Tulokset 1:stä 22:een 22:sta
  1. #1
    Vuosia näitä kaikenmaailman motoristi tarinoita seurattuani ajattelin kertoa omaa polkuani tähän ihmeelliseen maailmaan.
    Ensimmäinen oma mopedini oli Solifer Export jonka ostin 50 markalla naapurin pojalta.
    Vuosimallia en todellakaan tiedä...runko oli kasassa mutta moottori pahvilaatikossa...
    Kaupan ehtona oli toimiva mopo. Niin me yhdessä tuumin myyjän kanssa kasasimme moottorin josta tulikin
    toimiva peli.
    Tällä härpäkkeellä sain ensimetrit motoristin maailmaan vaikka jalat ei yltäneet maahan asti.
    Täytyi ottaa kaivonkannelta tukea että pääsi liikkeelle.
    Siinä oli ensiaskeleet tähän kaksipyöräisteen ihmeelliseen maailmaan.
    Siinä sitten vuosien myötä tuli harrastettua kaikenmaailman romuilla....
    Jostakin s yystä aina Tomoksen valmisteilla...ne kun oli tuttuja.
    Viimein kun oikea mopoikä koitti jäi käsiini isoveljen entinen Solifer Ts 50.
    Velipoika osti kamppeen uutena ja ajoikin sen todella paskaksi.
    Niin sain isäukon houkuteltua ostamaan minulle pari vuotta vanhemman Sm-50
    joka oli todella hyvässä kunnossa.
    No pari viikkoa sillä ajelin ja tulin siihen johtopäätökseen että eihän tämä kulje mihinkään.........
    Kavereilla kun oli pv-suskat kasikymppä pytyillä yms.....
    No enhän minä Tomoksesta luovu.........
    Ei muuta ku Moposportista tilaukseen suuriinta pyttyä mitä löytyy....
    No sieltähän löyty 75 kuutiota solikaan....
    Heletinmoinen lohkojen viilaaminen alkoi moottorisahan viilalla ku mäntäkin oli sentin isompi ku originaali.....
    Jatkoo seuraa ku kehtaan taas ruveta kirjoittelemaan.......
    Joksa
  2. #2
    Honda CB 750 F2 Seven Fifty. rane58:n avatar
    Liittyi Oct 2005
    ESPOO
    MotOrg ry jäsen
    Jatkoa odotellen....
    Kun älyttömät käskee haluttomat tekemään mahdottomat, syntyy projekti.

    Myytävää; https://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=8912
  3. #3
    Terve taas.
    Jatketaan seikkailua Soliferin kanssa.
    Niin sain soviteltua 75 kuutioisen pytyn kansineen paikoilleen ja joltakin kaverilta
    löytyi edullisesti 18mm Dellorton kaasari.Viisi vaihdetta oli jo onneksi koneessa valmiiksi.
    Rahapula oli siihen aikaan vallitseva olotila niin piti jostain keksiä tehopakoputki......
    No sehän tuli tehtyä yläasteen teknisen työn tunnilla.
    Sitten vielä etuhammasratas viisi piikkiä isommaksi.
    Kyllähän sitä kulkupuolta alkoi löytymään kun sai kaasariin vielä sopivan kokoiset suuttimet.
    Itsetyhdyn tehoputken ääni oli kyllä aika kipeä....siihen sitten äänenvaimennin käytetystä Rexona deodoranttipurkista.
    Voitte varmaan kuvitella poliisien ilmeen kun joskus pysäyttivät ja kummastelivat sitä äänenvaimenninta...
    Alkuvaikeuksia meinasi lisääntyneen tehon kanssa olla.
    Ensin alkoi vakio kettinki venymään aika vauhdila.Sen tilalle erikoisvahva niin jo kesti.
    Seuraavaksi kytkin alkoi luistamaan.Asiaa kun tutkin niin huomasin vanhemissa Tomoksen kytkimissä
    olevan kuusi jousta kun uudemmissa vain neljä.Kytkin vaihtoon ja taas mentiin.
    Sitten alkoi pettämään etuhammasrattaan kiinnitys joka Tomoksessa oli tunnetusti aika onneton.
    Sen sitten laitoin Kempin liimalla kiinni nii johan alkoi pysymään.
    Näillä eväillä sitä kulkupuolta löytyikin sitten 100 km/h...
    Joksa
  4. #4
    Honda CB 750 F2 Seven Fifty. rane58:n avatar
    Liittyi Oct 2005
    ESPOO
    MotOrg ry jäsen
    Sen verran kommenttia että itsetehty "tehoputki" toimii jos vain 20% tehoista häviää....
    Kun älyttömät käskee haluttomat tekemään mahdottomat, syntyy projekti.

    Myytävää; https://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=8912
  5. #5
    Seppo Tiittasen kirjoittamassa "Motocross-mekaanikon käsikirja" teoksessa on tarkat ohjeet tehoputken mitoittamiselle. Edellyttää hieman moottorin purkamista ja mittailua, mutta niillä ohjeilla tehdyllä putkella löytyi aivan eri tavalla pirteyttä viritellystä Soliferista kuin moposporttien tehoputkilla. Ihan siis oikeasti, ei mitään "aika-kultaa-muistot"-juttua.
    Suosittelen hankkimaan teoksen jostain, jos värkkäilee kaksitahtisten kanssa enemmälti.
    DL650 V-Strom / GSX650F
  6. #6
    Itse tehty........on itestä kiinni........millasen tekee..... jonkun ite tehty on parempi kuin toisen kaupasta haettu...
    onnex on tekijä mie.......henkilöitä
  7. #7
    No niin ja taas mennään....
    Jotain reilu vuoden päivät tuli räppäiltyä tällä Soliferillä ja toimikin yllättävän hyvin noin virivehkeeksi.
    Sitten möin sen serkkupojalle.
    Isäukkoni osti takavuosina mökkimopoksi tismalleen samanlaisen Soliferin joskin täysin vakiokuntoisen.
    Täytyy kyllä näin jälkikäteen ihmetellä että miten tuommoisella vehkeellä viritettynä on pysynyt hengissä......
    Tuntui että eihän siinä ole jarruja tahi jousitusta minkaanlaista
    Myöhemmin kun ostin omalle pojalle nykyaikaisen enduromopon ja tytöle skootterin niin onhan ne vähän eri vuosituhannen
    vehkeitä
    Sittemmin siskoni mies osti 250 kuutioisen Dt Yamahan,taisi olla jotain vuosimallia 1977.tms....
    Sillä sain ajella mielin määrin kuusi-ja seitsemäntoista vuotiaana........
    Niin eihän mulla korttia vielä ollut mutta tuolla maaseudulla ei ollut niin nuukaa.....
    Siinä sai kuitenkin ensikosketukset oikeaan moottoripyörään
    Pyöräkuumetta oli kuitenkin aina vaihtelevasti päällä.
    Kuitenkin opiskelut ja sen jälkeen armeijahommat ja vielä muutto työn perässä eri paikkakunnalle lykkäsivät
    pyöräkuumetta aina eteenpäin.....
    Siinähän tuli pari lasta hommattua ja rivitalon pätkäkin tuli ostettua nii pyörähommat oli siltä osin jäissä
    Joksa
  8. #8
    No niinhän se elämä rullasi eteenpäin edelleen ilman moottoripyörää.
    Taisi olla vuosi 2000 kun autokauppias kaverini soitti minulle että tulepas katsomaan
    Mikä erikoinen moposkootteri tuli kaupoissa hänelle!
    No hulluahan ei tarvitse yllyttää....
    Otin pojan mukaan ja mopoa katsomaan.
    Paikan päältä löytyikin aika harvinainen peli.
    Kyseessä oli nimittäin aito italialainen skootteri Italjet Torpedo vm.1999.
    Todella nostalgia peli isoilla pinnavanteilla ja erittäin vanhoillisella ulkonäöllä.
    No hauskin puoli paljastui koeajolla kun peli oli todella mukava ajettava ja mikä parasta
    Maahantuoja oli unohtanut näihin laittaa minkäänlaisia rajoituksia kulkupuoleen!
    Tätä mallia myytiin Suomessa vain kaksi vuotta ja lopetettiin kun ei tälläinen
    herrasmies skootteri oikein myynyt.
    Se hauskuus kulkupuolessa oli että menohaluja löytyi 80km/h.........
    Niin se jäi mainitsematta että minustahan tuli sitten taas mopomies
    No niin olin sitten skootterin omistaja yllättäin
    Joksa
  9. #9
    Ja skootterimiehen seikkailut jatkuu.....
    Loppujen lopuksi moposkootteri oli ihan hyvä ostos.Tuohon maailman aikaan kun mopolla sai
    ajaa vielä pyöräteitä pitkin niin 12 km työmatka oli näppärä taittaa tällä pelillä.
    Samoin parkkipaikkoja ei tarvinnut kaupungilla haeskella.Tytönkin kiidätin aamuisin tarhaan skootterilla.
    Niin siinä vaan vierähti kuusi vuotta mopomiehenä.....
    Kunnes eräänä päivänä vuonna 2006 ajelin mopolla töistä kotiin.
    Tien vieressä seisoskeli kolme pikkupoikaa joista yksi huusi ohi ajaessani Katsokaa mikä Pappamopo
    Tästä suivaantuneena menin kotiin ja sanoin vaimolle että nyt loppui mopoilu.
    Nykyään tilanne varmaan naurattais makeasti kun olen kahden pikkupojan Pappa ihan oikeasti
    No akropoo...ei muuta kuin moottoripyörää katselemaan.
    Ensi pyöräksi valikoitui Kawasaki Kle 500 enduro vm.1994.
    Pyörä oli tuotu Saksasta jossain vaiheessa ja oli kaikinpuolin siisti ja hyväkuntoinen.
    Mittarilukema taisi olla ostohetkellä jotain 40 tkm.
    Pari modausta siihen tein eli vaihdoin leveämmän ohjaustangon ja lisäksi penkin teetin uusiksi
    tutulla verhoilijalla.
    Tällä pelillä tuli sitten lähitienoon sorapätkät tutuksi mutta ei hirveästi tullut kunnolla offroaddia harrastettua.
    Taisi olla 2007 joulukuussa kun satuin käymään paikallisessa prätkäliikkeessä niin iskin silmäni
    saman vuosimallin Kawasaki Versykseen.Kyseessä oli siis 650 kuutioinen ja vain 3000 km ajettu yksilö....
    Lisäksi väri oli musta
    Joksa
  10. #10
    Terve taas!
    Siinä minä otin kylmät tyypit tästä Kawasakin Versyksestä ja tykästyin ajoasentoon
    sekä pyörään muutenkin.
    Kummastelin vain miksi näin tuore pyörä oli laitettu kiertoon?
    Niimpä otin ja soitin entiselle omistajalle kysyäkseni mikä pyörässä oli vikana!
    Hän kertoi jääneensä hiljattain leskeksi ja oli ostanut moottoripyörän että saisi
    jotain uutta virikettä elämäänsä.Pyöräkärpänen oli iskenyt heti ja hän vaihtoi
    Kawan pikimmiten isompaan.
    No minähän vaihdoin Kle:n Versykseen
    Voitte varmaan kuvitella että oli pitkä talvi odottaa pääsyä uuden pyörän sarviin
    Lopultakin kevät koitti ja ensimetrit Versyksen puikoissa eivät todellakaan
    tuottaneet pettymystä!Eihän se mikään tehotykki ollut mutta entiseen verrattuna todella
    hauska peli.
    Suurin ero oli jousituksessa ja jarruissa.
    Yksin ajellessa pyörä oli ihan ok mutta vaimokin alkoi viihtymään
    tarakkaharakkana niin alkoi tuntumaan että tehoa on valitettavasti aivan liian vähän.....
    Siinä toista kesää vuonna 2009 Versyksellä ajelin niin vaimo alkoi painostamaan että
    pitäisi vaihtaa ISOMPI PYÖRÄ !!!
    No pakkohan silloin on ruveta puntaroimaan vaihtoehtoja jos vaimo vaatii
    Joksa
  11. #11
    Niin se elämä heittelee! Mukavaa luettavaa!
    Se maksaa kuka nauttii!
  12. #12
    Lainaa Joksa69 kirjoitti Katso viesti
    Siinä toista kesää vuonna 2009 Versyksellä ajelin niin vaimo alkoi painostamaan että
    pitäisi vaihtaa ISOMPI PYÖRÄ !!!
    No pakkohan silloin on ruveta puntaroimaan vaihtoehtoja jos vaimo vaatii
    Oot saanu hyvän vaimon
    Yamaha FJR 1300 -07
    Ex: Suzuki SV 1000 N K4
    Ex: Suzuki GSX 750 -98 ("Inazuma")
  13. #13
    Lainaa Havis kirjoitti Katso viesti
    Oot saanu hyvän vaimon
    Aikanaan Saksassa baanalla kokeilin paljonko FJ1200 kulkee. Kaverilla BMW1200S. Kun sain mittariin joku 220 niin vaimo kysyi puhelimessa että eikö tämä kulje kovempaa, Rane tulee ohi......
    FJR -17
  14. #14
    No niin alkoi sitten kova pähkäileminen että minkälaista pyörää seuraavaksi?
    Se oli lähtökohta että vähintään tuhat kuutiota pitäisi olla.....
    Siinä sitten tuli kokeiltua kaikenlaisia kikottimia ja rajasin vaihtoehdot kahteen eli
    Honda Cbf 1000 tai Suzuki 1250 Bandit.
    Sain järkättyä koeajoon molemmat peräkanaa ja kyllä täytyy sanoa että
    Suzukin väkivahva moottori teki vaikutuksen.Eihän Bandiitti mikään tekniikan ihme ole mutta
    jokin siinä sytytti.
    Siinä kesä alkoi jo kääntyä loppupuolelle eikä pyörää ollut löytynyt kunnes
    satuin käymään Oulun Kärkkäisellä.
    Sielläpä oli kuin olikin yksi kpl. ihkauusi Bandit 1250 Abs jarruilla metallin sinisenä.
    Kärkkäinenhän toi näitä maahan ns.harmaatuontina ja hinta oli 2500 euroa halvempi kuin virallisella myyjällä.
    Illalla kerroin vaimolle että kävin katsomassa semmosta Suskaa ja hän tokaisi että varasithan sen.....
    Siihen minä että pitäiskö vielä miettiä niin vaimo sano että meet heti aamulla vaihtamaan sen pyörän
    Minähän tein työtä käskettyä ja säntäsin aamulla hetimmiten pyöräkaupoille.
    Myyjä oli jotenkin äkkinäisen oloinen nuori mies mutta ihan hyvät kaupat saatiin väännettyä.
    Siinä huomasin ootellessa kun myyjä papereita teki että pitäähän tankkiin se suojatarra laittaa että ei
    heti tule naarmuja.Sanoin myyjälle että laittaa sen tarran tankkiin valmiiksi kun tulen seuraavana päivänä
    pyörän hakemaan.
    Siinä lähtiessäni myyjä vielä kysyi naama totisena entä jos tankkitarra tulee vinoon......
    Siihen minä heitin että minähän perun kaupat jos niin käy......myyjän naama alkoi punottamaan ....
    No niinhän tässä oli sitten ykskaks tuliterän pyörän omistaja.
    Jatketaan seuraavassa osassa......
    Joksa
  15. #15
    Joo tätä juttusarjaa on kiva lueskella, kun taidetaan olla jutuista päätellen eletty samalla vuosikymmenellä suurinpiirtein saman ikäisinä ja osin samoja kokemuksia on koetu

    Sen verran tuohon vaimo asiaan, että mulle tuli kummallinen tarve vaihtaa toi gessu kyykkypyörään joku aika sitte. Vaimo tosin tykkää kovasti istua gessun takapenkillä, mutta kuitenkin joku viidenkympin villitys alkoi painamaan päälle.

    Löysin sitten Heinolta Tampereelta ZZR 1400 Kawan johon olisin saanu vaihtaa ilman välirahaa Ei muuta kuin Tampereelle poikaamme katsomaan ja samalla Kawalla koeajolle.

    Se oli toukokuuta ja kun väänsin +90km/h moottoritiellä vaimo kyydissä, niin alko rakeita satamaan ja ajattelin että kurvaampa tuonne marketin pihaan kun ne rakeet kopisi niin kovin kypärään.
    Kysyin vaimolta että mitä tuumaat, niin vaimo siihen ihan rauhallisena että "ei taida olla meidän juttu", ja olin kyllä samaa mieltä Vieläkin on gessu meillä ajossa
    R1200GSA exät F800GS, R1150GSA, Versys 650, R1100GS, AT650, Z650SR
    Arjen adventuristi
  16. #16
    Jospa uskaltaisin myös tähän vastailla.

    Varhaisen 70-luvun lapsena olen ajellut saman vuosikymmenen Tuntureilla ja omistinkin oman syntymävuoteni Tunturi Sportin. Sen jälkeen tuli Honda. Sitähän piti jo viritelläkin. Teknisen "osaamisen" vuoksi tulivat kylän pojat kyselemään josko saisin heidänkin moponsa kulkemaan. Sain kyllä. Valitettavasti.

    B-ajokortin myötä mopot jäivät täysin. Oli kaikkea muuta, autoharrastusta, juopottelua, ryhdistäytyminen, ammattiin lukeminen. Sen ammatin ja työn kulkiessa tuli hankittua Solifer Export 1962. Oli palasina kahdessa isossa laatikossa, näistä sen rakensin ajan kanssa. Tällä ajellessa jotain taisi syttyä uudestaan.
    Muutama vuosi tästä sain päähäni ostaa skootterin. Hain sen, ajelin tyytyväisenä kesän. Kaverin idea "Pitäsköhän laittaa moottoripyörä?!", jäi kummittelemaan päässä. Mulla kun ei sitä ajokorttia siihen pyörään ollut.
    No perhana, ilmoittauduin autokouluun. Suoritin Moottoripyörän ajokortin ja ostin pyörän. Kylläkin ensin ostin Yamahan ja sitten vasta sain ajokortin.
    Ajelin tyytyväisenä Viragolla, huomasin sen olevan parasta vastapainoa työlle ja lähes kaikelle.
    Seuraavana kesänä jo ihmettelin että kaikki lähitiet on ajeltu. Soratielle kun Customilla ei huvita mennä. Kokeilin kyllä, en suosittele.
    Ostin halvan "kurapyörän". Sattui vielä hyvä yksilö. Tällä kun ensikerran sain alleni soratietä...
    Itselleni uuden pyörän kanssa avautui täysin uusi maailma! Tämä koko homma sai suupielet ylöspäin.
    Tästä sitten on tullut panostettua matkailuun, pyörä on minulle sopiva. Mennään aina sinne mikä hyvältä tuntuu. Ja jos ja kun on hyvä ajella... niin ajellaan vaan! Vaikka sinne kuuluisaan auringonlaskuun.
  17. #17
    No niinhän sitä oli sitten kerrankin aivan tuliterän prätkän omistaja.
    Kun nyt uusi pyörä oli alla niin ajattelin ajaa sisäänajon ihan ohekirjan mukaan vaikka lieneekö
    tänä päivänä monikaan sitä tekee?
    Mailtoin kuitenkin mieleni ja aloin sinkkiä kilristelemään kunnolla vasta ensihuollon jälkeen.
    Kyllä täytyy sanoa että Banditin sarvissa tuntui että nyt on alla oikea moottoripyörä
    entisiin verrattuna
    Pari tonnia siinä syksyn päälle kerkesin kelata mittariin.
    Heti seuraavana talvena laukkusarja tilaukseen sekä hieman korkeampi savunvärinen pleksi.
    Seuraavan kesän hankiintaan tuli tietty tehoputki koska täytyyhän rakkaiden
    naapureiden tietää miloin minä lähden sekä miloin palaan kotiin
    Siinäpä sitä Banditillä tuli vuosien myötä monet mukavat reissut tehtyä ja täytyy kyllä
    sanoa että oli täysin viaton pyörä.Alkuperäinen akku sekä ketjut ja rattaat oli edelleen minun jäljiltä.
    Ketjut olen aina rasvannut perä-ja vaihteistoöljyllä.Lieneekö siksi olivat vielä hyvässä kunnossa
    kun laitoin pyörän kiertoon mittarilukeman ollessa jotain 42 tkm.
    Niin tässähän nyt paljastui että taas kerran pyörää täytyi vaihtaa.
    Elettiin siis vuotta 2016 kun pyöräkuume iski päälle ihan huolella.
    Olihan tässä Banditillä tullut ajeltua jo vuodesta 2009....
    Mutta että ei menisi ihan yksinpuheluksi tämä juttu niin laittakaahan arvauksia
    minkälainen se seuraavaksi kulkineeksi valikoitui.......
    Joksa
  18. #18
    Vaikea kyllä alkaa arvuuttelemaan.

    Itse konepyöräilyä pääsi maistamaan 70-luvun alussa kun serkulla oli 80 kuutioinen Yamaha ja kipinä syttyi heti. Sitten kaksi Tunturi Sporttia, -70 ja -72 mallinen, kun sai ajettua kevarikortin niin ensin Yamaha AS3, Twinihonda, silloin vielä pinnapyörillä, ComStarit tuli myöhemmin. Ikää kun tuli 18 niin Honda CB500Four -76, sitten Honda CB750KA -80 pitsikansi, Yamaha XJ750 -84, Yamaha XJ900 -91, Yamaha FJ1200 -92, Yamaha FJR -07 ja sitten nykyinen Yamaha FJR -14. Tyttöystäväksi, nykyiseksi vaimoksi löytyi naapurista moottoripyörän kyydistä tykkäävä jo piikkiaikana.

    Ai niin. Tuo twinihonda tuli ostettua uutena, joka onkin urallani ainoa uutena hankittu moottorikulkuneuvo.

    Eli Banditin jälkeen joko isompaa, tai sitten endurompaa, mikä on nykyinen suuntaus. GS:llä ajetaan harvoin kaksi päällä eli arvaan kuitenkin että Yamaha FJR.
    FJR -17
  19. #19
    Jatketaampas jutustelua.....
    Seuraavan pyörän tulisi olla enempi matkapainotteinen ja mieluusti kunnon
    laukkusarjoin varustettu.
    Jotain Bemaria kokeilin...taisi olla joku R/T mutta en oikein innostunut.
    Hondalta ei löytynyt mieleistä mallia ku ei vielä Goldwinki iskenyt.
    No sitten paria FJR:ärrää kokeilin.Vaimo kyllä viihtyi Jammun tarakalla ja
    oli sitä mieltä että vaihdetaan tuliterä FJR......
    En voi Jammua moittia mutta jotenkin en vain ihastunut.
    Todella mukava varuste oli vakkari ja sähkösäätöinen plexi oli ihan kiva varuste.
    Ja odotin moottorilta ehkä vähän enemmän löylyä...
    Siinäpä sitä tuli nettimotoa harva se päivä plärättyä.
    Sitten iskin silmäni Kawasakin tuotteisiin ja siinähän se sitten oli.....
    Kawasaki Gtr 1400.
    Tarjontaa vain näistä oli todella vähän.Ajattelin jo että ompa paskoja pyöriä ku on niin vähän tarjolla
    No ei kahta ilman kolmatta....Kaksi kawaa omistaneena päätin että tälle tielle lähdetään
    Kuinka ollakkaan Joensuusta löytyi vm.2010 GTR vajaa 28 tkm. ajettuna.
    Siinä sitten soittelin liikkeeseen ja tarkistin pyörän huoltohistorian joka oli hyvä.
    Varasin pyörän siltä istumalta ja sanoin tulevani kaupoille seuraavana lauantaina.
    Matkaa Joensuuhun kun on rapiat neljäsataa km kotikulmilta niin kuvien perusteella
    myyjän kanssa kauppoja väännettiin.
    Olihan tietty aika riskipeliä tämä pyöräkauppa kun en ollut GTR:ää päässyt edes missään
    koeajamaan
    Lauantai aamuna hyppäsin Banditin selkään ja karautin Joensuuhun.
    Sitten jännityksen sekaisin tuntein Kawaa katsomaan ja pyörähän oli sellainen mitä myyjä kertoikin.
    Koeajolle kun lähdin niin välittömästi tiesin että tämä se on minun pyörä
    Ei muuta ku paperit kuntoon ja kotimatkalle.
    Joensuusta ajelin Kajaanin kautta kotiin taasen rapiat 400 km ja kyllähän matkanteko maistui.
    Kotipäässä alkoi olla lämmintä jo 25 astetta niin alkoi huomata että on lämmintä
    hommaa ajella täyskate pyörällä näillä keleillä
    Jatketaan taasen joku päivä tarinaa......
    Joksa
  20. #20
    Terve taasen
    Siinähän sitten Kawan Gtr:llä pari kolme viikkoa olin kerennyt ajella ja pyörä kyllä
    oli mieluinen.Painava rohjakehan se on mutta eipä se ajossa tunnu niin pahasti.
    Vakionopeussäädin olisi kyllä tässä tarpeen että ei vauhtia tulisi huomaamatta liikaa.
    Eihän se ihan ongelmitta alkanut Kawan kanssa yhteiselo.
    Olin kurvailemassa lähitienoon mutkapätkiä ja kun pysähdyin kessulle ihmettelin
    öljynkatkun hajua?
    Huomasin että öljyä oli valunut pitkin sylnteriryhmää ja alakatteissakin näkyi
    öljyviiruja
    Vuodon syyksi paljastui venttiilikopan tiiviste.
    Näissähän ollut tyyppivikaa että venakopan tiiviste alkaa tihkumaan.
    Sekin varmaan vaikuttaa kun tällä pyörällä ei oltu ajettu edeltävän
    parin kolmen vuoden aikana juuri ollenkaan.
    Siinäpä meinasi paniikki iskeä kun oli meininki lähteä Lapin reissulle reilun viikon päästä
    Soitin heti luottohuoltomiehelle että mikä neuvoksi.....
    Hän sanoi että jos saat tiivisteet hommattua pikana niin laitetaan pyörä reissukuntoon
    Sitten soitto myyjäliikkeeseen joka onneksi oli Kawan merkkiliike että nyt tarvis tiivisteet pikana.
    Tiivisteet tuli pikapostina ja pyörästä tarkistettiin samalla venttiilin välykset jotka olikin kunnossa.
    Niin pääsin reissuun ehjällä pyörällä.
    Sitten koitti kesä 2017 ja oli hirveästi kaikennäköisiä prätkäreissuja suunniteltu tehtäväksi
    vaimon kanssa kun pitkästä aikaa saatiin kesälomat samaan aikaan.
    Mutta,mutta....
    Elämähän ei mene aina suunnitelmien mukaan.....
    Siinähän oli viimeinen työviikko menossa ennen kesälomaa ja elettiin
    keskiviikko iltaa.Vielä kaksi päivää töitä ja sitten lomalle...
    Vaimon kanssa siinä touhuttiin sitä parasta mitä ilman housuja touhutaan
    jonka jälkimainingeissa minulla alkoi oikein helvetillinen päänsärky.
    Eihän siinä muuta ku otin kasisatasen buranan ja suihkun kautta nukkumaan....
    Aamulla herätessä tuntui ensin että olo ihan ok mutta kohtapuoliin alkoi
    päänsärky taas kummittelemaan.
    Lisäksi vasen puoli naamasta tuntui jotenkin turralta ja silmäluomi hieman roikkui.
    Ei muuta ku prätkän selkään ja töihin.
    Kävin siinä vielä yhden asiakaskäynnin ja pääkipu alkoi olla aika kova ja jotenkin erilainen
    kuin koskaan ennen.Lisäksi vasen silmä alkoi olla ihan puolivaloilla....
    Sitten oli jo pakko lähteä työterveyteen.....ensin hoitajalle sitten lääkärille joka
    arvaili että jokin silmävaiva varmaan mutta laittoi kuitenkin lähetteen Oysin
    Neurologille..
    Siellä pakolliset sormen heilutukset yms. ja hänkin oli laittamassa mut silmälääkärille
    mutta sanoi sitten että otetaan kuvat pään ja kaulan alueelta vaikka varmaan turha homma...
    Kuvat valmistui ja neurologi sanoikin että eipä ollutkaan turha homma
    Vasempaan kaulavaltimoon oli tullut terävä vekki ja repeämä josta syystä valtimo oli
    arpeutunut täysin umpeen
    Elikkä tämä ei johtunut näistä paskoista elämän tavoista vaan jostain muusta syystä.
    Kyseli vielä että olinko kaatunut polkupyörällä kun näissä tapauksissa pää retkahtaa rajusti
    niin voi tulla kyseinen vamma....
    Siitä sitten heti osastolle tehohoitoon...piikkejä mahaan ja suun kautta liuotushoitotabuja
    naamaan.
    Jatkuu seuraavassa osassa....
    Joksa
  21. #21
    Ja jatketaapas taasen...
    Sielläpä sitten Oys:ssa makoilin osastolla ja ihmettelin että mitähän tässä nyt on
    menossa....
    Eipä sitä ymmärtänyt asian vakavuutta ollenkaan ennenkuin juttelin uudestaan neurologin kanssa.....
    Selvisi että tarjolla oli aivoinfarkti tai halvaatuminen
    Mutta onneksi selvisin säikähdyksellä.....
    Pääkipu jatkui pari kolme päivää ennenkuin lääkitys alkoi liuottamaan tukosta kaulavaltimosta.
    Neurologin kanssa taas juttelin siinä jonakin päivänä ja hän kyseli että mitä kesäsuunnitelmiä?
    Siihenhän minä vastasin että prätkällä ois tarkoitus lähteä heti ensi vikolla reissuun.....
    Hän vastasi että eipä tarvitse ajella tälle kesää kun näissä tapauksissa otetaan
    ajo-oikeus pois heti kolmeksi kuukaudeksi
    Nythän sitä vasta alkoi tajuamaan asian vakavuuden...
    Loppujen lopuksi olin vain neljä päivää osastolla ja sitten kotiin kun veriarvot alkoi
    olemaan kohillaan.
    Siitä alkoi sitten marevan lääkitys ja joka viikkoinen verikokeissa laukkaaminen....
    Joksa
  22.  
  23. #22
    Näinhän se elämä heittelee....
    Ei sitä olisi osannut mitään tällaista sattuvan ku ikääkin oli vasta reilusti
    alta viidenkympin.
    Prätkä piti laittaa kesken parhaan kesän talviteloille ja autollakaan ei voinut ajaa
    kun ei ollut sitä ajo-oikeutta ainakaan seuraavaan kolmeen kuukauteen
    Ensin ajattelin että mitenhän nyt aika kuluu sairaslomalla kun täytyi ottaa
    aika iisisti ja mitään ihmeempää kun ei kärsinyt touhuta.
    Kerran viikossa kävin aina verikokeissa marevan lääkityksen takia.
    Päivät kuluivat paljolti lueskellen ja nettiä sekä yuotubea seuratessa.
    Innostuin sitten ruuanlaittoa harrastamaan kun nyt oli kerrankin aikaa.
    Vaimolla olikin killinpäivät kun sai ruuanlaitosta vapaata.....
    Se täytyy kyllä näin jälkikäteen sanoa että tekisi itsekullekin hyvää tommonen
    muutaman kuukauden totaalinen breikki tässä nykyisessä hektisessä elämänmenossa.
    Kerrakin tunsi itsensä levänneeksi kun ei tarvinnut stressata kaikenmaailman työasioita....
    Tietenkin oli oma huolenaiheensa että miten tässä paranee.
    No siinähän meni reilut kolme kuukautta saikulla ja sitten Oyssiin
    jossa kuvattiin kaulavaltimo uudemman kerran.
    Sitten kotiin odottamaan Neurologin puhelua kun hän oli saanut kuvat katsottua.....
    Kuinkas ollakkaan kun puhelu Oyssista tuli niin sain terveen paperit niinsanotusti....
    Lääkärikin kummasteli että ei yleensä tämmöinen parane näin nopeasti!!!
    Elettiin jo lokakuun alkua niin prätkä hommat sai tältä kaudelta unohtaa.
    Ensitöikseni marssin kuitenkin Stormille ja ostin uuden prätkä rotsin kun elämä näköjään jatkuukin
    normaalisti.
    Siitähän alkoi sitten pitkä talvi ja kevään odottaminen että pääsee taas prätkän selkään....
    Joksa