Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12
Tulokset 31:stä 32:een 32:sta
  1. #31
    Lainaa Vespister kirjoitti Katso viesti
    Huuruksestahan on kuoriutunut varsinainen Lauri Viita!
    Tyylilaji on mielestäni lähempänä Kalle Päätaloa kuin Lauri Viitaa...
  2.  
  3. #32
    Lainaa XJ 900 kirjoitti Katso viesti
    Tyylilaji on mielestäni lähempänä Kalle Päätaloa kuin Lauri Viitaa...
    Noniin-noniin, pysytäämpäs teemassa...

    Garmontit purivat hyvin jyrkkää hiekkarinnettä ylöspäin, vaikka hiekka yrittikin liusuttaa kenkiäni...Joutsenet töräyttelivät vielä takaani Piilotuksen laavun suunnalta muutaman kerran, kun viimein pääsin rinteen laelle. Hmmm...no nyt olin tullut taas metsäautotielle, ja tästä karhunpolun oranssitäplät jatkuivat tuonne matalaan männikkömetsän siimekseen. Otin vielä vesikulauksen reisitaskun pienestä pullosta, ja otimpa vielä yhden punaisen perhosen siitä hölskyvästä namiaskistani myös, koska eihän Änäkäiselle ollut enää opaskyltinkään kertomana, kuin se tasaluku, eli 10km....

    Hyvin oli tämänpäivän patikointi tosiaan edennyt, kertasin vielä kokonaispituutta tälle reissulle, ja tein joitain päässälaskujakin, kun jalkani kiihdyttivät marssinopeuteni jälleen lähes maksimiksi, mukavan tasaisella ja kanervikkoisella patikkapolulla! Kyllä vain oli kumma se, ettei ketään vieläkään ollut tullut vastaani? Ei selkä edellä, saati kasvotusten? Kelit oli mitä parhaimmat, ja mustikoita metsäkankaat täynnä! Ei hyttystä, ei sateita, ei mitään mikä selittäisi tyhjät, nämä niin mainiot patikkapolut täällä luonnon hiljaisuudessa!

    Parit kilometrit polku meni ja eteni upeasti tasaisia männikkö kanervakankaita pitkin, puikkelehtien erämaalampien lomitse, kunnes se laskeutui sitten vaaranrinnettä pienelle koskipurolle. Tuumasinkin, että tämä polkuosuus oli kyllä paras pätkä, mitä olin tähän mennessä karhunpolkua patikoinut! Täysin kuivaa, ja tasaista polkua, ei kiviä, ei juurakoita, saati edes tuulenkaatoja. Maisematkin antoivat parastaan, ja nyt vielä tämän kosken ylikin oli tehty mainio pieni puusilta. Kyllä kelpasi matkamiähen täällä mennä.....

    Pikkuhiljaa polku kuitenkin alkoi jälleen kavuta pienien vaarojen laelle, ja sitten toisaalla taas laskeutua, että tulihan niitä jonkinsortin korkeuseroja sitten täällä kuitenkin.. Mutta kokonaisuudessaan, tulin koko ajan lähemmäksi Änäkäistä, ja sen myötä polku-urat vain paranivat, ja toki sen myötä marssivauhtikin pääsi taas valloilleen..... Hupsista! Taas jonkinsortin metsäautotie! Noo, mikäpäs siinä - ajattelin, ja hypäytin painavaa rinkkaani selässä hieman parempaan asentoon, kun yks-kaks huomaan tienposkessa jonkinsorttisen wanhan moottoripyärän aihion?? Mitä kummaa? Katselen ja hieman vääntelenkin siitä erilaisia osia, kuin mukaani otettavaksi, mutta mitäs tuollaisilla romppeilla tekisinkään, mutta olihan tuollaista wanhaa rautaa mukava käännellä, vaikka ainoana tuloksena oli se, että hyvät retkeilykäsineeni tulivat ruosteen tahraamiksi!...

    Vain muutama sata metriä eteenpäin, ja huomaan tulevani jonkun kesäpaikalle? On oikein sellainen wanhempi talo, sitten hieman uudempi kesäasunto- vai onkohan tuo sauna sitten, nuotiopaikka, ja kaikki tämä, hienon hienolla järvimaisemalla varustettu! Noniin! Ja nyt JOS olisi hiki-hiki, saati kuuma, niin aivan varmasti riisuisin itseni ilkosilleen, ja juoksisin tuosta laiturista vauhdilla järveen, ajattelin, kun yritin kuulostella, joskos sitä kuitenkin olisi edes vähäsen aluspaita hikoontunut, ja pälyilin tärkeänä taivaalle, sitä aurinkoa etsien, että mitenkähän tässä nyt sitten oikeen tekisi?... Ei ollut hiki ei, eikä aurinkokaan tullut paistamaan, vaan lymyili pilvien takana kylmästi!

    Noo, vaihdetaan nyt sitten ainakin vaikkapa ne kuivat, ja kertaakaan käytössä olleet villasukat, koska olinhan jo ainakin puolessavälin matkaani, joten nehän jäisivät pian kokonaan käyttämättä. Niin sitten teinkin, elikkäs rinkka selästä alas saunan porstuaalle pudottaen, kaiteesta hieman tukea, ja Garmonttien pitkien nauhojen irroitusoperaatio saattoi näin alkaa.....

    Vaikka oli lämmin keli, nousi sukista sellainen pienen pieni höyry. Sehän taas kertoi sen, että vaihtia oli jälleen ollut ihan sopivasti, ja kyllä muuten kelpasi vetää täysin uudet villasukat varpaisiin, ja sen myötä asetella tuoreet jalat patikkakenkiin takaisin. Rinkkakin lennähti ihan uudella lailla selkään, samoin kuin retkeilylahkeet vain alkoivat uudelleen sen tutun kahinansa, kun askeltelin metsäautotietä jälleen kohti tuntematonta tietä....

    Ja kaikki kävi melekein kuin jossain formulakisoissa, ajattelin....niin hoppusasti tuossa tein pienen pysähdyksen, ja vähän niinkuin uudet renkaat alleni, kun taas matka jatkui.....

    Kaivinkone edessä? Juu, ja asuntovaunu? Eivät liikkuneet, eikä kuullut mitään ääniä...tulin niitä sitten lähemmäski, ja todellakin. Tässähän oli jonkinlainen tienparannustyömaa selvästi, joka oli vain jäänyt kesken? Tuoreet olivat nuo kaivuujäljet, eli ilmeisesti eilen illalla viimeksi oli ojien syvyyttä kaivettu, ja sen myötä tiepohjaakin levitetty. Nafta haisi, joka sekoittui tuoreeseen maaperän soiseen hajuun.... Nooo, jatkavat varmaan taas tänään sitten iltasella, kun ovat saaneet heidän oikeat työt ensin tehtyä, arvelin, kun käännyin tästä risteyksestä sitten kohti toista tietä, jonka tiesin kartankin mukaan vievän kohti Änäkäisen vaaramaisemia.

    Polku erkanee nyt tuonne oikealle ylös, elikkäs sitten vain sinne....meinaa tulla oikein hikikin! On verrattain jyrkkää tämä rinne, ja loppuihan se sitten aikanaan, kun tulinkin jonkinsortin juoksuhaudan päähän...Hmm... tämä Änäkäisen tukikohtahan on ollut yllättävän laaja, ja leveä? Tiesin, mitä tuleman pitää, koska Änäkäisen entisöidyt juoksuhaudat, ja se 3 kerroksinen sairaalaluola, ei ollut enää kaukana, mutta kun tästä paikasta olisi sinne vielä jokseenkin kaksi, tai ehkäpä vielä kolmekin kilometriä....

    jatkuu....
Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12