Ensireissu Eurooppaan 2012

[tm65]

Viidentoista päivän kierros Euroopassa.



15.9. Kouvola – Helsinki – Tallinna – Augustow, Puola. Lähdimme aamulla viiden aikaan Kouvolasta säkkipimeässä ja kaatosateessa, kun jonkun amerikkalaisten hirmumyrskyn jäänteet olivat matkalla eteläsuomen yli. Laivalaiturilla olimme tietenkin ainoat motoristit autojonojen keskellä. Tallinkin ahtaajalle erityiskiitos huomaavaisuudesta, kun erikseen varoitti meitä liukkaasta laivan kannesta.

Laivamatka Tallinnaan oli juuri niin yllätyksetön, kuin se tavallisestikin on. Tallinnan eteläpuolella otimme tankit täyteen ja siitä se matka oikeastaan alkoi. Eurroopppa, hier vii kam!

Vaihtelevassa säässä jäivät taakse Viro, Latvia ja Liettua. Alkuillasta saavuttiin Augustowiin. Ajettiin kierros kaupungilla ja majoitus löydettiin sillan pielestä Pensjonat Zagielekista.

16.9. Augustow – Krosno. Sunnuntaipäivän ratto oli Puolan läpiajo. Ensikertalaiselle jo pelkkä osallistuminen paikalliseen liikenteeseen oli suuri seikkailu. Onneksi pyhäpäivänä ei ollut ehkä niin paljoa rekkaliikennettä kuin arkisin. Illalla Krosnossa painettiin päät Pensjonat Budan tyynyille maittavan illallisen ja parin kaljan jälkeen.

17.9. Krosno, Puola – Eger, Unkari. Heräsimme hernerokkasumuun. Sää kuitenkin kirkastui kuin taikaiskusta suurin piirtein Slovakian rajan tienoilla. Kävelykadulla Kosicen keskustassa meinasi tulla jo kuuma. Kosicesta otimme suunnan lounaaseen, kohti Unkarin rajaa ja Aggtelekin luolia. Opastetun kierroksen kohokohta oli hieno ääni- ja valoshow suurimmassa luolan salissa.

Luolista selvittiin ja otettiin suunta jälleen lounaaseen, tällä kertaa kohti Lillafüredia, sillä sieltä pääsee kansallispuiston läpi Egeriin. Ja millaista tietä! Egerissä kurvailtiin muutamassa hotellissa, kunnes päädyimme Tourist Motelliin.

18.9. Eger, Unkari – Zagreb, Kroatia. Navigaattorin valinnat ’Vältä valtateitä’ ja ’Vältä tiemaksuja’ kuljettavat matkailijat mukaville reiteille. Eikä pettyä tarvinnut tälläkään kertaa. Budapestiin ajelimme varsin mielenkiintoista reittiä. Poikettiin Margitin saarella ja käveltiin kierros linnassa turistien seassa.

Balatonin pohjoisrannalla pidettiin pieni tauko Balatonfüredin satamassa. Rauhallista oli maisema. Navigaattori vei meitä edelleen pikkuteitä myöten, joten Kroatiaan kurvattiin Slovenian kaakkoisnurkan kautta. Zagrebin stadionilla oli Dinamon peli ja vain kourallinen katsojia jonkun rangaistuksen takia. Majoituttiin hotelli Lagunaan ja käveltiin keskustaan. Kävelykadun terassilla oli mukava katsella matsia pizzan ja maistuvan oluen kanssa.

19.9. Zagreb – Krickvenica. Päivän epistola oli Plitvicka Jezera. Eli Plitvicen luonnonpuisto ja putoukset. Valitettavasti se osoittautui hiukan pettymykseksi, sillä rakkaassa kotimaassamme on niin paljon vettä joka paikassa ja eri muodoissa, että pienet putoukset ei oikein sykähdytä. Taitaa pitää paikkansa se sananlasku, joka sanoo että pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähellä olevan kauneuden. Puistoretki kuitenkin tehtiin. Lippukassalta ostettiin pääsylippu, ajeltiin puistojunalla mäen päälle ja käveltiin takaisin. Parin tunnin keikka kokonaisuudessaan.

Adrianmeren rantaan saavuttuamme lähdettiin kohti pohjoista. Illan hämärtyessä olimme lähellä Krickvenicaa ja kurvattiin sinne etsimään majoitusta. Sesonki oli jo ohi, joten monta hotellia oli jo sulkenut ovensa. Onneksi ei kuitenkaan kaikki.

20.9. Krickvenica – Sistiana, Italia. Illan kaatosateesta ei ollut jäljellä kuin lätäköt, joten matka jatkui mukavasti kohti Rijekaa ja sieltä rantatietä Pulaan. Hiukan epäröiden pysäköimme pyörämme moporivin jatkoksi suoraan jalkakäytävälle, mutta ei me parkkisakkoja saatu. Pulasta lähdettäessä tehtiin joitain kunniakierroksia, kun navigaattorit olivat ihan eri mieltä valittavasta reitistä. Matka jatkui kuitenkin rantatietä kohti pohjoista.

Sloveniassa ajeltiin pienet kierrokset kylien läpi ja pikkuteitä, että päästiin sielläkin paikallisen elämän makuun. Triesten keskustassa jalkauduttiin hetkeksi etsimään hotellia, mutta huonolla menestyksellä. Yöpaikka löytyi Sistianasta, kun hetken mielijohteesta avasin suuni bensa-asemalla maksaessani.

21.9. Sistiana – Mestre. Mentiin majoitukseen jo puolen päivän maissa ja ajeltiin bussilla Venetsiaan. Päivä meni mukavasti pienillä kujilla kävellessä ja ihmisvilinää ihmetellessä.

22.9. Venetsia – Garda. Jotenkin olin addiktoitunut Tremosineen jo etukäteen. Yllätyin positiivisesti, kun sattumalta valitsemamme hotelli oli ihan mahtipaikalla. Päivää oli vielä reilusti jäljellä, joten ajelimme kierroksen Idrossa ja Gardan eteläpäässä. Maisemat ja tiet on täällä kohdallaan. Hotellille mennessä poikettiin Sparissa ostamassa juomaa. Litran valkoviini maksoi 1.29€, ihanan kallista.

23.9. Stelvio. Jätettiin kamat hotellille ja ajeltiin käymään Stelviolla. Meno Passo Gavian kautta oli ihan suunniteltu, paluu ei. Saimme me kuitenkin hiukan vaihdeltua reittiä, ettei koko matkaa ajeltu omia jälkiämme.

24.9. Garda – Flattach, Itävalta. Tästä oikeastaan alkoi jo kotimatka sillä keulat käännettiin kohti pohjoista. Illan tullessa olimme muutamien passojen ja laskettelukeskusten kautta Flattachissa, jossa majoituimme laskettelijoiden suosimaan Sporttihotelliin. Pyörät saimme suojaan suksivarastoon.

25.9. Flattach – Salzburg. Aamun ensimmäinen etappi oli Grossglockner. Mahdottomasta tuulesta huolimatta sää oli mitä mainioin. Ajelimme katsomaan jäätikköä ja sieltä Edelweisspitzelle. Meidän lisäksi paikalla ei tällä kertaa ollut kuin pari muuta motoristia. Gerlos pass kurvailtiin maksutien kautta ja päädyttiin Miedersiin, jossa on hieno kesäkelkkarata. Ja kyllä, rata oli sateen takia suljettu vain muutamaa minuuttia aikaisemmin. Tappion katkera kalkki oli aika vaikea niellä, sillä näimme viimeisten laskijoiden tulevan rataa alas. Ajettiin moottoritielle ja maksukopin jälkeen olimmekin seuraavaksi Salzburgissa. Majoitus Mozartin naapurista ja keskustaan kaljalle.

26.9. Salzbug – Praha, Tsekki. Noustiin aamulla aikaisin, niin ehdittiin Kotkanpesälle ensimmäiseen bussiin. Maisemat olivat hienot Aatun mökiltä. Jonkun turistiryhmän opas kehui, ettei hänen siellä käydessään ole koskaan ollut näin selkeää säätä. Lähdettiin kohti pohjoista ja poikettiin Fuckingisssa ottamassa pakolliset valokuvat. Jossain kohtaa jaariteltiin kypäräpuhelimilla ja hetken mielijohteesta käännyttiinkin oikealle ja kohti Prahaa. Illalliseksi paikallista pöperöä ja irkkubaariin parille kaljalle.

27.9. Praha – Lyypekki, Saksa. Otettiin navigaattoreista vältettävät pois ja kaarrettiin moottoritielle. Vaihtelevassa sateessa ei pidetty juuri taukoja muuta kuin tankkausta varten. Berliinissä ajettiin keskustaan vaan sen verran, että Brandenburgin portilla otettiin parit valokuvat. Illalla Lyypekissä taas haarukoitiin hotellia ja päädyttiin bussiaseman lähelle pikkuiseen Baltic-hotelliin. Kotikutoinen paikka, mutta hienot huoneet. Ja autotalli pyörien säilöksi.

28.9. Lyypekki – Jönköping, Ruotsi. Puttgarden Rödbyhavn lautan jälkeen oli aika reissun ainoiden teknisten vaikeuksien. Edellispäivän kaahaus Saksan läpi oli ravistellut sähköjohdon löysälle Intruderista, joten ruuvimeisseli täytyi ottaa esille. Kymmenkunta minuuttia kyykyssä pyörän vieressä riitti ja matka jatkui kohti Kööpenhaminaa. Pakolliset kuvat pienestä merenneidosta ja siltaa kohti. Mälmöstä jatkettiin moottoritietä kohti koilista. Päästiin Jönköpingiin, johon jäätiin viimeiseksi yöksi.

29.9. Jönköping – Tukholma. Sadekortsu piti vetää päälle jo aamulla. Tällä kertaa ei sateen takia, vaan sää alkoi olla jo niin kylmä. Laivalaiturilla olimme hyvissä ajoin ja loppujen lopuksi ajoimme Symphonyn ruumaan. Laivalla oli mukava rentoutua muutaman virkistävän juoman merkeissä. Aamulla heräsimmekin jo lähellä kotimaan maisemia.

Lähinnä omaksi muistoksi reissusta tehty 25 minuutin matkavideo on Youtubessa: Kliks

[Karza]

Voi veljet teitäkin navigaattorin orjia.......kunhan opitte karttaa lukemaan varsinkin tuolla Alppiseuduilla, saatte matkasta monin verroin enemmän irti..

[tm65]

Voi veljet teitäkin navigaattorin orjia....

No tuokin on tottakai makuasia. Voi olla orja tai käyttää sitä hyväkseen. Meillä oli kohdepisteitä poimittuna täältä .orgista, Advrideristä, Googlen karttapalvelusta, paperikartoista, Adacin moottoripyöräreiteiltä ja vielä suosituimmat geokätköt lähiseuduilta.

Reissulla jäi sitten enää vain valittavaksi kuinka hienoille paikoille halusi minäkin päivänä päästä.