ajopelko

[GuessWho]

kiitos kaikista vastauksista!

luin tuon ajo hanskassa-oppaan, ja mieli vähän varmistui. Päähäni on vaan piirtynyt, kuinka viimeisen kaatumisen jälkeen jännitin mökin hiekkatien (n.3,5km) ajamista niin paljon että melkein kaaduin pelkäämisen takia. Ylivarovaisuus on myös huonosta. Mutta tuo ajotaito II voisi olla tosiaan minulle oikea kurssi tähän rakoon.
Toivottavasti minusta vielä tulee motoristi.

Älä hätäile, sä olet jo motoristi. Nyt tarvitsee enää hioa taitoja. Ihan niinkuin kaikkien muidenkin motoristien. Toisten enemmän ja toisten vähemmän

[Pekkavee]

kiitos kaikista vastauksista!

luin tuon ajo hanskassa-oppaan, ja mieli vähän varmistui. Päähäni on vaan piirtynyt, kuinka viimeisen kaatumisen jälkeen jännitin mökin hiekkatien (n.3,5km) ajamista niin paljon että melkein kaaduin pelkäämisen takia. Ylivarovaisuus on myös huonosta. Mutta tuo ajotaito II voisi olla tosiaan minulle oikea kurssi tähän rakoon.
Toivottavasti minusta vielä tulee motoristi.

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

[AXP]

Mukaan vain Ajotaito II:lle! Loistava kurssi.
Sen lisäksi, että voi treenata mutkia omien kykyjen mukaan, saa myös kokeneilta kouluttajilta neuvoja miten taitojaan kannattaa kehittää. Kouluttaja näkee missä taidossa tarvitsee lisää oppia. Autokoulussa vastaavasta joutuisi maksamaan moninkertaisesti ja tuskin pääsisi edes ajamaan radalla.

Kuten muutkin ovat todenneet, ajaminen häivyttää pelkoa. Myös tieto siitä miksi pyörä käyttäytyy milläkin tavalla eri tilanteissa ja miten kuljettajan toiminta vaikuttaa pyörän käyttäytymiseen saattaa antaa lisävarmuutta ajamiseen. Tuo aiemmin mainittu opas sisältää jo perusasiat, mutta muitakin hyviä oppaita ja videoita on tarjolla. Tosin perin vähän Suomeksi - ikävä kyllä. Ainakin itse olen sillä kannalla, että oppi ei kaada ojaan, vaan kaikesta tiedosta on hyötyä ja että harjoittelu tekee mestarin.

[pxu]

.......Kuten muutkin ovat todenneet, ajaminen häivyttää pelkoa. Myös tieto siitä miksi pyörä käyttäytyy milläkin tavalla eri tilanteissa ja miten kuljettajan toiminta vaikuttaa pyörän käyttäytymiseen ........ Ainakin itse olen sillä kannalla, että oppi ei kaada ojaan, vaan kaikesta tiedosta on hyötyä ja että harjoittelu tekee mestarin.

Komppaan kaikkia edellisiä, ja tähdentäisin vielä sitä, että kun olet a) perehtynyt teoriaan ("Ajo hanskassa" jne) ja b) käynyt kursseja (Ajotaito I ja II yms) niin c) aja kerralla tarpeeksi _pitkään_;

Kun se ajaminen joka lähtemisen alussa joka tapauksessa jännittää, niin siinähän menee ekat sata km ihan vaan pinnistellessä ja henkeä haukkoessa? Jos palaat piakkoin takaisin yhtä kauhuissasi kuin lähtiessä, ei kehitystä tapahdu. Kun vaan jaksat ajaa tarpeeksi pitkään kerralla, ja olet vähän saanut homman sujumaan muistellessasi samalla lukemaasi teoriaa ja oppeja, ja pikkuisen ne hartiat rentoutumaan, niin sitten vasta alkaa sujua! On aina hyvä saada niitä onnistumisen tunteitakin mukaan.
Kuten edellä joku jo neuvoikin - aina parempi jos saat jonkun kokeneemman henkiseksi tueksi ja ajamaan edelläsi malliksi. Jos ei lähipiiristä löydy, niin varmasti palstalta. Ja sitten; jatka vaan, kyllä se siitä, usko pois!

[Akiva]

hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Pekka

Ei sekoiteta uskontoa moottoripyöräilyyn, kiitos.

[mornia]

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

Jep, en suosittele kääntämään kahvaa kovin irtohiekkaisessa mutkassa, ei välttämättä enää hyrrävoimat auta, jos matka jatkuu suoraan pöpelikköön... Hiekalla ja muuten haastavammalla alustalla on tärkeä säilyttää rentous. Antaa pyörän vähän luikertaa, eikä jäkittää liikaa vastaan. Johan sitä äkkiä menee nurin, jos ihan hartiat lukossa hitaasti hyrskyttää ja iskee jalkaa heti maahan, kun vähän horjuu. Rennosti ja rauhassa vaan.

[Juska2000]

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

Ei sekoiteta uskontoa moottoripyöräilyyn, kiitos.

Ei helvetti, nyt repesin

[undertow]

Älä hätäile, sä olet jo motoristi. Nyt tarvitsee enää hioa taitoja. Ihan niinkuin kaikkien muidenkin motoristien. Toisten enemmän ja toisten vähemmän

Juuri näin. Motorismi on asenne ja elämäntapa. Itse olen aina tiennt että tulen ajamaan moottoripyörää, ja aloitin pyörävalinnat hieman yli kymmenen vanhana. Nyt ajovuosia takana kohta 30, lippoja paljon (taitavat kaikki olla enskalla), muutama murtunut luu siellä täällä, mutta koskaan ei ole halu pyörällä ajamiseen kadonnut.

Ja jatkuvaa oppimistahan tämä on. Paljon olen ajanut enskalla ja kadulla, nyt on ratakärpänen puraissut ja taas ollaan ihan noviiseja. Ajotaito II:sta suosittelen. Kävin sen itse läpi viime vuonna ja opin todella paljon pyörällä ajamisesta, ja oppi oli nmen omaan kadulle sopivaa. Hyvä että tuli käytyä jo nyt

[jleino]

Hyvä hyvä, tulee varmasti

Mie olen kaatunut kahdesti ja toinen niistä märällä asfaltilla mutkaan ajaessa. Sen jälkeen kyllä oli muutama kk pieni pelko että miten se pitää. Unohtui ajamalla.

Olen myös kuitenkin miettiynyt ratapäivillä käyntiä siksi, että olisi hyvä tietää missä se pidon raja kuivalla menee.

Renkaan sivut kului kivasti nyt Norjan reissulla mutta jalkatapit eivät ole koskaan raapineet. Tuntuu että pystyisi reippaammin vetämään vielä mutkaan mutta itsesuojeluvaisto tulee peliin ja toisaalta on tuossa katupyörässä niin rutkasti sitä varaa et tuskin ne kovin monella muullakaan maata raapii kuin radalla ellei sit tosissaan jo olla konttaushommissa

[rajanko86]

Kyllähän se niin on ettei noilla hiekkateillä parane liikaa jännittää, muuten voi sattua. Ei liian lujaa, ei liian hiljaa. Kovasti olen saanut kannustusta näistä viesteistä ja tuo, että ajelee tarpeeksi pitkiä matkoja on juurikin mitä itse tarvitsen. Ei se 50km lenkki vaan saa sitä varmuutta kasvamaan...

[TrueMetal]

Kyllähän se niin on ettei noilla hiekkateillä parane liikaa jännittää, muuten voi sattua. Ei liian lujaa, ei liian hiljaa. Kovasti olen saanut kannustusta näistä viesteistä ja tuo, että ajelee tarpeeksi pitkiä matkoja on juurikin mitä itse tarvitsen. Ei se 50km lenkki vaan saa sitä varmuutta kasvamaan...

Aja heti joku ~200km putkeen niin unohtaa siinä ajassa sen pelon.

[Rasenger]

Osa pitää näköjään ajopelkoa ihan vitsinä, mutta itsekin olen siitä jo kärsinyt. Viime kesän lopussa meinasin vetää nurin risteyksessä öljyn / dieselin takia. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystössä, mutta loppukesän ajot olivat todella kankeita. Tänä kesänä olen päässyt lähes aiempaan varmuuteen kiinni, mutta edelleen sateella iskee "ajopelkotila" päälle jolloin kaikki luottamus pyörään katoaa, ja tuntuu että pito voi lähtä milloin vain ilman syytä, kuten sinä päivänä öljyisessä risteyksessä. Pelolle ei ole loogisia perusteita, mutta en voi mitään sille että ihmisaivot toimivat kuten toimivat. Naurelkoot sitten "isommat pojat" sille jos haluavat, mutta kun pyörän kaataa tai melkein kaataa tilanteessa jossa ei olettaisi moista tapahtuvan, siitä jää henkiset arvet.

[Suzu-ukko]

Ajopelko on ehkä hieman liian kovasti sanottu mitä itse aikonaan koin. Omaan kulkineeseesn meni luottamus mutta kyllä se takasin tuli nopeasti ja hauskaahan meillä oli sen jälkeen. Toki henkilöstähän se on kiinni kuinka asiat ja tapahtumat kokee/vastaan ottaa/käsittelee ja tuostahan pelot sun mut saa polttoaineensa kun niitä ei hoideta .. eri homma sit kun ne asiat päässään kukin hoitaa ja tarteeko siihen jotain jeesiä. org on yksi hyvä channel tuohon jeesin ajotaito 2 opeilaan ja en missään nimessä myöskään väheksy rookie letkoja. Mie mitää tiiä mie meen maate..

[TrueMetal]

Osa pitää näköjään ajopelkoa ihan vitsinä, mutta itsekin olen siitä jo kärsinyt. Viime kesän lopussa meinasin vetää nurin risteyksessä öljyn / dieselin takia. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystössä, mutta loppukesän ajot olivat todella kankeita. Tänä kesänä olen päässyt lähes aiempaan varmuuteen kiinni, mutta edelleen sateella iskee "ajopelkotila" päälle jolloin kaikki luottamus pyörään katoaa, ja tuntuu että pito voi lähtä milloin vain ilman syytä, kuten sinä päivänä öljyisessä risteyksessä. Pelolle ei ole loogisia perusteita, mutta en voi mitään sille että ihmisaivot toimivat kuten toimivat. Naurelkoot sitten "isommat pojat" sille jos haluavat, mutta kun pyörän kaataa tai melkein kaataa tilanteessa jossa ei olettaisi moista tapahtuvan, siitä jää henkiset arvet.

Mutta ne pelot voi myös kohdata ja voittaa. En itse ainakaan vähättele pelkoa, mutta ei siitä pelosta pääse muuta kuin kohtaamalla sen eli ajoa ajoa. Ja varmistaa kuitenkin, että alla ei ole ne 5 vuotta vanhat loppuun kuluneet kumit. Ja jos sadekelit pelottaa niin hanki Misukan pilot power 3 joilla on todella hyvä pito sateellakin.
Ja kattele vaikka tätä video hieman niin näkee, että kyllä siinä pyörässä sitä pitoa on vaikka asfaltti on märkä.

[Juutana]

Osa pitää näköjään ajopelkoa ihan vitsinä, mutta itsekin olen siitä jo kärsinyt. Viime kesän lopussa meinasin vetää nurin risteyksessä öljyn / dieselin takia. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystössä, mutta loppukesän ajot olivat todella kankeita. Tänä kesänä olen päässyt lähes aiempaan varmuuteen kiinni, mutta edelleen sateella iskee "ajopelkotila" päälle jolloin kaikki luottamus pyörään katoaa, ja tuntuu että pito voi lähtä milloin vain ilman syytä, kuten sinä päivänä öljyisessä risteyksessä. Pelolle ei ole loogisia perusteita, mutta en voi mitään sille että ihmisaivot toimivat kuten toimivat. Naurelkoot sitten "isommat pojat" sille jos haluavat, mutta kun pyörän kaataa tai melkein kaataa tilanteessa jossa ei olettaisi moista tapahtuvan, siitä jää henkiset arvet.

Kokemusta tuosta on yhden katukaadon ja neljän, viiden ratakaadon verran. Itselläni uskoa pitoon riitti siihen ensimmäiseen kaatoon asti ja sen jälkeen alettiin taas rakentamaan luottamusta pyörään uudelleen. 3 kaatoa 10 ratapäivän sisään pisti itselläkin jo puntit tutisemaan, mutta ei se luotto omaan tekemiseen palaa millään muulla kuin harjottelulla.

Itselleni on auttanut tarkka analysointi mikä kaatoon on johtanut ja sen jälkeen niiden asioiden korjaaminen (yleensä syy löytyy kypärän sisältä). Jos syynä on esim. renkaan lipsuminen, niin kyllä molemmat kumit lähtee kerrasta vaihtoon, vaikka niillä olisi kilometrejä takana hyvinkin vähän. Ajaessa on kuitenkin tärkeää se, että kuski luottaa sataprosenttisesti ajamaansa laitteeseen. Jos tuota luottoa ei ole, se kannattaa rakentaa ajamalla paljon tai vaihtamalla sellaiseen pyörään/pyöränosaan johon luottaa.

[rajanko86]

heitän ekan kaatumiseni täysin kokemattomuuen piikkiin, ku oli vast pari ajoo takana. tokalla kerral yritin väistää isoa kiveä, johon tietty sit kaaduin. okei, mun pyörä on jo menetetty siin mieles et arvo on tippunu ku on kaaduttu. Ihan sama. Joka päivä suunnittelen et lähen ajaa tänä illal, ja aina se jää väliin.... ehkä tarviin tosiaan kaverin jonka perässä ajelen.

[Rasenger]

Mutta ne pelot voi myös kohdata ja voittaa.

Tietysti voi. Sen takia itsekin tuolla vielä ajan, muutenhan olisin jo vaihtanut harrastusta. Mutta se on jännä miten voi jäädä pitkäksi aikaa takaraivoon sellainen ajopelko että sateella rauhallinen kurvi 40 km/h melkein aiheuttaa hartialukon, vaikka alla on uudet Pilot Road 3:t, kokemusta pyörällä ajosta 30 tkm+, kokemusta täydellisessä monsuunissa ajelusta jne. Ei noilla järkisyillä ole mitään tekoa siinä vaiheessa kun aivoissa on ajopelkotila päällä.

Vuosi tässä on nyt pitänyt kurvailla että on päässyt suunilleen entiseen varmuuteen kiinni. Toivottavasti ei tule uutta öljyläikkää eteen heti kohta.

Toki lienee eri asia jos itse mokaa ja kaataa pyörän, kuin jos itsestään riippumattomista syistä kaatuu. Menee luottamus aika hyvin jos täysin normaalin näköinen asfaltti vie yhtäkkiä pyörän alta. Ei voi edes todeta että olisihan tuon voinut ennakoida.

[shyhander]

Tietysti voi. Sen takia itsekin tuolla vielä ajan, muutenhan olisin jo vaihtanut harrastusta. Mutta se on jännä miten voi jäädä pitkäksi aikaa takaraivoon sellainen ajopelko että sateella rauhallinen kurvi 40 km/h melkein aiheuttaa hartialukon, vaikka alla on uudet Pilot Road 3:t, kokemusta pyörällä ajosta 30 tkm+, kokemusta täydellisessä monsuunissa ajelusta jne. Ei noilla järkisyillä ole mitään tekoa siinä vaiheessa kun aivoissa on ajopelkotila päällä.

Toi oli kyllä mullakin, kun 2011 lippasin hiekkatiellä tajuamatta vieläkään miksi ja mitä tapahtui. Sen jälkeen ei vaan luottanut yhtään eturenkaaseen kun se sillai petti mut…*Pikkuhiljaa vaan painoi sitä rengasta kurviin ja toteamus että kaikki on ok niinkuin ennenkin ja asvaltti on asvalttia.

MUtta se märkä asvaltti. Siihen ei sitten vaan löytynyt eikä ehkä vieläkään sillälailla luottoa. On vaan sellainen olo että ei näe jos siinä on jotain ja ei luota. nykyään ei varmaan haittaa enää niin kun tuo yläkerta on unohtavaa sorttia, mutta. Psykologiaa!

[rajanko86]

ymmärrän täysin että toi voi aiheuttaa ajokammon, ja
oma tapaus tuntuu siltä että pakko siitä on selvitä...

[Elmeri H.]

Ajokammohan häviää välittömästi kun käynnistää pyörän?

Itsekkin olen havainnut, että jonkinasteinen kammon saa ajatuksiin, kun ajattelee erilaisia skenaarioita mahdollisista tilanteista, tai vaikka katsoo man-saaren onnettomuuspätkiä tubesta ja vertaa omia riskinottoja ammattilaisten suorituksiin. Tämä olotila tulee yleensä peiton alla ennen nukahtamista tjsp. mutta kun pyörällä on liikkeellä ja on konkreettinen hallinnantunne tilanteesta, nuo ajatukset tuntuvat todella etäiseltä.

Tuohon kaadon jälkeiseen vaivaan en osaa henkilökohtaisista kokemuksista sanoa, mutta uskoisin senkin hoitavan ajamalla?

[BlackCat]

Moi,
ajoin mp kortin 2007, 2008 ostin oman pyörän ja olin kovin innoissani. Kaaduin ensimmäisillä reissuillani risteyksessä irtohiekkaan. Pyörästä hajosi katteet. Loukkasin vain jalkani ja sitäkin vaan lenkkasin pari päivää. Se jätti kuitenki jälkensä, kesti kauan saada itsevarmuus takaisin. Sitten viime keväänä mökkireissulla ajoin liukkaaseen kiveen ja lensin pusikkoon. En loukannut kuin olkapääni ja kylkeni, jotka vaivasivat muutaman päivän. Silti on vaivannut ajopelko, tuntuu että kaatuuminen on varmaa, ja olen alkanut pelkäämään... Miten pääsee siitä eroon? En haluaisi lopettaa ajamista tällaisen takia.... Olen ajanut sen jälkeen, mutta mutkaiset tietkin tuntuvat pelottavilta kun autot ajaa ihan perseessä ja jännitän kurveja, koska kaaduin sellaisessa.

Luepa uusimmasta Suonen Kuvalehdestä juttu Pelkoa päin alkaa sivulla 32. Mutta joskus sille pelolle ei mahda mitään vaikka miten haluaisi.