Paras tai huonoin pyöräsi ikinä

[psi]

Paras piikkiluokassa Gilera SP01,

Minullakin hyviä kokemuksia Gileran SP01:stä. Yksi osittan purettu, käyntikunnoton löytyy tallista ja sai syksyllä seurakseen toisen käyntikuntoisen ja kasan osia. Jos ehdin niin tarkoitus on näistä rakentaan yksi lähes museopeli. Kaksitahti moottorit on niin hienoja, Gileralla myös hieno historia.

Huonoa moottoripyörää ei minulla ole millonkaan ollut, kaikilla on ollut kiva ajaa. Harmittaa että paljon hienoja laitteita on tullut myytyä, nyt niitä haikalen.

[vmsl]

...piru, mä olin jo ihan unohtanut mun arska ajat... ...kyllä siinä vehkeessä paukkuja oli mutta aivan kauhea ajaa ja tosiaan rikki koko ajan. Toooosin näin jälkeempäin ajateltuna niin kun kyseessä oli kakstahtilaitos niin sen ensimmäisen kiinnileikkaamisen jälkeen se olisi pitänyt se alakerta tarkistaa ettei sinne ollut jäänyt männänrenkaan rippeitä eikä ylimääräistä alumiinia. Se ois saattanut estää ne loput leikkomiset mihin ei silloin oikein tuntunut löytyvän syytä... ...eka "isompi" mopo kuitenkin, ja jos jotain positiivista niin siihen se männän vaihtaminen ei kovin montaa minuuttia vienyt

Joo - korjaamisen taidon tuon kanssa kyllä oppi. Tosin kun alakerta levisi toisen kerran, kannoin pahvilaatikollisen osia mäntsälän MotoDealerille ja vaihdoin pyörän nahkahanskoihin ja uuteen kypärään - vuonna 1992 - ja nuo hanskat palvelee edelleen. Eli oli siitäkin fillarista jotain hyötyä. Ja mulla ei vika tainnut olla männänrenkaissa vaan diagnoosiksi tuli myöhemmin että kiinnileikkaamiset ja alakerran hajoilut johtui siitä imupuolen "luistikiekossa" olleen vulkanoidun kumin murusista - joita pikkuhiljaa oli irtoillut...

[Kumppari]

Tähän mennessä parhain oli Ducati, olihan se uusi...

Paskin taas kawan GPX 500:

-Sekarengastus, eturengas oli loppuvaiheessa varmaan yli 10 vanha.
-Iskarit oli olleet uudet joskus 80-luvulla.
-Joku edellisistä omistajista oli asennuttanut sliparin ja myydessään pyörän eteenpäin, oli ottanut sliparin mukaansa...äijä jolta pyörän ostin oli asentanut siihen auton tarvikevaimentimen...
-Sähköt oli jonkun speden kasaamat ja laturin käämi oli saatu rikki yrittämällä kammeta magneto irti isolla ruuvarilla...
-Kawan tyyppivika, kanteen uppoavat venttiilienseetit.
-Katteet oli harsittu kasaan liimalla ja pop-niiteillä.

[jyk4]

Parhaana kulkineostoksena sanoisin CBR600 PC25:n. Halpa pyörä hyvillä ominaisuuksilla ja uskomattomalla honda-luotettavuudella. Rahoille vastinetta.
Eipä tuo k8 busa tarjoa juuri merkittävästi muuta parempaa kuin julmetusti voimaa jonka takia pyörä saikin vaihtua

[R@gdoll]

CBR 600 ainut pyörä joka on jättänyt meikäläisen tien päälle.

[Tsc]

Ylivoimaisesti paskimman tittelin vie Honda vtr1000 -97. Kaasukäsi puuduksissa tärinästä niin, ettei etujarrukahvaa tuntenut yhtään. +5 astetta ulkona ja turha toivo yrittää käyntiin, ei lähtenyt vaikka autosta otti lisävirtaa. Tankki 16l ja kulutus helposti 8-9l/100km, parit työntöhommat tuli tehtyä lähimmälle bensikselle.
Kun sitä kaasukättä piti välillä lepuuttaa jossain alamäessä pitämällä kytkintä pohjassa, niin paska sammui kesken vauhdin. Vikaa ei löytynyt.

Kannattaa kaks kertaa harkita ostaako v-kakkosen. Joka kadun kulmaan kääntyessä sai pykältää ykkösen pesään, tommonen v-kone vakiovälityksillä hakkaa ja ryskyttää pienissä nopeuksissa, rivinelkulla samat risteykset ajelee vielä kolmosellakin. Ainut pyörä jonka ostaminen harmitti jo viikon ajelujen jälkeen. 2kesää ja 17tkm riitti.

Kaikki muut japsi rivinelkut 750cc Kawa x2, Yamaha 750 ja 900, Suzuki 1200x2 olleet luotettavampia ja varmoja käynnistymään. Ajomäärä noilla nelikoilla yht.vajaa 300tkm.

[Heksa]

Paskimman tittelistä taistelee Kawa AR125 ja Yamaha TDR 250. Toisesta jäi kuitenkin tietynlainen merkkiuskollisuus. Ehkäpä siksi, että se oli ensimmäinen moottoripyörä.
Eli paskin titteli menee Yamaha TDR:lle. Koskaan kunnolla kuntoon tullutkaan. Parhaimpina hetkinään vinkeä peli.
Paras on ehdottomasti ollut Honda F6C. Vieläkin kaduttaa, että sen möin... Se moottori oli mahtava, se fiilis ja saundit. Ja sillä pääsi kohtuu lujaa... Yllättävää kyllä. Ei se mikään kevyt ja ketterä ollut, eli ajolinjat piti miettiä tarkasti etukäteen. Voimaa (kustomiksi) ja vääntöä piisasi ja ne tuli tasaisesti nykimättä ulos, oli sisällä vaihde kuin vaihde. Viitosvaihteella veti tyhjäkäynniltä punarajalle nykimättä, eli 1200-6500 kierrosta.
Ainoa miinus oli kulutus, kun antoi happea, niin soppa maistui. 6 kaasaria oli janoinen patteristo. Eräs toinenkin pyörä kärsi samasta ominaisuudesta 80-luvulla. (Ja oli muuten F6:sen lisäksi ainoa 6 kaasarinen prätkä)

[Jayded]

Ylivoimaisesti paskimman tittelin vie Honda vtr1000 -97. Kaasukäsi puuduksissa tärinästä niin, ettei etujarrukahvaa tuntenut yhtään. +5 astetta ulkona ja turha toivo yrittää käyntiin, ei lähtenyt vaikka autosta otti lisävirtaa. Tankki 16l ja kulutus helposti 8-9l/100km, parit työntöhommat tuli tehtyä lähimmälle bensikselle.
Kun sitä kaasukättä piti välillä lepuuttaa jossain alamäessä pitämällä kytkintä pohjassa, niin paska sammui kesken vauhdin. Vikaa ei löytynyt.

Kannattaa kaks kertaa harkita ostaako v-kakkosen. Joka kadun kulmaan kääntyessä sai pykältää ykkösen pesään, tommonen v-kone vakiovälityksillä hakkaa ja ryskyttää pienissä nopeuksissa, rivinelkulla samat risteykset ajelee vielä kolmosellakin. Ainut pyörä jonka ostaminen harmitti jo viikon ajelujen jälkeen. 2kesää ja 17tkm riitti.

Toi V2-juttu on kyl osittain totta omastakin mielestä(SV:kin sammuili satunnaisesti kytkin pohjassa, ajoasento ihan ja hakkaa joo, mut siihen sentäs tottuu), mutta silti mä haluaisin taas veekakkosen.

Kaikilla pyörillä on pystyny pitää hauskaa, mut kaikista eniten harmaita hiuksia tuli AS-3:sen kanssa. Milloin veto oli hukassa, lataussäätimiä meni kuin leipää ja jarrut oli kutakuinkin hengenvaaralliset sateella.

Kai se paras on sitten nykyinen... ja tuleva.

[MustaSurma]

...sinällään koomista että ar 125 on mainittu 3 kertaa... Kahdella kaverillakin oli ja aika harvoin oli kaikki kolme samaan aikaan ajossa

[Heksa]

...sinällään koomista että ar 125 on mainittu 3 kertaa... Kahdella kaverillakin oli ja aika harvoin oli kaikki kolme samaan aikaan ajossa

Taisi olla aikakautensa myydyin malli vuorotellen RD:n kanssa. Tosin toisessa oli edistyksellistä tekniikkaa (RRIS) ja toisessa vaan tuorevoitelu.
Tosi usein jompikumpi oli suora jatke PV:lle

[Sepi]

Paras pyörä on ollu tuo tonninen gixu, tehoa on aina ollut ikäänkuin riittävästi ja osatkin on edullisia.
Siinä on kuitenkin jonkinmoinen sielukin, 60t tullut mittariin mun ajossa.
Sillä on kierretty eurooppaa, ukrainasta espanjaan, laivassakin se on ollut sinne ja tänne...
Mutta huonoin oli ehkä 250 tzr, se jätti tielle ja hyppäsi kiveen ojassa, bensaakin se veti enemmän kuin gixu.

[seppo02]

Kaikki prätkät ovat olleet hintansa väärtejä ja omana aikanaan mulle parhaita. Mutta yhtään kakstahtista en enää hommaa

[Sara]

Huonoa ollutkaan, mutta 6 kautta takana Hayabusalla kai se on paras

[kale]

Eipä tartte kauaa miettiä: Huonoin oli -72 cb 350 twin Honda ja paras DR800 Suzuki, vaikka konttailinkin sen kanssa hiukan. Harmittaa, kun joutui sen myymään perhanan persaukisuuden takia

[enskaTNT]

sanotaan että epäluotettavin peli on ollut benelli,komia pyörä oli kyllä ja 3 pyttynen on kyllä kiva kone..ducati monster testarettasta on jäänyt hyvät vibat..kevyt, ketterä,termin täysputkella mahtavat saundit,siihen vielä kuivakytkimen kilinä =) siinä vehkeessä oli MUNAA sen jälkeen vaihdoin b-kingiin joka oli lievä pettymys,hajuton,mauton ja monsteriin verrattuna kierroskone,huipputehoo oli kyllä ! sit takaisin 2-pyttysiin =) se on vaan se mun juttu piikkikin oli tvini...näistä uudemmista duksuista ei jäänyt niin hyvät vibat kuin tuosta monsterista

[enskaTNT]

lisätään vielä diavelista ja multista jäi huonot vibat sen takia kun kumpaankin tuli sama vika , lähes samoilla km ..20000km kun meni rikki,fiilistely pelinä vielä duc sport 1000 siinä 45000km ei mitään,propleemii !

[M58]

Parhaat fiilikset on tarjonnut VFR1200F, todella upea pyörä. Ikävimmät kokemukset taas Laverda 750. Suorastaan pomminvarmaksi kestävyydeltään mainostettu kone ja silti, jo 25 t km:n jälkeen yläkerta auki ja männät vaihtoon - ...

[Karza]

Huonointa en osaa sanoa, paras lienee aina se mikä on just nyt tallissa.....eli paras on kai tämänhetkinen ZZR1400 vm.-12 ...."tätä mä oon aina halunnu..."...

[Sjuggen]

Huonoimmaksi päätyy BMW F650ST, ja se pelkästään moottorin kapean järkevän kierrosalueen takia. Alle 3000 rpm:n tuntui nykivän ja yli 5000:n tärisi helvetisti, että sitä ajaessa joutui kokoajan kyttäämään kierroksia ja vaihdetta.

Ja vaihtoehtona tässä kisassa oli kuitenkin K750 vm. -67. :-)

[Emy]

Teknisesti huonoin oli budjettipyörä Virago 535 90-luvulla, taisi olla 89 mallia. Monta vuotta sillä tuli ajettua. Kaaduttu pyörä, iskarit rikki ja jätti tiellekin pari kertaa. Loistavat muistot ja fiilikset siitä jäi kuitenkin, enemmän kyllä siitä ajasta johtuen.

Paras oli ehkä Ktm Superduke 990, se oli aika loistava paketti. Nykyinen Adventurekin on aika hyvä.

[TwinTenox]

Oikein huonoa pyörää ei ole kohdalle osunut. Nykyinen on aiheuttanut eniten remonttihommia tosin. Ehkä noista omista huonoin oli tuo GSX-F750 lähinnä löysyytensä takia. Parasta on yhtä vaikea valita. Moni noista on omalla tavallaan paras jossain. TRX850 on yksi selkeästi mulle sopivimmista kokonaisuutena, toisaalta M1800R:n moottori on ehkä mieleisin. Ehkä se paras on vielä tulossa (toivottavasti paskin ei).

[RvN23]

Mitään oikein huonoa ei ole tullut hankittua, mutta omiin tarpeisiin FJR ei ollut oikein sopiva, ainakaan tuohon tilanteeseen, johon sen hankin. Ehkä siitä syystä pyörä vaihtui yhden kauden jälkeen.

Nykyinen on ylivoimaisesti paras pyörä jonka olen omistanut ja kaikkien pyörien joita olen koeajanut, niin MM on ykkönen. Ducatin Streetfighter ja uus Multistrada pääsevät todella lähelle, kuten myös KTM supermoto R oli aika kiva paketti.

Omiin tarpeisiin nykyinen on kaikinpuolin täydellinen, ei mitään tarvetta vaihtaa. "Huono" puoli on se, että puoliso ei oikein viihdy takana, mutta sen asian voi myös nähdä positiivisena.

[tate66]

Ilmeisesti en ole saanut sitä huonoa mopoa vielä kun kaikista on jäänyt hyvä mieli.
Kai sitä vielä ehti heittämään leuan rintaan ja jatkaa kohti vastoinkäymisiä

[Hirsa]

Jos nyt isoista pyöristä puhutaan niin eipä alla ole mitään kovin paskaa kerennyt olemaan, kaasarimallin-R6 ensiksi joka vaihtui parin kauden jälkeen ensimmäisen sukupolven Speed Tripleen jonka puikoissa tämäkin kevät aikanaan avataan.
Trumppa on kerran jättänyt tielle ja tarjonnut pari muuta "pikkuvikaa", Yamahasta en kahden kauden aikana moitittavaa keksinyt....mutta enpä silti noita järjestykseen laittaisi, Trumpassa on särmää sen verran että riittää korvaamaan pikku nillityksen aiheet helposti

Toisaalta mielessä pyörii silti pyöränvaihto tämän kauden aikana...

[Bem-Ari]

Jos ei vanhoista 2-tahti Suzukeista puhuta,niin huonoin pyöräni on ollut Kawasaki ZX-10 vm.-88.Koko ajan jotain remonttia,käyntimurheita ym. Taisi olla vanha kolaripyörä,kun ei halunnut vasemmalle kääntyä kunnolla.Runkoakin mittailtiin,etuputket uusittiin ja kaikkea muutakin kokeiltiin.Halpa se oli ostaa,mutta varmaan varaosissa maksoi saman verran.
Paras pyöräni oli edellinen BMW 1200 S -06,se ei tarvinnut,kuin bensaa,renkaita ja normihuollot.Oli hyvä ajella ja minulle hallintalaitteiltaan sopiva.
Tämä nykyinen 1300 S muuten mukava,mutta pientä sähkövikaa ja varaosiakin pureskelee jonkin verran.
Olisikohan se seuraava sitten taas se paras ?

[Ka-lle]

2 pyörää omistaneena ei voi kovin syvällä rintaäänellä puhua mut hyvä oli z750 -06 ja parempi on 10r-09.Sen verran tuoreita molemmat että kummosempaa remonttia kumpaankaan tarvinnu tehä, eli siitä sen enempää, mut ton 10:n kans saa ainakin takarenkaita vaihtaa enemmän ku zetorilla

[kari.k]

Huonoin-90 mallinen yamaha wr.koko ajan jotain pientä remppaa.
Paras -95 africa twin ilman huolenhäivää,enkä muuhun vaihtais.

Tällä hetkellä 3 pyörää tallissa jotka luultavasti ajan loppuun ite.
No jawa ei taida noilla kesäajoilla hajotakkaan,joten menee luultavasti perinnöksi ;-)

[Elmeri H.]

-90 luvun alussa oli piiki DT Yamaha, johon ostin mäntiä ja koneistusta aivan liikaa.. Syy ei sillä tietämyksellä selvinnyt koskaan. Olihan siinä tietysti ne 180cc-kokeilut hiekkaisessa autotallissa asennettuna yms.. mutta siitä ei jäänyt yleisestiottaen kovinkaan hyvä maku..


Näistä nelitahtisista suuremmista ei kyllä ole mitään negatiivisia muistoja mistään. Tottakai budjetin kehittyessä on myös laitteet kehityneet pitkin matkaa, mutta eipä noihin mitään riesoja ole sotkeentunut mukaan.

Kyllä 12R aikoinaan on ehkä fiiliksenä vahvimpana jäänyt mieleen.

Jos kaikkia pääsisin vuorotellen arvostelemaan, niin veikkaisin tuon nykyisen olevan vahvimmilla?

[jleino]

Viisi pyörää omistaneena (ellei mopoja lasketa) parhaaksi voin sanoa Honda VTR 1000! Vee kakosen äänet, omalla tavalla persoonallinen ja se miten hyvin soveltuu räppäilyyn sekä kaksipäällä ajoon kun on kevyt ja kaunis kyytiläinen.

Paskin on ehdottomasti Yamaha FZR 600 vuodelta -91 tai sinnepäin. Vei öljyä karmeasti, käyntiin oli käsittämättömän hankala saada. Voi miten sitä sateessa työnnettiin ja joskus jopa autolla hinattiin. Koskaan ei paremmaksi saatu vaikka huollossakin tutkivat. Hyvää oli suhteellisen hyvä kulku, ainakin ekaan motskaani Honda VF 500 verrattuna. Siinä oli kans sellainen raato että.. mutta hyvät muistot koska siitähän kaikki lähti, ja sillä ajoin kortinkin koska olen jo sitä sukupolvea joka ei synnyinlahjana B kortin kylkeen sitä saanut

Kaveri kyllä kovasti yrittää Trumppa kuumetta minuun tartuttaa mutta Veturilla edelleen mennään tähänkin, jo kolmanteen kauteen samalla pyörällä..

[Make Rah]

Hmm.. Paras pyörä on tietenki honda blackbird 03.ja samalla myös huonoin pyöra ku jätti tien päälle kerran.onneks on vakuutus.nooh jos tää on ees pyörä niin oli tommonen solifer export mopoijässä aivan paska oli mut kuiteeski ottasin semmosen ny takas into piukeena.