Voihan sitä tuommoisella ajatuksella itsensä ja muita yrittää aivopestä. Eteläisellä Pirkanmaalla paljon metsissä ja metsäteillä kulkeneena voin kertoa, että lähimmät ruokintapaikat ovat olleet vain 200 metrin päässä 9-tiestä. Ruokintapaikkoja on paljon ylipäätään ja niihin viedään omenoita, leipomoiden ylijäämää ja heinää ympäri vuoden. Näiden lisäksi vielä riistapellot. Ilmastonmuutoksesta huolimatta Pirkanmaalla on toisinaan runsaslumisia talvia, jolloin peurojen ruoka olisi kortilla ilman näitä ruokintoja. Se verottaisi kantaa, kunhan vielä pidettäisiin mm. ilveskanta runsaana.
Ja sanottakoon, että todella laiskaksi ja hieman epäeettiseksi on metsästys mennyt, kun eläimet ammutaan ruokintapaikalle, vaikka niitä olisi muutaman sadan metrin kävelyn päässä pellon reunassa ammuttavissa.
noi hirvielukat kyllä tiesi tulla ruokinta paikalle kun sinne vei syötävää traktorilla.Se vanerinen ampumakoppi 12 metrin päässä ruokinta paikasta 3 metrin korkeudella, sekö muka metsästystä ,olishan noi kesyt elukat vaikka puukolla, kaikkea sitä joutu renkinä
Peurakannan vähentäminen tällä hetkellä on erittäin haastavaa pelkällä ajometsästyksellä. Käytännössä monin paikoin suurten kaatolupamäärien täyttäminen vaatii myös kyttäysmetsästystä. Metsästystä tehdään ajometsätyksenä (mies- tai koira-ajona), mutta jahdit painottuvat lähes aina viikonloppuihin (suuri osa metsästäjistä on arkena töissä). Kyttäysmetstästystä voi tehdä kopista tai pellon reunasta myös yksin arki-iltaisin tai aikaisin aamulla. Kyttäysmetsästyksen (ampumamatkat 50-100 m) etuna on ajometsästykseen verrattuna keskimäärin paremmat osumat, jolloin lihanlaatu ja -hukka on optimaalisen osuman vuoksi usein parempi. Mutuna arvioin kyttäysmetsästyksen ja ajojahtien kaatomäärien olevan jotain fifty-sixty. Toki kyttäysmetsästyksessä itse ampumatilanne on helpompi kuin ajojahdissa nopeasti joka suuntaan liikkuvaan maaliin, mutta haasteena siinä on, että hiljaisessa metsässä yksikin pieni ylimääräinen risahdus tai kolahdus pilaa koko tilanteen (elukoilla on pirun tarkka kuulo ja ovat jatkuvasti valppaina).
Tallissa: GSF 1250 S -08, Tunturi Sport -73, Solifer Suzuki S -84 & Pappatunturi -74
Varokaa Espoossa Finnoontietä, lähes aina nähnyt noita peuroja/kauriita vai mitä ne nyt on, tosin ne on toistaiseksi olleet siellä pelloilla, siis toistaiseksi.....
Kun älyttömät käskee haluttomat tekemään mahdottomat, syntyy projekti.
Myytävää; https://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=8912
2015 elokuussa kello 06.30 maissa ajelin 535 Viragolla töihin hiekkatietä, kun mutkan jälkeen kiihdytin ja vauhtia oli 50-60 km/h. Ainoo mitä ehdin näkemään oli, että tien vasemmalta puolelta ojasta ponkasi valkohäntäpeura tielle. Törmäsin peuran peräpäähän ja lensin siitä tielle. Olin kymmenisen metriä pyöräni etupuolella. Pystyyn noustessa poltto vasemmassa jalassa ja, kun yritin pyörää nostaa niin oikea käsi ei toiminut kunnolla.
Soitto 112 ja pyörän viereen odottelemaan ambulanssia. Peura nousi tieltä pystyyn, meni ojan yli ja kaatui metsänreunaan, siinä sitten köllöteltiin. Hyvät kipulääkkeet minulle ja hauleja peuralle. TAYS:ssa selvisi, että vasen jalkapöytä murtunut kahdesta tai kolmesta kohdasta ja oikeassa olkapäässä myös murtuma.
Pari kuukautta myöhemmin mentiin jo taas GN 250:lla.
Jälkeenpäin olin hieman vainoharhainen ja pelästyin perhosia, jotka lensivät tien vierestä tielle. Nykyään saa jo ajaa ilman ylimääräistä vainoharhaisuutta. Terve tiensivujen seuraaminen on siitä jäänyt. Ajolinja myös hämärällä on ihan keskiviivan vieressä, harvemmin hämärässä kuitenkaan enää ajettua tulee.
Suzuki SV 650 2005 ”ihan v***n ruma mutta oma”
Vähän off topic mutta tuo ihmisen mieli on jännä. Mulla tuli -77 kesäkuussa auto kolmion takaa eteen ja meni monta vuotta että melkein pysäytti kun sivusta oli auto tulossa. Nyt jo helpottaa mutta kyllä sitä seuraa renkaan pyörimistä ja kuskin katsetta vieläkin. Kurjia ne varmasti omasta mielestään joustavat kuskit jotka ryömii risteykseen niin että ei tiedä onko nähnyt vai ei.
FJR -17
Kahdeksan vuotta sitten törmäsin hirveen. Vauhtia 80 km/h ja yhtäkkiä vaan jostain hirvi pari metriä nokan edessä. Heräsin,kun minua nostettiin ambulanssiin. Viikon verran sairaalassa. Muutamasta ekasta päivästä en muista mitään. Viisi kylkiluuta murtui ja molemmat kädet (kämmenet) ihan riekaleina. Kaikki saatiin kuntoon,ainakin kohtalaiseen. Sairaalassa joutui kyllä käymään vielä muutaman kerran
Nykyään noteeraa hirvivaara-merkit ja hiljentää vauhtia,jos metsän reuna on lähellä tietä.
Se nostaa joskus takanatulijoiden verenpainetta,mutta pitää päästää sitten ohi.
'pääasiassa ei huvita yhtään mikään, mutta v***ttaa kaikki'
Itsellä varsin tuore kokemus viime viikolta. Mun ensimmäinen näköhavainto eläimestä oli, kun se oli jo sylissä (ei kirjaimellisesti, onneksi). Kyseessä oli fiksumpien mukaan naaras kauris, eli jonkun sortin onnea tässä kai oli. Isompi olisi varmaan sattunut enemmän. Eikä onneksi jäänyt kitumaan. Mitään ei ehtinyt tekemään eli jarruttamatta päin. Letkassa ajeltiin ja viides taisi olla ensimmäinen, joka ehti nähdä eläimen ennen törmäystä. Kuulemma tien sivusta yhdellä loikalla suoraan mun keulaan ja kaiketi etulokari veti siltä mahan auki, koska se löytyi 5 metrin päästä ruhosta. Ekan näköhavainnon ja tömähdyksen jälkeen seuraava muistikuva on kun yritän ryömiä tieltä pois. En tiedä mihin se tarkalleen osui vai jäikö eturenkaan alle, mutta mopo ei kyllä enää jatkanut suoraan. Mustelmilla ja tikeillä selvittiin, mistä voi kiittää varusteita. Kypärästä laskin ainakin 7 erisuuntaista osumaa mikä ehkä selittää sen, että ukko oli hieman kujalla tuon jälkeen. Onneksi oli ihan tuore ja tasainen asfaltti, niin siinä oli hyvä pyöriä.
Kuvista krediitit ja kiitokset ajokavereille.
F6FCE89A-CE53-4E1A-BCE9-FD2AE6CEC3EA.jpg
B4B2A74A-9D03-424A-A00E-35C771EF9AF8.jpg
BDB5FC06-70F7-44E7-8FD3-48AF7A332AB7.jpg
Viimeksi muokannut: riisor; 24.07.2020 klo 02:07.
On kai niitä joka hommassa kusipäitä. Voin toki puhua vain niistä tuntemistani metsästäjistä (itse en ole)
Avohakkuut nykyään kyllä pitää peurojen ruuan hyvässä saannissa, vaikkei niitä ruokittaisi yhtään. Luntakaan ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen ollut kuin kai kerrran. Metsästäjät täällä ruokkivat hyvin syrjäisten metsäteiden varrella niitä, pääasiassa omenoilla ja riistapelloilla.
-Clubs are for seals-
On se kova. Kaato ja suolestus yhdellä iskulla.
Hienoa, ettei tullut mitään vittumaista luunmurtumaa tai pientä toipumista aiheuttavaa aivovammaa (nykyisten lisäks).
Onhan se täällä moneen kertaan todettu, että paikka paikoin peuroja on ihan naurettava määrä ja pahemman tien varrella asuville on monesti vain ajan kysymys, milloin auto kolataan lunnaiksi.
Nyt meni Kuningas. Vaan, kyl se V4S olis jotain. Tiiä sit uskaltaisinko lähteä sun letkalle enää? Voiko sillä ajaa alle valonnopeuden
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
näyttää valkohäntäpeuralta kauris yleensä pienempi
Honda VFR 750F -93
Suzuki GS500M Katana -81
EX: Yamaha XS400 -82
Ei eksyvä tietä kysy
Oli uutinen paikallislehdessä, että ojasta löytyi rikkoutunut moottoripyörä ja vähän matkan päästä kuollut hirvi. Kuskia etsittiin lämpökameralla, mutta ei maastosta löytynyt. Kuljettaja on kuitenkin poliisin tiedossa. Mietin vaan, että miten tuollaisesta törmäyksestä kuski selviää ehjänä??
Joko vetää kyyryyn niin, että vain hirven p:t kopsahtaa kypärään, tai hyppää juuri ennen törmäystä korkealle ja huutaa Geronimo. Hirvi on kyllä aika korkea elukka, mutta henkilöauton yli on hyvällä menestyksellä heitetty voltteja niin, että pyörä ja auto menevät lunariin mutta prätkäkuski selviää mustelmilla. Ei silti kannata tavaksi ottaa - menetelmään sisältyy muutamia epävarmuustekijöitä.
Niin sitä juuri pitää nyt selvittää, että kuka sanoi minulle ja mitä, että sain sellaisen käsityksen, minkä sanoin käsityksenäni.
Ilmiselvästi tehty vaan vanha klassikko, eli hallittu kaato ja jatkettu lennosta kävelyllä matkaa. Todennäköisesti vanhempi kokenut kuski ollut puikoissa, ne tuon taidon hallitsee. Poikaset kaatelee taas ihan osaamattomuuttaan.
Supermoto
Absien kanssa hallittu kaato on vähän hankalampaa vaikka olisi vanha kettu puikoissa...
Kylätason kurapyöräilijä.
Onneksi olkoon vaan , noin vähällä selviämisellä/hyvästä tuurista!
Taisin jossain välissä joskus mainitakin, että todistin samanlaista hommaa pari kautta sitten
perässä ajellen. Pompulla aivan puskasta keskelle, eikä jarruvalokaan välähtänyt.
Ei siinä vaan kerkeä Lännen nopeinkaan kissaa sanoa kun mäjähtää ja pölähtää.
Lopputulema onkin sitten aika lailla neiti Fortunan hellässä huomassa.... tai sitten ei.
Tuossa on aika lailla yksi lysti, aiheuttaako otukseen törmäys valon nopeudella tapahtuvan, stongan
tappiin kääntävän "vastaohjausliikkeen" itse stongan kautta, vai osumalla etufillariin.
Se lyö joka tapauksessa vehkeet ja ukon tonttiin samoin tein niin että tärähtää, eikä siinä tosiaan
ehdi moista nyanssia välttämättä edes rekisteröidä.
Iltaiset ajelut Uudenmaan teillä ei tosiaan oikein tahdo nykyisin napata, vaikka ei omalle kohdalle
osumaa ole (vielä) sattunutkaan.
Noissa osumissa sinällään kun ei kyydin määrällä välttämättä ole paljoa merkitystä.
Seurauksiin toki saattaa vaikuttaa ja kaventaa sitä neiti Fortunan keinovalikoimaa.
Satunnaiset tappiothan kuuluu joka tapauksessa lajin luonteeseen, eikä maailma pelkäämällä parane.
Niin kauan kun pääsee takaisin radalle kokemusta rikkaampana, kaikki on suht hienosti.
Racin`with the wind....
Freedom !
That`s what it all about.
Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY