Vuosikymmeniä sitten autokoulussa opetettiin, että jarrutus on tehokkainta silloin, kun pyörä juuri ja juuri pyörii 80 % matkasta ja 20 % on lukossa. Onko tämä siis vanhentunutta tietoa ja 100 % lukossa oikea tapa? Vai koskeeko vain autoja?
'pääasiassa ei huvita yhtään mikään, mutta v***ttaa kaikki'
Kaikkein paras hidastuvuus saavutetaan kun renkaan pitkittäisluisto on n. 10%-luokkaa, hieman renkaasta riippuen. Nykyiset autojen ABS-jarrut pyrkivät optimoimaan tuon pitkittäisluiston jarrutuksen aikana, vanhemmat versiot "vain" estivät pyörien lukkiutumisen liian pitkäksi aikaa. Tuo olisi paras tapa moottoripyörälläkin, mutta useimmissa pyörissä takajarru on tunnoton, tehoton ja lisäksi painon siirtyminen jarrutuksen aikana hieman hankaloittaa tarkkaa takajarrun annostelua. Lisäksi takajarrun hyöty on suurimmillaan juuri jarrutuksen alussa, jolloin se hidastaa painon siirtymistä liian nopeasti eturenkaalle. Jarrun loppuosalla takarenkaan osuus jarrutehosta on hieman pyörästä riippuen jossain nollan ja vähäisen välimaastossa. Takajarru siis polkaistaan lukkoon äkkitilanteessa koska
1) Ihmisen motoriikka ei kykene takajarrua kovin tarkasti säätelemään ja äkkitilanteessa aivoilla on muutakin tekemistä kuin miettiä jarrupolkimen paineem suhdetta takarenkaan luistoon.
2) Takajarrua on käytettävä reilulla kädellä jos siitä halutaan saada hyötyä sinä ohikiitävänä hetkenä kun se ylipäänsä on mahdollista.
Edit. Jos perän sivulle nytkähdykset tai mikä tahansa muu asia pyörän päällä aiheuttaa sydemmen tykytyksiä, kannattaa oikeasti tietoisesti harjoitella noita tilanteita. Esim. isolle parkkikselle illalla treenaamaan, että mitä se pyörä tekee kun takarengas menee lukkoon. Alkuun aloittaa hitaasta vauhdista (20-30km/h) ja jarruttaa pyörän rengas lukossa pysähdyksiin ja kun pyörän käytös rupeaa tuntumaan tutulta ja ennalta-arvattavalta, voi lisätä vauhtia vähän kerrallaan. Myös etusen lukkiutumista voi treenata esim. soralla tai märällä asvaltilla. Alkuun hitaasta vauhdista jarruttaa varovaisesti etusen lukkoon ja heti kun rengas lukkiutuu, päästää jarrun pois. Kun tuntuma alkaa löytymään, voi lisätä vauhtia tai siirtyä pitävämälle pinnalle. Kun tuota treenaa riittävästi, ei etusen pikainen lukkiutuminen edes asvaltilla hätkäytä yhtään. Treenipaikaksi kannattaa luonnollisesti ainakin alkuun valita mahdollisimman tasainen alusta. Myös takasen luistoa liukkaalla kiihdyttäessä voi treenailla samaan tapaan, mutta siinä tarvitaan aika paljon enemmän tilaa ja virkavallalla saattaa olla jotain sanottavaa asiaan.
Ennen jarrutreeniä olisi toki syytä hallita hidasajon perusteet ajoasentoineen ja katseen käyttöineen. Jos ajoasento ja/tai katse on riittävästi pielessä, voi jarrutreeni päättyä ikävästi. Ajoasennon tietää olevan kunnossa viimeistään sitten kun pystyy jarruttamaan ilman, että käsille siirtyy yhtään painoa.
Yleensäkin pyörän käyttäytymisen opetteluun on täällä nettimaailmassa jotenkin hirveän negatiivinen asenne ja aloittelijoita pelotellaa, että älä vaan tee sitä tai tätä. Ei sitä pyörää opi ajamaan jos sitä ei tietoisesti opettele ja hyvä tapa oppia on tarkoituksellisesti saattaa pyörä sellaiseen tilanteeseen, joka on joskus säikäyttänyt / tuntuu pelottavalta. Kun tuon tekee riittävän pienin askelin ja miettii syy-seuraussuhteita muuttuu pelottava asia arkipäiväseksi ja toisinaan jopa hauskaksi. Toisilla nuo askelet ovat harppauksia, toinen hiippailee pikkuhiljaa, mutta pääasia on, että opettelee ja ymmärtää miksi jotain tapahtuu.
Paras paikka pyörän käsittelyn harjoitteluun on tietenkin osaavien kouluttajien vetämä EAK-kurssi, mutta jos jättää treenin aloituksen seuraavalle mahdolliselle kurssille, on lievästi sanottun hieman myöhäistä.
KTM GS125->Honda NSR125R->Kawasaki GPZ600R->Kawasaki Z750->KTM Super Duke->Suzuki GSX-R 1000 K7 "wannabe raaseri"-> Superbike-kilpuri Yamaha R1 -08
Edellä olevaan voi sanoa vain: Aamen.Lisään tähän vielä edellä olevan hymiön nimen ettei jää epäselväksi: "respect" .
Aiemminkin jo viitattiin siihen, mitä itsekin ihmettelin - on käsityksiä ettei takajarrua suunnilleen _saa_ käyttää _koskaan_... Ihme juttu, miksi semmoinen sitten on pyörään laitettu? Itse huomaan sitä käyttäväni mm. kaupunkinopeuksilla, ehkä varmaan siksi ettei etupää yhtään kyykkää. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.
Ja aina menis kursseille uudestaan ja uudestaan kun vaan ehtis/pääsis. Kyllä se vaan on niin hyvä asia.
Hienoa, että asiaa tuntevat jaksavat valistaa ja neuvoa ja opettaa.
...
Minkälaisilla EAK-kursseilla te oikein olette käyneet, kun niitä kehutte noin paljon? Itse kävin MP-tuen EAK:in tänä keväänä ja asiat, joita siellä harjoiteltiin:
1) Hidasajo (sama, mitä voi pyöritellä itse parkkiksella)
2) Kahdeksikko (sama, mitä itse voi pyöritellä parkkiksella)
3) Tehojarrutus (sama, mitä voi itse harjoitella hiljaisella tiellä)
Ainoa asia, mitä sieltä jäi käteen oli muutamat ohjeet rata-ajoa varten.
Itse aiheeseen palatakseni kommentoin, että itsellä ei ole liikenteessä tarvetta koskea takajarruun; kaikista vetomiesten halveksunnista huolimatta Hondan ABS:eilla varustetut yhdistelmäjarrut toimivat hienosti.
"Väärät harrastukset, jos kaikki rahat eivät mene."
Minä ainakin kävin ORG:n kursseilla, joissa kerrottiin todella paljon siitä, miten ja miksi kannattaa treenailla parkkiksella tai hiljaisella tiellä. Myös takajarrun osuuteen tuli paljon hyvää tietoa. Esim. polkimen säätö ja vaikutus jarrutuksen aloittamisen nopeuteen, painon eteenpäin siirtymisen vaikutus, vedon välys hitaassa ajossa jne.
Sadekeliinkin sain paljon lisää itseluottamusta org:n Ajotaito II:sta Alastarolla. Usko pitoon märällä parani kummasti, kun ajeli kouluttajan perässä ja näki, että kyllä se siitä hyvin taipuu... (toki pito radalla ja kadulla on eri asioita, mutta ehkä osa "ylivarovaisuudesta" sadekelillä poistui).
Viimeksi muokannut: pleksi; 20.06.2012 klo 02:28. Syy: typo