Target fixation, mitä sille voi tehdä?

[Pekkavee]

Monet varmaan tietävät mitä target fixation tarkoittaa.
Wikipediakin sen kertoo.
Tuolla, klik

Mitä sille voisi tehdä, jotta ei törmättäisi siihen vastaan tulevaan, joka on ajolinjallasi?
Tai vaikka puuhun yms.

Vastaus ei ole pelkästään vastaohjaus, jonka kuitenkin joku irvileuka vääntää taas minua vastaan, vaan onko muitakin näkemyksiä asiaan?

Muitakin mahdollisuuksia on ja niitä olisi ihan kiva kuulla.

Jos tämä juttu menee taas paskanjauhannan suuntaan, niin moderaattori poistakoon ketjun oitis.

[Rekkamasa]

Tahdonvoimaahan tuo lähinnä kysyy, itse sain aiheesta lähtemättömän opinpalasen Botniaringillä AT2 jarruttomalla kierroksella kikkamutkan jälkeisellä vasempaan kääntyvällä uukkarilla kun järki sano että eisaatana käänny nyt on aivan liikaa vauhtia mutta väkisin pidin sormet irti jarrulta ja katsoin olan yli sinne mutkaan niin kappas kun käänös päättyikin sisäkurviin jota en todellakaan osannut odottaa. Mentaalipuolen juttuja.

[JMH]

Katseen käyttäminen on yksi tarvittavista taidoista.

Kuten muitakin, niin myös tätä kehitetään harjoittelemalla. AT2 on Orgin järkkäämä paikka.

Mikäli katse alkaa lukitella, niin pari naksua vauhtia pois, ja aloittaa uudelleen vauhdin kelaamisen katseen kanssa.

Ei suoriteta tahdonvoimalla, vaan luonnostaan. Paitsi tietty kammopaikassa, jos onnistuu. Mikäli ei tule luonnostaan, niin mentaalista reserviä menee muuhun touhuun liikaa, ja tähän auttaa vauhdin pudotus. Tässä tietty sellainen kiva muna vai kana efekti, että katsetta siirtämällä monesti saa ostettua reserviä takaisin.

Katseen käyttöön liittyy vielä tien/ maaston lukeminen. Toisilta tuo käy luonnollisemmin kuin toisilta. On ns. silmää.

[Goofy S]

Asiasta löytyy varmaan superhienoja teorioita joilla asiaa osataan selittää mitä hienoimmilla termeillä mutta...

Fakta vaan on se että se perhanan mopo omassa itsepäisyydessään menee juuri sinne minne kuski tuijottaa.
Usko pois, kokeile.
Se menee juuri sinne minne silmilläsi tapitat. Kokeile!

Eli ainoa lääke taitaa puuhun osumisen välttämiseksi olla se ettet tuijota sitä tangentin suunnassa olevaa puuta vaan katsot sinne minne haluaisit olla menossa.

Onko niin että ainoa keino on harjoittelu?
Harjoittelu turvallisilla mutka-alueilla, toistoa, toistoa, toistoa niin vähitellen se menee selkärankaan.

[Goofy S]

Missä voi harjoitella mutkaan ajoa, missä ihmeessä on mutkia joita voi jokainen turvallisesti ajella?
Toistoja, toistoja, toistoja, turvallisesti.
Missä?

[JMH]

Missä voi harjoitella mutkaan ajoa, missä ihmeessä on mutkia joita voi jokainen turvallisesti ajella?
Toistoja, toistoja, toistoja, turvallisesti.
Missä?

Miten musta tuntuu, et Hessun katse on ehkä ollut vähän lasittunut ja harhainen näitä kirjoitellessa

Ja nyt se on punainen....

[Nitrous]

Tiedostettu katseenkäyttö ajaessa yhdistettynä mielikuvaharjoitteluun. Luokaa toimintamallit itsellenne ennakkoon, ettei niitä tarvitse keksiä äkkitilanteessa.

"Mihin katson jos mutka tuleekin silmille?"
"Mihin katson jos tuo kolmion takana idottava auto lähteekin liikkeelle?"
"Mihin katson jos tuo leikkivä pikkupoika ryntääkin tielle?"
Jne. Jne.

[Sukke]

Tämä on oikeasti jännä juttu. Itse havainnut ilmiön ja miettinyt tätä paljon ja jo paljon ennen, kuin aloin prätkäileen, toimii nimttäin hevosen kanssa ihan samoin. Johtopäätös, mihin olen päätynyt, on, että ihmisen aivot ja kroppa tekevät paljon sellaista, mitä emme itse tiedosta. Yksi näistä tiedostamattamme tapahtuvista asioista on ohjata allamme oleva kulkuväline suuntaan, johon katsomme, jos olemme opettaneet kropan toimimaan siten, muukin toiminta on mahdollista opettaa, mutta ei mennä siihen. Mahdolliset vaarat on hyvä tiedostaa ja havaita, mutta niihin ei pidä keskittyä liikaa, vaan heti niiden havainnin jälkeen pitää siirtää keskittyminen niiden välttämiseen, eli tässä tapauksessa siirtää katse sinne, minne haluaa mennä. Kuten edelliset kirjoittajat ovat tdenneet, tätä kaikkea voi harjoitella, sekä oikeasti, että mielikuva harjoitteluna, kumpikin auttaa.


Sent from my iPhone using Tapatalk

[jaket]

jos katson taakse, niin ei se kyllä taaksepäin mene.


Veikkaan että fiksaatio on aivojen tapa pitää huomio siinä mihin tangentti johtaa ja aiheuttaa vaaran. Eli aivot laskee, että tuohon törmätään, pidä huomio siinä. Se looppi menee siis vaara -> fiksaatio. Ehkä lopulta fiksaatio voi johtaa myös takaperin looppin, että fiksaatio johtaa suuntaan. Mutta se vaatii yleensä hartialukon, että valmistautuu törmäämään ja ottamaan käsillä vastaan. tällöin pyörä menee kyllä kohteeseen suoraan.

Lisäksi pelko/säikähdys ei ole tietoisuuden tekemä päätelmä. Se on alitajunnan tuottama keskeytys tietoisuudelle. Alitajunta tajuaa, ettei pysty ja tekee keskeytyksen osittain horroksessa olevalle tietoisuudelle, ratkaise tämä ja vähän välittäjäaineryöppyä perään, että teekin se nopeasti. Lopputunne on se, että tulet tietoiseksi vaarasta aivan liian myöhään ilman kykyä ja /tai aikaa ratkaista se.

Mitä enemmän altistuu näille tilanteille, sitä vähemmän välittäjäaineryöppy pelästyttää. Lisäksi säikähtäminen on vähäisempää, koska eräällä tavalla tietoisesti seuraat tilannetta, ja tiedät valmiiksi, että jos nyt jotain tapahtuu niin teet jotain.

näitä on helppo pilkkoa palasiin näppäimistön äärestä, mutta tosiasiassa useimmissa tapauksissa aikaa on about sekuntti. Se on liian nopea aika tietoisella päätökselle. Joten päätös on pitänyt tehdä jo etukäteen ja kouluttaa se alitajunnalle.

[jaulis]

Paras tapa tähänkin ongelmaan on opetella ajamaan. Toimii vielä paremmin kuin ne helpot keinot, eli alinopeus ja turvaliivit.

[fredi]

Keskittyä ajamiseen?

Kun ajelee sellaista mopottelu vauhtia. Katselee maisemia samalla. Huomaa äkkiä että ajo on aika vaeltelevaa.

Toinen asia mikä vaikuttaa näissä on nopeusmittari. Sitä kun vilkaisee mutkassa tai just ennen sitä ja toteaa et nyt on liikaa vauhtia. Alkaa se jarruttaminen, katse lukkiutuu mihin osutaan, pyörä kampeaa pystyyn jarrutuksen voimasta. Kaikki kaatumiseen johtavat virheet on tehty noin sekunnissa.

[lario]

Alkaa taas olemaan sellaista sepustusta, että mitä enemmän luen, niin sen vähemmän osaan ajaa moottoripyörällä...

[JMH]

Alkaa taas olemaan sellaista sepustusta, että mitä enemmän luen, niin sen vähemmän osaan ajaa moottoripyörällä...

Itse olen tehnyt havainnon vertaamalla rukkasiani crossi-, enska, katurata-, trial-, speedway-, rr- ja vaikkapa stunttikuskeihin, että aika vitun vähän sitä osaa.

[jaulis]

Alkaa taas olemaan sellaista sepustusta, että mitä enemmän luen, niin sen vähemmän osaan ajaa moottoripyörällä...

Ja oletkin siinä ihan oikeassa, lukeminen kannattaa aina. Siksipä tätäkin hommaa saa harjoitella koko elämänsä.

[Nitrous]

Paras tapa tähänkin ongelmaan on opetella ajamaan. Toimii vielä paremmin kuin ne helpot keinot, eli alinopeus ja turvaliivit.

Tuo tiedostettu katseenkäyttö on yksi noita ajamaan oppimisen perusasioita ja esim. meidän AT2 kurssilla käytännössä ehkäpä tärkein yksittäinen asia, jota päivän aikana käydään läpi. Ja edelleen tuo on mulle ajoittain ongelma siinä vaiheessa, kun lähtee hakemaan kovempaa kierrosaikaa vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella. Katse meinaa jumittua liian pitkäksi aikaa kanttareihin ja ajaminen menee helposti kulmikkaaksi. Samoin jarrumerkin siirtämisessä eteenpäin meinaa katse liian herkästi jumittua turva-alueelle, kun katseen mutkaan siirtämällä mopo taittuukin sitten ihan itsestään.

[S^Hansu]

Tähän liittyy vahvasti yleinen katseen käyttö. Allekirjoittanut on koko ikänsä joutunut pakottamaan katseen pitämistä ylhäällä, katse siis harhailee. Peli on menetetty, jollei tähän ikään ole tuota oppinut.

Miten huolehtia, että vastaava ei tapahdu tuleville sukupolville? Miten siis lapsille opettaa tuo selkärankaan. Nopeasti aatelleen paljon nopeuslajien kokeilua nuoresta pitäen.
Oma pihoilla juokseminen, junnufutis, tappelulajit ja mopo nuoruus siis ei riittänyt.

Nyt huomioidaan, että oma katseenkäyttö voi olla lähellä jopa normaalia, mutta juurikin ratailussa pikkusen nopeemmissa vauhdeissa keskittyneen katseenkäytön tuoma etu on huomattava.

[Nitrous]

Ja jotenkin näin olen sitä asiaa pyrkinyt kursseilla selittämään:

Säikähtäminen on yksi ihmisen primitiivireaktioita, jonka seurauksena kroppa varuiksi sitten jännittää lihakset hetkeksi. Säikähtämisistä ei pääse kokonaan eroon käytännössä koskaan, mutta ennakoinnilla ja toimintamallien ennakkoon opettelulla säikähtämisen aiheuttamaa kropan jännityksen, eli sen hartialukon vaikutusta voi oppia pienentämään merkittävästi.

Tuo säikähtäminenhän tapahtuu, kun tapahtuu jotain yllättävää tai kuski esim. kuvittelee tulevansa mutkaan liian kovaa. Jos korvien väliin on ennalta mietitty toimintamalli, joka kertoo, että siirrä katse pois vaarasta, pystyy hartialukosta pääsemään suhteellisen helposti eroon, jonka jälkeen pyörää on helppo ohjata sinne turvallisemmille vesille.

Avainasia target fixationista ja hartialukosta selviämisessä on siis se katseen siirtäminen pois vaarasta. Pyörällä ajaessa tuo "vaara" voi sitten olla vähimmillään routareikä tiessä ja pahimmillaan kolmion takaa tuleva auto tahi metsästä juokseva hirvi. Tuohon välille sitten mahtuukin esim. liukas paikka tiessä, ulkokaarteessa oleva metsä, syvä oja, kaide, kadulle säntäävä lapsi tai lemmikkieläin jne. jne..

Kun sisäistää ajatuksen "siirrä katse pois vaarasta", voi myös ajaessa tehdä mielikuvaharjoituksia, kun tunnistaa paikan, jossa voi tapahtua jotain yllättävää. Tyypillisimpiä tuollaisista paikoista ehkä on se, että auto odottaa kolmion takana tai pimeään mutkaan ajaessa mutka jyrkkeneekin yllättäen.

[Bone]

jos katson taakse, niin ei se kyllä taaksepäin mene.


..... pelko/säikähdys ei ole tietoisuuden tekemä päätelmä. Se on alitajunnan tuottama keskeytys tietoisuudelle. Alitajunta tajuaa, ettei pysty ja tekee keskeytyksen osittain horroksessa olevalle tietoisuudelle, ratkaise tämä ja vähän välittäjäaineryöppyä perään, että teekin se nopeasti. Lopputunne on se, että tulet tietoiseksi vaarasta aivan liian myöhään ilman kykyä ja /tai aikaa ratkaista se.

Mitä enemmän altistuu näille tilanteille, sitä vähemmän välittäjäaineryöppy pelästyttää. Lisäksi säikähtäminen on vähäisempää, koska eräällä tavalla tietoisesti seuraat tilannetta, ja tiedät valmiiksi, että jos nyt jotain tapahtuu niin teet jotain.

näitä on helppo pilkkoa palasiin näppäimistön äärestä, mutta tosiasiassa useimmissa tapauksissa aikaa on about sekuntti. Se on liian nopea aika tietoisella päätökselle. Joten päätös on pitänyt tehdä jo etukäteen ja kouluttaa se alitajunnalle.

Tuossa edellä on paljon sellaista asiaa, jota on turha lakaista "keittiöpsykologian" laariin, tai
liittää vain mopoiluun ja ajamisen osaamiseen.

On aika pitkälle sama mitä ollaan touhuilemassa, niin "selviytymisprosentti" ylläreissä ja omista kämmeistä
johtuvista happitilanteissa paranee ratkaisevasti juurikin "tilanteiden harjoittelun/kokemisen" myötä.

Yksinkertaistetusti.... "kaatumaankin oppii vain kaatuilemalla", eikä tämän tarvitse liittyä millään tapaa mopoiluun.

Aika on aina arvokas ja rajallinen luonnonvara.... ja sen viisasta käyttöä tehostaa aivan ratkaisevasti
"oikea reagointi" yllättävissä/äkillisissä tilanteissa.

"Mitä jäbä duunaa" lausahduksesta on vittuiltu..... mutta homma on ihan sama tuossa "laita se taskuun niin
käsi tottuu" jutskassa.... ja monessa muussa.

On olemassa erilaisia "perusjuttuja", jotka yritetään tarmokkaasti ohittaa millon milläkin "verukkeella",
mutta ei ne vaan siitä muuksi muutu.... katoamisesta puhumattakaan.

[scuuba]

jos katson taakse, niin ei se kyllä taaksepäin mene.


Veikkaan että fiksaatio on aivojen tapa pitää huomio siinä mihin tangentti johtaa ja aiheuttaa vaaran. Eli aivot laskee, että tuohon törmätään, pidä huomio siinä. Se looppi menee siis vaara -> fiksaatio. Ehkä lopulta fiksaatio voi johtaa myös takaperin looppin, että fiksaatio johtaa suuntaan. Mutta se vaatii yleensä hartialukon, että valmistautuu törmäämään ja ottamaan käsillä vastaan. tällöin pyörä menee kyllä kohteeseen suoraan.

Lisäksi pelko/säikähdys ei ole tietoisuuden tekemä päätelmä. Se on alitajunnan tuottama keskeytys tietoisuudelle. Alitajunta tajuaa, ettei pysty ja tekee keskeytyksen osittain horroksessa olevalle tietoisuudelle, ratkaise tämä ja vähän välittäjäaineryöppyä perään, että teekin se nopeasti. Lopputunne on se, että tulet tietoiseksi vaarasta aivan liian myöhään ilman kykyä ja /tai aikaa ratkaista se.

Mitä enemmän altistuu näille tilanteille, sitä vähemmän välittäjäaineryöppy pelästyttää. Lisäksi säikähtäminen on vähäisempää, koska eräällä tavalla tietoisesti seuraat tilannetta, ja tiedät valmiiksi, että jos nyt jotain tapahtuu niin teet jotain.

näitä on helppo pilkkoa palasiin näppäimistön äärestä, mutta tosiasiassa useimmissa tapauksissa aikaa on about sekuntti. Se on liian nopea aika tietoisella päätökselle. Joten päätös on pitänyt tehdä jo etukäteen ja kouluttaa se alitajunnalle.

Tuosta puuttuu se tärkein, eli tiedostetut toimintamallit ja tiedostamattomat toimintamallit. Päätöstä ei voi tehdä tietoisesti ellei ole valmiita tietoisia toimintamalleja mistä valita.
Päätös ei yksinään auta, jos ei ole toimintamallia.

Jos ei ole yhtään tietoista toimintamallia tarjolla, niin päätöksen tekee siinä tapauksessa alitajunta, ja se taasen sitten valitsee käytännössä ihan arvalla minkä tahansa toimintamallin mitä alitajunta sattuu sillä hetkellä tuottamaan.

[jaulis]

Tuo tiedostettu katseenkäyttö on yksi noita ajamaan oppimisen perusasioita ja esim. meidän AT2 kurssilla käytännössä ehkäpä tärkein yksittäinen asia, jota päivän aikana käydään läpi. Ja edelleen tuo on mulle ajoittain ongelma siinä vaiheessa, kun lähtee hakemaan kovempaa kierrosaikaa vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella. Katse meinaa jumittua liian pitkäksi aikaa kanttareihin ja ajaminen menee helposti kulmikkaaksi. Samoin jarrumerkin siirtämisessä eteenpäin meinaa katse liian herkästi jumittua turva-alueelle, kun katseen mutkaan siirtämällä mopo taittuukin sitten ihan itsestään.

Pitää paikkansa. Katseen käyttö on taatusti aivan oleellinen osa sitä "ajamaan opettelua".

Pyörän hallinta pitää hakata selkärankaan, aivan kuten pääkin pitää saada (opettaa) toimimaan oikein eri tilanteissa. Siinä sitä onkin työmaata koko eliniäksi ja valmista ei tule.

Kuski joka haluaa oppia ajamaan, mutta ei kuitenkaan halua mennä radalle opettelemaan ajamista tai treenata pyörän käsittelyä erikseen on pelkästään tyhmä. Eikä tule koskaan oppimaan ajamaan kunnolla.