrastusta. Pahoittelut heti alkuun pitkästä postauksesta, mutta jos jotain kiinnostaa omia muistelmia lukea, niin tässä olisi.

Vuosi 2003. Kaikki alkoi, kun eksyin kevarilla (Honda NSR) Ahveniston radalle, jossa sattumalta tuttu kaveri ajoi samanlaisella pyörällä rataa ympäri. Siitä sitten kokeilemaan ja sehän oli ihan mahtavaa puuhaa! Seuraavana kesänä Ahveniston päiviä kertyi useampia ja hipaisi jopa kangaspuvun lahje polven kohdalta radan tai kanttarin pintaa.

Taas seuraava kesä ja Hondalle korvaajaksi vaihtui Kawasaki ZX-6R -98. Talvella hankittu myös uusi nahkapuku ja ratasaappaat (ovat vielä edelleen käytössä ). Ensimmäinen ratapäivä Ahvenistolla, kauhea innostus ja hartialukko, jonka seurauksena Kawasaki lunastukseen. Onneksi silloin täyskasko korvasi suuremmalla omavastuulla myös ratakaadon. Kuukauden etsimisen jälkeen hakemaan samanlainen 6R. Tämän kanssa tuli käytyä muutaman kerran radalla, mutta vähemmän kuin halusi kun tuntui vuotavan vuorotellen joko öljyä tai jäähdytinnestettä.

Sitten tuli ikää, että sai ajaa minkä tehoista pyörää halusi ja ostin... KTM EXC 520 enduron, josta rakensin supermoton ja tällä en käynyt kertaakaan radalla. Joskus kävin karting-radan parkkipaikalla ihmettelemässä, miten tuonne saisi mennä ajamaan, mutta jäi ajatuksen tasolle. Tämän kaveriksi ostin vielä AVK:lta ZX-6R:n -03. Tämäkään ei koskaan ehtinyt radalle saakka, kun opiskelut alkoi ja toinen pyörä piti myydä. Vuosi myöhemmin myös myös KTM vaihtui autoon, koska yksi talvi VR:n asiakkaana sai vakuuttumaan yksityisautoilun mahtavuudesta.

Muutama vuosi ilman pyörää ja 2013 haaveista tuli totta, kun nykyinen gen1 ZX-10R "isoveli" tuli ostettua. Vuotta aikaisemmin olin löytänyt .orgin foorumin ja talvella pyörään alustahuolto, kuten foorumilla suositeltiin ja tiukasti katse tulevassa kesässä ja ratailun uudelleen aloittamisessa. Orgin päivä Ahvenistolla ja Scuuban teltalle alusta säätöihin. En mennyt AT2, koska "olinhan jo kokenut ratailija", mutta kävin kuuntelemassa koulutusta settien välillä. Ehkä olisi pitänyt käydä koko koulutus. Sitten ensimmäinen kerta Alastarolla ikinä ja kahvilan mutkaan lowsider. Hitto, että hävetti. Tärkein tavoite oli pysyä pystyssä, mutta taas kävi sama, kuin vajaa 10v sitten ja tunne voitti järjen. Tämän jälkeen pyörä alkoi kulkea pakulla radalle, että mahdollisen kaadon sattuessa saa paremmin romut kotiin.

Tämän jälkeen hinkkasin Ahvenistoa ja Alastaroa, tosin en liian aktiivisesti. Ajanotto Race Chronolla tuli mukaan ja renkaat vaihtui Michelin PP3. Näillä eväillä pystyin tarkkailemaan kehitystä ja pidon pitäisi riittää nopeampiinkin ryhmiin. Kehitys oli hidasta, mutkat meni taluttamalla. Alastaro jotain 1,50 pintaan ja ahvenisto 1,45. Pidon kanssa oli ongelmaa, kun aggresiivisemmat jarrutukset ja taitot saivat etupyörän lipsumaan ja kaasuun koskeminen takapyörän sutimaan. Kierrosaika ja sen kehitys oli huono, vaikka mentiin omasta mielestä äärirajoilla. Etujarrusatulat vaihtui joku vuosi Nissinin puristimiin etupään tuntuman parantamiseksi ja GoPro kiinni takakatteeseen ajoasennon seuraamiseksi.

Sitten heinäkuu 2019. Kierrosaika Alastarolla hierottu sinne 1,35 pintaan. Keväällä oltiin taas käyty ostoksilla ja renkaat vaihtui Supercorsa SP ja niihin rengaslämmittimet. Nyt ei voi olla enää kalustosta kiinni. Siitä .orgin AT4 ja päivän puolivälin paikkeilla kouluttajana toiminut Nitrous sanoi taikasanat. Jarrutan mutkiin väärin. Suoralla kammojarru ja taitossa jarru ylös. Tästä syystä etupää luistaa. Lisäksi avauksiin saa annostella kaasua reippaammin, kunhan pyörä nousee koko ajan kallistuksesta samaa tahtia. Ajotapa meni kokonaan uusiksi, mutta sieltä alkoi rakentaminen ja uusilla opeilla tänä kesänä Alastaro 1,28 alkuinen ja Ahvenisto 1,30 alkuinen kierrosaika. Ja vielä tuntuu olevan eväitä ja ideoita missä vauhtia voisi parantaa.

Seuraavalle kesälle ostoslistalla ehdottomasti AT5 tai KVR koulutus, seosrenkaat ja 10Hz mokkula. Ajopuvun uusiminen olisi ajankohtaista ja alkaa koko ajan airbag-puku kuulostamaan hintansa arvoiselta.

Mitä tekisin toisin?

Vaihtoehto 1: Sijoittaisin kaikki moottoripyöräilyyn menneet rahat indeksiin/osakkeisiin ja ajelisin nyt ihan millä pyörällä mieli tekisi.

Vaihtoehto 2: Aikaisemmin vain koulutukseen ja sopivat renkaat(+lämmittimet). Näillä olisi jouduttanut omaa kehitystä.

Vielä on itselläkin matkaa eteenpäin, vaikka yhteenlaskettuna taitaa 10v olla jossain määrin ratailua takana ja toivottavasti vielä monta vuotta edessä. Budjetti on koitettu pitää maltillisena, vaikka vaihto ratapyörään on alkanut entistä enemmän houkuttelemaan. Olen myös sitä mieltä, että tyvestä puuhun noustaan. Kehitys olisi voinut olla nopeampaa, mutta välillä lyödään päätä seinään ja askel taaksepäin voi olla kaksi eteenpäin. Aina ei voi voittaa.

Toivottavasti Scuuba löytää vielä kipinän ajamiseen. Olisi mukava nähdä taas mies varikolla.

[PrivateeR]

Ostaisin heti kerralla oikeanlaiset venttiilit ja paremman kompressorin.

Ei tule mitään muuta mieleen mitä olisin tehnyt varsinaisesti väärää oppimisen suhteen tms.

[Sippe]

Mulla taas ei ainakaan koulutusten määrästä vauhti ole kiinni. Osa niistä ensimmäisistä ehkä meni vähän hukkaan kun oma ymmärrys oli aiheesta mitä oli. Hassu juttu että vaikka olen aina ollut kiinnostunut moottoriurheilusta ajolinjojen käsite oli aivan hukassa. Viime kesänä motivaatio oli huipussaan ja nopean raja alkoi olla lähellä. Tänä kesänä ekat ratapäivät juhannuksena Kemoralla, nahkapuku ahdisti muuten mentiin +4sec oma enkka. Alastarolla sitten homma ei sujunut yhtään ja läski tirisi helteessä. Turhauttavaa, vitutus ja motivaation puute iski. Mutkanopeudet oli aivan hukassa ja tuntui ettei osaa hahmottaa senkään vertaa sisääntulovauhtia mitä aiemmin. Jonkinlainen taantuma oli iskenyt kuskiin. Mitä jatkossa, ehkä nakulla ens kesänä rennosti.
Paha vastata mitä tekisin toisin, jos nykyinen tietämys niin eka mopo ei olisi ollut bläkkäri.