Tulokset 1:stä 17:een 17:sta
  1. #1
    Ei taida tämäkään matkastoori nähdä loppua, kun jo taas jokin toinen jutaus jo alkaa...mitä kun on net "eläkeläisten-kiireet", ei.
    Ei ymmärrä, kun ennen sentään ennätti joitain juttuja kirjotella ihan oikeasti, vaan nyt k´pukkaa kiirusta niin ettei toista ennätä lopettaa....ja sit jos ei heti niitä kirjoita tänne, niin mitäs sitä sitten ylihuomenna taas mistään muistaa et on käynykkään missään tai koskaan?

    Emmää tiijä, mut laitampa nyt sit tämän viikkosen tähän tiivistettynä jos ei muuta, elikkäs su.-pe. = 2900km



    Hommahan lähti ensin RS:llä yrityksellä, tosin vain Vaasan lähelle pääsin, kun jarruletkut män tukkoon. Siitä onkin ihan oma juttu täällä (BMW-osiot), vaan keskitympä nyt tähän. Että RS:ää suojaavamman aattelin ottaa, mitä kun temperaturet laskee jo nollankin alle, ja onhan se lystimpi tuulelta suojassa jutailla kun ihan tommosella avopyörällä.

    Koko Trolltunga tuli itselle selväksi vasta tuossa n 6-viikkoa sitten kun olin yhellä Nordkapin reissulla ja sain jostain semmosen norski-prosyyrin käsiini jossa oli semmonen "kauhia" kallio jonka päällä sitten joku tipunen jumppaili tai notkeili. Ja alla oli het hirvee puotus. Minä tuumasin jotta missäs se ompi tuollainen kun ei ole enne tullut vastaan vaikka olen enempi kuin 2 kertaa siellä käyny?? Ihme hommaa ja ei muuta kuin Googlettamaan niin sittehän tämäkin homma alkoi selviämään!

    Turusta heittämällä Tukholmaan ja sillei. Ajomatkaa Tukholmasta Tyssedaliin tulisi n 900 km, vaan mitä kun on tyhjät väylät, ja scandiassa muutenkin jutaillaan se 140km/h tai enemmän, ja nythän liikennevirrat on olemattomat, (pl taajamat), ei tuolla liikennevalvontaakaan voi olla, (noo, eikä ollut!). Että saman päivän aikana vaan sinne perille asti sitten.

    Pläänin teko alkoi tiätenkin kohteen säätietojen huolellisella tarkkailulla, joka edellisellä viikonloppuna, (yr.no), näytti loistavaa, tai ainakin aurinkoista säätä koko eteläiseen norweegiaan ma+ti+ke....
    Vaelluspäiväksi suunnittelin tiistaita, koska maanantai olisi se siirtyminen "pelipaikoille".

    Laivoille on mp:llä ajokielto nyt syksyllä kaiketi alkanut, koska muita ei siellä ollut, mutta minut ottivat kun sitä en tiennyt? Lienee jotain uusia EU-motoristihommia / säännöksiä taas..?
    Pimeässä Tukholmassa tuli hieman tihkua vaan eihän se LT;ssä ole ongelma, mitä nyt näkyväisyys tietysti hiukan heikkenee. Thuliliivi, jakkara ja kahvat oli koko tuon menomatkan päällä. Olen sitäpaitti päättänyt jo aikoinaan että enää en palele, sitä kun on tullut tehtyä ihan riittämiin....

    Oslon läpi oli soma ajella kun liikenne veti, eikä sattunut työmatkaliikenne olemaan juuri tuolloin. Matkalla ei oikeastaan mitään mainittavaa ollut, keli vain alkoi olemaan aurinkoinen jo norweegian rajalta lähtien, ja sehän vain kävi meik'äläiselle.

    Perille olin suunnitellut majoituksen Oddan alapuolelle, (Röldal), koska itse Oddassa hinnat olivat hieman korkealla kuin nousuvesi konsanaan. Etukäteis varausta ei tietenkään tähän aikaa vuodesta enää tarvita, vaan suoraan ovelle ja se on siinä. No niin se olikin. Röldalin vuonon perukan leirintäalueella, (Camping Seim), oli hiljaista. Oli se kuitenkin avoinna kun ite omistajat asuvat siinä ja hieno, 3h:n mökki irtosi kahdeksi yöksi tinkimättä 400 Nok:oon, elikkäs n 50.00 €:lla.
    Kahdeksi yöksi sillä, koska aamulla oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin koska "tunga" sijaitsee sen verran korkealla ja tiestä kaukana että sinne on varattava aikaa.....ja sitten olisi majoitus valmiina kun tuolta palaisin takaisin. Suihkut, wc:t ja kaikki siis mitä tarvitaan ennen patikointia ja sitten sen jälkeen.

    Ajomatkaa tuolta majapaikasta olisi vielä n 60km, eli min. tunti, joten sekin oli vielä huomioitava....

    Aamulla heräsin 03:30 (paikallista aikaa), joten ei muuta kuin kiehuvan termospulloveden keittämistä, aamutoimia, eväiden tekoa, repun pakkaamista, jne. Siihen tööväntyi yllättävän paljonkin aikaa, mutta pääsin matkaan yön pimeyteen. Vain joku suopöllö huhuill vuonolla...
    Kirkas tähtitaivas. kuun sirppi ja parit tähdenlennot. LT:n satula lämmitti mukavasti, aivan kuin lauteilla olisi jälleen istunut.

    Saavun tunneliin jonka jo etukäteen muistinkin, sillä tie nousee tuossa putkessa samalla kun se tekee 360´-kiepin kallion sisällä. Sen jälkeen tuleekin muutamia "alpinroad"-mutkia jyrkästi nousevalla vuorenrinteellä. Pimeällä aikas extremeetä !
    Vaan edessäpä näkyi keltaisia varoitusvaloja, ja kahden rekan perävalot -mitä kummaa? Tulen tunnelin suulle ja siellä keltaliivinen tyttö kertoo tunnelin olevan suljettu! Ei voi olla, tuumaan ja tyttö onneksi jatkaa että voisin toki valita:
    a) tunnin päästä liikenne on jälleen sallittu joten odottelua, ja radion kuuntelua...
    b) voin kiertää vanhaa tietä ylhäältä ajaen..

    No, tietenkin valitsen vanhan tien, tosin en muistanut kuinka mutkainen se olikaan ja tiellä piipertävien sopuleiden välistä, lähden nousemaan jyrkästi tunnelin katolle. Sysipimeässä LT:n valokeila ei ole mitenkään erityisen hyvä. Tiukoissa mutkissa nopeus vajoaa nopeasti, koska mutkissa valot näyttävät tieltä ulos. Aikaa tunnelin kiertoon menee n 20-30min, mutta pääsen jälleen päätielle.



    Pimeässä Oddassa ei liikkunut auton autoa, vaikka klo olikin jo jotain 06:30? Jatkan vuonon vartta vielä 2:n muun tunnelin lävitse pohjoiseen kunnes tulen Tyssedaliin. Sieltä erkanee pienempi tie Skjeggedaliin josta tuon Trolltungan patikkapolku lähtee liikkeelle, erään hylätyn kaapelijunaradan juurelta. Tuo junarata kun ei ole enää käytössä koska sen kunto on vähän niin ja näin, mutta ensimmäinen tunti kestääkin nousta juurikin tuonne kaapelijunan yläasemalla.

    Ala-asemalle jätän LT:n parkkiin sekä sivulaukkuihin ajopukuni. Kypärä jalkatapille roikkumaan ja sitten hämärässä huomaan että olihan parkissa yksi norski GS:kin! Onkohan ohjastaja ollut yötä "tungalla"?
    Juuri kun olen lähdössä ja laitan reppuani selkääni, tulee viereeni auto jonka sivuikkuna avautuu ja selvästi "ei-alkuperäsiasukas" kysyy, että tästäkö se polku lähtee sinne "tungalle". Kerron kaiken tälle nuorelle naiselle mitä paikasta tiedän ja sovimmekin että he, (Mimi & George), tulevat mukaani jolloin kiipeämme sinne kolmistaan. Kysyn vielä varmuudeksi että onko heillä mukanaan:

    -Juotavaa riittävästi, (molemmille)
    -Evästä, riittävästi, (molemmille)
    -Vaelluskengät
    -Otsavalaisin
    -Lämmintä vaatetta
    -ym:t mitä tuonne meno ja paluu vaatii. Arvioitu kesto tuolla 22km:n matkalla on fyysisestä kunnosta riippuen, 8-10h, eikä polku ole tasainen "Highway"!

    Mimi kertoo kaiken olevan kunnossa, ja sitten kun pääsemme liikkeelle, huomaan otsavalon keilassa jalassaan heillä lenkkarit. Just-joo! Tuollaisilla pehmeäpohjaisilla kengillä viimeistään tulomatka voi olla yhtä tuskaa, saati että kuinka tuollaisen pohja edes pitää kivikossa. Niin ja märkääkin siellä voi olla? Ylhäällä tonnissa on kylmää vaikka ei tuulisikaan, eikä siellä shortseilla pärjää!
    Entä jos tuulee, ei nyt tuullut mutta norweegiassa voi tunnin aikana nähdä kaikki vuodenajat samalla kertaa......



    Tässä on tultu jo puoleen väliin ensimmäisen etapin noususta, joka kestää sen tunnin. Toki ensimmäiselle etapille on toinenkin reitti, eli voit kiivetä tuon kaapelijunan rappusia, tai sanotaan, käyttää sen ratapölkkyjä tikkaina, jotka välillä ovat jokseenkin korkealla! Pimeässä ei tuo vaihtoehto kuintenkaan ollut viisasta.
    Vaikka sovimme menevämme yhdessä, Mimi ja George katosivat pimeyteen rivakasti, kuin varpusparvi, vaikka sovimme että menisimme porukassa...Noo, ei se minua haittaa. Menen omaa tahtiani ja heidän vauhtinsa oli jotain mitä nuoret innokkuuksissaan menevät. Pärävalojakaan en enää heistä nähnyt...jatkuu
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 05.10.2013 klo 22:59.
  2. #2
    Näin muutaman ulkomaanreissun käyneenä tuskin kannattaa esittää suurta osaajaa mutta sen verran sanon että pari vuotta sitten Lysebotnissa minulle tuli täytenä yllätyksenä se pimeys mikä yllätti Kjeragilta palatessa. Oli aika paska homma kiivetä alas sysipimeässä kun laskin ajankäytön väärin. Hyvä että edes selvisin. Jälkeenpäin ajatellen maailman selvin homma jonka unohdin. Kannattaa varata sitä aikaa kunnolla, myös paluuseen.
  3. #3
    Lainaa Kaimaani kirjoitti Katso viesti
    ... Jälkeenpäin ajatellen maailman selvin homma jonka unohdin. Kannattaa varata sitä aikaa kunnolla, myös paluuseen.
    Todellakin näin! On aivan eri asia touhuta tuolla vuoristossa kaikenlaista ja kaikkena vuorokauden aikana kesäaikana kun valoa on riittämiin se 24h. Vaan kun tulee syksy ja valoisa aika lyhenee radikaalisti, on liikkeelle lähdettävä hyvissä ajoin, (luetaan: heti viimeistään kun hämärää tulee), etenkin jos reitti on vieras. Valoa kannattaa ottaa näin "varastoon" myöhempää, mahdollista tarvetta varten....

    ...mutta tarina jatkuu...Tuumasin jotta kohta ne tulee kuitenkin jossain vastaan, ja siinä samassa ne tulikin! Olivat juosseet tuon junaradan väärälle puolelle ja sitten ihmetelleet että mistä se polku oikein alkaa....

    Noo, muutamia minuutteja nousimme sitten yhdessä kunnes he halusivat jälleen nousta nopeammin ja minä tietenkin kohteliaana väistin ja sanoinkin että: "see you on the top"...painelivat notkeina ja vikkelinä jälleen menemään. Otsavalon sai sammuttaa koska tuli jo valoisaa. Polku eteni junaradan alitse ja sitten taas n 20min jälkeen olivat tutut hemmot mukamas "kuvaamassa" maisemia. George tuli arvuuttelemaan otsavalo edelleen palaen mielipidettäni kumpikos poluista olisi se oikea! Kerroin heille ja näytin että ura oli merkitty punaisin T-merkein, joita oli uran molemmin puolin kivissä ja / tai puissa vähän väliä, mutta tietenkään juoksuvauhdissa niitä oli vaikea havaita.

    Hieman ennen ensimmäistä etappia, kaapelijunan yläasemaa, alkoi yläpuoleltamme kuulumaan kopterin ääntä. Edettyämme jonkin matkaa aurinko alkoi värjäämään taustalla näkyviä jäätikön huippuja upealla punerruksella.
    Alkoin toinen, edelleenkin aika jyrkkä ja kivinen nousu. Nyt tuli ensimmäinen ongelma kun nouseva aurinko sokaisi suoraan silmiemme edessä, eli juuri tuon polun suunnasta.



    Oli hankalaa tähystää edessä olevia kiviä sekä seuraavaa T-merkkiä jotta pysyisimme suunnassa. Hemmot lähtivät taas painelemaan kun olin ennättänyt kehua heidän kuntoaan sekä Georgen ja Mimin kertoessaan kaikista kuntoilu- sekä urheiluharrastuksistaan. Okay, menkööt he ja minä jatka omalla tasaisella vauhdillani. Nyt kopteri tuli näkyviin ja jotain se alueelta etsi, mutta mitä?

    Tulin toisen nousun huipulle josta avautui upeat maisemat ja mikä LOISTAVA säätila! Ei siis minkäänlaista tuulta, ei pilven pilveä.....jotenkin aivan unen kaltainen juttu koko aamu! Ei tämmöistä säätä voisi uskoa olevan edes kesäkuussa saati nyt kun oli jo lokakuu! Tunturilampien vedenpinta oli kuin peili! Ei värettäkään missään!

    Hemmojen kirmailuäänet kantautuivat kopterin vaimean säksätyksen taustalta ja tosiaan, tuolta sivummalta he taas tulivat? Missähän lienevät seikkailleet jälleen, Georgen otsavalo paloi edelleen

    Osa lammikoista ja vähän isommatkin vuoristojärvet olivat jääriitteessä, joten yöllä täällä oli ollut jo pakkasta. Pipo päässä, urheilupaita päällä ja sen päällä ainoastaan kevyt "retkeilytakkini", olivat oikein sopiva varustus, vaikkakin, olihan minulla sitten taukotakkina Klanin thuliliivi reppuni päälle pieneksi rullaksi pyöriteltynä jos tuuli alkaisi ottamaan miähistä mittaa vaikka keskipäivällä. Varalta hyvä olla. Termari täynnä kuumaa vettä, eväsleipiä, keksiä, suklaata, energiapatukoita, lämmintäkuppia, maapähkinöitä, rusinoita, jne, ja jopa kotimaisia anopinpuun omenoita oli matkassani mukana. Tosin aina teen saman "virheen", nimittäin eväitä on vaikka koko komppanialle ja sitten tuon niitä kotia asti....

    No vara ei venettä kaada! Nyt oltiin kahden jyrkimmän nousun jälkeen vaelluspolun tasaisella osalla, jossa polku-urakin muuttui enemmän leveämmäksi ja tasaisemmaksi "baanaksi". Toisin paikoin, oli polku pelkkää kalliota ja kas kummaa, ensimmäiset alamäetkin tuliva jo vastaan! Vastavalo aurinko vaan paistaa edelleen niin pahasti suoraan silmiin että jokin lippis olisi ollut kova sana. Muutenkin tuo auringon alhaalla olo, aamuin illoin vaikeuttaa mp-matkailua aika tavalla, että normi "kesäajelijat", eivät voi tuota edes tajuta kuinka ongelmallinen juttu tuo onkaan.

    Tuli leveä vuoristojoki vastaan jossa oli tukkipuut sen ylittämistä varten. George ja Mimi jäivät täyttämään juomapullojaan, kun minä jatkoin "tasaisen kulkijan tasavauhtista"....Kopteri kiersi nyt vuorten takaa takanamme olevalle polulle jääden n 300m:n korkeuteen leijumaan? Joku on todellakin hukassa. Eivät ne huvikseen tuolla lentele, tuumaan ja jatkan kohti edessäni näkyvää uutta nousua kohden. Mimiä & Georgea ei näy, ei kuulu? No, vettä heillä ainakin nyt olisi ja voisihan tuo kopterikin heidät tosipaikan tullen noutaa, tai sitten minä heidät kuitenkin tapaisin jos vain ovat pysyneet vaellusuralla.



    Ja mikäs mökki se tuolla näkyy? Kuljen vähän matkaa lähemmäksi ja kas, sehän on se puolimatkan "kievari", eli ns. hätämajoite
    jos sattuisi vaikka huonompi keli yllättämään. Lautamaja on harmaaksi päivettynyt vaan kas kun ei ole vaijereilla kalliossa kiinni, eli ei ilmeisestikkään ole sitten kovinkaan tuulisella paikalla tämä lautatapuli. Ovessa on lusikka lukkona ja avattuani sen, oven takaa löydän linjamiesten tarvikkeita, (sähköeristimiä, pylväskenkiä, jne), laverisänky 2:lle, piisi, pöytä jolle joku ystävällinen vaeltaja oli jättänyt 1.5litra vesipullon sekä erilaisia evästelytarvikkeita. Polttopuitakin oli niin ja öljylamppu.
    Laitan oven takaisin lusikalla huolella lukkoon ja jatkan matkaa....



    Nyt tulin kaiketi polun korkeimmalle kohdalle, noin 1200m:iin, koska upea maisema avautui alas vuonolle, (tekojärvi se on, vaan näyttää vuonolta). Säätyyppi on edelleen aivan "ei tyypillinen norjalainen", koska yleensä vaikka aurinkoa olisi luvattu, vähintäin tuulisi jostain suunnalta. Edes vähän, saati niin mikä poistaa hilseen ja vie kulkijaa sivumyötäisessä....
    Aurinko lämmitti myös yöllä kovaksi jäätynyttä savikkoa joka nyt sulaisi veteläksi savikoksi", joten lenkkarihemmojen tassut varmasti tulisivat näillä kohdin kastumaan.

    Nousen oletettavasti viimeisen nousun laelle, kun hämmästyksekseni vastaani tulee rinkkaa kantava valkotukka-norjalainen.
    "Hi there"- huudan jo kaukaa ja miehen pysähtyessä pitämään taukoa, astelen hänen vierellee. Mies on etelänorjasta, (se Gessu-miäs, mutta kun en sitä tuossa tilanteessa heti tajunnut..), ensikertalainen kuten minäkin, mutta oli viime yön kielekkeellä teltalla yötä. Vakuutti että tulen ihastumaan tuohon paikkaan, eikä varmasti ollutkaan väärässä. Pohdimme yhdessä miksi "tungaa", ei ole missään mainostettu, ja mies lisäsi siihen, että nyt vasta sitä on 2:n viime vuoden aikana julkisesti kirjoiteltu.

    Hyvästelemme ja jatkamme kumpikin matkaa, ja nyt kun vilkaisen kaukana vielä kerran hänen peräänsä, näen jotain sinistä ja punaista miehen vierellään. Mimi & Georgehan ne sieltä tulevat. Hyvä niin. Saavun vuoristojärvelle jossa on patoallas ja jonkinlainen vedenkorkeusmittari. Taustalla kohisee putouksen jylinää. No nyt ei tästä varmaan ole enää pitkästi perille koska olin jo jonkin aikaa sitten ohittanut sen pitkävartisen ja metallisen 1 / 10km opasteen? Muutaman sadan metrin jälkeen näenkin sen viimeisen kyltin jonkinlaisen rotkon reunalla, eli tuoha se täytyykin sitten olla! Ja kas, vain n 20 metriä ennen polun päätepysäkkiä tuo "tunga" näkyy. Taidampa ottaa ensin muutaman kuvan ja sen jälkeen teen lämmintäkuppia. Olihan se kaiketi jo "ruokatunnin" aika, eli jotain 11:00 tai ainakin lähellä sitä?



    Muuta kun reppu auki ja termaria esille. Kostunut takki kalliolle jonka päälle käyn istumaan ja vaikka ei tuule vieläkään, puen tuliliivin, (tuulenpitävä), päälleni. Keittoruokailu sekä neljä voileipaa upeassa ilmanalassa. Lopulta kaakaota juodessani, takaani kuulen tuttua kiljahtelua ja äänen suuntaan katsottuani, näen Mimin sekä Georgen sieltä lopultakin saapuvan. "Would y´like some coffee"? tiedustelen, koska kuumaa vettä olisi vielä jäljellä. Vaan eivät nyt halunneet koska olihan maisemat really-really AWESOME! Kysyä nyt tuollaisia tyhmiä tälläisellä hetkellä.. Kahvia voi aina juoda mutta tämmöistä maisemaa ei löydä mistään muualta!

    jatkuu
    Viimeksi muokannut: mchuurre; 07.10.2013 klo 01:01.
  4. #4
    Lainaa mchuurre kirjoitti Katso viesti
    Ja sitten "kielelle"
    Kävit näemmä tuolla minkä olen itsellekin laittanut tavoitteeksi. Viimekesänä mainasin lähteä talsimaan tuonne
    kielekkeelle kun oli Oddassa kaverin luona mutta sain tuomion että nilkka ei kestä.
    Elikkä oliko tuo polku kokoajan kivien päällä hyppimistä vai saiko siinä jalan polulla tukevasti maahan,
    se 15-20km ei ole mikään ongelma jos vain on suhteellisen suora askel mutta jos on kiviä paljon että joutuu nilkka
    koko ajan olemaan kiertoliikkeessä se 3-4km on max ( johtuu niistä ns. hölmöistä työtapaturmista mitä ei voi sattua ainakaan minulle).
    Viimeksi muokannut: suopo; 08.10.2013 klo 19:59. Syy: Turha videolainaus poistettu
    "Elä täysillä ja kuole onnellisesti"
  5. #5
    Hienoo huurus
    Edusta sa siel pohjoses, ma hoitelen nyt tan etelan
    FJR-1300
    V-Strom 650, IC-350 Jupiter 5 + sivari, Cagiva 350 Alazzurra. (Tällä hetkellä tallissa ja käytössä)


  6. #6
    Lainaa rimpjar kirjoitti Katso viesti
    Kävit näemmä tuolla minkä olen itsellekin laittanut tavoitteeksi. Viimekesänä mainasin lähteä talsimaan tuonne
    kielekkeelle kun oli Oddassa kaverin luona mutta sain tuomion että nilkka ei kestä.
    Elikkä oliko tuo polku kokoajan kivien päällä hyppimistä vai saiko siinä jalan polulla tukevasti maahan,
    se 15-20km ei ole mikään ongelma jos vain on suhteellisen suora askel mutta jos on kiviä paljon että joutuu nilkka
    koko ajan olemaan kiertoliikkeessä se 3-4km on max ( johtuu niistä ns. hölmöistä työtapaturmista mitä ei voi sattua ainakaan minulle).
    No eii se ole niin kauhian kivikkoista, paitti se eka nousu, olisikos 1km, ja sit helpoittaa
    Vahaksi aikaa, eli ompi tasaisempaa sen toisen km.n
    mut sitten tulee se toinen jyrkempi nouse, oisko taas tunti, niin sitten tasoittuu.
    on jopa valiin pelkkaa tasaista kalliota.

    Paaseehan sielta takaisin jos silta tuntuu, ettei kesta nilkka....
  7. #7
    Lainaa mchuurre kirjoitti Katso viesti
    No eii se ole niin kauhian kivikkoista, paitti se eka nousu, olisikos 1km, ja sit helpoittaa
    Vahaksi aikaa, eli ompi tasaisempaa sen toisen km.n
    mut sitten tulee se toinen jyrkempi nouse, oisko taas tunti, niin sitten tasoittuu.
    on jopa valiin pelkkaa tasaista kalliota.

    Paaseehan sielta takaisin jos silta tuntuu, ettei kesta nilkka....
    No täytyypä ensikesänä kuva käydä ottamassa ja hakeepa ne pois jos itse ei pääse.
    "Elä täysillä ja kuole onnellisesti"
  8. #8
    Mitä ku nastarengasajovehket ruostuu tallissa, plus (+5´C), varjossa eikä lumesta enää tietoakaan...
    EU:n syytä kaikki tää, niinku se bensanhuonontaminenkin ja nyt sitten vielä joku ajoneuvoseuranta -Ollilan työryhmän työstämä huuhaa tulee jokaiseen kotiloon ja tollei.....mää muutan norweegiaan vielä! Sielä on Finnmarkissa vielä sentään talvi kuten kuuluukin olla.....




    ...jotain täytyy aikansa kuluksi näpertää...
  9. #9
    Donninh! Ja hyvin piäenen -piänellä missillä, (ei sitä kukaan kuitenkaan ees huomaa..), sain ekan jakson, ( 6 min.), kehiin ja jakeluun...olkaapa hyät. Ei tarvii sipsejä ku ei kestä edes kauaa....koetetaan sitten toka jaksosta tehä semmonen 45minuuttinen ainaski tms...

  10. #10
    Ja osa II, olokeepa hyät! Lyhyen, (7.45min), keston takia, ei kannatta nyt ees corneja kulhoon kaataa....

  11. #11
    Tämä kannattaa ehdottomasti katsoa, niin kauan kun se näkyy, eikä se kauaa näy: http://areena.yle.fi/tv/2010105

    Hienoa kuvaa Trolltunganilta ja parasta --> sieltä vuononsuunnalta nousee "portaat" pystysuoraa kalliota pitkin 150m Multa jäis kiipeemättä, mut kuis on sun kanssas Huurus?? Nousisko??
    FJR-1300
    V-Strom 650, IC-350 Jupiter 5 + sivari, Cagiva 350 Alazzurra. (Tällä hetkellä tallissa ja käytössä)


  12. #12
    Lainaa mara55 kirjoitti Katso viesti
    Tämä kannattaa ehdottomasti katsoa, niin kauan kun se näkyy, eikä se kauaa näy: http://areena.yle.fi/tv/2010105

    Hienoa kuvaa Trolltunganilta ja parasta --> sieltä vuononsuunnalta nousee "portaat" pystysuoraa kalliota pitkin 150m Multa jäis kiipeemättä, mut kuis on sun kanssas Huurus?? Nousisko??
    No juu, tsiikasin tuon kun tuli töölöttimestä ja eihän tommosesta "Himmel Stigenistä", ollut tuolla paikan päällä mitään tietoa saati opastauluja ! Tietenkin tarkoituksella, on meinaan jonkin sorttiset valjaat oltava, tai ainakin se halpis kameran keinonahkainen kaulahihna jonka saa nuihin turvavaijereihin nousun ajaksi kiinni...

    Kyllä seuraavan kerran on ainaskin tultava tuon polun kautta!
  13. #13
    Lainaa mchuurre kirjoitti Katso viesti
    No juu, tsiikasin tuon kun tuli töölöttimestä ja eihän tommosesta "Himmel Stigenistä", ollut tuolla paikan päällä mitään tietoa saati opastauluja ! Tietenkin tarkoituksella, on meinaan jonkin sorttiset valjaat oltava, tai ainakin se halpis kameran keinonahkainen kaulahihna jonka saa nuihin turvavaijereihin nousun ajaksi kiinni...

    Kyllä seuraavan kerran on ainaskin tultava tuon polun kautta!
    Sää oot kyllä vakavasti häiriintynyt mies Huurus Kannattanee lähteä kipuamaan vatsa tyhjänä. Ensinhän se toki lämmittää puntissa, mutta noinkin pitkällä matkalla alkaa jo varmasti kirvellä.
    <p>2002-2014</p>
  14. #14
    Kiitos Huurus hieno juttu!
    Sachs 50cc 6x, Solifer SM 50cc -78 ... Vt750 - 06, FJR -07, VFR 1200 XC => KTM 1290 SAS />Alias/karivei
  15. #15
    Ei hyvää päivää sentään!!! Tiukoissa farkuissa, ilman vettä tai ruokaa, ei niin mitään tietoa omasta kunnosta, tai sitten jätetään teltat, m-pussit ja romut tunturiin, kun ei jakseta tuoda enää alas niitä.....

    Peikonkieli on eräs Norjan upeimmista luontokohteista, josta on tulossa ja onkin tullut jo ongelma Oddan kylälle. Tässä asiallinen kolmen vartin mittainen documentti, kuinka huolettomasti turistit reissaavat sinne eivätkä sitten YHTÄÄN kunnioita luontoa joka voittaa AINA ihmisen....

    Turha on selittää, ettei olisi tietoa starttipisteessä minkäläisesta polusta, korkeuseroista ja matkan kestosta oikein on kyse. On nimittäin todella asialliset ja kuvalliset & graafiset opastaulut ja varoitukset!

    Sikoja nuo roskaajat: "minkä jaksat viedä mukanasi, jaksat tuoda sen myös alas!"

    http://areena.yle.fi/1-3988522
  16. #16
    Tämä liitteen Trolltunga- case, olisi myös talvella varmasti UPEA kohde, vaan ompi kiellettyä.....eli ei mitään asiaa tuonne, mutta jos kevväillä sitten?
    Liitetyt tiedostot Liitetyt tiedostot
  17.  
  18. #17
    Lainaa mchuurre kirjoitti Katso viesti
    Ei hyvää päivää sentään!!! Tiukoissa farkuissa, ilman vettä tai ruokaa, ei niin mitään tietoa omasta kunnosta, tai sitten jätetään teltat, m-pussit ja romut tunturiin, kun ei jakseta tuoda enää alas niitä.....

    Peikonkieli on eräs Norjan upeimmista luontokohteista, josta on tulossa ja onkin tullut jo ongelma Oddan kylälle. Tässä asiallinen kolmen vartin mittainen documentti, kuinka huolettomasti turistit reissaavat sinne eivätkä sitten YHTÄÄN kunnioita luontoa joka voittaa AINA ihmisen....

    Turha on selittää, ettei olisi tietoa starttipisteessä minkäläisesta polusta, korkeuseroista ja matkan kestosta oikein on kyse. On nimittäin todella asialliset ja kuvalliset & graafiset opastaulut ja varoitukset!

    Sikoja nuo roskaajat: "minkä jaksat viedä mukanasi, jaksat tuoda sen myös alas!"

    http://areena.yle.fi/1-3988522
    Italiassa on tietyillä rannikkoalueilla kiellettyä mennä katuverkon ulkopuolelle, so. poluille, ilman asianmukaisia kenkiä ja varustusta. Rapsahtaa 2500€ sakot.... juuri tuosta syystä mitä mainitset, eli viranomaiset ovat jyrsiintyneet keräilemään näitä sankarimatkailijoita pitkin rannikkovuoria ja polkuja. Liian kallista.

    On tuota tietty Suomessakin. Näitä spandex hiihtopäiväretkeilöitä joudutaan hakemaan joka vuosi monta ja monta pitkin tuntureita kun ei ole varusteita ja sää pääsee yllättämään. Samoin kesällä. Törmäsin kahteen tälläiseen kokovartalospandex kortsuun pukeutuneeseen minirepuilla varustautuneeseen hemmoon Maantiekurussa. Ohijuostessaan hönkäisivät olevansa Sokostin kautta Saariselälle menossa. Kesäkuun alussa nuo säät kun saattavat olla aika vaihtelevia. Kavereilla ei taatusti ollut mitään majoitteita tai lämpimämpiä vaatteita mukanaan, sen takasi sen minirepun koko. Hyvä kun siihen mahtui edes eväät mitä tuolla matkalla tarvitaan. Aivan päätöntä luonnon uhmaamista. Toivottavasti näiltä peritään pelastuskulut täysimääräisinä kun se arpa kohdalle osuu.
    Viimeksi muokannut: Harald Hirmuinen; 12.03.2019 klo 16:06.
    "Are motorcycles dangerous? No. Dangerous is getting off the couch on a Sunday and finding out we were sitting there for years."