itää alas

[Juha-Pekka Vuorinen]

Matkalla Tonavalle...
Valko-Venäjän viisumi järjestyi matkatoimiston kautta. Hinta tosin viisinkertaistui.
VV:n rajalla kesti tunnin ja vartin. Ekalla puomilla esikouluikäinen kaveri antoi jonkun lapun, talonin, ja käski eteenpäin. Sehän selvää kun hepulla roikkui kalasnikovi selässä.
Passitarkastus, ajoneuvon dokumenttien ja ajoneuvon tarkastus ja tunti ja vartti oli mennyt. Miksi autoissa kurkataan sisään ja todetaan että kolme matkalaukkua, mutta mopossa tarkastetaan kaikkien laukkujen sisältö?
Minskissä otin hipun käteistä. Neiti jo laski rahoja tiskille kun huomasi kysyä että haluanko uutta vai vanhaa rahaa. Huuruksen rahanvaihtopulmat kirkkaana mielessä pyysin uutta rahaa. Tämän käyttö onkin helpompaa kun kerroin on jotain 10000 pienempi. Eka ostos kuitenkin muutti mieleni, vaihtorahat sain sekä uusina, että vanhoina rahoina. Uusi raha oli todella uutta, ei vielä viikkoakaan. Sitä ei kaikilla ollutkaan. Hitto mikä soppa.

Tulli ulos oli pala kakkua, 25 minuuttia.

Ukraina olikin kovempi pala, asenne kun oli että mitäs tänne tuppaat. Sasha tsekkasi tavarat tarkkaan, mutta ystävällisesti. Totesi että OK, ja viittasi matkaan. Tulli alueen ulosajopuomi vaan ei auennut. Puuttui siitä talonkista hyväksymisleima. Oli jäänyt pois kun tulliaseman ainut hiukankaan englantia osaava otti minut asiakseen. Kaksi tuntia.

Ukrainasta ulos. Talonki, paperit, kamat, leima talonkiin ja talonkin luovutus puomilla. 20 min.

Ja sitten Moldovaan, ei kun Transmistriaan. Hiljainen tulliasema talonkikoppi tyhjänä, puomi ylhäällä ja nopea tullitarkastus. SITTEN pyörästä pitää maksaa tulli ja ottaa siihen vakuutus. Noin 40-50 euroa tai dollaria. OK maksan kortilla. Cash only...OK... I have only 15 euro... Too little... Jepjep siinä sitä sitten oltiin toimistossa ja ladoin tiskille sekalaisia valuutoita, kaikki hilkkuja.
Lopulta ne 15 € riittivät, mutta eivät pojat vähällä niitä saaneet. Papereita ja leimoja riitti. Lomppakkoa selatessani vastaan tuli outo talonki jonka survoin jonnekin
Lopulta ulos tullista ja kohti chisinauta. Reilu kymmenen kilsaa sitä riitti ja taas uusi tulli. Paperit tsekattiin nopeasti, mutta talonki puuttui.
Se oli se lappu jonka ilmestymistä olin ihmetellyt edellisellä asemalla jossa ei ollut etu- eikä jälkipuomeja. Onneksi olin survonut sen taskuuni. Noin 15 min odotuksineen.
Sitten Moldovan tulliin...vaan ei.
Tiesulkuja, sotilaita, rynnäkkövaunu ja tuliasemia, Niestr-joki ja sama uudelleen. Sitten ei mitään.
Jyrkän mäen jälkeen, joelta näkymättömissä, oli Moldovan raja-asema. Pari heppua pysäytti autoja ja vaihtoi jonkun sanasen.
Kohdalla pysähdyin ja sanoin Finland, rajan kaverit vaihtoivat jonkun sanasen ja viittasivat minut matkaan
Kertaus: sisäänajopuomi ja rekisterin kirjaaminen talonkiin, paperien tarkastus, ajoneuvon tarkastus josta hyväksyntä leima talonkiin, ajo puomille jossa kahdella leimalla koristeltu talonki rynkkymiehelle ja puomista ulos ja sadan metrin päästä sama uudelleen.

[Juha-Pekka Vuorinen]

Tänään selvisi tuo Transnistrian talonki arvoitus. Raja-asemalta saatu lipuke ei ole talonki, vaan maahantuloilmoitus. Siksi se annetaan tuloasemalla ja otetaan pois lähtöasemalla.

Tänään siis poistuin Moldovasta, ajoin läpi TR: ja palasin taas Ukrainaan. Siis neljä rajatarkastusta 150 km:n matkalla. TR:an kelpasi ne eilen tehdyt tullaukset ja vakuutukset.

Ja Ukrainassa: talonki, passi ja ajoneuvonpaperit tullitarkastus ja talonkin leimojen lasku ulosajopuomilla. Yksi leima ei riittänyt, tarvitaan kaksi. Ja ei kun takaisin. Lopulta taas puomille, nyt kolmen leiman kanssa.
Tässä vaiheessa on hyvä sanoa että kaikki sujui ystävällisesti ilman simputtisen tuntua, vaikka luettuna siltä ehkä tuntuukin. Hakkaan nämä kaikki englanninkielessä, eikä se ole paljoa se.

Tiet täällä ovat jopa huonompia kuin Suomessa. Eräällä sadan kilsan röykytyspätkällä vastaan tuli Gold Wing, siinä kaikki. Ns. Seikkailupyörät suorastaan loistavat poissaolollaan, vaikka täällä olisi niille tarvetta. Mutta ne taitavat kaikki olla Saksan paanoilla joilla niillä sitten ajetaan 140:ä seisten sorakoulun oppien mukaisesti painopisteellä ohjaten

[Juha-Pekka Vuorinen]

No niin, edellisen viestin jalkeen pimahti puhelin. Lieko tuo sitten viesti etta voisit jo lopettaa.
Odessasta siis Romaniaan, hiukan jannitti tuo TR:n ja Moldovan homma. Minun karttani sen enempaa kuin navin kartta ei antanut selvaa kuvaa asiasta. Tosin sellaista karttaa ei taida olla kellaan.

Tie oli ehdottomasti taman matkan surkein. Seikkailupyorakamaa, jos niita vain olisi nakynyt. Neljasta- viidesta Valko-Venaja, UA, TR, MO vastaan tulleesta moottoripyoraretkeilijasta vain yhdella oli sellainen.

Eka rajapiste jonne navi ohjasi oli vain paikallisille, onneksi siita ei tullut pitkaa lenkkia, 15 km. Kv. raja-asema oli muutaman kilometrin paassa silta ekalta jos olisi saanut alkuperaista reittia ajaa.

Taas kaytiin kaikki lapi ja annettiin talonki tai jotain, mutta ei otettu pois. Siispa visusti talteen.

Parisenkymmenta kilometria ajoa ja mutkan takana oli tarkastuskatos ,mutta autio sellainen.
Juuri ennen katosta alkoi toinen kentta jonka reunalla seisoi yksinainen poliisi. Toppasin ja tarjosin sita lipuketta sinivuokolle.

Moldovaan vain Ukrainaan. Mita helvettia, missa mina olen?

Matka jatkui sen tyhjan katoksen alta ja pysahtyi taas tulliin, johon lipuke kelpasi. Taisi olla Moldovan ulosajo tulli, ja sitten seuraava. Se kai oli sitten takaisin Ukrainaan.

Taas patka ajelua ja uusi tulli, talla kertaa kai pois Ukrainaista ja taas uusi tulli.

Ilmeisesti muillakin on ollut vaikeuksia hahmottaa naita rajan ylityksia kun tarkastuspisteen rouva esitteli heti kattelyssa etta tama on Romania raja.

Eilen hotelliin pikkukaupungissa Tonavan varrella ja suoraan suihkuun ja visiiripyykille.
Mita hittoa, vain pieni suhina suihkussa jossa oli kaksi hantaakia, mutta joka ei nayttanyt termostaattihanalta, Kolmannella vivulla ohjattiin vetta johonkin kolmesta suihkupaasta.
Suhina oli merkki siita etta putki veti tyhjaa. Yritin parhaani mukaan sulkea suihkun ja painelin respaan.
Sorisori, ei vetta koko kaupungissa.... sun olisi pitanyt kertoa... vieno hymy kertoi etta respan tytto oli samaa mielta. Soitteli sitten kovasti ja kertoi etta vartin paasta... joopa joo...

Hain kameran ja menin kylille josta tulin parin tunnin paasta takaisin ja jo huoneen ovella kuulin etta vetta oli taas saatavilla. Suihkukopissa ei ollut seinia, vain allas. Onneksi lattia oli laattaa, siina oli viemari ja vetta tuli kovin vahan. Vessapaperirulla oli kuitenkin kastunut ja pari kertaa alkuperaista suurempi.

Rutistin enimmat vedet pois paperirullasta ja painuin respaan. Iloinen tytto kertoi etta nyt on vetta. Sanoin tietavani sen, ja kerroin etta nyt ei ole vessapaperia ja loin rutistetun rullan tiskiin.


Romaniassa on tullut tahan mennessa vastaan viisi matkailijaa mopoilla, naista nelja siekailupyorilla. Tosin tiet taalla ovat paa-asiassa Suomen luokkaa, joten ei niille mitaan erityista tarvetta ole.


Heti kun olin kirjautunut taman iltaiseen hotelliini, kaupungissa jonka nimi tuo minulle mieleen vedenkettimen, respan herra luetteli pitkan litania erilaisia asioita johon kuului muun muassa se etta putkityon takia ei ole kuumaa vetta..........

Anteeksi?
Mita et ymmartanyt kysyi portsari ja lykkasi minulle lapun jossa kerrottiin etta putkityon vuoksi hotelissa on kuumaa vetta ainoastaan muutamana tuntina vuorokaudessa
Sanoin etta ymmarsin, mutta en halunnut ymmartaa. Onneksi homma on ajoitettu siten etta saapumis- ja poistumisaikoina vetta on.

Nyt hotellini paaoven komistuksena seisoo kaksi bemaria, omani ja joku sveitsin rekisterissaoleva pahkasika GS.

[J-PS]

Jokainen tietysti matkaa tyylillään, mutta mä hölökohtaisesti en ymmärrä, miksi noihin kaalimaihin pitää väkisin itsensä tunkea? Rajamiehet eivät ole kuulleetkaan Brezhnevin kuolemasta ja kyykyttävät turistia edelleen kuin neukkulassa konsanaan, tiet ovat sysipaskoja ja hotlat pelkkiä lääviä. (Tämä kaikki siis tästä ketjusta opittua) Mikä tuolla on sellaista, joka pistää ihmisen sietämään kaiken tuon schaissen?

-jp-

[JLU]

Juha-Pekka Vuoriselta tulee nyt kyllä sellaista settiä, että tuntuis kuin lukisi hänen lähes nimikaimansa kirjaa :-)

Tapatalkattu tabletista

[seppo02]

Jokainen tietysti matkaa tyylillään, mutta mä hölökohtaisesti en ymmärrä, miksi noihin kaalimaihin pitää väkisin itsensä tunkea? Rajamiehet eivät ole kuulleetkaan Brezhnevin kuolemasta ja kyykyttävät turistia edelleen kuin neukkulassa konsanaan, tiet ovat sysipaskoja ja hotlat pelkkiä lääviä. (Tämä kaikki siis tästä ketjusta opittua) Mikä tuolla on sellaista, joka pistää ihmisen sietämään kaiken tuon schaissen?

-jp-

Kaihan tuolla on jotain kokemista mitä standardisoidussa ja steriilissä eeussa ei oikein voi kokea. Eihän kaikki käy abc:lläkään syömässä ja juo karhua?

[Juha-Pekka Vuorinen]

Jaahas puhelimiin toimii taas, uusi akku tekee terää.

Kaalimaissa matkailu tekee terää, kummasti huomaa oman pienuutensa.
Eilen kahdeksan rajatarkastusta. Tuskinpa olen onnistunut niitä väsyttämään, mutta kertaakaan ei tarkastettu tavaroita. Osa leimoistakin jäi lyömättä, tästä tietenkin koitui lisäselvittelyjä seuraavalla asemalla.
Yhdellä asemalla toivotettiin hyvää matkaa ruokalautanen kädessä.

Niin ne tiet. Kun Romania alkoi niin tiet paranivat taianomaisesti. Sanoisin että Suomessa iso osa sata-sarjaisista teistä on huonopia kuin nämä, pitkittäiset paikkaukset puuttuvat kokonaan. Tilanne on sama Serbiassa, Kroatiassa, ja Unkarissa. Siis pääpiirteisssään.

Täällä Budassa törmäsin espanjalaiseen kaveriin joka oli jo kotimatkalla tehtyään Trumpallaan pitkän lenkin asovanmeren itäpuolella. Osoittaa kunnioitettavaa seikkailuhenkeä. Itse en edes uskaltaisi ryhtyä moiseen yksin. Totesimme pöydän olevan juuri omiaan sellaisille teille.

Joku tuossa ihmetteli miksi kaalimaihin. No kun lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on tullut käytyä.
Vatikaani, Malta ja Islanti puuttuvat. Oli mielenkiintoista käydä noissa 3-4:ssä kaalimaissa.
Sitä paitsi jos Elvis elää, niin miksei Breznevkin?

Kiitos kovasti esitetystä henkilöarviosta.

JP

[TimoV]

Kaihan tuolla on jotain kokemista mitä standardisoidussa ja steriilissä eeussa ei oikein voi kokea. Eihän kaikki käy abc:lläkään syömässä ja juo karhua?

Amen! Suosittelen lämpimästi vierailua jossain Afrikan kehitysmaassa. Noin niinku mielen avartamismielessä. Kello kannattaa sitten viskata jo rajatarkastuksessa takaviistoon, eikä kalenteristakaan juuri apua ole. Asiat tapahtuu, kun ne tapahtuu.

Hylätyt, sairaat, pöllyssä olevat katulapset saavat unohtamaan valittamisen tässä maassa pariksi vuodeksi. Omat murheet on loppujen lopuksi aika pieniä (edellisestä keikasta on kyllä jo viisi vuotta, joten itseä pitää aina muistutella).

[seppo02]

Amen! Suosittelen lämpimästi vierailua jossain Afrikan kehitysmaassa. Noin niinku mielen avartamismielessä. Kello kannattaa sitten viskata jo rajatarkastuksessa takaviistoon, eikä kalenteristakaan juuri apua ole. Asiat tapahtuu, kun ne tapahtuu.

Hylätyt, sairaat, pöllyssä olevat katulapset saavat unohtamaan valittamisen tässä maassa pariksi vuodeksi. Omat murheet on loppujen lopuksi aika pieniä (edellisestä keikasta on kyllä jo viisi vuotta, joten itseä pitää aina muistutella).

Jep sama havainto aikoinaan Keniassa parin viikon reissulla, jo slummi välillä lentikenttä -hotelli oli aikamoinen kontrasti puhumattakaan viikon retkestä sisämaahan.
Ja Kanaria ei sitten ole afrikan kehitysmaa

[nieppi]

Ehdottomasti kannattaa lähtä vaik niihin kaalimaihi tai Afrikkaan. Ite olin neljänkuukauden prätkäreissulla afrikassa ja asuin niissä aaltopelti slummeissa tiet oli todella paskoja silloin kun niitä edes oli. Olen myös ollu Ruotsissa siellä oli hyvät tiet ja kunnon hotellit. Kumma et silti tekee mieli takas Afrikkaan mut ei Ruotsiin.

[Juha-Pekka Vuorinen]

Nyt Viinissä, joten pieni kertaus noista Suomen kanssa ainakin osittain samoilla pituuspiireillä olevista maista.
Kun kerroin reittisuunitelmastani Ukrainalaissyntyiselle kaverilleni oli tuomio nopea, hullu mies.

Liikenne:BLR, TR, UA ja MO: Tuntuu siltä että kaikki yrittävät tappaa.

Tiet: Valko-Venäjän puolelle siirryttäessä tiet huononevat Suomen tasolle. Ukrainassa taso romahtaa ja Kiovasta eteenpäin taso laskee. Moldovan tiet ovat pääsääntöisesti yhtä huonoja. Transnistriassa ajoin oikeastaan vain alueen "transitoteitä" jotka eivät olleet kamalan surkeita. Odessasta Romaniaan johtava tie on hirvittävän huonokuntoinen asfalttitie. Jollain mökkitiellä olen joskus joutunut pysähtymään laatiakseni vaurionylietenemissuunnitelman. En koskaan yhdelläkään valtatiellä, en ennen tätä.
Jos aiemmin tuntui siltä että kaikki yrittävät tappaa sinut, niin nyt sitä yrittää myös tie. Silkkaa endurokamaa. Romanissa sitten helpottaa, kunnes saavutaan Itävaltaan.

Rajaylitykset: 5 minuutista 2 tuntiin, ilman erityistä ruuhkaa. Pitkän kaavan mukaan alueen sisäänajopuomi, josta talonki passin väliin. Sitten alueelle jossa ensin rajapoiiisille joka tarkastaa paperit ja tiedustelee matkakohteen ja motiivit, sitten tulliin joka selvittää onko tullattavaa ja myös tarkastaa asian. Nämä kaikki lyövät talonkiin leimoja jotka sitten tarkastetaan ulosajopuomilla ennen kuin alueelta pääsee pois. Nämä uudelleen parin sadan metrin jälkeen.

Majoitus: hotellit ovat olleet hyviä. Nuo pari vesiepisodia olkoot kevennyksinä.

Huoltoasemat: ihan länsimaista tasoa. Osassa täytyy maksaa etukäteen. Hiukan hankalaa kun tankki on aika pieni. BRS AINAKIN JOILLAIN ASEMILLA DIESEL PISTOOLI ON VIHREÄ.

Hatun nosto kavereille jotka lähtevät Afrikkaan, minä en uskalla.

JP

[mpuputti]

Kumma et silti tekee mieli takas Afrikkaan mut ei Ruotsiin.

Afrikassa on vähemmän ruåtsalaisia?

[Juha-Pekka Vuorinen]

Se siitä...

reitti-2016.jpg

[Maza]

"Rutistin enimmat vedet pois paperirullasta ja painuin respaan. Iloinen tytto kertoi etta nyt on vetta. Sanoin tietavani sen, ja kerroin etta nyt ei ole vessapaperia ja loin rutistetun rullan tiskiin."

Hahhahhaa...hyvä kertomus. Erityisesti tämä pisti naurattaan....