Kuten otsikko kertoo, onko kenelläkään käynyt niin, että on omistanut jonkin harvinaisemman, tai muuten vain sellaisen pyörän, jonka myymistä katuu?
Syitä on varmaan monenlaisia. Akuutti rahapula, tarve saada rahat kasaan johonkin toiseen pyörään jne..
Aloitetaan omilla ajatuksilla;
1) Suzuki Gt 550 1976. Muutama vuosi sitten ostin suht edullisesti tälläisen 3-pyttyisen 2T "pyssyn". Käynti- ja ajokuntoinen peli, joskin vedot hukassa (putki lienee osasyynä). Mukavan patinoitunut, mutta suhteellisen siisti. Miksi menin myymään? Muutamalla satkulla olisi tehnyt hyvän pelin.
2) Suzuki gsf 400. Melko halvalla se irtosi, eikä tarvinnut hakea kuin 3km päästä. Näitä ei juuri liiemmin ole tarjolla. Suhteelliseen pieneen tehomäärään nähden hauska ja kivasti kiertävä peli. Meni sitten käyttäjälle Kolmone vaihdossa. Oli siinä laitettavaa jonkin verran, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut pitää itsellä!
Juu kyllä enkä myynyt rahan takia vaan siksi, että silloin ei ollut noin isoa olohuonetta kuin nyt mihin mahtuisi enemmänkin pyöriä.
https://www.bikepics.com/pics/2005/0...35426-full.jpg
Ja tietysti tuon Aprilia Rs 250 1997 olis ollut kiva jemmata olohuoneeseen, mutta silloin sama tilanne tilan puute.
"Jokainen enskalla metsässä ajettu kilometri tukehduttaa raivoonsa yhden viherpiipertäjän"
Kun katsoo kokonaisuutta pyörähistoriassa niin jokaisen pyörän myynti tai vaihto seuraavaan pyörään on mahdollistanut että olen päässyt ajamaan laajan skaalan erilaisilla kurapyörillä. Yksi pyörä kuitenkin on jonka myynti ei sinänsä harmita mutta jätti lämpimät muistot ja joskus voin vielä sellaisen ostaa, oli Honda Africa Twin 750 RD07 1999. Oli alle 70tkm ajettu ja kunnoltaan parikymmentä vuotta vanhaksi pyöräksi todella hienossa kunnossa.
Kylätason kurapyöräilijä.
Triumph Street Triple 675 R 2013. Ei ole sopivampaa välinettä kaduilla liikkumiseen tullut vastaan.
Ihka ensimmäinen oma pyöräni (12-vuotiaana) oli Honda Monkey -85, 3-vaihteinen puoliautomaatti. Sitä yritin ostaa takasinkin myöhemmin, mutta se oli mennyt varaosaluovuttajaksi
Braaaaap
Eniten harmittaa,kun tuli aikoinaan myytyä orggiskuntoinen 1100:n Katana.Olisi tuolle silloin joku nurkka tallista löytynyt,mutta joku hetkellinen mielenhäiriö tuli.
<p>Man cannot live on beer only.
Helkama,Sachs,Tunturi,Hånda,Kawasaki;Suzukeita 5kpl,pari Kawasakia,kaksBemaria,ZZR 1400 SE,Triumph Tiger 1200 XRT,nyt 2 Kawasakia ja BMW K1300 GT.
Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I'm not sure about the universe.
* Suzuki Katana * KTM 690 Enduro * Kawasaki ZX-8R * KTM 890 Duke R * Honda Fireblade *
Vuosimallin -95 Triumph Speed Triple, aivan perkeleen hieno laite ja oli vielä loistoyksilö. Ei ole montaa kertaa tullut Suomessa näitä kaasaritriplejä vastaan muutenkaan. Täytynee joskus metsästää Saksasta vastaava tilalle.
<p>Man cannot live on beer only.
Helkama,Sachs,Tunturi,Hånda,Kawasaki;Suzukeita 5kpl,pari Kawasakia,kaksBemaria,ZZR 1400 SE,Triumph Tiger 1200 XRT,nyt 2 Kawasakia ja BMW K1300 GT.
Monesta pyörästä on kyllä jäänyt hyvät muistot vaikkei ne silloin itsellä ollessa nyt ihan täydellisesti aina toimineetkaan. Mutta oikeastaan en ole minkään niistä myymistä hirvittävästi katunut, ensimmäistä piikkiä koetin tosin kerran ostaa takaisin mutta ehkä jopa onneksi myöhästyin... Kaiken kivan keräämiseen ei vaan aika ja resurssit riittäis.
Eniten on ehkä kaduttaneet ostamattomat pyörät, sellaiset joista sitten vanhainkodissa vois muistella että papalla oli muuten joskus tuommoinenkin.
Hessu; Suzuki DL1000 + Sherco SE250 Factory + Husqvarna TE250
Honda SL125 ja ehkä myös GSX-R 1100 -87
Triumph Bonneville Bobber Black -18
KTM 690 Enduro R -15
Vespa GTS 300 SuperSport -21
Samat mietteet; ostamattomat pyörät lähinnä kaduttaa. Siihen kokoelmaan ei rahat ja taidot riittäneet.
Nykyisin on jokin haave saada jokin 80-luvun hyväkuntoinen ja kunnossa pysyvä superpyörä itselle lähiajeluun esim. Hondat VF 1000 R ja CB 1100 R voisi kiinnostaa. Mutta, kun en ole mikään valtavan näppärä käsistäni; perushuoltotoimenpiteet onnistuu, mutta isompia remontteja ei taitoni ja viitsimiseni takia juuri pysty tekemään niin arveluttaa hiukan.
Toki, olen seuraavasta mp:stä lätissyt ja haaveillut jo vuosia, mutta kun rahat saa kasaan niin aina löytyy muu rahareikä ja alkaa miettimään, että jaksanko sillä monta vuotta ajella.... sellaista se on.
Honda Monkey Z50J - Honda CB 125 K - Honda CB 125 T - Kawasaki Z 650 - Yamaha FJ 1100 - Kawasaki ZZR 1100 - Kawasaki ZZR 1100 ...(10v. taukoa)... Suzuki GSX 1300 Hayabusa...(14v. taukoa)... Honda CRF 1100 Adventure Sports
En kadu.
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
RG250Gamman ostin ja myin halvalla joskus reilu 10v sitten. Ei sillä vieläkään rikastuisi mutta olisihan se kiva peli käydä silloin tällöin pröp pröp pröpöttelemässä.
RSV Millen myin kun tarvitsin Kotarin ostoon rahaa, senkin olisin mieluusti pitänyt. Ja jos nyt pitkiä naruja vedellään niin aiemman Super Enduronikin olisin voinut pitää, tuo nykyinen alkaa olla vähän kulahtanut.
Nykyistä edellinen, Honda VFR1200X. Ihan turhaan vaihdoin pois, oli niin hyvä pyörä että olisi mennyt kyllä vielä monta vuotta. Kiva noita on vaihdella, mutta nyt okt velkaisena päästä varpaisiin, löytäisin vaihdossa käytetyille rahoille muutakin käyttöä...
ER5 -> Yamaha FZ6 -> XT660Z Tenere -> HYM 1100 -> VFR1200X -> GSX-S1000A
Oishan sen ekan piikin, Yamaha RD 125 LC:n voinut pitää, koska oli alkuperäiskuntoinen ja melko siisti.
Viimeisin kikserin myynti kaduttaa kyllä.
Senverran syvä viharakkaussuhde sen aparaatin kanssa, että olis pitänyt jättää hyllylle.
Ja käydä vaikka kerran kesässä paskomassa housuunsa kadulla.
Blaablaa
Aina välillä tulee ikävä exää, KTM Duke 690 ärrää. Sitä hauskempaa kaupunki ja räppäilypyörää saa hakea, ja eikä se Itävallan alppipassoillakaan kovin heikko esitys ollut.. Jotenkin enemmän särmää, kuin nyky 600RR Cebarissa..
No Buellin olisi ehkä voinut pitää.
'pääasiassa ei huvita yhtään mikään, mutta v***ttaa kaikki'
Kaikkihan ne tavallaan kaduttaa... CBR:n myin kun Triumphin maalaukseen varatut rahat kului muualle, se oli ikäisekseen melkoisen hyvässä kunnossa joskin toistasataa mittarissa alkoi jo näkyä ja edessä olisi ollut mm nokkaketjun vaihto jossain kohtaa enkä vielä tuolloin semmoista osannut (enkä mielelläni ala vieläkään) Triumphin kanssa loppui ideat enkä koskaan saanut sitä ajoasentoa hierottua jetsulleen, aina sillä ajaminen kävi hartioihin vaikka mitä teki. Sitä on toisinaan ikävä joskin tiedän senttimetrilleen missä se seisoo ja pääsen toisinaan sitä katsomaankin. Benelli oli makee erikoisuutensa takia, ja samasta syystä yleiskäytössä taas hirvee ajaa kun oli rakennettu menemään ainoastaan "eniten täysii'. Puhumattakaan ylläpitokustannuksista ja osien saatavuudesta.
Toi jamaha on varmaan eka pyörä jonka myymistä tuskin tulen katumaan, sillä nyt reilun tonnin päästelly eikä se jotenkin sytytä mua yhtään... Hommasin sen lähinnä "ku halavalla sai" sijoituskohteeksi ja lähtee varmaan jossain kohtaa kyllä kiertoon, sais vaan ne kaasarit jiiriin...
Omituisten Otusten Kerho
Yamaha GTS 1000 '93
Cagiva Mito Evo2 4t turbo-projekti '05
Ex:Bashan BS200-S7 `07 katumönkkäri
Ex:Benelli Tornado TRE Novecento '06
Ex:Triumph Daytona 955i DSSA `02 fighter
Ex:Honda CBR 600F2 '91
Nohh.... Ei se nyt varsinaisesti "pyörä" ollut, mutta
aikanaan.... olikohan -75?... bränikkänä "kaljakärryksi" hankitun ensimmäisen
polven sinivalkoisen, jäykkäperäisen Monkeyn olisi voinut säästää.
Oli ihan pakko hommata moinen sen jälkeen kun käytiin Keimolassa ajamassa "rataa"
Teknarin mopotestin puitteissa .
Hymyilyttää vieläkin kun koko kalustokattauksella vedettiin ympäri rataa kisaa hampaat irvessä.
Nopein peli taisi by the way olla Fantikin vaihteeton keksintö keskipakokytkimellä / Miranellin koneella .
Aika olemattoman vähän on itse asiassa vehkeitä, joita ei enää saa uudestaan käsiinsä ja vielä suht helpostikin.
Ainakin jos puhutaan 70- luvun alusta alkaen vehkeistä.
Eli nou hätä jos nostalgiankaipuu alkaa valvottaa öisin liikaa.
Racin`with the wind....
Freedom !
That`s what it all about.
Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY
Omituisten Otusten Kerho
Yamaha GTS 1000 '93
Cagiva Mito Evo2 4t turbo-projekti '05
Ex:Bashan BS200-S7 `07 katumönkkäri
Ex:Benelli Tornado TRE Novecento '06
Ex:Triumph Daytona 955i DSSA `02 fighter
Ex:Honda CBR 600F2 '91
Kaduttaa joo. Joka ikisen pyörän myynti.
Mut raha on aina tullut tarpeeseen.
Eikä ollut mahdollisuuksia säilyttää.
Joo, kaduttaa... Varsinkin ne möhköt...
Hessu, vanha mutta hidas ja kankea.
Team Green
ainoa mikä pahemmin aikanaan harmitti oli myydä priima boldor 900 tekuun mennessä ja piti ostaa tietokone. no tietokone menetti arvonsa sitten 2vuodessa. Pyörä olisi saman arvoinen vieläkin. Mutta tietysti tietokoneella sai koulutuksen jolla on tienannut kaikki pyörät sen jälkeen, joten ehkä tradeoff on järkevä.
se tuntui aikanaan kuin olisi myynyt kaverinsa, mutta eipä se enää harmita. Kun on ollut parempia pyöriä.
Eilisen epäily ei kannata koska sitä ei voi muuttaa. Tietysti eilistä voi yrittää ostaa takaisin, mutta se menee pussihousuakselille helposti. Aikaan ei kannata ripustautua, koska se menee eteenpäin. Ota uudesta päästä parempaa alle.
we cannot tolerate zero tolerance!
BMW R1200GS & Speed triple 1050
Enemmän harmittaa kun on tullut ostettua niin monta pyörää ja paljon on rahaa mennyt. Lisäksi kun on tullut laitettua pakoputkea, alustaa ja muuta palikkaa niin eihän niistä ole juuri mitään takaisin saanut. Nyt kun mietin niin kaksi pyörää tulee mieleen, joita ei olisi pitänyt myydä. Yhteistä niillä on se, että ne oli hyviä jo tehtaalta eikä niihin tarvinnut juuri mitään tehdä. Ensimmäinen on Ducati 999S vm. 2006. Aivan aliarvostettu pyörä. Toinen on BMW HP4. Yhden H-D:n ostin jo kerran takaisin, mutta pakko se oli myydä uudestaan. Viimeisimpänä meni Kawa H2 SX, mutta se ei ole vielä alkanut harmittaa. Syytä kyllä olisi.
Multistrada V4S, KTM 790 Adv R Rally, Kawa H2 ja Z H2, H-D FXDR 128, H-D CVO Street Glide 128, KTM 1290 Superduke, pari Ducatia, KTM 450, Husaberg 570, Honda CR 500
Möin Buell XB12S:n kesällä pois kun ei muka enää huvittanut sillä ajella, ja tallissa oli toinenkin pyörä. No siinä taisi mennä lähes kaksi viikkoa kun ajelin vaihtamaan sen toisen pyörän vähän tuoreempaan Buelliin. Ei harmita enää, ja matkaenskakuume hävisi yhtä nopeasti kun tulikin.