Apostoliajo I

[mchuurre]

Rauhaa! Nyt se kun talavi vasta voimistelee, ja tuuletkin käypi jälleen troppisesti luoteesta, voipi hyviinnii vielä heittää piäntä paikallisajoa silosilla, tahi puolikuntoisilla rinkuloilla Lemmenjoen kansallispuistoon vaikka...olkoonkin, että Pokan tie ompi ollut jo 4-5 kertaa lumivalkoisena ja vähän muutkin väylät... .

Tai eihän sitä nyt pyörillä ajella, muuta kuin puiston portille, että siitä sitten rinkan kanssa palkisille ja kairaan. Nixin kanssa sovittiin, että jos Herra tahtoo, huomenna aamusta sitten Kittilä-Pokka tien kautta Ahkun tuvalle ja sillei. Siellä pienet valmistelut ja menox. Nixin Gessun iskari tosin on vielä jossain matkalla Matarenkiin, mutta edelleen, jos Herra vain tahtoo, tänään hää sen suapi noutaa postista ja asentaakin vielä ennen illan hämyä, samalla kun ite siirryn Laivurinkatu 7:n kautta Karunkijärvelle. Tervetuloa vain seutukunnalla muutkin liikkuvat, keskiviikkoisin klo 18:00.

Gessulla itekkin oli aikomus. Vaikka Gessu onkin aina, lähes hälytyslähtökuntoinen, piti eilenä tehä vielä pieniä "talavivarusteluja" kuitenkin:
- Talaviteippaus
- Satulan pois ja tilalle porontalaja.
- Tankohuput.
- 1/8 kuntoisen Heidenau Scoutti takusen vaihto 1/2 -kuntoiseen Scouttiin.
- Jarrupalojen tsekkaus.
- Rinkan ehtiminen, yms. piäntä järkkäilyä.

Että rauhassa tässä saapi Tornioon siirtyä, ja edelleen väylänvartta ylemmäs. Toivottavasti Nixin paketti tulee perille ja ennen kaikkea löytyypi jostain vielä?

Lemmenjoella ompi venekyyditys loppunut jo tuossa pari viikkoa sitten, joten otsalamput sekä maiharit tulee tarpeeseen. Tien päästä Härkäkosken varautuvalle, eli ekaan yöpaikkaan, ei toki tule kuin 15km suuntaansa, joten lystiä se vain tuolla on matkamiähen vaellella. Ja miksi reissun nimi on "Apostoliajo", se johtuu taas siitä, että mukana tuonne kultamaille kulkeutuu Jumalan Sanaa, mukaan otettavien ja autio- sekä varautuville jätettävien Uusien Testamenttien myötä.

Se kun ompi tuo syksyinen, etäinen ja kaunis seutu mahdollisesti hyvinkin otollista Jumalan Sanalle, tuolla missä ei kuulu mikään meteli, ei pauke eikä Remus!

Samoin net harvat vastaantulijat tuolla patikkapoluilla, ja tulistelupaikoilla, net ovat jotekin jo valmiina kohtaamaan sanansaattajia, tai ainakin mielellään keskustelevat ja avautuvat kertomaan muustakin, kuin vallitsevasta säätyypistä, hallituksen säästötoimenpiteistä, tai sitten maahamme saapuvista pakolaisista, jne.

Kullankaivajien maille ompi nyt siis tarkoitus, ja saattaahan jokunen heistä jopa talvehtia noilla kaivauksillaan, eli miten ompi kovin kultaa saatu talteen. Sanan julistus heillekkään ei kaiketi ole pahasta, jos vain vastaanottimet ovat vireessä?



Perjantain aikana, aikomus sitten patikoiden Ravadas- putouksen kautta Kultasatamaan, Morgamojalle ja takaisin, jos vain Herra tahtoo......

[mek]

Top tykkänään, ei mennä minnekään ennen kuin zetorimiehen seikkailut on tubetettu maaliin... 😐 kateellinen työssäkäyvä...

[mchuurre]

Top tykkänään, ei mennä minnekään ennen kuin zetorimiehen seikkailut on tubetettu maaliin...  kateellinen työssäkäyvä...

Okay- okay, kotona tukikohas olhan!

...Juu, elikkäs torsta-aamulla oli herätys Karunkijärven rannalla, eikä edes Gessun porontalaja ollut kuurassa - saati ees maa? Plussaa tuntui riittävän nyt ilman plussakorttiakin niin, että hamusin roippeet mökin nurkista ja suuntasin Gessun etupyörän kohti Ylitornion Nesteen huoltamoa, jossa Nixi jo oli odottelemassa. Aamu alkoi jo kirkastumaan, joutsenet eivät olleet vielä lähteneet lennoilleen, joita illan aikana oli taas kokoontunut suuret laumat pitkin peltoja ja jokivarsia. Käsivarren tielle päästyäni ja jonkin matkaa jo ajeltuani, vastaan tuleva kotilo välyytteli valoja kahteen otteeseen pitkään, että "edessä ompi luikasta" - tahtoo sanoa!

Kiitos vain, kuittasin kytkinkäellä, samalla kun temperaturemittarin digitaaliset numerot soutivat ylös ja alas, aina sen mukaan, kuinka lähellä Tornionjokea väylä kulki. Alimmillaan vilahti jokin 0.7, mutta sekin oli selvästi vielä plussalla...

Nesteen pihalla näkyi tuttu musta-punainen Adventure, ja piha-alueella vieläkin tutumpi jutaaja- Nixi!
"Oot sitte lähteny"- terehyshuudoin, jonka joku sivullinen saattaisi kuvitella kysymykseksi....

Nyt sitten etupyörät kohti Kolaria, josta edelleen Kittilä, Kiistala, Pokka, ja tavoitteena Ahkun Tupa, josta saisimma Härkäkosken varaustuvan avaimen, ja rinkathan meillä kun oli tarakalla, maiharit ja retkeilyeväät, -housut, - paidat, -jne, siis aivvvvan kaikki retkeilyjutskat mitä nyt mieleen juolahtaa, tulenjohtokiikareita ja hätäraketteja myöten matkassa - niin mikäs jutaillessa rauhassa!
(Paitti et mulla ei piitkien siirtymien takia vielä ollut nastarinkuloita kummassakaan päässä...)

Mutta nouhätä, ainaskaan vielä, koska temperaturet heilui jossain plussien puolella kuitenkin! Ensimmäinen jäähileinen, eli sulanut jääkantinen järvi tuli vastaan Orasjärvellä, ja jopa aavistuksen piäntä vesi- tai no, räntäsadettakin tuli visiiriin, piäninä kerta-annoksina. Yksikään vastaantulija ei enää vilkutellut valoja kuitenkaan!

Karautettuamme Kolarin Neste-huoltamon edustallee, mahdollista tankkausta varten, katselin syrjäsilmällä viereisen (Hotelli)- rakennuksen pääoven edustalla umpijäätyneen vesilammikon jäällä ja sen ympärillä nappaskengillään luikastelevia tummia somali- maahanmuuttaja- turvapaikanhakijoita, vai mitä he nyt sitten olivatkaan? Koska kypäräni visiiri oli tukkeutunut maantielle vahvasti levitetystä suolasta ja hiekkakurasta, päätin pestä sen ohjaustangossa olevalla kuumalla termospullon vedellä, kypärää päästä riisumatta. Eihän meillä ollut hoppusta mihinkään, mutta säästäisihän tuo jonkin verran aikaakin: Kuumaa vettä vain naamalle visiiriin valuttaen, ja tankohupuista kuin taikoen, parit kameralinssiliinat esille; "hoplaa", höyry vain taivaalle kohoten.

Somalien valkoiset silmänpohjien liikkeestä päättelin, että heistä muutamat toki saattovati ajatellai, ettei nyt kyllä meiän kahden "kanootissa olleet kaikki intiaanit kotona", niin erikoinen näky tuo toki saattoi olla. Löimme Gessut jälleen käyntiin ja jatkoimme hiekoitettua huoltoaseman ja hotellinpihan jäälätäköiden välistä kujaa pitkin Kittilään johtavalle päätielle...



Vielä tänäkin aamuna herätessäni kotona, hiekanjyviä narskui hampaiden välissä, vaikka ajelenkin umpikypärällä....



Hyvä että etunen on oikia "saharakuvioinen" - rinkula, eli TKC80, kun aivvvan valtavat määrät ovat jo ennättäneet hiekkaa tänne levittää! Ainakin parit rossimontut ja sillei!

[mikkotee]

Ja tokihan Joenkielisellä poikkeatte. Eikös se ole vähän niinku perinne

Turvallista matkaa!

[mchuurre]

Ja tokihan Joenkielisellä poikkeatte. Eikös se ole vähän niinku perinne

Turvallista matkaa!

Joo ja ei, eli menomatkalla kun tul pimiä jo ennen sitä polunristeystä, niin eihä kieliseltä mithän ois nähty, ja tulles taas oli tonnin jutaus eessä, niin ei sitä sit tullessakaan... Mut on sielä käytynä, eli tuttu mesta ompi sekin!

jatkuu...

Eli nyt Gessut kohden Kittilää, jonne saavuimmekin sen useamman visiirinpesun kautta! Kyllä häätyy sanoa, että visiirinpesu käypi satasen vauhdissa hoppusti ja helepommin, kuin paikoillaan:
- avataan edessä ohjaustangossa oleva termospullo
- otetaan se kasvojen eteen, siis suoraan katseen suuntaan
- kallistetaan vain hieman
- ja kas, kuuma vesi levittäytyy ja huuhtoo hiekat ja suolat viisiiristä veke
- laitetaan pullo takaisin telineeseen
- otetaan tankohupun sisältä, visiirinkuivaukseen tarkoitettu pehmoliina
- pyyhitään visiiri puhtoiseksi ja laitettaan liina takaisin pussiin
- suljetaan termospullon korkki

Ja näitä askareita tuli Kolari- Kittilän välillä suoritettua aiiiikas monta kertaa - mitä ku ei ollut pakkanen!

K-Marketin lehtitelineiden lööpit suorastaan kirkuivat värikkäänä: "TULOSSA ANKARA JA ENNÄTYSKYLMÄ TALVI! " HÄ? Vastahan se viime viikolla oli Iltalehdessä, että tulossa oli ennätysLAUHA talvi, että koettakaa nyt päättää siellä ilmatieteittein laitoksella kumpaa paatte tulemaan, jotta osataan met talvijutaajat varustautua sitten taas tulevaan, eli laitammako nastoi alle, kuten Nixillä oli, vaiko jutaillaankos iliman?

Herran kädessähän nämä keliasiat tietenkin aina ovat, mutta jos nyt ennätettäisiin käydä edes tämä Apostolinajo Lemmenjoelle heittämässä, ennen kuin tienpinnat ovat kiiiltävän kirkkaina.......

Näkkileipä paketti kainalossa, ajoimme Nesteelle tankkaamaan, (paitti Adventuremiähet eivät tankkaa kuin harvoin....), ja sitten syömään ennen valakoiselle tielle siirtymistä. Kelikameroista olin katsonut jo lähemmäs viikon ajan, että Pokan tiellä oli valkoisena tienvarret, mutta asfaltti mustana. Noooo--- onhan tuolla Kittilä- Kiistala- Pokka välisellä taipaleella myös hiekkatietä jonkin verran, muistelisin että about 30km tms, ja sehän oli tässä vaiheessa vielä mysteeri, eli kun alkoi umpijäisiä lampia ilmestymään tien molemmin puolin, niin olihan se kai sitten jotain valkoista tielläkin odotettavissa, vai kui?



Taitaa nyt tulla Ahkun Tuvalle saapumiseen piäni viivästys....?



Tiesin, että lumen on satanut ja moneenkin kertaan, mut silti vielä näin!





Mutta eihä meillä mithän aikataulua ole - onneksi!



Kottarainen vaiko BMW ?

Mutta eihän tässä mitään. Telineet alhaalla ja kieli keskellä suuta. Maisemia ei nyt kateltu tai ainakaan kovin piiiitkään! Ainoa lohtu tienpinnan muuttumisesta jäiseksi, oli nyt se, ettei visiiriä tarvihe enää pestä!
Nixillä ei toiminut ABS:t, eikä luistonesto johtuen siitä, että oli edellisenä päivänä saanut vasta tuon takaiskarin huollosta takaisin, joten nyt sitten jousituksen säätö yhdessä CAN- väylän kanssa oli kaiketi sekoittanut nuo "speciaalitoiminnot", joista meikäläisen "mil-proof-karvalakki-basic-gs" ei ollut edes koskaan kuullutkaan!

Jotta sitten vain peräkkäin tässä ajeltiin, mitäpäs sitä muutakaan. Jarruihin en ollut koskenut koko aikana, ja aikomus olikin, jotta koko Apostoliajo vedettäisiin ilman jatkuvaa kahvojen- tai polkimen raplaamista. Kytkintä kun en muutenkaan käytä kuin ainoastaan liikkeelle lähtiessä, niin samalla tuohon jarrukahvaan tarttuminenkin helposti unohtuu pikkuhilijaa, että jää kokonaan käytöstä pois.....

Väliinsä jäätie vaihtui savikoksi, eli paikassa missä vain ei puustoa ollut ja tien nousi pohjoisen suuntaan. Tälläisiin kohtiin kun oli aurinko päässyt paistamaan, niin tietenkään niissä ei jää ollut tarttunut. Sitten taas missä kohdin oli puustoa runsaasti, tai tie kulki alamäkeen, siellä jäätä oli piiitkästi ja vieläpä paikkapaikoin vesikerrosta hieman päällä! Että ei ollut nyt kiirusta meikäläisellä ja sitäpaitsi, kun tultiin sitten kohtiin, joissa jää oli jo sulanut ja alla oli savikkoa, niin kaikista pahiten luisti juurikin tuo savi!

jatkuu....

[jlik]

Eli nyt Gessut kohden Kittilää, jonne saavuimmekin sen useamman visiirinpesun kautta! Kyllä häätyy sanoa, että visiirinpesu käypi satasen vauhdissa hoppusti ja helepommin, kuin paikoillaan:
- avataan edessä ohjaustangossa oleva termospullo
- otetaan se kasvojen eteen, siis suoraan katseen suuntaan
- kallistetaan vain hieman
- ja kas, kuuma vesi levittäytyy ja huuhtoo hiekat ja suolat viisiiristä veke
- laitetaan pullo takaisin telineeseen
- otetaan tankohupun sisältä, visiirinkuivaukseen tarkoitettu pehmoliina
- pyyhitään visiiri puhtoiseksi ja laitettaan liina takaisin pussiin
- suljetaan termospullon korkki

Ihan näin nopsasti ei käyny meikäläisellä visiirin puhistus jäästä eilen aamulla matkalla Poriin. Tiet oli sulia mutta visiiri jääty ulkoapäin joten oli pysähdeltävä matkan aikana 2-3 kertaa visiirin sulattamiseksi. Välillä kokeilin ajaa visiiri auki mutta sitten oli rillitkin jäässä. Aika metka tunne kun ei nähny kunnolla.

[mchuurre]

DIY- pähkäilyä, DIY- patikointireissulla Kittilän- Kiistalan tiellä, DIY- teipatun GS:n vierellä.

(Do It Yourself)

[MrNixi]

Traileri Apostoliajo I

[Baltic]

Heh, yrittääks toi Huuru synnyttää Kotaria tosta Pemarista
Keulasta lähteny jo väritys oikeaan suuntaan!

[mchuurre]

Heh, yrittääks toi Huuru synnyttää Kotaria tosta Pemarista
Keulasta lähteny jo väritys oikeaan suuntaan!

Juu, ketjut häätys vielä jostain löytää..

Tulihan sitten reippaasti kuraa, sitten taas kuraa ja vielä hieman enemmänkin kuraa....Niin ja yksi vastaantulija, sellainen täysperä säiliöauto. Ilmeisesti vei polttoöljytäydennystä Hukkakeron, sen räjäytysalueen tukikohtarakennuksen lämmitykseen - ei tuolla muuten säiliöautot rullaa, paitti jos on eksynyt?

Nixillä meinasi parissa kohdin lähteä etunen alta, kun ei ABS:t vieläkään toimineet, eikä luistonestokaan...

Omassa pärrässäni kun ei noita kumpaakaan ole, mut jotain itsetehtyä sen sijaan löytyy:
- DIY- Tosikovasivutuuliavustin
- DIY- Räntäsadevaroitin
- DIY- Pakkasilmasin
- DIY- Sakkaus- ja kaatumisvaroitin
- DIY- HOT-GRIP- satunnaisvakionopeussäädin, muutamia "speciaalivermeitä" mainitakseni.

Tulimme tienristeykseen, jonka viimeistään jo kuvittelin olevan sulana, runsaamman liikenteen takia, vaan ei....! No, pietään nyt piäni tauko kuitenkin. Pokkaan ei pitäs enää olla pitkästi, tai niin ainaskin muistelin, ja kun olin Ahkun Tuvalla olla about 15:00 maissa, niin soitin sitten sinne, että tulossa oltiin, mutta kun oli niin paljon valkoista tietä, tullaan sitten tunti- puolitoista myöhemmin. Meillähän ei edelleenkään ollut mitään aikataulua, mutta Ahkun tuvan väki ei välttämättä olisi paikalla jatkuvasti, tähän vuoden aikaan, koska ruska-aika oli ohitse eikä noilla kultamailla olisi enää kuin satunnaisia kulkijoita parin Gessuohjastajan lisäksi, joista toinen oli erinäisistä syistä johtuen, erittäin kurainen ja rapainen!

Liikkeelle, ja kohti Pokkaa, jossa talvisin on temperaturet rapiat! Jos Suomen talven pakkasennätyksiä haetaan, niin se läytyy vuodesta toiseen pääsääntöisesti joko täältä, Lapin Pokasta, tai sitten Itärajan Naruskasta. Ennätystä pitää toistaiseksi Pokka, vuoden 1999, tammikuun -51.5c lukemallaan. Nyt kuitenkin Herra antoi meille ruhtinaallisen leutoa keliä, ihan kesälämpötiloja, plussaa ja 5 - ja 7:n asteen välillä!

Telineet alhaalla ja kieli keskellä piti valutella Tieva-Baarin kohdille asti, (n 1 km ennen sitä), jossa tie vaihtui asfaltille. YES! Nyt sai boxerille antaa taas kierroksia entiseen tapaan! Vauhtia koneisiin ja vain lyhyen video-sessio-pyshdyksen jälkeen, sen Pokan - 51´c "mainoskyltin" vierellä, emme pysähtyneet seuraavan kerran kuin vasta Ahkun Tuvan pihamaalla, jossa "Tintti" olikin jo meitä vastassa.







Aloitimme välittömästi rinkkojen pakkaamisen, eli ensin kaikki retkeilyvermeet sivulaukuista ulos, ja sitten ne rinkkaan sisään. Ajovermeet olimme sopineet jättävämme Ahkun Tupaan, joten viimeiset muutamat km:t ajettaisiin vain retkeilyvermeissä, ilman kypäriä, vaikka tie oli P-paikalle asti luikkaana ja valkoisena.

Pihapiiriin asteli Puolalainen patikkamies, ISON rinkkansa ja kävelysauvojensa kera ja aloitti mielenkiintoiselta kuulostavan tarinansa, kun olin kysynyt että oliko kultamaiden seikkailu ollut suurikin elämys?
Olihan se - ja vähän liiankin kanssa:
- Mies kertoi olleensa palkisilla suunnilleen 2 viikkoa, joista parit viimeiset päivät olivat olleet todella mieleenjäävät, ja melkein jo hänen viimeisensä! Oli nimittäin käynyt niin, että kun hänen oli pitänyt ylittää Lemmenjoki, jossa ei tietenkään ole kuin muutama ylityskohta, (venelossi), ja nekin vain joen kapeimmilla kohdilla. Hän päätti ylittää joen Kultasataman lähellä, jossa joki oli jäätynyt teräsjääksi, mutta tietenkin vain ohueksi sellaiseksi, oli hän kuitenkin hieman epäileväisenä ottanut puukkonsa vyötäisilleen kaiken varalta, (erittäin viisas ja merkittävä teko!).

Lähti sitten ylittämään jokea ja kuinka ollakkaan, jää ei kestänytkään vaeltajan painoa, vaan yllättäen olikin jo vyötäisiään myöten jääkylmässä vedessä rinkkansa kanssa ja vesi oli jo vetämässä häntä jään alle.
Oli kuitenkin onnistunut vapautumaan rinkastaan, ja älysi ottaa puukkonsa vyötäisiltään, kun totesi ettei jalat tapaa maata laisinkaan. Ja lopulta kovasti kylmässä vedessä taistellen, oli päässyt viimein jään päälle ja kohti vastarantaa, aikansa kun oli rikkonut jäätä edessään.....( eli ei ollut kääntynyt!).

jatkuu...

[MrNixi]

Tässä videona ensimmäinen päivä, ainakin osa niistä

[shyhander]

vyötäisiään myöten jääkylmässä vedessä rinkkansa kanssa ja vesi oli jo vetämässä häntä jään alle.

On muuten niin että jos ei ole virtaavaa jokea (Lapissa) kahlannu, niin ei sitä tajuakaan kuinka kova voima sillä virralla on. Joskus nuorempana säärisyvässä mentiin yli ja alkoi lievästi pelottamaan kun ei vaan pystynyt pitämään jalkaa sivusuunnassa paikallaan kun sitä nosti. Siinä on yllättäen leppoisan näköisessä paikassa melkolailla tosi kyseessä. Onneks oli mullakin tilaa ylityksessä, niin pääsi vinosti myötävirtaa, kun jalka otti aina sivuaskelen kun pohjakivistä nosti.

[mchuurre]

... Onneks oli mullakin tilaa ylityksessä, niin pääsi vinosti myötävirtaa, kun jalka otti aina sivuaskelen kun pohjakivistä nosti.

Juuri noin, eli vinosti vastavirtaan, vähintäin yksi sauvo käteen, kahdella tukevampi, eikä kahtota siihen virtaavaan veteen, menee muuten asentotaju hyvin äkkiä!

jatkuu...

Eli puolan mies pääsi kuin pääsikin tilanteesta irti ja jäätä pitkin vastarannalle, ilman reppua tosin jossa olivat hänen kaikki ruokansa, kuivat vaatteensa ja makuupussinsa. Kuljettuaan johonkin suuntaan aikansa, löysi Kultasataman autiotuvan, jonne tulta virittelemään, ja lämmittelemään. Kirjoitti tuvan päiväkirjaan tapahtuneesta ja mm vapisevan kuin hullu, eikä ruokaa ollut missään, ( ei tietenkään - tai todella harvoin autiotuvissa mitään ruokaa on! ), ja ilkosillaan hääri sitten kaminan vierellä yrittäen kuivata kamppeitaan samalla kun sai lämmön palautumaan pikkuhilijaa kehoonsa!
Olipa vain onni, ettei pakkasta ollut kuin korkeintaan pari astetta yölläkään!

Alempana hänen (Rufus), kirjoituksia tuosta jäisestä henkiinjäämiskamppailuistaan. Ahkun Tuvalla kun kuuntelin hänen kertomuksensa loppuun, kysyin lopuksi oliko hän uskossa, vastasi hän ettei ollut....
Hyvästellessämme toisemme, tuumailimme että olisiko nyt sitten viimein aihetta, oliko tällä ollut tarkoitus herättää hänet?









Mutta nyt Nixi ja mie, köytettiin pakatut rinkkamme Gessujen tarakalle, löimme jo jäähtyneet boxerit tulille ja lähdimme hiljaa hivuttaen kohti tien päätä, eli kansallispuiston p-paikkaa kohden. Tie oli sinnekkin aivan jäinen, mutta telineet alhaalla, varsikenkien pohjat jäätä raapien selvisin siitäkin. Jäisellä parkkipaikalla ei ollut kuin yksi auto, jonka matkaajat tulisimme tapaamaan sitten huomenna....

Se puolan mies, jäi sinne Ahkun Tuvalle syömään käristystä ja odottelemaan tilauskyytiä Ivaloon, josta edelleen lentäisi HKI:iin. Oli kuulemman ollut neljästi Lapissa, kerran jopa Kapissa asti, ettei nyt ihan kokematon vaeltaja ollut, mutta varmasti oppi nyt liikkumaan heikoilla jäillä!





Härkäkoskelle tulee Njurgalahdesta matkaa noin 3h, mutta vain jos on valoisaa. Ja koska matkalla tuvalle, on monen monta puronylitystä, tosin pitkospuita pitkin, puisia rappusia ylä- ja alamäkeen, kivikkoa ja juurakkoa. Pimeän tullessa askel ja patikointitahti luonnollisesti hidastuvat huomattavasti, mutta edelleenkään, meillähän ei ollut aikataulua. Yöksi vain tuvalle, ja ennen sitä, ruokailu & sauna.



Valoisaa olisi vielä pari tuntia, mutta sen jälkeen tarvittaisiin otsalamppuja. Pitkospuut osaltaan auttavat matkantekoa, mutta toisaalta märkinä ja jäisinä tähän aikaan vuodesta, pimeällä etenkin, ne oikeastaan vain hidastaa menoa, koska JOS poluilla astuu harhaan, tai jopa kaatuisi, voisi seurauksena olla esim nilkan nyrjähdys. Sen seurauksena taas matkanopeus hidastuisi jopa tavattoman hitaaksi, koska painava rinkkakin täytyisi saada perille.....


jatkuu...

[MrNixi]

pe 16.10.2015

Heräsimme hieman ennen auringon nousua. Vartionti oli pettänyt (Väisänen kuulovartio, Pikkarainen kiertovartiossa, parivartiossa Hagman ja Sorsakoski) kun ikkunan alla tepasteli iso ukko metto. Kuvasimme ensinnä metsoa ikkunan läpi. Huurre kävi ulkoa kuvaamassa. Metso lensi 25 metrin päähän ja laskeentui siihen. Aloin väsäämään aamupuuroa. Huurus kävi aamu uinnilla jokirannan laiturin vierellä.

Aamupuuron syötyä pakkasin rinkkaan päivän tarvittavat varusteet. Päätimme lähteä kämpällä olevalla syöksyveneellä. Vene siirrettiin varastopaikasta veteen, airot ja liivit löytyi TVÄL varastosta. Siitä polttopuu varaston etelä puolelta. Syöksyvene laskettiin veteen ja meinasi tulla sukellusvene. Peräpään tappi oli ties missä. Yritin etsiä sitä mutta en löytänyt. Kävin viereiseltä rinteeltä hakemassa sopivan pihlajan oksan. Siitä vuolin juuri oikean kokoisen tapin vuonna 1982 hankkimallani vuolupuukolla. (Tämä Ilvespuuko on hankittu Kihlangin silloisesta kylä kaupasta. Kylä kauppias Paavo opasti puukon valinnassa. Olihan silloin vielä ”kuskunen” 15 vuotias pojan klossi. Parempaa vuolupukkoa ei ole tullut vielä vastaan)

Tuo lasikuituiseen syöksyveneeseen tapin vuoleminen onki paljon haastavampi kuin puuveneeseen. Pitää olla juuri oikean kokoinen. Tapin puu pitää olla juuri saman muotoinen kuin reikäkin. Tiivistyy reikään laittamalla ja puutapin parkki ja nilakerroksen avulla. Puuveneensä kartion mallinen ja turpoa tarvittaessa tiiviiksi.

Lähdimme siitä vesiteitä kohti Ravadasjärven autio tupia. Hieman ennen Ravadasjärveä tuli jääkansi vastaan. Yritimme siitä läpi kaikilla moottoreista saamalla tehoilla. Ei onnistunut. Ja olihan syksyveneen pohja myös tähän tarkoitukseen liian ohutkin. Päätimme rantaantua itäpuolelle joen rantaa. Pelastusliivit pistimme puihin kiinni, yhden korkeammalle merkiksi. Tästä jatkoimme apostolin kyydillä autiotuville. Toisella puolen autiotuvissa oli kolme miespuolista vaeltajaa. Tuvassa oltiin juuri herätty. Myös tuvassa vastasi lämpö siinä lämmintelessä hieman ja sanaparsia vaihetta. Olivat lämmittäneet Upo kaminalla ihan kiitettävän lämpöiseksi. Olivat eilen vaeltaneet parkkipaikalta ja siellähän näimme heidän autonkin. Arvelimme ettei muita vaeltajia vastaan tulekaan.

Vaihdettua sanaparsia suuntasimme ulos. Huure oli jo ulkosalla, ulos päästyäni ihmettelin mikä jytinä ulkona kuuluu. Paikansin että ääni tulee pohjois itä suunnalta. Ääni läheni ja joku sieltä oli tulossa ja aika vauhdilla. Huomasin että puiden latvojen yläpuolelta joku tulee vauhdilla. Hornet sieltä tuli, olin katsovinani että pommiluukut avautuvat. Tämä jälkeen päin osoittautui silmälasien taittohäiriöksi. Olivat mennee juuri huuruun tullessa lämpimästä ulkosalle. Hornet tunnistettiin omiksi koneiksi. MC Huurre päätteli että kone käynyt tunnistus tehtävällä. Sillä koneita oli vain yksi. Oli paluumatkalla kohti tukikohtaa. Tämän taas pääteltiin lentokorkeudesta, lentosuunnasta, lento nopeudesta.

Tämä sattuman jälkeen päätimme ruokkia hieman paikallisia lintuja. Paikalla äänteli Mortti ja Vertti kuukkeli veljekset. Vertti oli hieman enemmän nälkäinen kuin Mortti tai sitten arempi. Jätin heille ruisleivän palasen lähdettyäni vielä pieninä palasina pöydälle. Kuukkelia pidetään Lapissa yleisesti metsämiehen ”kaverina”. Koska se ilmestyy, varsin nopeasti kulkijalta kerjäämään ruoantähteitä. Yleisiä uskomuksia kuukkelista, onnenlintu ja sen tappaneen menetät metsästysonnen lopullisesti. Suomalaisessa muinaisuskossa kutsuttu myös ”sielunlinnuksi” sillä uskottiin, että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan.

Tästä polku nousikin siistille jokiharjulle. Ravadas putouksen ala puolella myös laituri paikka jonne kesäkausina kulkee vene kuljetus. Ravadakönkään vierellä menee puiset lankku sillat yli vesistön. Lisäksi lähi alueella eroosio voimakasta joten suositellen kulkemaan merkittyä reittiä. Tästä myös erkanee reitti Mattit Ravadas kohti. Ja onhan tuosta kohtaa maan sortumakin hiekka penkereessä tapahtunut. Tässä täytimme juomapullot juoma automaatista. Vesi oli aika kylmää.

Jatkettua matkaa noin 10 minuuttia kärjessä kulkenut McHuurre havaitsi harvassa männikössä liikettä. Ensimmäinen veikkaus oli että Pyy. Aika lähelle mutta ei sinne käsinkhään. Koppelohan se siinä tepasteli. En tiedä saiko kärkimies tallennettua kameralla metson? Emme painostaneet koppeloa liikaa joten se ei tarvinnut nousta lentoon. Pääsi juoksemalla väistämään meitä ja säästi tulevalle talvelle energia. Olin polkua katsomalla ihmetellytkin ettemmekö törmäisi kanalinnuistamme suurimpaan. Heidän jätöksiä löytyi säännöllisin välein.

Jatkettua jonkin matkaa tästä McHuurre antoi kärkimiehenä käsimerkin. Seis, polville. Porojahan siellä edessä oli. Nousivat jokivarresta ylemmäksi. Olisiko noita ollut kuusi kappaletta. Kaksi vaadinta, yksi vasa, yksi urakka, yksi vaami ja yksi hirvas. Pistin merkille sen myös että eivät ihan vauhkoina olleet. Eli todenäkäisesti alueella ei liiku petoja. (15.8.15 Kuttusoja – Uuraojan välillä olivat ihan vauhkoja.)

Noin kilometri ennen Kultahaminaa joella joutsen pariskunta. Heillä oli kaksi poikasta myös. Olin siirtynyt kärkimieheksi, yritin rauhallisesti ohittaa heidät. Ei onnistunut, häiriintyivät ja lähtivät lentoon. Tiesin heti ettei lähellä ole muita ihmisiä. Voin nyt keskittyä enemmän polkuun. Tämä kannatti sillä löysin jonkun vaeltajan tiputtaman musta valkean lapasen. Otin matkaan ja toimitin sen Kultahaminan kämppään narulle kuivumaan. Kultahaminan laiturilla kävin tutkimassa vesistön jää tilannetta. Jää ei näyttänyt siltä että ylitystä kannattaisi edes ajatella kuin äärimmäisessä hädässä. Sitä en tiedä mistä tämä kurponut Puolalainen oli ylittänyt joen huonoin seurauksin, oli tullut kaakon suunnasta Ouhujohkalta.

Kultahaminassa näytti olevan mönkijä kalustoa pistettynä pressujen alle talvisäilöön. Olihan siellä yksi kaksi rattainenkin, Yamahan DT 125 R. Jossa näytti olevan paikollaan YPSV moottorikin. Ja olimmehan jo Ahkun tuvalla saaneet tiedon että alueella vain yksi kultamies. Kulkevat näillä kulkuneuvoilla valtausten ja Kultahaminassa olevan postin väliä tarvitessa. Kirjasin Kultahaminan tuvan päiväkirjaan mistä musta valkea lapanen oli löytynyt.

Kulta haminassa teimme kenttä lounaan. Joka minulla koostu seuraavista tarvikkeista. Lämmitetty vesi ruotsin armeijan pakilla Upo kaminan päällä. Vesi piti hakea kirveen kanssa viereiseltä laiturilta. Eleovena pikapuuro (Omena, Mustikka, Vadelma) kaksi pussia. Kaksi Vaasan ruispala, levitteenä SA INT sissipakkauksessakin olevia maksalevitettä, kaksi Valion Maukas aamupala juusto viipaletta ja juomana Ravadasjoen vettä.

Syötyämme mietimme reittiä Härkäkoskelle. Ensimmäinen vaihtoehto samoja jälkiä takasin. Toinen vaihto ehto oli Morgaojalle ja sieltä kompassi suunnalla Ravadaskönkäälle.

Ensimmäinen vaihto ehto otettiin käyttöön. Tulimme siihen johtopäätökseen, emmekä alkaneet sooloilemaan koska tilanne ei sitä vaatinut. Niin ja saattoihan siinä syykin olla upserismies oli tullut virhe arviointi laskiessaan päivän kilokaloreita tankatessa. Polttoaine olisi loppunut kesken ja olisi jouduttu turvautumaan hinaukseen ;) Paluumatkalle lähdettyä huomasin että Herra yliohjastajalla oli energia säästävät kitka alla. Pito oli vallan mainio niissä. Valitsimme kuitenkin Morgamjärven etelä puolella virallisen reitin emmekä kävelleet samaa mitä tullessa kävelimme. Järven rantaa.

Hieman ennen Ravadasköngästä rappusissa huomasimme että olisipa talvis aikan hiihtopartiossa lysti vetää alamäkeen. Ravadaskönkäällä tutkimme veden laatua. Eihän siinä mitään sivumakuja ollut havaittavissa. Kuten aikoinaan Torniossa valmistetussa mallasjuomassa. Otin nousua olevan reitin ja spagetiksi jalat meni päästyä ylös. Mutta tietenkin kannatti, on sillä vedellä aikojen saatossa ollut kuluttava vaikutus peruskallioon. Ihan erinäköistä täällä kuin kävelyreitin silloilta katsottuna. Hetken katsottua lähdin kärkimiehen perään. Maastoon olikin jätetty selviä merkkejä. Vaiko olisiko alkanut takarengas potkimaan tyhjää, vaikkakin oli ne pitävät kitkat alla. Toisaalta parempikin näin ettei tarvinnut alkaa viheltäen antamaan merkkejä sijainnista. Autiotuvalla aamulla olleet olisivat kenties luuleet Karhun liikuskelevan maastossa. Lisäksi porot olisivat häiriintyneet.

Autiotuvallahan ryhmänvetäjä oli. Autiotuvalta vesistön ylitys aamulla tehtyä parrua pitkin. Siinä ei kurvottu, Huurus virutti sadetakin joka oli repussa. Hetki tämän jälkeen McHuurusta arvelutti oliko vene paikoilaan. Uskoin vahvasti että on. Sudenpentujen käsikirjasta opittujen solmujen myötä. Venellä siiryimme viimeisen siirtymän. Kämpälle päästyä sauna lämpiämään ja hieman lämmitettiin kämppää. Saunan jälkeen otin palutus juoman.

Illan lopuksi kokeilin löytyykö McHuurteen sanomasta paikasta gsm kenttiä. Tuvalta rinnettä ylös hieman. No ei sieltä löytynyt Soneran saati Elisan verkkoa. Toisaalta ei mitään tarvettakaan. Ja olihan repussani hätätilannetta varten kaksi laskuvarjo rakettia päivä- tai yökäyttöön tarkoitettuja. Kädestä laukaistavia malleja jotka ampuvat laskuvarjon muotoisen soihturaketin 300m korkeuteen, joka palaa 40 sekunttia 30000 candelan valoteholla.


Suurin piirtein päivän tapahtumat videona.

[Tombo Armageddon]

Hienoa matkantekoa ka dokumentointia!
Pitää varmaan järjestää jotkut vihtahousuajot, että pysyy jingit ja jangit balanssissa;)

[H3zzu]

Hienoa tarinaa! Kiva oli lueskella ja katella sitten vielä videotakin

Kateeksi kyllä käy! Toivottavasti pian pääsee itsekin kokeilemaan motskarilla retkeilyä.

Kiitos kun jaksatte tehdä.!

[Tigerbalm]

Mielessä alkaa vähitellen siinnellä vähintäänkin osa-aikakulkuriksi siirtyminen.

[mchuurre]

[mchuurre]

Pimeitä kuvia näin pimeään aikaan...