Sivu: 1 / 2:sta 12 ViimeinenViimeinen
Tulokset 1:stä 30:een 40:sta
  1. #1
  2. #2
    4.10 painettiin nuokin tiet Sinkki Tiukalla ohi.

    Siirto ajo ja moottoritietä
  3. #3
    "Nice- Nice- Bike- Tour 2016", "Pizza in Nizza" tms. joku muu vetävämpi nimi olisi tälle reissulle voinut sopia paremmin, mutta kun pizzaa en syö, eikä kaikki mennyt taaskaan kuin siinä kuuluisassa Strömsöössä, niin olkoon tämä stoori vain edelleen "pikku GS- miähe seikkailut".......

    Nizza oli ennestään tuttu mesta, parilta aiemmalta ajokerralta sinne, mutta nyt oli aikomus lentää rannalle suoraan, ja ottaa perillä pikku GS-alle ja menoxi. Norweegian lippujen hinnat kun ovat luokkaa 45e- 49e suuntaansa, niin olisihan se sääli jättää tälläinen tarjous käyttämättä. Pärrävuokraamokin löytyi lopulta, tosin, käytännössä ilman tuota pääpaikan Barcelonan "Headquaterssia", se on ihan paikallinen ja palveluakin alkoi löytymään, kun olin ilmoittanut että naputtelen satunnaisesti alan lehtiin matkastooreja. Esimerkiksi alkuun varaamani pärrän, Honda NC 700 X, hinnalla sain lopulta 800cc pikkugessun, koska Hondassa ei ollut virran ulosottoa, joka oli ehdoton vaatimukseni navia, ja tuliliiviä varten. Mukaan tuli sitten vielä sivulaukut ja perälaukku samaan hintaan, ja mikä parasta, pärrän saisin 300m:n päästä terminaali 1:n vierestä.

    Niin, nuo sivu- ja perälaukut selittyi sillä suurella valokuvauskaluston sekä "free-lancer" kamojen määrällä & välttämättömyydellä...

    Aikomus oli skipata Monaco, eikä rantaelämä Cannesin muotimaailmassa, tai julkkisten bongaus voisi juuri vähemmän kiinnostaa. Sen sijaan, netistä jo vuosia aikaisemminkin tutuilta dangerousroads bongaamiltani sivuilta, oli tarkoitus tsekata muutamat erityisesti suurta kiinnostusta herättävät kohteet, kuten esimerkiksi:

    - Combe Laval
    - Route de Presles
    - Les Travers, (D220, tämä tosin taisi tulla jostain linkin kautta, ei enää muista....)
    - Col de Chaussy
    - Col de Turini

    Nämä olisi tällä kertaa nähtävä, mutta edellisten lisäksi, olin jo muutamia vuosia aiemmin, viimeksi viime kesän "Melkein Zetori-miähen Seikkailujen yhteydessä", yrittänyt käydä kertaamassa, "poikavuosien" talvisien laskettelureissujen kohteet: Les Deux Alpes, sekä Alpe d´Huez.
    Viime kesänä tie oli maanvyöryjen takia poikki juuri hieman ennen tuota Alp d´Huez:iin menevää tietä, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jatkaa matkaa kohti pohjoista, eli Saint- Sorlin- d´Arvesia.

    Eli nämä kohteet kiertämällä, reittini olisikin siten jo valmiina! Tietenkin Michelinin karttaa apuna käyttäen, kiertelisin sitten vielä reitin varrelle sattuvat "vihreät tiet", ja esim. Verdunin kanjoni häätyi nyt kiertää vastaavasti kanjonin pohjoispuolelta, kun aiemmin olin kiertänyt "vain" vaatimattoman eteläpuolen! About 1200km neljälle päivälle jaettuna, ei pitäisi olla liikaa, tosin mutkateillä se tarkoittaa aamuhämärästä - iltahämärään ajoa. Sen olin saanut oppia jo aiemmilta Alppireissuilta: 300km alkaa olemaan katto, eikä siihen juuri sopisi edes yhtään ruokataukoa, vaan runsas aamiainen aamulla, ja vasta päivän päätteeksi sitten päivällinen. Sivulaukuissa olisi tiätenkin juomapulloja parit kpl:eet, hedelmää, keksiä, yms. pikkupurtavaa aina kuvaussession yhteydessä.

    Majoitukset tulisivat sitten matkalla vastaan, mutta ensimmäisen ja viimeisen hotellin varaisin booking.com:n kautta ennakkoon, jotta pelihommat lähtisi paikanpäällä käyntiin asap!.
    Vaatimuksena vain läheinen sijainti lentokenttään nähden, ja rauhallinen huone. (riittävästi yöunta!).

    Ensimmäiseksi yöksi löysin "La Baroquen", jonne saapuisin respan aukioloajan ulkopuolella, mutta avainkortti löytyisi ovesta - no probleimou.

    Ja viimeiseksi yöksi valitsin Hotel Premiere Classen, aivan kenttää vastapäätä, josta ei terminaalille olisi kuin about 10min kävely aamulla.

    jatkuu.....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 25.10.2016 klo 09:40.
  4. #4
    No miksi lähteä enää näin syksyllä, kun osa passoista on jo kiinni- tai ainakin voivat olla?

    Tiätty sadekelin sattuessa, korkeimmat passot ovat kiinni kesälläkin, jos huonosti käy. Kuitenkin, jokainen pärrämatka kun on aina seikkailu, niin seikkailuun kuuluu, että yllätysmomentteja tulee ja niitä löytyy myös. That´s it! Onko se sitten seikkailua, jos ja kun tietäisi, että on tuollainen reitti, ja sitten vain ajaa sen......Lähteä liikkeelle, ja vain ajaa sen ?

    Vielä edellisellä viikolla, ovat kelit tuolla seutua olleet loistavan aurinkoisia, Nizza / Cannes alueella tasaista +20c ja ylempämä sisämaassa Grenoblessa, ja vuoristossakin Brianconissa ihan siedettäviä teepaita- kelejä. Eli jos vain aurinko paistaa, ei yölliset pakkasetkaan ole passojen ylityksille este. Tarkemmat tiedot voi bongata esim: Alpenjournal-journal.de- sivuilta. Mutta onhan se niin, että vaikka muutamat passot joutuisi väliin jättämään, AINA viereisiltä teiltä löytyy vastaavasti muita mielenkiintoisia "vihreitä" maisemateitä, jne. Esim tällekkin reitille osuisi muutama muukin mielenkiintoinen:
    -Col de Cabre
    -Col de Rousset
    -Col de Vars
    -Col du Calibier
    -Col du Telegraphe
    -Col de Larche
    -Ja paljon paljon muitakin sellaisia "pikkunyppylöitä", ~alle tonnin mäkiä....

    Ei vain millään muista, kun aina ei ole tullut merkittyä karttaan, että olinko jo aiemmin kurvaillut noita lävitse? Mutta mitäs se toisaalta haittaakaan, se kertaus meinaan.

    Toinen hyvä syy lähteä syksyllä, on "Season off" - tai ainakin "Middle season"- hinnat hotelleissa, yms. mestoissa. Eli huonehinnat esim laskettelukeskuksissa on jopa puolet tai ainakin kolmanneksen edullisemmat, kuin kesä- tai talviloma-aikaan! Kesällä hiihtokeskuksissa on runsaasti liito- ja rinnevarjohemmoja, patikoijia, vene- ja kanoottihemmoja, sekä maantie- & maastopyöräilijöitä. Syksy aika kun on rospuuttoa.

    Mutta ensimmäisestä päivästä pitikin sitten tulla ns. HELPPO A - päivä. Lentää 3h 15min paikanpäälle, kävellä terminaalirakennuksen ovesta 300m ulos ja vasemmalle, pudottaa kamat sivulaukkuihin ja nimi paperiin, ja ottaa pärrä alle. Ajoreitin hotellille olin GM:n avulla opetellut jo ulkoa, eli navia en viitsisi laittaa edes paikoilleen, vain 5km:n ajoa varten: "Liikenneympyrästä ylös, tien ali, ympyrä takaisin alas oikealle, tien alitus, ympyrä oikealle, toinen perään, sitten vain suoraa ajoa, kunnes joen ylitys ja kohta käännös oikealle. Joen rantaa pitkin, kunnes hotellin mainostaulu jo näkyy kaukaa.....helppoa kuin saippua!

    Seutulaan saavuttuani, kun lennon PITI lähteä klo 17:20, niin tuntia ennen, sain sms:n että arvioitu lähtöaika olisi 19:00!

    Nyt tuli hoppus löytää compjuutteri lentoasemalta! Täytyi päästä lähettämään sanaa pärrävuokraamolle, että tullaan, mutta pari tuntia myöhässä- kääk! Pärrä olisi pakko saada alle, koska aamulla häätyi päästä tien päälle heti aamiaisen jälkeen!

    Ja kun olin menossa kohti alakerran informationia, niin eikäkös kohta tullut jo heti toinen viesti: "Uusi arvioitu lähtöaika klo 19:45"
    ------ Mitä mitä mitä! Nyt meni kyllä jo myähäiseksi tuo Nizzaan laskeutuminen, ei taida kyllä pikkugessua saada enää tänään alle...

    Jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 17.10.2016 klo 16:00.
  5. #5
    Nyt @-postia asap Vincentille, että nyt "I have a BIG trouble now! My flight Estimated arrival time is about 22:00!", .....että katsotaan mite tässä nyt oikein käy? Sitten vain lompsin kohti Norwegianin "bag drop" - tiskiä, josta pyysin saada muonakorvausta! Juu- helpostihan se kävi, kun vain ymmärsi sitä pyytää. 10 €:n ruokalippu, joka kävisi l-aseman kaikissa muonapisteissä, mutta oma suosikkini on edelleen se alakerran Ceasar. Lohilasagne, runsaalla salaatilla höystettynä, perunaa, leivät juomat, jne.. 1,50e jäi sitten omakustanteeksi - ei huonosti!

    Tulihan se sitten Vincentin vastauskin, kun kävin ruokailun jälkeen sitä infopisteen koneelta katsomassa:
    "Hi Pekka, I have to check if possible to Thierry be there 2 hours later. What is your hotel? Can we imagine a delivery there tomorrow early?

    Many thanks, Vincent"

    Vai jotta hotellille suoraan? No, olisihan se tyhjää parempi vaihtoehto tämäkin, mutta gessu häätyy sit tuoda aikaisin, heti aamiaisen jälkeen, eli about 07:00! Näin vastasin, mutta lisäsin vielä, että joka tapauksessa käyn tsekkaamassa sen heidän "rental-parkkinsa", koneen laskeuduttua perille! Kävi sitten miten kävi?

    No itse lennossa ei mitään ihmeellistä sitten ollutkaan, muuta kuin että jälleen totesin tehneeni maukkaat ja runsaat eväsvoileivät jääkaappiin, josta saisin syödä ne sitten matkalta palattuani. Eikä muuten ollut taaskaan ensimmäinen, eikä viimeinen kerta.....
    Niin, tai olihan vielä se Samsung Galaxyn mainoskuulutus, jotta jos jollain olisi sellainen puhelin hallussaan, niin sitä EI sitten saisi kuljettaa Norwegianin lennoilla käsimatkatavarana, EIKÄ ruumaan menevissä laukuissa! Jotta en tiedä oliko sattumaa, mutta samaan aikaan tuli kummasti jonoa koneen molempiin päissä oleviin wc:eihin? Sehän on se kuuluisaksi tullut uutuusmalli, joka käynnistetään siitä perinteisestä O-napista, mutta sammutus tapahtuu sähköpaloihin suositetulla jauhesammuttimella.

    Penkkirivi 31 on poikkeuksetta se meikäläisen suosikkimesta, ja niin tälläkin kertaa. Kumma kyllä, niin monet valittavat, ettei esim selkänojaa saa viimeisellä rivillä kallistettua, mutta eivät varmaan sitten ole Norwegian:in kalustolla lentäneet, vai mistä moinen ajatus? Kaikki muuttuu, joten mikäs sen rauhallisempaa, kuin kukaan ei ole takana potkimassa selkänojaan, ja monesti koneesta pääsee uloskin vieläpä hoppusemmin, jos milloin takaovi avataan.



    Tuttu rantabulevardi iltavalaistuksessa.

    Kentälle laskuun, ja suoraan reppuni ja kypäräni kanssa ulos terminaalista kohti parkkipaikkaa. Eihän siellä enää ketään olisi, mutta ottaisin sitten taksin ja Norwegian saisi korvata taksimatkani hotellille- ajatuksin tuumasin, kun kävelin kohti "rental-parkkia".... Mitä, siellähän seisoi joku mies, joka asteli kohti meikäläistä käsi ojennettuna! Thierryhän se siinä oli kuin olikin! Oli malttanut kuitenkin odotella, vaikka en olisi uskonut moista! HIANOA! Totisesti hienoa palvelua heiltä, josta muistinkin vielä kiitellä moneen eri kertaan, ja sanoin arvostavani tälläistä toimintaa!

    Toki, kuten jo taisin aiemmin kertoakkin, "hienoon palveluun" saattoi vaikuttaa ennakkoon käymämme @-postiliikenne siitä, että kirjoittelen satunnaisesti juttuja mp-lehtiin, koska itse pärrän luovutuskin oli jotain ennen näkemätöntä! Siis aivan jokainen, jopa kärpäsen ukkovarpaan kokoisetkin naarmut, tai kolhaisut katteesta, jalkatappien päistä, ja erityisesti sivulaukkujen kyljistä, merkittiin luovutuspapereihin tarkasti ylös!
    Samoin kuin Thierry opasti sivulaukkujen lukituksen, kahvalämppäreiden, bensamittarin, pärrän papereiden käytön ja merkitykset erittäin huolella ja asiantuntevasti, vaikka kerroin, että em. pärrä oli kyllä tuttu ja olin ajanut useilla samanlaisilla yksilöillä. 33tkm ajettu, ja vm.2015. Ihan soiva peli, ja mikä parasta, mukaan sain VARMASTI kaikki pitkäkyntiset ja mahdolliset varkausyritykset karkoittavan JÄREÄN ankkuriketjun kaltaisen lukkosysteemin matkaan. Painoihan se melkoisesti, mutta olipahan KUNNOLLINEN lukko!

    Kypäri päähän ja reppu sivulaukkuun. Gessu tulille, ja kohti ensimmäistä liikenneympyrää, josta muisin mukaan osasinkin lähteä oikeaan suuntaan tien ali seuraavalle liikenneympyrälle. Tässä mitään navia tarvitse, kuin matkaa olisi hotellille vain se 5km. Hmm. tuossa tulikin jo se seuraava liikenneympyrä, jossa piti vain heittää 360´kieppi ja takaisin alas, ja heti sitten oikealle tien ali.... Pimeässä ja runsaiden tietöiden, betoniesteiden ja runsaan autoliikenteen seassa kävikin sitten niin, että se liittymä, josta pitikin vain lähteä "ulos", johtikin nyt näemmä jollekkin puomilliselle ja maksulliselle parkkialueelle, joten sitten otettiinkin suunta Cannesiin johtavalle isommalle tielle, ja jo kohta paineltiinkin menemään 110km/h:llä kohti pimeässä kuunvalossa kimmeltävää jokea, (jonka varrella se hotellini sijaitsi), eli hyvä suunta, mutta - mutta....

    Tuonne joen rantaan häätyisi päästä, joten ei muuta kuin tuosta valojen jälkeen vasemmalle, tai no...hmm...Punaisissa valoissa odotellessani, gessun ajovalon kenttään tepasteli KISSAN KOKOINEN ROTTA, vipeltäen vihreillä, varmaankin tottuneesti ja maltilla tien ylitse! Kas kummaa, ovat oppineet ihan oikein nämä valojen merkitykset ja kaikki! Vihreällä jatkoin matkaani, kunnes....






    Ikinä en ollut käsitellyt näin järeää lukkoketjua, sitten aktiivipalveluksen....







    (33 min myöhemmin)...Saavuin hotellin takapihalle, jossa parkkeerasin gessun ison puun juurelle, johon olisikin hyvä ankkuroida sillä JÄREÄLLÄ ankkuriketjulla gessu parkkiin. Navi vielä irti tuulilasiin laittamasta telineestäni, ja reppu selässä kohti pääovea. Viestin mukaan, ovikoodilla saisin oven auki, ja huoneeni n:o 110, löytyisi toisesta kerroksesta. Ovessa olisi avainkortti paikoillaan. Olin ilmoittanut hotelliin, varausta tehdessäni, että: "Can I get a quet room, please!" Siis vain yksi toive oli minulla, ja kun viimein oikaisin itseni vuoteelle pitkälleni, aloin kuuntelemaan, että mikähän separaattori se pitää tuollaista ääntä?!!! Ääni tuli selvästi jostain seinän takaa, eikä se sitten lakannut koko yönä. Kiitos korvatulppien, sain kuitenkin nukuttua about sen tarvittavat 4-5h, jotta aamulla pääsisin gessun satulaan levänneenä....

    jatkuu.....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 19.10.2016 klo 16:04.
  6. #6
    Yö meni jotenkin korvatulppien ansiosta, tiedä sitten nukuinko 3-4 vaiko peräti 5 tuntia. Tärkeintä oli nyt kuitenkin se, että pikkugessu odotti, (ja toivottavasti oli lukittuna edelleen), takapihalla. Klo lähestyi kuutta, joten oli aika ottaa suihku, koska aamiainen tarjoltaisiin 06:30.... No, varsinaisen suihkun jätin väliin, koska hanasta tuli vain kylmää, tai sitten erittäin kylmää vettä. Vaikka talvisin avantouintia harrastankin, ei se tähän kuvioon nyt oikein sopinut, joten ei tullut aivan kaikkia paikkoja pestyä.

    Aamiaishuoneen ovikaan ei sitten avautunut 06:30, eikä kohta sen jälkeenkään? Ikkunat pimeinä joka paikassa, niin ravintolasalissa, kuin kaikkialla muuallakin? Eikä edes mitään ääniäkään missään, paitsi se epämääräinen moottorinpörinä, mitä olin jo koko yön kuunnellutkin! Näinköhän tässä oli hujjauksen makua hieman, aloin epäilemään, ja lähdin vielä kerran tarkistamaan ravintolasalia! En voisi tehdä valitusta metelistä, enkä pääsisi tienpäälle kylläisenä, joka olisi edellytys ~300km:n ajolle, kohti pohjoisen Verdunin laakson seutuja, ja edelleen Combe Lavalia.....

    No olihan täällä jo sentään valot ainakin! Ja pöydätkin katettuna! No, olimmehan ranskassa, jossa ei voinut tietenkään odottaa germaanialaista täsmällisyyttä, kun katselin hieman hujan hajan olevia kuppia ja lautasia pöydällä. "Hot Chocklate please - merci beaucoup!", tai jotain sinne päin, ainakin yritin vastailla.
    Ja kas, tulihan sieltä ihan oikeata kaakaota ja patongit, croissantit, joten tästä homma lähtisi lopultakin käyntiin! Olo muuttui syödessä ihan kelvolliseksi, joten suihkun jääkylmästä vedestä, ja koko yön jatkuneesta huonemetelistäkään, en sitten sen enemmän enää keskustellut, saati korvausta vaatinut , kun tarjoilijatyttönen kertoi omistajankin tulevan vasta klo 10:00:n jälkeen paikalle. Ja mitäs se toisaalta enää auttaisikaan...

    Suupielet pyyhittyäni, kopistelin lattia natisten takaisin yläkerran huoneeseeni, reppu pykälään, kypäri toiseen käteen ja sitten takapihalle ja gessulle. Päivä alkoi juuri valaistumaan, ja ilmassa tuntui välimerellinen lämmin henkäys. Puun alla kyhjötti tukevaan ankkurikettinkiin sidottu pikkugessu, joka oli valmiina kohti uusia seikkailuja...

    jatkuu..



    Tulevasta piäni näyte, olokaapa hyvät!
  7. #7
    Ensimmäiseksi suuntasin gessun etupyörän rantaan, elikkäs lähimmälle uimarannalle tarkistamaan meren lämpötiloja, mutta pulimiseen ei nyt olisi mitenkään aikaa. Tavoite kun oli, Gorges Verdunin pohjoisreuna ja sitten mahdollisesti yöksi Sisteronin "viipalekallio-hotellille", eli sille samaiselle, joka oli jo vuosia sitten tullut tutuksi: "Citadalle", tms. mikä se olikaan nimeltään, ei enää muista, mutta ainakin sinne olisi tänään selvittävä! Booking:in mukaan siellä olisi seutukunnan kohtuu hinnat, ja tilaakin tälle päivälle... .





    Rannalle saavuttuani, totesin, että olihan siellä jo yksi uimaan menijä, joten siitä päätellen, veden täytyi olla vielä lämmintä - ja niin muuten olikin! JOS olisi aurinko ollut jo ylhäällä, ja paistanut kimmaltaen välimeren pintaan, niin varmasti olisinkin kuitenkin jäänyt vartiksi kellumaan, mutta kun aurinko vasta teki verkkaista nousuaan. Sitä paitsi, aamurusko ei tietäisi hyvää, eli sateen mahdollisuus näyttäisi tulevan ainakin Nizzan seutuville. Gessu liikkeelle ja suunta kohti Grassea. Matkalla tuonne, tarkastin tietenkin vielä etu- ja takarenkaan ilmanpaineet, vaikka pärrän kunto, etenkin nyt näin kirkkaan päivänvalossakin näytti tosi hyvältä! Renkaat nyt olivat mitä sattuu, edullista edessä ja takana: "Metzeler Tourance ja Pirellin -mikä lie ihme katuslick. Noilla ei paljon olisi asiaa mennä lumisille passoille, eikä edes sohjoon asti!



    Tie kun lähti nousemaan ylemmäs, niin tiätty tuliliivikin oli kytkettävä vuorotellen navi:n kanssa. HARMI, kun tässä gessussa ei ollut kuin yksi virranulosotto. Temperaturet oli nyt vielä siedettävät 8´c, ja päiväksi luvassa 18-20´c, mutta mitä ylemmäs tie kapusi, niin sen alemmas se laski. Maaseudulle ja ylängölle päästyäni, seurasinkin mielenkiinnolla, kun lämpömittarin lukemat vajosivat sitä mukaa, kun matka eteni. 5´c....3,5´c......ja sitten lukema alkoikin välkkymään "varoitukseksi" 2.5´c.......





    Perälaukku paukutti kevyen kk:n tavoin tarakalla, kun siitä oli jokin kumi, tms. pudonnut jo aiemmin pois. Tästä se Thierrekin opasti, ettei kannata pelästyä, vaan että kyllä se pysyy kiinni ja paikoillaan. Tuulilasi nyt olisi saanut olla korkeampi selvästi. Tämmöisellä "mittarilasilla, ei mitään muuta virkaa kyllä ollut, kuin että sain navi;n telineen siihen kätevästi kylläkin kiinni. Ilmavirran se vain sekoitti suoraan kypärään!
    Kahvalämppärit saisivat olla koko ajan tällä reissulla päällä, ainakin ykkösteholla. Pikkugessu muutoin soveltuisi näille mutkapätkille todella hyvin, etenkin kun kytkinkäsi saisi huilata kokonaan. Vaihteet kun menevät päälle niin ylös, kuin alaspäinkin suorastaan "imemällä", joten kyllä tälläisen 1200km:n lenkin jälkeen vasen käsi olisikin aikas kipeänä, jos vielä häätyisi kytkinkahvaa alkaa aina puristelemaan...



    Saint-Vallerien jälkeen alkoi sitten viimein jo tulemaan pientä maiseman tynkää vastaan.
    Mutta vielä piti lämpötilamittarinkin käydä 2´c:ssa pari kertaa, samoin kuin parin vuoren harjanteen päällä, ennen kuin tie lähti alas, Gorges Verdunin laaksoon vievän joen rantaan, sekä kallioisten vuorenjyrkänteiden kupeelle...



    Mikäs se olikaan kevyellä pikkugessulla täällä päästellä, lähes tyhjillä, autioilla maanteillä, kun kaikki lomalaisten bussit, ja asunto- sekä matkailuautot olivat tipoteissään! Hyvä niin, eli jo senkin takia täällä kannatti ohjastella juuri nyt!



    Tähän kohdin oli nyt hyvä pysähdellä! Oli aika juoda mehua pullosta, käydä harjanteen päällä monumenttia tsiigaamassa, sekä syödä eväsomena. Tästä kohdin näkyisi vieläpä hyvin Gorges Verdunin "aloitusrotkon" ja sen pystysuorat harmaana siintävät kalliot!



    Jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 21.10.2016 klo 18:04.
  8. #8
    Häätyy sanoa, että täällä on jopa parempaa ruskaa havaittavissa, kun muutama viikko sitten Lemmenjoella, jonne sitä ei tänä vuonna juurikaan tullut. Mutta sitten jo taas jatketaan matkaa, ja olipa pari muutakin pärrämiestä tullut samalle nähtävyydelle. Germaaneja kahdella RT:llä. Annan heidän mennä ohitse, niin saadaan sitten parempaa ajokuvaa GoPro:lle, tuumaan, kun vetävätkin jo samalla mutkassa ohitseni.

    Osoite näyttäisi heilläkin olevan aivan sama: Gorges Verdunin pohjoisreuna, jossa häätyy ohjastellakkin paljon tarkemmin, kuin eteläpuolen rennommilla teillä. Tie lähtee kutakuinkin välittömästi nousemaan, kun erkaannumme peräkanaa mutkikasta ja somaa asfalttipätkää, jossa tosin kuoppaakin löytyy niin, että tulee amalgaamipaikkojen kiinnipysyminen kyllä mieleen! Noh, onhan se kevväillä taas uusintatarkastus, kun erään mutkan jälkeen germaanit erkaantuvat pienelle, mielestäni niin kovin vaatimattomalle nähtävyyspaikan levikkeelle huilaamaan, vai oliko syy meikäläisen takaa-ajossa?

    Jatketaan nyt sentään kunnon maisemiin, ennen kuin otetaan kameraa esille. Muutamat sadepisarat ilmestyy visiiriin, mutta eihän se ole kuin näiden matalalla kulkevien pilvien syytä, tai kun tie nousee ylös pilviin, pitäisi oikeammin sanoa. Sitten tulee parit tiukat mutkat vielä, ja tuossa näyttäisi olevan jotain jo katseltavaa...vedän Gessun sopivasti ylämäkeen ja sivujalalle parkkiin.





    Olihan tässä nyt sentään jo jotain piäntä "yritystä" ainakin maisemien suhteen, totean, kun tarkkailen parkkialueen suunnalla vuorikiipeilyvarusteitaan sovittavia kiipeilyhemmoja. Olivat selvästi tulossa juuri tähän suuntaan, missä seisoin jyrkänteellä, tai jopa tyhjän päällä. Ihan pystysuoraa kalliota kun oli suoraan allamme.



    Köydet ja hakaset heiluen, marssivat he polkua jyrkänteelle päin edeten, lopulta kadoten puskien taakse. Noh, harrastushan se kai tuokin oli, mutta ei kiitos minulle ei! Kun astelin jo takaisin kohti Gessua. Mars matkaan, ja yhä vain ylemmäs ja ylemmäs nousevaan tietä. Tässähän pitikin alkaa kääntelemään kypärän asentoa jo joka suuntaan, kun maiseman tynkää alkoi tulemaan vastaan jo vähän joka suunnalta.





    Ja sitten, kun tieura lähtikin laskuun kohti kanjonin eteläreunaa, pongasinkin jo tuttuja tunneleita "vastarannalta", erityisesti tämä, jossa oli useita ikkunoita ulos. Hyvin näkyi myös se kuulu silta, Pont de l´Artuby, josta porukat hyppivät benji-hyppyjä alas syvyyteen! Aikas hurjalta tuntuisi tuollainenkin harrastus......





    Kyllähän tämä pohjoispuoli voittaa eteläpuoliajon 6 -0 selvästi!

    jatkuu....
  9. #9
    unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ?

    Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
    https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
  10. #10
    Lainaa jjjjj kirjoitti Katso viesti
    unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ?

    Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
    https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
    Juu ja ei! Varjohommia ja sukellusta tehty, mut tää kiipeily ei ole sentään mun juttu!

  11. #11
    Lainaa jjjjj kirjoitti Katso viesti
    unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ?

    Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
    https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
    Aika tiukkaa shittiä, noita ei harrastajien joukossakaan ole pilvin pimein suomessa, jotka tuon pystyy vetämään.
    Nykyiset:Triuph Speed Triple , Solifer SMA -79.
    Entiset:Yamaha FZ 1 N, Honda VF750C -Suzuki Savage LS 650 -solifer SM - Pappaturnturi (polkimilla ja käsivaihteilla)
  12. #12
    Merialpeilla maasto on ihan erilaista kuin dolomiiteilla. Mukavaa mp-seutua toki. Mitä mahtaa olla tuo violettiin vivahtava tummanpunainen kivilaji, muualla sitä ei ole näkyviin osunut.

    Jatkopätkää odotellaan.
    SF 1098S
    MTS V4S Sport
  13. #13
    Kiitti Huurukselle vinkistä motovuokraamosta, taidan joskus kokeilla samaa. Heinäkuussa olin omalla pyörällä samoissa maisemissa, mutta välillä tuli vettä enemmän kuin tarpeeksi niin jäi maisemien ihailu vähän puolitiehen. https://www.youtube.com/watch?v=BmpNQjEIRNQ
    pl
  14. #14
    Ja sitten osa II kehiin, olokeepa hyvät ja sillei!

  15. #15
    Kanjonin reunaa oli oivallista päästellä perälaukku tasaisia paukutuksia päästellen, kun tiet olivat lähes autiot! Vain muutamat vastaantulijat, eikä sateestakaan ollut vielä tietoa! Oivallista kiipeilyseutua varmasti alan harrastajille, mutta kuten tulikin jo varmaan selväksi, ei minulle tuollaista! Ei koskaan!

    Päivän tavoitteeksi olin alkuunsa laatinut Sisteronin, eli sellaisen pienen mutta upean linnoituskaupungin reittini varrelta, olettaen, että sekä sadesää, että lyhyempi valoisa aika, rajoittaisi matkani etenemistä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että Sisteronissa olisin jo ruoka-aikaan, josta vielä pääsisin syötyäni jatkamaan tietä E712, kohti Serresiä, ja ensimmäistä Col:ia, elikkäs Col de Gabrea. Ja JOS Herra tahtoisi, olisin yötä jossain hyvissä asemissa ajatellen erästä valitsemaani, "Must to see"- kohdetta, elikkäs Combe Lavalia. Tuo oli nimittäin aiiiikas hyvän ja "vaarallisen" näköinen ainakin YouTubesta tsiigattuna, mutta ennen kaikkea, se oli minulta vielä ajamatta.

    Ainoa ns. piäni murhe, oli se, että laajempi - lähes kaiken kattava ja isompi saderintama oli tulossa juurikin näille seuduin, jonka ennusteen olin tarkistanut vielä aamun säätiedotuksesta! Ajopukuni pitäisi kyllä veden, sekä takkini, että housuni, mutta se rajallinen näkyväisyys pin-lock;ista huolimatta! Se ei olisi hyvä, eikä tietenkään valokuvista saati GoPro-videoistakaan tulisi juuri mitään......

    Mutta sitten kun saavuin Sisteronin kaupunkiin, oli kello paikallista aikaa juurikin tulossa 15:00, joten TIÄTENKIN, kaikki ruokamestat menivät sitä mukaa kiinni, kun läheisellä kävelykadulla käppäilin, ja tartuin ravintoloiden ulko-oviin kiinni! Mitenkäs se nyt näin meni, kun muistin että vasta klo 16:00 alkaisi tämä ranskisten "siesta!". Noh, ei sitten voinut muuta, kuin palata Gessulle, jonka olin jättänyt sen tutun hotellin "Citadellin" eteen, ja onneksi sentään sen alakerrasta sain helpotusta wc:n muodossa....

    Eihän tässä auttanut muu, kuin jatkaa matkaa! Kaivoin perälaukussa valmiina avoinna eli levitetystä kartastani seuraavan mahdollisen ruoka- ja / tai yöpaikkani nimeä, ja sehän olikin aiiiikas sopivalta kuulostava: "DIE" !

    Nose! Olinhan tänne tullut nuitten "Dangerousroad"- sivujen houkuttelemana, niin ei muuta kuin tuonne syömään ja vaikkapa yöksikin?

    Kypäri päähän ja hyökkäsin tunnelista ulostautuvan autoletkan perään.....

    jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 30.10.2016 klo 17:21.
  16. #16
  17. #17
    Vieläkään ei ollut satanut tippaakaan, joten "so far - so good!" YES! Gessu pääsisi kohta juurikin niille teille, jossa tämä olisi omiaan! Kevyt, siro ja hoppusesti kiihtyvä! Toki tehoa saisi olla kuten isommassa Gessussa, samoin kuin vääntöä, mutta onhan iso Gessu turhan painava tiukoille mutkille!

    Serres, Aspres-Sur-Buech (D993), Saint-Pierre-d´Argencon ja La Beaume..... Tälläiset kylät häätyisi tulla vastaani, ennen tuota ensimmäistä passoa, eli Col De Gabrea! Vielä ei näkynyt varsinaisia vuoria, tms. merkittäviä huippuja, mutta toki pilvetkin olivat suhteellisen alhaalla, ja metsäinen maasto tiätty haittasi näkyvyyttä myös...

    Mutta sitten aivan yllättäen, tie lähtikin nousemaan, jonka huomasin parhaiten siitä, että Gessun vaihdepolinta oli alettava hämmentämään ja tulihan siinä sitten jo mutkia vastaankin. Ripeitä kiihdytyksiä ja taas jarruja, kakkonen - kolmonen "BROOOOOOAAAAAAA!" mökät kaikui kallioleikkausten lomassa, kun arvelin, jokos se tämä olisikin jo se "Gabre"? Olihan se! Vielä muutamia mutkia vasemmalle ja perään oikealle: "RÄÄÄÄP-RÄÄÄ- BROOOOOOAAA!" Kun jo saavutinkin jo huipun, jonka tienvarsitaulussa lukikin tuo samainen nimi: "Col Du Gabre".

    Tosin olisin odottanut näkeväni hieman paremmat maisemat, mutta nyt korkeudesta kertoi vain tien reunassa, parissa kohdin kasaanutuneet lumikasat. No eipä ollut ylösmenoreitillä juuri mitään nähtävää, tuumasin, samalla kun painelin jo kohti alamäkeä: "Rääääää-pp-päääääää - WROOOOOOOAAA!"

    Sitten olinkin jo kohta jollain ihme suoralla, aivvvan mitään sanomattomalla, kuin melkein motarilla ja saavuin pienen Moliers-Glnadaz- kylän jälkeen viimeinkin paikkaan: "kuolla pois", eli DIE:hen.

    Täällä olisi varmaan hotellia tarjolla, ja pääsisin viimein myös syömäänkin! Pakko päästä.....!







    Otin Gessu parkkiin suoraan ensimmäisenä vastaan tulevan hotellin eteen; "Hotel Les Alpes", ja vaikka kivinen katupahainen olikin kapea kuin mikä, jätin Gessun suoraan jalkakäytävälle, ja pinkaisin sisälle respan tiskin eteen. YES! Huone löytyisi, ja vielä Gessullekkin oma pilttuu, eli oikea autotallikin!

    Toki pyysin nähdä huoneeni ennen päätökseni tekoa, mutta kun se oli ihan OK, ja kuumaa vettäkin oli luvassa, niin en enää epäröinyt yhtään, vaan palasin ripeästi alakertaan ja suoraan kadulle, jossa hotellin isäntä jo odottikin meikäläistä, opastaakseen Gessulleni reitin autotallilleen alemmas kylän vieläkin vanhemmille ja kapeimmille kaduille....



    Taitaa olla vuosisatoja wanha viinikellari tämä pimeä, tunkkainen ja holvikattoinen, nyt autotallina toimiva tila, tuumasin, kun purin vermeet laukuista reppuuni, ja jätin kypäräni Gessun peiliin roikkumaan.

    Ovi säppiin, ja "that´s it!" Eipähän tarvinnut viritellä taas sitä aivvvvan HIRVEÄN painoista kettinkiä eturenkaaseen, se, jolla esim. Leopard panssarivaunuja voi kiskoa suolta takaisin kovemmalle maalle. Sen oloista kettinkiä se on, mutta varmaan sitten Nizzan keskustan hulinoissa tarpeellinen!

    Tiätty hotellin ravintola oli tähän aikaan vielä kiinni, koska kello ei ollut kuin vasta viisi! Samoin kun kiertelin kadulla muita ruokamestoja etsien, totesin että aivan turha homma, mutta ruokaa oli kyllä nyt jo saatava jostain! Ees- takaisin kulkiessani, ja jopa samoja katujakin päädyin sitten johonkin sellaiseen "suklaapuoti-sekavalmisruoka-kinkki-pikkuputiikkiin", josta uskokaa tai älkää, sain puhuttua itselleni jonkinlaisen "mitähänselieloppujenlopuksiollutkaan"- aterian! Sain, vaikka myyjä, eikä hänen 8 vuotias pikkutyttöapulainen kumpikaan osanneet pätkääkään englantia, enkä minäkään sitten ranskaa... Mutta onneksi lompakostani löysin vaimoni sinne joskus laittaman pikkulappusen: "vegeterian", tms. mitähän siinä oikein lukikaan, mutta se toimi!

    Vihdoin lämmin kermaperunoilta maistuva ateria, patonkia runsaasti ja VOILÀ, vai miten se sanotaankaan, mutta homma oli nyt OK! Takaisin sitten vain hotellille, huoneeseen ja en edes muista, nukahdinko jo ennen, kuin sammutin telkkarin, vai olinkohan sitä edes avannutkaan missään vaiheessa..... z zz zzzz zzzzz!

    Aamulla havahduin, kun kuuntelin ulkoa kantautuvaa hentoa sateen ropinaa - ei kai........kyllä muuten joo! NYT se saderintama oli saapunut, mistä tosin oli ennusteetkin jo pariakin päivää aiemmin ilmoittaneet! Mutta minkäs teet! Ei muuta kuin aamutoimet, aamiainen ja käppäillen wanhalle viinikellarille Gessua noutamaan, ja oikeastaan, eihän tämä suomessa olisi edes oikea sade! Vain muutamia pisaria ja hiljelleen tuli visiiriin ja takilleni! Tästä ei olisi mitään haittaa, jos se vain pysyisi näin hentona tämä sade!

    Tietenkään maisemia ei saisi kuvattua samalla tavalla, kuin auringossa, mutta eteenpäin vain nyt ja mars! Tankattavakin oli paikallisen marketin automaatilla, ja sitten GoPro pipoon kiinni, ja menoksi! Nyt tie lähtikin nousemaan ihan "oikeille" vuorille, joten pian alkaisikin se odotettu "tankojumppa". Vuoroin oikealle sitten vasemmalle, tuliliivi tosin oli jo päällä, että kyllähän tässä olisi jo lämmintä, vaikka vain suoraa tietä olisi menty. Mutta Combe Laval odotti edessä, joka oli se yksi niistä "Dangerousroad"- kohteistani!

    Muuten, jos ajatellaan mitä tuollaiset "Dangerousroad":id oikeasti ovat, niin periaatteessa aivan kaikki! Ihan alkaen kotipihan tutusta tiestä lähtien, kun sää- ja muut muuttujat ovat pahasti päällekkäin. Mimmoset renkaat jääpolanteella, mimmoset valot rankassa lumisateessa ja pimeässä, jne. Ihan jokainen tienpätkä voisi olla tässä samaisessa luettelossa, mutta tiätty tähän sivustoon on koottuna, sanotaanko, ne kaikkien "näyttävimmät" ja sitä myötä mielenkiintoisimmat yleisen tiehoidon ja ylläpidon alaiset maisematiet.

    Jos katsotaan vaikkapa Col de
    I´Iserania
    , tai vaikkapa Bonettea, niin mitäs ihmeellistä nyt noissa sitten on? Korkealle nousee, mutkaa on, mutta eihän siinä sitten muuta ollutkaan! Ja nämä sitten tässä luettelossa tä? Saati sitten Col d´Izoard haloo ? Toissakesänä, kun kaverin Adventuren toin kotisuomeen spaniasta, niin juurikin tämän passon otin tarkoituksella, ja ei mitenkään ihmeellinen tämä pätkä ollut. Melkein voisi sanoa että päinvastoin! Adventuren karstat lähti tuolla osuudella varmasti putkista pois, kun keskinopeus nousi varmasti suuremmaksi, mitä "normitiellä" olisi noussut.

    Ja sitten, (saa nauraa!), onhan siellä suomestakin muutamat "Dangerouspätkät" he hee.....
    Muotkatakka, ja esimerkiksi Savikyläntie hui kamalaa! Missähän päin se onkin tuollainen hurjaakin hurjempi savikkotie ?

    No, nyt olin kuitenkin matkalla kohti Combe Lavalia, joten saattaahan se sittenkin olla "vain" kapea ja mutkainen tie jossain vuoren kupeella? Katsotaan mitä tuleman pitää......



    jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 03.11.2016 klo 16:53.
  18. #18
    Kappas, tuttu kylä ja hotelli sattui sinun tielle. Samassa paikassa toissa kesänä tuli heiluttua samoja teitä surratessa. Sait oletettavasti huoneen takaosasta, kadun puolella kantoi äänet aika hyvin sisälle.
    R 1200R '08. ex R 1100RS '93
  19. #19
    Lainaa krummi kirjoitti Katso viesti
    Kappas, tuttu kylä ja hotelli sattui sinun tielle. Samassa paikassa toissa kesänä tuli heiluttua samoja teitä surratessa. Sait oletettavasti huoneen takaosasta, kadun puolella kantoi äänet aika hyvin sisälle.
    Qui! Nimenomaan rauhallinen huone on aina "must", samoin kuin "top-floor", jos vain mahdollista....
    Hyä huone oli, rauha, kuumavesi myäs aamulla, ja hissikin! Aamiainen tosin "perussettiä":
    -Patonki, cafe-chocklad-croissant-yogurth-marmelade, eli net tomaatit/kurkut/juustot häätyy syödä muissa maissa
  20. #20
    Pisaraa tuli koko ajan visiiriin, mutta nou hätää, koska sekä takkini, housuni, että saappaat pitävät kyllä veden ulkopuolella, eli missä sen pitääkin olla. Tuliliivi ja kahvalämppärit päällä ei tule ropleemia, vaikka pitäisi ajella koko päivä sateessa, (niin kuin muuten sitten pitikin!...). Gessu toimi kuin se perinteinen sveitsiläinen kello ja aikaahan tässä oli ajella rauhassa, ennen kaikkea!

    Ainoa pieni huoli tulisi olemaan Brianconiin pääsy, elikkäs kun kaikki korkeammat passot muuttuvat vesisateella lumiajohommiksi, niin nyt kun ja jos sitä tulee koko päivän, tai peräti kaksi, niin kyllä se Col du Chaussy saattaisi jäädä pois tykkänään meikäläisen reitiltä....? Ongelma kun oli tuo vuorten ylitys Alpe d´Huezin ja Les Deux Alpesin jälkeen kun lähdetään nousemaan La Gravesta edemmäs...tielle D902, joka vie ylös Col du Galibierille!

    Onneksi tuonne oli vielä kuitenkin matkaa, ja tänään oli vasta torstai. Sää ennättäisi vielä muuttua, eli JOS hyvin kävisi, ja Herramme tahtoisi, niin tänään ajelisin jonnekkin Les 2 Alpesiin, jossa olisin yötä, ja sitten vasta huomenna lähtisin ylittämään korkeimmat tiet, ja kohti Chaussya.....?

    Nyt kuitenkin mentiin vasta Combe Lavalia kohden, ja vielä se Route de Presleskin olisi noita laskettelukeskuksia ennen..(Alp d´Huez / Les 2 Alpes).

    Mutta mikäs keltainen kyltti tulee tuosta vastaan!? Ei kai nyt tämäkin tie ole jo suljettu..... En kuitenkaan jää vesisateessa sitä siihen tavailemaan, ja kaasutan Gessun uudelleen vauhtiin, ja kohti edessä näkyviä serpentiinimutkia! Jotain päivämääriä ja kellonaikoja siinä kyllä oli raapusteltu, mutta enköhän kohta näe, jos ei yhtään autoa tule vastaan, joka tarkoittaisi sitten sitä tietenkin, että tie olisi tuolla edessä poikki!

    Nousen ylemmäs ja kiittelen samalla Kiinan poikia tämän Rotaxin vaihdelootan toimivuudesta. Niin somasti se imee vaihteet sisäänsä, vaihdoimpa sitten isommalle, tai takaisin pienemmälle ilman kytkintä! Ihme homma se "shiferin" mainospuhe, kun kaikilla omilla pärrilläni olen aina ajellut ilman kytkintä, (juu paitse se LT!), sillä se ei onnistu!

    Mutta nyt tuolla näkyy jo ainakin yhden auton valot! YES! On siellä tie avoinna, paitsi jos se onkin tienrakentajen autoja? Noh, mennään nyt kuitenkin niin pitkälle, kunnes tulee totaalinen stoppi eteen!
    Gessu kiidättää yhä ylemmäs ja korkeammalle niiiiin kevyesti ja kun eräässä neulansilmässä katselen alemmas laaksoon, niin näen jo sielläkin parit auton valot, joten ei hätää, kyllä paikallisetkin näköjään suuntaavat tälle tielle, joten täytyyhän sen silloin olla avoinna!





    Ylös ja taas vain ylös nousee tämä paikoin uudella asfaltilla päällystetty kapeahko tie, joten erityisesti mutkissa pitää kaasua annostella maltilla! Uusi asfaltti ja nämä oudot, alla olevat renkaat, kun ei ole hyvä yhdistelmä! Sitten mentiinkin jo kohta tunneliin, metsäpätkää mutkitellen ja lopulta saavun alas peltovainioiden jälkeen kylään, joka ei juuri pienempi enää voisi olla. Tien risteyksessä, keskellä kylää, yritän löytää edes yhden "järkevältä" kuulostavan kyltin, mutta kun ei...? Mihinkäs sitten? Postiauton kuski touhuaa jotain tuossa ilmeisesti postin edessä, joten ei muuta kuin kysymään häneltä tietä?





    "Jaahas, bien, attendez ... Vous devez exécuter la première fois dans cette direction kilomètre pari, et puis vous tournez à gauche, vers les montagnes ....

    Kiitän miestä ystävällisesti tiedoista: "merci beaucoup monsiur!" ranskan kielellä, koska englantia ei misjöö osannut sanaakaan. Joten muuta kuin miehen käden osoittamaan suuntaan jonkin matkaa, ja sehän on selvä, ettei se Combe Laval missään pellolla sijainnut, joten ylös vain heti kun vain mistä pääsee....

    jatkuu....
  21. #21
  22. #22
    Kaikki nuo puista tippuneet lehdet märällä asfaltilla, takasivat nyt sitten sen, että lähes kaikki tiet tässä vesisateessa ja näillä renkailla, (tai melkeimpä millä renkailla tahansa!), olivat "dangerousroad"- teitä! Ei nyt päässyt käyttelemään pikkugessun voimavaroja.....mutta minkäs teet!

    Tulin peltoaukella tienristeykseen ja jotenkin ymmärisin, että tätä risteystä se postimies oli tarkoittanut, ja katse vasempaan kyllä vahvistikin ajatuksen! Tuonne on pakko kääntyä, koska tie lähti nousemaan korkeammalle kuin missään vielä tällä reissulla. Navi oli toistaiseksi ollut koko aamupäivän povitaskussani, koska vettä tihuutti koko ajan, ja sen ympärille olisi pitänyt alkaa kääriä muovia, eikä sitten tuliliiviä olisi voinut käyttää samaan aikaan! Pitäisi saada joki laki, joka velvoittaisi kaikki mp-valmistajat asentamaan min. 2 virranulosottoa pärristä - tuumaan, samalla kun kiihdyttelin kohti oletettua Combe Lavalia.

    Jo melkein ylöspäästyäni huomaan jonkin kyltin: "resistance quosiobuet, tms....!" ja käännyn takaisin katsomaan, mitä sotamuistoja net germaanialaiset olivat täälläkin suunnilla aiheuttaneet. Oli jokin vastarintaliikkeen museo, jonka pääovi oli kyllä avoinna, mutta eteistä pitemmälle ei sitten ollutkaan asiaa! Ei, vaikka autoja oli pihalla parikin kpl:tta? Toisaalta, eihän enää ollut sesonki, joten taisivat olla vain siivoojia, tms. remonttireiskoja paikalla...? (Memorial de la Resistance).





    Olkoon sitten! Olisi vain ollut niin soma päästä käymään lämpöisessä wc:ssä, tässä parkkipaikalla lorottelun sijaan...

    Mutta ei muuta kuin ylemmäs ja kohtahan se itse Combe tupsahtikin jo vastaan!
    Melkoisesti oli vain "kattilassa" pilveä, joten aivan alas asti laaksoon ei tällä säällä nyt päässyt näkemään, mutta saihan tästä nyt edes jonkinlaisen kuvan!









    Ei mikään pitkänpitkä pätkä kylläkään ollut, yksi pitempi tunneli ja sitten muuten vain "räystäsrännitietä", ja parit tiukemmat kurvit, että jo melekein sanoisin että "hohhoijjaa" ja haukoitus päälle.....Mutta tulipahan nyt kuitenkin nähtyä tämäkin.

    Tie jatkui sitten kuinka ollakkaan alas, ja taas yhä enemmän alas, ja tietenkin sitten seuraavaan kylään. Nyt oli otettava navi jo hetkeksi käyttöön, etenkin kun tuliliivi kuumotti ajotakin alla siihen malliin, ja sadekkin vaimeni tykkänään. Seuraava kohteeni olisi se ei Elvis Presley, vaan Route de Presles.

    Se kun olisi: "Words can’t describe the road and pictures don’t do it justice. It’s one of the most spectacular balcony roads in the country."


    Nyt kuitenkin olin sellaisella seudulla, jossa lähes jokainen kylä, pieni tai isompi, kaikki olivat jotain: " Royans":eja, joten ei ollutkaan ihan helppo tehtävä tämä! Navistani Presleä en löytänyt, ja kummastakaan ranskiskartastani ei tuota paikkaa myöskään löydy, joten ainoa oppaani oli nyt se A4- paperi, johon olin jo tukikohdassani merkinnyt tiet, ja seuraavaksi vastaani tulevat kylännimet! Ja se seuraava kun olisi (Saint-Nazaire-En-Royans), ja "Metriere"...



    Mutta koska sade alkoin uudelleen ja navikin piti jälleen irroittaa povitaskuuni, lähdin ajamaan isommalle tielle, eli täysin muistini mukaan "vain vähän matkaa kohti Grenoblea" suuntautuvaa päätietä, (virhe!).

    Tie olisi lähellä Serre-Nerpolia, (virhe2), ja tien n:o on D22, (virhe3).

    Sumua ja sadetta, hetken aikaa kyyryssä nopiaa ajoa kohti koillista, ja sitten "jostain" seuraavasta isommasta kylästä käännös vasemmalle. Kaippa se menisi kuin Strömsössä, kuten niiiin monet asiat ovat ennenkin menneet?
    Rekan perässä mutkaa, mitään nähny tihkua, korkella jossain, erään talon pihalla kääntymistä, yms. kaikkea sopi tuohon seuraavaan pariin tuntiin, eikä mitään Preslestä viittaavaakaan tullut missään vaiheessa vastaan!

    Tänne kun piti päästä, eikä sinne olisi ollutkaan edes pitkälti, mutta jossain täällä, sitä ajeltiin.... Olkoonkin että olin jo kerran yhdeltä muuttoa tekevältä nuorelta naiselta kysynyt, jotta mihinkäs sitten seuraavaksi pitäsi ajaa?

    Täytyy toisaalta myöntää, että kun Combe oli ollut "hieman" pettymys, niin sadesää, sumu ja tihku, ja jne. aiheuttivat sen, ettei Presles nyt toisaalta ollut NIIN ehdoton suosikkini, ettenkö voisi painella suoraan kohti Grenoblea, ja niitä tuttuja laskettelupaikkoja Alp d´Huez:ia ja Les 2 Alpesia. Ja niinhän tässä jo kohta tehtiinkin! Matalana tankkia vasten painautuneena, vesisumu visiirissä ja tuliliivi takin alla kuumottaen, Grenoblen motareita suuntana etelä...

    Tämä Presles jäi sitten näkemättä, mutta jos sitten seuraavalla kerralla?



    jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 10.11.2016 klo 10:47.
  23. #23
    Alpeilla tai ei, mutta osimoilleen kaikki mitä mopoilija voi toivoa, löytyy eri "twisteillä" Ranskasta....
    Tarkemmin vielä siedettävältä neliömäärältä linjan Geneve - Grenoble- Tolouse "alapuolelta" ja tuohon
    Pyrennit tietty päälle. .

    Menoa ei haittaa vaikka "Nou habla lö batong" muutamaa sanaa enempää .
    Asioilla tuppaa olla tapana järjestyä.... kunhan ei käyttäydy kuin "kahta puolta kuljetettava" jolla
    on vielä kylttikin selässä.... nuoli osoittamassa alas päin.... "Baise muaa".... vai miten se nyt meni .
    Racin`with the wind....
    Freedom !
    That`s what it all about.
    Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
    http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY
  24. #24
    Grenoblen läpi, ja sitten johonkin jo syömään oli mielessäni, kun kellokin alkoi olla jo pitkälti puolenpäivän yli!
    Motari veti onneksi hyvin, vaikka vesisade yltyi välillä kovemmaksi, mutta ei sentään niin kovaksi, että vasemmalta kaistalta olisi pitänyt poistua hitaammin ajavien sekaan...

    Mikähän lie sattuma jälleen, kun ilman navi:n näyttöä osasin todella sopivasti passata itseni juuri oikean tielle johtavan tien ja sen liikenneympyrän varteen, josta koukkasin johonkin kaatopaikalle vievän pikkutien reunaan vedenheitto ja navi-/karttatsekkauksen ajaksi! Olipas hyvä juttu, etenkin kun se äskeinen motari, josta ymmärsin poistua tänne, olisi johtanut aiiiikas pitkään tunneliin ja ties miten pitkästi sitten etiäpäin, ennen kuin sieltä olisi päässyt kääntymään tänne takaisin!

    Nyt vain suoraan liikenneympyrästä oikealle, ja seuraavaan kylään syömään! Ja sen kylän nimihän oli:
    Vizille. Gessu patsaan juurelle parkkiin, kypäri perälaukkuun, ja marssin suorinta tietä, kadun toisella puolella näkyvään ravintolaan. Nyt häätyisi saada kala-ateria ja ISO annos!









    Sitten kun oli syöty, kävin vielä aukoin laidalla sijaitsevassa turisti-informationissa varmistamassa, että oliko tie Brianconiin vielä avoinna, aivan kuten tienvarsitaulussa oli ilmoitettu? Erityisesti tuo Col du Lautaret, se oli nyt se koko homman avain ja pääsy Brianconiin!

    Toimistotäti vakuutti, että se olisi avoinna, aivan kuten se näkemäni tienvarsitaulukin ilmoitti, tai siis, eihän siinä lukenut: " OUVERT " , vaan siinä oli se lumihiutaleen kuva. No eihän se jos on hiutale tai pari, mutta JOS se on satanut jo koko päivän, kuten täällä alempana ja koko matkallani, niin sittenhän se voisi olla probleemi...

    Toimistotäti kun oli ystävällinen, ja tietenkin kun olin sisään tullessani osanut edes hiukkasen ranskaa: "Bonjour madam!", (kirjoitetaan vaikkapa näin...;), niin tiätty hänen "velvollisuutena" oli soittaa ja tarkistaa läpipääsy tienhoito-servicestä, tai mikä lie pulju se nyt olikaan ja ja.....piiiitkään pitikin odottaa, että viimein sai sitten jonkin automaatin ilmoittamaan, jotta: "lunta tiellä ja sataa edelleen!" Läpiajo ei ole mahdollista- totesi siispä hän ykskantaan!

    No johannyt sentään! Mutta olihan tästä vielä sinne matkaa, ja jos olisinkin vaikkapa Les 2 Alpesissa yötä, niin kelihän voisi vielä muuttua illan, yön ja vieläpä aamupäivän aikana, jos ja kun en pitäisi kiirettä! Nii-in! Sain mielestäni loistavan idean, ja nyt jatkettiin sitten kohti Alpe d´Huezia, joka olisi ehdottomasti käytävä tsekkamassa, kun en viime kesänä sinne päässyt kivivyöryjen, tms. syiden takia kun tie oli pätkästy poikki!

    Col de la Croix de Fer
    , olisi avoinna kyllä, mutta juuri kun viime kesän reitti meni tuolta, olin peräti vuorilla vieläpä yötäkin ja JOS Col du Galibier olisi huomennakin lumen takia suljettuna, niin sitten olisi todellinen vaara, että jäisin tuonne mottiin! Eli jokatapauksessa, ainakin sen Col du Chaussyn saisin unohtaa, koska paluu Italian ja Oulxin & Torinon kautta ei houkutellut...

    Saapastelin kuitenkin hyvin syöneenä takaisin Gessulle, ja kohta viilletin jo kohti tuulista ja sateista Le Bourg-d Oisans´:in kylää, ja kylläpä se tuuli alkoi ottamaankin jo Gessuun, vaikka tiiviisti tankin päällä jo makasinkin! Sataa ei saisi ajaa, kun sataa, mutta nyt oli tiet suoria, liikennettä vain vähäsen ja niiii, miullahan oli kiire, vai oliko? Katselin ympäröiviä vuorenhuippuja ja sitten, katseeni löysi uutta tuoreelta näyttävää lunta vuoren rinteillä......Ei hyvä! Eli jos jo tuolla korkeudella olisi valkoista niin mites sitten La Grave jne, kylät ennen varsinaisia passoja! Entäs Huez ja Alpes? Näinkö taas nekin jää näkemättä - ei VOI OLLA!......

    jatkuu...
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 12.11.2016 klo 19:37.
  25. #25
    Mikäs se oli tässä näitä laakson, ja kanjonin pohjia päästellä, vaikka olikin melkoinen tuo tuuli, ja kaikenmaailma oksia ja oravia pudonnut puista teille, mutta tonnissa temperaturet laskisi jo 0:aan, ja sen myötä sade muuttuisi lumeksi.....?!!

    Le Bourg-d Oisans, ja sitten se "tuttu" liikenneympyrä, kanaalin ylitys, ja sitten se "toinen" liikenneympyrä, josta pitemmälle ei viime kesänä ollutkaan asiaa. Tuosta nuin: "Boroboroboro- BRÄÄ-ÄÄÄÄMMM, PROOOUUUUAAAAAAAAAA!" Kallistelin Gessun suoraan Alpe d´Huez:ia menevälle tielle, joka lähtikin kohta nousemaan ihan reilusti kohti lumivalkeaa huippua. Gessun temperaturemittaria samalla sivusilmällä seuraten, lähdin nousemaan mutkatietä ylemmäs ja ylemmäs, ja tällä hetkellä lukemat olivat: +8´c. Päivällä se oli ennen Grenoblea vielä +14´c, joten kyllä alas oli vajennut.



    Tuliliivin takia, en tuota alenemista ollut tietenkään muutoin noteerannut, mutta yhä ylemmäs kun Gessullani etenimme, lukemat vaihtuivat jatkuvasti..... +4´c, ja parin km:n päästä enää +2´c. Nyt olin tulossa jo hiihtokeskuksen "keskukseen", jossa oli lähes autioita, ei montaa liikkuvaa autoa, ei oikeastaan mitään, mikä muutenkaan liikkuisi.





    Päätin ajaa niin ylös, kun Gessulla vain arvaisi edetä, ja nyt olin jo ylimmällä hissiasemalla, josta pääsin näkemään ensimmäiset lähettyvillä maahan sataneet lumet...Alpe d´Huez:in kylän korkeus ei muuten ole "kuin" 1450m, ja lunta oli jo tälläkin korkeudella, niin mitenkäs sitten se tuleva passo, Col du Lauteret, jonka korkein kohta sijaitsee 2057m:ssä! Että ei ihme, jos siinä näkemässäni tienvarren kyltissä killitti se * eli lumihiutaleen kuva, ja se informatiivinen tiedotekkin kertoi, turisti-informationin tätin ohella, ettei sinne olisi tänään asiaa!



    Tulisikos nyt näistä ihan perusteistä meikäläiselle tänään "dangerousroad:eja" ?`? Gessun 2000 €:n omavastuu laitteli nyt miettimään tulevia päätöksiäni ihan eri levelillä, kuin jos olisin omalla Gessulla ollut matkassa! Ja mitkä renkaat tässä olikaan! Sileät rätit, eikä edes Heidenaut, saati M+S:t !





    Mutta kaikesta huolimatta, ja ehkäpä juuri senkin takia, jatkoin edelleen eteenpäin, ja yhä ylemmäs nousevaa märkää asfalttitietä ....ylemmäs ja ylemmäs, ja temperaturemittari vilkutti enää vaatimatonta +1´c:n lukemaa....Assu on märkänä liukasta, ja lumi siinä tekee sen vieläkin luikkaammaksi, että tulispa edes hiekkatietä vastaan....!







    Mutta tuo valkoisella merkitty, "epävirallinen" ja mahdollisesti luokkaan "Dangerousroad"- pätkä vaikutti ainakin näin kartalta katsottuna aiiiiikas herkulliselta, jos nyt tuollaista nimitystä ajourasta voidaan edes käyttää..?

    jatkuu....
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 12.11.2016 klo 22:27.
  26. #26
  27. #27
    Sumussa ei voinut ajaa, kuin mateluvauhtia, eikä nyt vauhtia kannattaisi pitää muutenkaan, koska temperaturemittari vilkutti vain +1´c:tä. Ketään ei tullut vastaan, mutta eipä tainnut ylöskään kyllä olla menijöitä tällä kelillä! Vielä muutamat kurvit, parit kolmet alamäet ja sitten se lopullinen nousu... Tuolla pilkoitti nähtävästi tien pää ja kas, olihan täällä sentään puolenkymmentä retkeilyautoa, tai mitä lie patikkaporukkaa tuoneet niillä tänne? Opastaulu ilmoitti korkeuslukemiksi tasan 2090m.

    Tie siis päätyi tähän, joten eipä muuta kuin sitten alas, kohti Les 2 Alpesia, mutta v a r o e n, ja alas laaksoon, menisin tuota jo ennakkoon suunnittelemaani "valkoista" tietä. Toivottavasti se ei kuitenkaan luonnossa olis valkoinen, tuumasin, kun lähdin ohjastamaan Gessua hiljalleen alemmas ja alemmas... Korvista sen kuulin, kun ilmanpaine lisääntyi, tullessani alaspäin. Ja taas se sumu, joka esti maisemien tarkkailun, kunnes saavuin jälleen itse kylään.

    Tihkusade jatkui ja varmaan jatkuisi aivan pimeään asti! Mutta nyt piti löytää se Huez:in lentokentän suuntaan vievä tieura? Se sama tie, kun oli se "valkoinen", jonka jyrkkyys asteet kartalla oli 15%, mutta eihän tuo vielä mikään jyrkkä olisi! Hmm... tämä tie oli vielä asfalttia, ja kyllä, tuolla näkyikin jo lennonjohtotorni ja siellä sen kentänkin täytyy silloin olla. Todellakin, pysäytin Gessun nyt jo kapeaksi hiekkatieksi muuttuneelle tielle, ja sitten otin parit kuvat yhdestä maailman oudoimmasta ja samalla vaarallisemmasta lentokentästä.







    Kenttä kun on tehty vuorenrinteeseen, siihen tullaan luonnollisesti vain yhdestä suunnasta, ja tuulen suunnasta riippumatta! Kentälle ei voi myöskään tehdä harjoituslaskuja, (ns. läpilaskuja), koska se on rinteessä. Kentän jyrkkyydestä johtuen, (kaltevuudesta), häätyy lentäjän osata laskeutua "full-time-throttle" - tyyliin, eli moottoritehot päällä kokoajan, koska muutoin vaarana on koneen pakittaminen alas tulosuuntaan. yms. eli kaikkiaan erikoista joka tapauksessa.... Platta nyt sentään oli onneksi tasamaata....

    JOS olisi ollut parempi keli, olisin voinut jäädä odottelemaan kentälle saapuvia ilma-aluksia, mutta tällä kelillä ei tänään olisi mitään toimintaa kyllä täällä, olkoonkin että eräs helikopteri koekäytti roottoriaan konehallin edustalla pitkään. Eli nyt olisi aika jatkaa matkaa! Hämärä tulisi näin sadepäivänä nopeaan ja matkaa alas, täysin vierasta tieuraa, olisi vielä runsaasti. Eikä mitään takeita olisi siitäkään, että pääseekö tätä kautta alas asti lainkaan! Kukaan kun ei ollut vielä tullut vastaan, saati että olisi samaan suuntaan ajanut kanssani....

    Melkoiset maisemat, tummat vuorenrinteet ja monet lammaslaumat tulivat vuorotellen vastaani. No ei ole varmaan muita ajoneuvoja täällä hiljan liikkunutkaan, koska nuo lampaat olivat vallaneet tämän tieuran kauttaaltaan? Sitten lähdettiin jyrkkään laskuun, pitkään mentiin jokiuoman reunaa, ja sitten taas lähdettiinkin jo uudestaan jyrkkään nousuun.... . Kunnes tulin jonkinlaisen "vuoristomajatalon" portille, jossa luki jälleen niiin monessa kohdin kaikenlaisia varoituksia ja ajokieltoja, mutta portti oli kuitenkin avoinna? Asfalttiin oli maalattu sana: "Danger!" Mutta jos kerran portti on avoinna, niin saahan siitä silloin mennä, tuumasin edelleen, joten matkanikin alemmas alas jatkuisi edelleen... Kuitenkaan, ketään ei edelleenkään tullut vastaani, joten näinköhän alempana olisi lisää portteja, jolloin paluumatkasta takaisin Huez:iin tulisi jo pitkä ja hidas!

    Onneksi temperaturet lähtivät jälleen nousemaan, tietenkin, kun laskeuduin alemmas ja taas alemmas, eli "so far so goooood!". Mutta viisainta olisi tänään jäädä yöksi jonnekkin tälle seudulle, kun että edes lähtisin yrittämään enää Brianconin suuntaan, La Grave:een tms. eli Les 2 Alpes oli nyt seuraava kohteeni. Niin, ja tietenkin vain jos Herra tahtoisi, eli pääsisin nyt ensiksi edes alas asti ja päätielle ensin....

    jatkuu...
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 28.11.2016 klo 11:41.
  28. #28
  29. #29
    No niin vain Herra toi meikäläisen myös alas asti, Gessun avustamana, ja niiin monen, ja aiiikas jyrkänkin mutkan, kurvin ja kapean tienkohdan kautta! Mutta pääsin lopulta tien läpi, olkoonkin, että ylhäällä huipulla oli "päättyvän kadun liikennemerkki" ja "FERME", ja vaikka mitä muutakin ajokieltoliikennemerkkiä..... !

    Mutta nyt oli sitten tuokin "valkoinen tie" nähty ja koettu! Mutta entäs nyt sitten? Tässä näytti olevan tuo Brianconiin menevän tiekatkoksen syykin selvillä, eli tunnelityömaa, joten joka ikinen Brianconiin osoittava opaste ohjaisi kaiken liikenteen taas takaisin sinne mistä jo aikaisemmin tulin, ja edelleen kohti GAP:in kaupunkia.....

    Hoppusti jo lähdinkin ensin ajamaan kohti lähintä, eli Le Bourg- d´ Oisansia, mutta vain parin tunnelin verran, kun päätin tehdä U-käänöksen ja käydä kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi, vielä kerran toteamassa, etteikö kuitenkin olisi mahdollista päästä suoraan Brianconiin, kuten ensin ja alussa olinkin suunnitellut? Ihmettelin vain, ja edelleen, miksi jokaikinen Brianconiin johdattava suunnistustaulu ja opastekyltti osoitti "väärään suuntaan", eli sinne GAP:iin? Miksi sitten se Informationin nainenkin kertoi, että tie olisi lumisateen vuoksi suljettu, jos ja kun kerran täältä ei olisi muutenkaan mahdollista ajaa La Graveen ja edelleen Col du Lautaretin kautta Brianconiin!!!?? Ei nyt ymmärrä enää....?

    Hämärääkin alkoi jo tulla! Tosin, sateen takia, koko päivä oli ollut "dymää", joten ei tässä hirveän hilpeänä enää ajeltu, ja kyllähän se tuolla ylempänä aikaisemmin ajatukseeni tullut yöpyminen Les 2 Alpesissa, sai nyt ottelu- ja erävoiton 6 -0. Joten suuntasin etupyörän jälleen kohti vuorenhuippua, mutta tällä kertaa vastaikkaiseen suuntaan, kuin missä Alp d´Huez oli. Kaasukäsi kiersi kapulaa kummasti, ja Gessun putki alkoi säveltää: "BROABBATABROABAABBATA- BROOOOOAAAAAAAAAAAA!", kun äänet kaikuivat pitkin vuoren rinnettä...

    Olihan se somaa toisaalta tulla "tuttuun" paikkaan uudelleen, joskin ja tosin aikaa kun oli vierähtänyt se abouttiarallaa 25 vuotta siitä kun kaverin kanssa olimme täällä laskettelemassa, niin olihan se koko kylä ja etenkin sen ympäristö muuttunut. Ja moneen kertaan! Ei ollut mitään sellaista kiinnikohtaa, josta olisin saanut mitään varsinaista muistoa, kuin ehkä tuo "Jandre", sellainen sana kuin vilahti jossain täällä, runsaiden katu- ja mainosvalojen joukossa. Tuo Janderahan oli se kabiinihissi, tai oikeammin vuorenhuippu joka oli kaikkein korkein, eli sillä pääsi sinne 3400 metriin asti! Ja kyllähän sen vielä muistan, kuinka monot jalassa ja sukset jalassa yritti vähänkin käsillä auttaa menoa, niin happi tuntui kyllä loppuvan! Oli se sen verran ylhäällä tuolla jossain, mutta nyt huiput peitti sadepilvet ja hiljalleen hiipuva pimeys.

    Ja voihan täällä toki muutakin tehdä, kuin lasketella, tai snoukkailla.... Että melkein täytyykin tulla vaikkapa ensi kesänä ihan vaimoni kanssa tänne, "paremmalla säällä"?

    Mutta mitäs sitten? Nythän täällä näemmä pääsisi parisataa metriä vieläkin ylemmäs, eli peräti 3600 metriin! Kyläkorkeus oli "vain" vaatimattomasti 1650 m, mutta tuon jäätikön muistan! Eli se oli euroopan suurin hiihtoon soveltuva sellainen!

    Mutta palataampas jälleen Gessun satulaan, tai ainakin vielä hetkeksi, ja puristelemaan vesisateeseen kuumia kahvoja. Tuliliivikin se lämmitti somasti, että ei tässä mikään kylmä edelleenkään ollut, mutta hämärä, orastava näläntunne ja tietty jonkinlainen väsymyskin alkoi jo verottaa päivän ajelun jälkeen. Eli kyllä tässä nyt jo katse haki avoinna olevaa hotellia.

    Eikä muuten kaikki nuo "sadat" hotellin olleetkaan näin sesongin ulkopuolella avoinna! Eli vain joissain niistä paloi valoja, tai näkyi edes autoja pääoven tai kadulla parkissa. Hmmm.... mutta jatkoin kuitenkin aivan tien loppuun asti, eli tehdäämpä ns. lähestyminen ylhäältä käsin uudelleen, ja niin sitten teinkin! Eli pääkatu aivan ylös asti, siellä vaatimaton kuvaussessio ja sitten valuttaen alas takaisin kylälle, joskin ja tosin pitkää matkaa ei takaisin päin tarvinnut edes tulla, kun jo parkkeerasin yhden hotellin pihalle, jossa oli sekä autoja pari pihalla, sekä ikkunasta pilkotti valoa! "That´s it"- päätin, oli hinta se ja sama. Tai no, ainakin melkein, tuumailin, kun avasin kypäräni hihnaa samalla kun asteli jo kohti pääovea..







    jatkuu...
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 30.11.2016 klo 12:18.
  30.  
  31. #30
Sivu: 1 / 2:sta 12 ViimeinenViimeinen