Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12
Tulokset 31:stä 49:een 49:sta
  1. #31
    Saavun Vuotsoon kutakuinkin sen alkuperäisen "pläänin" mukaisesti, (~19:45), mitä olin suunnitellutkin, (19:00), olkoonkin että No-Pan Autossa tööväytyi se 3h, ja sitten oli vielä se farkku-MB:n "pelastusoperaatio", yms. piäntä ja kaikenlaista matkalla, vaan kun ajokelit olivat näinkin hyvät, ja nasta puri.....!

    Kaarran Vuotson Majatalon pihaan, jonka seinät ovat upeasti ja erikoisella iltavalaistuksella koristellut, parkkeeraan "aligessuni" parkkipaikalle suoraan pääoven eteen, kun samassa jo pihan poikki asteleekin isäntä itse! Jouko!
    Huutaen jo kauempaa toivottelee tervetulleeksi, kun samalla irroittelen jo sivulaukkujen sisäkassejani ja siirryn Joukon perästä sisälle tupaan.

    "Ompas kodikasta!"- lausahdan heti sisälle päästyäni, ja kättelemme, kuin vanhatkin tutut! Hyvin alkaa juttu luistamaan, ja Jouko esittelee majatalonsa "specsit", aamiaisaikoineen ja sauna- aikatauluineen.... Ompa hiano juttu, että päästäänkin suoraan saunaan....siis heti kohta, kunhan vain ensin Jouko esittelee ja luovuttaa minulle heidän yläkerran tilansa, jossa myös isompi 2hh sijaitsee. Ja kun kerron, että naputtelen usein näistä ajohommista myös mm org:in, sekä kurapyöräsivuille turinoita, niin tiätty, Jouko lupaa sitten tuon isomman huoneen, pienemmän huoneen hinnalla, (70e - 50e!). Ai että- ja aamiainen & sauna sis. hintaa tiätty vielä....!

    Kyllä kelpaa! On nimittäin niiiiiiin rauhallinen majatalo, etenkin kun liikenne tähän aikaan illasta, (ja vuodesta), on hiljaista, ja etenkin, kun tuo tielinjaus, on nykyään tehty kauemmaksi, kun ennen wanhaan, 4 tie, meni aivan tästä majatalon pihan viereltä.

    Käyn peittelemässä vielä "aligessun" yöksi, pienen lumisateen saattelemana, samalla kun Jouko pyytää mukaansa saunaan. Kyllä kelpaa olla "isännän" hoteissa, niin sanotusti, kun kiuas sihisee ja sitten alkaa jälleen tarinat Vuotson kylän kuulumiset, heidän "lapin historiansa", sekä mielenkiintoinen tarina Oriveden Essolta muutto tänne majatalon isännäksi!

    Vielä ennen loppulöylyjä, kun kerron omat tietoni Vuotson sota-ajan tapahtumista, yms. lentokentästä, alkaa vastaavasti Joukon täydentävät tiedot kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Mahtava päivä, ja ilman muuta, Vuotson Majatalo B & B, ansaitsee täten huurushyväksynnän!
    (toki se avanto olisi ollut vielä hyvä, vaan jostain täytynee aina tinkiä...tuumailen puoliääneen, kun marssimme takaisin päärakennukseen...)

    Aamulla aamiaisen jälkeen olisi todella hyvä ja ns. "helppo-A"- siirtymä, sitten tavoitteeseen, elikkäs Berlevågin Pensjonat & Campingiin....

    Tai ainakin tässä vaiheessa, se vielä siltä tuntui....


    Nukuttipa todella makeasti! Ei niin mitääääään ääniä mistään. Aamutoimet ja ikkunasta tsekkaus päivän säähän...hmm...aikaa olisi vielä aamiaiseen n tunti, joten ei muutakuin nyt etsimään sitä avantoa tuosta melkein ikkunaan näkyvään Vuotson kanavasta.
    Jouko oli kyllä kertonut, että siellä olisi eräs laituri, mutta kun siinä on kosolti jäätä ympärillä, ettei siitä suoraan pääsisi veteen... No, tsiigataan nyt se kuitenkin. Temperaturet heilui jossain kympin kieppeillä, elikkäs oli tulossa oivallinen ajopäivä!
    Pakkaslumi narskui kelkkakenkieni alla, marssiessani suoraan Vuotson kanavan sillalle, ja totta, tuolla olisi ollutkin "se" oivallinen laituri, vaan jäätä ympärillään, ja missä tuo virtaava tumma vesi liikkui, oli jään reuna kaukana rannoilta....Veteen kyllä pääsisi, vaan kun olisi tarkoitus päästä myös sieltä takaisin.....


    Eipä auttanut, kuin palata takaisin majatalolle, pitkin omia jalanjälkiä - niin ja olihan siihen vierellä ne pupujussinkin jäljet, mutta ei vielä muita kulkijoita tähän aikaan aamusta. EN muuten ollut vuoden ensimmäinen motoristi tällä kertaa. Tiesin, että jo tammikuussa, Kuhmosta starttasi Bugoynesiin partio, mutta siitä tosin ei Jouko ollut tietoinen. Mutta sen sijaan, Jouko kertoi, että parisen viikkoa sitten, oli Majatalolle ilmestynyt eräs sveisiläinen sivuvaunuohjastaja nainen, joka jäi vielä yöksikin. Oli kuulemma ajanut Bergeniin, jossa oli hypännyt Hurtigruten- laivalle, ja seilannut sitten bååtilla aina päätepysäkille asti, elikkäs Kirkenesiin, josta sitten ajeli Näätämön, Inarin ja Ivalon kautta tänne Vuotsoon. Sanoi vielä, jotta oli sitten joku mies asentanut siihen bmw-merkkiseen pyörään lämmittimen, niin että oli ennen matkansa jatkumista, vain aamulla kytkenyt piuhan majatalon seinään, ja sitten kohta oli jatkanut matkaa.... pakkasta oli ollut ainakin -20´c, tai koska siitä on jo aikaa mennyt jonkin verran, niin saattoihan sitä pakkasta olla kolmekymmentäkin astetta. Se kun ei aina täällä lapissa ole niin nuukaa.....

    Mutta asia tuli selväksi, eli en ollut vuoden ensimmäinen motoristi Vuotsossa, enkä edes majatalolla, vaan Vuotson kyläkaupalla varmaan olisin? Sen saisin selville, kun aamiaisen jälkeen, teksin vielä pienen mutkan kaupan pihamaalle.....

    Vaan sitten kun starttihetki tuli, hyvästelin Joukon, joka jo kuumeisesti ajeli pihallaan lumiauramönkijällään, ja käynnistin "aligessua", niin mitä!?? Eihän siinä ollut tyhjäkäyntiä laisinkaan! Toinen yritys, ja sama juttu.....kolmannella kerralla, sain jo pärrän liikkeelle, mutta hetihän se sammui, taas kohta.... Kyllä Joukokin varmaan jo ihmetteli, miten arvaan lähteä vuonon perukoille vajaakuntoisella pärrällä, kun sitten viimein pääsin ihan päätielle asti, jossa se tosin jälleen jo sammui - vaikka kaasuttelinkin sitä vähän väliä.... No, jovvvvvain kyllä tätä menoa tulee kestämään piiiitkääään, ennen kuin "aligessu" saa huurushyväksynnän- tuumasin, kun pääsin sitten kuitenkin taas liikkeelle, ja sitten kurvasin K-Market Siepin oven eteen. Nyt varovasti, ettei se taas sammu, ja kas- sehän jäikin nyt käymään..... ainakin toistaiseksi.

    Tuollaiset ihme oireilut, tyhjäkäynnin katoaminen, mystiset EWS- valot, suojaamaaton jäähdyttäjänkenno, ja mitä ties vielä, eivät kyllä yhtään ole omiaan, lisäämään luottamusta, että onneksi pärrässä oli kuitenkin se If:n kasko, joka sisältää mm hinausvakuutuksen, että jos ei tänään sitten pääse täältä mihinkään pitemmälle.....?

    Tuttu myyjä kassalla, Raija, ja "taas täällä!" - huuto kaikui jo kassakoneen takaa! (joulukuussa kun olin saanut vuoden viimeisen motoristin kaffeet joulutortun kera), niin toki - olin kuulemma vuoden ensimmäinen motoristi, (ainakin kaupalla, huom!). Ja nyt kyllä täytyi kieltäytyä kaffeista & baakelssista, koska juuri olin lähtenyt aamiaspöydän äärestä!


    jatkuu...
  2. #32
  3. #33
    Joten "vuoden ensimmäisen"- motoristin kaffeet, paakkellsin kera, jäivät tällä kertaa nauttimatta, mutta toki lupasin lunastaa net sitten vaikkapa paluumatkallani? Kas kummaa, "aligessuhan" kävikin vielä pihamaalla, aivan kuten pitikin, kun palasin takaisin pärrälleni. Pyöräytys ketjuvoitelijaa, ja lämpöiseen satulaan istumaan. Sitten vain suunnaksi ja seuraavaksi stoppipaikaksi Ivalon kirjasto....

    Olisihan tuossa matkalla Ivaloon lukuisia mielenkiintoisia "vaihtoehtoisiakin" stoppimestoja, vaan nyt tänään piti saada aikaa "varastoon". Meinaan tuo Berlevågiin Tenolta suuntautuva tie, se ompi AINA ihan luonnon armoilla, eli siten Herramme käsessä, ajetaanko sinne tunnissa, vaiko vasta seuraavana päivänä? On ns. "kolonna-ajotietä", monine puomineen. Toki kolonna-ajoilla, eli "saattueilla" on aikataulunsa, vaan JOS kelit on mitä sattuu, niin kotiloiden mukaan ei välttämättä ole pärrällä asiaa. Tuuli yhdessä tunturilta raastavan irtolumen takia on jo pelkästään sellainen yhdistelmä, ettei paremmasta- eikun siis pahemmasta ole väliä!


    Sitten vielä kun siihen lisätää pimeys, niin onhan siinä jo sitten melkoiset "kurssiaiheet" kerrassaan!

    Olin ennen tukikohdastani alkanutta starttia, ollut Dieteriin, eli sen Berlevågin majapaikan omistajaan yhteydessä, kyselläkseni, onko pensjonat edelleen toiminnassa, ja että olisikos siellä yhdelle ohjastajalle yhdeksi yöksi tilaa? Ja olin saanut vastauksen, että muuta kuin lämpimästi tervetuloa vain. Päivämäärä oli selvillä, milloin, vaan kellonajasta ei vielä ollut puhetta. Säätila, oli tosin vesisateinen siellä, +3´c ja varoitti, että kaikki tiet olisivat kuin "peiliä", johon vastasin, että kokemusta olisi "peiliajosta" parin vuoden takaa Mehamnista, sielläkin kun kävi juuri ennen perille tuloani samankaltainen ilmiö. Luikasta oli niin, ettei "yligessun" satulasta uskaltanut nousta pois!

    Niinpä kun saavuin Ivaloon, "aligessun" tankattua, ajelin Ivalon kirjastoon, jossa pääsin tsekkaamaan tarkemmin YR:stä vuonoilla vallitsevat säätilat & mahdolliset tiesulut. Huomasin puhelimestani, että Dieter olikin jo lähettänyt puhelimeeni sms:n, jossa hän kyseli arvioitua saapumisaikaani, sekä ilmoitti kelitiedot: "Fairly good weather today. -4 deg, light cloudy, short snow-showers maybe. See you Dieter"

    No, sanomattakinhan olisi selvää, että noilla tienoilla, sen yhden ja saman tunnin aikana, voit kokea kaikki ne 6 eri vuodenaikaa, mutta nyt ei kovin huonolta näyttäisi kuitenkaan- arvelin, kun tsekkasin vielä Forecan Nuorgamin, ja YR:n Berlevåg:in & Båtsfjordin raportit ja ennusteet. Tuuli olisi se pahin, mitä pelkäsin, koska se irroittaa tuntureilta tielle kinoksia, joita ei sitten pimeässä välttämättä ennätä ajoissa havaita, kun ja jos muutenkin "ohjaamossa" on vinoajon takia paljon jo muuta tekemistä, (ja ylimääräisiä käsiä siellä täällä....)

    "Lett bris, 5 m/s fra nordøst"
    tai sitten "Laber bris, 6 m/s fra sørvest" No ei huonosti - JOS tuommoiset lukemat säilyvät vielä sinne iltakuuteen, jolloin olin luvannut olla "alustavasti" perillä Berlevågissa...

    Sitten oli hyvä vielä tsekata puomit & mahdolliset sulut!

    Ivalon kirjastosta on tullut meikäläiselle sellainen "pit-stop" jo useamman vuoden aikana, koska siellä on kunnolliset wc-tilat, (lue tilavat!), ja pääsee nettiin, koska seuraava mahdollisuus Inarin Sajos, tahtoo mennä aina liian aikaisin kiinni. Lisäksi täällä ompi hyvä tankata vesipullot aina täyteen vettä....

    Noniin, nyt voisin suunnata kohti Utsjokea, jossa olisi aikomus sitten syödä päivällistä. Tästähän ei sinne ajelisi kuin korkeintaa parisen tuntia, joten valitsin "aligessusta" modeksi: "ICE ROAD", ja on se niiiiin kätevää, kun vaikka kaikista pärristäni puuttuu "sifteri", niin silti ei kytkintä niissä tarvita, kuin ainoastaan liikkeelle lähtiessä!
    Saa kaikki sormet olla koko ajan somasti kiinni kahvälämppärin lämmössä.....

    Turhia pysähdyksiä en sitten tehnytkään tuolla välin, kun ainoastaan Kaamasen Jokitörmän majoilla. Kävin nimittäin tervehtimässä Reimaa ja Ainoa, kun vasta lokakuussa olin heitä viimeksi nähnyt, olkoonkin, että joulukuussa olisin voinut poiketa myös, koska painelin silloin vain heidän ohitse.....

    Todella valitettavaa, kun Reima ei vieläkään ole "iskussa", eli on vain mennyt edelleen huonompaan kuntoon....saas nähdä, kauanko he vielä jaksavat yhdessä pitää Jokitörmää pystyssä? On ollut niiiiiiin hyvää ja edullista majoitusta jo monena vuotena, niin kesällä kuin talvellakin täällä! (on tälläkin huurushyväksyntä jo vuosien takaa!)

    Sitten vain jatkettiin matkaa, kun en jäänyt Reiman kanssa sen paremmin, tai pitemmän aikaa kahvittelemaan, mutta lupasin, että katsotaan sitten paluumatkalla, kun ja jos palaan Kirkkoniemestä sitten parin päivän päästä?

    Poroja ei ollut näkynyt vielä missään, ja se on kumma juttu? Yleensä se eka on se pahin, koska se yleensä yllättää! Olisikin helpottavaa, jos pääsisin sen näkemään, niin sitten kaasukäden asentokin olisi rennompi....
    No eihän siihen sitten kovin kauaa mennytkään, kun vastaantuleva kotilo vilautti valojaan, jolloin arvasin, että kohta se tulla jolkuttelisi vastaan, ja niin kävikin! Oli vain aiiiiikas ison lumivallin takana meikäläistä selvästi odottelemassa, jossa se tosin pysyi koko ajan paikoillaan. Hyvä niin, eipä tarvinnut siten sen enempää himmailla.

    Ne kirkkotuvat tulivatkin sitten ensin, ja kohta se Utsjoen keltainen taajamamerkki. Hyvin joutui matka, kun ei turhia stoppaile. Huoltamolle, tai tuo tuttu kauppahan se oli jossa tankkasin, ja kysyin vielä kassalla, josko tuosta tien toisen puolen "Loasso"- baarista saisi vielä tähän aikaan ruokaa? Kehoitti vain kassamies menemään paikanpäälle kysymään, ja niinhän mie sitten käskystä teinkin. "Aligessu" siihen portin pieleen pakoputki naksuen parkkiin, ja itse sisälle suoraan päivällisipöydän ääreen... Olipa tarkka ajoitus, koska emäntä oli jo korjailemassa astioitaan pois, kun astelin paikalle. "Jovvvain tuosta saapi ottaa, mitä vain löyvvät!"- kehoitti hän aterialle, kun "oikea" päivällisen tarjoiluaika oli mennyt jo puolisen tuntia ohitse!

    jatkuu.....
  4. #34



    Sitten vain Tenon jäille pyörimään.......
  5. #35
    Syrjäisen kylän ropleemit konkretisoituu....ja pääsiäinen vielä tulossa!

    Ja sitten vielä Vegvesenin sivuilta:


    890 Fv 890 Berlevåg - Kongsfjord bom

    Stengt på grunn av fare for ras. Pga. stor rasfare må det her brukes helikopter for å eliminere rasfare.

    GJELDER FRA: 28 mar 2018 kl. 13:42
    GJELDER TIL: Inntil videre
    Oppdatert: 28.03.2018 kl. 13:54
  6. #36
    Mutta hyvin vielä ennätin syödä, kalaa, perunaa, salaatteja, yms. ja tiätty leivät, leviteet, ja juomat päälle.... Eikä emäntä kehdannut ottaa täyttä hintaa, joten se koko pöytä oli vain sen tasaraha 10e:n !

    Kyllä nyt kelpasi painella kohti Nuorgamia, etenkään, kun temperaturet hiuteli vain jossain -8´c:n tms. tuntumassa! Ei edes tulisukkia tarvinnut miettiäkkään, saati että olisi niitä tarvinnut alkaa pukemaan!
    On muuten todella ISO ero, ajella "aligessulla", verrattuna "yligessuun", siis jalkojen osalta...
    Että kyllä boxerin pytyt lämmittää koipia ihan eri lailla, kuin tälläinen "tyttöpyörä", jossa on "twini".
    Että JOS temperaturet laskee sinne -15´c -> -17´c nurkille, ja sitten jos ajelumatka on reilumpi, niin JOVVVVVAIN, on tulisukat puettava "aligessun" kahvoissa, kun "yligessulla" painellaan sitten vielä sinne -25´c:n lukemiin asti, ennen kuin tulee edes tulisukat mieleen!

    Mutta nyt siis liikkeelle, ja sopivasti ensin "kiepautus" tuon Utsjoen tulliaseman pihalla. Sitten "aligessun" vaimeat pörinät: "proooooooooooooaaaaaaaaaaaaaaauuuuuuuuuuuu!" kumisivat Tenojoen laakson pohjalla, samalla kun aurinko alkoi luomaan päivän viimeisiä säteitään lumisten tuntureiden huipuille... Pimeä tulisi verrattain nopeasti, että varmaankin jo ennen ensimmäistä puomia olisi pilkkopimeää... .

    Vägvesenin sivujen mukaan, ongelmia ei tulisi olemaan, vaan kun tuolla vuonojen läheisyydessä kelit voivat muuttua todella hoppusti!? Ja sitten jos vaikkapa se puomi olisikin auki, sehän ei vielä välttämättä tarkoittaisi mitään, koska puomit laitetaan kiinni vasta sitten, kun keliolosuhteet alkavat olemaan kotiloille liikaa, eli sitten vasta alkaisi se "kolonna kjöring"- proseduurit!

    Hyvä ja kylläinen olo oli päästellä tuttuja Tenon rantoja Nuorgamia kohti....Pianhan se jo tulikin vastaan, ja ihan yhtä hiljaisena, kun kesälläkin. Vielä vähän matkaa, niin tulisin jo norweegian puolelle.... Kas kummaa, kutakuinkin samanlaisena pysyi tien laatu - siis talvikunnossapidon laatu, kuin oli suomen puolellakin!?

    Olin aivan varma nimittäin, että kun tie kapenee ja huononee Polmakissa, ei auraushommiakaan ole tehty samalla tasolla, mutta hyvä sitten näin! Kohta tulinkin sitten jo Skipagurraan, (miulle se on edelleen wanhan nimensä mukaan yhdellä peellä Skipagurra!), josta sitten käänsin etupyörän kohti Tana bru:ta. Nyt näkisin se uuden Tenojoen sillan rakennustyömaankin livenä eka kertaa! On se vanha silta muuten ollutkin piiiiiitkään käytössä, no varmaan heti v.47 tms. rakennettu, koska Dieter vetäytyessään posautti sen entisen taivaan tuuliin.....

    "BBROOOOOOOOOOOOAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!" - äänet kaikuivat nyt sitten jo tiellä n:o 890, jota pitkin ei enää Berlevågiin olisi kuin parin tunnin ajo, JOS Herramme niin tahtoisi, elikkäs 134 km.

    Vastaantulijoita ei ollut juurikaan, saati samaan suuntaan menijöitä. Tosin, kun itse sain pidettyä vauhdin rajoituksien mukaisessa 80km/h:ssa, niin enhän noista samaan suuntaan menijöistä voi olla aivan varma, mutta mitä nyt vuonon rannoilla pääsin etumaastoa tähystelemään, niin yksin tässä ajeltiin.....

    Mutta sittempäs tuli yllätys! Nimittäin, en olisi uskonut, että Tenolla on talvella jäätie! Jäätie, joka menee Tenon ylitse Rustefjelpmaan! Että säästäähän tuommonen näin talvisin matkaa sen 70km!

    Pakkohan se oli käydä sitäkin sitten pätkä ajamassa! Tenon jäällä! Harvoin tulee ajateltua edes, että makeaa vettä virtaa siinä noin paljon, tai tarkoitin lähinnä sitä, että makeaa vettä riittää vielä näin kauas merelle....

    jatkuu...
  7. #37
    Pyörähdys keskellä Tenoa, ja sitten matka jatkuu pimenevässä illassa kohti taivaalla loistavaa täyskuuta.. .
    Olisikin varmaan aavemaista ajella kohti kuuta lumisella tiellä, mikäli "aligessun" valot olisivat olleet vakio H7:t.
    Niiden teho kun oli "sotavalojen" veroiset, verrattuina vaihtamiini Xenoneihin! Kelpasi kyllä ajella näillä.....

    Ei satanut, eikä edes tuullut yhtään. Pakoputken tasainen, jo melkein nukuttava hiljainen "RÖÖöööööööööö....", pörinä vain hivenen voimistui, sen myötä, kun tie alkoi nousemaan yhä korkeammalle tunturiin....

    Ensimmäinen sulkuasema tuli vastaan, jossa hiaaanosti puomi tyylikkäästi ja kutsuvasti ylhäällä! Yes! Nou- hätää!.... Siis, ei ainakaan vielä mitään erikoista olisi luvassa - tuumaan, kun vaihdan kutoselta vitoselle, ja vieno twinin "PrööööööööPruuuaöööööööööööööö....!" pörinä jatkaa virttään kuun valaisemassa lumisessa kairassa.

    Jospa edes yksi kotilo tulisi vastaan, niin se rauhoittaisi hieman mieltäni, koska silloinhan saisin varmuuden, että myös se vastapäinen puomi olisi ollut avoinna, eli mitään ropleemia ei olisi Båtsfjordin, tai Berlevågin suunnastakaan tulevilla! Vaan eipä tullut ketään vastaan..... . Vain tuo täysikuu loisti taivaalla, joka tosin sekin kohta pakeni isojen pilvilauttojen taakse piiloon... .

    Ja kun tie nousi edelleen ylemmäs, pitikin sitten jo tehdä ensimmäiset korjausliikkeet.... Tuuli alkoi salakavalasti nousta! Kohta jo Xenonien valaistuksessa näinkin, miten tiellä alkoi lumi "luiruta". Tiedättehän, tuuli kun kuljettaa lunta kohtisuorassa tien suuntaan nähden, niin siinä se tienpinnassa "luiruaa...".

    Kun ei nyt kovin alkaisi sivusuunnasta tuulemaan, mietin, samalla kun muistin, ettei takarenkaaksi valitsemassani Heidenau Scoutissa, ole aivan niitä laitimmaisia sivunastoja juuri laisinkaan! Niitä kun harvemmin missään tarvitaan, (paitsi silloin pari vuotta sitten siellä Ifjordin lumimyrässä!), joten nyt en ollut ainakaan tälle reissulleni vastaavaa keliä suunnitellut!!?? Tai no, eihän sitä itse tai kukaan mitään keliä "suunnittele", vaan Herramme kädessä kun tämäkin olisi.....

  8. #38
    Melkoista puhallusta tuli nyt suoraan vasemmalta puolelta niin, että vaikka uutta lunta ei vielä satanutkaan, niin tuo repivä ja kaiken irti raapiva tuuli toi sitä lunta kuitenkin tuntureilta mukanaan........ !
    Oikealla puolen huomasin valoissa vilahtavan tien korkeimman kyltin, jota ei kuitenkaan millään pystynyt tuossa kelissä lukemaan. Tiesin kuitenkin, että nyt olisin tämän tien korkeimmalla kohdin, ja mikäli oikein muistin, ei tässä enää kovin pahoja, siis sellaisia aivvvvvan täysin paljaita tunturilakeja pitänyt tulla vastaan, vaan nyt tie lähtisi pikkuhiljaa tai verkkaisesti kuitenkin laskeutumaan kohti Båtsfjordin ja Berlevågin tienristeystä, jossa olisivat ne vastapään puomit, samoin kuin Vegväsenin tukikohta, useine aura- autoineen..... Sieltä saisin tarvittaessa suojaa säältä- JOS se vielä tästä kovemmaksi pahenisi.....?

    Sivutuuli muuttui, tai no, oikeammin, kun tien suunta muuttui, niin tuulikin sitten jossain vaiheessa helpotti. Koska kaikista pahiten "aligessuun", isoine sivulaukkuinensa, kuten myös muihinkin pärriin, iskee tuo suoraan sivulta kohtisuoraan painava tuuli! Ei voi mitään, mutta jossain vaiheessa jälleen mieleeni hiipivät "tutut" ajatukset, että taasko sitä piti lähteä etsimään vaikeuksia täältä tunturiteiltä, kun olisin aivan hyvin voinut ajella vaikkapa vain siellä alempana Tenojoen, tai sitten vaikkapa Varanginvuonon rantamaisemissa......?

    Tietenkään ei nyt enää ollut mitään järkeä lähteä takaisin päin ajelemaan, etenkään, kun tuo tien huippukohta oli jo pitkälti takana päin... .

    Sitten viimeinkin, aikani tankoa sinne ja tänne vatkattuani, ja pariin otteeseen istuma-asentoja puolelta toiselle vaihtaneena, näin tuon Vägvesenin himmeät pihavalot autohalleineen! Olipa hyvä, että ainakin tänne asti meni näin "suhteellisen" hyvin tämä ajo, eli enää ei olisi Kongsfjordiin pitkästi, kun tuosta edessä himmeästi erottuvasta risteyksestä, vain kääntyisin vasemmalle, kohti Berlevågia, ja tuuletkin sitten varmasti helpottaa, kun tie lähtisi laskeutumaan kohti merta.

    Täysikuu pistäytyi välillä pilvien välistä tarkistamassa, että vieläkö se huurusmiäs meinaa ajella etiäpäin, tai siltä se ainakin tuntui, kun vähän väliä tuuli purki viimeisiä voimiaan, heilautteli "aligessua" ravistaen kunnolla vielä sinne ja tänne, mutta sitten taas tulikin yhtäkkiä aivan tyyntä ja vastaavasti kuu pilkisti ja loi pienen orastavan ohjastajan varjonkin jopa.... Tälläistä vuorottelua kesti sen parisenkymmentä minuuttia vielä tuonne alas asti, kunnes se odotettu Kongsfjordin kyltti tuli vastaan ja sekä ne viimeiset loppukaarteet merenrantaan, jossa täysikuu heijasteli aalloista!

    Selvisimpäs perille, eli nyt ei enää olisi tunturiylänköjä edessä, eikä varmaan kovia tuuliakaan......
    Olin selvinnyt pahimmasta, ja nyt edessä olisi vain leppoisaa ajelua merenrantatiellä.... "piece of cake" - YESsss!



    jatkuu....
  9. #39
    Kongsfjordin vaatimaton pikku kalastajakylästä ei loistanut kuin yhtä vaatimattomat pari valoa, kun yritin sitä tiedustelijan terävällä katseella paikallistaa.... Meren aallot kyllä liikkuivat, sen huomasi selvästi, mitä kun täysikuu jälleen pistäytyi tummien pilvien takaa tsiigailemaan, jotta mitäs ja missäs se huurus nyt paineli menemään...?

    Muistelin, jotta enää ei olisi puomeja edessäpäin missään, joten nyt saisin tosiaan päästellä ihan leppoisaa "rantatietä", elikkäs vuonon rannan mukaisesti käännöksiä vasempaan ja oikeaan, sitten jossain vaiheessa tulisi se tiukan mutkan tunneli - ei mikään pitkä se ollut, mutta tunneli kuitenkin. Sitähän voisin hätä-hätä- tilanteessa käyttää vaikkapa "sää- shelterinä", jos vaikka sattuisikin jostain syystä lunta vielä tulemaan tms. vaan kun mitään sellaistahan ei pitänyt tulla. Dieterin sääraportissa oli vain jotta " mahdollisesti lumikuuroja"...?

    Hyppäsin takaisin satulaan, ja varoen liikkeelle. Tien pinta tuntui olevan melkein "peiliä", koska täällä oli tosiaan satanut jossain vaiheessa vettä. Dieteri siitä varoittelikin, vaan olihan miulla reilummat nastat alla nyt, (4-5mm), kuin mitä silloin pari vuotta sitten Mehamnissa, kun siellä oli se varsinainen "peilipinta-ajo-koulutusrasti"....


    "Aligessu" sukelti pilkkopimeään iltayöhön, eikä yhtään vastaantulijaa ollut vielä näkynyt missään. Tosin, eipä kukaan ollut ohitsenikaan mennyt. Oli perjantai-ilta, ja kaikki varmaan sitten vaan olivat tukikohdissaan viikonlopun viettoon valmistautumassa - tuumasin, samalla kun jälleen alkoi tuuli ottamaan sivulaukkuihin!!

    Ooooolipas taas puuska, ja kohta heti perään toinen? Mitä kummaa, nyt alkoi sitten jo satamaan ihan luntakin?
    Kummallisia lumikuuroja, vähän väliä, ja sitten taas tyyntä? Tiellä alkoi olemaan jo hieman "dyynejä", joista noita kaikkein isompia, (luetaan paksuimpia), yritin parhaani mukaan kierrellä, vaan väkisinkin joutui niiden päältä päästelemään, ja silloin ei auttanut muuta, kuin himmata kaasua.... Aa ja tuossakin reilumpi kasa!

    Ja taas tuossa....ja nyt sitten molemmin puolin tietä..."brooooooa---aaaaaa....wrooooo" - ihan oli pakko päästää kaasu jo aivan kiinni! Hitaasti kävi tämä ajo nyt, mutta sitten kun lumisadepilvi tuli jälleen, ja tällä kertaa aivan "syliin", en enää harmitellut yhtään, että kävikö ajo hitaasti, koska nyt ja varsinkin hieman myöhemmin aloin miettimään, että pääseekö tässä kohtaan yhtään eteenpäin, kun lunta alkoi tulemaan oikealta vasemmalle - viistoon, niin että näkyväisyys oli todella surkeaa!

    Ei ollut pitkillä valoilla juuri mitään virkaa, ja lyhyet taas ei nekään näyttäneet, kuin aivan suoraan eteen!!
    Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä?!! Miten ihmeelliset ovat nuo lumipilvet? Kun pilveä ei ole päällä, ei juuri tuullutkaan, vaan sitten kun jouduin pilveen, oli siellä pilven sisällä semmoiset tuulet, ette paremmasta väliä??!!

    Aivan kuin siellä jenkkilässä, se tv-sarja, mikä se nyt olikaan..."Myrskyn metsästäjät", tms. kun net heebot etsii niitä pyärremyrskyjä, ryntäävät jollain jenkkipakulla suoraan sinne syklonin vierelle, ja sitten hirmu kiireellä ja äkkiä takaisin peruuttaen turvaan.... Semmoselta alkoi tämä meikäläisen ajohommakin nyt kyllä kieltämättä vaikuttamaan, paitsi että "aligessulla" en pääsisi peruuttamaan! Oli nyt vain mentävä, jalat maassa, ykkösellä välillä, tai sitten kun pääsin pilvestä ulos, niin jopa kakkosella.... No, eihän tässä ollut mitään aikataulua meitsillä, eli kyllähän se Dieteri varmaan ymmärtää, jos mp- hemmo vähän viivästyy, jos ja kun tsiigaa YR:stä paikkallissäätä, että mitä tähän aikaa taivaalta tulee alas - ja mikä oli tuulen suunta & nopeus?

    Syklonit ja lumisateet yhdessä ja pimeässä voisivat olla mielestäni myös yhden tv- sarjan aiheena: "Lumimyrskyssä ratsastajat"....

    jatkuu....

  10. #40
    Lumikuurot ja sen sisällä vaanivat kovatuuliset "syklonit" riepottelivat "aligessuani" vielä muutaman kymmenen kilometrin matkalla, kunnes sitten pimeästä erotin Kjölnesin majakan. Tästä ei enää perille kovin pitkästi olisi, sen kyllä muistin..... Nyt alkoi olla jo "voittaja- fiilikset", yes! Eihän tämä hiljaisessa vauhdissa, "telineet alhaalla", mitä nyt "aligessu" vähän väliä vinossa sinne ja tänne, nyt niin paha rasti ollutkaan, kun ei tienpinnallekkaan ennättänyt kasaantua niiiiin kovin paksua "dyynipatjaa", kun vähän jo olin pelännyt.... Mutta sanotaankos, jos vaikkapa tunnin parin päästä sitten, eli jos matkani olisi kestänyt pitempään, niin mitenkähän sitten olisi käynyt?

    "Berlevåg"- sininen kyltti tervehti lumisateen keskeltä tuloani, ja olihan täällä somat katuvalotkin päällä! Eipä näkynyt vaan muuta liikennettä missään, elikkäs varmaan YR:n sivuilla oli nyt jotain, mistä en tiennyt, ja saattoihan nuo tunti sitten ohittamani puomitkin, olla jo laskettu kiinni, eli alas?

    Kurvasin tutun pensionaatin pihaan, jonne sainkin "aligessun" pahimmalta tuulelta suojaan. Moottori sammuksiin, ja samassa huomasin, kuinka yläkerran ikkunassa kävi joku vilkaisemassa, että mikä ajoneuvo saapuikaan pihaan....?

    Sivulaukkujen sisäkassit kantoon, ja sisälle valoon ja lämpimään majoitukseen....En vielä tiennyt, mitä kello oli, vaan sehän selvisi pian, kun pääsin sisälle, jossa oli Dieterin kirjoittama viesti jätettynä respan luukulle...

    Jahas, olin 1.5h myöhässä sovitusta- eikun, arvioidusta saapumisajastani, ja näin ollen, Dieter ei ollut enää jaksanut odotella saapumistani, kun oli jo lähtenut kotiinsa! No, ei hätää, koska avain löytyi huoneeni ovesta, ja ohjeena oli soittaa hänelle, jotta voisimme sopia aamiaisesta, sekä sen tarjoiluajasta. Hianosti toimitti - totesin, kun naputtelinkin jo Dieterin puhelinnumeroa...

    "Hello Dieter!" - aloittelin puhelua, ja niin sovittiin, että aamulla nähtäisiin, nautittaisiin aamiainen yhdessä kello 09:00, ja näin asiat olivat sikäli OK! Nyt tosin, kun ilta ei ollut vielä vanha, ulkona riehui "mielenkiintoinen" ja navakka tuuli, niin tokihan tässä tuli mieleeni vielä käydä iltakävelyllä kylän keskustassa. Sinne ei tästä olisi paljoa matkaa, ja kun ei tässä ollut nälkäkään vielä, saati että olisin ollut väsynyt.... !

    Muutakuin kamat huoneeseen, ajohousut ja enimmät tuliliivit, jne, vermeet veke, ja karvalakkia päähän ja, "kylälle mars!"

    Niin ja samalla kertaa, kun pihalle lähdettiin, peittoa "aligessun" päälle, ettei aamulla olisi joka paikka lumessa, tai yhdessä vesisateen kanssa- jäässä!

    - jatkuu...
  11. #41
  12. #42
    Tuuli meinasi viedä karvahatun heti jo ulko-ovea aukaistaessa, vaan kytkinkäsi reagoi nopeammin! "VIIIIiiiiiuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!"- sano vain tuo puhallus, ja teräviä lumikiteitä silmille!

    Peiton sain, kun sainkin "aligessun" päälle, mutta kahtotaan nyt, kauanko se siinä pysyy? Lähdin vetävin askelin kohti kylän keskustaa, ai miksi vetävin? No, tiätty askel oli vetävä, kun etenin myötätuuleen. Keltaisia vilkkuvaloja näkyi siellä taas vilahtelevan, kun aura-auto ja sen kaveri, vetivät lumipössyä perässään varikolleen. Taisi olla vuoron vaihto edessä, tai sitten mentiin hakemaan yötä vasten eväitä?

    Linnut kaklattivat kuuluvasti, ja häätyy kyllä ihailla, miten taidokkaasti ne vetelivät immelmannejaan toistensa seassa, ilman että tulisi yhteentörmäyksiä keskenään, saati johonkin kiinteään esteeseen! Ovathan ne ennättäneet toki täällä reenata kovin, etenkin silloin, kun satamaan saapui mereltä kalastajatroolari, joka tietäisi tuoreita kalansuolia, yms. herkkumakupalaa! Silloin parvi tiivistyy uskomattoman tiiviiseen "ilmataistelukuvioon - tynnyriin", josta aina joku ennättää napata aaltojen päällä kelluvat herkut, tai useassa tapauksessa jo suoraan ilmasta, kun kalastaja-Odd, vasta heittää ne menemään.... !

    Astelin nyt jo pääkadulla, joka johti isolle, ja ainokaiselle Berlevågin "torille". No, eihän täällä ketään tähän aikaa enää ole - eikä tarvinnutkaan olla, kunhan vain halusin tulla muistelemaan paikkoja, ja etenkin sitä kohtaa, jossa vuonna 1987, meikäläiselle tuli kumma kyllä, käynnistysropleemia Hondalle!

    Se oli punainen XL500R, tiedättehän, semmoinen "ikiliikkuja" yksisylinterinen enduro, joka oli AINA ns. "laakin peli"! Polkimellahan se käynnistettiin, ja männän yläkuolokohdan kun vain selvitit, ja sitten hieman siitä alaspäin - "HIIIIIOOOOP" ja koko voimalla polkimen päälle, niin AINA se hörähti käyntiin!

    No, sitten kerran tosiaan, kun olin täällä ensimmäistä kertaa käymässä, olin kierrellyt ja kaarrellut jo koko pienen kylän käppäillen läpi, niin sitten kun palasin pyörälleni, laitoin potan päähäni, ja starttailin Hondaani, niin eipäs se suostunutkaan käymään???!! Ihme ja kumma, (ihmeitäkin tapahtuu -nimittäin!), polkaisin toine, ja kolmannekin kerran, ja eihän siinä auttanut, kun ottaa potta pois päästä, ja kohta myös ajotakki ja muutkin kamppeet pois, ja yrittää Hontaa käyntiin......"Klops", "klops", "klops"...eikä edes inahtanutkaan!

    Olin tehnyt jo kaikki mitä osasin ja pysyin, mutta tuloksetta: bensa- check, hana-varatankki- check, tulppa-irti-chek, tulppa-kipinä-check-, .......aikani siinä taas polkimen päällä hypittyäni, huomasin sivusilmällä, että eräs mies lähestyi minua kohden, ja tulikin seuraamaan starttiyrityksiäni.

    "Something wrong or what?" - kysyi tuo myöhemmin Dieteriksi esittäytynyt mies.... Kerroin mitä olin tehnyt jo, ja että tämä ei todellakaan ollut tavanomainen operaatio, että alan esiintymään keskellä kylän toria, niinkuin "show-mielessä". Sitä ennen riisuen lähes kaikki ajokamppeeni pärrän päälle, sekä asfaltille läjään, koska juuri tuolloinhan oli sattumoisin se toinen niistä kahdesta kesäpäivästä, jota pohjois-norjassa yleensä on! Eli aurinko paistoi, ja oli peräti lämmintä!

    Nyt Dieter kertoi, että hänellä on Sveitsissä ollut Yamahan XT500 enska, joka vaati vastaavassa tilanteessa, täyden kaasun, samalla kun polkaisee kick-starttia! Ei kai nyt sentään - kauhistuin, ja samalla kerroin, kuinka esim. Hondan käyttäjän manuaalissa nimenomaisesti tuollaisesta varoitettiin, koska "takapotku" tulisi olemaan ikimuistettava!

    Jatkoin kertoen kauhukertomuksia mm eräästä kaverista, jolla oli murtunut jalkapöydän luut, niin ja muistimpas mainita sitten vielä Kuvan Matistakin, tapauksen, jolloin vastaavassa tapauksessa Matti, satakiloinen miehenköriläs, oli lentänyt satulasta maahan, kun pärrä potkaisikin takaisin.......!

    No, eihän tässä kai enää muuta keinoa olisi, joten pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin sitten kuitenkin kokeilla "käyttöohjeen vastaista käynnistysmenetelmää" .....kävi sitten miten kävikään!
    Varovaisesti ajosaappaallani etsin männän yläkuolokohdan, siitä aavistus alaspäin, ja sitten......kaasu aivan, eli sepposen selälleen auki, ja "auta armias....eikun "Isä meidän, joka....." Hyppäsin koko voimillani ja painollani polkimen päälle ja..." WROOOOOOOOOOAAAAAAAAAAMmmmmmmm..pat.pat.pat.pat.pa t.pat....."


    Kierrokset nousi huippuunsa, mutta laski samantien! Honta jäi nätisti puputtamaan....kuten sen kuuluikin käydä! Mistään takapotkusta ei ONNEKSI ollut tietoakaan, ja näin myös oikeanpuolen jalkani luutkin, olivat vielä reissukunnossa!

    Ja niin vai kiittelin kädestä pitäen vielä Dieteriä, ja lupasinkin palata joskus takaisin tänne Berlevågiin, ja niin olin tehnytkin! Tämänkertainen tosin saattoi olla jo 8.s tai peräti 9.s kerta......?

    ( SE mikä onkin tapauksessa erikoista, ompi se, ettei tuo XL500R- ajokampe koskaan tuon tapauksen jälkeen tehnyt vastaavaa, vaikka sen 13 x norweegiassa sillä ennätin käydä, ja mittari tuli ajettua ympäri! )

    Tässä aukion nurkalla se silloin varmaan tapahtui, pohdiskelin, samalla kun aura-auto lähestyi jälleen uhkaavasti hämärästä...Palasin takaisin Dieterin Pensionaattiin, ja olihan se somaa, kun aamulla olimme sopineet näkevämme uudelleen, piiiitkästä aikaa, kun nauttisimme yhdessä aamiaista klo 09:00!

    Eikä se peitto ollut pysynyt "aligessun" päällä, kuten olin vähän jo arvellutkin, onneksi sain sen vielä kuitenkin talteen, koska se oli enää vain yhdestä kulmastaan pärrässä kiinni, muuten repivät tuulet olisivat vieneet sen ties ja minne....!



    jatkuu....
  13. #43
  14. #44
    Yöllä heräsin siihen, kun huoneeni ikkunaan ropisi kiviä....(vaikka korvissani käytän aina tulppia), tai no, siltä se ensin kuulosti, vaan tiätty ne olivat rakeita. Kattokin natisi, ja tuuli vonkui.... ei jaksanut katsoa kelloa, kauanko olin jo nukkunut, koska mitäs merkitystä sillä olisi! Käänsin kylkeä, ja raotin verhoa nähdäkseni, olivatko ne miten isoja hiutaleita tai kuulia, mitä äsken piti ääntä, mutta nyt kun katsoin, ne olivatkin muuttuneet vesipisaroiksi.

    Nukahdin uudelleen, ja aamulla natinat olivat selvästi tyyntyneet, kuten myös tuulet! Aamutoimet, ja sitten aloin pukemaan päälleni, koska se Dieterin kanssa sovittu aamiainen, se nautittaisiin yhdessä ja vasta klo 09:00, joka suomen ajassa olisi vasta klo 10:00. Hyvin olin silti nukkunut, ja siksi askeleeni olivatkin jälleen melko vetävät, suunnatessani kohti vanhan sataman laiturirakenteita, jossa muuten sijaitsee se nettikamerakin! Olinhan luvannut olla "aligessuni" kanssa, klo 12:00 napatussa kuvassa..... .

    Pehmeää lunta oli kovan kerroksen alla, eli välillä hanki kantoi, sitten taas välillä kelkkasaappaani vajosi kuoren läpi...Ei tule mitään - totesin, eli ei tänne laiturin viereen voi "aligessulla" ajaa, tai tiätty voisin, vaan sen kääntäminen ja takaisin kovalle tielle saattamiseen, menisi varmasti aikaa, ja tulisi pukkaamaan hikeä... Olkoon!
    Mutta maastontiedustelu oli täten nyt paikallaan! Vanhan nosturin nokalle asennettu web-kamera pyörähteli aina vartin välein, sen pystyi helposti näkemään, eli sellaisen valkoisen kuvun sisällä, oli pieni pystysuuntainen rako, joka aukeni itsestään, ja tuo koko pönttö, sitten se kiersi koko 360´ympäryksen, ja kas, kuvat tulivat nettiin, pienellä viiveellä tietty.

    Hmmm.... tuonnehan olisi suhteellisen helppoa kiivetä, tuohon kameran linssin eteen, jolloin web-kamera ottaisi sellaisen karvahattureuhkaisenlähinaamakuvan! .... Kehtaisiko, vai tulisiko ja jos, niin miten nopsaan "piipaa-auto" ja ne kuuluisat valkotakkiset miehet, jotka veisivät samalla kertaa pois..... Jäisi pian se sovittu aamiainen Dieterin kanssa syömättä?

    En lähtenyt riskeeraamaan omaa vapauttani, olkoonkin että ainakin se nettiin latautumisaika minulla olisi ollut turvana, (15min)..Antaapa siispä olla, ja lähdin etsimään sopivaa "avantoa" noiden wanhojen kalastajatroolareiden lähistöltä! Yes! Tuossahan olisi sopiva ja uteliaiden katseelta piilossa oleva venevalkama. Oli nousuvesi, ja näyttäisi olevan hiekkapohjakin vielä lisänä! Ei muuta kuin nyt hakemaan pensionaatista se iso pyyhkeeni, ja sitten takaisin......

    Pensionaatin ovella seisoi jokin tupakalla, ja "HEJ!"- tervehdyksien jälkeen, kun pidimme hatuistamme toisella kädellä kiinni, jatkoin vielä: "It´s traditional weather, isn´t it`?" ... Sittenhan kaveri aloittikin pitemmän juttelut, joka alkoi näin: "Youre´real Biker!", ja jatkoi: "I´d saw you yesterday evening, when I´d drive here before you...!"
    "IT WASN`T BIKE-WEATHER AT ALL...!" - lausetta painottaen vielä erikseen...

    ...no siinähän kävikin sitten niin, että jutustelut tuliliivistä, varusteista, "aligessusta", jne....norjan kauneimmista paikoista missä kumpikin on sattunut käymään, ( Se Sommaröy ml!), niin kello riensi ja kohta Dieter saapuikin aamiaista valmistelemaan, ja olipa mukava tavata sama tuttu, mutta niin vanhettunut mies. Tietenkään en etukäteen edes muistanut, minkä näköinen hän oli, mutta niin vain aloimme muistelemaan menneitä.. ja tietty nykyistä elämämme tilannetta!

    Dieter kattoi runsaan aamiaisen, ja sen nautimme yhdessä, kuten olimme sopineet.... Söimme varmaan yli tunnin verran, ja ähkyhän siitä tiätty seurasi. Keskustelumme viimeisinä aiheina, oli sitten suomen ilmavoimien tuleva HX-hanke, (ne uusien HN-koneiden seuraajien valinta), ja samoin ne norjan ilmavoimien, jo käytössä olevat, muutamat F-35 koneet.... .

    Yllättäen, kun pyyhin jo ties 20:ttä kertaa suupieliäni, Dieter totesi, että oli todella hienoa, että tulin näin pitkän ajan jälkeen tapaamaan häntä, ja vieraaksi hänen pensionaattiin, ja että hänellä olisi yksi ehto minulle:
    Huoneeni eikä aamiaiseni ei maksa tällä kertaa mitään!

    Hetkinen! Siis, että mitenkä!? Eihän se nyt näin voi mennä - ihmettelin, ja otin lompakkoni esille. Mutta Dieter vaatimalla vaati, ettei nyt käsitellä rahaa, ja että voisin pitää pensionaattia tukikohtanani, aina yöhön asti, kunnes Hurtigruten- laivani saapuisi, eli n klo 22:00 paikallista aikaa!

    Ei meinannut tulla kädenpuristuksista loppua, ja taisi siinä vähän silmäkulmatkin kostua, (molemmilla!), kun näin hyvästelimme toisemme, vasta kello ei ollut vielä edes suomen yhtätoista! Olipa HIANOA palvelua kerrassaan!

    (Jälkeenpäin, kun selvittelin noiden hintaa, niin ne olisivat tehneet: 860 Nok + 140 Nok = 1000 Nok, (103 €).


    No sitten, koska päivä olisi vasta edessä, oli aika lähteä kamerakierrokselle, niin- ja tietenkin sen web-kameran eteen tsiigailemaan, koska näin olin luvannut tehdä! Pääsisi kaverin tsekkaamaan, olisinko päässyt kohteelle perille, vai olisinko joutunut kääntymään.....

    Ja kun se nettikuva oli otettu, näin että se "avantopaikkani" oli nyt vedestä tyhjänä, merivesi kun oli vetäytynut kauas hienolta hiekkarannalta, ja tilalla oli vain leväisiä ja siten liukkaita rakkolevän peittämiä isoja kivenmurikoita. Ja tuon kaiken hienouden lisäksi, vedessä näytti kelluvan purkkia, terveyssiteitä, siimanpätkiä, ja olihan siinä öljyrenkaitakin havaittavissa.....antaapa olla nyt tuon aamu-uinnin tällä kertaa!

    Suuntasin seuraavaksi kelkkakenkien kärjet kohti kylän keskustaa, ja jos hyvä tuurini jatkuisi, löytäisin kylän kirjaston, jossa saattaisi olla nettikone, niin sitten pääsisin päivittämään tämän sivun tuoreita tapahtumia....?

    Niin, ja tuolla bunkkereillakin voisin samalla kertaa käydä, vaikka vastahan sitä kesäkuussa Atlantinvalliporukalla käytiinkin, ja ihan pärrillä ja aivan tuon maston juurella asti....

    jatkuu...

    Liitetyt kuvat Liitetyt kuvat
  15. #45
    Tästä viilennystä substrooppisiin säätyyppeihin, kun ei kylymä suihkukaan auta.....



    Onneksi kohta on taas oikeita ajokelejä, koska suomen kesä on niin lyhyt....(miulle ainakin jo saisi riittää tämmöset kelit!)
  16. #46
  17. #47
    Tästä 16-minuuttinen, ns. "Joulu Speciaali" jos ei muutoin ajohommat maita....

  18. #48
  19.  
  20. #49
Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12