Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12
Tulokset 31:stä 37:een 37:sta
  1. #31











    Pakollisten pönötysten jälkeen kävimme vielä herkullisella aamiaispuffetilla, josta osa pizzan syöjistä ei sattuneesta syystä pystynyt nauttimaan.

    Matka jatkui ja olimme taas vuoristossa jota halkovassa solassa tie kulki. Tie oli hyvää ja miellyttävän mutkaista.












    Saavuimme takaisin Sonoraan ja pian olikin edessämme tasankoa ja saavuimme Aqua Prietaan, pieneen rajakaupunkiin josta siirtyisimme Arizonaan Yhdysvaltain puolelle. Alkumatkalta tuttu aita törrötti vierellämme kun ajoimme kohti raja-asemaa. Tosin se ei ollut aaltopellistä kuten Tijuanassa.






    Edessä USA. Takana hieno kokemus Meksikosta.
  2. #32
    Pikkuisen jännitti miten viranomaiset suhtautuisivat maan vaihtoon ilman maahanatulolomakkeita ja passin leimoja. No, Saavuimme rajalle. Meksikon puolella ei ollut taaskaan ristinsielua kyselemässä joten ajoimme kylmästi USA:n puolelle. Siellä sentään oli sievä jenkkityttö uniformussaan. Hän keräsi passit kaikilta ja hävisi jonnekkin. Odottelimme aikamme ja sitten paikalle saapui miespuolinen rajamies passit kourassa. Hän hetken ihmetteli ryhmäämme, rupesi naureskelemaan ja palautti passit toivottaen tervetulleeksi Jenkkeihin.





    Meksiko jäi taakse ja ajelimme hyvässä järjestyksessä kohti ainutlaatuista Lännenkaupunkia nimeltä Tombstone. Olimme Marjatan kanssa käyneet kaupungissa ja sain Petterin ymppäämään tämän reitin varrella olevan historiallisen nähtävyyden mukaan. Kaupunki on nähtävästi parhaiten entisenlaisena säilynyt lännen kaupunki.
    Täällä myös tapahtui kuuluisa OK Corralin revolveritaistelu jossa kaupungin legendaarinen sherffi Wyatt Earp veljineen lähetti konnagallerian autuaamille metsästysmaille 26.10.1881.




    Tombstonessa




    Tarjan askel vetää väkisinkin kauppaan jonka logo näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa.
    Syyllistyimmepä itsekin samaan.


    Tombstone oli täynnä turisteja joten ainoastaan kiertelimme hieman pääkadun varrella.

    Matka jatkui kohti Tucsonia, toista legendaarista lännenkaupunkia jossa hotelli odotti jo väsyneitä matkalaisia.





    Aamulla kohteemme oli ”Old Tucson” 1930 luvulla rakennettu elokuvakaupunki. Kaupunki on täydellinen Villin Lännen kaupunki, paitsi se ei ole aito. Kaikki rakennukset ja kadut jne. ovat lavasteita. Alueella on kuvattu suuri osa Länkkäriklassikoista joissa on kaupunkikohtauksia. Mm. Rio Bravo. Lisäksi siellä tehdään edelleenkin sarjoja ja mainoksia.
    Paikka oli hieno. Kävimme saluunassa jossa on kuvattu kuuluisa kohtaus Rio Bravosta: Alkoholisoitunut Dean Martin alentuu ottamaan kolikon sylkykupista.




    Tässä paikassa kohtaus kuvattiin.




    Tekniikka kehittyy. Akaisemmin hevosvarkaat hirtettiin.





  3. #33
    Matka jatkui Arizonan erämaassa. Ohitimme osavaltion pääkaupungin: Phoenixin. Koukkasimme eräällä lentokoneiden ”hautausmaalla”. Johtuen Arizonan kuivasta ilmasta, näitä paikkoja on osavaltion alueella lukuisia. Sivilikoneita oli täällä sadoittain, osa jopa vielä Pan Am:in väreissä. Joku ryhmäläisistä tiesi kertoa, että pääosa koneista olisi vieläkin myytävänä.









    Siirryimme sujuvasti viimeiseen osavaltioon Kaliforniaan. Eräällä bensa-asema alueella oli runsaasti pääosin mustia motoristeja komeine pyörineen. He olivat matkalla Arizonaan kokoontumisajoihin.



    Mustan miehen pyörässä on muutakin väriä,





    Alueella on myös panssarikenraali Pattonin museo.

    Tämä originelli ja hienosteleva kenraali oli Jenkkien suuria sotapäälliköitä toisen maailmansodan loppuaikana. Museo oli hieno, joskin sotahistoriaa tuntemattomalle ehkä mitäänsanomaton. Tulipahan käytyä sielläkin.



    Yöpymispaikka oli pieni kaupunki nimeltään Blythe jossa majoittauduimme tyypilliseen kalifornialaiseen motelliin jonka pihalla huojuivat palmut ja uima-altaassa liplatteli vesi kutsuvasti.





    Viimeinen ajopäivä alkoi aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä. Siirryimme päätieltä pois ja pian olimmekin Joshua Tree National parkissa. Tämä huimista luonnonmuovaamista kallioista ja karvaisista puistaan tunnettu puisto oli yhtä upea kuin aikaisemminkin.











    Puiston jälkeen siirryimme taas isolle tielle ja ilma lämpeni niin että loppumatka sujui t-paitakelissä.







    Anaheimissa pyörien palautus sujui helposti eikä ketään vihlonut mahdollinen lisämaksu.






    Maileja harrikkaan kerty 2992 . 1 maili oli valmiina lähtiessä.

    Ahtauduimme takseihin ja lentokenttähotellissa vietettiin jäähyväispäivällinen jonka aikana kerrattiin matkan kohokohdat sekä kohotettiin maljoja onnistuneen hienon reissun kunniaksi.

    Seuraavana päivänä oli sitten kotiinlähtö. Porukka hyvästeli toisensa ja siirryimme lentokentälle sen mukaan miten lennot lähtivät. Lähtöselvitys oli jälleen kerran helppo eikä pitkistä jonoista joutunut kärsimään kuten joskus aiemmin.
    Kotimatka sujui rutiinilla ja 0-keli Helsingissä palautti meidät viimeinkin maanpinnalle ja Suomen ilmastoon.
    Matka oli kokonaisuudessan hieno ja antoisa. Ryhmämme oli täynnä kokeneita motoristeja ja mukavaa sakkia. Harrikat pelasivat jälleen kerran loistavasti. Kilometrejä karttui matkalla 4814 kpl. Lisäksi jokunen merimaili Torresin merellä.


    Kiitokset kaikille mukanaolijoille.

    Kotka ja Marjatta
  4. #34
    Siinä tuli taas matkakertomus. Korjailen ja paikkailen sitä vähän.
    Kotka
  5. #35
    Kiva oli lukea, sitä mukaa kuin tekstiä tuli.
  6. #36
    Korjailen vielä pikkuvirheitä ja yritän saada puuttuvat kuvat paikoilleen.
  7.  
  8. #37
    Kiitos Kotka hyvästä tarinasta!
Sivu: 2 / 2:sta EnsimmäinenEnsimmäinen 12