Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12
Tulokset 31:stä 51:een 51:sta
  1. #31
    Just tuota luottoa haen ja se on korvienvälissäkin hakusessa erityisesti takarenkaaseen. Joskus ajoin keskinopeassa ja vanhalla viisaudella nopeus oli "ohitin useammin kuin mut ohitettiin."
    Uskon että se vauhti löytyy taas aika nopeaan, kun saa pään formatoitua vuosien jälkeen ajamiseen radalla ja löytää luoton renkaisiin

    Avausviestissä eka ratapäiväkäynti (7 kierrosta) vuosiin pohjiksi, siitä niistetty yhdessä ratapäivässä at3:sen päätteeksi 10s pois, ideaalista 12s.
    Pää mulla laittaa vastaan vielä mutkaan menossa ja apexin kohtaa tajuan että vauhtia sais olla enemmän, linjat hukassa etenkin lemminkäinen-kikkamutka ja arastelen älyttömästi avata. Kovempi luotto mulla on keulaan trailata sisään mutkaan kuin ajaa sieltä pois.

    Eli en usko että nopeus mulla olis kaukana niistä keskinopeen nopeesta päästä, siksi haussa renkaat joissa on varaa jatkoon nopeuden kehittyessä.

    Ratamopo kun tulee nyt heti kärkeen ja tarkoitus on tunkea asap at4:lle ja vaikka kvr:lta ottaa couchia jos tökkii eikä kehitys etene, niin järkeillen asialliset renkaat millä pärjää pidemmälle kehityksen myötä, tuntuu ainaki itselle perustelluilta.
    Kun ne vielä kestää paremmin ja pito ei oletettavasti häviä kuten vaikka pilot powereissa, niin en keksi yhtään syytä olla ostamatta sopivia sliksejä saman tien kun ne on vielä edullisempikin.

    Kuuntelen toki perusteluja mielelläni jos hyviä pointteja tulee mieleen ja koitin tuossa omaa näkemystäni/taustaa/ajatuksia avata mahdollisimman paljon keskustelun pohjaksi.
    En vittullakseni jos Turkulainen suoruus siltä vaikuttaa
    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  2. #32
    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Ei kyllä ollu mulla ikinä mitään ongelmaa MS4 etusella vaikka ajoin sillä Motoparkissakin ja siellähän pito ei ole mikään paras mahdollinen. Yleensä ajoin kyl MS3 edessä. Harrastelijalle toi MS4 taakse ja MS3 eteen on semmonen hyvä kombo, joka toimii aina ja kaikkialla.
    Mut siinä on se ero että sä osaat ajaa, minä en.

    Vaikka voisin kyl vannoa että ku lähdin varikolta sighting kierrokselle ni ekassa mutkassa en ehtiny edes parinkymmenen asteen kallistukseen ku rengas työnsi alta. Ehkä se rengas antaa enemmän pitoa kun se aistii että puikoissa on osaava kuski?

    Eikä renkaan pinnassa ollut asennusrasvaa ja rengas oli oikeassa lämmössä ja paineissa. Ehkä sit ku mäki opin joskus ajamaan ni nakit pitää niin pirusti.
    "Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
  3. #33
    Ole rauhassa , Turkulaisena olet etuoikeutettussa asemassa . JMH : Apikan viritys & säätö
    Scuuba : Ajaminen ja henkinen psyykkaus
    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Just tuota luottoa haen ja se on korvienvälissäkin hakusessa erityisesti takarenkaaseen. Joskus ajoin keskinopeassa ja vanhalla viisaudella nopeus oli "ohitin useammin kuin mut ohitettiin."
    Uskon että se vauhti löytyy taas aika nopeaan, kun saa pään formatoitua vuosien jälkeen ajamiseen radalla ja löytää luoton renkaisiin

    Avausviestissä eka ratapäiväkäynti (7 kierrosta) vuosiin pohjiksi, siitä niistetty yhdessä ratapäivässä at3:sen päätteeksi 10s pois, ideaalista 12s.
    Pää mulla laittaa vastaan vielä mutkaan menossa ja apexin kohtaa tajuan että vauhtia sais olla enemmän, linjat hukassa etenkin lemminkäinen-kikkamutka ja arastelen älyttömästi avata. Kovempi luotto mulla on keulaan trailata sisään mutkaan kuin ajaa sieltä pois.

    Eli en usko että nopeus mulla olis kaukana niistä keskinopeen nopeesta päästä, siksi haussa renkaat joissa on varaa jatkoon nopeuden kehittyessä.

    Ratamopo kun tulee nyt heti kärkeen ja tarkoitus on tunkea asap at4:lle ja vaikka kvr:lta ottaa couchia jos tökkii eikä kehitys etene, niin järkeillen asialliset renkaat millä pärjää pidemmälle kehityksen myötä, tuntuu ainaki itselle perustelluilta.
    Kun ne vielä kestää paremmin ja pito ei oletettavasti häviä kuten vaikka pilot powereissa, niin en keksi yhtään syytä olla ostamatta sopivia sliksejä saman tien kun ne on vielä edullisempikin.

    Kuuntelen toki perusteluja mielelläni jos hyviä pointteja tulee mieleen ja koitin tuossa omaa näkemystäni/taustaa/ajatuksia avata mahdollisimman paljon keskustelun pohjaksi.
    En vittullakseni jos Turkulainen suoruus siltä vaikuttaa
  4. #34
    Jatketaan tähän nyt sit höpinöitä

    Eli ratamopo kotiutui tänään, mukaan tuli paljon kaikenlaista ja täytyy niitä sorttailla.
    Suurimpina varakone, toiset takovanteet ja vetolevy. Kaato-osaa vähäsen, kaikki jäähdyttimet ym.

    Nyt alusta ja jarrut läpi, kaikki kireälle ja tarpeelliset loctitella. Katteet korjuuseen ja maaliin, etukatteen halkeama näkyykin yläosassa ja takakatteessa toispuolella pienehkö yläpuolella.

    Koeajolta täytyy sanoa, et tuo alusta ja jarrut!!! Voi jeegena!!! Oon ollu todella tyytyväinen siihen mitä TL:lle oon saanu tehtyä mut tää on jotain ihan muuta

    Eli tavotteena perusasoista läpikäyty pyörä, hieman siistittynä, niin että turvallisin mielin voi lähteä 17.-19. mp-tuen päättäjäisiin ajelemaan itseään ja pyörää itseensä sisään. Moni varmaan tunnistaa pyörän ja kiitokset täälläkin myyjälle. Hyvään taloon pääsi

    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  5. #35
    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Jatketaan tähän nyt sit höpinöitä

    Eli ratamopo kotiutui tänään, mukaan tuli paljon kaikenlaista ja täytyy niitä sorttailla.
    Suurimpina varakone, toiset takovanteet ja vetolevy. Kaato-osaa vähäsen, kaikki jäähdyttimet ym.

    Nyt alusta ja jarrut läpi, kaikki kireälle ja tarpeelliset loctitella. Katteet korjuuseen ja maaliin, etukatteen halkeama näkyykin yläosassa ja takakatteessa toispuolella pienehkö yläpuolella.

    Koeajolta täytyy sanoa, et tuo alusta ja jarrut!!! Voi jeegena!!! Oon ollu todella tyytyväinen siihen mitä TL:lle oon saanu tehtyä mut tää on jotain ihan muuta

    Eli tavotteena perusasoista läpikäyty pyörä, hieman siistittynä, niin että turvallisin mielin voi lähteä 17.-19. mp-tuen päättäjäisiin ajelemaan itseään ja pyörää itseensä sisään. Moni varmaan tunnistaa pyörän ja kiitokset täälläkin myyjälle. Hyvään taloon pääsi

    Monet väännöt olen jokkiksessa ajanut tuota pyörää vastaan! Onnea mainiosta kulkupelistä!
    Riku #666
    www.trackpunkracing.com
  6. #36
    Tuu sitten päätösviikonloppuna varikolla vaan nykimään hihasta tarpeen mukaan, tai pystytä vaikka leiri mun viereen - kauppaan kuuluu hyvä supportti
    Jokkis #11 | Ural S1000RR
  7. #37
    Lainaa t33muki kirjoitti Katso viesti
    Tuu sitten päätösviikonloppuna varikolla vaan nykimään hihasta tarpeen mukaan, tai pystytä vaikka leiri mun viereen - kauppaan kuuluu hyvä supportti
    Kiitos, katotaan jos vaikka viereen mahtuis
    Väri on sit vähän eri jo sillon vaikka valkoista ei näykkään
    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  8. #38
    Noniin, perjantai aamulla pääsin Alastarolle MP-tuen kolmipäiväselle ajotapahtumalle jokkisluokan päätöskisojen yhteydessä. Pitti pystyn ja fiilistelemään meininkiä, ajajakokous ja ryhmien jako. Oli nopeaa porukkaa paikalla ja tasakokoisten ryhmien jaon jälkeen hitaaseen, eli aikaa on hyvin ihmetellä juttuja kasaan.

    Oma vuoro tuli ja ajamaan, heti oli selvää että jalkatapit saatava alemmas heti ja kikkailemaan niiden kanssa, piti vaihdevivut ja kaikki käännellä ja soveltaa mutta sekin setviintyi ja takaisin radalle. Nyt alkoi jalkatapit olemaan jokseenkin paikoillaan ja mahtui jäykkä liikkumaan pyörän päällä. Jäykkänä silti ja pyörä tuntui jotenkin.....Kummalliselta.... Pistin uuden tuttavuuden piikkiin ja jatkoin ajoa. Kivaltahan se tuntui ja alkoi pikkuhiljaa "sujumaan" kun jalkatapit siirtyi vielä kerran ja avasin clipareita reilusti että sai kuski tilaa hyttiin.

    Silloin tuli kuitenkin uusi ongelma, keula tärräsi palmasissa ja kahvilan mutkassa. Ajattelin että tajuamattani paineistan keulaa tangoista ja keskityin pehmempään ajamiseen ja käsien rentouteen. Ei se muuttanut mitään ja huomasinkin että keula käy ihan pohjassa
    Siellä on kuitenkin 1.05 jouset jotka löysin keulan öljyjenvaihdon yhteydessä ja jota kummastelimkin että vanhalla omistajalla ollu jäykät vieterit kun on paljon lähempänä räärää-miehen mittoja kuin minä, jonka elopaino lähentelee sataa kiloa kehityssuunnan ollessa laskeva.
    Vähän lisää preloadia, sitten comppia ja silti pohjaa kun vauhti lisääntyy tai siis kovempi jarru ennen pelottavaa kääntöä
    ja nipari taas pohjassa... jätin öhlinsin ohjekirjan mukaisen maksimisuuren ilmajousen, olisko se vaan läskeille tumpelolle sittenki liikaa ja tarvisi saada öljypintaa ylemmäs oli miete kunnes hukkasin bensatankin korkin jonnekkin iltapäivällä

    No, racemallin pikatankinkorkki oli sellainen että motonetin 25mm veneen pohjatulppa passasi siihen ja illaksi lepäilemään. Ajatus palasi siihen keulaan.... ja siihen että paluuvaimennus oli löysimmilläänkin jotenkin saamarin nahkean olonen huollonki jälkeen jossa putsasin melkosesti moskaa...
    Sitten tulikin ajatus, ribarin neula meni cartridgeen ennen jousta kuten ne siellä oli ollutkin ja jota hämmästelin
    jo huoltoa tehdessä. Pikku guuglettelulla löytyikin öhlärin räjäytyskuva ja kyllähän se jousi kuuluu olla neulan alla siellä kartion puolella missä virtaama tapahtuu
    Eli paluu ollut käytännössä täysillä kokoajan!
    Ei oo varmaan edellisellä niin tuntunu, kun jousi jäykkä ja kuski paljon kevyempi. Kovaakin ajettu sellaisenaan!!!

    Lauantai alkoi siis nopealla keulan muutostyöllä ja kas, alkoi tuntumaan erityisen hyvältä ykskaks
    Koko päivä ajoa mitään pyörästä muuttamatta ja oman tekniikan hiomista. Perse tossa vai tässä, yläkroppa, mistä tukea mutkista, miten jalat jne. Tankkiin teippasin takaosaan pyyhemytyn mikä auttoi siihen että perse ei tule liian eteen jolloin nivuset ei töki siirryttäessä tankin kulmiin, jäi paljon ylimääräistä ohjelmaa pois sillä.
    Loppupäivästä olin väsynyt, onnellinen ja tyytyväinen pyörään sekä itseeni. Alkaa lemminkäinen osumaan vihdoin itseä tyydyttävästi ja kikkamutkaankin saan vietyä vauhtia jo ekaa kanttaria pidemmälle
    Kotiin taas nukumaan, nyt kunnon unet ja huulet päristelystä turtana ei nukkumasaa kauan tarvinnutkaan odotella....

    Sunnuntai aamu, kaveri tulee pihaan ja lähtee SV:llä mukaan, toinen laittaa viestiä Alastarolta että otithan mulle takarenkaan mukaan, otinhan mä.
    Savutaan just ajajakokoukseen parahiksi ja ruuvataan Stuartille uus takanen Tuonoon.
    Pyörän päälle ja ajoa, pirteenä huomaa kuinka ajo alkaa oikeasti sujua ja heti ekalla setillä ajan lauantain parhaan ajan mukaista vauhtia. Kyllä se opppi ja asiat taitaa tosissaan nukkuessa sisäistyä. Ajellen ja nauttien päivästä käyn nopeammassa ryhmässäkin koittamassa kehityksen myötä, jos vetoapuja sais, mutta ei jaksa enää. Ei fysiikka sen enempää kuin kognitiiviset kyvyt omaa enää sen vertaa paukkuja että jaksais ajaa kovempaa samalla keskittyen oikeisiin asioihin virheiden välttämiseks.
    Jätän ajanoton pois ja lähen puhtaasti fiilistelemään hitaaseen , katsomaan muiden ajoja ja harjoittelemaan ohituksia ja onpas hauskaa!! Ohitukset ulostuloissa tai jarruissa vie ajolinjaa uudenlaiseksi ja saa ihan eri fiilistä pyörään, itseensä ja hommaan. Tä oli loppujenlopuksi varmaan eniten tuntumaa ja luottoa antavaa puuhaa
    Turvallisesti tottakai, mitään typeriä vaan selvällä turvamarginaalilla. Kerran kävi töpö, vaihteen vaihdossa olin ilmesesti polkassu isomman päälle ja nostanut taas saman vaihteen silmään. Perä alkoi jarrussa elää ilman kunnon moottorijarruja ja sai puristaa enemmän lemminkäiseen mennessä linjan valuessa vähän leveäksi.
    Pahoittelut sille Suzuki? nakukuskille jos aiheutin jotain hämmennystä leviämällä ajolinjalle jos tätä luet, en löytäny/tunnistanu sua varikolta pyytääkseni anteeksi

    Tähän viikonloppuun oli hyvä aloittaa Vespan kanssa ja päättää samalla ensimmäinen kesä mopolla 8 vuoteen ja faktat tarkistettuani 11 vuoteen radalla. Nyt vehkeet talliin ja huollot, pesut sekä pikku fiksit talven mittaan niin on keväällä heti iskuvalmiina kun jossain on jokin ratapäivä tarjolla. .Orgin AT4 ainakin kutsuu kovaa

    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  9. #39
    Pohdiskelua ja myös kysymys porukalle, nimittäin henkisistä esteistä.

    Huomasin että tauon aikana lisääntynyt ikä ja sitä myöden kasvanut itsesuojeluvaisto yhdistettynä aikoinaan kahvilan mutkassa tehtyyn kaatoon on syönyt luottamuksen renkaiden pitoon.
    Muina ongelmina huomasin vauhtikammon sisääntuloissa ja huiman kynnyksen kallistamiseen jonkin epämääräisen rajan yli.
    Vauhtiin tottunee ajamalla ja kiristelemällä jarrumerkkejä pikkuhiljaa, nyt huomasin kauan ennen keskimutkaa että vauhtia ei ole läheskään tarpeeksi ja meni ihan köröttelyksi pääosat mutkia.
    Kun sitä saa vietyä enemmän mutkiin, niin päästäänkin kombinaatioon kallistuskulma johon uskon siihenkin ajamisen auttavan kun saa pään kalibroitua taas asiaan. Jäljelle jää kuitenkin tässäkin ehkä vähän renkaiden pito kantillaan ollessa.
    Suurimpana kuitenkin renkaiden pito, takarenkaan pito avatessa ehdottomasti pahin ja jossain määrin eturengas jarruttaessa sisään joka ei varmaankaan ole varsinainen ongelma tässä. Enemmänkin alastaron kahvilanmutkassa aikoinaan suoritettu high-sider kolkuttelee jossain takaraivossa...
    Vaikka tiedän nykyään että sisämutka ulostulossa josta kiiihdytin, oli laineella ja likainenkin. Siihen kuuma päivä ja lanssiryhmän nopeahkon pään vauhtia melkein täysi setti, PP2ct:t ja innokas avaus niin jokainen tiennee mitä tapahtui. Se kuitenkin hakkaa jossain takaraivossa ja pahasti.

    Tiedän että renkaissa riittää pitoa vaikka mihin, niin että tapit raahais maata ja ajat olisi ainakin 18 sekkaa pienempiä mutta se ei auta nyt...

    Miten ootte päässy näistä yli?
    Ajamalla ajan myötä, kiristämällä tekemistä pikkuhiljaa, sokeasti luottamalla pitoon kun tietää että sitä on, millä?

    Itse tuli mieleen kaksi asiaa, ilman että aikaa tuhraantuu bensan ja renkaiden kuluttamiseen.
    Ammatilainen PT, johon mulla on mahdollisuus KVR:n kurssin kautta tai menemällä kyyditykseen esim. Kallion päivillä.
    Rataa on toki hyvä kiertää, mutta mua ei kiinnosta kiertää sitä irrationaalisia mörköjä jahdaten mitkä karkaa aina mutkassa

    Liitetyt kuvat Liitetyt kuvat
    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  10. #40
    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Miten ootte päässy näistä yli?
    Ajamalla ajan myötä, kiristämällä tekemistä pikkuhiljaa
    Periaatteessa tämä. Ei mulla kummastakaan kaadosta varsinaisesti jäänyt mitään traumoja tai pelkotiloja, mutta kaadon jälkeen muutama kerta kyseisessä mutkassa astetta varovaisemmin käänsi mutkaan tai avas varovaisemmin. Mut ei siin menny ku pari kierrosta ni sen saman mutkan veti jo täysillä.
    "Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
  11. #41
    Itsekin käynyt oman sähläyksen vuoksi kyljellään kahvilan mutkassa jo vuosia sitten ja koska itsesuojeluvaisto laittoi miettimään tuon jälkeen ainakin mutka-ajoa, niin vauhtihan siinä hidastui. Tai ainakin kierrosajat.

    No hankin sitten radalle sopivamman mopon, siihen säädettiin alusta sopivaksi ja vaihdoin eteen kunnon jarrut. Mopon tekemisiin tuli heti parempi luotto.

    KVR:n reeneistä tuli hyviä neuvoja sekä toteamus että kaatopeikkoa ei tällaisella ajamisella ole näkyvillä. Vaikuttaa luottoon omasta tekemisestä varmaankin yhden naksun verran pelkästään tuo toteamus.
    Ilmatyynypuvun hankin suojaamaan ja lisäturvaa tuomaan.

    Viime kesänä ostin Metzelerin TD slicksit ja se toi uskomattoman paljon varmuuden tuntua ajoon lisää.
    Ajamalla tullut lisää varmuutta, varsinkin kun vähän miettii omaa tekemistään jo ennakolta. Tästä tuli KVR:ltä oppia.

    Ratapäivillä sitten on fiilistelyajeluiden lisäksi ajeltu kimpassa samaa vauhtia ajavien kanssa ja koitettu parhaan mukaan ottaa oppia toisten menosta ja yritetty neuvoa muita. Vaihtelevalla menestyksellä.

    Talviaikana opetellut enskamopolla piikkirenkailla ajelua, että pysyy jonkinlainen tuntuma.
    Vanhoja mopokisoja tulee myös katseltua.

    Kait se toi ajaminen sitä luottoa parhaiten on ainakin itselleni tuonut, nuo muut tekemiset siihen sitten lisää.
    H2 SX SE -18
    KTM 250 EXC-F -16
    Honda CB350 -69 (vaimon)
    ZX-6R -05
    projekti GPz750 turbo -84
  12. #42
    Ne peikkojen karistelut on varmasti täysin yksilöllisiä juttuja. Joku ajaa seuraavalla setillä yhtä eniten täysiä kuin ennen pannuja ja esim minä vieläkin alitajuisesti varon inan enemmän Alastaron vauhtivasuria ja Botnian shikaania, kun kummastakin olen kontannut leikkauspöydälle. Ei nuo mitenkään sinänsä mieltä paina, mutta datavertailuissa näkyy, että niissä on löysää enemmän kuin kavereilla.

    KVR-valmennuspäivät on muuten minulla olleet ehdottomasti parhaiten käytettyä rahaa koko harrastuksen aikana. Niile varaukseton suositus.
    Jokkis #11 | Ural S1000RR
  13. #43
    Nitrous:n avatar
    Rata & Koulutus
    Liittyi Mar 2004
    Järvenpää
    MotOrg ry jäsen
    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Pohdiskelua ja myös kysymys porukalle, nimittäin henkisistä esteistä.

    Huomasin että tauon aikana lisääntynyt ikä ja sitä myöden kasvanut itsesuojeluvaisto yhdistettynä aikoinaan kahvilan mutkassa tehtyyn kaatoon on syönyt luottamuksen renkaiden pitoon.
    Muina ongelmina huomasin vauhtikammon sisääntuloissa ja huiman kynnyksen kallistamiseen jonkin epämääräisen rajan yli.
    Vauhtiin tottunee ajamalla ja kiristelemällä jarrumerkkejä pikkuhiljaa, nyt huomasin kauan ennen keskimutkaa että vauhtia ei ole läheskään tarpeeksi ja meni ihan köröttelyksi pääosat mutkia.
    Keskimutkan vauhtia kannattaa hakea pehmeillä jarruilla. Eli jarruttaa normaalia aiemmin, mutta kevyemmin, että saa ostettua itselleen aikaa mutkan sisäänmenovauhdin arviointiin. Sieltä se keskimutkan vauhtikin sitten löytyy. Vasta kun mutkaan sisäänmenonopeus ja keskimutkan vauhti alkaa olla suht tontilla, kannattaa alkaa kirraamaan jarrumerkkiä. Jos Jarrumerkkiä alkaa kirraamaan ennen kuin mutkanopeus on kunnossa, luo vaan pään sisään paniikin ja homma menee selviytymiseksi oppimisen sijaan.

    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Kun sitä saa vietyä enemmän mutkiin, niin päästäänkin kombinaatioon kallistuskulma johon uskon siihenkin ajamisen auttavan kun saa pään kalibroitua taas asiaan. Jäljelle jää kuitenkin tässäkin ehkä vähän renkaiden pito kantillaan ollessa.
    Toistoja, toistoja ja toistoja. Ja toistot niin, että ajaminen pysyy rentona, elikkäs käännetään se yritys sieltä 100%:sta johonkin lähemmäs 50 pinnaa, että jää kapasiteettia uuden opetteluun. Tuntuu hitaalta, mutta kello tykkää.

    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Suurimpana kuitenkin renkaiden pito, takarenkaan pito avatessa ehdottomasti pahin ja jossain määrin eturengas jarruttaessa sisään joka ei varmaankaan ole varsinainen ongelma tässä. Enemmänkin alastaron kahvilanmutkassa aikoinaan suoritettu high-sider kolkuttelee jossain takaraivossa...
    Vaikka tiedän nykyään että sisämutka ulostulossa josta kiiihdytin, oli laineella ja likainenkin. Siihen kuuma päivä ja lanssiryhmän nopeahkon pään vauhtia melkein täysi setti, PP2ct:t ja innokas avaus niin jokainen tiennee mitä tapahtui. Se kuitenkin hakkaa jossain takaraivossa ja pahasti.
    Highsiderin välttämisessä tärkeintä ei ole se, että osaa ajaa rengasta pidon rajalla vaan se, että ajolinja on semmoinen, että highsiderin syntyminen on melko epätodennäköistä. Jos avauslinja ja kaasunkäyttö on oikea, ei renkaan pidon menettäminen yleensä johda muuhun kuin hienoiseen sladiin. Elikkäs näin:

    Eli pidät kaasun kiinni apeksiin asti. Annat mopon kääntyä riittävästi ennen kuin kosket kaasuun. Käytännössä keula osoittaa kaasulle mennessä sellaiseen suuntaan, että keuliminen kesken avauksen ei aiheuta toimenpiteitä ajolinjaan. Kaasu ja kallistuskulma toimivat 1:1. Kun kallistuskulma pienenee, kaasu avautuu lisää. Lisäksi varsinkin hitaissa paikoissa voi liioitellusti työntää mopoa pystyyn käsillä samalla kun avaa kaasun. Ennen varsinaista avausta siinä apeksin paikkeilla kaasua auki sen verran, että ketjut kiristyy. Kaikki palikat kun osuu kohdilleen niin pyörä nousee pystympään koko avauksen ajan ja kaasu aukeaa pehmeällä liikkeellä. Jos pito karkaa, takanen vaan siirtyy siististi vähän sivuun, kaasu pysyy samassa ja kohta rengas onkin ottanut taas mopon nopeuden kiinni ja pito palaa. Sit kun oppii tuon niin voi alkaa varovasti kokeilemaan, että miten sen saa pysymään siellä sladissa lisäämällä varovasti kaasua avauksen pysäyttämisen sijasta.

    Edit. Eturenkaan pidon kanssa: Jos se rengas ei tee mitään omituista jarruissa niin ei olla lähelläkään pidon rajaa. Sit kun se alkaa tärräämään käsille niin tietää, ettei enää kannata kirrata. Toki jarrun kanssa sama kuin kaasulla, pyörän kallistus ja jarru toimii about 1:1 ja pehmeät liikkeet mutkaan sisäänmenossa on tärkeitä. Jarrun voi aloittaa rajustikin, mutta muuten jarrupaineen muutos jarrutuksen aikana tulisi olla pehmeä. Keskarissa varsinkin näkee tosi paljon sitä, että jarrutetaan suoralla eniten täysiä ja samaan aikaan mutkaan sisäänkääntämisen kanssa päästetään jarru kerralla ylös. Huomattavasti turvallisempaa on tehdä tuo pehmeästi niin alusta ei pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä.

    Lainaa ouzi kirjoitti Katso viesti
    Itse tuli mieleen kaksi asiaa, ilman että aikaa tuhraantuu bensan ja renkaiden kuluttamiseen.
    Ammatilainen PT, johon mulla on mahdollisuus KVR:n kurssin kautta tai menemällä kyyditykseen esim. Kallion päivillä.
    Rataa on toki hyvä kiertää, mutta mua ei kiinnosta kiertää sitä irrationaalisia mörköjä jahdaten mitkä karkaa aina mutkassa
    Suosittelen vahvasti kurssia, niillä saa rahalleen vastinetta. Mun mielestä yksi päivä esim. tuota KVR:ää antaa enempi eväitä kuin koko kesä omatoimista tahkoamista.

    Edit 2. Milläkö siitä kaatopeikosta pääsee yli? 1) Ymmärtää miksi kaatui. 2) Ajamalla. Ainakin mulla tuppaa menemään sen kauemmin kaatopeikon ravisteluun mitä kovempaa ukkoon sattuu. Jos selviää pölyt pyyhkimällä niin kaatopeikko on kadonnu seuraavaan kierrokseen mennessä. Teho-osastolta vaati vissiin puolisen kautta tai kauden aktiivista ajamista, että kaatopeikko oli karisteltu. Toki tääkin on semmonen asia, että mitä useampi kaato on alla, sen vähemmän ne hetkauttaa. En silti suosittele tuota kaatuilua reenaamaan isoilla pyörillä. Joku minisupermoto tai supermoto on sit siihen hommaan ihan loistava peli.
    Viimeksi muokannut: Nitrous; 20.01.2022 klo 19:10.
    Superbike #7
  14. #44
    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Keskimutkan vauhtia kannattaa hakea pehmeillä jarruilla. Eli jarruttaa normaalia aiemmin, mutta kevyemmin, että saa ostettua itselleen aikaa mutkan sisäänmenovauhdin arviointiin. Sieltä se keskimutkan vauhtikin sitten löytyy. Vasta kun mutkaan sisäänmenonopeus ja keskimutkan vauhti alkaa olla suht tontilla, kannattaa alkaa kirraamaan jarrumerkkiä. Jos Jarrumerkkiä alkaa kirraamaan ennen kuin mutkanopeus on kunnossa, luo vaan pään sisään paniikin ja homma menee selviytymiseksi oppimisen sijaan.

    Hyvä pointti, miettiny että jarrua myöhemmäksi mutta se tosiaan varmaan tekee vaan kovemman paniikkireaktion vauhdin kautta. Eli pehmempää jarrua vaan ennen mutkaa, jos itselleni antaisin ohjeen.
    Myös tuon aprilian jarruihin on opettelua, prkl että ne on tehokkaat... Tippuu vauhti ihan liiaksikin tahtomatta, täytyy katupyörästä saada sormet paaaljon pehmeämmiksi.



    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Toistoja, toistoja ja toistoja. Ja toistot niin, että ajaminen pysyy rentona, elikkäs käännetään se yritys sieltä 100%:sta johonkin lähemmäs 50 pinnaa, että jää kapasiteettia uuden opetteluun. Tuntuu hitaalta, mutta kello tykkää.
    Tätä olen ajatustasolla käynyt läpi ja ne 3 pyörään tutustumispäivää koitin pitääki vauhdin sellaisena että ehdin jokseenkin miettimään mitä tein ja mitä teen seuraavaksi. Tuo vauhtikammo antoi tähän mutkissakin kivasti aikaa Tokikaan en kiellä, etteikö tahtoa välillä löytynyt liikaakin kun vuosien ajopoltteita on edelleenkin varastossa. Täytyy vaan itselle tyypillisesti pureskella asiat kunnolla läpi ennen tekemistä että pysyy fokus sitten tekemisessä.



    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Highsiderin välttämisessä tärkeintä ei ole se, että osaa ajaa rengasta pidon rajalla vaan se, että ajolinja on semmoinen, että highsiderin syntyminen on melko epätodennäköistä. Jos avauslinja ja kaasunkäyttö on oikea, ei renkaan pidon menettäminen yleensä johda muuhun kuin hienoiseen sladiin. Elikkäs näin:

    Eli pidät kaasun kiinni apeksiin asti. Annat mopon kääntyä riittävästi ennen kuin kosket kaasuun. Käytännössä keula osoittaa kaasulle mennessä sellaiseen suuntaan, että keuliminen kesken avauksen ei aiheuta toimenpiteitä ajolinjaan. Kaasu ja kallistuskulma toimivat 1:1. Kun kallistuskulma pienenee, kaasu avautuu lisää. Lisäksi varsinkin hitaissa paikoissa voi liioitellusti työntää mopoa pystyyn käsillä samalla kun avaa kaasun. Ennen varsinaista avausta siinä apeksin paikkeilla kaasua auki sen verran, että ketjut kiristyy. Kaikki palikat kun osuu kohdilleen niin pyörä nousee pystympään koko avauksen ajan ja kaasu aukeaa pehmeällä liikkeellä. Jos pito karkaa, takanen vaan siirtyy siististi vähän sivuun, kaasu pysyy samassa ja kohta rengas onkin ottanut taas mopon nopeuden kiinni ja pito palaa. Sit kun oppii tuon niin voi alkaa varovasti kokeilemaan, että miten sen saa pysymään siellä sladissa lisäämällä varovasti kaasua avauksen pysäyttämisen sijasta.
    Hyvä, eli teoriatasolla tää on siis jokseenkin hallussa. Vielä kun sen käytännössä takoo päähän ajaessa. Kaasulle meno tulee varmaan pääosin ihan "ajallaan" siinä tarkkuudessa missä nykytasolla kykenen, jollei myöhässäkin ja varsinainen avaus todella varovasti jos ollenkaan ennen kuin mopon on saanut ohjailtua (liiankin) selvästi pystyyn. Suurin treeni on varmaan noissa ajolinjojen fiksaamisissa ja ennenkaikkea vakioimisessa.



    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Edit. Eturenkaan pidon kanssa: Jos se rengas ei tee mitään omituista jarruissa niin ei olla lähelläkään pidon rajaa. Sit kun se alkaa tärräämään käsille niin tietää, ettei enää kannata kirrata. Toki jarrun kanssa sama kuin kaasulla, pyörän kallistus ja jarru toimii about 1:1 ja pehmeät liikkeet mutkaan sisäänmenossa on tärkeitä. Jarrun voi aloittaa rajustikin, mutta muuten jarrupaineen muutos jarrutuksen aikana tulisi olla pehmeä. Keskarissa varsinkin näkee tosi paljon sitä, että jarrutetaan suoralla eniten täysiä ja samaan aikaan mutkaan sisäänkääntämisen kanssa päästetään jarru kerralla ylös. Huomattavasti turvallisempaa on tehdä tuo pehmeästi niin alusta ei pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä.
    Tuossahan oli keulan rebound täysillä, edelliselle omistajalle huomattavasti kevyempänä ei ole jäykkien (mulle sopivien) jousten takia ollut ilmeisesti ongelma kun on kovaa ajanut. Mutta itsellä keula pakkas ihan körötellessä kasaan ja muutama etupyörän luisto tuli koettuakkin ennen kuin tajusin mitenpäin osat keulassa oli kun öljyjä vaihtelin.
    Se ei tuntunut kyllä mitenkään pahalta, pyörää pystyyn ja matka jatkuu varoen sekä ihmetellen että kuinka se noin. Siitä se epäilys keulan pitoon varmaan eniten peräisin on. Keulan pitoon luotan silti huomattavasti enemmän kuin takaseen. Apeksiiin/keskimutkaan jarruttaminen mulla tulee ihan aika luonnostaan historiasta ja faktasta että katupyörä jolla aikoinaan ratailin ja jolla otin taas ensimaut ratailuun, tahtoo pompauttaa keulan ylös kun jarrusta päästää. Joten sillä tuli sidottua keulaa luonnollisesti kasaan todella syvään, vaikkei toki kovaa.
    Tähän on oppimista kuitenkin tiedossa tuon ratavespan kanssa kuten jo sanoinkin.



    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Suosittelen vahvasti kurssia, niillä saa rahalleen vastinetta. Mun mielestä yksi päivä esim. tuota KVR:ää antaa enempi eväitä kuin koko kesä omatoimista tahkoamista.
    Näin olen ymmärtänyt ja siksi rahat laitoin jäsenyyteen sekä koulutuspäivään, ehkä vielä toiseenkin. Vielä kun on helppo korjata kaikkea typerää mitä huomaan itsekin ja kaikkea mitä en huomaa. Jos jotain hyvää on ikä tuonut mukanaan, niin sen että mulle ei ole mikään ongelma myöntää kädettömyyteni ja että ehkä joskus tarvii vähän apua eikä ole välttämättä fiksua oppia kaikkea kovan kautta
    Hämmentävää olla toisaalta boomeri ja toisaalta milleniaali ja toisaalta.... Pitäiskö vaan tahkota uppiniskaisesti väkisin syyttäen muita ongelmista, myydä kaikki ja ostaa rahalla vihreää teetä teeskennellen hyvää ihmistä vai nauttia elämästä miten sen parhaimmaksi näkee



    Lainaa Nitrous kirjoitti Katso viesti
    Edit 2. Milläkö siitä kaatopeikosta pääsee yli? 1) Ymmärtää miksi kaatui. 2) Ajamalla. Ainakin mulla tuppaa menemään sen kauemmin kaatopeikon ravisteluun mitä kovempaa ukkoon sattuu. Jos selviää pölyt pyyhkimällä niin kaatopeikko on kadonnu seuraavaan kierrokseen mennessä. Teho-osastolta vaati vissiin puolisen kautta tai kauden aktiivista ajamista, että kaatopeikko oli karisteltu. Toki tääkin on semmonen asia, että mitä useampi kaato on alla, sen vähemmän ne hetkauttaa. En silti suosittele tuota kaatuilua reenaamaan isoilla pyörillä. Joku minisupermoto tai supermoto on sit siihen hommaan ihan loistava peli.
    1) Tämän oon ymmärtäny ja parinkin kanssa aikinaan samassa paikoissa kaataneen rataharrastajan syistä jutelleena. Olisi varmasti aikanaan tehny todella hyvää mennä takaisin radalle ASAP, mutta mopon kursimisessa kesti ja ei tullut mentyä ennen kuin nyt.
    Silloin ei ollut kyllä ajamisessa lähinnä muuta kuin nuoren testoa ja vauhdinnälkää, sekä lähes loputon luottamus renkaisiin No kyllä niitä linjoja ja perusteita tuli .orgin koulutuksesta silloin haettua, mutta teoriapohjaa tekemiselle ei varsinaisesti ollut ja kiire oli olla nopea.... Nyt on fokus muualla, terveyspalveluita rasittamatta hapsutakki pois, noin tiivistäen.

    2)Ajamaan tulen, paljon. Siihen on tahtoa muutenkin kun päässyt taas tämän lajin homman makuun ja 3 vuotta saanut töissä painaa liiaksikin Ja onhan tuolla varikolla edelleen todella mahtava henki ja meininki ratapäivillä. Mieluummin mä sinne pääosin lähen kuin jokilaivalle tai taimaaseen.
    Suzuki TL1000S 1999 Kadulle
    RSV1000R Factory-04 Radalle
    Suzuki DR650 -99 Kaikkialle
  15. #45
    Orgin Keulahahmo JMH:n avatar
    Liittyi Jul 2010
    Presidentin naapuri
    MotOrg ry jäsen
    Jos lähiradan kalenterissa on vapaata arkipäivänä keväällä, niin menepä sinne ajelemaan vapaita. 3-5 tunniksi. Varikolle ja radalle pääsee oikeastaan milloin vain.

    Tuolla ns. ”kohellat” löysät pois, niin ei ajokiima, setin aika- ja onnistumispakko sitten pilaa kevään ekoja varsinaisia ratapäiviä oli se sitten pelkkä ratapäivä tai vaikka kvr koulutus.

    Eli koita saada kevyttä höntsää omassa rauhassa se yks kerta pohjalle.
    02 Mille R
    Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
    Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
  16. #46
    Olitte kirjoittaneet niin paljon, etten ihan kaikkea lukenut.

    Itsekin olen ollut aika monta kertaa nutullaan asfaltilla ja satoja kertoja enemmän mettässä mettämopolla.
    Tällaisena insinöörinä tykkään tietää, miten hommat pitäisi tehdä. Nyt kun KVR academy kertoo asioita pikkurahalla ja hyvin syvällisesti, on sieltä tullut ihan hirmusesti apua infonälkään. Aikaisemmin oikean tiedon saanti on ollut törkeen vaikeeta.

    Jos oon kaatunut, niin oon aina perinpohjaisesti selvittänyt, miksi kaato on tullut. Ja mahdollisimman nopeasti pyörän selkään ja lisää kilsoja alle. Ei ole ollut ikinä mitään kaatopelkoa.
    Vastaavanlaisella mopedilla ja vastaavanlaisilla renkailla muut ovat ajaneet paljon kovempaa kuin minä. Siksi uskottelen itselleni, että "ei se kalustosta oo kiinni". Tietysti pitää olla huolellinen, että renkaissa on oikea seos, pintaa ja oikeat paineet. Pyörä on teknisesti moitteettomassa kunnossa. Sitten sitä voi painaa rauhassa kuskin rajojen mukaan.

    Kuten Nitrous tossa kirjoitteli, niin mahdollisimman oikealla ajolinjalla ajaminen auttaa jo itsessään pystyssä pysymiseen. Muuttujia on tietysti tuonkin jälkeen tuhat, mutta jos teoriassa tietää miten ajaminen pitäisi toteuttaa, on se jo hyvä lähtökohta nopeaan ja turvalliseen ajamiseen. Mielikuvaharjoitukset ovat hyvä apu rata-ajan ulkopuolella.

    Itse en ole ikinä high-sideriä vetänyt. Mutta usein olen kuullut, että kuski on yliyrittänyt lähteä mutkasta, koittanut saada edessä ajavaa kiinni (väärässä paikassa), kiimassa ajanut tyhmästi yli rajan tai ollut joku kiire. Rauhallisella tekemisellä harva on tainnut saada high-sideriä aikaiseksi?

    PS. Eräässä paikassa oli juttua, että alle 40-asteen kallistuskulmassa high-sider ei oo enää mahdollinen. Mikäli tarkastelee vain tätä yhtä lausetta, niin oot ollut aika kallellaan kun oot kaasun avannut auki
    Braaaaap
  17. #47
    Lainaa T1mppa kirjoitti Katso viesti
    Itse en ole ikinä high-sideriä vetänyt. Mutta usein olen kuullut, että kuski on yliyrittänyt lähteä mutkasta, koittanut saada edessä ajavaa kiinni (väärässä paikassa), kiimassa ajanut tyhmästi yli rajan tai ollut joku kiire. Rauhallisella tekemisellä harva on tainnut saada high-sideriä aikaiseksi?
    Hi-Siderin tekeminen lähtee tyypillisesti jarrumerkiltä ja ajolinjasta jarrumerkin jälkeen.
    Jos ajolinja on paska, niin hi-siderin saa aikaiseksi pienilläkin kallistuskulmilla.
    Jos ajolinja on optimaalinen, niin hi-siderin saa aikaiseksi vain todella kiimaisella kaasun käytöllä.
    "Eihän sitä tietoa .orgin kuskeille kannata tarjota, ne kun tietävät jo kaikesta kaiken."
  18. #48
    Motorg ry, rahastonhoitaja shyhander:n avatar
    Pääylläpitäjä
    Hallitus
    Liittyi Mar 2010
    Vantaa
    MotOrg ry jäsen
    Lainaa scuuba kirjoitti Katso viesti
    Jos ajolinja on paska, niin hi-siderin saa aikaiseksi pienilläkin kallistuskulmilla.
    Voisitko avata tätä hieman, varmaankin paska ajolinja riippuu mutkasta että millä tavalla se on paska, mutta siis vaikka laspalmas mikä on monelle tuttu. Yleensä paska ajolinja tuolla tarkoittaa sitä että sisäkanttari otetaan liian aikaisin kiinni, eli onko paska higsideriin johtava ajolinja palmasissa liian aikainen taitto, miten se saa aikaan higsaiderin? Liian aikainen/liiallinen kaasun avaus? Eikö se ole sama myös oikealla ajolinjalla?
    RF900R, ZX6R, (XJ600S)
  19. #49
    Orgin Keulahahmo JMH:n avatar
    Liittyi Jul 2010
    Presidentin naapuri
    MotOrg ry jäsen
    ^
    Ja oli ihan pakko sitten!?
    02 Mille R
    Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
    Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
  20. #50
    Lainaa shyhander kirjoitti Katso viesti
    Yleensä paska ajolinja tuolla tarkoittaa sitä että sisäkanttari otetaan liian aikaisin kiinni, eli onko paska higsideriin johtava ajolinja palmasissa liian aikainen taitto, miten se saa aikaan higsaiderin?
    Juurikin noin.

    Filosofiselta kannalta tarkasteltuna ongelma on siinä että kuski ei yksinkertaisesti tajua mitä tekee väärin. Eihän kukaan tahallaan mopoaan ajata tilaan jossa mopo heittää kuskin selästä. Ei se mopo tee mitään ellei kuski käske. Ei kuskin kroppa ja raajat tee mitään ellei kuskin pää käske.

    Jos pohditaan rataharrastajien tekemistä, niin suurimmalla osalla ei ole käsitystä siitä, kuinka lähellä se hi-sider on joka kerta esim las palmasissa. Ihan sama ajaako kuski hitaassa, keski vai nopeassa ryhmässä. Ja riskikerrointa voi aika helposti arpoa kierrosajan perusteella, joka taasen on enemmän ja vähemmän suoraan verrannollinen siihen kuinka paska ajolinja on.

    Mitä paskempi ajolinja, sen huonompi kierrosaika, sitä suurempi hi-sider riski normaalilla kaasun käytöllä (avaus apeksista).
    Mitä optimaalisempi ajolinja, sitä parempi kierrosaika, sitä pienempi hi-sider riski normaalilla kaasun käytöllä (avaus apeksista).

    Hi-sider saadaan tyypillisesti aikaiseksi U-mutkassa, eli esim Alastarossa juurikin palmasissa, tai kahvilanmutkassa, tai kolmosessa. Syystä että paskalla ajolinjalla (jarrumerkin ja apeksin välillä) ajettuna mopo on ajallisesti pitkään maksimikallistuksessa apeksissa ja apeksin jälkeen. Ja kun kuski kuvittelee että apeksin jälkeen pitää avata, niin ainekset on kasassa.

    Optimaalisella ajolinjalla (jarrumerkin ja apeksin välillä) mopo ei ole maksimikallistuksessa apeksin jälkeen, vaan kuski nostaa mopoa pystyyn, joten kaasun normaali avaaminen apeksin jälkeen ei aiheuta ylimääräisiä seurauksia.
    "Eihän sitä tietoa .orgin kuskeille kannata tarjota, ne kun tietävät jo kaikesta kaiken."
  21.  
  22. #51
    Eikä tarvitse edes olla linja paljoa pielessä ni tapahtuu paljon ja nopeasti.

    Muistan viime kesältä Botniaringin harkat ni meni takalenkin neulansilmä pieleen paljolti siks että shikaani meni leveäksi. Aattelin siinä apexiin mennessä että koitanpa ihan piruttain avaa normaalisti ulos neulansilmästä. Ei ollut linja paljoa erilainen normaaliin nähden, ainoa ero oli se että pyörä oli pakosta vielä kallellaan ku ei muuten taittunut kohti exitiä. Siitä ku lähti avaamaan ni en ehtinyt kuin vähän kääntää ni heti potkaisi perä alta. Tämän siis luonnollisesti sai kopattua ettei käynyt pahasti, juuri sen takia että tiedostin riskin ennenkuin edes lähdin kokeilemaan.

    Mutta tosiaan jos se mutka on yhtään "kesken" ni kaasua ei saa avata. Se marginaali nopean linjan ja hyvän avauksen vs hieman väärä linja ja normiavauksesta haikkari on hyyyvin pieni.
    "Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12