tyypillisen sporttisenkin pyörän käyttö on sitä että yhen kerran yöllä käydään motarilla kokeilemassa mitä kulkee jonka jälkeen keskitytään kiihdytyksiin taajamissa - eli tehtaan kannattaa käyttää tuotekehitysbudjetti dynoaikaan eikä tuulitunneliaikaan - markkinoinnin painotuksista nyt puhumatakaan
Att tänka innan man talar är som att torka sej i röven innan man skiter... - Arne Anka
Ehkä kannattaisi. Pyörien aerodynamiikka on tällä hetkellä huonompi kuin se oli 1950-luvulla - siis sellaisten joiden on tarkoitus kulkea lujaa. Kehitys juontaa juurensa siitä, että silloin kiellettiin käytännössä kaikki aerodynamiikkaa parantavat tai hyödyntävät laitteet kilpasarjoissa. Kielto taas johtui siitä, että parempi aerodynamiikka aiheutti sivutuuliherkkyyttä ja jopa onnettomuuksia (aerodynaaminen keskiö oli selvästi massakeskipisteen etupuolella).
Noihin kieltoihin ei nykyään olisi enää mitään syytä, koska ongelmat on tiedostettu ja ne voidaan huomioida suunnittelussa. Kiellot jarruttavat vakiopyörienkin kehitystä, koska nehän eivät saa olla parempia kuin tehtaan lippulaivat. Olen edelleenkin itseni kanssa samaa mieltä, eli tilanne on häpeällinen: ajovastuksissa mennään tiukasti 1910-luvulla, vaikka moottoritekniikka on 2000-luvulta. Molemmilla on kuitenkin samanlainen vaikutus laitteen suorituskykyyn ainakin suuremmissa nopeuksissa.
Annetaan kuitenkin synninpäästö Ducatille parin mallin osalta, Suzukin busalle ja 90-luvun Agustalle. Nuo sentään vähän yrittivät, joskin tiukoilla reunaehdoilla.
Niin sitä juuri pitää nyt selvittää, että kuka sanoi minulle ja mitä, että sain sellaisen käsityksen, minkä sanoin käsityksenäni.
Varmaan noin. Mutta kenen on syy? Jos on kaksi pyörää joista A:lla on vähemmän tehoa mutta aurodynamiikkansa vuoksi parempi huippunopeus kuin B:llä, niin luulempa että B: tä silti myytäisiin enämpi.
Att tänka innan man talar är som att torka sej i röven innan man skiter... - Arne Anka