Olenko tulossa vanhaksi?

[ted]

Olen noita erilaisia sporttipyöriä ajellut kymmenkunta kautta. Ajokki on aina ollut kiivain, mihin rahani kullakin hetkellä on riittänyt. Nyt olen ajellut keväästä asti vuoden 1997 Firebladella. Kiva pyörä, mukavasti tehoa ja näppärä käsitellä, mutta se ajoasento, argh.

Noin kuukausi sitten ostin Honda VF500F:n. Ehkä siitä jo jotakin täällä kirjoittelinkin. Tehoja siinä ei ole, tai ainakaan niitä ei kyseisessä yksilössä ole jäljellä. Kovin kulunutkin se on, ja mittarissa on nyt 92 000 kilsaa. (Se niiden moottorien huonosta laadusta...) Sen lisäksi, että olen ajellut pitemmät matkat Bladella, olen ajellut VF:llä noin 1000 kilsaa jo. Olen ajellut piki- ja sorateitä, valtateitä ja kinttupolkuja. Moottoritiellä en ole käynyt, mutta ehkä se kulkee tarpeeksi sinnekin... Se on varsin mukava vekotin korkeasta iästään ja suuresta kilometrimäärästään huolimatta. Eikä siinä mitään ihmeellistä vikaa ole. Käynnistyy nätisti ja silleen. Tyhjäkäyntikin vaeltelee vain vähän, kun sen säätää n. 1500 kierrokseen minuutissa.

Olenkin pohtinut, että olenko tulossa vanhaksi, kun yllättäen nautin tehottomasta rukista, joka ei ulkoisella olemuksellaankaan enää nykyään hurmaa. Äänikin on vaimennettu vaimeaksi hurinaksi. Onko prätkäharrastukseni muuttumassa mopoiluksi? Onko seuraava pyörä 250-kuutioinen skootteri? Onko lääkärini aiheellisesti huolissaan mielenterveydestäni?

Ennen kaikkea: onko täällä ketään muuta, joka olisi vaihtanut pienempään pyörään ja huomannut siinä hyviä puolia?

[Partisaani]

Nyt tarkkana. Tuollaiset kokeilut ovat vastuuttomia ja suoranaiseksi vaaraksi itsellesi ja läheisillesi. Seuraavassa vaiheessa alat luoda kaipaavia katseita asuntoautoihin ja selailla netistä pehmopornoa. Vie kuitenkin uskalias kokeilusi loppuun ja syksyn tultua, kokoa ajatuksesi yhteen ja kirjoita kirja kokemuksestasi. Voi olla että löydät nimesi Finlandia ehdokkaiden joukosta. Vähintäänkin Jari Sarasvuo tulee siteeraamaan lauseitasi, äärimmäisen selviytymisen oppaana.
Onnea oman elämäsi sankarille.

[Maurisakari]

Samantapainen vainoharhainen itsetarkkailu on vallannut tämänkin motoristin sielun. Eka pyörä jo 1971 ja viimeiset viisi ja puoli kesää BMW K1600GT:llä tyytyväisenä.
Menin viime syksyn viimeisillä ajoilmoilla katsomaan "Kattoscootteria", eli BMW C1 125 vuodelta 2000. Ostin pois ja ajoin kotiin noin nelisenkymmentä kilsaa ihmetellen laitetta.
Tänä keväänä otin vimpaimen varauksella ajoon, mutta kerta kerralla peli on tuntunut aina vaan mukavammalta.Vaimokekin ihmettelee, miksi useimmiten otan C1:n vaikka on parempi ja paljon kalliimpikin (37000€) tallissa, mutta jotenkin "kattokassisessa" on vaan niin hyvä fiilis ajellessa. Huiput ei ole kuin reilu 100, mutta kasikympin mutkaasfalttitiet on makee vetää noin 90 ´:n navinopeudella.Huippu- ja käyttönopeus on harvinaisen lähellä toisiaan. Eikä sadekaan haittaa, on katto, tuulilasinpyyhin,kahvan ja perseenlämmitin.
En kyllä ole tulossa vanhaksi, sillä olen jo, täytin viime marraskuussa 63 ja pääsin joulukuussa eläkkeelle, joten on aikaa ajella. Ei K16GT:kään eläkkeellä ole on silläkin ajettu tänä suvena n.7000km, mm. Imatran ajoissa ja FIM-rallissa Sunsvallissa ja Aavasaksan mutkan kautta takaisin.Kolmena viimevuotena on kyllä tullut 17000-17500km/kesä.
ps. tällä C1:llä sais ajaa ilman kypärääkin, mutta eihän mopomies ilman kovapipoa aja kuin pihasta talliin.
Mare

[ted]

Musiikkimiehenä soitan vain kappaleita, joiden tempomerkintä on "allegro con moto". Harvat musiikkimiehet ymmärtävät sen tarkoittavan, että teos esitetään nopeasti moottoripyörällä. Aloitusviestini kanssa sillä ei ole paljonkaan tekemistä. Tajunnanvirta vain on leipälajini.

Alkuperäinen ajatukseni on, että moottoripyöräilyn perussyitä ovat nopeus ja kiihtyvyys. Sillä perusteella kaikki kompromissit mukavuuden suuntaan ovat vähemmän moottoripyöräilyä, kuin litraluokan muoviluodin kuljettaminen kotimaisella valta- tai kantatiellä (Äärimmäisen tylsää useimmiten). Jos haluaa mukavuutta, voi ostaa auton tai jopa kulkea julkisella kyytipelillä.

Olisikohan viisautta purkaa mainittu VF alkutekijöihinsä ja siirtyä harrastuksessa rassailupuolelle? Ehkäpä uudet männänrenkaat ja rungon, katteiden, lokarin ja moottorin osien maalaaminen iloisen värisiksi jotenkin...

Onko jollakulla joko Turussa tai Orivedellä joutilasta tilaa halvalla, jossa voisi purkaa motskarin?

[lario]

Mie en vanhuudesta tiedä, mutta miun tehokkaimmassa rätkässä on tehoa reilu 60 hevosvoimaa.
Toki olen saanut mahdollisuuden ajaa jopa kolme kertaa tehokkaampaa moottoripyörää, mutta silti ei ole koskaan tullut mieleen omistaa sellaista.

Juuri nyt laittelen 34 heppaista 500cc Cagivaa lähtökuntoon, kun kohta kajahtaa McHuurteen marssikäsky.
Cagivaan on kuitenkin pakattu työkalut, ruoka, juoma, vaatetus ja majoitus...

Joten, mihin niitä tehoja...

[harald73]

Vaihtelu virkistää. Ihmiset kysyvät, että eikös ole kivasti vääntöä tuossa yksimukisessa DR:ssä, johon joutuu vastaamaan, että Rocketin jälkeen ei oikein missään ole vääntöä. Eikä muuten ole tehoakaan tuossa Suitsassa. Ei haittaa pätkääkään. Mä luulen, että olen tulossa nuoreksi, sillä kun hyökkäsin Rocketin jälkeen Suitsan puikkoihin, tuli ihan fiilis ajalta, kun päästelin mun silloisella vm. -86 Jammu DT:llä pitkin kartsaa hurjana 16 vuotiaana. Siisti fiilis!

Turha näitä on puida liikoja. Ajelen noilla mun pyörillä vuoron perään ja kumpikin on aivan sairaan hyvä ajaa, omalla tavallaan.

Enempikin kyse voisi olla identiteettikriisistä kuin vanhaksi tulemisesta. Mun identiteetti on vissiin ollut kateissa jo niin kauan, etten murehdi siitäkään. Ajelen vaan kun on kivaa, eiks je!!

[suntsa]

Kyllä se ikä alkaa painaa jo täälläkin. Nyt takana 26-vuotta moottoripyöräilyä erilaisilla härpättimillä. Enimmäkseen ollut suht tehokkaita kyykkyjä (kolme eri Firebladea, Trumpan Daytonaa, vfr, yms.) ja kuitenkin reilu vuosi sitten keväällä ostin edes koe-ajamatta tuon uuden Africa twinin.

Kuinka ollakaan kyseinen pyörä on ehdottomasti paras moottoripyörä mitä minulla on ollut. Kyykyillä alkoi selkää kolottaa reilun sadan kilometrin jälkeen ja taukoja piti pidellä usein. Afrikkalaisella ajelen mukavasti selkä suorana, pää visiirin takana suojassa ilmavirralta ja selkä ei muistuta enää kankeudestaan.

Huippunopeudet on aikanaan kokeiltu ja kun niistä on selvitty hengissä, ei enää kiinnosta koohottaa pää märkänä ainakaan yleisillä teillä. Afrikkalaisessa tehoa on puolet entisistä, mutta riittää hyvin. Jos hikoilla haluaa, silloin kuskataan enskamopo polun varteen ja harrastellaan kuntoilua kotaria ylös nostellen. Toisinaan sekin on kivaa, varsinkin talvella, kun kaatuessa ei satu niin paljoa. Oletuksena tietenkin on, että on lunta...

Kyllä me vanhoiksi aletaan muuttua pikkuhiljaa. Onneksi se ikä on vaan numeroita.

Suntsa 42-v.

[jr66]

Musiikkimiehenä soitan vain kappaleita, joiden tempomerkintä on "allegro con moto". Harvat musiikkimiehet ymmärtävät sen tarkoittavan, että teos esitetään nopeasti moottoripyörällä. Aloitusviestini kanssa sillä ei ole paljonkaan tekemistä. Tajunnanvirta vain on leipälajini.

Alkuperäinen ajatukseni on, että moottoripyöräilyn perussyitä ovat nopeus ja kiihtyvyys. Sillä perusteella kaikki kompromissit mukavuuden suuntaan ovat vähemmän moottoripyöräilyä, kuin litraluokan muoviluodin kuljettaminen kotimaisella valta- tai kantatiellä (Äärimmäisen tylsää useimmiten). Jos haluaa mukavuutta, voi ostaa auton tai jopa kulkea julkisella kyytipelillä.

Olisikohan viisautta purkaa mainittu VF alkutekijöihinsä ja siirtyä harrastuksessa rassailupuolelle? Ehkäpä uudet männänrenkaat ja rungon, katteiden, lokarin ja moottorin osien maalaaminen iloisen värisiksi jotenkin...

Onko jollakulla joko Turussa tai Orivedellä joutilasta tilaa halvalla, jossa voisi purkaa motskarin?

Omistin vuosina -95 ja -96 samanl. -85 VF:n, se tosiaan on kiva peli ajella.
Ja asiaan, mittaa puristukset ennen enempää purkamista, jos jotain sanottavaa löytyy tarkista ventiilinen säädöt vaikka ei niiden takia rutut karkaa ellei ole korvin kuultavaa häikkää. Jos puristukset ok niin kaasarit huoltoon, tarkista tulpat ja varsinkin väri ensin. Kuluneet tietysti uusiksi jos kaasareista tulee kalut tai edes toimivat kaasuttimet.

[seppo02]

Samantapainen vainoharhainen itsetarkkailu on vallannut tämänkin motoristin sielun. Eka pyörä jo 1971 ja viimeiset viisi ja puoli kesää BMW K1600GT:llä tyytyväisenä.
Menin viime syksyn viimeisillä ajoilmoilla katsomaan "Kattoscootteria", eli BMW C1 125 vuodelta 2000. Ostin pois ja ajoin kotiin noin nelisenkymmentä kilsaa ihmetellen laitetta.
Tänä keväänä otin vimpaimen varauksella ajoon, mutta kerta kerralla peli on tuntunut aina vaan mukavammalta.Vaimokekin ihmettelee, miksi useimmiten otan C1:n vaikka on parempi ja paljon kalliimpikin (37000€) tallissa, mutta jotenkin "kattokassisessa" on vaan niin hyvä fiilis ajellessa. Huiput ei ole kuin reilu 100, mutta kasikympin mutkaasfalttitiet on makee vetää noin 90 ´:n navinopeudella.Huippu- ja käyttönopeus on harvinaisen lähellä toisiaan. Eikä sadekaan haittaa, on katto, tuulilasinpyyhin,kahvan ja perseenlämmitin.
En kyllä ole tulossa vanhaksi, sillä olen jo, täytin viime marraskuussa 63 ja pääsin joulukuussa eläkkeelle, joten on aikaa ajella. Ei K16GT:kään eläkkeellä ole on silläkin ajettu tänä suvena n.7000km, mm. Imatran ajoissa ja FIM-rallissa Sunsvallissa ja Aavasaksan mutkan kautta takaisin.Kolmena viimevuotena on kyllä tullut 17000-17500km/kesä.
ps. tällä C1:llä sais ajaa ilman kypärääkin, mutta eihän mopomies ilman kovapipoa aja kuin pihasta talliin.
Mare

Minkämittainen tuonne C1:n sopii sisään? Samanlaista tekisi mieli

[vma]

Vanhuutta vai mikä lie: koko mp- harrastusajan olen ajellut noita japsien RR- kyykkyjä/superpyöriä. Nyt on huvitus noihin loppunut ihan tyystin. Mahtavia pelejähän ne ovat, mutta 30-vuotta kovaa kiertävillä rivinelkuilla tuntuu olevan nyt tiensä päässä.

BMW HP2 Sport tai BMW Nine-T Racer ovat ruvenneet kutsumaan pelottavan lujasti luokseen. Saas nähdä mitä tästä tulee

[ted]

Omistin vuosina -95 ja -96 samanl. -85 VF:n, se tosiaan on kiva peli ajella.
Ja asiaan, mittaa puristukset ennen enempää purkamista, jos jotain sanottavaa löytyy tarkista ventiilinen säädöt vaikka ei niiden takia rutut karkaa ellei ole korvin kuultavaa häikkää. Jos puristukset ok niin kaasarit huoltoon, tarkista tulpat ja varsinkin väri ensin. Kuluneet tietysti uusiksi jos kaasareista tulee kalut tai edes toimivat kaasuttimet.

Mun periaatteeni on, että älä korjaa ehjää. Tällä kertaa toteutan sitä niin, että en nyt suin päin kesken ajokauden hyökkää purkamaan vehjettä. Mutta ehkä tosiaan olen vanha ja iän myötä hiukan saanut malttia, niin talvella voisi niitä puristuksia mittailla. Eihän se tuolla kilometrimäärällä olisi ihme, jos jostain vähän falskaisi. Öljyä vanhus ei näytä kuluttelevan mitenkään huomattavasti, joten ei se moottori ihan tiensä päässä ole.

Pyörän myyjä sanoi säätäneensä venttiilit. Ehkä uskon häntä. Ainaki hän väitti uusineensa tulpanjohdot, ja ne myös ovat uudet... Ehkä myyjäkin oli vanhenemassa.

Mitä tekemistä tällä varsinaisesti on enää vanhenemisen kanssa?