The SOWLA-Bike Tour 2017, (Spikes Off With Lyngen Alps)

[mchuurre]

Tarkoitus: Nastat veke, ainakin takapäästä, jolloin ei tarvitsisi vaihtaa kumia kesäksi

Aika: 18.-23.03.2017

Paikka: Yliperä, Yykeänvuono, (Lyngen), Lappi.

Ajokki: R1100GS

Tilanne nyt: Hotelli Kilpis, ja edelleen kaikki nastat tallessa, (25500km ajetut Big Block:it alla edelleen...)

...Aikomus tosiaan, jos Herramme tahtoo, saada sulan assun ajolla nastat veke, mutta tiukkaa tekee, vaikka ajonopeudet sulalla on toista, mitä talvella muutenkin.....

Siirtymäajo tukikohdasta tänne Saanan juurelle sujui eilen ja toissapäivänä suunnitellusti, elikkäs sulaa asfalttia riitti aina Kolarin pohjoispuolelle asti, ja siinä kohdin, missä liikennevirrat kääntyvät Ylläkselle ja Levin suuntaan, tie muuttui kuin veitsellä leikaten vitivalkoiseksi. Tosin, mikään yllätys se ei ollut, koska kelikameroista olin tuon jo etukäteen tiedustellut.

Ajosää sunnuntaina oli kerrassaan MAHTAVA, jos sitä edes yhdellä sanalla voi mitenkään kuvailla!

Tie oli kuiva aina Ylitorniolle asti, jossa yöpyminen kaverin tykönä. Tosin, ja nyt huomautuksena, että startti tukikohdasta tapahtui vasta klo 09:00, ja tarkoitus oli ajoittaa Tornioon saapuminen (Laivurinkatu 7:ään), klo 17:00:ksi, niin siksi ensimmäisen ajopäivän siirtymä oli näin vaatimaton.

Visiiri oli näin ollen kirkas ja vitipuhdas perille asti, ja sitä se oli myös eilen, Ylitorniolta tänne Kilpisjärvelle saapumisen jälkeenkin. Eilen ajosuoritteita haittasi tosin NAVAKKA tuuli, (10m/sek), (huiput paaaaljjon enemmän!), mutta edelleen aurinko paistoi aina lähes perille asti, kunnes Saana tunturi näkyikin jo taivaanrannassa!

Merkille pantavaa muuten olikin taas se, että tien kunto, (lumipolanne, jäät, sekä urat & rekka-autojen ketjujen jälkiurat), oli kaikista huonointa välillä Muonio- Karesuvanto! Ja Karesuvannon jälkeen sitten, kun alkoi se aukea ja tunturikoivikko-osuus, niin sulaa asfalttia alkoi löytymään uudelleen, jopa niin, että lähes toinen ajokaistan puolikas, tai jopa toinen ajokaista kokonaan, oli paljaana.

Tosin, NAVAKKA sivutuuli, (suunnasta 180´´), työnsi koko matkalla Kilpisjärven tielle "dyynejä", paikoitellen jopa 7-10cm:n korkuisia, että esim Ropinsalmen, (juuri se kohta, mistä kelikamerakin kuvaa), sillalle saavuttuani, MEINASI, etunen karata alta, koska lukuisista "ennakkovaroituksista" huolimatta, kaarteen jälkeen sillalle ajaessani, näkyvyys sumeni tuulenpuuskan yllättäessä yhdessä vastavalon kanssa, niin että "dyynille" saavuttuani en ennättänyt moottorijarruttaa riittävästi, jolloin about 8cm:n ja n 2-3m:n leveän "dyynin" ylitys ei kyllä mennyt aivan "talvidyyniajo-ohjesäännön" mukaisesti

Tunsin selvästi, kuinka etunen ei tavoittanut tuolla matkalla lumikerroksen alla olevaa luikasta jääpolannetta laisinkaan...
Mutta varjelus oli jälleen läsnä, joten tässä tätä naputellaan!

Erikoista oli muuten se, että vielä näinkin myöhään, maaliskuun 20 pvä, ei täällä Kilpisjärven tiellä olisi näkynyt moottoripyöriä??!! Tämän sain todeta tankatessani Kaaresuvannon Nesteen pihamaalla, kun siihen porhalsi heti eräs kelkkakuski, (ilman kupärää tms. tiätty), ja sanoi vakavissaan: "että piti oikein tulla kahtomaan, jotta näinkö oikein?".

No, tilannettahan piti käyttää tiätty hyväksi, joten kassalle saavuttuani, tiedustelin varovasti, jotta: "joko tällä seutua alkaa pyörämiähet heräillemmään?", sano kassa, ettei ole vielä niitä näkynyt koko kevväänä! Ja kun tuli sitten selväksi, (valvontakamerasta tsiigasi!), että olen tullut Gessulla, kysinkin että voitinko jotain, sain "palkinnoksi" mansikanmakuisen huulirasvan, ja sehän tulikin muuten tarpeeseen!

No, sitten vielä jatkoin viereiseen kahvioon tavaamaan iltalehden lööppiä hetkisen verran ääneen, ("Välimeren ilmasto tulossa ensi viikonlopuksi Suomeen, - JOPA +14´C!"), niin siinä se kassarouva taas alkoi kertomaan, että on eräs sivuvaunu kuulemma nähty, mutta olisin kevvään ensimmäinen 2 pyöränen, ja "palkinnoksi" ilmainen kaakao! No, toki sekin maistui, vaikka ei nyt tarpeeseen välttämättä niin tullutkaan....

Tänään, heti aamupalan jälkeen, on aikomuksena, (jos Herramme edelleen suo), jatkaa alas Yykeään, sieltä Storfjordin sotapaikoille, (mm Kitdal Death Camp), eli katsomaan Mallnitz:in tuhoamisleirin muistomerkkiä, ja kiertää tuo vuononperukka, ylittää lauttaväli ja illaksi tulla takasin tänne. Tämä hotelli kun tuntuu erittäin hyvältä rantasaunoineen ja avantoineen! (huurushyväksyntä n:o 187 !).

Spåkenesin tykistoasemat jäänee seuraavalle kerralle, vaikka Olderdalenista ei sinne olisikaan kuin 20km ajo......?

jatkuu....

[mchuurre]

Takaisin Kilpiksellä, ja Yykeänvuono kierretty todella upeassa auringonpaisteessa! Lyngenin Alpit näytti komeimmat maisemat kerrassaan!

Mutta se aamu olikin melkoista "tankojumppaa", puhumattakaan paluumatkasta merenpinnasta tänne "ylämaahan!"

VOE kerrassaan, kun tuuli nousi heti jo ennen aurinkoa, tai ei se aurinko edes tänne näkynytkään, mutta AINOA onni oli tuulen kanssa se, että se oli "tailwind"! JOS olisi painanut tulemaan sivusta, en varmaan olisi alas vuonoille edes lähtenyt! No sitten tullin jälkeen, kun tulee se valtakunnan raja, niin kyllähän muuten tuli tienpidossa melkoinen ERO! Norskit ne osaa tuon aurauksen Jalon taidon, (vielä), kun täällä Suomessa sitä vain yritetään ja harrastellaan!

Rajan huomasi tiestä kaikista parhaiten, kun vastaan tulikin sula asfaltti, pois lukien sitten ne lukemattomat "dyynit", mitä tuuli oli tielle painanut yön, ja aamun aikana! Erityisen pahana olivat ne tieosuudet, joissa tie mutkittelee, jolloin tien suunta tuuleen nähden on poikittain! Mutkan takaa yllättäen eteen ilmestyvä molemmat kaistat peittävä "lumimatto" ei yhtään hauskuuttanut, ei eteenkään silloin, kun niitä tuli alamäessä ja peräkkäin....

Mutta eihän tuo kestänyt kuin sen 50km, jolloin saavuin Skibottenin tien risteykseen, ja otin suunnan länteen, eli kohti Storfjordia. Statoilin huoltamo oli edelleen "iskussaan", mikä oli hyvä nähhä, vaikka takaisin en samaa tietä tulisikaan, vaan kiertäisin koko vuonon myätäpäivään ihan kuten alunperin olikin suunnitellut.

Rekkoja tuli runsaasti vastaan, samoin kuin niitä oli vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla puolen levikkeillä parkissa yöpymässä ja pakollisia lepotaukojaan pitelemässä. Yllättäen, tämä päätie ei ollutkaan aivan kokonaan sula, vaan monissa kohdin olikin vain rengasurat, ja ei niitäkään kallioisissa varjopaikoissa. No, hyvin pystyin kuitenkin pitämään matkavauhtia yllä, 90-100km/h, joten kohta jo saavuinkin Storfjordin "wanhalle" tukikohtapaikalle, jossa olen ollut aikoinaan monet yöpymiset.

Levikkeellä oli kaksi suomalaista henkilöautoa, mutta väkeä ei näkynyt missään? Olisivatko olleet sisällä nukkumassa, tms. päättelin, kun kiertelin jalan paikkoja muistellen.... Eräänkin tapauksen muistin hyvin, kun tukikohdasta saavuin yhdeksi yöksi tänne levikkeelle nukkumaan, ja aamulla kun ei sää miellyttänyt, (eikä temperature), niin pakkasin kamat laukkuihin, ja takaisin tukikohtaan......yhtäkyytiä tiätty. Vaimo oli ihmeissään, että mitä se tuollainen reissaaminen on.....

Jatkoin matkaani Kitdalin suuntaan, jossa tiesin sen "Death Camp Mallnitzin" olevan. Sinne vievä pieni tie oli vielä valkoisen jään peittämä, mutta jo heti muutaman sadan metrin ajon jälkeen, näki tien molemmin puolin kaivantoja, eli selvästi niissä oli ollut ajoneuvoja tms. muuta materiaalia suojissaan.

Käännyin kuitenkin takaisin jo pian, koska halusin vain nähdä se erään nettisivun ilmoittaman muistomerkin, että olisiko siinä mitään mainintaa koko Mallnitzistä. Jätin Gessun pikkutien risteykseen parkkiin, ja kävelin loput 200 metriä muistomerkille, joka osoittautui kuitenkin aivan samanlaiseksi neuvostosotilaiden muistokiveksi, kuin mitä oli Skibottenissakin, (3kpl), eli kyseessä oli siis joukkohauta merkin paikalla.

Vincent Hunt, kirjassaan "Fire and Ice", kertoo erään leiriltä selviytyneen nähneen, kuinka kolme neuvostosotilasta söi erään kuolleen vankitoverinsa reidestä lihaa turvemajassaan, jonka sitten vartija huomasi, koska lumessa oli tuoreet jäljet. Nuo kolme ammuttiin välittömästi, ja sitten tämä selviytynyt, kun sai tehtäväkseen haudata nuo kolme muuta, ja kun oli niistä yhden kallo haljennut, niin otti siltä aivot, paistoi ne ja söi nälkäänsä! Sai siitä sitten energiaa taas muutamiksi päiviksi, ja selvisi vankeudestaan kun ....

jatkuu...

[mchuurre]

Empä oo IKUNA nähny niiiiin palajo yhdistelmien, ja rekkojen ojaanajojälkiä, kuin tänään alaspäin tullessa!??!!

Paras tuoksu mitä talaviajaja voi kuvitella, (LVP*-olosuhteissa), (Low Visuable Prosedures*), on muuten kuumentuneen raudan, (auran), käry asfalttiin osuessaan! JOS tuollaista partavettä saisi esim. Sokoksen parfumeriasta, ostaisin sitä HET 3 pullollista Gucci:ien sijaan.....Ja sen nimi voisi olla jokin "jännittävä" tietenkin: "Mystery Plow Truck", tai vaikkapa "His Majestic Plow Truck´in", tms. kuka keksii - saa ottaa tästä idean haltuun, ja kauppa käy kun siimaa!

Nämä kaikki, ja paljon muutakin tämän päiväistä, mutta palataampa ensin vielä tuohon eiliseen...

Nuo suomen rajojen lähettyvillä toimineet keskitysleirit, niitä oli siellä Kitdalin tien päässä 7 kpl:tta.
Niiden nimet olivat nimetty nähtävästi niitä vartoineen itävaltalaissotilaiden kotipaikkakuntien mukaisesti mm:
- Mallnitz, Kitzbuhel, Spittal, Wörgl, jne... ja siellä tehtiin tuota Hitlerille niin tärkeää linnoitusketjua: Lyngen-Line. Se käsitti yhteensä 500 bunkkeria, joita nämä neuvosto, - jugoslavian, ja puolan vangit tekivät lähes käsittämättömissä olosuhteissaan! Bunkkereiden ja tähytys,- tuli-, ja majoitussuojien lisäksi, heidän työhommiin kuului se, tai oikeammin ne avoimessa tunturissa kiemurtelevat vuoristotiet, jotka Kitdal:ista olisi yhtyneet E8-tiehen, (mm. tämä), kohti Kilpisjärveä ja Malla-tunturia. Yhteensä Stordalin alueella olisi ollut n. 7000-8000 vankia, mutta toisen tiedon mukaan "vain" 5000 vankia. Ja ne vangit, jotka olivat neuvostokansalaisia, niiden tehtävänä oli rakentaa ylhäällä vuoristossa, kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa, muiden kansalaisten työskennellessä alempana laaksossa teitä rakentaen, ja polttopuita yms. lumenluonti-, ja auraustehtävissä.

Mutta jatketaampa nyt matkaa....

Tankkasin Stordalin kylmäasemalla, kun minulle eräs kaveri huusi pakettiautostaan, että eikö se ole kylmä - suomeksi? Kaveri oli norjalainen, koska vastattuani hänelle suomeksi: "no ei yhtään, koska täällähän on tropical-kelit!", (temp. -3.5´c). Ilme kertoi, ettei saanut tolkkua, joten jatkoin sitten englanniksi saman, ja kaveri ymmärsi nyt kaiken, koska keskustelumme jatkui vielä muutamia muitakin aiheita käsittäen....

Sitten takaisin pääteille, ja kohti Oterenia, josta pääsee vuonon toiselle puolelle johtavalle tielle, ja edelleen kohti Lyngseidetiä. Mainittakoon tässä vaiheessa muuten, että minulla ei ollut mitään havaintoa kellonajasta, mutta sen sijaan, olin ottanut paperilapulle Lyngseidetistä lähtevien lautta-ajat ylös. Mutta luotin siihen, että ainahan sieltä ylitse pääsee, mutta toki näin talvisaikaan, odotusajat voivat olla pitkiä, koska vuoroja ajetaan todella paljon harvemmin, kuin sesongin aikaan kesällä!

Tie oli kapeaa, todella huonokuntoista ja lisäksi vielä suurimmaltaan osaltaan valkoisena. Tietenkin, koska kyseessä ei ole mikään pääväylä, kuten äskeinen, koko maan läpi johtava E6. Etusen ilmanpaineet olin laskenut jo Kolarin SEO:lla alle kiloon, eli 0.8:aan, joka tuntuikin vielä toimivan......takana paineet vastaavasti 1.5. Töyssyä ja mutkaa riitti, ja olivatpa pari uudet tunnelitkin saaneet tehtyä, koska onhan tuo puoli vuonoa varsin altis lumivyöryille, joita täällä sattuukin usein! Ei ollut kuin pari päivää ennen starttiani, kun saamen uutisissa: Oddasat:issa kerrottiin, että mm eräs kelkkailija olikin jäänyt vyöryn alle, mutta selvisi hengissä! Pari talvea sitten, näillä seutua menehtyi pari suomalaista laskettelijaa myös, koska "Lyngen Alps", on tunnettu varsin hyvin erityisesti juuri laskettelijoiden keskuudessa!

Hidasta oli ajoni, ei sillä, ettäkö olisin nastoja säästellyt, vaan siksi, kun tie oli yhtä röykkö ja heittoa. Sitten nopeusrajoitukset oliva lähes koko matkan 50-tai sitten 60-km/h. Olihan tuon tien varrella asutusta ja pientä taajamaa, hidastetöyssyineen, (jotka olivat aivvvan turhaan rakennettu, koska töyssyjä oli omasta takaa ihan riittämiin!).

Saavuin lopulta Lyngseidetiin, ja kas, lauttahan olikin sopivasti laiturissa! Yksi autokin oli jonottamassa, ja kun saavuin sen perään, oranssitakkinen myi sille juuri lippua, ja auto rullasi sisään lautan uumeniin..... Minä seuraavaksi lipunmyyjälle, ja kumma kyllä, tällä kertaa ei oranssitakki antanut mitään alennusta, ei vaikka ennen olin samalla linjalla saanut: "pensioner & ex-miltäere personnel). Kummaa touhua, tosin eihän tuo väli ollut kuin se 90 Nok!

Ja kun sain Gessun tukevasti vaihde päällä, lautan seinää vasten ja sivujalalleen, n 4 minuutin päästä, lautta jytisti liikkeelle! Olipas HIANO homma kerrassaan! Matka vuonon yli kohti Olderdalenia sai näin alkaa! Lautan haju, (se konehuoneen dieselöljy), yhdessä kovan tuulen ja aaltojen keinutuksen lisäksi, sai mukavat muistot mieleeni ...... Vaimon kanssa se kihlajaismatka aikoinaan, ja sitten, tottakai, häämatka myös......yms. jne. tms...... Ei edes kellarikerroksen kafeterian vohvelintuoksu voinut tuota dieselöljyn käryä voittaa!

Kansi tutisi ja jytisi sen melkein tunnin verran, (ei ole kelloa), kun saavuimme vastarannalle. Muistin se kylän ainoan huoltamon, jonne piti mennä tankkaamaan, koska mitään tietoa bensamäärästä ei minulla ollut. Bensavalo kun ei sattuneista syistä nyt toimi, ja vain trippimittarin varassa mentiin. Parempi oli ottaa se "satasen satsi", eli 5 litraa tankkiin, ja jos joku ihmettelee sitä, miksi ei 25litran tankki voisi olla koko ajan täynnä, niin yksinkertaisesti siitä syystä, kun kokeilee nostaa täyteen tankattua Gessua ylös, verrattuna 4 litran bensaan..... Eli tämä vain "just in case".

5 litraa tankattuani, kypäri tiukasti päähän ja täyskäännös Skibotteniin päin! Spåkenesin bunkkerit saavat nyt jäädä ihan sen takia, kun jo aamusta se tuuli oli REPIVÄÄ ja kovaa siellä Kilpisjärven tiellä, ja nyt piti vain päästä takaisin sinne kohtuu ajassa. Spåkenesin vuoro tulisi sitten toisen kerran, ja olinhan sen jo niin moneen eri kertaan kuvaillut ja tutkinut, että miksi sinne oikeastaan olisi pitänyt mennä, muuta kuin se oli vain nyt lähellä? (20km suuntaansa).

Tie oli lähes kokonaan sula, ja ainoastaan varjopaikoissa oli kiiltävää jääpolannetta paksusti! Siihen ei ollut sopivaa ajaa, mutta kaikki edellä ajaneet autot sain ohitella helposti, kun vain muisti katsoa riittävän kauaksi eteen päin, että kaistalle paluu olisi myös mahdolllista! Upeat jääpuikot, vai pitäisikös sanoakkin, että upea jääpuikkonäyttely, oli järjestetty tuota vuonon varjon puolta ajaville kerrassaan! Vähän väliä, ja melkeimpä loputtomiin, jos minkäläista puikkoa ja pyöreitä muotoja! Vaan missä olivat ne jäätikkökiipeilijät nyt? Suomessa jos olisi edes tuollaisia "pieniä" jääseiniä, niin niissähän olisi tungosta ja jonoa väsyksiin asti!

Tuuli oli jälleen RAJUA ja REPIVÄÄ, aina kun tulin ulapalle, eli pois suojaavien kallioiden takaa! Mitenkähän sen Skibotn-Kilpisjärvi- tien väli onnistuu nyt sitten? Aamulla siinä kun oli niitä lumi-"dyynejä", irtolunta, mitä tuuli irroittaa tunturista, ja kun kovalla tuulella EI VOI pysähtyä, niin mites sitten, jos "dyynit" ovat vain isontuneet aamuisesta`? Vaihtia pitää olla, jos niistä meinaa selvitä, mutta ei liikaa, koska niiden paksuus pian heittää etusen kokonaan sivuun....

Näitä asioita kävin mielessäni, kun saavuin viimein wanhaan kalastajakylään, Yykeään, eli Skibotteniin. Eipä kyläpahanen paljoa ole muuttunut viimeisestä, itse asiassa, ei ole muuttunut vuosikymmeniin! Piiloiduin sen ainoan kaupan taakse suojaan tuulelta, ja pidin pientä evästelutaukoa: kuumaa kaakaota termarista, ja parit voileivät, mitkä olivat "tipahtaneet" hotelli Kilpiksen aamiasipyödästä suoraan collage.-housujeni taskuun - kas kummaa!

Aurinko paistoi, mutta tuuli oli edelleen kovaa, kun starttasin Gessun etupyörän kohti Kilpisjärvelle menevää E6:sta. Kohta tulinkin siihen aamuiseen risteykseen, eli lenkkini oli nyt tehty, ja viimeinen osuus edessä. 50km alkuunsa leppoisaa mäntymetsää, mutta sitten tie kohoaa suhteellisen hoppusti kohti Heligskogenia, jossa viimeistään alkaisi se "tankojumppa", eli käsivarret, ja polvet tiukkana, ja satulassa istuen NIIN matalana, kuin vain olisi mahdollista! Eikä oloani helpoittanyt yhtään edessäni ja kohta peileistäni kohtaamani näkymä: - Vegverketin kirkkaan keltaisen auton tullessa vastaani, ennen kohtaamistamme, se vetää tien laitaan, ja kohdattuamme, se ampaiseekin täysillä perääni!......Odotan jo näkeväni valojen vilkuttelua peileistäni, mutta se tyytyykin seuraamaan ajoani parinkymmenen metriä perässäni, kunnes sitten parin- kolmen kilometrin jälkeen sen katolla välähtää lukematon määrä orassin värisiä majakoita.....

jatkuu...

[mchuurre]

TRAILER: "SOWLA Bike Tour 2017" Olokeepa hyvät......

[mchuurre]

Mutta kun pitkiä valojen vilkuttelua ei edelleekään näy, en pysähdy, vaan käännän ruiskuläppiä vain isommalle, ettei Gessu vain pysähdy kovan vastatuulen ja jyrkästi vuorille nousevan tien tähden! Sinne se kirkkaankeltainen auto jäi tien sivuun, ja kaiketi samalla parkkiin?.....Sitäpaitsi, en ole koskaan edes kuullut, että tämä E8-tie olisi ollut sulussa huonon keli, tms. syyn takia, mutta tietenkin nämä EST/LT/RO/SLO/, jne- vierasrekat turkkilaisine kuljettajineen, voisivat milloin tahansa tukkia molemmat kaistat ajoneuvollaan, koska mukana ei pidetä lumiketjuja, ja renkaat ovat "kesä-silestoneja!"

Tulla nyt tänne talviajoa harjoittelemaan, missä muutoinkin tiet ovat mutkaisia, kapeita ja korkeuserot suuria! Sitten vielä ovat kotoisin maista, joissa ei ole kertynyt minkäänlaista kokemusta lumiajosta - tai lumesta ja jäästä semmoisenaankaan!

REPIVÄ tuuli painoi suoraan edestä, ja onneksi näin, kuin jos olisi puskenut ja vääntänyt sivusta - tuumaan, samalla kun se uudempi ja parenneltu tien osuus jo päättyy. Eli tulin sille "perinteiselle" mutkaisella ja kapeammalle osuudelle, jollaista koko tämä 50km:n väli oli ennen ollut ja olihan se TOSI hyvä, että norskit olivat viimeinkin korjanneet tämän alkuosuuden, koska useimmat ojaanajot ja suistumiset rekoilla sattuivat juurikin tuolla kaikkein jyrkimmällä tien osuudella, jonka tilalle tämä uusi parannus oli nyt saatu aikaan!

Lähestyin Gessu heiluen puolelta toiselle, Helligskogenia, josta joskus, (tyynemmällä ja kesäkelillä), olisikin soma yrittää ajella sinne Storfjordin suuntaan menevälle sotatielle, joita mm ne Mallnitz:in ja Spittal:in leirien vangit olivat tehneet, (tai yrittäneet ainakin tehdä!). Jos sota olisi jatkunut vielä parikin vuotta, olisi tämä nykyinen tielinjauskin tehty varmaan sitten tuon kautta?

Samallahan voisin koittaa paikallistaa tuon ja niiden leirien jäännöksiä tunturimaastosta, josta se ei varmaan olisi edes kovin vaikeaa, koska luonto on alueella herkkää, ja esim sota-aikaisen auton jäljet näkyvät maastossa todelle pitkään! Sama juttu koskee tietenkin kaikkea kaivamista, yms. puiden lahoamisia, eli "arktiset" olosuhteiden vuoksi, mm kaikki lahottajasienistö puuttuu maaperästä.

Viimeiset mutkat tulivat eteen, eli kohta noustaisiin tien korkeimmalle, eli kaikkein tuulisimmalle kohdalle, jossa VARMASTI tuuli kaikkein voimakkaammin! Onneksi tie jatkui kohtisuoraan etelään, eli juurikin tuulen suuntaan 180``! GALGGOGOBBA 542 m.o.h !

Tämähän tuntui jo melkein voitolta!

Näkyvyyttä ei tosin paljoa ollut, koska luntakin oli jo jossain vaiheessa alkanut satamaan, ja tie oli valkoinen, maisemat olivat valkoiset joten kaikki yhtä vain valkoista.....

Pitäisiköhän, jos nyt Kilpisjärvelle vielä tullin ohitse pääsen, jäädäkkin vain samaan hotelliin, jossa olisi se sama ISO sauna, ja tietenkin se hyvä avanto myös! Käsivoimat ja miksei jalatkin alkoivat olla jo väsyneenä päivän ajon jälkeen siihen malliin, että ei minnekkään Kaaresuvantoon enää tässä ilmassa ja huonossa näkyvyydessä!

jatkuu....

[Roof]

Tänään oli oikein Hesarissa juttua tästä Kilpisjärven tiestä ja kuinka rekat ovat jatkuvasti ojassa. On se kumma kun kaikkeen muuhun puuhasteluun on aikaa, mutta tämä meno vain jatkuu, kun ei edes vaadita kunnon renkaita/ketjuja.


http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005142425.html

Lainaus jutusta: "Lapissa valtatie 21:llä rekan ulosajo-onnettomuus on voinut katkaista matkanteon tuntikausiksi. Esimerkiksi noin kuukausi sitten Kilpisjärveltä päin tullut rekka ajoi ojaan Ropinsalmen kohdalla. Tapahtuman aikaan tie oli liukas ja sivutuuli kova.

Ulkomaalainen kuljettaja ajoi auton nupin syvälle penkkaan, ja perävaunu kääntyi poikittain tielle. Tie oli onnettomuuden takia poikki yhdeksän tuntia.

Kilpisjärveltä etelään on yli sadan kilometrin osuus, jolla ei ole yhtään kiertotietä. Ulosajo on voinut sulkea tien tunneiksi, kun paikalle on odotettu hinaus*autoa. Talvikauden 2014–2015 aikana valtatie 21:ltä suistui yli 140 rekkaa. Kuluva talvi voi rikkoa ennätyksen.

”Tämä talvi on ollut edellisiä talvia pahempi. Rekkoja on liukastellut tieltä ulos päivittäin jopa useita”, vanhempi konstaapeli Olavi Airaksinen kertoo."

[mchuurre]

Tänään oli oikein Hesarissa juttua tästä Kilpisjärven tiestä ja kuinka rekat ovat jatkuvasti ojassa. On se kumma kun kaikkeen muuhun puuhasteluun on aikaa, mutta tämä meno vain jatkuu, kun ei edes vaadita kunnon renkaita/ketjuja..

Sasse! Tosin norskien puolella, on lain mukaan tiettävästi oltava yhdistelmissä, sekä rekoissa lumiketjut mukana vetäviin akseleihin, ja norskien kalustossa M+S:t nastat vetävissä, mutta ulkolaiset vetelee millä tahtoo...?

Kuulemma vaihtavat kuormia Kilpiksen tullissa, tai siis vetoautoja keskenään, jolloin kesäkumeilla painellaan taas suomen halki mennen tullen! Samoin kun juttelin hotelli Kilpiksen talonmiähen kanssa em. asiasta, niin hää sanoi, että eräänä viikolla oli ollut 4 rekkaa samana päivänä lumipenkassa ja koko viikon saldo 5 lumipenkkaan ajoa!

Ja jatkoi, että hän on ainakin nyt saanut niiden auttamisesta takaisin tielle tarpeekseen, kun heillä ei ole ketjuja matkassaan, ei vetovaijereita - saati hinausliinoja, jolloin on joutunut omilla traktorillaan vetelemään niitä ojien pohjilta, jolloin traktorin lumiketjut ovat meneet rikki, samoin kuin vetovaijereita.... Ja sitten kun kaikki pitäs tehhä ilmatteeksi! Ei tule mitään korvausta, ei ymmärrystä, että kun omaa kalustoaan ja aikaa käyttää tuollaiseen, niin johan nyt jo ns. "maalaisjärkikin" kehoittaisi jotain sentään korvaamaan, vaan kun ei!¨
Ei turkkilaisille, ei kroatialaisille, ei puolalaisille, ei virolaisille....rekkakuskeille, ei...ai anteeksi, nyt tais mennä jo rasismin puolelle tämä!

[A59]

joo jos varusteet ei kunnossa ei asiaa norjaan poliisi määrä hinurin viemään takasi suomeen ja saa laskutaa mitä tahtoo...
suomalainen tekee tekee kaiken ulkomaan miehelle ilmasex hommaa jopa tulkin... eikä laskuta mistään...
six niitä riittää näillä teillä.......ehkä kun noiden kans kuolee jonkun poliitikon sukulainen ... tulee vähän muutosta

[Bone]

Sasse! Tosin norskien puolella, on lain mukaan tiettävästi oltava yhdistelmissä, sekä rekoissa lumiketjut mukana vetäviin akseleihin, ja norskien kalustossa M+S:t nastat vetävissä, mutta ulkolaiset vetelee millä tahtoo...?

Kuulemma vaihtavat kuormia Kilpiksen tullissa, tai siis vetoautoja keskenään, jolloin kesäkumeilla painellaan taas suomen halki mennen tullen! Samoin kun juttelin hotelli Kilpiksen talonmiähen kanssa em. asiasta, niin hää sanoi, että eräänä viikolla oli ollut 4 rekkaa samana päivänä lumipenkassa ja koko viikon saldo 5 lumipenkkaan ajoa!

Ja jatkoi, että hän on ainakin nyt saanut niiden auttamisesta takaisin tielle tarpeekseen, kun heillä ei ole ketjuja matkassaan, ei vetovaijereita - saati hinausliinoja, jolloin on joutunut omilla traktorillaan vetelemään niitä ojien pohjilta, jolloin traktorin lumiketjut ovat meneet rikki, samoin kuin vetovaijereita.... Ja sitten kun kaikki pitäs tehhä ilmatteeksi! Ei tule mitään korvausta, ei ymmärrystä, että kun omaa kalustoaan ja aikaa käyttää tuollaiseen, niin johan nyt jo ns. "maalaisjärkikin" kehoittaisi jotain sentään korvaamaan, vaan kun ei!¨
Ei turkkilaisille, ei kroatialaisille, ei puolalaisille, ei virolaisille....rekkakuskeille, ei...ai anteeksi, nyt tais mennä jo rasismin puolelle tämä!

Kun tähän "pohjoisen väen suoraselkäisyyden" legendaan tunnutaan aina kouristuksenomaisesti tartuttavan,
ei tässä vaan aina kykene "mieltään malttamaan".

Alueen väki tuntee pohjoisen tavat kohtalaisen hyvin, eikä paikallisen, "samanrotuisen" kusetus täten
suju ihan vasurilla.

Turistia, mistä tahansa, on perinteisesti viety kuin mätää kukkoa..... SUORASELKÄISESTI .

Maailma muuttuu

Kun nykyisin tuolla pohjoisissa liikkuu ihan eri mittaluokassa ja eri paikoista porukkaa, joka osaa "pelin"
siihen malliin, että siinä jo nunnukhaakhin viedäänkin kuin mätää kukkoa.... mutta vielä kahta puoltakin,
alkaa aina Texasin suuruinen itku ja parku .

"Lappalaisella" tuntuu edelleen olevan joku lapsenomaisen naivi ajatus siitä, että ihmisen "kuljettaminen"
on tässä maailmassa jotenkin lisensoitu yksinomaan "poronhoitoalueen asukille".

Tähän kun ilmaantuu, omalla tai vieraalla maalla, pienikin särö.....

KYLLÄ HÄN SIITÄ HETI JA AINA NIIN MIELENSÄ PAHOITTAA .

[mchuurre]

Ajoitus oli sitten suhteellisen hyvä, tai ainakin tuolla etusella....

"- Tästä on Norjan tulliin 650 metriä, ja tie menee aivan talomme vierestä. Yhtään rekkaa tai linja-autoa ei ole mennyt illalla tästä ohi. Tie on poikki.

Sen sijaan Kiira näki Norjan puolelta tulevan hinausautoja.

- Rekat ovat tiellä. Tämä on ollut hurja vuorokausi.

Sunnuntainen myrsky ei kuitenkaan ollut mitään uutta Kiiralle. Noin kuukausi sitten alueella mitattiin tuuli, joka puhalsi 50 metriä sekunnissa.

- Tällaiseen tottuu täällä asuessa. Luonto näyttää meille, miten täällä eletään. Varusteiden pitää olla kunnossa..."

[mchuurre]

Kilpparin tulliaseman piha loisti tyhjyyttään, (kuten yleensä!). Ei edes turskalla ja lohella lastattuja yhdistelmiä näkynyt laajennetulla takapihalla? Vihreän valon saattelemana, avasin Gessun ruiskuläpät isommalle, vaikka edelleen tuuli oli melkoista, - tai siis juurikin sen takia! Luntakin alkoi taas tulla ja tuulen mukana se tuli lähestulkoon vaakasuoraan...... Ei olisi enää onneksi pitkästi retkeilymajalla, sille joka on siinä aivan Saana-tunturin juurella.

Siitä voisin vuorostaan kysästä huonehintaa, ja vaikkapa vilkaistakkin sitä, kun viime talviyöpymisestä oli jo aikaa sen verran, että vain sen alakerran saunaosaston enää muistin! Niin, ja ajokkina oli silloin Transalppi, jonka sai aivan oman ikkunan eteen parkkiin.

Parit pitkät suorat vielä matalana, tankin takana, ja sitten tuossahan se risteys jo olikin, elikkäs otetaan vastatuulilasku, niin ei mene pitkäksi tuumaan, kun kaarran vasempaan vilkuttaen, ja siitä ekasta liittymästä retkeilymajan oven eteen parkkiin. Huomioitavaa oli tuo tuuli, eli sivujalka tuulen alapuolelle, niin pysyy Gessu varmemmin pystyssä.

Reseptionin mies sanoo, jotta 69e: sis, aamupalan, saunan, petivaatteet, ja nettikin kuulemma (kai), pelittäsi, eli löytyy "internet-piste". Pyydän vielä avaimen, jotta käyn vielä vilkaisemassa, miten iso / pieni, se huone olisi.....Kävely vastatuuleen ja ylämäkeen ei oikein tahdo onnistua, mutta pääsen ISOJEN lumikinosten suojassa majoitusrakennukseen, tsekkaan huoneen, sekä sen "vaatimattoman" oleskelutilan....(ei nappaa!), eikä täällä sitäpaitsi ollut sitä avantoakaan!

Päätös olikin yllättävän helppo, eli palautan avaimen respaan, ja sanon syyksi sen puuttuvan avannon, mihin koko homma siten kaatuikin! Hintaero Hotelli Kilpikseen kun oli pieni, ja olihan se sentään paljon laadukkaampi ja hianompi muutoinkin, (sano moterni!), (vaikka onkin rakennettu -52!).

Juu, respan miäs on ymmärtäväinen ja kertoo, että onhan heilläkin avanto, jos sen tekee....ja sulattaa saunan vesiputket, jotka ovat vielä jäässä! Että sauna siis löytyy - ihmettelen oikein ääneen, kun samalla poistun jo Gessulle. Kas kummaa, kun eivät ole sitten ottaneet vielä käyttöön, vaikka hiihtolomaviikotkin meni jo?
No, jos sitten pääsiäiseksi, tai vapuksi, koska onhan se 2-kalaa, ja mm juhannushiihtokisatikin vielä tulollaan...

Ajoonlähtö vastatuuleen onnistui loppujen lopuksi pienillä tehoasetuksilla, eikä tiellä edelleenkään ollut muita liikkeellä. Näkyvyys oli huonoa aina Kilpis Hotellin parkkipaikalle asti, johon parkkeerasin nyt päivän ajon jälkeen Gessun, enkä sitä ajoon tänään kyllä enää ota! Tulee paikalle hotellin talonmies ja kyselee taas ne "vakiot", sen jälkeen tuleekin puheeksi nuo yhdistelimien ja rekka-autojen ulosajot penkoille, ja mies manaa ulkolaiset kuljettajat syvälle "#!'XxXx^^!# kun viime viikollakin oli yhteensä 5 rekkaa avittanut, ja 4:ää samana päivänä......(tästähän jo naputtelin tuolla aiemmin....). Että NYT se auttaminen RIITTÄÄ*!

Hotellin pihalla ei muita autoja vielä ollut, eikähän taida montaa tullakkaan, totean, kun samalla irroittelen oikeanpuolen sivulaukkua, vasemman jäädessä yöksi Gessuun paikoilleen. Vain 6:n kelkan muodostelma, on vastapäätä parkissa, ja lienevät tulleen Leviltä tuokin partio, aivan kuten oli se eilinenkin porukka tullut, kun aamulla heidän matkajuttujaan aamiaspöydässä olin kuunnellut.

Olipa upea fiilis näin päivän ja onnistuneen vuonoajelun jälkeen saapua tutun respan eteen ilmoittautumaan, etenkin kun tiedossa olisi lämmin ateria, kuuma sauna, ja virkistävä avanto!

....tästähän voisi tehhä vaikka joka keväisen perinteen?

jatkuu....

[mchuurre]

Pyysin huoneen tällä kertaa alakerrasta, aivan hotellin peräosastolta, kun halusin ehdottomasti rauhallisen huoneen. No, eihän hotellin pihalle kertynyt koko illan aikana, kuin ehkä 4 autoa yhteensä, joten se siitä rauhasta, kun ei siis niin mitään ääniä, ei edes käytävältä kenkien kopinaa koko illan aikana!

Huoneeni ikkunasta näin sopivasti Gessun seisovan sivujalallaan tukevasti, vaikka tuuli jatkuikin voimakkaana. Pimeys laskeutui seutukunnalla, ja kun vatsakin antoi komennon: "ruokasaliin - mars!", niin olihan se mentävä sinne sitten.... Muistin eilisen päivän ruokalistan, joten saliin astuessani, ja tarjoilijan opastaessani pöytään, ilmoitin jo suoraan haluavani päivällisateriakseni lohikeiton, ylimääräisillä paahdetuilla ruisleivillä - kiitos!

Ja koska sali oli lähes autio, sain keittoni varsin nopeasti. Isot salin ikkunat natisivat tuulen voimasta, ja ulkona lumi pöllysi. Sitten olisikin jo saunan ja avannon vuoro! Marssin takaisin huoneeseeni, kappasin pyyhkeen kainaloon, ja menoksi. Hotellin alakerrasta lähtevä ajokaistan levyinen kävelyura Kilpisjärven rannassa sijaitsevalle rantasaunalle, oli pysynyt lumesta avoinna, koska se nähtävästi aurataan kauhakuormaajan voimin talven jokaisena päivänä? Syvällä uran pohjalla kävellessäni, olin hyvin tuulelta suojassa, ja kas kummaan, saunassa ei näkynyt valoja laisinkaan. Vain pihavalaistus oli päällä?

No, sisälle päästyäni, totesin, että olihan se kiuas kuitenkin kuumana, ja olikin TOSI kuumana! Suihkun kautta vain lauteille pitkälleen ja aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhh! Olihan se päivän ajon jälkeen todella kaiken kruunaava olotila!

Kerrassaan mainio ratkaisu olikin palata takaisin tänne Kilpishotellille, sen retkeilymajan sijaan, kun hiljennyin kertaamaan mielessäni päivän vuonoajon tapahtumia, ja erityisesti sen Kittdalin tien näkyjä. Sinne olisi palattava vielä uudelleen, ja etenkin se Signaldalen, jonne päätieltä tulisi matkaa 20km suuntaansa, se pitäisi käydä myös kertaamassa. Perheeni kera siellä olin käynyt, mutta vain autolla ja aikaakin siitä on jo mennyt ainakin se 18 vuotta, tms.....

Nukahdinko vai en, en ole varma, mutta nyt oli virkistävän avannon vuoro myös....

jatkuu.....

[mchuurre]

Wehrmachtin kolonna marssitauolla.... Osa 2, olokeepa hyvät!

[mchuurre]

Avannolla oli hyvä valaistus, sopiva syväys, ja etäisyys terassilta! Takasin lauteille, kiukaalle vettä reilusti ja vähän myöhemmin suihkun kautta raukeena ja raikkaana takaisin taapertaen kohti hotellia. Respalle hyvää yötä ja sitten omaan huoneeseen. Vielä ennen untenmaille menoa, kuitenkin se pakollinen, huomisen TV- sääennusteen tskkaus ja sen myötä "Plan B:n" alustavaa laadintaa, jos vaikkapa ennuste toteutuisi:

Lumisadealue ja vieläpä varsin laaja sellainen, ompi lähestymässä etelästä käsin, suoraan kohti pohjoista, ja ennättää siispä tännekkin viimeistään iltapäivälle! No, puolenpäivän aikoihin olisin, jos vain Herramme tahtoo, jo kenties Muonion korkeudella, joten Hetan-Muonion puolessavälin tulisi vastaan pahimmassa tapauksessa"stoppari"- ...

Gessun etusessa vaikka olikin edelleen täysnastoitus, niin sen nastat eivät enää purreet juuri yhtään mihinkään! Sen sain todeta jo helmikuussa Sevettijärven tiellä, silloin Bugöynesiin mennessä kun ja vaikka mitään ohjausvirhettä en tehnytkään, niin kesken kaiken, etunen vain "läks" suoralla tiellä oikealle sivulle, ja Gessu kallellaan mentiin sen about 5-7m ja olin jo AIVVVVVAN varma, että nyt "läks"! Vaan eipä sittenkään, eli nuo lähes uudenveroiset laitanastat, ne kaikkein uloimmat, joku niistä vielä vain otti sen verran uran reunalta kiinni, että ohjauskyky palautui ja vauhtikaan ei juuri tuosta 75km/h:sta mihinkään tainnut edes hidastua.... ! HUH!

Karhia kun ei Sevetintiellä ollut mennyt laisinkaan, niin rengasurastahan tiätty se etunen "läks".....
Vaan ei onneksi tullut vielä, (se varjelus!), crash!

Vaan nytpä se unijukka tuli takavasemmalta yllättäen, joten se "Plan B", jäi vain sen yhden ja ainoan tuumailun varaan, jotta jos yritän sitten aamusta selvitä sinne Kaaresuvannon SEO:lle, (109km), jossa tarkkailen sinne saavuttuani tilannetta, ja JOS näyttäisi surkealta, niin jäisin SEO:lle vaikkapa suosiolla seuraavaksi yöksi. Niin, ja sama tilanne sitten alempana, Muonion SEO:n suhteen, että sinne yöksi, jos vasta siellä törmäsin tuohon ennustettuun mittarajokeliin...... se siitä "Plan B:stä sitten" z zz zzzzz zzzzzzzz...

Aamiainen oli jälleen LOISTAVA! Kaikkea mahdollista, ja ylikin, mm mansikoita, eikä lakkahillokaan ole yleensä joka hotellin aamunaloituksena vakiona! Nyt tankattiin taas siihen malliin muonaa käkättimeen, että sitä riittäisi sitten vaikka illan yöpaikkaan asti, sijaitsi se sitten missä lie? Kuumaa vettä vielä respasta termari täyteen, niin paluulento saattoi alkaa!

Vielä ei satanut, joten ei hätää! Tie alaspäin olisi puolittain asfalttia, paitsi jos nyt mitä tuuli olisi kinostanut tunturista dyynejä "suvantopaikkoihin", kertasin mielessäni, samalla kuin tankkasin Kilpihallin Nesteen kylmäasemalta 5 litraa.... ( 5 litraa, vain siksi, JOS Gessu päättäisikin alkaa huilaamaan jossain yllättäin). Bensan varoitusvalo kun ei edelleenkään toiminut, niin vaikea oli pelkän trippilukeman perusteella kulutusta tarkkaan arvioida, etenkin kun ruiskut oli nyt synkattu, joten kulutus on varmasti jonkin verran rikkaammalla, siitä olisin nyt varma. Ja tuolla viidellä litralla, pääsisin kuitenkin Kaaresuvannon SEO:lle, ja sieltä otettaisiin sitten seuraavat 5 litraa.

Muuta liikennettä ei juuri ollutkaan, ja ne hotellilla majoittautuneet 6 moottorikelkkahemmoakin ohitin sitten hieman myöhemmin Kilpisjärven eteläpäässä. Siellä jäällä kun olivat taukoa pitelemässä, ja oli vain heilläkin aikas "reipas" ajomatka Leville. Sanovat jotta reilut 600km....

Mutta sitten jo 30km ajon jälkeen, putoilivat jo ensimmäiset lumihahtuvat visiiriini, ja se puoliksi musta asfaltti alkoi vähän myöhemmin peittymään täydellisesti vitivalkoisella.......EI VIELÄ, EI ! Nyt tulisi nimittäin piäni tenkkapoo, koska etusen kunto huomioiden, minun täytyis pysyä sulalla asfaltilla niin paljon vain kuin mahdollista, mutta nyt kun sitä en enää näe, eli joudun ajamaan tietämättäni myös tuolla salakavalan luikkaalla, tulopäivänä auringonpaisteessa kiiltäneellä jäällä, ja se päälle kun kuvittelet uuden, tuoreen ja vastasataneen lumikerroksen, niin "voi hyvää päivää!"

........jouduin pakostakin pudottamaan matkanopeuden näin, ja vasta parinkymmenen minuutin ajon jälkeen 45-50km/h:iiin......ei tule mitään muuten tästä.....Vaan sitten, lumisade taukosikin ihan yhtä yllättäen, kuin se oli alkanutkin....vai peräti loppuisiko se kokonaan?

YES! Se oli kuin olikin vain kuuro, joten jälleen avattiin ruiskuläppiä isommalle, joten matkanopeudeksi palautin tuon mittari-sata, mittari-satakymppi, vaikka olihan Kilpparin tie kuopilla ja laineilla talven jäljiltä!

Kyllä tästä taisi vielä ihan oikea ajopäivä sitten vain kuitenkin tulla vielä....

jatkuu...

[mchuurre]

Ja tästä uutta rainaa, olokeepa hyvät....

[mchuurre]

Osa 4, hieman historian havinaa, elikkäs joukkohautojen äärellä.... Olokeepa hyvät!

[mchuurre]

Osa 5, Mallnitzin asukkaita, (tai ainakin osa heistä...).

[mchuurre]

Osa 6: Vuononkiertoa myätäpäivään....

[mchuurre]

Osa 7: Nastat rautalevylle...

[mchuurre]

Osa 8, Yykeän thuulissa, olokeepa hyvät!

[mchuurre]

Siis se sama rekkaralli näemmä vain jatkuu tuolla Yliperän tiellä! ???



Oli jo viime kevväillä aivvvan hirmu määrä nuita rekkojen "maskinkuvia" penkoilla, juurikin tuolla Pello- Kolari- välillä, ja sama homma jatkuu.....EST.RO.BG.LT.LV.SK.- maatunnushemmojen toimesta etenkin.....!

Että kannattaa himmailla tosisaan, KUN tulee ajoneuvoyhdistelmä vastaan!

...juu, ja tosiaan, tämäkin matkakertomus näemmä jäänyt kesken, että joskohan olisi tämänkin aika saattaa päätökseen.....

[mchuurre]

Ja tästä jo viimein se toiseksi viimeinen episodi kehiin......

[mchuurre]

Päätösjakso, ns. "huurusspeciaali"- melkein puolituntinen näin vuoden viimeiselle päivälle, olokeepa hyvät!