Mikä kakkospyöräksi?

[Mäkine]

Tää kakkospyörän valinta on yllättävän vaikeaa, vaikka oliskin monen vuoden kokemus moottoripyöräilystä ja muutaman kymmentä erilaista pyörää koeajettuna.

690 näyttää kaikkein houkuttelevimmalta, mutta väkisinkin tulee mieleen, että pitäisikö sittenkin ottaa semmonen peli, mikä soveltuu myös reissailuun sorateiden ohella. Tommonen 5-6 tonnia on aika paljon rahaa, varsinkin tässä vaiheessa. Sillä saisi vaikka 950 Adventuren, tai 1000 DL Suzukin tai jonkun muun vastaavan.
Tai vähän budjettia nostamalla vaikka 900 nudan, joka saattaa olla tulevaisuuden harvinaisuus ja klassikko. Se nudakin vaan menee ehkä turhan paljon ristiin B-kingin kanssa. Matkailuun ei ole paras ja soratietkään ei oikein houkuta.

Onko aikaa lähteä pisempään reissuun, jossa tommosesta isommasta matkaenskasta olis iloa, vai tuleeko ajettua enemmän päällystämättömiä pikkuteitä, missä tosta koosta on vain haittaa? Miksi mä matkaenskalla ajaisin kadulla, kun tykkään b-kingistä ja se soveltuu hyvin katuajeluun?

Hommaanko edullisemman, 3-4 tonnin 450/510 moton, joka on kyllä kevyt ja tehokas, mutta joka vaatii huolenpitoa ja joka voi rikkoontuessa tulla todella kalliiksi ja työlääksi..?

Ostanko 690 kotarin ja käytän siihen sen 5-6 tonnia rahaa ja sitten mulla on kaks suhteellisen arvokasta pyörää, joissa kulut juoksee enemmän tai vähemmän?
Plus se koeajamani 690 oli vuoden vanha ja piristetty. tommosessa 08-11 mallissa on lähes kymmenen heppaa vähemmän tehoa, petynkö?

Hommaanko tohon DR:ään motot ja siistin sitä, selviän ehkä vajaalla tonnilla, mutta sit mulla on kohtuullisen tehoton ja vanhanaikainen mopo, johon saa olla joka viikonloppu vaihtamassa renkaita, kun tuo ukkokin haluaa ajella sillä soralla?

Hommaanko jonkun piristetyn DR650 tai drz400 Suizan ja kärsin pienestä tehonpuutteesta ja ajtuksesta, että onko se turhan lähellä tuota 600 Dr:ää?

Varmaan samankaltaisia kysymyksiä pyörii joidenkin muiden päässä myös. Pitääkö vaan kokeilla jotakin polkua ja onnistua tai hävitä tukku rahaa ja kokeilla seuraavaa? Mitä sinä tekisit? Matkaenska, kisavireinen, hinnakas 690, vanhan ehostelu vai kolmen tonnin kompromissi?

[JMH]

Miksi 690 ei sovellu reissuun? Huoltovälikin vissiin jotain 5000(+).

[Koheltaja]

690 tehtaan ilmoittama huoltoväli on vuosimallista riippuen 7500-10000km. Öljytilavuus on 1.6l ja yksipyttyinen laittaa öljyt koville joten käytännön vaihtoväli on 2000-2500km. Mikään ei toki estä ajamasta pidempää siivua jos on pitkällä reissulla.

Jos pettyy vakion tai piristetyn 690 tehoon niin silloin ajaa liian leveillä ja suorilla laduilla, oikeassa ympäristössä tehoja on mukavasti ja monesti jopa liikaa. Muistetaan että kyse on enskan ja katupyörän sekoitus ja sanalla enskapainoitteinen seikkailupyörä.

690 menee sellaisenaan reissupyöränä. Vuosimallista riippuen voi joutua vaihtamaan istuimen parempaan ja laittaa KTM:än oma pleksi maskiin kiinni joka tuo ajomukavuutta +80 vauhdeissa. Voi sitä toki varustella enemmänkin mutta siinä aina vilahtaa tonni-pari tililtä pois jos aletaan tankkeja ja katteita tilaamaan, sitten onkin alla kevyehkö +300km rangella oleva seikkailupyörä missä rallikate antaa suojaa isoilla laduilla.

[Bone]

Tää kakkospyörän valinta on yllättävän vaikeaa, vaikka oliskin monen vuoden kokemus moottoripyöräilystä ja muutaman kymmentä erilaista pyörää koeajettuna.

690 näyttää kaikkein houkuttelevimmalta, mutta väkisinkin tulee mieleen, että pitäisikö sittenkin ottaa semmonen peli, mikä soveltuu myös reissailuun sorateiden ohella. Tommonen 5-6 tonnia on aika paljon rahaa, varsinkin tässä vaiheessa. Sillä saisi vaikka 950 Adventuren, tai 1000 DL Suzukin tai jonkun muun vastaavan.
Tai vähän budjettia nostamalla vaikka 900 nudan, joka saattaa olla tulevaisuuden harvinaisuus ja klassikko. Se nudakin vaan menee ehkä turhan paljon ristiin B-kingin kanssa. Matkailuun ei ole paras ja soratietkään ei oikein houkuta.

Onko aikaa lähteä pisempään reissuun, jossa tommosesta isommasta matkaenskasta olis iloa, vai tuleeko ajettua enemmän päällystämättömiä pikkuteitä, missä tosta koosta on vain haittaa? Miksi mä matkaenskalla ajaisin kadulla, kun tykkään b-kingistä ja se soveltuu hyvin katuajeluun?

Hommaanko edullisemman, 3-4 tonnin 450/510 moton, joka on kyllä kevyt ja tehokas, mutta joka vaatii huolenpitoa ja joka voi rikkoontuessa tulla todella kalliiksi ja työlääksi..?

Ostanko 690 kotarin ja käytän siihen sen 5-6 tonnia rahaa ja sitten mulla on kaks suhteellisen arvokasta pyörää, joissa kulut juoksee enemmän tai vähemmän?
Plus se koeajamani 690 oli vuoden vanha ja piristetty. tommosessa 08-11 mallissa on lähes kymmenen heppaa vähemmän tehoa, petynkö?

Hommaanko tohon DR:ään motot ja siistin sitä, selviän ehkä vajaalla tonnilla, mutta sit mulla on kohtuullisen tehoton ja vanhanaikainen mopo, johon saa olla joka viikonloppu vaihtamassa renkaita, kun tuo ukkokin haluaa ajella sillä soralla?

Hommaanko jonkun piristetyn DR650 tai drz400 Suizan ja kärsin pienestä tehonpuutteesta ja ajtuksesta, että onko se turhan lähellä tuota 600 Dr:ää?

Varmaan samankaltaisia kysymyksiä pyörii joidenkin muiden päässä myös. Pitääkö vaan kokeilla jotakin polkua ja onnistua tai hävitä tukku rahaa ja kokeilla seuraavaa? Mitä sinä tekisit? Matkaenska, kisavireinen, hinnakas 690, vanhan ehostelu vai kolmen tonnin kompromissi?

Kuka olis väittänytkään, että elämä on helppoa?.

Kinky on ja pysynee.
On katupyörä, figteri, naku, pysty, perus, poweria, PAINOA..... joka onkin oikeastaan ainoa.... taakka.

OK. Ajan takaa sitä, että siinä on markkinoinnin ja mielikuvien heivaamisen jälkeen erinomainen
kattamaton yleispyörä muualle kuin tiettomille taipaleille ja maavaraa vaativille paikoille.

TASAPAINOINEN käytös (massasta huolimatta) on erinomainen perusominaisuus.
Se tasapaino ei muutu vaikka ajoalusta muuttuu pitävästä asvaltista hieman toisenlaiseksi.
ABS:t toki nousee todelliseksi ongelmaksi asvaltilta poistuttaessa.... ennemmin tai myöhemmin.

Kinky muuntuu genrestään huolimatta sopivalla rengastuksella myös huimaksi soraruiskuksi.....
suorastaan "enduroksi" , jos mennään monen käsityksen mukaan mitä enduro on.

Eli hiekkateillä mennään.... ei kivisillä tai pehmeillä poluilla, puupeltojen traktoriurissa, tai vastaavissa.
Ei hyvä ja hauska "soratielana" tarvitse tuplapitkiä joustoja tai pientä tuulilasia keulalle.
Puhutaan toki vehkeistä neljännestonnin painoluokassa, eikä "oikeista" offivehkeistä meidän olosuhteissa.

Noo.... onhan se vähän.... Mutta jos esim. uudenkarheat 1290:n ja iso Gessu 20 donaa + arvoisina
laitetaan iloisin mielin sorateille ruiskimaan.... miksipä ei kolmanneksen realiarvoinen vanha Suki-Suki ?
Rautaa ja muovia se vaan on kuten se kolme kertaa kalliimpi, eri tavoin brändätty... "oikea laite"

Kinkystä tulee helposti ja ihan omin pienin kätösinkin oiva reissupeli julmalla kuljetuskapasiteetilla jos
haluaa ihan kunnon pitkään reissuun kamoista rankasti tinkimättä.
Ajokokemus ei varusteltuna muutu mihinkään muuta kuin painon lisääntymisen myötä.....
ja jos reissun päällä kovin alkaa "vedätyttää", sivulaukut irti NAPS.... ja menox.
Tuolla jossain vanhoissa langoissa taitaa olla kuvakin -07 Banskun sivaritelineellä, V35:lla, BC:n Tail- ja
pienellä tankkilaukulla lastatusta pelistä. Täydellisen toimiva, kestävä ja kuljetuskykyinen reissupaketti.
Mut joo... miten se meni... "Siinä on jotain yhtä väärää kuin lapsen lyömisessä" .

Kakkospyörä????

Ehkä "kokemuksen laajentamisen" kannalta voisi suunnata katsetta enemmän KEVYEMPÄÄN ja.....
sanotaanko maastokykyisempään hupailulaitteeseen, eikä niinkään "muka" brändättyihin laitteisiin.

Se on sellainen pelin "riepottamisen riemu" enemmän ja enemmän kiinni sen painosta mitä kauemmas ja
useammin poistutaan varsinaisiksi teiksi luokiteltavilta ajoalustoilta.

"Mielukuvat" ovat tärkeitä ja kivoja juttuja.... mutta ohjaavat kiusallisen usein sivuraiteille ja sitten jää
julmettu määrä hienoja elämyksiä enemmänkin "melkein sain" asteelle .

[Kotarikuski]

Kakkospyöräksi pitkään mietin paluuta enduroon. Mutta laitoin KTM Macina Freezen eli sähköavusteinen Fatbike. Ei tartte kuskailla radoille yms. Polku alkaa suoraan tallin kulmalta. Eikä nuo käyttökustannukset ole juuri mitään.

Kuulin että takarataspaketti kustantaisi 500€ ja kestää 5000km. 10c/km? Aika kova kustannus fillarille.

[jaulis]

690 tehtaan ilmoittama huoltoväli on vuosimallista riippuen 7500-10000km. Öljytilavuus on 1.6l ja yksipyttyinen laittaa öljyt koville joten käytännön vaihtoväli on 2000-2500km. Mikään ei toki estä ajamasta pidempää siivua jos on pitkällä reissulla.

Jos pettyy vakion tai piristetyn 690 tehoon niin silloin ajaa liian leveillä ja suorilla laduilla, oikeassa ympäristössä tehoja on mukavasti ja monesti jopa liikaa. Muistetaan että kyse on enskan ja katupyörän sekoitus ja sanalla enskapainoitteinen seikkailupyörä.

690 menee sellaisenaan reissupyöränä. Vuosimallista riippuen voi joutua vaihtamaan istuimen parempaan ja laittaa KTM:än oma pleksi maskiin kiinni joka tuo ajomukavuutta +80 vauhdeissa. Voi sitä toki varustella enemmänkin mutta siinä aina vilahtaa tonni-pari tililtä pois jos aletaan tankkeja ja katteita tilaamaan, sitten onkin alla kevyehkö +300km rangella oleva seikkailupyörä missä rallikate antaa suojaa isoilla laduilla.

Mulla on ollut molemmat motot 690 ja 990 ja ei kyllä tarvi miettiä sekuntiakaan kummalla lähtisi reissuun, oli kyseessä reissu mihin suuntaan vaan.

Itse asiassa tuolle 690 ei kyllä oikein mitään käyttöä ollut itsellä muutenkaan. Oikeaan supermotoiluun (radalle) turhan möhkö vs. kunnon supermotot, kadulle taas turhan mitäänsanomaton. Sen sijaan 990 oli oikein mielekäs katupyörä ja toimi vallan hyvin kaikessa. Se oli yksinkertaisesti pikkuveljeään parempi ja hauskempi ajettava niin pidemässä reissussa, maantiellä, sorateillä, mutkapätkillä, korttelirallissa ja "isoilla" radoilla. Sillä ajaessa sai aina hymyn huulille, siinä missä 690:llä jäi aina jotain puuttumaan.

Makuasioitahan nämä on, mutta siinä missä 690SMC oli itselle pelkkä pettymys, niin 990SMR oli taas lähes täydellinen moottoripyörä. Ja ne syyt eivät johtuneet mistään vääristä teistä/reiteistä, vaan pyöristä...

[B12]

Sähkövehkeistä olen joskus miettinut polkupyörää laittomana kilowattiversiona. Toisaalta polkeminenkaan ei tee köllikälle pahaa. Sähköavusteinen on vähän hölmö idea. Jos ei kunto riitä polkemiseen, pitäisiköhän reenata sitä kuntoa vai käyttää inva-avustinta? Moottoripyöränä tuo kotari ja vastaavat ovat vähän mopoja ja ajomatka hyvin vajaa vielä.

[Bone]

Sähkövehkeistä olen joskus miettinut polkupyörää laittomana kilowattiversiona. Toisaalta polkeminenkaan ei tee köllikälle pahaa. Sähköavusteinen on vähän hölmö idea. Jos ei kunto riitä polkemiseen, pitäisiköhän reenata sitä kuntoa vai käyttää inva-avustinta? Moottoripyöränä tuo kotari ja vastaavat ovat vähän mopoja ja ajomatka hyvin vajaa vielä.

Tollanen avusteinen tuo varmasti lisää hauskuuskerrointa sellaiseen ajoon jossa tykätään
roiskia enemmän ja huolella alamäkeen.

Voihan joku tietysti laukeilla ihan siitäkin, että kampeaa vaan sinisenä mäkiä ylös ja heittää laatat huipulle.

[skuikka]

Sähköavusteisella maastoajo on ihan yhtä leppoisaa kuskia rasittamatonta köröttelyä kuin endurokin. Moottori vie ja paita ei kastu
Mitä noita tuossa tuttavapiirissä on ollut, on kokemukset tiivistettynä seuraavat: Vauhti kasvaa, syke joko pysyy ennallaan tai kasvaa. Vauhti tuo hauskuutta ja hauskuus innostaa ajamaan kovempaa.

[Koheltaja]

Väite että sähköavusteiset on huonokuntoisille oman kunnon huijaamista, samalla voi väittää että enduro ja morocrossi se vasta huijaamista onkin kun siinä mennään pelkästään konevoimalla eikä edes tarvii polkea...

Sähköavusteista maastopyörää ei kannata tuomita ennen kun on sellaisella ajanut muutenkin kun parkkiksen ympäri. Hauskuuskerroin kasvaa sähköavustuksen kanssa ja ihan saman rasituksen sillä saa kropalle kun ilman sähköjä, erona on vaan se että ne paikat mitkä oli ennen tuskaisia, menee helpommin ja sekös lisää ajamisen mielenkiintoa ja haastavampia (korkeuseroja) reitteihin. Suurin ero on se että sähköavusteisella monet lenkit on mielekkäämpiä ajaa ja lenkit on ehkä pidempiä, himaan tullessa takki on ihan yhtä tyhjä kun ilman sähköjä, jonka kanssa lenkit ja ajorytmi on huomattavasti vaisumpaa. Kyllä noissa sähköavusteisissa joutuu ihan itse polkemaan koko ajan, sähkö antaa rajallisesti lisävoimaa polkemiseen eikä pysty ajamaan pelkällä sähköllä ilman polkematta.

Sähköavusteisissa avustaminen loppuu 25kmh kohdalla ja se on ollut täysin riittävä varsinkin maastossa, kaasua vääntämällä toimivat sähköfillarit on asia erikseen ja niitä ei kannata sekoittaa sähköavusteisiin pyöriin. Ne on ihan eri juttu ja niiden kanssa ajaminen menee helposti sähkömoottorilla rälläämiseksi vähällä polkemisella. Sama kun alkohilisti menisi baariin yhdelle...

Kun nyt päästiin aiheen ympärille niin sähköavusteinen täpäri tai fätti olisi loistava kakkospyörä, samalla kunto kasvaa kohisten ja ajopaikkoja löytyy valtavasti enemmän kun moottoripäristimillä

Oman säkärin ostan joskus kun on siihen varaa, hyvä kun rahat riittää nykyisiinkin harrastuksiin, siihen asti vedetään 20v vanhalla Cannondalella. Hinnat-alken reilu parin tonnin pyörät on ihan jees mutta kun on päässyt rälläämään 5k€ pitkäjoustoisella sähkätäpärillä niin mikään ei enään tunnu miltään sen jälkeen.

[B12]

Tarkemmin ajateltuna noinhan se asia on.

[jaulis]

Väärät reitit jos ei reidet piisaa... Eiku

Ainahan kaksipyöräisessä on lisäjerkku poikaa. Kaikki muu on itsensä huijaamista.

[pyh]

Kuulin että takarataspaketti kustantaisi 500€ ja kestää 5000km. 10c/km? Aika kova kustannus fillarille.

Shimanon XT-pakka 11-lehtisenä maksaa vajaat 80 euroa. Sähköpyörissä näyttää pääasiassa olevan ihan peruskamaa voimansiirrossa. Sähköavusteinen täysjoustoläski on sitäpaitsi hauska ajettava. Ja maastossa tulee kyllä hiki!

[vepe]

Kuulin että takarataspaketti kustantaisi 500€ ja kestää 5000km. 10c/km? Aika kova kustannus fillarille.

Maksaa karvan alle 75 € ja kestää sen 4500-5000 km . Kertyyhän tuosta kuluja tietenkin. Ihan kaikkea kuulemaansa ei kannata uskoa.

[skuikka]

SRAMilla on ainakin 300€ 11-speed pakka. EIköhän se 450€ painoskin ole saatavissa. Vaan valikoimaa on alle 70€ saakka. Paino on suurin muuttuja, kestävyys ei juuri.
Mielenkiinnolla kyllä odotan, alkaako sähköpyörien myötä markkinoille tulla järeämpiä voimansiirtoja.

[Kotarikuski]

Maksaa karvan alle 75 € ja kestää sen 4500-5000 km . Kertyyhän tuosta kuluja tietenkin. Ihan kaikkea kuulemaansa ei kannata uskoa.

Hieman kyllä epäilinkin että on vähän huhulisää hinnassa. Heitinpähän tänne kommenttina. Sähköpyörää pidän kyllä oivana värkkinä ja ehkä sellainen tulee vielä taas hankittavaksi. Edellinen oli 500W kitti joka oli asennettu vanhaan joustottomaan maastofillariin. Oli käytössä kunnes akku kypsyi.

25km/h riittänee, isommissa vauhdeissa kaipaisi jo suojalaseja.

Läski olisi kiinnostava, etenkin 1+1-vetoisena.

[Mäkine]

Itse asiassa tuolle 690 ei kyllä oikein mitään käyttöä ollut itsellä muutenkaan. Oikeaan supermotoiluun (radalle) turhan möhkö vs. kunnon supermotot, kadulle taas turhan mitäänsanomaton.

Tarkoitus ei olis kuitekaan juuri ratailla, eli hakusessa kaupunkikikkailuun, soralle ja poluille sopiva peli, jota ei tarvitsisi ihan jatkuvasti olla huoltamassa.
Tässä kohtaa varmaan 690 olisi osuvampi kuin tuommonen 950/990. Maantie ja mutkapätkät hoituu kuitenkin B-kingillä.

[vma]

Oman säkärin ostan joskus kun on siihen varaa, hyvä kun rahat riittää nykyisiinkin harrastuksiin, siihen asti vedetään 20v vanhalla Cannondalella. Hinnat-alken reilu parin tonnin pyörät on ihan jees mutta kun on päässyt rälläämään 5k€ pitkäjoustoisella sähkätäpärillä niin mikään ei enään tunnu miltään sen jälkeen.

Osaatko vihjata joitan hyvin toimivia, ja hinnaltaan kilpailukykyisiä, ulkomaan webkauppoja, joista sähköavusteista voisi ruveta ihmettelemään hankkiimismielessä? Ovatko jotkin merkit luotettavuudessaan/laadussaan yli muiden, ja mitä merkkejä tulisi välttää?

[Bone]

Tarkoitus ei olis kuitekaan juuri ratailla, eli hakusessa kaupunkikikkailuun, soralle ja poluille sopiva peli, jota ei tarvitsisi ihan jatkuvasti olla huoltamassa.
Tässä kohtaa varmaan 690 olisi osuvampi kuin tuommonen 950/990. Maantie ja mutkapätkät hoituu kuitenkin B-kingillä.

Kaupunkikikkailuun - soralle - poluille.....

Tuon kolmiodraaman ratkaisevin/hankalin osa saattaa olla "soralle".
Eli mitä tuon näkee omalta kohdaltaan tarkoittavan ja mikä on sen painoarvo kokonaisuudessa.

Tästä riippuu pitkälti se, paljonko se oman näkemyksen "soralle" ruikkii kaupunkikikkailua - poluille
osioita reisille.

Jos oma "soralle" tarkoittaa kohtuullisen kokoisia, nopeita ja varsin kovapohjaisia.....
sanotaanko perinteisiä suomalaisia hiekkateitä, joita on hieno roiskia menemään kovemmilla nopeuksilla
"lantio edellä" kuin vanhassa lonkeromainoksessa .....

Silloin raaka voima lavealla alueella ja tiukempi alusta on mannaa, eikä paino rassaa niin pahasti
kuin peippailuhommissa.

Jos se oma "soralle" on pääpiirteittäin jotain muuta kuin kovien teiden läskiperse-enduroa,
olisi hyvä mennä kevyemmillä painoilla ja hieman toisenlaisella alustalla (mopon).

Paino - nopeus - pito. Tuota pyhää kolminaisuutta ja kaikkea niihin nivoutuvaa ei pääse karkuun.
Teho on sitten neljän palikka. Paljonko sitten on mihinkin oikeasti tarpeeksi. Liikaahan sitä ei ole ikinä.

Kaupunkikikkailu assulla ei silloin tuota niin suurta ristiriitaa alustan/rengastuksen suhteen, kun
hyväksyy kylmästi sen, että tuossa hommassa/nopeuksissa ei välttämättä kannata hakea tiukinta pitoa
rengastuksen kautta... ja sen myötä seuraavaa tiukempaa alustaa....
vaan hakee rengastusta jolla ei ole heti pulassa asvaltilta poistuttaessa + toimii johdonmukaisesti ja
yllätyksettömästi assulla.... ja hyväksyy noilla eväillä hieman kevyemmän asvalttipidon.

Jos ei ajeta kelloa vastaan eikä kilpaa, on helvetin paljon mukavampi tinkiä ajoalustasta riippumatta
hieman maximaalisesta pidosta kunhan käytös on johdonmukaista ja siihen saa luottoa.

Jostain asiasta joutuu väistämättä tinkaamaan tuossa kakkospyöräasiassa.
Kokonaisuudessa on pari "pullonkaulaa" jossa realiteetit menevät sen verran pahasti ristiin,
että niiden mukaan on melkein elettävä.

Ehkä on kuitenkin parempi "uhrata" yksi palikka reilummin, eikä lirputella kaikkien kanssa niin paljon
että koko touhu menee hutunkeitoksi josta ei tule hullua hurskaammaksi.

Niin että mitä????

Kevyt... tehoa sen verran että se riittää ainakin pääasillisiin huveihin kohtuudella....
maximaalisen rengaspuolen pidon sijaan kohtuutta tähän mutta johdonmukaisuutta ja yllätyksettömyyttä
vaihtelevilla alustoilla.... ja näistähän seuraa aika lailla väistämättä myös se, että ajetaan alustalla(mopon)
joka toimii suht asiallisesti samoilla asetuksilla muutoinkin kuin vain yhdessä jutussa.

Ei nuo asiat ole mitään hifistelyä, eikä tumputtamista.
Niihin kiteytyy monia ohittamattomia lainalaisuuksia, joita ei kovimmallakaan "inska piukeena" asenteella
saa katoamaan. Kovin vaikeaa on kuitenkin istahtaa hetkeksi tuumailemaan noita juttuja.
Niissä ei ole oikeastaan mitään mullistavaa... ei "salaisuuksia", eikä korkeampaa tietoa/viisautta vaativaa.
Helvetin pitkälle ja hyviin lopputuloksiin pääsee ihan vaan "rehellisellä tuumailulla" ja pitämällä
edes jonkunlaisen... vaikka naisen logiikankin hommassa mukana.

Sinänsä melkein huvittavaa on, että monessa hommassa saa aikaiseksi pitkälle kansaivälisellä tasollakin pelittävän
kilpurin... kuin hyvin soivan hauskanpitolaitteenkin.... samoilla periaatteilla.

Kun keskitytään perusasioihin ja olennaiseen romujen suhteen, saadaan kuskille "rauha ja ilo " keskittyä olennaiseen.
20/80 sääntö alkaa kumoutumaan kunnolla eri asioissa vasta tasoilla, joilla pyörii aika minimaalinen osa porukoista.

[Mäkine]

Kaupunkikikkailuun - soralle - poluille.....

Tuon kolmiodraaman ratkaisevin/hankalin osa saattaa olla "soralle".
Eli mitä tuon näkee omalta kohdaltaan tarkoittavan ja mikä on sen painoarvo kokonaisuudessa.

Tästä riippuu pitkälti se, paljonko se oman näkemyksen "soralle" ruikkii kaupunkikikkailua - poluille
osioita reisille.

Renkaiksi jotain tämänlaista?
https://mprenkaat-store.com/images/h...takarengas.jpg
Pärjäis kaupunkikikkailussa, mutta silti päästään hieman huonompaakin maastoa.
Eikä se olis niin justiinsa, onko siellä soralla hyvin vai kohtalaisesti pitoja.
Vois olla ok kompromissi, kevyt pyörä tuonlaisilla renkailla?

Ehkä on kuitenkin parempi "uhrata" yksi palikka reilummin, eikä lirputella kaikkien kanssa niin paljon
että koko touhu menee hutunkeitoksi josta ei tule hullua hurskaammaksi.

Tietäis vaan minkä palikan uhraisi

Kevyt... tehoa sen verran että se riittää ainakin pääasillisiin huveihin kohtuudella....
maximaalisen rengaspuolen pidon sijaan kohtuutta tähän mutta johdonmukaisuutta ja yllätyksettömyyttä
vaihtelevilla alustoilla.... ja näistähän seuraa aika lailla väistämättä myös se, että ajetaan alustalla(mopon)
joka toimii suht asiallisesti samoilla asetuksilla muutoinkin kuin vain yhdessä jutussa.

Ainakin dr650/drz400 kompromissilaiteet voi sulkea pois, puhumattakaan 600 DR:än fiksailusta. Ja ne möhkömotot/matkaenskat.

Eli enään jäisi se loputtomasti huoltoa kaipaava kevyt ja tehokas kisakoneella varustettu moto(tai miksei enska), tai sitten se vähän raskaampi, mutta yhtä tehokas 690, jonka huoltovälit on aika paljon pisemmät.

Aprilia Sxv 550 olis mielenkiintoinen mopo ykkösluokasta. Sopivan eksoottinen, tehokas ja erilainen, tosin painoahan siinä on enemmän kun noissa muissa ja kymmenen-viistoista kiloo vähemmän kun 690 kotarissa.. Mutta eihän semmosta uskalla ottaa. Porsiessaan maksaa aivan sairaasti korjata, vaikka tekee kaiken itse.
Pyörän korjaaminen ja huoltaminen itse ei niinkään ole ongelma, mutta jatkuva rahanmeno..

[Bone]

Renkaiksi jotain tämänlaista?
https://mprenkaat-store.com/images/h...takarengas.jpg
Pärjäis kaupunkikikkailussa, mutta silti päästään hieman huonompaakin maastoa.
Eikä se olis niin justiinsa, onko siellä soralla hyvin vai kohtalaisesti pitoja.
Vois olla ok kompromissi, kevyt pyörä tuonlaisilla renkailla?



Tietäis vaan minkä palikan uhraisi



Ainakin dr650/drz400 kompromissilaiteet voi sulkea pois, puhumattakaan 600 DR:än fiksailusta. Ja ne möhkömotot/matkaenskat.

Eli enään jäisi se loputtomasti huoltoa kaipaava kevyt ja tehokas kisakoneella varustettu moto(tai miksei enska), tai sitten se vähän raskaampi, mutta yhtä tehokas 690, jonka huoltovälit on aika paljon pisemmät.

Aprilia Sxv 550 olis mielenkiintoinen mopo ykkösluokasta. Sopivan eksoottinen, tehokas ja erilainen, tosin painoahan siinä on enemmän kun noissa muissa ja kymmenen-viistoista kiloo vähemmän kun 690 kotarissa.. Mutta eihän semmosta uskalla ottaa. Porsiessaan maksaa aivan sairaasti korjata, vaikka tekee kaiken itse.
Pyörän korjaaminen ja huoltaminen itse ei niinkään ole ongelma, mutta jatkuva rahanmeno..

Jotain tuon suuntaista kumia kannattanee hakea.
Mahtinappulat on turhan lipakat assulla ja oikeen karkeeta tarvii enemmän sitten hyvin irtonaisessa tai
"mutaisessa".

Johdonmukaisuus ja siitä syntyvä "luotto" on ihan ehdoton perusedellytys nautinnolliselle ajokokemukselle.
Mitä laajemmalle ajoalustatyypille nämä saadaan kohtuudella hankittua, sen parempi.
Näiden saavuttamiseksi on hupiajeluissa aika paljon varaa tinkiä siitä hullun lailla metsästetystä
maximipidosta. Se saadaan kuitenkin pimpattua tappiinsa vaan varsin kapealla alusta/regas yhdistelmillä
ja siitä maksaa "todella kovaa hintaa"... muutoin kuin rahassa yleisemmässä hauskanpidossa.

Minkä palikan? .

Rehellinen itsetutkiskelu auttaa. Ei ole kovin "mahtavaa - upeetaa - mahtavaa..... juttu, mutta toimii.
Inhan usein ja monessa asiassa on näitä "näin se menee.... OSTAKEE OSTAKEE" mantroja.

Mopohommat on oikeestaan ihan pikkujuttuja.

Mietitäänpä kuinka moni, ihan analyyttisesti tarkastellen, satsaa omat-perityt ja lainatut.... elämänsä
ylivoimaisesti suurimpaan sijoitukseen, kämppään/taloon, NÄIN SE KUULUU OLLA & MENNÄ pohjalta ja
vielä pääosin mielikuville rakentuen.

Siinä vaiheessa kun joku alkaa systemaattisesti perustelemaan jotain muuta kuin "VALMIIKSI MIETITTYÄ"
ja jopa kyseenalaistamaan sitä, kaveri on jo aika pitkälle yhteiskunnan vihollinen.... tai ainakin syytä
leimata täysin "sopeutumiskyvyttömäksi".

Aika paljon on periaatteessa ihan samaa hommaa samoin motiivein kuin siinä "tätähän sä haluut" letkautuksessa... jossa isä painaa tytärtään itäsuomalaisen torpan kammarissa.

Kumma kyllä.... Kauppiaalle ja markkinoille voi olla ihan "hyvä asiakas" suostumatta
kuitenkaan niiden nartuksi .

Mikä peli kakkospyöräksi ????

Mietitäänkö hieman syvällisemmin...
PUOLIKAS 2-tahtari

..... tai vielä paremmin kolme - kolmepuolikas

On huippualustaa. Halpa, luotettava ja yksinkertainen ylläpitää "kisanelariin" verraten.
Löylykin riittää hyvin muuhun kuin varsinaiseen ison hiekkatien lanaamiseen samalla tavalla kuin tehokkailla "möhköenskoilla."

Jos vielä... kun rahaa nyt jäi yli... hommaa tohon vaihtopyörät vaihtoehtoisella rengastuksella... JAUSAA....
Vieläpä nastaa alle nauru ei lopu talvellakaan.

Jos niitä isoja, nopeita hiekkateitä haluaa joskus lanailla, ostaa halvalla Kinkyyn toisen setin vanteita levyineen kaikkineen
ja rengastaa ne sopivilla sorakumeilla. Vetää pataan ihan tolla swapilla suurinta osaa..... "oikeita " möhköpyöriä .

[Elitisti]

Oma kakkosmoponi on vähän erilainen. Kevyt ja hauska. Kerää aika paljon huomiotakin, ainakin parkkipaikoilla.
Kuvassa ei ole oma yksilöni, mutta sama pyörä.
Skyteam Skymax 125 Pro
mp.jpg

[TiJuKo]

Itsekin olen koko talven pähkäillyt kakkospyörää. Ykköspyörän kun taitaa junnu omia aina silloin tällöin. Ja ajohalut jos sattuu samalle päivälle, niin paha mielihän siinä toiselle tulee. Aluksi ajattelin jotain ympärivuotista kurapyörää, mutta kermaperseenä istun pakkasella mielummin auton rattiin. Halpoja 750-1000cc rivinelkkujapseja olen haarukoinut. Ei oikein sytytä. Remonttia ja rakentamista olis kaikissa vastaantulleissa. Pikkuhiljaa alkaa tarkentumaan. Kyllä sen sittenkin täytyy olla V2 papattaja, joko naku tai supermoto ja vähintään 700-800cc.

Jos on tuollaisesta HYVÄSTÄ ja EDULLISESTA havainto, tarjoa ihmeessä.

Tänks!

[Bone]

Oma kakkosmoponi on vähän erilainen. Kevyt ja hauska. Kerää aika paljon huomiotakin, ainakin parkkipaikoilla.
Kuvassa ei ole oma yksilöni, mutta sama pyörä.
Skyteam Skymax 125 Pro
mp.jpg

Vanha PikkuDaxikin oli aivan mahtavan hauska riepotella talviliukkailla.
Jesarilla vaan lätkäpolvaria jalkaan ja "tukisuksilla" pyörimään aivan holtittomasti .
Helewettiläenen kuitennii että olikin hauskaa touhua.
Ei pystynyt kaatumaan oikeen millään vaikka oli nurin koko aika.

Monkey ja Pv oli tossa valssissa myös makeita hieman..... piristettynä.

[Koheltaja]

Osaatko vihjata joitan hyvin toimivia, ja hinnaltaan kilpailukykyisiä, ulkomaan webkauppoja, joista sähköavusteista voisi ruveta ihmettelemään hankkiimismielessä? Ovatko jotkin merkit luotettavuudessaan/laadussaan yli muiden, ja mitä merkkejä tulisi välttää?

Ensin katsoo lompakkoa, sen jälkeen miettii haluaako keulajoustoisen tai täysjouston riippuen minkälaiseen käyttöön tulee, tai jopa läskipyörän. Pelkkänä asfalttipyöränä en säkäriä ottaisin koska siinä se ei anna ajamiseen lisäpotkua (avustus 25kmh asti) samalla tavalla kun maastureissa. Voimansiirtona Shimano ja Bosch on yleisimmät ja molemmissa on puolensa eikä kumpikaan ole huono valinta. Halvemmissa pyörissä on huonompi osasarja ja kalliimmissa parempi, sama pätee myös jousitukseen. Kiinalaisilla sähköavustimilla olevat pyörät kannattaa unohtaa samantien, ne on rahan tuhlausta vaikka niitä saa halvalla merkkipyöriin verrattuna.

En ole hetkeen seurannut mitä on milläkin merkillä mutta kun valitsee tunnetun valmistajan säkärin kohtalaisen hyvillä osilla niin ei voi mennä pieleen, hinnat alkaen malleilla pääsee hyvin alkuun mutta jos on laittaa 3-5k€ sähköavusteiseen niin saa jo aika hyvän pyörän. Yleinen näkemys lienee että säkärissä on oltava hyvä jousitus koska vauhdit nousee väkisinkin ja jousitus on se paikka mikä alkaa sylettämään ensimmäisenä. Vaikkapa Giant, Trek, Haibike, KTM, Merida ja White on niitä joita voi katsella sillä silmällä, muitakin kelpopyöriä varmaan on.

Mä olen ajanut Giantin ja Haibiken täpäriä sekä Haibiken keulajoustoista läskiä sekä KTM läskiä, kaikki noi on herättänyt omistamisen halua. Eniten tykkäsin Giantin täysjoustosta, kakkosena Haibiken keulajoustoinen läski. Täysjousto fättiä en ole ajanut mutta se saattaa olla myös aika mieleinen.

[protoni]

Kun se 690 näyttäisi kuumottavan eniten, niin pistä semmonen. Jos se ei sitten miellytäkkään, niin ainakin tiedät paremmin mitä olet vailla. Sitten vaan laite vaihtoon ja uutta alle. Aina voi myydä eteenpäin jos tuleekin toisiin aatoksiin.

[skuikka]

Nettimotoa kun plärää niin täytyy kyllä tuo 950SM nostaa esille. Uskaltaisin sanoa aliarvostetuksi pyöräksi. Noita on useampia 4-5 tonnin väliin myynnissä.
Eka LC8:ni oli tuollainen. Ajoin puoleentoista vuoteen 40tonnia, kerran kävin Lapissa, muuten huvikseni. Toimii talvella ja kesällä, soralla ja assulla, kaikkialla on hauskaa ja nykyisin noiden kestävyydestäkin alkaa olla havaintoja. Advriderilla on enemmänkin tarinaa, mutta vaikuttaa hiukka siltä että tuo V2:nen pilaa Kotarin muinoin hankitun maineen lyhytikäisenä leluna.

[protoni]

950/990SM on ehkä yksi monikäyttöisimmistä pyöristä. Ainakin itselleni paras vaihtoehto jos/kun pitää koittaa tulla toimeen yhdellä mopolla. Jos miettisin kahden mopon taktiikkaa, niin kyllä se toinen niistä voisi olla vaikka tuo 690 ja toinen joku kyykynkaltainen.

[B12]

-16 on vanhalla koneella ja -17 mallit on uudemmalla koneella, suurin ero uudemmassa on kaksi tasapainoakselia ja on tärinättömämpi mutta ei se -16 mallin kone huono ole, sama kun 690:ssä.

Toiselta foorumilta luin että 690 valmistus on lopetettu eikä -18 mallia ole tulossa, jäämme odottamaan 790 julkaisua.

Jostakin netin syövereistä luin, että uuden Duken 690 kone on ylävireisempi ja jotkut pitävät vanhempaa konetta jopa sopivampana maastoajoon. No eiköhän noilla kummallakin pääse mäet ylös voiman puolesta.

790 maastomallia ei tule ainakaan kaudella 2018 joten odottelua luvassa sen suhteen. Dukesta päätellen hinta saattaa jopa jäädäkin alle sen 15k€.

[B12]

Päiväpakkaset hellittämässä, jäätiet kaiketikin kunnossa, ja tuo ei olisi hirveän kaukanakaan. Ikä, hinta ja kilometrit suht linjassa sinnepäin kunhan vähän tinkaa. Olisikohan tuosta mihinkään? Saisi ajokauden ajoissa käyntiin.

https://www.nettimoto.com/ktm/690/2240937