GuessWho kirjoitti
Allekirjoitan vaikka silmät kiinni väitteen siitä että ratailu on paras tapa opetella käsittelemään mopoa mutkapätkillä. Itsellä takana 28 kautta mopoilua ja siitä 99% pelkkää mutkapätkää. Itselleni ei tuo tourinkimopoilu nappaa ollenkaan (ei siis viittausta tourinki-letkailuun joka on ihan eri juttu).
MotOrg ry:n järjestämä ajotaito II, tai vastaava, pitäisi olla pakollinen "kakkosvaihe" ennen kortin saantia jos totta puhutaan. Autokoulujen tötteröidenväistely ei valmenna kuskia juuri millään tavoin siihen mitä vastaan tulee kun lähdetään oikeasti ajan kanssa vetämään.
Tosin, onhan siinä pikku riskinsä siinäkin. Itse kun hankin ratailulelun sain kuulla väitteitä siitä kuinka pian ei kadulla kiinnosta kurvailla enää ollenkaan. Nauroin vasten kasvoja että "ei muuten osu meikäläisen kohdalla". Ensimmäinen kausi aktiivisemmin radalla takana ja päätös luopua toistaiseksi katumoposta on nyt alustavasti tehty.
On helppo perustella päätöstä: loppumaton määrä uskomattoman hienoa mutkaa, ei poliiseja, ei routareikiä, ei peuroja, ei vastaantulevia puusilmäkotiloita, ei nopeusrajoituksia, tilaa ajaa turvallisesti pitkäksi ja sama määrä ellei jopa enemmän hauskaa samanhenkistä seuraa tauoilla.
Ja mikä parasta, juuri kun alkaa pitää itseään vetomiehenä, saakin huomata että 16 vuotias typykkä kakspuolikkaalla "pikkumopolla" käsittelee sinua ja tonnista supertykkiäsi pelkkänä väistettävänä esteenä mutkassa.
Olenkin päätynyt seuraavaan mottoon:
"Ratailussa haastavinta ja hauskinta on se että mitä enemmän opit, sitä vaikeammaksi homma menee"
Nyt vaan odottelemaan tilastoa siitä miten paljon liikenneolosuhteissa tieltä suistuneissa, tahi muuten omasta kämmäämisestä pannuttaneissa on niitä jotka satunnaisesti treenaavat radalla ja päinvastoin.