Tulokset 1:stä 5:een 5:sta
  1. #1
    Käväisin tällä Hondalla Porin Jazzissa.
    Hyvin toimi, paitsi vilkut eivät pelanneet. Työnsin moton ajon päätteeksi tallin perälle.

    Sitten kului 24 vuotta. Tukkani muuttui harmaaksi. Lapset kin ovat menneet maailmalle.

    Tänään kävin hakemassa trailerin ja noudin tämän nukahtaneen Ruususen nykyiseen kotipihaani.
    Tästä alkakoon projekti " Ruususen herätys".
    Ehkä saan sen vielä käyntiin - - neljännesvuosisadan nokoset ovat jäykistäneet luultavasti sen menohalut.

    Katotaan miten projektissa käy.
  2. #2
    Kuulostaa hauskalta projektilta. Tuollainen kelpaisi itsellekin pihan koristeeksi. Tosin kun kyseessä on honda, niin tuskin tankin ja kaasarin putsausta kummempaa remonttia on tiedossa.
    Ei riemulla rajaa kun pappiksella ajaa!
  3. #3
    Onhan nätin näköinen vanhus. Polttoaineen syötön puhdistus uusine bensoineen, uusi tulppa, ilmanputsarin tarkastus ja uudet öljyt.

    Sitten laite käyntiin. Se on Honda!
    .
  4. #4
    Kiitokset kannustuksesta molemmille!
    Usko Hondan laatuun on luja.

    Pyörän historia on tarkasti tiedossa: vuonna 1975 sen osti muuan herra Tai..la Seinäjoen kaupungista. Terveiseni vaan hänelle, jos hän tai joku tuttunsa sattuisi tämän ketjun lukemaan. Herra T piti autokorjaamoa silloin rautatieaseman tienoilla.
    Häneltä pyörän ostin kesällä 1976 vuoden ajettua.

    Honda on siis kulkenut mukanani elämän mutkissa jo 47 vuotta.
    Jonkinmoinen saavutus sekin. Ajettu muuten noin 17 tkm. Ihan niin siisti kuin kuvassa se ei luonnossa ole. Patinaa on.

    XL 250 on muuten ensimmäinen tuotantoon päässyt neliventtiili-Honda. Sen moottorin posket on valettu magnesiumista painon vähentämiseksi. Silti se oli kaksitahtisiin kilpailijoihinsa nähden liian raskas ja kankea. Ensimmäisinä vuosina ajoin sillä ajoittain myös talvisin lumisilla metsäpoluilla. Hiki tuli!




    Päivittelen projektin etenemistä sitten, kun Honda jyrähtää taas käymään. Pikaisesti se tuskin tapahtuu, kun on vähän syyskiirettä olevinaan.
  5.  
  6. #5
    Hieno roiskeläppä. Ihan tulee mieleen oma nuoruus ja paikalliset poliisit joiden elämäntehtävä oli varmistaa että roiskeläppä yltää taka-akselille, toki niin että kuljettaja istuu pyörän päällä.
    Mustia kilpiä vielä Seinäjoen korkeudella -75 jäljellä. Etelässä vaihtui pyörissäkin jo -74, autoissa -73 alusta.
    FJR -17