Tulokset 1:stä 10:een 10:sta
  1. #1
    Tuli ahnehdittua liikaa crossipyörän ostossa ja nyt sitä on nöyrästi myönnettävä itsellekin että pyörä on liian suuri ja se täytyy vaihtaa

    Mikä olis passeli ajettava 160cm persjalalle? 85cc yamaha yz/ktm sx ois varmasti korkeudeltaan sopivia, mutta riittääkö niissä tehot mihinkään aikuisen ihmisen alla? 125cc molemmissa mahtaa olla aivan yhtä korkea istuinkorkeudeltaan kuin nykyinen (ktm 250 sx).

    Kovasti sitä haluaisi tutustua kunnolla tuonkin lajin saloihin, mutta kaikki hauskuus menee siinä kun pyörää on turhan hankala käsitellä sen koon takia. Käyntiin polkaisu on hyvin haastavaa, liikkeelle lähtö, pysähtyminen, kaikki. Mutta mitenkäs muuten kun kantapään kautta
  2. #2
    Mulle tulee ekana mieleen pyörän madallus. Takalinkku vaihtoon ja edestä nostaa kepit niin ylös kun mahdollista. Jos se ei vielä riitä niin iskarihuollossa iskareiden liikkeen rajoittaminen, joustomatka lyhenee vähän mutta jostain joutuu tinkimään. Samalla saat huollettua iskarit ja pyydät laittamaan niihin setupit sun painolle ja ajotylille.
    Kylätason kurapyöräilijä.
  3. #3
    Kun mainitaan kuskin pituus ja pyörän korkeus, niin...


    Niin kuin jo mainittiin, että jos rätkä on muuten mieluinen, niin satulasta sentti pari pois ja lokasuojia lähemmäksi renkaita.
  4. #4
    Pyörän käynnistämiseen vinkki:

    Laita pyörän stonga nojaamaan puuta vasten. Siten pääset polkaisemaan konetta tulille ilman että joudut vasemmalla jalalla ottamaan maasta tukea.
  5. #5
    Kyllä varsinkin junnuissa on, mutta aikuisissakin lyhyitä jotka pärjäävät ison pyörän kanssa. Alustan kanssa se ongelma on että oikea crossi vaatii pyörän kokoa vastaavat joustot. Yleensä tosiaan satulasta saa n 5cm pois eikä siinä muutenkaan istuta paljoa.

    Käynnistäminen maastossa kaatumisen tms jälkeen on se paskin paikka. Siihen paras lääke on sähköstartti. Onneksi yleistymässä kovaa vauhtia liki kaikkiin pyöriin. Mulla oli muutama sähköstartillinen, nyt kiksillä. Ihan perseestä edes harrastajalle potkia verrattuna että napista hipaisee. Kokeile vaikka sähköstartillista pikkunelaria, uskoisin sen vievän niin ison osan tuskaa veke että loppu ei estä ajamasta ”oikean” kokoista crossia.
    vuoristoatleetti
  6. #6
    Eli aika lailla sama homma on kädessä kuin junnulla kotoisissa hiekkalaareissamme .

    "Pikkupyöräinen" kasikymppi olisi koon puolesta kohdillaan, eikä kyydistä ole pulaa,
    mutta on hiekkalaareissa hieman haastava vietävä.

    "Välikokoinen" menisi huomattavasti rauhallisemmin, mutta on taas monessa muussakin mielessä
    kuin pelkän satulakorkeuden suhteen aavistuksen iso.

    Ei ole naurun asia vaikka hymyilyttääkin.... ja janttereilla kuitenkin aika hoitaa asioita vääjäämättä kohdilleen.
    Aikapojalla ei enää auta, vaikka nukkuisi yöt seisaaltaan jalat vesipaljussa.

    Toisaalta.... ei homma ole yhtään helpompaa pitkillä pojillakaan.... iästä riippumatta.
    "Minimotoilla" mennään mitä tahansa sitten koitetaan ajaakaan.

    Yllä oleva ei todellakaan ole "turhaa jorinaa", vaan alustus sille, että "ongelmaan" on ankkuroituna
    lukemattomia lainalaisuuksia joihin liittyy inhan ohittamattomia "kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu" juttuja.

    Niitä kannattaisi miettiä, kelailla ees sun taas.... ja "nöyrtyä" jutustelemaan radoilla juurikin
    enemmän tosissaan harrastavien/kisaavien junnujen + mekatsujen kanssa.
    Tarinaa ja perusteluja jokaisen eri ratkaisuille riittää .
    Osa täyttä, laittamatonta asiaa.... osa enemmän "fiiliksellä beibi" pohjalta, mutta mutta...…
    Kannattaa silti kuunnella, punnita... ja muistaa sitten omalta kohdalta kuka päättää ja kuka niistä
    ratkaisuista vastaa.

    savolainen on yhdessä asiassa täysin oikeassa. Vastuu on muuten.... todellakin..... kuulijalla.

    Mut joo.... Teknisellä puolella on aika haastavaa toteuttaa minkäänlaisia yksittäisten (useammankaan)
    osioiden merkittäviä "mittamuutoksia" ilman että pyörän geometria, alustan toiminta ja ajettavuus
    sakkaa karmealla tavalla.

    Alkuun voi toki "kiertää rataa" kaikella, joka vetää mäet ylös ja toimii "maaliin" saakka,
    mutta jos on hiemankaan tarkoitus ajaa crossia ja kehittyä siinä, homma ei todellakaan kestä
    minkäänlaisia "haravakonevirityksiä".

    Siinä kohtaa kun vauhti ja yritys alkaa kasvaa hiemankaan..... homma sakkaa kuskille sopimattomaan
    alustaan/sen toimintaan. Löytää itsensä liian usein katoltaan Saigonista.... ja hommasta menee maku.
    Kehittyminen tyssää tuohon ihan yhtä tymäkästi…. eikä tähtäimen tarvitse olla kylätasoa korkeammalla.

    Moderni crossari (tuotantokilpuri) on vuosikymmenien ja mallisukupolvien kehityksen tulos
    ja varsin hieno kokonaisuus, jonka tuhoaa väistämättä "pikkusäätöjä" suuremmilla muutoksilla.

    Ai että joutava höpötys tässä vaan jatkuu....?

    Ei vaan mitenkään voi tarpeeksi alleviivata sitä, että pikkusäätöjä suuremmilla muutoksilla
    käytännössä vaan pilataan toimiva kokonaisuus aikasen totaalisesti.

    Fifty-sixty ja konsensus eivät ole maineensa veroista myrkkyä koskaan missään, kun lähtökohdat
    ovat sellaiset, ettei kaikkea voi millään saada/voittaa .

    Vaikka kuskin "pituus on lyhyt" ja housut menis kävellessä perseestä puhki, ajamisen kokonaisuutta
    kannattaisi ehkä viilata taktiikalla "vähän sieltä ja vähän tuolta". Myös siitä omasta epämukavuusalueesta.

    Puolikas SX on kuitenkin ehjänä ja tikissä tuohon crossin ajamiseen hieno laite.... ilman oransseja lasejakin.
    Eli "jatkoon".

    Satulaan höylää minkä pystyy (siinähän ei muutenkaan paljoa ehdi pötköttelemään jos ei tourinkia ajeta).

    Etuputkia maltillisesti ylöspäin.... siis maltillisesti ja takana koittaa pelata pääasiassa iskarin/jousen kanssa.

    Renkaiden profiililla leikkimisellä saattaa myös löytyä apuja... riippuen siitä, mikä on lähtökohta.

    Ihan muutamalla olemattomalla, mutta harkitulla "säädöllä" saadaan jo aika paljon nippuun
    ilman että tärvellään hieno kokonaisuus.

    Tuohon perään kun vielä psyykkaa hieman sitä omaa mukavuusaluetta, ollaankin jo
    varsin pitkällä "oikeaan suuntaan" siitä, mikä öisin valvotti.
    Racin`with the wind....
    Freedom !
    That`s what it all about.
    Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
    http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY
  7. #7
    Kiitoksia vastauksista ja vinkeistä!

    Tässä on nyt tullut reenailtua ja pikkuhiljaa alan olemaan sujut pyörän kanssa ihan tuollaisenaan. Ihan huikeeta hommaa kun pääsee vauhtiin!

    Kaatumisten jälkeen käyntiin polkasut nostattaa edelleen vitutuskäyrää melkosesti, mutta pyörän hallinnan uskallan väittää kehittyneen. Kaarteet sujuu radalla jo paljon kivuttomammin, vauhtia ja varmuutta on tullut lisää. Hyppäämisen saloihin polttelee älyttömästi tutustua. Viikonloppuna sainkin pyörän jo pari kertaa pienesti ilmaan

    Vitsit mä olen tyytyväinen etten pistänyt tuota myyntiin. Kavereita mulla ei lajin parista ole, joten oppiminen tapahtuu lähinnä netistä pengottujen videoiden perusteella kyllä mä vielä jonain päivänä osaan!
  8. #8
    Vaihtaisin pyörän 250 nelariin,mieluiten ktm hva sähköstartilliseen pyörään.Teho on paljon hallitumpi käyttää,nelari lisäksi käyttäytyy hypyissä paljon paremmin.Sähköstartti niin ei ole polkaisuongelmia lyhyiden koipien kanssa.

    Iskareihin pienet spacerit jotka rajoittavat joustomäärää.Liikemäärä toki pienenee mutta harrastelija pärjää kyllä.Ideaalisesti iskarit pitäisi shimmata uudestaan liikemäärän lyhentyessä.Matalampi penkki voi myöskin jeesata jonkin verran.

    Noi 85 on kyllä junnuille tehty.Noissa kakstahdeissa ei ole crossissa muuta hyvää kuin edulliset huoltokustannukset ja helpompi huoltaa/ylläpitää.
    They say if you play a Microsoft CD backwards, you hear satanic messages. Thats nothing, cause if you play it forwards, it installs Windows.
  9. #9
    Heh, tulee elävästi mieleen kun työkaveri käytetyn enskan osti. Kaveri kun on 100kg/160cm pipopäässä. Lähettiin sitten peräkärryn ja toisen työkaverin kanssa kolmestaan hakemaan sitä 200km:n päästä vesisateessa. Oli vissiin ollut parimetrisellä kaverilla aikaisemmin, niin homma lähti siitä että kaveri peräkärryn päältä polkemaan käyntiin ja samoilla tulilla liikkeelle. Me muut sitten ajeltiin lähimmälle huoltoasemalle valmiiksi ottamaan kaveri kopiksi kun tulee ja samalla päästiin katoksen alla köyttämään pyörää kiinni.

    Naurunpyrskähdyksiä vieläkin, oli sen verran koominen tilanne.

    Niin vain kaveri madalsi pyörän sopivaksi. Moitiskeli vain sen painoa työntäessään sitä kotiin, kun 2T-kotari leikkasi kiinni muutaman kilometrin päässä kotoa sora/liejureitin varrelta.
    Antti
    ex-BMW K100RS -85
    ex-BMW K1200S -05
  10.  
  11. #10
    Ai jaa. Eikös se ollutkaan niin että KTM on lyhenne sanoista Kevyt Työntää Metsästä. 70-luvulla noita ei ollut kun enduro- ja crossikäyttöön.
    FJR -17