Kuinka hyvin kevari kestää käyttöä?

[yöLiitäjä]

Moi!

Pitäisi kai alkaa katselemaan käytettyä kevaria katu/maantiekäyttöön. Onhan niitä myynnissä, mutta mieltä askarruttaa, ovatko nämä pienemmät koneet alttiimpia kulutukselle kuin isommat. Jos ostaa kevarin, jolla on ajettu esimerkiksi 25,000 km, niin onko se jo käytännössä jo loppuun ajettu? Mitä osia siihen silloin pitäisi uusia, ovatko kalliita ja hirvittävän hankalia vaihtaa?

[Jonezi]

Osta joku 2-tahtinen. Niissä yleensä ainoa huolenaihe on männä vaihto, ja sen tekee kouluttamaton apinakin.

[Jebbe]

Kysyin työkaverin puolesta luottomekaanikolta että mikä kevari kannattaa hankkia niin vastaus oli yksinkertaisesti että Yamaha. On kuulemma kevaripuolella laadullisesti parempi.

Ja noista käytetyistä niin, en sanoisi että 25 tkm ajettu olisi vielä kilometrien puolesta loppuun ajettu. Ratkaisevaa on miten sitä on pidetty/huollettu.

Kolmanneksi 2-tahtia on helppoa ja halpaa huoltaa mutta sitä pitää tehdä useammin kun taas 4-tahti on vaikeampi huoltaa ja sitä tarvitsee huoltaa hieman harvemmin. Noin niinkuin karrikoidusti.

[Zern]

Yläpuolella ihan hyviä pointteja kakstahtisista.

Kevareissa on se kurja, että valtaosassa tapauksista voi olla varma että mitään ei koskaan ole rasvattu tai huollettu huoltotaulukon mukaan. Ja kuskina tietysti se kuustoistavuotias Rossi, joten voi olla kovalla käytöllä.

25tkm ei kuulosta omaan korvaan paljolta, kunhan on pidetty huolta. Tunnen yhen vanhemman kaverin jolla CBF125 jossa mittarissa 110tkm, ja lisää tulee.

[Koheltaja]

Nelari ehdottomasti huolettomuuden ja ajamisen halpuuden vuoksi, jos on pinkka kunnossa ja haluaa vaihtaa mäntää 80h välein ja alakerta remppa 600h kohdalla niin mikäpäs siinä. Joskus laskettiin nelarin ja kakstahtisen käyttökulut kesässä bensojen ja remonttien osalta niin 2T kulut oli kolminkertaiset, nuoret kun tuppaa ajamaan kesässä 10-15tkm joka on tunneissa noin 200-300h.

Yamaha on ehkä suosituin mutta kallis kipata nurin koska katteet maksaa turhan paljon ja kovat katteet napsahtaa herkästi rikki. Yamahan (Minarelli) moottoria käytetään kaasariversiona mm. vanhempi Husqvarna, Beta, Rieju, Fantic. Näistä siirtäisin katseen käytettyyn nelari Husseen tai Fanticiin.

Moottorin ikä on täysin kiinni siitä miten sitä on kohdeltu. Toistuvaa rajoitinrallia, keulimista, turhaa vinguttamista, öljyt vaihdetaan 6000km välein, ajetaan likaisella ilmansuodattimella jne. kone voi olla kaput 15tkm kohdalla. Järkevällä käytöllä ja 2000-2500km öljynvaihdoilla kone alkaa syömään öljuä 25000-40000km välissä ja siitä selviää männän vaihdolla, alakerta kestää vähintään kaksi männänvaihtoa.

[Nitrous]

Jotenkin tuntuu hölmöltä nuo puheet, että kevareilla harrastetaan turhaa vinguttamista tai rajarirallia. Niissä on niin vähän tehoa, että ainoat käyttökelpoiset asennot kaasussa ovat "ON" ja "OFF", joten käytännössä kaikilla niistä on vedetty niin paljon kuin pystyy.

Kevareiden kohdalla tosin sitten korostuu se vanha totuus käytettyä hankkiessa, että kaikki ovat yksilöitä. Tuossa on mun mielestä kaksi mahdollista reittiä:

1) Etsiä hyvin huollettu ja vähän ajettu siistikuntoinen laite, jolla on varmasti hintaakin kohtuullisesti.

2) Etsii halvan, huonosti pidetyn ja raiskatun laitteen, jonka poksauttaa tässä talven aikana osiin ja huoltaa kuntoon.

Vaihtoehdossa 1 on varmasti järkevintä turvautua ostamaan laite liikkeestä suhteellisen tuoreena, jolloin ainakin jonkinlainen virhevastuu on kuluttajan suojana ja hyvässä lykyssä saa tingattua vielä huollonkin kaupan päällisiksi.

Vaihtoehto 2 on järkevä jos pystyy itse huoltamaan laitteen A:sta Ö:hön. Ei välttämttä yhtään vaihtoehtoa 1 halvempi, mutta saa 100% varmasti laitteen, jossa on kaikki kunnossa.

Mitä sitten tulee 2t- ja 4t -eroihin niin onhan nuo nelaripiikit aika noloja papattimia. 2t -laitteessa männällä ajaa laitteesta riippuen 5-15tkm ja kuristettuna todennäköisesti aika paljon pidempäänkin.

Moottorin kunnon lisäksi kannattaa muuten sitten panostaa myös sen papattimen alustan ja jarrujen huoltoon. Jos jarrut ovat joskus jotain huoltoa nähneetkin niin alusta on ihan yhtä varmasti huoltamatta kuin isommissakin käytetyissä. Katteiden kalleutta ei sitäkään kannata hirveästi pelätä, kiinan muoveja löytyy näihinkin ja ne ei montaa satasta maksa.

Muistelen, että 2-tahtisella Honda NSR:llä tuli aikoinaan ite tyrkättyä täysitehoisena n. 15tkm ja pyörä taisi olla n. 25tkm ajettu kun ostin sen. 30tkm kohdalla vaihdoin siihen männän ja muuta isompaa ongelmaa ei ollut. Toki kovamuoviset katteet oli vähän rujossa kunnossa, kun auringon haurastuttamat muoviklipsit irtoili ja katkeili joka kerta kun niitä irroitteli.

[Bone]

Tää on varma aihe ja tulee sellaisena myös pysymään.

Makuasioista on turha kiistellä, mutta yllättävän moni + / - juttu 2/4T:n suhteen heittää helposti
häränpyllyä riippuen paljon mistä roikkuu. Eli makuasiosta ei ole kyse,vaan ihan eri realiteeteista.

2-tahtari on kalliimpi ylläpitää..... osaa menee ja koko ajan on rassattava?

"Kevari" ja "piikki" on ihan eri asioita muutoinkin kuin ajokorttivaatimusten suhteen.
Kisakireistä puhuttaessa liikutaan ihan eri puitteissa kuin "kevareiden kanssa".

Kun liikutaan "kilpuritasolla" pienissä vehkeissä, 2T mekatsu lähtee päivän päätteeksi kaljalle aikaisemmin ja
nukkuu paremmin & pitempään. Tuo ei tarkoita, että selviää ilman töitä, mutta ne hoituu nopeemmin
ja on yksinkertaisempia.

Hirveesti en ole näiden viimeisimpien "kevareiden" sielunelämään syventynyt koneen suhteen,
mutta väistämättä kuitenkin yleiset perusasiat seuraa niiden elämässä ja elinkaaressa.

Nelari on varmaan "helpompi"..... siihen saakka kun se on "tapettu" turhan nopeasti esim. liian
harvalla öljynvaihtovälillä + ei välttämättä niin laadukkailla öljyillä.
Siinä kohtaa kun "kellot soivat", menee käsi pitkälle taskuun ja aikaa palaa.

Kevarinelareita viedään käytännön todellisuudessa suhteellisen nopeutettuun tahtiin ennenaikaiseen hautaansa
tuon öjy... ja erityisesti öljynvaihtokäyttäytymisen vuoksi.
Hyvissä käsissä, kokemuksella ja käytännön realiteetit hallinnassa on tilanne sitten jo ihan eri näköinen.
Ne ovat kuitenkin isossa kuvassa enemmänkin säännön vahvistavia poikkeuksia.
Jonne vaan vetää.... ja harvalla jonnella on oma hovimekatsu. Tässä on pääosin se arkitodellisuus.
Kevarinelarinkin ylläpidon määrä/laatu vaikuttaa siis todellisuudessa ihan helvetisti sen hyvinvointiin
ja elämänkaareen..... ja siihen, kenelle ja koska se Mustapekka jää käteen.
Nämä jutut jäävät helposti joko kokonaan huomioimatta.... tai ainakin liian vähälle.
Jostain syystä myöskään "kova käyttö" ja ohjelman mukainen öljynvaihtoväli ei ole ollenkaan synkassa.
Mitä tiukemmiksi pelit menee, sen enemmän ne vielä erkanevat toisistaan......
ja mitä tekee pedantti laamakuluttaja? Tekee aina oikein... Lukee ohjekirjaa.... Heittää aivot lepikkoon.

2t kevariin vaikuttaa käytetyn öljyn laadukkuus toki jotain myös noissa "litratehoissa", mutta olennaisin
asia on silti se, että öljyä on.

Alustojen suhteen mennään sitten ihan samoin eväin, iloin ja suruin.... ja kuten tuolla aiemmin jo
joku inhorealisti totesi.... ei paljon perusjonnea kiinnosta kunhan ketjut pysyy päällä eikä
kovin pahasti lyö yli.

Makuasiat....

Onhan se 4t kevari kiusallisen nolo papapapapapap... pa...tin.

2-tahtarissa on sentään kevarinakin jäljellä vielä hiukan asiaan ja aihepiiriin kuuluvaa... öhh... INTENSITEETTIÄ

Eli panokset.... monestakin syystä 2-tahtariin.

[Zen]

Honda CB 125 TD oli ikiliikkuja. 20 000km punarajalla. Ei se sitä alempaa oikein kulkenutkaan. 17hv!
Brandtille vietiin koneremppaan sitten, niin mekatsun viesti oli että "voidaan me tää porata ja laittaa mut ei tää oikeesti ole vielä sen tarpeessa". Ei sillä, hyvin kesti RD:kin linjalla Helsinki-Joensuu.

[Bone]

Honda CB 125 TD oli ikiliikkuja. 20 000km punarajalla. Ei se sitä alempaa oikein kulkenutkaan. 17hv!
Brandtille vietiin koneremppaan sitten, niin mekatsun viesti oli että "voidaan me tää porata ja laittaa mut ei tää oikeesti ole vielä sen tarpeessa". Ei sillä, hyvin kesti RD:kin linjalla Helsinki-Joensuu.

Laitteethan on lähtökohtaisesti luotu laulamaan.... vaikkei ne niin liikkuisikaan.

[Kotarikuski]

Aika usein kevari valitaan katu-uskottavuuden perusteella eli toisin sanoen se "hankitaan kavereille" eikä ittelle. Mitä kireempi sen parempi. Ei haittaa vaikka korjaamiseen ja huoltoon menee saman verran aikaa kuin ajamiseen. Ja aina on oltava repussa öljypullo että pääsee tankkaamaan sen 80-100km välein.

Perusnelari (vaikka pikkuduke) vie kolmasosan tai neljäsosan siitä mitä exc. Sitä ei pöllitä (yhtä herkästi) ja siihen saa varkausvakuutuksen.

Mutta kuten todettua kaveripiirihän sen päätöksen usein tekee.

[Jonezi]

Aika usein kevari valitaan katu-uskottavuuden perusteella eli toisin sanoen se "hankitaan kavereille" eikä ittelle. Mitä kireempi sen parempi. Ei haittaa vaikka korjaamiseen ja huoltoon menee saman verran aikaa kuin ajamiseen. Ja aina on oltava repussa öljypullo että pääsee tankkaamaan sen 80-100km välein.

Perusnelari (vaikka pikkuduke) vie kolmasosan tai neljäsosan siitä mitä exc. Sitä ei pöllitä (yhtä herkästi) ja siihen saa varkausvakuutuksen.

Mutta kuten todettua kaveripiirihän sen päätöksen usein tekee.

Yamaha DT oli aikoinaan hyvä välimalli, 2 tahti enska/supermoto muttei ihan niin kisa kiree kuin exc.

[B12]

Siskon poika havittelee ensi syksynä kevaria ja rahaa ei ole rajattomasti. Vanhemmissa kevareissa sekin ongelma, että olleet useammalla jannulla kaksi vuotta kerrallaa ja usen sillä mentaliteetilla, että ei väliä kunhan kestäisi autokorttiin asti. Sitten kiertoon.

Motoa haluaa ilmeisesti ja nelaria. KTM Dukeja näkyisi olevan kohtuuhintaan, mutta en tunne oikein piikkejä. Pojalla eikä isällään ole suurempaa hajua mistään teknisistä vempeleistä. Pommi tulee kalliiksi, jos joutuu pajalle viemään eikä enokaan ole samalla paikkakunnalla.

[vma]

Japsi nelitahti, jota on edes jollain tavalla todistettavasti huollettu. Näin voi enemmän keskittyä ajamiseen kuin remppaan ja sen rahoittamiseen.

[V2]

Vanhempi poika ajoi ostohetkellä 10v vanhalla CBR:llä 30 tkm (20 -> 50 tkm) ihan pelkillä itse tehdyillä normihuolloilla. Tuona aikana mopossa ei ilmennyt ensimmäistäkään viaksilaskettavaa hämminkiä. Katteiden kolhuja ei lasketa...

Ensi kesäksi ostettiin nuoremmalle samanlainen CBR125R jonka mittarissa ostohetkellä 40 tkm. Mopo on siististi pidetty, lähti napista käyntiin ja on kaikin puolin hyvin pidetyn ja huolletun oloinen niin pätkääkään ei nuo kilometrit arveluttaneet.

Samaa tarinaa olen kuullut tuttavilta joiden muksuilla on myös ollut CBR125R.

Muista merkeistä en osaa sanoa, ei ole kokemusta...

[TiJuKo]

Mulla on viimevuosilta kokemusta molempien poikieni kevareista. Vanhemmalla oli Derbi Senda SM (Yamahan moottorilla) ja nuoremmalla taas Yamaha YZF R125 (Minarellin moottorilla). Hauska anekdootti sinänsä. Molemmat hankittiin käytettyinä.

Derbi:
Mittarissa oli ostohetkellä n.20th ja kunto erinomainen. Kulutti alunperinkin hiukan öljyä, joka on moottorin ominaisuus. Poika ei sitten muistanut sitten öljyjä katsella ja niinhän se leikkas kiinni ennen kolmeakymppiä. Sitä en muista mikä siinä oli öljyjen vaihtoväli, mutta ohjelman mukaan ne pyrittiin vaihtamaan. Sylinterin poraus ja ensimmäisen ylikoon mäntä sisään ja taas maistui maantie. Kaikenkaikkiaan Derbillä oli ajettu yli 40th kun se hukattiin. Moottori oli edelleen täydessä iskussa. Jousitus tosin osoitti väsymisen merkkejä. Halpoja ja huolettomia kilometrejä, kiinnileikkaamisesta huolimatta.

Yamaha:
Mittarissa oli n.15th ostohetkellä. Öljyjä vaihdettiin n.3th välein (Castrol) ja muuta kuluvaa tarpeen mukaan. Ainoa vika kahden vuoden aikana oli vikaantunut bensapumppu. Yamahalla olisi maksanut maltaita. Saksalaisesta nettikaupasta muutama kymppi. Nuorempi poika myös kaatoi pyörän vasemmalle kyljelle ja katteet siltä puolelta säpäleiksi. Merkkiosat olisivat makseneet yli pyörän arvon maalauksineen ja teippauksineen. Valmiiksi maalattu täysi katesarja kiinasta ja pyörä oli tass kuin uusi. Sopivuus oli miltei täydellinen ja laatu ok. Hinta oli jonkun satasen. Yammussa oli lähemmäs 30th myydessämme ja pyörä oli edelleen yhtä hyvässä kunnossa kuin ostaessamme sen. Halpaa ja huoletonta kyytiä silläkin.

[Bone]

Aika usein kevari valitaan katu-uskottavuuden perusteella eli toisin sanoen se "hankitaan kavereille" eikä ittelle. Mitä kireempi sen parempi. Ei haittaa vaikka korjaamiseen ja huoltoon menee saman verran aikaa kuin ajamiseen. Ja aina on oltava repussa öljypullo että pääsee tankkaamaan sen 80-100km välein.

Perusnelari (vaikka pikkuduke) vie kolmasosan tai neljäsosan siitä mitä exc. Sitä ei pöllitä (yhtä herkästi) ja siihen saa varkausvakuutuksen.

Mutta kuten todettua kaveripiirihän sen päätöksen usein tekee.

"Mitä kireempi sen parempi" .

"Kevari" ei kyl kovin KIREE voi olla siihen liittyvin tehorajoin .

Muut 125cc laitteet on sitten ihan toinen luokka ja liikutus.

[B12]

"Meidän aikaan" tai vähän sen jälkeen tehokkain kevari oli Aprilia 36hv. Sitten joskus paljon myöhemmin tuli A1 ja uudet Apriliat olivat kuristettuja. Tuttu oli Aprilia-kauppiaana ja kertoi, kuin kuristettu kisakireä Aprilia pitkällä ykkösellä ei yksinkertaisesti jaksanut lähteä jyrkkään ylämäkeen. Kaasu pohjassa kytkintä luistattaen ja eikun stumppasi.

Noita 35-40hv tehoisia 125-kuutioisia on joka kylässä. Aika monessa kaksitahtisessa motossa tai endurossa on sellainen kaksitahtiräpätys, että ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä minkään A1-luokan kanssa.

Nelitahtisessa se 15hv on aika luonteva teholukema ja sopiva tekniikankin puolesta. 15hv kaksitahti taasen on tukittu. Ei-tukittu taas yksinkertaisesti laiton siinä kuin viritetty mopokin.

Eli ostetaanko 15v pojalle viritetty mopo vai 16 vuotiaalle laiton 125 kuutioinen. Samasta asiasta on kyse.

[Turder]

Harmi kun noita 90-luvun alun 2t-vehkeitä ei enää oikein ole ehjänä. Niistä on hyvät kokemukset ja kulkua riitti luotettavasti. Simppeli tekniikka ja osia sai. Eivät olleet mitään kisakireitä, mutta kai niissä joku 20-25hv oli vakiokunnossa. Joku nykyinen KTM EXC tms täystehoisena ois niin ylikylän vehje niihin verrattuna (ja junnuna sellaisen nyt hankkisin), mutta tuskin sillä ajaisin pelkästään ilmansuodattimen ja vaihteistoöljyn vaihdolla 20tkm, kuten vedettiin esim. Honda CRM125R:llä täysin ongelmitta

Uusista varmaan joku 4t on taloudellisin omistaa koska vie naurettavan vähän bensaa (1,5-2,5 l/100km). EXC:ssä tms menee polttoainetta ajotavan mukaan 3-5x enemmän ja päälle kallista 2t-hifistelyöljyä. Nelarissa simppelit huollot, moottoriöljyssä pieni tilavuus jne niin perus ylläpitokaan ei maksa ihmeitä. Samoja vehkeitä käytetään Kaakkois-Aasiassa koko ajan isältä pojalle ja tuskin on hellää hoitoa kevyesti kuormittaen mitä ne vehkeet saa. Ja tosiaan kaikilla niillä ajetaan kotimaassa käytännössä täydellä kaasulla koska kulkee vain nopeusrajoitusten verran. Öljymäärästä huolehtiminen, jonkinlainen lämmityskäyttö/kylmänä iisimmin ajaen ja säännöllinen öljynvaihto niin tuskin voi pieleen mennä.

[Bone]

"Meidän aikaan" tai vähän sen jälkeen tehokkain kevari oli Aprilia 36hv. Sitten joskus paljon myöhemmin tuli A1 ja uudet Apriliat olivat kuristettuja. Tuttu oli Aprilia-kauppiaana ja kertoi, kuin kuristettu kisakireä Aprilia pitkällä ykkösellä ei yksinkertaisesti jaksanut lähteä jyrkkään ylämäkeen. Kaasu pohjassa kytkintä luistattaen ja eikun stumppasi.

Noita 35-40hv tehoisia 125-kuutioisia on joka kylässä. Aika monessa kaksitahtisessa motossa tai endurossa on sellainen kaksitahtiräpätys, että ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä minkään A1-luokan kanssa.

Nelitahtisessa se 15hv on aika luonteva teholukema ja sopiva tekniikankin puolesta. 15hv kaksitahti taasen on tukittu. Ei-tukittu taas yksinkertaisesti laiton siinä kuin viritetty mopokin.

Eli ostetaanko 15v pojalle viritetty mopo vai 16 vuotiaalle laiton 125 kuutioinen. Samasta asiasta on kyse.

Juurikin näin.

Ei ole oikeen mitään pohjaa arvottaa keskenään soimaan laitettua piikkiä... ei siis kevaria... joka
piirtää oikeasti takapallolta 37-40 heppaa (verrokkivetona samanlainen, säädetty piikin 2t
aito crossari pukkaa samoilla rullilla 29-30 hp)..... minkäänlaiseen lain kriteerit täyttävään kevariin olipa niitä tahteja miten paljon tahansa.

Kestävyyden ja huoltovälien suhteen vielä vähemmän järkeä noita arvottaa.
Samalle viivalle laitettuna ne kovin usein kuitenkin ovat .

"Todellisuutta" hämärtää tosiaan lisää sekin järjettömyys, että syntyjään 2t kisapeli kuohitaan eri tavoin
hokkus-pokkus konsteilla alle puolitehoiseksi. Ei tuolla ole oikeen mitään mahdollisuutta toimia "kunnolla".
Se on sama kuin koittais huutaa helvetisti suu kiinni. Kokeilkaa huviksenne.

Lähtöjään tehorajoihin tai edes kantturoihin tehty 2t piikki/kevari.... ihan kuinka vaan..... taas toimii kunnolla ja
on aivan eri peli ajellakin kun ajoitukset, aukotukset, kanavat sun muut tilpehöörit on tontillaan.

Jos ei halua uskoa, kannattaa hankkiutua johonkin kokeilemaan 70-luvun 14-16hp:n piikkiä ja
kokeilla ristiin tuollaista modernia alle puoleen kuohittua kisapeliä.
Alustoja ei ehkä kannata sitten verrata.

[B12]

Niin tässä pitää tosiaankin muistaa se:

Piikki = n. 125 kuutioinen moottoripyörä erilaisilla käyttötarkoituksilla
Kevari = kevytmoottoripyörä, alle 125 kuutioinen, ajokorttiluokka A1, Maksimi teho 11kW

[Nitrous]

Tätä menoo kun vanhojen hyvien aikojen muistelu jatkuu, on 2t-piikissä yli 50 kaakkia. 😂

[Kotarikuski]

"Mitä kireempi sen parempi" .

"Kevari" ei kyl kovin KIREE voi olla siihen liittyvin tehorajoin .

Muut 125cc laitteet on sitten ihan toinen luokka ja liikutus.

Totta. Mutta kevareina ne paperien mukaan kulkee.

[Bone]

Tätä menoo kun vanhojen hyvien aikojen muistelu jatkuu, on 2t-piikissä yli 50 kaakkia. 

Jos oli nappulakumit alla ja yli 40hp takapallolta..... oli pieruissa toki jo aikamoinen konjakinhaju
ja tämän myötä aamuöisen varikon grillikatoksella kohtalainen räjähdysvaara
Sileämmillä kumeilla aromi samoine riskeineen alkoi löytyä siinä 45 hp:n jälkeen.

Noiden alla kun pysyttiin, oltiin kyllä ihan tolkun touhuissa.

Näin se homma vaan meni.

Hyvin ja ajatuksella tehty piikki ei hävennyt lussulle stanupuolikkalle.... ellei ihan lentohiekassa uitu.
Sama oli pieteetillä tehdyn kasikympin kanssa suhteessa vähän väsyneeseen piikkiin.

Toki sellaisella disclaimerilla, että kuski ei ollut "lievästi" yli 100kg .

[Bone]

Totta. Mutta kevareina ne paperien mukaan kulkee.

Papereiden kestävyyttä, kulutusta ja kustannuksiako me nyt ollaan vertailemassa? .
Siinä tapauksessa meillä on käsissä aika lailla "paskahomma".... aikamoisella varmuudella.

[Koheltaja]

Jotenkin tuntuu hölmöltä nuo puheet, että kevareilla harrastetaan turhaa vinguttamista tai rajarirallia. Niissä on niin vähän tehoa, että ainoat käyttökelpoiset asennot kaasussa ovat "ON" ja "OFF", joten käytännössä kaikilla niistä on vedetty niin paljon kuin pystyy.

Käytännössä havaittua siltä ajalta kun pojalla oli kevari pari vuotta ja tuli aika paljon touhuttua niiden kanssa, kävin myös mopomiiteiss, samoin työn puolesta näen päivittäin kymmeniä kevareita ja niiden käyttäjiä. Rajoitinrallia harrastetaan kylmällä koneella sekä kun halutaan huomiota liikenteessä, kuten koulun tai kavereiden ohi ajaessa, kytkin pohjaan ja paukutetaan rajoitinta vasten.

Nelarit on kierroskoneita ja tehoa vähän, jostain syystä porukoilla on mielikuva että nelari pitää kiertää rajoittimelle isoimmalla vaihteella ja välitykset vaihdetaan tiehämmäksi, turhaan. Käytännössä huipuuteho alkaa hiipua 1000-1500rpm ennen rajoitinta eikä siitä viimeisestä vinguttamisesta saada mitään hyötyä, varsinkaan matka ajossa mitä noilla vehkeillä tulee aika paljon isoilla teillä. Vaikka tehoa on vähän ja ne on kierroskoneita, kuitenkin nelarilla mennään väännöllä ja todellisuudessa täysin vakiokoneella ei päästä rajoittimelle kun ehkä toiseksi suurimmalla vaihteella, jos silläkään.

Ajoa koneet kestää mutta ei sitä mitä monet nuoret tekee tietämättään tai välittämättä siitä miten moottoria kohdellaan. Näistä on kertynyt aika paljon kokemusta ja ei tarvitse yhdistellä kovinkaan montaa asiaa kun päätellään miksi toiset ajaa samoilla laitteilla enemmän kilsoja kun toiset.

[Bone]

Käytännössä havaittua siltä ajalta kun pojalla oli kevari pari vuotta ja tuli aika paljon touhuttua niiden kanssa, kävin myös mopomiiteiss, samoin työn puolesta näen päivittäin kymmeniä kevareita ja niiden käyttäjiä. Rajoitinrallia harrastetaan kylmällä koneella sekä kun halutaan huomiota liikenteessä, kuten koulun tai kavereiden ohi ajaessa, kytkin pohjaan ja paukutetaan rajoitinta vasten.

Nelarit on kierroskoneita ja tehoa vähän, jostain syystä porukoilla on mielikuva että nelari pitää kiertää rajoittimelle isoimmalla vaihteella ja välitykset vaihdetaan tiehämmäksi, turhaan. Käytännössä huipuuteho alkaa hiipua 1000-1500rpm ennen rajoitinta eikä siitä viimeisestä vinguttamisesta saada mitään hyötyä, varsinkaan matka ajossa mitä noilla vehkeillä tulee aika paljon isoilla teillä. Vaikka tehoa on vähän ja ne on kierroskoneita, kuitenkin nelarilla mennään väännöllä ja todellisuudessa täysin vakiokoneella ei päästä rajoittimelle kun ehkä toiseksi suurimmalla vaihteella, jos silläkään.

Ajoa koneet kestää mutta ei sitä mitä monet nuoret tekee tietämättään tai välittämättä siitä miten moottoria kohdellaan. Näistä on kertynyt aika paljon kokemusta ja ei tarvitse yhdistellä kovinkaan montaa asiaa kun päätellään miksi toiset ajaa samoilla laitteilla enemmän kilsoja kun toiset.

Kyllähän tuolla välillä tulee mieleen vähän isompienkin poikien touhuja katsellessa, että
onkohan menny jotenkin ajatus ristiin "rajarin" ja "hukkaportin" osalta .

[Jagroan]

4t / 2t keskustelu usein kääntyy siihen, että 2t on tehokkaampi. Siis lähtökohtaisesti aina oletetaan, että 2t koneesta on kaikki kuristukset poistettu ja se on täystehoinen. Kuitenkin sitä ajetaan A1 kortilla ja vakuutuksilla.

Jos pyörä on tarkoitus oikeasti pitää laillisena on nelari ainoa järkevä vaihtoehto. Tehot tulee ulos juuri niinkuin suunniteltu ja kone ei ajossa tunnu rajoitetulta.

Itellä on 39tuhatta ajettu cbf125 ostin sen puolitoista vuotta sitten ensipyöräksi vaikka isommallakin saisin toki ajaa. Aika pomminvarmaa tekniikkaa on tuo ainakin. Tuo oli halpa testi siihen, että kiinnostaako ajelu oikeasti ollenkaan. Nyt on isompi pyörä kiikarissa kunhan tuosta vaan pääseepi eroon.

[Mäkine]

Itellä nyt on kevarikokemukset about viiden vuoden takaa ja mullahan oli itellä piikkinen Dt. Ihan mukava kompromissi, mutta jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt vaan ostaa se nelarikevari.

Laiskojahan nuo nelarit on ja kuulostaa miltä kuulostaa, mutta tulee vaan niin paljon halvemmaksi, helpommaksi ja luotettavammaksi monella tavalla.

Toki 2T on hyvä vehje korjailun ja huoltamisen opetelluun ja kevariksi liikkuu vallan nätisti.

[Bone]

4t / 2t keskustelu usein kääntyy siihen, että 2t on tehokkaampi. Siis lähtökohtaisesti aina oletetaan, että 2t koneesta on kaikki kuristukset poistettu ja se on täystehoinen. Kuitenkin sitä ajetaan A1 kortilla ja vakuutuksilla.

Jos pyörä on tarkoitus oikeasti pitää laillisena on nelari ainoa järkevä vaihtoehto. Tehot tulee ulos juuri niinkuin suunniteltu ja kone ei ajossa tunnu rajoitetulta.

Itellä on 39tuhatta ajettu cbf125 ostin sen puolitoista vuotta sitten ensipyöräksi vaikka isommallakin saisin toki ajaa. Aika pomminvarmaa tekniikkaa on tuo ainakin. Tuo oli halpa testi siihen, että kiinnostaako ajelu oikeasti ollenkaan. Nyt on isompi pyörä kiikarissa kunhan tuosta vaan pääseepi eroon.

Ei uudessa tai käytännön tasolla hyvin ylläpidetyssä (ei siis välttämättä ohjekirjan mukaisesti)
nelarikevarissa ole kummempaa "vikaa". Suositeltua tiuhemmat öljynvaihdot ovat pitkässä juoksussa
arvottaen myös helppoa ja halpaa hommaa..... mutta hommaa kuitenkin.

Käytännön tasolla taitaa meidän puitteissa suurin 2-tahtarin kompastuskivi olla kevarihommassa
tuo teholuokkaan lähtöjään suunnitellun kaluston olemattomuus.

Kun sitten joudutaan häsläämään reilusti ja vielä enemmän kurittujen, kohtuuttoman huonostikin
toimivien värkkien kanssa.... plus vielä hinaamaan perässä näistä em. syistä osittain kumpuavia
ylläpitorasitteita.... ei ole ihme että 2-tahtari "ottaa turpaan" kunnolla yleisön suunnalta.

Ei noissa "vanhan liiton", nykyisten kevaritason tehoisissa 2-tahtareissa (silloisissa ilmapeleissäkään)
ollut mitään ihmeellisiä luotettavuusongelmia tai hikoiluttavaa huoltokierrettä.

Suurin syy niiden poikimiseen oli viturallaan olevat säädöt. Joko lähtöjään, tai kaasarin
tukkeutumisen myötä. Laihoilla ja punaseks!!! Ei se vaan toimi millään vehkeellä.
Putsarit oli myös tuohon aikaan mitä olivat... kuten niiden huoltaminenkin, (on edelleenkin)
jos ei niitä nakattu kokonaan lepikkoon.
Kovin sitä "hiekkaa" syötettiin laitteille ja ymmärrys sen seurauksista ei vaan avaudu ollenkaan sen todellisessa merkityksessä.

Pakko taas heittää rallipuolelta yksi ihan legendaarinen, yöunet painajaisilla pilannut näky.
Junnupuolella oli jonnet pannu kunnolla pätäkkää Escon pataan ja peli tärähti hienosti.
"Kesäralli" oli tuonne Kouvolan suuntaan. Kuivaa ja aivan helvetin pölyistä..... ja peleissä putsarit äkkiä ummessa.

Nämä jonnet ei niistä murheista kärsiny. Vetivät pelkillä suppiloilla ja verkoilla. AUTS!

Eli käytännössä ekän pätkän jälkeen oli pata ja rahat hyvästelty .

Että sellasta....

Laatikon ja kykän suhteen ollaan öljyjen kanssa ihan samalla viivalla tahdeista riippumatta.
Kykä sotkee rasvat ihan samalla tavalla. 2-tahtarissa se paskavelli ei kuitenkaan pyöri koneen puolella.

Tarjonta laitteiden osalta on pääosin se mikä on. Se on toki pakko ottaa huomioon.
Se kuitenkin "vinouttaa" varsinaista tahtivertailua liian paljon siitäkin huolimatta, että nelarin käyttöön
suhteutettu "väärä" öljynvaihtopolitiikka antaisikin tasoitusta.

Jos ihan puhtaasti pääsisi vertaamaan alkujaan samoihin spekseihin tehtyjä vehkeitä,
alkaisi tuo laitteiden "erilainen intensiteetti" saamaan ihan erilaista käytännön painoarvoa.

Tämä ihan siitä samasta syystä joka seuraa mopohommissa aina mukana.... FIILIS!

Ruohonleikkurin tai lumilingon "vonguttaminen" ei juuri endorfiinejä saa villiintymään.

[Jagroan]

Ei uudessa tai käytännön tasolla hyvin ylläpidetyssä (ei siis välttämättä ohjekirjan mukaisesti)
nelarikevarissa ole kummempaa "vikaa". Suositeltua tiuhemmat öljynvaihdot ovat pitkässä juoksussa
arvottaen myös helppoa ja halpaa hommaa..... mutta hommaa kuitenkin.

Käytännön tasolla taitaa meidän puitteissa suurin 2-tahtarin kompastuskivi olla kevarihommassa
tuo teholuokkaan lähtöjään suunnitellun kaluston olemattomuus.

Kun sitten joudutaan häsläämään reilusti ja vielä enemmän kurittujen, kohtuuttoman huonostikin
toimivien värkkien kanssa.... plus vielä hinaamaan perässä näistä em. syistä osittain kumpuavia
ylläpitorasitteita.... ei ole ihme että 2-tahtari "ottaa turpaan" kunnolla yleisön suunnalta.

Ei noissa "vanhan liiton", nykyisten kevaritason tehoisissa 2-tahtareissa (silloisissa ilmapeleissäkään)
ollut mitään ihmeellisiä luotettavuusongelmia tai hikoiluttavaa huoltokierrettä.

Suurin syy niiden poikimiseen oli viturallaan olevat säädöt. Joko lähtöjään, tai kaasarin
tukkeutumisen myötä. Laihoilla ja punaseks!!! Ei se vaan toimi millään vehkeellä.

Laatikon ja kykän suhteen ollaan öljyjen kanssa ihan samalla viivalla tahdeista riippumatta.
Kykä sotkee rasvat ihan samalla tavalla. 2-tahtarissa se paskavelli ei kuitenkaan pyöri koneen puolella.

Tarjonta laitteiden osalta on pääosin se mikä on. Se on toki pakko ottaa huomioon.
Se kuitenkin "vinouttaa" varsinaista tahtivertailua liian paljon siitäkin huolimatta, että nelarin käyttöön
suhteutettu "väärä" öljynvaihtopolitiikka antaisikin tasoitusta.

Jos ihan puhtaasti pääsisi vertaamaan alkujaan samoihin spekseihin tehtyjä vehkeitä,
alkaisi tuo laitteiden "erilainen intensiteetti" saamaan ihan erilaista käytännön painoarvoa.

Tämä ihan siitä samasta syystä joka seuraa mopohommissa aina mukana.... FIILIS!

Ruohonleikkurin tai lumilingon "vonguttaminen" ei juuri endorfiinejä saa tursuamaan.

Isä oli mopoaikaan älyttömän tyytyväinen että hommasi mulle nelitahti mopon. Oli kuulemma aika paljon kivampi kun eteinen ei haissut palaneelle 2t öljylle muulloin kuin silloin kun kavereita oli kylässä.