Prätkäilyn perusasioita

[senilebutnice]

Moi.
Pyörän selkään olisi päästävä ja edelliskerrasta onkin jo noin 35 vuotta. Pyörän hankinta olisi kai siis edessä, sillä eihän tämä täpinä taida millään muulla laantua. Sen verran kauas ovat jääneet muistot prätkäilystä, että ajattelin pyytää teiltä apua muutamien perusasioiden pohdintaan...

Minua kiinnostavat chopperit, sportsterit, ehkä jopa ääritapauksessa cafe racerit ja sen lähisukulaiset. Luulen, että tulen ajelemaan kauniilla säällä kodin lähiympäristössä, aika pienillä kilometreilläkin. Olen melko huono mekaanikko, joten huollot ja korjaukset jätän suosiolla ammattilaisille, eli rakenteluunkaan tuskin kykenen (joten nuo kahvilaraaserit taitavat olla pois luvusta...).

Tässä siis muutama kysymys, joita epäilen teidänkin joskus pohtineen:

- Pitäisikö minun haluta suurta kuutiotilavuutta? Miksi 1400 on parempi kuin 800? Vai onko?
- Ketjuveto, hihnaveto vai kardaani?
- Nukkuvatko prätkät talviuntaan aina lämpimässä tallissa vai sietävätkö ne ulkoilmaa?
- Minkälaisiin huoltokustannuksiin on syytä varautua muutaman tuhannen kilsan vuosiajamisella?
- Miksi joku haluaa HD:n, toinen japanilaisen ja kolmas vannoon Guzzien nimeen? Onko eri merkeillä oikeasti muuta kuin brändieroa? Vaatiiko joku merkki enemmän tietynlaista ylläpitoa kuin joku toinen?
- Kun on hankkimassa käytettyä fillaria hintaluokassa 3000-6000 euroa, mihin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota? Mitkä ovat todennäköisiä sudenkuoppia?

Suuret kiitokset, jos ehdit näitä funtsia ja viitsit vastata.

[fredi]

Eiköhän se pyörän osto mene oman ajatusmailman ja tarpeen mukaan. Se mikä tuntuu hyvältä ajaa ja miellyttää omaa silmää.
Pyri koeajamaan mahdollisimman montaa eri pyörä mallia ennen osto päätöstä.

Kaveri kun aloitti mp harrastuksen pidemmän tauon jälkeen, niin se vuokrasi muutamaa erillaista kikotinta.
HD se ensin ajatteli. Osti kuitenkin Suzukin GSX 1400. On hänen mielestä mukava yleispyörä. Ensimmäisen vuoden nakkikioski ajot on laajentuneet viikonloppu reissuihin.

[XJ 900]

Tuohon toiseksi viimeiseen kohtaan : - jos haluat luotettavaa, vähillä korjauksilla ja vähillä kustannuksilla ajettuja kilometrejä, hanki japanilainen.
- jos haluat jännitystä elämään sillä että pääseekö perille ja milloin, hanki HD tai joku italialainen, mahdollisimman monella omistajalla ollut ja mahd.paljon rakenneltu ja viritelty.

ps. Veikkaan että viimeistään toisessa viestissä mua ollaan jo viemässä saunan taakse.......

[tst]

Millä pinnalla ajelit silloin 35 v. takaperin, sora vai asfaltti? Jos olet tuolloin ajellut esim. mopolla ympäri vuotta tai enduro tyylisellä piikillä myös jonkin verran lumisena aikana niin kannattaa harkita ilman muuta myös valkokilpi enduroa jolla ajaminen on kyllä selkäytimessä. Itsellä oli muuten sama 35 v. väli ja sorapinta olisi se oma juttu jonka päälle ymmärtää vaikka nykyiset pelit onkin asfaltille, varsinkin märkä asfaltti on täysin vieras elementti eikä luottoa ole koska siihen ei ole mukulana tottunut. Ajoasento on tärkeä eli pystympää veikkaisin, 2 pyttyinen matkaenduro niin on myös sulosointuja korville. EDIT Lukaisin paremmin hakemasi pelin specsit, toisen tyyppinen onkin hakusessa, sorry.

[TLi]

Minulla on ollut customeita, kysymyksen määrittely tyylisuunista valmiiden pyörien osalta liippasi ehkä lähinnä näitä, 800-1900 kuution välillä, iso oli paljon vähemmän mukava kuin kuutiot antavat ymmärtää. 800 kuutiotakin riitti pyörän muille ominaisuuksille oikein hyvin.
Kaikilla vetotavoilla se pyörä liikkuu, jokaisessa on omat huonot puolensa, customiin valitsisin itse hihnan tai kardaanin.
Ajetaan niillä pyörillä talvellakin voi niitä pihallakin säilyttää, lämmin kuiva ja tasalämpöinen olisi kuitenkin parempi. Jos nyt syksyllä teet kaupat niin tinkaa talvisäilytys mukaan.
Huoltokustannukset riippuvat siitä että mikä pyörä ja miten paljon on ajettu. Jos venttiiliensäätö esim. osuu kaudelle maksaa se yleensä teetettynä satasia. Jos taas voit tehdä perus öljyn/suodattimen/ilmanputsarin/tulppien vaihtohuollon itse niin ei huoltoon tarvittavat materiaalit kauheasti maksa, satasella pääsee jo aika pitkälle.
Jokaisella on oma mielikuva pyörämerkistä ja se ohjaa myös paljon hankintaa. Omia kokemuksia ei amerikkalaisista ole mutta ainakin Guzzilla ja Japseilla on päässyt aina sinne mihin olen ollut menossakin. Merkistä riippumata huoltamaton räpelletty kiertopalkinto on riski. Tuossa hintaluokassa on valtava tarjonta suht tuoreita aika vähänkin ajettuja pyöriä jos vaan ego kestää ajamisen jollain muulla kuin markkinoiden isommasta päästä olevalla moottorilla.

[TIJ]

800-kuutioisilla pärjää käytännön ajossa täysin hyvin. Pienempi paino on itseasiassa etu nurkka-ajossa. Etenkin custom-pyörien maailmassa kärsitään more is more -taudista (vrt. less is more). Toisaalta kyllähän suuremmalla iskutilavuudella saadaan jykevyyttä ajofiilikseen "se on pojat juhlaa kun iso mäntä takoo".

Vetotapa on ikuinen väittelyn aihe mp-foorumeilla, kullakin tavalla hyvät ja huonot puolensa. Ketjut ovat yleisin. Pyörän valmistajalle halvin. Pieni tehonhukka ja kevyt. Mahdollistaa helpon välityssuhteiden muutoksen. Toisaalta ketjuja ja rattaita täytyy voidella. Nykyään on saatavilla automaattisia ketjurasvareita jotka vähentäneet oman työn tarvetta kuten myös rumaa rasvan roiskumista takavanteelle mutteivat täysin poistaneet asiaa. Ketjujen oikeasta kireydestä pitää huolehtia mutta nykyketjuilla venyminen vähäistä joten kiristyshommiin joutunee kerran kesässä. Ja viimeiseksi ketjut & rattaat joutuu uusimaan XX tuhannen välein.

Hihna on valmistajalle kalliimpi, mutta on toisaalta äänetön ja käytännössä huoltovapaa. Hihnapyörät toki kuluvat joskus ja ovat ketjupyöriä kalliimmat hankkia mutta toisaalta kestävät pidempään. Hihna (hihnan hampaat) toki kuluvat ja vaihto pitää joskus tehdä mutta monta yksikköä ketjuja harvemmin. Hihnan katkeaminen nykypäivänä harvinaista, useimmin syynä linjausvirhe tms.

Kardaani vapauttaa omistajansa turhista luulotaudeista (menikö kivi hihnan väliin) ja ketjujen rasvailuista. Toisaalta raskas ja isompi tehonhukka, customissa merkityksettömiä asioita. Kiihdytyksessä huomattavaan kardaanihissiefektiin (peräpään nouseminen) tottuu, hienoimissa kontruktioissa saatu poiskin.

Säilyttäminen pakkasessa on täysin OK. Haitallisinta on lämpötilan sahaaminen nollan molemmin puolin joka kerryttää kosteutta. Sateelta & lumelta suojaaminen tärkeää. Estettävä jyrsijöiden pääseminen istuimen ja sähköjohtojen kimppuun.

Muutaman tonnin vuosiajoilla joka vuosi menee pesuaineita ja vahaa, jotain rasvaa , öljyt vaihtaisin vuosittain, ehkä joku kunnon pikkutsekkaus. Joka toinen - joka kolmas vuosi renkaat ja varsinainen huolto. Ns. iso huolto harvemmin.

Jos puhutaan uudehkosta pelistä niin kaikki merkit käytännössä luotettavuudessa erinomaisella tasolla, pikkuvikojen ja isompienkin esiintyminen väistämättömiä tilastotappioita. Syyt oman merkin valintaan ovat enemmän fiilis & tunnepuolella kuin käytännön asioissa. Japanilaiset hyviä kaikenlaisten pikkuvikojen eliminoissa ja hinta usein edullinen, toisaalta etenkin kustomeissa tärkeässä ulkonäössä / muotoilussa jääty jotenkin mitäänsanomattomalle tasolle, tyyli on sinnepäin mutta ei aidosti magee. HD taasen on monille uskonto eikä mikään muu merkki kelpaa. Objektiivisemmin tarkasteltuna ihan pätevä peli luokassaan ja jos yhtään antaa rokki-fiiliksille sijaa niin pistämätön. Italialaiset mukaan lukien Guzzi kärsivät epäluotettavuuden maineesta erityisesti sähköjen osalta mutta todellisuudessa ongelmat jääneet sinne 80-luvun malleihin. Guzzit suht harvinasia johtuen että teho- ja ominaisuuskilvassa olleet aina hieman altavastaajia, ja toisaalta lookki muutenkin vaatinut valistunutta makua.

Ostettaessa käytettyä ei kannata takertua pyörän merkkin tai valmistusmaahan vaan katsoa kohteena olevaa pyöräyksilöä. Millaisella ajolla on ollut (pitkää matkaa, katukiihdyttelyä vai vain seisonut tallissa), mitenkäs kunnossapito. Entä mitä omistajan itse tekemiä lisävarusteluita ja muita ratkaisuja löytyy, niiden laatu.

Jos cafe racer kiinnostaa niin sellaista ei nykypäivänä tarvitse rakentaa itse, kaupasta saa valmiin esim. Triumph Thruxton, Moto Guzzi V7 Racer.

[senilebutnice]

No perhana...
Osuinpa hyvään paikkaan kyselemään! Melko informatiivinen tietopaketti tuli yhdellä postauksella.

En ollut edes osannut ajatella tuota vuokrausvaihtoehtoa. Enkä tiennyt edes matkaenduron olemassaolosta, tsekkailuun menee.

Moitin tuossa taannoin erästä autoharrastajaa menopelinsä luotettavuusongelmista, mihin hän vastasi, että mitä hauskaa siinä olisi, jos kaikki varmasti toimisi. Eli mahdolliset luotettavuusongelmat voivat olla joillekin askartelumahdollisuuksia ja sehän, jos mikä, varmasti toisille maistuu.

Suuret kiitokset teille avusta, kaverit!

[Miksa1]

Tyhjentäviä vastauksia. Sen verran vielä lisään että osta juurikin se peli joka saa sydämen läpättämään. Viikot voi ajella Toyotalla/Volkkarilla/Opelilla töihin, mutta kun lauantaina lähtee aamuauringon paisteessa ajelemaan prätkällä niin fiilis täytyy olla korkealla. Teknistä luotettavuutta en murehtisi, kaikki nykypelit hyvin pidettyinä/huollettuina on toimivia. Customeista en osaa suositella, mutta 800 luokasta vaikka Triumph Tiger tai Ducati Monster.

[marwec]

Omassa omistuksessa olleista lyhyet arviot;

Honda Shadow 600 ’93- näppärä peli kaupungissa, mutta isoissa nopeuksissa loppuu voima

Honda xlv 600 ’88- hauska peli leikkimiseen, ei isoihin nopeuksiin

Kawasaki zx-6r ’99 - ok maantiellä ja kaupungissa, leikkimiseen vähän pienet tehot

Kawasaki zx 1000 ’90 - oikeastaan sama kuin yllä

Honda cb500 ’72 - kahvilakilpuri mikä oli huono pysähtymään, huono ranteille kaupungissa ja huono isoissa nopeuksissa. Teknisesti pomminvarma vaikka vanha olikin

HD fxr ’83 - vakiona evoa helpompaa lähtijää saa ettiä. Vääntöä japseihin verrattuna vähän, mutta se tulee tasaisesti ja ilman yllätyksiä.

Honda cb900hornet ’04 - lyhyemmillä välityksillä keulan saa kakkosella kaasulla ylös. Kaupungissa todella hyvä ja maantiellä kattamattomaksi yllättävän mukava

Ei HD:t oo sen herkempiä hajoamaan ku muutkaan. Lähinnä ne hajoaa kusipäisten omistajien huonosta huollosta johtuen. Tyhjäkäynti 500rpm ja kaupungissa vedetään isoimmalla vaihteella kun se kuulostaa hyvältä.
Moottori ei saa öljyä kunnolla tyhjäkäynnillä ja voimansiirto kärsii isosta vaihteesta.
Noista ei mene kytkin voiman takia, vaan ylläolevista syistä.

Sama vaivaa +1400cc japsikustomeita joilla vedetään isoimmalla vaihteella 60km/h vauhdista kaks päällä tuppi nurin.

Kawasaki vn 800/900(vanhemmat 800 ja uudet 900) on hyvä peli aloittelijalle, ainakin mun mielestä.
Ei turhan raskas kaupunkiin ja tarpeeksi voimaa maantiellä.
Nää on mun mielipiteitä ja niistä voi olla eri mieltä.

[Jebbe]

Husqvarnan svartibil ja vitbil olis aika massasta erottuva vaihtoehto jos muotoilu iskee.

[ajvaara]

Vastaanpa minäkin vähäisellä motskarikokemuksella (200tkm, 2 pyörää, kardaanivetoisia, kts allekriljoitus)...
- Kuutiotilavuus ei ratkaise, enemmän ratkaisee koneen ajettavuus, eli vääntöalue. Ikävä ajaa koneella, joka ei toimi 2000RPM ollenkaan, mutta räjähtää jossa 5000RPM:n kohdalla
- Vetotapa on makuasia, itselläni ollut aina kardaanivetoisia. Matkakumppaneilla ketjuvetoisia ja usein on euroopan turneilla jotain jouduttu tekemään ketjuvetoisille. Hihna vetoisista ei ole edes kaveripiirissä mitään kokemusta.
- Talvisäilytys: Itsellä oli monta vuotta pyörä olohuoneessa . Sitten kun muutti yhtäkkiä talo täyteen naisia, siirsin sen katoksen alle terassille. Peitin sen huovalla, sen päälle pressulla ja lopuksi 40W lamppu palamaan koneen alle. Siellä se viihtyi oikein hyvin pari talvea. Voisihan tuo säilyä ihan taivasallakin noin, ei ole tullut kokeiltua.
- Huoltokustannukset riippuvat kovasti missä ne teettää. Oulun seudulla voisin kertoa laatu/hinta suhteeltaan hyvän huoltajan.
- Merkistä. Tähän ei voi sanoa muuta kuin käy kokeilemassa. Riippuu kovasti myös siitä mihin käyttöön sitä ajattelet. Monet customit ovat pitkällä matkalla hankalia, kun tahtovat puistella kypärää. Tosin sama koskee kyllä monia muitakin motskareita. Kaupunkikäytössähän tilanne on helpompi tässä suhteessa.
- Viimeiseen kysymykseen en keksi oikeaa vastausta. Melkein kiinnittäisin eniten huomiota myyjään henkilönä. Paljonko hän itse tietää myymästään motskarista, osaako hän kertoa sen ominaisuudet, plussat ja miinukset jnejne.

[senilebutnice]

Husqvarnan svartibil ja vitbil olis aika massasta erottuva vaihtoehto jos muotoilu iskee.

Jotenkin oudosti mahdottoman kiinnostavia vempeleitä! Eipä ole silmään osunut vielä tuollaista.

[yöLiitäjä]

Mulla oli vähän samanlainen tilanne vuosi sitten. Kaverin suosituksesta ostin kuussatasen banditin, eli suzuki gsf 600s - s tarkoittaa, että on vähän katetta, on kivempi pidemmässä matkassa, kun ei tuuli ihan suoraan tule päin. Tässä pohdintaa omasta näkövinkkelistä ja kokemuksesta:

Ajoasento
Bandit on siitä kiva ajopeli meikäläiselle, että ajoasento on hyvä. Kuluneen kesän pisin päivämatka oli yli 1100km ja kesti meikäläiseltä hieman yli 13 tuntia - oli pakko tankata mopo välillä. Ei puutunut takapuoli eikä väsynyt selkä. Tuolla reissulla oivalsin, että oma bandiittini on oikeastaan aivan riittävä minulle. Mukavuutta siinä lisää musta lampaantalja, jonka päällä olen koko kauden istuskellut eli tähän mennessä reilut 19,000 km ja monta tuntia. Aika kiva 35 euron hankinta, joka lisää paitsi mukavuutta myös näyttävyyttä. Kannattaa kiinnittää talja jotenkin, jotta se ei lennähdä pois jonkun tuulilasiin, jos jostain syystä nousee tapeille seisomaan vauhdissa - esim jos näkee jotain mielenkiintoista jossakin (huono neuvo - kandee katsoo vaan tiukasti eteenpäin).

Moottorin koko
Toiset haluaisivat ja toivoisivat, että meikäläisen bandiitti olisi edes 1200 kuutioinen versio. Siinä ajoasento olisi sama, mutta matkaa voisi taittaa matalammilla kierroksilla ja koneessa olisi enemmän vääntöä. Harmillista, että se vie enemmän polttoainetta eli ko pyörän toimintasäde on lyhyempi kuin kuussatasella. Eivätkä pikkubandiitin kierroksetkaan niin kovin korkealla viiletä - satasen vauhdissa kierrokset noin 5000. Eikä tunnu pahalta. Ja kuudessakympissä vaihdan kutoselle ja ei sitä enempiä tarvitse sitten vaihdellakaan, paitsi jos haluaa tehdä tiukemman ohituksen niin sitten pykälä tai kaksi alaspäin. Ai niin, pikkubandiitti näyttää isolta, joten moni luulee sitä kuitenkin isommaksi kuin se onkaan...

Äänetön vai ei...?
Onhan tämä silleen tylsä pyörä, että jos äänimaailmasta toivoo enempi pauketta, niin jotain säätöä täytyy tehdä. Monelle harrastajalle on tärkeää tuntea moottorin jytinä takamuksissa - joskushan se tuntuu jo silloin, kun ohitse kiitää joku hd-kaveri. Täytyy myöntää, että se kyllä toisi vielä lisää tähän harrastukseen. No - pääsee tälläkin joskus tunnelmaan, kun pienemmällä vaihteella kiihdyttää tunnelissa. Poikakin sanoi, ettei olisi uskonut, minkälainen mökä pikkubandiitista lähtee, kun kierrokset lähentelevät 12,000. Eikä ollut edes tunnelia... Serkku kokeili pyörääni ja sanoi, että on oudon tuntuista, kun ajaa moottoripyörällä, jossa on auton moottori. Niin - tämä on nelisylinterinen nelitahtikone!

Varusteet
Ajokamoja kannattaa ostaa aluksi vaikka tori.fi:stä, kunnes pikkusen tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Itse en ole ostanut uutena kuin merinovillakerraston, kypärän ja todella hyvät hanskat. Ja ajofarkut. Varsinaiset ajopuvut on käytettyjä ja - sanotaan sitten näin: halpoja. Paitsi takki, joka oli käytettynäkin kalliimpi kuin halvemmat uutena, mutta on se hyvä!

Motskarilla ei koskaan suunnittele kaatuvansa, mutta niin voi käydä. Ja siksi kandee käydä katsomassa kuvia, minkälaista jälkeä asfaltti tekee polviin ja kämmeniin. Kun niillä vitosen nakkikioskihanskoilla liuttelee pitkin asfalttia, niin kämmenet ei vaan kestä. Jos vähänkin pidempään ovat kontaktissa, niin nahka häipyy niistä ja vielä kuukausienkin kuluttua ne vähän vaivaavat. Tunto ei kuulemma palaudu koskaan. Jos on käet tärkeät, niin ne on hyvä suojata. Polville riittää ihan pikku-pikku-pikku konttaus pienestä vauhdista. Hankaumahaavat (tai syvemmät, jos oli kiviä alla) ovat laajoja ja ikäväntuntuisia jonkun päivän. Ja tietty kolahduksen saama polvikipu kestää pidempään. Joten polvisuojat kannattaa olla. Ja kyynärsuojat. Ja kaikki muut.

Jotkut eivät tykkää pukeutumisesta, mutta musta on ihan hauskaa, kun nakkikioskille astellessa porukat luulee, että kas - Darth Vaderhan se siinä. Tai robocop. Hyvät varusteet päällä on vähän kuin koiran tai kissan paksu turkki, joka kätkee alleen karun totuuden. Hinteläkin kaveri näyttää isolta ja pahalta. Jos vielä mopedista lähtee hyvät paukkeet, niin yleensä yleisö on niin otettu, että jos eivät nimmaria tule pyytämään, niin ovat ainakin kohtuullisen ystävällisiä ja hyväntuulisia. Huomioliivi saattaa syödä uskottavuutta, mutta lisää havaittavuutta. Ja valkoisen kypärän kera joku voi luulla vaikka siviilipoliisiksi. Mikä seikka näyttää tuovan lisää järkeä kanssakulkijoille.

Ensiapu
Pikkukolhuista on muuten se hyvä puoli, että nopiasti oppii, minkälaisia ensiaputarvikkeita kannattaa pitää mukana. Eli: sideharsoa (pysyy muut siteet paikallaan), teippiä, semmoisia "rasvaisia tyynyjä", 10cmx10cm "laatareita", joissa reunat liimaantuu tiukasti ja keskellä kunnollisen kokoinen haavatyyny. Vetyperoksidia puhdistukseen, jokunen ruisku ilman neulaa (saa annosteltua vetyperoksidin), paperinenäliinoja, vessapaperia, isompi kolmioliina, puukko ja sakset. Ja jotain haavavoidetta vois olla.

Ja mopon ensiapua varten nippusiteitä ja gorillateippiä.

Motskarin käsittely
Itse olen vähän lahjaton kuski, joten olen joutunut funtsaamaan tätä ajelemista ja siihen liittyviä juttuja. Bandiitissa painopiste on aika korkealla, joten se on harvinaisen helppo saada kumoon taluttaessa - ainakin alussa. Vaimon seiskapuolikas shadow on painavampi, mutta painopiste on matalalla ja sitä on helppo käsitellä. Itseasiassa sillä on ihan kiva ajellakin!

Liikkellelähtö alkoi luonnistua paremmin vasta muutaman tuhannen ajokilometrin jälkeen ja nyt kun matkaa on takana vieläkin enemmän, niin se on alkanut sujua hallitusti ja jopa tarvittaessa sähäkästi. Silloin joskus nuorena en koskaan kokenut sitä niin kovin hankalaksi. Mutta mä olen saanut tämän jopa sammumaan liikkeellelähdössä

Yleisin onnettomuus on suistua tieltä. Sen välttää, jos alussa ei ajele niin hirmu lujaa. Ja sitten kannattaa tietenkin käydä motorgin ajotaito kakkonen. Ja sen jälkeen harjoitella aina ajaessaan. Yksi tärkeimmistä on oppia huomaamaan, kun hartiat ja kädet vetää jäykiksi - ne täytyy heti rentouttaa! Muuten ei mopo käänny. Seurasin tässä, kun yhdellä kaverilla suht hitaassa vauhdissa hieman savinen tienpinta teki pikkukepposen eli heilautti eturengasta. Ja oli kaarrekin siinä - loiva. Hartiat ja kädet jumittuivat niille sijoilleen pelästyksestä sillä seurauksella, että tien keskikohdasta lähtenyt jälki kulki viivasuoraan ojaan. Onneksi ei ollut vauhtia ja se oli hyvin ystävällinen oja. Vain pieni henkinen kolhu ja aivan todella, todella hyvä ja opettavainen kokemus, joka monelta puuttuu.

Se tärkein
Olen koko edellisen syksyn ja koko tämän kesän miettinyt, mikä tässä mopoilussa niin viehättää ja tekee siitä hyvän kokemuksen ja hetken. Ensinnäkin siinä on lähempänä luontoa kuin autossa. Toinen on se, että jollakin tavalla on tietoisemmin kiinni tässä hetkessä. Ja silloin yleensä on hyvä fiilis. Ja esimerkiksi ne äänet tuovat minun mielestä vielä jonkin lisän tähän tietoisuuteen. Sama vaikutus on myös vauhdilla. Koko ajotapahtuma vaatii sitä, että on itse puikoissa tietoisesti. Tietysti osa toiminnoista alkaa sujua automaattisesti, kuten (hys) vastaohjaus , vaihtaminen, jarrutus jne. Hitaammissa vauhdeissa on hauska analysoida, miten pyörä käyttäytyy erilaisissa kaarroksissa ja käännöksissä. Niitä voi kokeilla vaikka parkkipaikalla vähän samaan tapaan kuin tuli pienenä ajeltua fillarilla. Ja kun enempi ajelee, niin tulee hyvä fiilis siitäkin, kun oppii pyörää ohjailemaan mahdollisimman kevyillä ja hallituilla otteilla (no joo - teen töitä käsillä muutenkin ja se herkkyys on töitä tehdessä tärkeä juttu).

Moottoripyöräily on terapiaa.

[Goofy S]

------------------
Yleisin onnettomuus on suistua tieltä. Sen välttää, jos alussa ei ajele niin hirmu lujaa. Ja sitten kannattaa tietenkin käydä motorgin ajotaito kakkonen. Ja sen jälkeen harjoitella aina ajaessaan. Yksi tärkeimmistä on oppia huomaamaan, kun hartiat ja kädet vetää jäykiksi - ne täytyy heti rentouttaa!
-------------------
Moottoripyöräily on terapiaa.

Ai hitto kun tuntui hyvältä lukea tuota.
Malttia, jatkokoulutusta, harjoittelua, rentoa ajelua.
Siitä se varmaan lähtee.

Hyvä kirjoitus yöLiitäjältä.

[Chivas067]

Monet customit ovat pitkällä matkalla hankalia, kun tahtovat puistella kypärää.

Tähän täytyy omalla ainoastaan 100tkm customilla ajelleena sanoa että: Heittäkää hemmettiin ne parvekelasin kokoiset pleksit keulalta. Itse 9v sitten mopouran alussa taistelin juurikin tuon kypäränpuistelun + järjettömän kypärämelun kanssa, kunnes hokasin heittää pleksin hevonkuuseen ja kas, mikä nautinto siitä avautui. Joka vuosi tulee minun customin mittariin 11 000-15 000 mittariin eikä enää päätä täristä eikä meteli vaivaa. Kannattaa kokeilla, oikeasti.

Sinällään olin itse n.9v sitten juuri samassa tilanteessa ketjun aloittajan kanssa. 40v enkä ikinä mopedia nopeamalla kaksirattaisella ajaneena, aina oli ollut hinku mp:omistamiseen. 40v synttärilahjaksi sitten itselle valikoitui vanha Honda Shadow vt600, customi, koska minun jäsenet ja etenkään niska ei taittunut ohjastamaan kyykky pyörää, muutama tuli koeajettua ja valinta oli selkeä että customi puolelle mennään.

[lario]

Tuossa aloittajalle rätkä.
Täyttää kaikki toivotut kriteerit.
Moto Guzzi California Stone https://www.motorcyclespecs.co.za/mo...stone%2000.htm

Mittarilukema 47 200 km hinta 4500€
https://www.nettimoto.com/moto-guzzi...gucdpChOVsFSjY

[senilebutnice]

[QUOTE=yöLiitäjä;6597690]Mulla oli vähän samanlainen tilanne vuosi ....

Mahtava tietopaketti! Tätä palaan varmasti lukemaan, kuten koko ketjua.
Tuossa ajotaidon kehittämisessä on kyllä varmasti tärkeä pointti, enkä itse asiassa muista mopoista oikeastaan muuta kuin sen, että ykkönen alas ja muut ylös. Ja minullahan on sen maailman ajan ajokortti, että minulla on nimismiehen lupa ajaa millaista prätkää tahansa.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ja sinusta olisi kyllä sisällöntuottajaksi mihin tahansa alan julkaisuun.

[senilebutnice]

Tähän täytyy omalla ainoastaan 100tkm customilla ajelleena sanoa että: Heittäkää hemmettiin ne parvekelasin kokoiset pleksit keulalta. Itse 9v sitten mopouran alussa taistelin juurikin tuon kypäränpuistelun + järjettömän kypärämelun kanssa, kunnes hokasin heittää pleksin hevonkuuseen ja kas, mikä nautinto siitä avautui. Joka vuosi tulee minun customin mittariin 11 000-15 000 mittariin eikä enää päätä täristä eikä meteli vaivaa. Kannattaa kokeilla, oikeasti.

Sinällään olin itse n.9v sitten juuri samassa tilanteessa ketjun aloittajan kanssa. 40v enkä ikinä mopedia nopeamalla kaksirattaisella ajaneena, aina oli ollut hinku mp:omistamiseen. 40v synttärilahjaksi sitten itselle valikoitui vanha Honda Shadow vt600, customi, koska minun jäsenet ja etenkään niska ei taittunut ohjastamaan kyykky pyörää, muutama tuli koeajettua ja valinta oli selkeä että customi puolelle mennään.

Miten vertaisit nykyisen pyöärsi moottorin tilavuutta aiempiisi? Mikä muuttui välillä 750 -> 1300?

[senilebutnice]

Tuossa aloittajalle rätkä.
Täyttää kaikki toivotut kriteerit.
Moto Guzzi California Stone https://www.motorcyclespecs.co.za/mo...stone%2000.htm

Mittarilukema 47 200 km hinta 4500€
https://www.nettimoto.com/moto-guzzi...gucdpChOVsFSjY

Kiitti vinkistä. Tuo on kyllä hyvin, hyvin lähellä sitä, mitä luulen kaipailevani.

[Mäkine]

Huoltojen suhteen sanoisin, että vaikka öljynvaihtosuositukset eivät täyttyisi ihan joka kausi, niin silti olisi suositeltavaa vaihtaa öljyt ainakin keväisin. Eikä välttämättä aina ihan sitä halvinta öljyä Itsellä tulee sen verran kilometrejä kaudessa, että vaihtelen öljyt yleensä keväällä ja kerran kauden aikaan, joskus loppukesästä tai alkusyksystä. Toinen öljy maksaa 30e ja toinen 60e. Molemmissa tekstien mukaan täyttyy laatuvaatimukset, mutta silti laitan tuon kalliimman. Ei ole niin iso menoerä, että kannattaa siinä säästää.

Kohtuullisen hyviä ajovarusteita löytää esimerkiksi motonetistä. Sieltä taitaa tällä hetkellä olla kypärä, ajotakki, hanskat ja kengät hankittu. Pääsee sovittelemaan paikanpäällä ja monesti jotain alennuksiakin näyttää olevan.

..
Toiset haluaisivat ja toivoisivat, että meikäläisen bandiitti olisi edes 1200 kuutioinen versio. Siinä ajoasento olisi sama, mutta matkaa voisi taittaa matalammilla kierroksilla ja koneessa olisi enemmän vääntöä. Harmillista, että se vie enemmän polttoainetta eli ko pyörän toimintasäde on lyhyempi kuin kuussatasella....

Tähän pakko sanoa, että ei se 1200 bandiitti välttämättä syö enempää polttoainetta! Kone on 1200 bandussa isompi, mutta parempi vääntö ja pidemmät välitykset kompensoi aika paljon. Mulla meni 600 bandiitilla aikalailla saman verran ainetta, kun nykyisellä B-kingilläkin. Toki se on ruisku.
Ja vakuutukset 600/1200 suhteen on lähes samat. Eli jos käyttökulut on ainoa syy olla ostamatta isompaa ja muuten tekisi vähän mieli, niin niistä ei kannata huolehtia. Erot on aikalailla marginaaliset.

[Chivas067]

Miten vertaisit nykyisen pyöärsi moottorin tilavuutta aiempiisi? Mikä muuttui välillä 750 -> 1300?

Hyvä kysymys: Kauan haaveilin isommasta yli tonnisesta, mutta pelko sellaisen 1. käsittelyn hankaluudesta 2. korkeudesta (persjalkainen 170cm tappi kun olen) aina mietitytti.
Totuus on että mikään muu ei muuttunut kuin ohitusten helpottuminen, ei ole turhaa puhetta se että isommalla on kivempaa. Polttoaineen kulutus on liki sama kuin pienemmässä vehkeessä, pienempää kun piti huudattaa liki rajoittimella jotta vauhti pysyy siinä 110-120kmh.

Raskaamman pyörän käsittely tuntuu jopa jotenkin olevan helpompaakin kuin kevyemmän ja pohjoisen roudan raiskaamilla teillä raskaampi pyörä nielee tien epätasaisuudet mielestäni mukavammin.
Hidasajokin on mielestäni helpompaa kun pyörä pysyy pystyssä liki omalla painollaan. Toki jos päästää liikaa kallistumaan niin on äkkiä lihaskuntotesti valmiina. En toki vielä ole kokeillut.
Ihan pienesti kismittää ettei tullut muutamaa vuotta aikaisemmin vaihdettua tuohon isompaan, toisaalta tarjontaa oli pohjoisen perukoilla minun vaatimuksiin tosi vähän, hyvä Vtx 1300 kun oli ainoa tavoite ja vaihtoehto.

[yöLiitäjä]

Tähän pakko sanoa, että ei se 1200 bandiitti välttämättä syö enempää polttoainetta! Kone on 1200 bandussa isompi, mutta parempi vääntö ja pidemmät välitykset kompensoi aika paljon. Mulla meni 600 bandiitilla aikalailla saman verran ainetta, kun nykyisellä B-kingilläkin. Toki se on ruisku.

Rauhallisessa ajossa mulla tuo vie n. 4,1 litraa satasella - silloin ajellaan vaimon kanssa maisemateitä ja vauhti on kahdeksankympin molemmin puolin ja satasta vain harvoin. Vähän reippaammassa ajossa kuluu n. 4,6 l ja tulee ajeltua enempi satasta. Moottoritievauhdeissa (tuli kokeiltua pidempi siivu) menee jo 6+ litraa satasella, mutta silloin saa tosiaan ajaa jatkuvasti 120-130 km/h. Olen päätynyt tuohon 80-100 vauhtiin pääsääntöisesti.

Eihän tuo ehkä litran luokkaa ero satasella paljoa kustanna, mutta kun näissä on samankokoinen tankki, niin vaikutus tankkausväliin on väistämätön (saa nyt nähdä, onko se niin merkittävä siinä vaiheessa, kun mahdollisesti uutta pyörää haikailen). Muutenkin taitavat olla lähes identtiset...? Itseäni kyllä jossain määrin kiinnostaisi se ruiskukone, vaikka 650 kuutioinen versio. Voipi olla, että joskus käyn kokeilemassa sellaista.