Tulokset 1:stä 11:een 11:sta
  1. #1
    Oli niin eeppinen reissu tuossa pe-la että täytyy ihan tänne laittaa. Yksi pääosan esittäjistä oli tietysti eilinen lumimyräkkä ja sitä edeltänyt kesäinen +3 - +6C säätila.

    Kaveri ajeli juuri kortin ja tutulta oli pyöräkin jo katsottuna. Pieni hankaluus oli siinä, että pyörä oli Oulussa ja me etelässä Tuusulan korkeuksilla. No, 2 viikkoa säätiedotusten tuijottelua ja päätös että perjantaina lähdetään. Kaveri lösötteli lentokoneen lämmössä ja minä ajelin pyörällä semikohmeessa Ouluun. Lähtiessä mittari näytti vielä yli +10C lämpöjä, mutta sitä ihanuutta ei sitten kauaa kestänyt, ehkä ensimmäiset 100 kilsaa. Menomatka oli melko yllätyksetön, vaikkakin kylmä.

    Lauantaina heti aamusta sitten nokat kohti etelää, lähtiessä oli n. +3C mutta onneksi kuivaa. Kaveri oli rakenneltuun Intruuderiin juuri tankannut reilun 13 litraa menovettä ja kun ensimmäiset hyytymiset alkoivat n. 90 kilometrin päästä alkoi ihmettely, varsinkin kun tankissa oli bensaa vielä reilusti. No, varakanisterista kuitenkin lisää mehua ja menoksi. Sitten meni toinen vajaa satku kun oikuttelu alkoi taas. Pieni ihmettelytauko ja taas päästiin vähän matkaa, oikuttelu alkoi toistua tiheämmin ja siinä vaiheessa vedettiin Hirvaskankaan ABC:lle parkkiin tuumaustaukoa pitämään.

    Siinä sitten mietittiin mahdollisia syitä ja sitä onko korjattavissa tien päällä. Pyörä siis alkoi hyytyä samaan tapaan kuin bensan loppuessa, lisäksi paukutteli kovasti. Sähkövika, kontaktivika, roska kaasarissa, hajoava jännitteensäädin, mikä lie. No, ei sitten sen enempää keritty edes alkaa hommiin kun kaveri alkoi ruudussa etsiä vapaata ja napsahti vaihdepolkimen tangon pultti poikki. Se oli sitten viimeinen niitti ja vakuutusyhtiön kautta hinuria soittelemaan. Pyörä jäi sitten ABC:n pihaan josta hinuri kävi sen noukkimassa myöhemmin. Ei auttanut sitten muu kuin lähteä kaks päällä lasettamaan kohti etelää.

    Kypäräpuhelimien taajuus oli tässä vaiheessa täynnä hämmennystä, vitutusta ja sään kiroilua. Erityisesti mieltä lämmitti kun Jyväskylän huitteilla vaimo soitti että lunta tulee niin maan perkeleesti, sentään siinä vaiheessa kuulema suli vielä katuun ja toivo päästä muutamissa tunneissa saunan lauteille syväjäätä sulattamaan oli vielä hengissä.

    Ennen Heinolaa alkoi sitten hento lumisade, takaraivossa muhi jo useampiakin B-suunnitelmia mutta ihan pienestä ei luovuteta, se oli varma. Ketkä sen eilisen lumimyräkän näkivät voivatkin jo arvata päästiinkö pyörällä perille. Keli muuttui lumimyrskyksi tosi äkkiä ja juuri kuin tilauksesta kohdalle osui sitten Vierumäen Matkakeidas jonne oli pakko kurvata toiselle tuumaustauolle. Siinä vaiheessa keli oli jo sellainen että pyörällä ei enää matka jatku.

    Kartoitettiin mahdollisia vaihtoehtoja: Vaimo talvirenkaiden vaihtoon ja hakemaan, nope. Pyörä hinurin lavalle ja sillä kotiin, 450 euroa, ei kiitos. Matkakeitaan henkilökunta oli oikein avuliasta ja saatiin jättää pyörä kompleksin taakse hyvään lokoseen parkkiin. Sitten oli enää jäljellä että millä ukot kotio. Kaveri sitten hoksasi että kun vakuutus korvaa pyörän hinauksen huoltoon, niin sehän korvaa myös hänen matkakulut kotiin. Tarkistussoitto ja taksi tiluuseen.

    Siinä vaiheessa kun päästiin taksin takapenkille ja taas matkaan, alkoi mieliala jo vähän nousta, kohta pääsee saunaan sittenkin. Pienen lisäjännitysmomentin toi vielä se, että taksissakin oli kesärenkaat ja motari aivan sohjossa. Matka jatkui hiljaa, mutta varmasti ja parin tunnin päästä pääsikin raksauttamaan ansaitun saunaoluen.

    Tänään sitten pääsin hakemaan oman pyörän Matkakeitaalta ja nautiskelemaan sen viimeisen sata kilometriä reissun hengen mukaisessa säässä, +4C ja vettä.

    Ei mennyt se reissu ihan putkeen, mutta ukot ja toinen pyörä sentään ehjinä Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin tän hajonneen pyörän korjaukset, kuljetukset ja aikataulut tulevat olemaan toinen eeppinen hässäkkä.


    Suomen kesä, se on lyhyt mutta vähäluminen.

    reissun_loppu.jpg

    Edit:
    Niin ja se taksimatka teki loppujen lopuksi 198 euroa.
    Mitä tästä opimme:
    - MP-vakuutus jossa keskeytysturva rokkaa
    - Kypäräpuhelimet helpottaa elämää huomattavan paljon
    - Sääennusteisiin ei voi luottaa, edelleenkään.
    Valkyrie GL1500C F6C -97
  2. #2
    Täysin oikiata meininkiä tuollane! Kotona kun saapi olla AINA, eikä sieltä kukaan juuri noutamaan ees tuu, paitti se noutaja sitten lopuks......
  3. #3
    Ite en hirviäis lähteä kovin pitkältä pyörää hakemaan,sattuneista syistä,tosin liikkeestä hiukka turvallisempi hakea kun on jonkinsortin takuu.
    Se sitten onkin eri juttu,että saako liikkeestä sen paremman käytetyn kuin yksityiseltä.
    Joskushan sattuu niinkin,että liikkeeseen tumpataan vaihdossa se "pikkuvikainen" että päästään eroon.
    Hyvä tositarina joka tapauksessa
    Varjossa viihtyjä ;)
  4. #4
    Elämä on täynnä seikkailua ja tämä oli yksi niistä.
    Nämä muistetaan.
    Kiitos kertomuksesta.
    Pekka
  5. #5
    Ai se tilanne päättyi näin, hyvä. Olen se jonka pöytään tulitte Vierumäellä istumaan ja kysyin mistä olette tulossa.

    Kahvi ja berliininmunkki.
  6. #6
    Lainaa jr66 kirjoitti Katso viesti
    Ai se tilanne päättyi näin, hyvä. Olen se jonka pöytään tulitte Vierumäellä istumaan ja kysyin mistä olette tulossa.

    Kahvi ja berliininmunkki.
    Ah, kappas vain.
    Joo, näin se meni tällä kertaa, ei ihan putkeen
    Valkyrie GL1500C F6C -97
  7. #7
    Lienee 1. kevät, kun mopo ei tähän aikaan ole vielä liikenteessä. Huomenna on
    S1000XR ja Winha 340. Aiempia K1300S, K16GT, K1200S, K1200RS x 2, Virago 1100, Kawasaki Mach III, Suzuki T250, Yamaha DT125, Mz 125 jne..
    Route 66 - 2006.
  8. #8
    kun reissus on tapahtumia ja seikkailu kerrointa... jää enemmän muistoja kun vain tylsästä ajamisesta...
    joku viisas sanoi.... ei ole retki eikä mikään jos ei voi palattuaan sanoa että olipa täpärä pelastus...
  9. #9
    Kuulostaa samantapaiselta epiikiltä kuin itelle tuli jokunen vuosi sitten Tampereen reissusta. Siinä tosin sai syyttää itseään aika paljosta.

    Joulun aikaan liikkeellä, eihän sitä akkua voinut vaihtaa ennen reissua vaikka tiesin että vanha on, eihän Tampereella ole pakkasta. No, sitä oli sitten 30 astetta yöllä eikä auto edes naksahda startista. Paikalliselta Hinaushartikaiselta virtaa hakemaan, vajaa 130 egeä kiitos. Tätähän ei korvaa mikään vakuutus ja jos korvaisi, se menisi omavastuuseen.

    Tosin ennen kuin tuohon päästiin oli auton avaimet hukassa, ei löydy aamulla mistään. Mittari raksutaa ja kohta tulee sakot. Pitkän etsimisen jälkeen ne löytyi patjan raosta. Ei sentään sakkoja, vielä...

    Auto on saatu käyntiin, sitä ei uskalla 30 asteen pakkasessa ihan heti sammuttaa kun akun varauksesta ei ole oikein tietoa. Jossain vaiheessa päästään ajelemaan oulua kohden. Auto alkaa nykiä satunnaisesti, mitä p..kelettä. Mittari näyttää että bensaa on, ei kai bensiniauto hyydy samalla tavalla kuin dieseli. Lisäksi sama matka on ajettu enennenkin niin että Jämsän Shellille on päästy ihan nätisti. Päästään siihen liikenneympyrään ja auto sammuu totaalisesti siihen.

    Huoltoasemahan on ihan siinä vieressä, mutta ympyrästä on ihan mukava mäki pihaan. Lisäksi selkä meni pari päivää aikaisemmin töissä niin että ollaan saikulla. Ei nouse auto pihaan, onneksi muutama ystävällinen sielu auttaa.

    Ajattelen ettei bensa voi olla lopussa mutta työnnetään se kuitenkin mittarille, 50 litran tankkiin menee noin 40 litraa ja auto starttaa ekalla yrityksellä ja käy nätisti. Mulla on vissiin 10 litran jääköntti tankissa, jee jee ja rok rok. Hyvä että päästään näin vähällä, ei kun eteen päin kahvin jälkeen.

    Jossain vaiheessa katson että tuosta rekasta ehtii vielä ohi, ehtihän siitä mutta konstaapeli Korhonen oli puskassa tutkan kanssa ja seuraavalle levikkeelle näytetään kädellä merkkiä. Yritin väittää etteihän tämmöinen datsuni edes kulje noin lujaa, mutta sakot tulee. Päästään rikesakolla kun ei kuulemma ole törkeä. Vajaa 130 egeä, en muista tarkkaan.

    Koira ei oikein osaa matkustaa autossa. Koko matkalla ei ole kunnolla nähnyt ulos kun koira istuu takapenkillä ja läähättää. Autossa on pirun kuuma ja puhallin koko ajan täysillä, koiralla roikkuu pekoni suusta mutta etuikkunaa lukuunottamatta kaikki on umpijäässä. Ei muuta kuin kaasua ja eteen päin.

    Vähän ennen viitasaarta alkaa tuntua että pitää käydä vessassa. Eipä siinä, ajetaan ABC:lle ja käydään kahvilla samalla. Nyt on iso hätä ja ei muuta kuin täysistunnolle. Ei sentään ripulia eikä muutakaan vatsaongelmaa. Kun se pitäisi huuhtoa alas, nousee vaan vesi pytyssä, pysyy reunojen sisällä, mutta ihan hilkulla. Siihen se jää. Tässä vaiheessa ajattelen että JTO (jonkun toisen ongelma). Ovi kiinni ja kohti oulua. Ei sentään enempää sattumuksia enää.

    Sillä lisävirralla olis saanut vaikka agm akun autoon + vielä kahvit. Toista kertaa en ottanut samaa riskiä kun seuraavassa autossa akun kunto epäilytti.
    Nykyiset: Yamaha FZ 1 N, Solifer SMA -79.
    Entiset: Honda VF750C -Suzuki Savage LS 650 -solifer SM - Pappaturnturi (polkimilla ja käsivaihteilla)
  10. #10
    Mikähän näitä Intrudereita vaivaa Oulu - Helsinki välillä. Itelle kävi ekana vuonna, kun pyörän olin ostanut niin myös niin, että intikka jätti tielle jossain ennen Jyväskylää kun Helsinkiin päin oltiin tulossa. Oireet oli juurikin nämä mainitut "Pyörä siis alkoi hyytyä samaan tapaan kuin bensan loppuessa, lisäksi paukutteli kovasti.". Sittemmin oon oppinut, että kyseessä on enemmänkin vain intikan ominaisuus kuin vika. Mulla ainakin johtu siitä, että ne akun liitännät pääsee aina löystymään. Sen välttää sillä, että aika-ajoin kiristelee niitä. Perseestähän se tosin on ku se akku on siellä pohjassa (ainakin mulla). Samaa teki joskus Norjan reissulla, siinä on huumori kaukana alkaa konttaamaan hyttysten syödessä
  11.  
  12. #11
    Vuonna 1987 mulla oli Honda CB 125 TD, ja faijalla katteilla varustettu viritetty Honda Dax. Lähdettiin Norjaan.
    Vähän ennen Rovaniemeä Daxista hajosi kytkin. Ei mitään pitoa. Kone kävi hyvin mutta pyörä ei enää liikkunut mihinkään pykälä päällä. Kaikkea kokeiltiin. Hinasin Daxin sitten mustekaloilla Rovaniemelle, josta ei löydetty just nopeesti mitään pyörää rahalla alle mutta saatiin vinkki, että Sodankylässä olisi hyvä Honda XL kaupan.
    Hinasin Faijan Daxeineen sitten Sodankylään. Vanha kunnon CB 125! Ylämäissä otettiin Hondasta mittaa.

    Sodankylästä sitten Honda XL faijan alle, kun lepikkoaura oli ensin poistettu ohjaustangosta. Daxi kelpasi vaihdossa. Päästiin Nordkappiin. Nordkapista palatessa ennen Suomen rajaa faijan Honda XL syttyi vauhdissa tuleen. Sammui onneksi yhtä nopeasti kuin syttyikin. Kaikki sähköt pimeänä. Paukkulankaviritelmällä sain sytkälle virrat ja käymään, koska akku oli ok. Ajettiin yöllä toinen pyörä ilman valoja rajan yli kaasu pohjassa. Ai tossaks se raja oli? Yritin ajaa silleen ihan faijan perseessä kiinni ja vähän rinnalla pitkät päällä, että faija näki vähän.

    Toinen reissu Norjaan meni niin, että mulla oli Honda CB 900 Bold'Or, ja faijalla pitsikansituutti-Honda. Siinä vähän ennen Narvikkia mun Hondan kampuran päässä olevan laturin roottori halkesi vauhdissa kahtia, ja tuli kylkikopasta läpi. Nyt oli sitten mun Hondan sähköt pimeänä, samalla seudulla missä faijan Honda syttyi pari vuotta aikaisemmin tuleen. Tehtiin niin, että nyt minä ajoin ilman valoja. Virta riitti Hondan sytkälle noin sadaksi kilometriksi aina kerrallaan. Kun akku oli tyhjä ja Honda sammui, niin vaihdettiin faifan tuutin kanssa akkuja. Tuutti sitten taas latasi sitä. Sadan kilsan välein akkuja vaihtamalla tultiin kotiin.

    Ei ne Hondatkaan aina ikiliiku
    Entiset: Honda ST70Dax, SL125S, CB125T, CB125TD, MTX125R, CB400N, FT500, CB750K, VF750F, CB900B"O, VF1000F2, CBR1100XX. Yamaha DT125MX, DT125R, RD125LC(2), RD250LC, RD350LC(2), XJ750SECA, XJ900. Kawasaki Z500, GPZ900R(2), GPZ1000RX.

    Honda CBR 1000 F